Alumnikolumni

Opiskelija - muista nauttia matkasta

Suoritin yliopiston kaasujalka pohjassa. Fuksiviikon ja valmistumisen välinen aika tuntuu kuluneen silmänräpäyksessä. Opiskeluaikani ei suinkaan koostunut vain tenttikirjojen ahmimisesta ja luentosalien penkkien kuluttamisesta. Päinvastoin, opintojen sijaan keskityin enemmän itse opiskelijaelämään. Toimin tuutorina sekä osallistuin aktiivisesti opiskelijayhdistysten Kulman ja Pointerin hallitustoimintaan. Opiskeluajoista onkin jäänyt parhaiten mieleen ihmiset, tapahtumat ja kokemukset – ei opintosuoritukset. Tasapainottelu aktiivisen opiskelijaelämän ja opintojen edistämisen välillä on haastava taitolaji. Muistan menneeni suorittamaan haalarit jalassa tenttiä suoraan juhlien jatkojen jatkoilta. Olisihan sitä voinut itsensä välillä helpommallakin päästää. Opiskelijat rakentavat opiskeluajan yhteisöjensä kautta omaa identiteettiään. Opiskeluvuosieni varrella olenkin kokenut olevani esimerkiksi kulmalainen, pointerlainen, ktmt:läinen ja ucporilainen. Mutta kun valmistuin koronakeväänä 2020 filosofian maisteriksi, minut täytti tyhjyys ja lukuisat kysymykset tulevaisuudesta: kuka minä nyt olen? Mihin kuulun? Löydänkö mielekästä työtä? Publiikki ja kauan suunnitellut valmistujaisjuhlani eivät koronan takia toteutuneet. Tutkintotodistukseni kilahti postista. Tässäkö tämä nyt oli? Valmistuminen korkeakoulusta on yksi elämän murroskohdista. Se voi olla odotettu hetki, jolloin saat enemmän vastuuta tutussa työpaikassa tai suuntaat kohti unelmiesi alaa. Valmistuminen voi myös olla pelottavaa aikaa, jolloin irrottaudut tutuista yhteisöistä ja hyppäät tyhjyyteen vailla tietoa tulevasta. Varmaa on, että valmistuminen on ikimuistoinen hetki, jota on syytä juhlistaa – valmistut sitten tavoiteajassa tai N:nnen vuoden opiskelijana. Opiskeluaikoina vietin vappuviikot Porissa ja osallistuin joka päivä vappurientoihin. Viimeinen opiskelijavappuni jäi kuitenkin koronan takia välistä. Tämän takia, tai ainakin tätä tekosyynä käyttäen, matkasin tänä keväänä viettämään ”vielä kerran” opiskelijavappua Poriin. Sama tuttu ja turvallinen opiskelijayhteisö odotti perillä. Perillä odotti myös minulle uusi ja jännittävä alumniyhteisö. Osallistuin Porin yliopistokeskuksen alumnien wapputapaamiselle, jossa vaihdoin kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa sekä tutustuin moneen uuteen ihmiseen eri tieteen aloilta. Alumniverkosto on tärkeä jatkumo opiskeluajan yhteisöille. Vappuna myös muistelin ystävieni kanssa menneitä opiskeluvuosia lämmöllä. Pöytien väliset kisat sitseillä, yhteiset lounashetket Sofiassa, saunominen ja paljuilu Saikulla sekä liian pitkäksi venyneet jatkot ja liian aikaisin alkaneet luennot ovat kaikki kokemuksia, joita ei välttämättä enää myöhemmin elämässä tule vastaan. Muista siis opiskelujesi ohessa nauttia matkastasi kohti oman alan asiantuntijuutta. Vai pitäisikö sanoa: muista matkasta nauttiessasi myös välillä opiskella. Nähdään taas vappuna.

Kirjoittaja on Porin yliopistokeskuksen alumni ja filosofian maisteri. Hän työskentelee tällä hetkellä Suomen Palloliitossa viestinnän parissa.