Pääkirjoitus / Ledare

Pohjola nousee koronasta

Koronapandemian iskettyä täydellä voimalla Pohjoismaihin keväällä 2020 ajateltiin toiveikkaasti, että kurimus hellittäisi otteestaan kesän aikana, ja syksyllä 2020 voitaisiin palata normaaliin elämään ja pohjoismaiseen kanssakäymiseen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan nyt kesän 2021 kynnyksellä olemme yhä pandemian kourissa. Pitkä poikkeusaika on heittänyt pitkän varjon yllemme.

Pohjola on jo pitkään ollut kotimarkkina-alue, meillä on passivapaus ja yhteiset työmarkkinat. Sosiaali- ja lainsäädäntöyhteistyö on laajaa ja yhä useampi yritys on aidosti pohjoismainen. Viime vuosina pohjoismainen yhteistyö on varsinkin maanpuolustuksen saralla ottanut uusia askelia.

Vaikka pohjoismaisen kanssakäymisen rajoituksille ei vielä voida antaa päätöspäivämäärää, tunnelin päässä näkyy jo valoa.

Pandemian hiipuessa ovat vakaat pohjoismaiset yhteiskunnat hyvissä lähtöasemissa. Väestö on korkeasti koulutettua ja kielitaitoista. Poliittiset instituutiot ja hallinto ovat vakaita ja demokratia syvään juurtunutta. Tiedonvälitys on avointa ja luotettavaa.

Koronakriisi on aiheuttanut laajaa työttömyyttä kaikissa Pohjoismaissa, mutta yksi pohjoismaisen hyvinvoinnin kulmakivi on korkea työllisyysaste, mikä on mahdollistanut kattavien hyvinvointipalvelujen ja pääasiassa maksuttoman koulutuksen ylläpidon sekä tärkeä julkiset panostukset tutkimukseen. Työllisyysasteessa Suomi on kuitenkin peränpitäjä Pohjolassa.

Ripeä työllisyyden kohentaminen onkin keskeistä yhteiskuntien toipumisessa koronasta. Yhtä lailla toipumiselle on tärkeää avointen pohjoismaisten työmarkkinoiden uudelleen avautuminen, jotta työvoiman saatavuudesta ei muodostu jarrua myönteiselle kehitykselle.

Koronakriisin hoidossa Ruotsista ei tällä erää ole mallimaaksi, mutta tietyissä asioissa meillä on opittavaa muilta Pohjoismailta. Tarvitsemme lisää pohjoismaalaisuutta, emme vähemmän. •

Juhana Vartiainen

Puheenjohtaja Pohjola-Norden

Norden repar sig från coronan

När coronapandemin slog med full kraft mot Norden våren 2020 tänkte man hoppfullt att gisslet skulle lätta under sommaren, och att vi hösten 2020 kunde återgå till normalt liv och nordiskt umgänge. Så skedde inte. Inför sommaren 2021 lever vi fortsättningsvis i pandemins grepp och det långa undantagstillståndet har kastat en lång skugga över oss.

Norden har sedan länge varit en hemmamarknad, vi har passfrihet och en gemensam arbetsmarknad. Samarbete inom sociala sektorn och lagstiftningen är omfattande och allt fler företag är genuint nordiska. Under de senaste åren har det nordiska samarbetet speciellt inom försvaret vunnit ny terräng.

Även om det inte är möjligt att ge ett slutdatum för de begränsningar som drabbat nordisk samverkan, kan man skönja ljus i tunneln. I det skedet när pandemin sakta släpper sitt grepp har de stabila nordiska samhällena i ett gott utgångsläge. Befolkningen är välutbildad och språkkunnig. De politiska institutionerna och förvaltningen är stabila och demokratin är djupt rotad i samhället. Informationsflödet är öppet och pålitligt. Coronakrisen har lett till omfattande arbetslöshet i alla nordiska länder. En av hörnstenarna i den nordiska välfärden är den höga sysselsättningsgraden, vilken har möjliggjort omfattande välfärdstjänster, i huvudsak avgiftsfri utbildning och viktiga offentliga satsningar på forskning. Men när det gäller sysselsättningsgraden kommer Finland endast på jumboplats i Norden.

En snabb förbättring av sysselsättningsläget är ett centralt element i samhällens återhämtning från coronan. Likaledes är det viktigt för återhämtningen, att den öppna nordiska arbetsmarknaden åter öppnas, så att tillgången till arbetskraft inte blir en bromskloss för positiv utveckling.

När det gäller coronakrisen kan inte Sverige denna gång fungera som modell, men vissa andra saker kan vi lära oss av de andra nordiska länderna. Vi behöver mera Norden, inte mindre. •

Juhana Vartiainen

Ordförande Pohjola-Norden