Uuden maailman kynnyksellä universaaleja lakeja noudattaen

Kolumni Ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi

Sari Sydänsävel

OSA XXVI

Uuden maailman kynnyksellä universaaleja lakeja noudattaen

Elämme aikaa, jossa jokainen meistä päätyy joka tapauksessa, jossain kohtaa omaa elämää tienristeykseen, josta voi valita, jatkaako kulkemista samaa vanhaa tietä pitkin – tietä, joka on jo täynnä kuoppia ja tuttuja ärsyttäviä kiviä, joihin aina kompastumme kerta toisensa jälkeen – vai lähteekö ensimmäistä kertaa siihen kirkkaampaan suuntaan, mihin sisimpämme on ollut jo pitkään halukas suuntautumaan, mutta mielemme alitajuiset ohjatut ja opitut pelot eivät ole antaneet sitä suurta askelta ottaa.

Harmilliseksi tai jopa humoristiseksi tässä tekee sen, että kaikesta huolimatta valitsemme aina tuon ensimmäisen vaihtoehdon, koska ohjelmointi alitajunnassamme on niin syvään juurtunut – vuosituhansien ajan, niin että olemme oppineet tutun metaforankin sanoin ”valitsemme mieluummin tutun turvallisen helvetin, kuin tuntemattoman taivaan”. Alitajuntamme kaipaa uudelleenohjelmointia ennen uskaliaiden uusien suuntien ottamista elämässämme. 
Jokainen heikkous on heikkoutta vain jos siihen liittyy pelkotiloja, joko tietoisessa mielessä, tai syvällä alitajunnassamme, tunnelukkojen tai traumojen muodossa. Heikkouksien voima menettää merkityksensä kun ihminen alkaa kohtaamaan itseään ja myöntämään heikkouksiaan itsellensä. Pelko katoaa ja meillä on mahdollisuus ottaa niskalenkki omasta nurjasta puolesta, mitä olemme pakoilleet koko ikämme. Näin saavutamme hedelmällisen maaperän omalle kehityksellemme, jossa vahvuudet ottavat vallan egon menettäessä otteensa pelonlietsonnassa. Ihmissielu pääsee kasvamaan täyteen potentiaaliinsa ja kehitys kohti itsevarmaa ja täydellistä minää voi alkaa. Täydellisyyttä voi tavoitella ja täydellisyys näyttäytyy meille eri tavoin aina kehityksen eri vaiheista tarkasteltuna. Jokin keskeneräinen voi näyttäytyä täydellisenä tietoisuustason ollessa vielä kehitysvaiheessa, mutta tietoisuustasojen kasvaessa täydellisyys muuttaa muotoaan ja siirtyy aina kauemmaksi. Sielutasolla olemme täydellisiä sieluja, ja siksi täydellisyyden tavoitteleminen ei saisi olla tuomittua.

Heikkous on häpeää niin kauan kuin meillä ei ole tarvetta kehittyä sillä sektorilla. Kehittymisen tarve syntyy vain oivallusten kautta. Olen huomannut, että oivallukset syntyvät tietoisuuden kasvun yhteydessä, eikä se aina tarkoita tiedon keräämistä, vaan alitajunnan kykyä luoda tiedosta sellaisia tietopaketteja, jonka tietoinen mieli voi ymmärtää. Se tulee ajan saatossa riittävän laadukkaan ajattelun ja itsensä haastamisen seurauksena.

Universaali laki

Huojentavaa tässä kaikessa kuitenkin on se, että elämme juuri tänä vuonna aivan uudenlaisen energian keskellä, joka on ihmiskeholle täysin uutta. Tietoisimmat sielut täällä tunnistavat energian universumin korkeimmaksi energiaksi, joka on nyt laskeutunut maan päälle kääntämään meidät ihmiset väkisin itseemme, jotta oppisimme rakastamaan itseämme rakkauden ulkoistamisen sijaan. Universaali laki eli pyyteettömän ja ehdottoman rakkauden laki on kaikkein pyhin laki, joka on pitkälti hyvin samalla pohjalla kuin Suomen perustuslakimmekin toistemme arvostamisesta ja kunnioittamisesta lähtien.

Universaali laki ilmenee meidän sielunmaiseman siveltimien vedosta, emmekä halua ulkoistaa omaa rakkauden tunnettamme ulkoisiin tekijöihin. Ympäristömme vain tulkitsee sisäistä maailmaamme ja tuottaa niitä kokemuksia, joita vedämme puoleemme. Taidokkaat sielunmaiseman siveltimen vedot ovat tehokkaimpia työkaluja kun haluamme muokata ulkoista maailmaa. Rakkaus ulkoistetaan ulkopuolisiin tekijöihin liian usein. On totta, että paras indikaattori rakkaudelle on ulkoiset ilmentymät, mutta niiden paras muokkaustyökalu on ehdottomasti omat suuntavedot omassa elämässämme.

Universaalien lakien ”saapuminen” meidän elämään tarvitsee sopivan kasvualustan, eikä sitä voida saavuttaa ilman riittävää rohkeutta hypätä epämukavuusalueelle. Tässä se vanhan minän alitajuntainen pelko voi estää meitä kehittymästä ja saavuttamasta jotain, mikä toisi meidät ympäristöön, jossa olisimme omien vahvuuksien kanssa omassa voimassamme.

Rakkauden ulkoistaminen ei välttämättä ole ongelma, mutta sen asteittainen sisäistäminen on suunta universaalien lakien pariin siirtymiseen. Omien rajavetojen puuttuminen elämässä on selvä linjaus siitä, että olemme pelkotilojen ohjailtavana, emmekä kykene seisomaan omassa voimassamme. Nojautuminen virran vietäväksi, altistaessa itsensä haavoittuvaksi on suurta rohkeutta, mikä mahdollistaa meidän itsevarmuuden kasvun. Itsevarmuus on suurin voima kun haluamme olla oman elämämme herroja, emmekä anna ulkoisten tekijöiden vaikuttaa tunnetiloihimme meille epäedullisella tavalla. Universaali laki ei pidä sisällään dualistista näkemystä positiivisesta tai negatiivisesta näkökulmasta, vaan epäedullisesta ja edullisesta näkökulmasta, joka alitajunnan näkökulmasta katsottuna muuttaa alitajunnan syvään juurtunutta ohjelmointia universaalin lain ohjelmoinniksi, joka on jo pyyteettömän ja ehdottoman rakkauden kautta meille joka tapauksessa parhain mahdollinen ohjelmointikoodaus. Se saa meidät toimimaan jatkuvassa intuitiivisessa flow-tilassa, joka tarjoilee meille mahdollisuuden jatkuvaan edulliseen kehitykseen ja oppimiseen korkeammista värähtelyistä käsin, joka ihmiskokemuksen tasolla on struktuurimaisen tietoisuuden tasolla uusi ja tulevaisuuden näkökulmasta ehdottomasti paras mahdollinen oppimisen tila. Otamme askeleen lähemmäs universaalia lakia joka kerta kun uskallamme elää reunalla, eli epämukavuusalueella ilman pelkoa epäonnistumisen tuomista huonoista muistoista. Muistot ovat vain jälki mielessämme, ei todellisuutta. Voit kuvitella, että menetät muistisi, jolloin huomaat, että sinulla ei ole mitään syytä olla surullinen tai peloissasi niistä kokemuksista, joita on tapahtunut.

Siksi olisi aiheellista antaa anteeksi muistoille, joita on päässyt kertymään meidän ja muiden ihmisten väliin, eikä anneta valtaa itse henkilöille, joihin nämä muistot keskittyvät. Emme siis halua antaa toiselle ihmiselle valtaa hallita tunteitamme, vaan otamme sen menetetyn vallan takaisin itsellemme ja ohjaamme aurinkolaivaamme kohti universaalin lain satamaa.

Uuden maailman kynnyksellä

Uusi maailma ei anna enää mahdollisuutta meille toimia kuten olemme tottuneet toimimaan. Uudessa maailmassa me emme kykene ajattelemaan enää epäedullisella tavalla toisiamme, emmekä eritoten itseämme kohtaan, vaan sielumme ihmiskehoissamme pakottaa näiden energioiden alla meidät lähtemään muuntumaan siksi todelliseksi itseksemme, mitä oikeasti olemme, nousten siihen voimaan ja rakkauteen, jota loistamme kaikkein korkeimmalta värähtelytaajuudelta.

Uusi maailma tuo itsessään jo mukanaan sitä energiaa meitä vastaan, jota universaali pyhä energia on pedannut meille puolestamme meidän ihmisten hakatessa luupäistä päätämme tiiliseinään, tajuamatta kuinka itseämme satutamme jatkaessamme päämme hakkaamista, valittaen, kuinka meitä sattuu – ja silti vain jatkamme sitä osaamatta lopettaa, koska olemme tottuneet niin tekemään ja meille on niin opetettu. 
Uusi maailma suorastaan tulee pysäyttämään ajan kokonaan ja tulemme kuin hidastetussa elokuvassa siirtymään sellaiseen aikaan, jossa kaikki tulee sujumaan kuin tanssi ja joka hetki, jos energia on järkkymässä vähääkään, tulee se muuntumaan kaikessa tasapainossaan jokaisen tasapainottoman henkilön itsensä kohdalta, vaikuttamatta epäedullisella tavalla meihin muihin, jotka olemme jo ennättäneet saavuttaa itsellemme sen kaikkein edullisimman tilan, jossa nautimme ihmiselämästä ikuisina sieluina.

Uuden maailman kynnyksellä oleva sielu ei voi estyä siltä tosiasialta, että maailmankehitys on sidoksissa hänen oman sielunmaiseman kehittymiseen. On käynyt selväksi, että jopa heränneiden ihmisten tietoisuustaso on jumiutunut tiettyyn kehitystasoon ja jäänyt luuppaamaan jotain vanhaa ja voimakasta tunnelukkoa, mitä kollektiivienergia toistaa jatkuvastii hetkestä toiseen. Oman sisäisen ongelman ulkoistaminen ja sen vuoksi uhriutuminen aiheuttaa kehittymisen hidastumisen, mutta toisaalta myös polariteettisiltojen vahvistumisen ja oman kehityskaaren myöhemmän vahvistumisen myötä näiden ongelmien tasapainottuessa jossain elämän vaiheessa. On tärkeää, että pidämme oman tonttimme kunnossa jokaisessa kehityksen vaiheessa. Kun auttajasta tulee autettu, ei maailmanparantaja voi olla avuksi yhteiskunnan lisäksi edes itselleen. Maailmanparantaminen on taitolaji, jossa oma jaksaminen ja yhteiskunnallinen kehitys ovat synkroniassa keskenään. Tässä kehitysvaiheessa ne individualistit, jotka ovat tulleet tänne kehittämään omien vahvuuksien kaltaisia asioita universaalin rakkauden pelikenttään, ovat heränneet taistelemaan tiettyjen asioiden puolesta. Osa väestöstä on vielä unessa, mutta sen aallon aktivoi kollektiivinen sosiaalinen tunnetila siinä vaiheessa, kun saavutamme riittävän korkean optimistisen vallitsevan maailmankuvan ainakin täällä Suomessa! Ja tästä syystä myös pelkopornoa harrastetaan hyvin voimakkaasti valtamedian suunnalta, jotta jäisimme junnaamaan tiettyyn tilaan, emmekä kehittyisi ja etenisi omassa voimassamme, nousten omaan korkeampaan potentiaaliimme.

Mikä onkaan se lyhykäisin viesti maailmalle juuri tässä hetkessä kanavoituna? 
– Jos ette muuten uskalla, taistelkaa tienne omaan voimaanne, jonka olette ansainneet. Älkää enää sulloutuko niihin määrättyihin muotteihin, joihin teidät on uskoteltu kuuluvan, vaan nouskaa määrätietoisesti olemaan niitä todellisia sieluja, joita te olette. Niitä, joita tämä maailma tarvitsee, sillä teissä on voima, jonka tiedämme teissä olevan ja jota tämä maailma odottaa nousevan teistä jokaisesta.

Rakkaudella,

Sari Anneli ja Emil Swan (yllätyskolumnisti Sarin rinnalla)

Sari Sydänsävel

Sari Sydänsävel

OmaVoima -valmentaja, NLP Practitioner, Life Coach & Transformation Life Coach – Universaali tietäjä

Ikä: 38

Paikkakunta: Sastamala

Yllä mainittujen lisäksi Sari Sydänsävel on henkilökohtaisessa elämässään äiti. Sydänsävel on suorittanut maallikkona datanomin tutkinnon v. 2005. Kirjoittanut vaiherikkaasta elämästään kirjan Totuuden Torvi - Yhden suomalaisen naisen elämäntarina. Ollut pienestä tytöstä lähtien erityisherkkä ja omannut vahvat kyvyt aistia. Lapsena haaveili nuorisopsykologin, laulajan ja näyttelijän urasta ensisijaisesti. Tänä päivänä pitkän ja töyssyisen matkan tehtyään, on onnellinen saadessaan tallustaa tätä huikeaa ihmiskokemus matkaa aina uusien oppien siivittämänä.

Sari parantaa universaalilla alkulähteestä kumpuavalla rakkaudella, josta on kuultu huikeita parannustarinoita. Hänellä on omakohtaisen elämänsä, havainnointikykynsä ja itseopiskelunsa tuloksena menestyksekäs tietotaito valmentaa ihmisiä hallitsemaan mieltään, käsittelemään tunteitaan ja kuuntelemaan kehoaan. Sarilta ei puutu sympatiaa eikä empatiaa. Hän on iloinen ja energinen, mutta samaan aikaan rauhan tyyssija. Sari tekee tällä hetkellä auttamistyötä pääosin etänä, zoomin ja puhelimen välityksellä, mutta koska Sarin maailmassa koronaa ei ole ollut ja Sari tietää tästä totuuden, on hän valmis kulkemaan asiakkaan luokse ja vaikka Sarilla ei ole työtilaa, ovat asiakkaat tervetulleita hänen luokseen.

Sarin haave on saada ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi paremmaksi, edistyneemmäksi ja kehittyneemmäksi Suomen luontoa ja ihmisarvoja vapaasti kunnioittaen.

Facebook: facebook.com/sydansavel

Instagram: @sarisydan ja @sydansavel

Kotisivut: www.sydansavel.fi

Sähköposti: sydansavel@gmail.com tai sydansavel@protonmail.com