Alumnikolumni

Sitä mieletöntä fiilistä

Valmistuin filosofian maisteriksi syksyllä 2018. Porissa suorittamani tutkinto vei elämästäni yli kuusi vuotta, mutta ne olivat hyviä vuosia ne. Opiskelijaelämä vei mennessään ja olin mukana lähes kaikessa, missä nyt opiskelijana voi Porissa olla. Osallistuin jokaiseen tapahtumaan, toimin ainejärjestöni ja Pointerin hallituksessa, näyttelin ylioppilasteatterissa ja vaikutin Turun yliopiston edustajistossa. Päätoimitin myös tätä lehteä kahden vuoden ajan, kirjoitettuani ensin lehteen useita sekalaisia artikkeleita. Valmistuttuani ajattelin, että tästä se elämä vasta alkaa. Ryhdyin yrittäjäksi ja harrastin. Mutta samaan aikaan elämästä tuntui puuttuvan jotain. Olin valmistunut, mutten valmis. Aloin täyttää sydämessäni ammottavaa tyhjää aukkoa suorittamalla ensin kursseja täydennysopiskelijana ja keväällä 2019 hain kauppakorkeakouluun, Poriin tietysti. Paikka maisteriohjelmassa varmistui myöhemmin samana vuonna ja olin onneni kukkuloilla: pääsin takaisin yliopistoon! Joku ehkä ajattelee, että olen eri

tyisen kunnianhimoinen tai että pidän opiskelusta todella paljon, kun suoritan toista tutkintoa. Pidän toki opiskelusta, mutta ennen kaikkea rakastan opiskelijaelämää. On kuitenkin todettava, ettei niitä nuoruuden hulluja vuosia saa enää takaisin. Sitä mieletöntä fiilistä, kun on ensimmäistä kertaa sitseillä, vujuilla, silliksellä tai wappusafarilla. Mutta tokatkin kerrat voi olla ihan hyviä. Kahdeksas aloitusviikko ainakin oli.

Ekoja kertoja tulee elämässä onneksi koko ajan lisää, jos uskaltaa sanoa kyllä. Elämää ei ole pakko elää jonkin tietyn kaavan mukaan, vaan elämästä voi ja kannattaa tehdä juuri itsensä näköistä. Kaikille ikuinen opiskeleminen ei sovi, minulle se on juuri sitä, mitä elämältä haluan tässä hetkessä. Haluan myös vaalia niitä ihania asioita, joita ensimmäisestä tutkinnosta jäi käteen: opin paljon, tosin oppi tuli lähinnä kaikkialta muualta kuin luokkahuoneista. Sain elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa olen edelleen päivittäin tekemisissä. Koin asioita, joita en tule koskaan enää kokemaan, mutta näitä kokemuksia ei kukaan voi minulta ottaa pois. Yksi uusi eka kertakin on vielä edessäpäin: en ole vielä koskaan ollut kauppatieteiden maisteri.