Tulevaisuuskuvia Valkokankaalla

Teksti: Petriina Matilainen

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Vuosisatojen ajan taide on toiminut vaikuttamisen alustana, varsinkin silloin kun kuuluvat äänet ovat hiljennetty. Taiteella on ollut rooli kätkeä sisälleen debatteja, kuvittaa ne uudelleen. Taide on ollut suojelemassa muureineen niiden sisäpuolella käytävää keskustelua. Taide on kuin torni, jonka kautta pääsee uuteen maailmaan. Puhutaan, että media on vallan vahtikoira — sanoisin, että viihde on tulevaisuuden torninvartija.

Dystopiat ja utopiat ovat monelle tuttuja viihdekulttuurista. Kulttuurina nautittuina ne tarjoavat viihdettä ja jotain todellisuuden tuolta puolen. Kuvitteleminen kiehtoo ja antaa pääsyn pois todellisuudesta. Rivien välistä voi kuitenkin lukea myös vaikuttamisen mahdollisuuden — silloin kun epätodellinen muuttuu todelliseksi.

Näin pandemian vallitessa ainakin itselle on tullut erilainen suhtautuminen katastrofielokuviin ja kirjallisuuteen. Ennen korona-aikoja olin post-apokalyptisen viihteen suurkuluttaja, mutta sen tullessa lähemmäksi todellisuutta — varsinkin vessapaperin hamstraus-aikoina — suhtautumiseni muuttui. Huomasin, etteivät katastrofielokuvat olleet pelkästään jotain täysin kuviteltua, vaan huomasin niiden sisältävän jotain todella todentuntuista. Kyseessä oli eräänlaiset tulevaisuuskuvat, jotka alkoivat näyttäytymään todellisilta.

Erilaisilla tulevaisuuskuvilla on suuri merkitys. Aivan kuten historia vaikuttaa siihen millaisena nykyisyyden koemme, vaikuttavat myös tulevaisuuskuvat siihen, miten nykyisyyteen suhtaudutaan tällä hetkellä, ja mikä on nykyisyyden vaikutus tulevaisuuteen. Nämä tulevaisuuskuvat auttavat tekemään epätodellisen todentuntuiseksi ja olisikin tärkeää saada tulevaisuuskuvat asiantuntijoiden neuvottelupöydistä myös kaikkien käsien ulottuville.

Viihteellä on laajat mahdollisuudet tulevaisuuden kuvitteellistajana: millaisia eri tulevaisuuskuvia luodaan, kuinka todentuntuisia ne ovat ja mikä on sanoma kuvan taustalla. Viihde antaa mahdollisuuden käsitellä näitä uhkakuvia. Kyseessä on nimenomaisesti kuvitelmat. Kukaan ei voi sanoa varman päälle mitä tulevaisuus tuo tuodessaan. Kuvitelmat lähtevät kuitenkin mielikuvituksesta — aivan kuten viihde kumpuaa myös mielikuvituksesta. Toisaalta kyse ei ole pelkistä mielikuvituksesta kumpuavista kuvitelmista, vaan tieteen ja kulttuurin vuorovaikutusen ansiosta kuvitelmista saadaan uskottavia.

Tulevaisuuskuvat voivat rakentua eri ilmiöiden ympärille, mutta varmasti yksi suurimmista vallitsevista tulevaisuuskuvista liittyy ilmastokriisin ja ilmastonmuutoksen ympärille kehkeytyvään tulevaisuuteen. Kathryn Yusoff ja Jennifer Gabrys (2011) tarkastelevat teemaa artikkelissaan ”Climate change and the imagination.” He juuri korostavat näkökulmaa siitä, että ilmastokysymykset vaativat laaja-alaisempaa tarkastelua kulttuurin ja politiikan integraatiosta. Kuvitteleminen ja eri skenaarioiden luominen on osa tiedettä, mutta se on ja on ollut myös osa taidetta ja inhimillisyyttä. Ei tulisikaan erottaa tiedettä ja taidetta, vaan tarkastella niiden läpileikkaavuutta. Tämä laaja-alainen tarkastelu mahdollistaa sen, että ympäristöön liittyvät tulevaisuuskuvat käsittävät vertauskuvallisen, eettisen ja materiaalisen ulottuvuuden. Täytyy myös jättää tilaa monille eri tulevaisuuskuville. Kuten jo sanottu, kukaan ei voi tietää varmasti mitä tulevaisuus tuo tuodessaan, joten eri äänille on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi.

Maailmanlopun kuvitteleminen on yksi voimakkaimmista metaforista, erityisesti kuvitellessa ympäristön tulevaisuutta viihteessä

Ilmastokriisin yhteydessä yksi suurimmista haasteista itse kriisin ohella on se, että kriisi ei tunnu todelliselta. Se on jotain mitä jossain tapahtuu joskus. Viihde antaa kuitenkin mahdollisuuden tuoda ongelman käden ulottuville ja mahdollisuuden luoda uusia tulevaisuuskuvia ja toimia. Viihde on myös helposti lähestyttävää. Numeroiden ja kaavioiden näyttäminen konkretisoi ongelmaa, mutta ihmismielelle myös koskettaminen on tehokas tapa vaikuttaa.

Maailmanlopun kuvitteleminen on yksi voimakkaimmista metaforista, erityisesti kuvitellessa ympäristön tulevaisuutta viihteessä. Vaikkei viihteen osalta ensisijainen tavoite ole ollut poliittinen vaan ehkä pikemminkin kaupallinen menestyminen, teemat kumpuavat jostain. Esimerkiksi elokuvan “2012” (2009) taustalla oli usko maailmanlopusta, joka perustui Mayojen kalenterin 13. bak’tunin päättymisajankohtaan. Vaikkei maailmanloppu ollut todellinen, elokuvassa esitetyt katastrofit - muun muassa maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, tsunamit, ukkosmyrskyt, kuivuus, tulvat ja nälänhätä - ovat todellisia ja samaistuttavia. Samaa tematiikkaa löytyy elokuvasta “The Day After Tomorrow” (2004), joka tosin suoraan käsittelee kasvihuoneilmiötä ja sen seurauksia. Mielenkiintoinen ja pelottavan ajankohtainen elokuva, joka myös tulee mieleeni tulee on “Bird Box” (2018). Tässä post-apokalyptisessä elokuvassa suurin osa ihmisistä on kuollut itsemurhaan, johon heidät ajoi näkymätön ilmiö tai olento ja sen näkeminen. Eloonjääneet pyrkivät välttämään ulkona liikkumista ja ulos mentäessä selviytymään silmät sidottuina. Tämä ei ole kaukana nykyisestä todellisuudesta, jossa sosiaalinen kanssakäyminen on minimissään ja kotoa lähdettäessä maski naamalla on uusi normaali. Eikä maskin käyttö vaadi edes pandemiaa, vaan se on osa todellisuutta jo monessa saastuneessa suurkaupungissa.

Uskon, että juuri tästä on kyse, kun tarkastellaan viihteen merkitystä tulevaisuuteen suhtautuessa. Kyse ei ole siitä, olisiko elokuva tai muu viihteen muoto todellinen, vaan kuinka se osittain heijastaa nykyistä todellisuutta. Todellisen ja kuvitellun läpileikkaavuus tekee ensi silmäyksellä uskomattomalta vaikuttaneet uskottavaksi. Tässä myös heijastuu tieteen ja kulttuurin integraatio: todellinen voi toistaa tiedettä ja viihde on osa kulttuuria.

Viihde antaa mahdollisuuden matalalla kynnyksellä käsitellä tulevaisuuden ongelmia. Kyse ei ole enää myöskään siitä, ettei sen tausta-ajatuksesta voisi käydä julkista keskustelua. Keskustelu ei rajoitu viihteen muotoon ja siitä kumpuavaan omaan reflektioon vaan sen herättämä julkinen keskustelu avaa areenan, jolla voi olla viihdettä suurempi vaikutus. Tähän myös kytkeytyy ajatukseni viihteen roolista tulevaisuuden torninvartijana. Viihde mahdollistaa eri tulevaisuuskuvien esille tuonnin ja niiden käsittelemisen.

Kuvitus: sketchify (maapallo), liekki (iconsy), pavika (aallot), puu (canva), hurrikaani (Clker-Free-Vector-Images, pixabay). Koonnut Petriina Matilainen.