1 minute read

Onko Suomi Pohjoismaa?

Helmikuun alussa Suomessa heräsi keskustelua siitä, onko Suomi vielä Pohjoismaa. Keskustelun kirvoitti käyntiin valtiovarainministeriön raportti, jonka mukaan Suomen talouskasvu on jäämässä vertailumaista jälkeen.

VALTIOVARAINMINISTERIÖN RAPORTTI OLI tarkoitushakuisen provokatiivinen ja lopulta kävi ilmi, ettei talouden mittareissa välttämättä ollutkaan tapahtunut suurta muutosta, joka olisi Suomen yhtäkkiä poistanut Pohjoismaiden joukosta. Voimme siis huokaista helpotuksesta – Suomen tilanne suhteessa muihin Pohjoismaihin pysyy siis melko lailla vakiona myös tulevaisuudessa.

Advertisement

SUOMI ON NIMITTÄIN OLLUT aina Pohjoismaiden joukossa jonkinlainen perässähiihtäjä. Siinä, missä norjalaiset kirjoittivat jo 800-luvulla, Suomesta kirjallisia lähteitä alkaa löytyä vasta noin 400 vuotta myöhemmin. Vaikka Suomi voi ylpeillä sillä, että meillä saatiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus jo 1906, Islannin parlamentin historia on vajaat tuhat vuotta vanhempi.

TANSKASSA MAANVILJELYS ALKOI yleistyä suhteellisen suotuisissa olosuhteissa noin 5000 vuotta sitten. Tuoreehkon tutkimuksen mukaan Suomessa se oli yleistä vasta 1200-luvulla.

RUOTSI SAI ENSIMMÄISEN KUNINKAANSA 1200-luvun puolivälissä – selvästi Norjan ja Tanskan jälkeen. Suomeen ensimmäinen kuningas saatiin valittua vasta 1918, sentään muutama kuukausi ennen Islantia. HISTORIAN VALOSSA SUOMI ei siis ole pärjännyt pohjoismaisessa kilvoittelussa kovinkaan vahvasti. Edellinen kerta, kun talousviisaat ovat tämän todenneet on niinkin kaukaa kuin vuodelta 2014. Silloin Elinkeinoelämän tutkimuslaitos havaitsi, että Suomi on "putoamassa Pohjoismaiden kelkasta". Kun vielä 70-luvulla Pohjoismaisen kelkan kyydissä oleminen tarkoitti Suomessa sitä, että siirtyi Ruotsiin töihin, kovin pitkään emme ole ehtineet siinä kelkassa koskaan istunutkaan.

OIKEASTAANHAN SUOMI ONKIN Pohjoismaa vain, koska meidän on ollut pakko olla. Ensin Suomi pakotettiin Pohjoismaaksi Kalmarin unionissa ja sotien jälkeen se oli suunta, jonne Suomen oli poliittisista syistä pakko hakeutua.

ME PUHUMME ERI kieltä kuin pohjoismaiset kumppanimme. Meiltä puuttuu pitkä ja uljas historia, emmekä siis oikein tunnu pysyvän taloudenkaan tahdissa. Me emme oikein ole edes pikkuvelikään pohjoismaisessa kontekstissa – se rooli on varattu kaukaiselle Islannille. Ehkä Suomi-neito on adoptoitu sisko tai pikemminkin serkku.

MUTTA KYLLÄ SUOMI ON Pohjoismaa. Meillä on hyvinvointivaltio, yhteinen historia, korkea verotus ja korkea luottamus viranomaisiin. Meillä on korkea koulutus, luterilaisuus ja tasa-arvo.

POHJOISMAISESSA KILPAILUSSA SUOMEN ON ollut vaikea pärjätä. Se ei johdu huonoudestamme, vaan siitä, että viiteryhmä on maailman paras. Kilpailun sijaan meidän kannattaakin keskittyä yhteistyöhön.