Turun Pohjola-Norden Joulumatka Tallinnaan 22.-24.11.2019

Teksti: Tarmo Järvinen Kuvat: Eeva Grönroos

Bussillinen innokkaita nordisteja ystävineen lähti Turun Tuomiokirkkoaukiolta kohti Helsinkiä ja sieltä Vikingillä Tallinnaan, jossa majoituimme hotelli Metropoliin.

Joulumatkan ohjelmaan sisältyi kiertoajelu lauantaiaamuna. Lähdimme bussillamme oppaan johdolla ensin Kalamajan alueelle. Siellä sijaitsevat muun muassa pahamaineinen Patarein vankila ja sen vieressä Lentosataman hangaariin sijoitettu Viron Merimuseo. Kierros jatkui Koplin niemelle, joka oli Neuvostoliiton aikana suljettua sotilassatama-aluetta. Koplin linjoilla on vielä vanhoja neuvostoaikaisia puisia asuinrakennuksia, jotka odottavat kunnostusta.

Koplissa oli aikanaan myös vanha hautausmaa, joka oli perustettu 1700-luvun loppupuolella Olevisten ja Nigulisten seurakunnille ja se oli käytössä toiseen maailmansotaan asti. Neuvosto-miehityksen jälkeen hautausmaa lakkautettiin, hautakivet sekä sopiva kiviaines käytettiin muuhun rakentamiseen ja koko alue tasoitettiin puistoksi. Se on 2000-luvulla kunnostettu hautauspuistoksi.

Kiertoajelu jatkui puistoa sivuten Pelgurannan alueelle, joka on kerrostalovaltainen asuinalue. Sen vieressä Koplin lahden rannalla on perheiden suosima uimaranta. Rantakaistale jatkuu suurena mäntyvaltaisena Merimetsan virkistysalueena. Lahden toisella rannalla on Rocca Al Maaren kauppakeskus. Toompean mäkeä sivuten jatkoimme keskusta-alueelle ja sieltä Torupillin alueelle, jonka vierellä on Kadriorgin puisto.

Ennen hotellille paluuta ehti vielä piipahtaa Vanhan Raatihuoneen joulutorilla.

Tallinnan lahden rannalla sijaitsevaa Piritan tietä pitkin ajoimme Maarjamäen Memoriaalille, jossa on virolaisten kommunismin uhrien muistomerkki. Se on omistettu kaikille niille virolaisille, jotka ovat kärsineet Neuvostoliiton ajan terrorista. Muistomerkin ensimmäinen osa on upotettu korkeaan rantatöyrääseen rakentamalle pitkä käytäväluiska korkeiden mustaseinäisten tukimuurien väliin. Muurien sisäseiniin on kaiverrettu yli 20.000 henkilön nimet ja luetteloa täydennetään koko ajan.

Tämä ensimmäinen osa on nimeltään ”Teekond” (Matka), ja kuilu päättyy ylätasanteella olevaan alueeseen, jonka nimeksi on annettu ”Koduaeid” (Kotipuutarha). Sinne on istutettu monia erilaisia omenapuita. Muistomerkkiseinän länsisivulla on teksti Juhan Liivin runosta: Ta lendab mesipuu poole. Siinä virolaisia verrataan kotipesiin lentäviin mehiläisiin. Seinäpintaan on kiinnitetty lukuisia metalliin valettuja mehiläisiä, jotka lentävät suurissa parvissa kotipesää kohti. Viidennes Viron kansasta, eli noin 75.000 henkeä, menehtyi neuvostomiehittäjän terroritoimien seurauksena.

Bastionin käytävää – opas (oik) ja matkalaisia

Länsiseinämällä on sen merenpuoleisessa päässä myös erillinen muistomerkki 800 virolaiselle upseeriuhrille. Kesällä 1940 Viron armeijan eliitti ja Vapaussodan sankarit joutuivat ensimmäisiksi kommunismiterrorin uhreiksi. Terroritoimia jatkettiin toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitossa sekä Virossa sodan jälkeen. Suurin osa aktiivisesta kenraalikunnasta ja vanhemmista upseereista sekä yli 500 nuorempaa tai eläkkeellä olevaa upseeria ja reservinupseeria pidätettiin ja teloitettiin, taikka he kuolivat vankeudessa. Muurissa on lukuisia ”kuulanreikiä”, jotka saavat sen näyttämään teloitusseinältä. Kun kurkistaa silmän korkeudella oleviin reikiin, niin näkee kuvia upseeriasuisista sotilaista, jotka ovat olleet kommunismin uhreja.

Muistomerkkivierailun jälkeen ohitimme Piritalla vanhan Birgittalais-luostarin kirkon rauniot ja Tallinnan metsähautausmaan. Bussi kävi kääntymässä Tallinnan Teletornilla, joka näytteli merkittävää osaa Viron vapauttamisessa. Rantaväylää pitkin ajoimme Piritan olympiapurjehduskeskuksen ohitse takaisin hotellillemme.

Matkan hintaan sisältyvä yhteinen päivällinen nautittiin ravintola Talukörtsissä. Maukkaan aterian jälkeen suurin osa matkalaisista lähti Estonia-teatteriin, jonka ovat suunnitelleet suomalaiset arkkitehdit Wivi Lönn ja Armas Lindgren. Illan ohjelmana oli baletti Romeo ja Julia.

Ennen hotellille paluuta ehti vielä piipahtaa Vanhan Raatihuoneen joulutorilla.

Aamiaisen jälkeen oli sunnuntaina ohjelmassa tutustuminen Tallinnan vanhan kaupungin muurien alla sijaitseviin Bastion-tunneleihin.

Aamiaisen jälkeen oli sunnuntaina ohjelmassa tutustuminen Tallinnan vanhan kaupungin muurien alla sijaitseviin Bastion-tunneleihin. Niihin pääsee ”Kiek in de Kök” -linnoitusmuseon sisäänkäynnin kautta. Tunnelit on rakennettu Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla linnoitusvallien pohjalle samassa yhteydessä, kun ympärysmuureja on kohotettu viereisten kukkuloiden maa-aineksella. Vuoden 2016 kesäksi avattu museotunneli sijaitsee Ingeri-Bastionin alla. Veden alla ollutta tunneliosuutta, joka on monta metriä alempana kuin Vapaudenaukio, ryhdyttiin viemäröimään ja puhdistamaan jo vuonna 2012.

Väkemme jaettiin kahteen ryhmään, joilla molemmilla oli omat suomea puhuvat oppaansa. Toinen ryhmä eteni ylhäältä opastuskeskuksesta alas ja toinen alhaalta Vapaudenaukion suunnasta ylös. Yläkerrassa esiteltiin ensin Tallinnan kaupungin rakentumista piirroskuvitetun videon avulla. Kaupungista käytettiin jo tanskalaisten ajoista lähtien nimeä Reval, joka oli osa Hansa-liittoa.

Mehiläisiä Memoriaalin seinässä – Memoriaalin seinään on valettu lukuisia metallimehiläisiä

Vapaudenaukion suunnasta aloitettaessa ensimmäisenä on syvimmällä sijaitseva tunneliosuus. Sen ensimmäisen osa muodostuu kiviveistosmuseosta (Raidkivimuuseum), johon on kerätty lukuisia vanhojen Tallinnan kaupungin rakennusten kivikoristeita sekä omistajasukujen vaakunoita. Seuraavassa osassa on vanhoja hautakiviä mm. Koplista (josta oli neuvostoaikana lakkautettu hautausmaa). Tämän osan nimi on Kuolemansali (Surma Saal). Bastionin kärjen mutkaosassa on niin Ruotsin vallan kuin Venäjänkin aikakauden karttoja ja esineistöä, lippuja ja sotilaspukuja, sekä malli vankilatyrmästä ja ikoninurkkauksesta.

Seuraavassa osuudessa on mm. toisen maailmansodan aikaisen pommisuojan varusteita. Tämä Bastionin korkeimmalla sijaitseva käytäväosuus oli toiminut sodan aikana Tallinnan kaupungin johtohenkilöiden väestösuojana. Natsi-Saksan valloitusaikana tunnelit olivat heidän armeijansa käytössä. 1980-luvulla tunneleita käyttivät punkkarit kokoontumispaikkanaan, ja 2000-luvun vaihteessa niissä majaili asunnottomia.

Aatelisvaakuna – yksi pommituksen raunioista pelastetuista aatelisvaakunoista bastionissa

Tunneli, joka lähtee pommisuojasta länteen Rootsi-Bastionin suuntaan, on suljettu yleisöltä, koska sieltä löytyi tunnelikaivausten aikana ”Meta Menardi”- luolahämähäkkejä, jotka ovat rauhoitettuja.

Ennen kotimatkaa oli satama-alueella vielä aikaa tehdä vaikka ostoksia uudessa Nautica-ostoskeskuksessa tai juoda kupillinen kahvia leivoksen kera ennen laivassa nautittua buffet-illallista.

Illansuussa bussimme toi meidät takaisin Turkuun. •