Porin sarjakuvafestivaalit

Pointin toimitus vieraili huhtikuussa Porin sarjakuvafestivaaleilla. Festivaaliviikonloppu piti sisällään monipuolista ja puhuttelevaa ohjelmaa sarjakuvan ystäville. Tavoitimme haastatteluun tapahtuman järjestäjän ja sarjakuvan ammattilaisen, Vesa Vitikaisen sekä kirjailija Tapani Baggen.

Paikallisuus on tärkeää myös sarjakuvatoiminnassa

Porin sarjakuvafestivaalit järjestettiin 22.–23.4. Monipuolisessa ohjelmassa kuultiin esitelmiä ja haastatteluja, nähtiin tekijöiden näyttelyitä, innostettiin lapsia sarjisten pariin ja toki paikalla oli myös sarjakuvien myyjiä. Järjestäjä Vesa Vitikaisen mukaan yleisöä on yritetty saada innostumaan yhdistelemällä sekä ajankohtaisuutta että ennestään tunnettuja tekijöitä. ”Mukana pitää aina olla joku iso nimi sekä joku uudempi tuttavuus. Vaikka miten hyvällä tiimillä saa esitykset pyörimään, niin seuraavana vuonna on oltava joku uusi naama. Itse pidän kovasti seikkailu- ja scifisarjakuvasta, mutta en tietenkään voi valita kaikkia esiintyjiä vain omien mieltymysteni mukaan. Osan kyllä valitsen. Saan myös vinkkejä hyvistä esiintyjistä. Pyrin siihen, että saan kolme tai neljä ”kovaa nimeä” julisteeseen, mielellään eri lajityypeistä. Paikallisuus on hyvä huomioida. Jatkossa tavoitteena on saada Poriin myös kansainvälistä väriä.” Tänä vuonna paikallista osaamista edusti satakuntalaistaustainen Jiipu Uusitalo. Mies on tehnyt jo useamman albumin yhteiskunnallisia kysymyksiä ruotivia teoksia, joissa painava asia yhdistyy surrealistishenkisiin kuvituksiin. Vitikaisella on mielessään myös porilaisen sarjakuvan elvytyshanke. ”Porissa on ollut aikanaan aktiivinen sarjakuvaseura, jolla oli myös oma lehti, Portsari. Seuran aktiivit kuitenkin hajaantuivat maailmalle ja nyttemmin on ollut aika hiljaista. Tarkoituksena on käynnistää seuratoiminta uudelleen ja saada harrastus nousuun. Olen miettinyt, että voisi perustaa kenties yhdistetyn sci-fi- ja sarjakuvaseuran.” Tämänkertaisilla festivaaleilla yhdistyivät myös ajankohtaisuus ja historiallisuus tyylikkäästi. Erityistä huomiota herätti Sari Sariola, jonka teos En tiennyt olevani vihainen on nimetty tekijänsä toimesta läskizineksi. Sariola pohtii ajatuksia herättävässä pamfletissaan ylipainoisten asemaa yhteiskunnassa ja ihmisten katseiden ja odotusten kohteena. Vitikainen kertoo, että Sariola on esiintynyt festareilla jo aiemminkin, mutta varsinainen läpimurto on tapahtunut vasta nyt. Historiaan puolestaan on porautunut Jaana Suorsa, joka on tehnyt kaksi teosta runoilijalegenda Pentti Saarikoskesta. Hän oli kertomassa Porissa tuoreimmasta kirjastaan Lounaalla runoilijan kanssa. Kirjan alaotsikko on Pentti Saarikosken keittokirja, vaikka mies

ei mikään kokkitaituri ollutkaan. Hän teki ruokaa itselleen usein yksinkertaisesti kunkin satokauden raaka-aineista, kuten sienistä, perunoista ja kalasta. Suorsa on aiemmin tehnyt Saarikoskesta kirjan Pena, runoilija ja kommunisti. Nyt hän on koonnut Saarikosken kokkaamista ruuista julkaisuunsa reseptejä, joiden mukaan lounaan voi valmistaa. Mukana ovat myös kasvisvaihtoehdot. Lisäksi kirja toimii johdatuksena oman aikakautensa ruokakulttuuriin. ”Jaana Suorsa on hyvä esiintyjä, ja aihe oli sopivan erilainen muuhun ohjelmaan suhteutettuna. Hienoa, että myös yleisöä löytyi”, toteaa Vitikainen tyytyväisenä. Erääksi Porin sarjakuvafestivaalien huippukohdaksi kohosi tänäkin vuonna seikkailusarjakuvamaestro Petri Hiltusen luento. Hän kertoi värikkäästi ja runsaasti lukuvinkkejä tarjoten sarjakuvista teemalla Versus. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti tarinoita, joissa supersankari ja –konna ottavat yhteen. Vastakkain voi olla myös kaksi sankaria, mutta kaiken on huipennuttava fyysiseen välienselvittelyyn. Eräs hämmentävimmistä lajin tuotoksista on sarjis, jossa Winston Churchill maanittelee joulupukkia mukaan natsien vastaiseen kamppailuun. ”Hiltunen on huippuesiintyjä, jonka luennot ovat täynnä myös scifitapahtumissa. Hän onkin lupautunut olemaan festarin kummina, ja tapahtuman suunnittelu alkaa yleensä sillä, että varmistan ajankohdan sopivan mestarille. Hän tulee aina mielellään.” Kaikkiaan Vesa Vitikainen on tyytyväiVesa Vitikainen nen tämänkertaisen festivaalin antiin. Kävijämäärä oli hyvä ja esiintyjät tulivat paikalle innokkaasti. Palautekin on ollut myönteistä. Kaikki paikalle hankitut eivät päässeet saapumaan sairaustapauksien ja muiden takia, mutta etäyhteydet toimivat. ”Etäyhteyksissä oli oma haasteensa, varsinkin kun tieto tuli viime tingassa. Sitä oli valmisteltu yhdelle esiintyjälle, mutta oli oma hommansa saada se toimimaan useamman kanssa. Etäyhteyksiä ajateltiin välttää viimeiseen asti, mutta nyt kävi näin.” Porin sarjakuvafestivaalin puuhamies näkee muutenkin sarjakuvatapahtumien roolin tärkeänä taidemuodon kannalta. ”Missään muualla fanit ja tekijät eivät pääse näin hyvin kontaktiin toistensa kanssa. Tämä on tärkeää siksikin, että nykyään kustantamot eivät juuri jaksa mainostaa julkaisujaan ja markkinointi on jäänyt pitkälti tekijöiden harteille. Myös se, että tekijät tapaavat toisiaan, on tärkeää.”

Tapani Bagge on käsikirjoittanut niin muumeja kuin rikoksiakin

Parhaiten tuotteliaana rikoskirjailijana tunnettu Tapani Bagge on monipuolinen tekstinteon ammattilainen, jolta onnistuu myös sarjakuvien käsikirjoittaminen. Hän kävi kertomassa työnsä tästä puolesta Porin sarjakuvafestivaaleilla. Kirjailijan mukaan häntä on pyydetty esiintymään jo aikaisemminkin. Nyt ajankohta oli kuitenkin erityisen sopiva. Uusi Baggen käsikirjoittama sarjakuva-albumi Marius ilmestyy myöhemmin tänä vuonna. Baggen sarjakuvainnostus lähti liikkeelle monille tuttuja polkuja. Ensin tuli Aku Ankka, sitten eurooppalaiset klassikot, kuten Asterix. Omienkin tarinoiden tekemistä piti tietysti kokeilla jo tuolloin kouluiässä. ”Kirjoitin 30-sivuisen seikkailun, jonka nimi oli muistaakseni Jack O Hooligan. Se oli kaiketi saanut vaikutteita Pikosta ja Fantasiosta. Siitä otettiin kopioita myyntiä varten, mutta sarjakuva ei ole säilynyt. Eräästä toisesta yrityksestä on tallella pari sivua. Ongelma oli aina siinä, että piirustustaitoiset kaverini eivät jaksaneet piirtää tarinoita kovin pitkälle”. Varsinainen ammattimainen sarjakuvakäsikirjoittaminen alkoi yhteistyössä piirtäjä Jari Rasin kanssa. Ilta-Sanomissa oli sarja Kuukauden kotimainen, johon suomalaiset tekijät saivat tarjota omia teoksiaan. Ketään ei otettu yleensä mukaan kuin kerran. Rasi oli jo ollut Kuukauden kotimaisessa, mutta koska Bagge oli tuore kasvo, julkaistiin hänen käsikirjoittamansa jännäri Jäljet lumessa Rasin piirtämänä. Tapahtumat olivat saaneet innoitetta suomalaisesta klassikkoelokuvasta Valkoinen peura. Tällä kertaa seikkailivat eläinhahmot ja leffan nimi oli Valkoinen mäyrä. Tämän jälkeen Rasi houkutteli Baggen mukaan jo aiemmin tekemiensä muumisarjakuvien pariin. Toimitus oli tarkkana lapsille tarkoitettujen tarinoiden suhteen eikä kirjailijan ensimmäinen käsikirjoitus kelvannut. Yhteydenotto Lars Janssoniin pelasti kuitenkin tilanteen. Alkuhankaluuksien selvittyä yhteistyö sujui kitkattomasti ja kaikkiaan muumeja syntyi noin 350 sivua. ”Tekeminen oli mukavaa. Silloin omatkin lapset olivat vielä pieniä ja animaatiomuumit pyörivät meillä paljon. Niinpä käsikirjoituksia tuli tehtyä näyttelijöiden äänet mielessä. Poikani Pietarikin käsikirjoitti lehteen muutaman sarjiksen ja pari iltasatua.” Korkeajännitys lukeutuu maamme pitkäikäisimpiin sarjakuvajulkaisuihin Aku Ankan ja Tex Willerin ohella. 2000-luvun alussa suomalaisten tekemät tarinat olivat suosittuja, mutta nyttemmin niistä on luovuttu. Bagge ja Rasi ehtivät tehdä kaksi kieltolakiaikaan sijoittuvaa vauhdikasta seikkailua, joiden päähenkilönä oli amerikansuomalainen konna Kovanen. Toisessa albumissa mies ehti aina Chicagoon saakka. ”Olin tehnyt ensimmäisen Kovasen novelliksi

Rikospalat-lehteen. Se ei kuitenkaan ehtinyt ilmestyä, joten teimme siitä sarjakuvan. Toisen kirjoitin sitten suoraan sarjikseksi. Jari Rasin tyyli oli Kovasessa aika karikatyyrimainen, joten mietin miten sopii realistista jälkeä julkaisevaan Korkeajännitykseen. Hyvin se kuitenkin onnistui.” Toisen Suomi-korkkareissa ansioituneen artistin, Samsonin eli Samuli Lintulan, kanssa Bagge urakoi kokoon tietosarjakuvan Kekkonen vasta-alkaville ja edistyville. Teos oli ehdokkaana peräti sarjakuva-Finlandiaan. Alun perin kustantaja Markku Jalava tilasi kirjan ja tarjosi aiheeksi joko Mannerheimia tai Kekkosta. Jälkimmäinen kiinnosti tekijöitä enemmän. Nyttemmin Bagge on tehnyt yhteistyötä laadukkaista historiallisista sarjakuvistaan tunnetun Aapo Kukon kanssa. Historialliset dekkarit ovat olleet viime vuosina suosiossa ja Baggelta on ilmestynyt jo kuusi romaania sota-aikana ja sen jälkeen seikkailevan etsivä Väinö Mujusen tutkimuksia. Seitsemäs, nimeltään Punamusta baby, ilmestyy elokuussa. Tänä vuonna myös Mujusen sarjakuvaseikkailut ehtivät toiseen osaansa aiemmin mainitun Mariuksen myötä. ”Alun perin Aapo otti minuun itse yhteyttä Facebookin kautta. Hän kysyi, voisiko piirtää sarjakuvan novellistani Harmaa susi. Annoin luvan. Nykyään yhteistyö toimii mainiosti niin, että kirjoitan Mujus-novellin, jonka Aapo sitten sovittaa sarjakuvaksi. Minun ei ole sitten enää tarvinnut tehdä mitään isompia korjauksia, ehkä jotain repliikkejä voin hioa.” Sarjakuvien käsikirjoittamisesta yleisesti kirjailija toteaa, että ruutu- ja sivujakoa ja tarinan rytmitystä on pohdittava. ”Olisi hyvä, jos jokainen sivu päättyisi niin, että se houkuttelisi jatkamaan lukemista. Toimintaa on oltava mukana, sillä pelkkä dialogi voi käydä tylsäksi. Samoin taustoja pitää vaihdella. Tekstiä ei kannata työntää Tapani Bagge mukaan liikaa. Se tekee tarinasta turhan raskaslukuisen”. Bagge myöntää nauttivansa rikossarjakuvan klassikoista. Alex Raymondin Rip Kirby ja Salainen agentti X-9 ja espanjalainen Torpedo löytyvät suosikkien joukosta. ”X-9 oli parhaimmillaan alussa, kun Dashiell Hammett vielä kirjoitti sitä. Myös Will Eisnerin Spirit on hieno, kuten Eisnerin sarjakuvat yleensäkin. Suomalaisista sarjakuvista mieleeni ovat erityisesti B. Virtanen ja Fingerpori.” Muun kirjallisen työnsä lisäksi Bagge aikoo jatkaa myös sarjakuvien parissa. Kolmas Väinö Mujus-tarina on jo käsikirjoitettu, mutta sen lisäksi valmisteilla on muitakin projekteja. Niistä Bagge ei kuitenkaan vielä kerro. Kaikkiaan häneltä ilmestyy tänä vuonna kymmenen kirjaa. Historiallinen romaani, 1700-luvulle sijoittuva Soturisukua, vaikuttaa erityisen kiinnostavalta aluevaltaukselta. ”Siinä esiintyy esi-isäni Johan Bagge ja muitakin oikeita henkilöitä. Romaani on kuitenkin fiktiivinen.”