Norjaan töihin eli unelmasta mahdollisuuteen

Teksti ja kuvat: Tero Surakka

Sairaanhoitaja Tero Surakalle Norja on aina ollut kiehtova matkakohde. Myös unelma sairaanhoitajan työstä Norjassa on toteutunut. Norjan joustavat työolot ja ystävällinen työilmapiiri saavat häneltä kiitosta. Norjan kielen Tero on oppinut avoimin mielin ja sitkeästi harjoitellen.

Ensimmäistä kertaa kävin Norjassa jo 80-luvun alkupuolella vanhempieni mukana, kun meidän koko viisihenkinen perhe pakkautui pieneen Toyota Corollaan ja suuntasi kohti Hammerfestia. Muistikuvia on noista reissuista vähän, mutta kapeat tiet ja karun kaunis Pohjois-Norjan luonto jäivät sentään mieleen.

Uuden kiinnostuksen kipinän Norjaan herätti vuonna 2008 hankkimamme moottoripyörä ja sen myötä alkanut moottoripyörämatkailu. Vaimoni ja kavereiden kanssa kiersimme ensin Suomea ja kun kokemusta mp-matkailusta kertyi, oli aika laajentaa reviiriä useiden motoristituttujen ylistämään Norjaan. Ensimmäinen Norjan mp-reissumme taisi olla vuonna 2010, jonka jälkeen maata on kierrelty vuoteen 2018 mennessä kuusi kertaa. Jostain syystä meillä ei ole ollut mielenkiintoa ajella Pohjois-Norjaan, vaan olemme pysyneet vehreimmillä mailla, eli Mo i Ranan eteläpuolella.

Töihin Norjaan?

En muista tarkalleen, milloin juttelimme vaimoni kanssa ensimmäisen kerran mahdollisuudesta hakeutua töihin Norjaan. Ajatus oli jäänyt kuitenkin kytemään jonnekin alitajuntaan, kunnes vuonna 2019 tuo kyteminen alkoi muuttua liekeiksi oman työpahoinvointini vuoksi. Olin työskennellyt sairaanhoitajana vuodesta 2000, ensin Savonlinnan keskussairaalan teho-osastolla (ja hieman dialyysiosastollakin) ja vuodesta 2008 lähtien Joensuun keskussairaalan teho-osastolla. Olin hyvin motivoitunut ja kiinnostunut tehohoidosta ehkä vuoteen 2017 saakka, kunnes hankalat työolot alkoivat rasittaa ja oli pakko tehdä muutos omaan elämääni.

Vuoden 2019 aikana punaiset, siniset ja valkoiset palikat alkoivat loksahdella omituisen hyvin paikoilleen. Olin yhteydessä entiseen työkaveriini, joka oli Norjassa töissä jo neljättä vuotta. Häneltä sain hyviä neuvoja, ja hänellä oli pelkästään positiivisia kokemuksia Norjan sairaaloissa työskentelystä. Lisäksi Joensuun kansalaisopistolla oli vuoden 2019 syksyllä alkamassa hoitotyön norjan kurssi, jonka vetäjänä oli useita vuosia Norjan teho-osastoilla työskennellyt Katja Laakkonen. Kielikurssi sisälsi pääasiassa terveydenhuoltoalan sanastoa sekä motivoivien kokemusten jakamista. Jokaisen tunnin jälkeen löin itseäni nyrkillä rintaan todeten, että nyt ollaan oikealla tiellä kohti parempaa oloa ja työhyvinvointia!

Toinen hoitotyön norjan kurssi alkoi vuoden 2020 alussa, mutta ikävä kyllä se jouduttiin keskeyttämään juuri alkaneen koronaepidemian vuoksi. Tämän jälkeen norjan opiskelu oli omatoimista sanaston opettelemista sekä norjalaisten ohjelmien seuraamista ja kuullun ymmärtämisen kehittämistä. Tässä vaiheessa tein myös päätöksen jättää tehohoitotyön yövuoroineen ja valitsin uudeksi alakseni itseäni kiinnostaneen dialyysihoidon, joka on munuaisten toiminnan korvaushoitoa, eli kansankielellä veren puhdistamista kuona-aineista ja ylimääräisen nesteen poistoa dialyysilaitteen avulla.

Alkuperäinen tavoitteeni oli, että olisin aloittanut työt Norjassa vuoden 2021 alussa, mutta jotenkin kaikki eteni huimaa vauhtia. Tutkintotodistuksieni käännösten hankkiminen, sairaanhoitajan ammatin harjoittamiseen tarvittavan auktorisoinnin hakeminen Norjasta ja monen muun vaadittavan todistuksen hankkiminen vaati hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta kaikki järjestyivät vuoden 2020 maaliskuuhun mennessä. Samaan aikaan tutkiskelin netistä Norjan työpaikkoja ja huomasin, että kesätyöpaikkojen haku olikin jo menossa. Otin yhteyttä suoraan sairaaloiden dialyysiosastoihin sekä pariin rekrytointifirmaan, joista yksi nappasi minut ”talliinsa” parin puhelinhaastattelun jälkeen. Kyseinen rekrytointifirma on hoitanut asioitani erittäin hyvin, joten heidän kanssaan jatkan yhteistyötä edelleen.

Valintoja

Sitten olikin nopean päätöksenteon aika: otanko puolen vuoden keulimisen aikataulussa huolimatta alkeellisesta kielitaidostani ja haen kesätöitä Norjasta vai pysynkö alkuperäisessä aikataulussa ja kehitän kielitaitoani vielä puoli vuotta lisää? Virkavapaan saaminen teho-osastolta kesää vasten ja vieläpä alkaneen koronamyllytyksen aikana oli myös mahdotonta. Hengitys syvään ja päätös: irtisanoin itseni noin 12 vuotta kestäneestä työsuhteesta minulle tarjotun kahden kuukauden kesätyön vuoksi.

Vuoden 2019 aikana punaiset, siniset ja valkoiset palikat alkoivat loksahdella omituisen hyvin paikoilleen.

Rekryfirman minulle esittämistä työpaikoista valitsin Lærdalin, jossa olimme käyneet parilla mp-reissullamme ja tiesin sen lähiseudun olevan todella upeaa. Kysyin myös rekryfirmalta mahdollisuutta tehdä työmatkani Norjaan moottoripyörällä. Nuo rekryfirmat maksavat majoituksen lisäksi myös matkat, kuten lentoliput työntekijöilleen, mutta en silti pitänyt moottoripyörällä menoa ihan itsestäänselvyytenä. Mutta lupa tuli ja unelmien kesä Norjassa alkoi olla tosiasia.

Töihin Norjaan!

Ensimmäinen työpaikkani oli pienen Lærdalin pienen sairaalan pienellä dialyysiosastolla. Työsopimus oli kahden kuukauden mittainen, juuri sopiva kaltaiselleni ensikertalaiselle. Osaston toimintatavat, potilaat ja henkilökunta tulivat tutuiksi parin ensimmäisen viikon aikana ja vastaanotto oli erittäin lämmin ja ystävällinen huolimatta alkeellisesta kielitaidostani. Yleensä sijaisille varataan kahden päivän perehdytys, mutta osaston rauhallisen tilanteen vuoksi minulle oli varattu viisi päivää. Onnekseni henkilökunnassa oli mielellään englantia puhuvia hoitajia, joten epäselväksi jääneet asiat saatiin hoidettua tarvittaessa englanniksi.

Lærdalin työreissun kruunasivat rekryfirman hankkima mukava, kalustettu asunto, lämmin kesä, lähialueen upeat maisemat ja moottoripyörä. Lisäksi vaimoni pääsi koronasta huolimatta viikon lomalle luokseni. Olen jälkikäteen sanonut eläneeni kaksi kuukautta paratiisissa hymyillen sekä nauttien elämästä, työstä ja työhyvinvoinnista.

Toinen työpaikkani oli Lørenskogissa sijaitsevassa Ahusissa. Allekirjoitin rekryfirmani kanssa ensin kahden kuukauden työsopimuksen jo kesäkuun lopulla, mutta pian tuli tarjous kahden kuukauden jatkosopimuksesta. Pienen harkinnan jälkeen allekirjoitin tuon toisenkin sopimuksen, sillä vaikka tiedossa oli pitkä aika olla poissa kotoa, niin katsoimme vaimoni kanssa tämän olevan hyvä mahdollisuus kehittää itseäni sekä ammatillisesti että kielellisesti. Kyseessä oli yliopistosairaala ja Norjan suurin dialyysiosasto, joten olin astumassa aivan erilaiseen dialyysimaailmaan kuin pienessä Lærdalissa.

Lærdalin työreissun kruunasivat rekryfirman hankkima mukava, kalustettu asunto, lämmin kesä, lähialueen upeat maisemat ja moottoripyörä.

Ennen toista työmatkaani olin kotona hieman yli kolme viikkoa, josta 14 päivää meni kotikaranteenissa. Aika meni melko nopeasti editoidessa Lærdalin reissuvideoita ja suorittaessa Ahusin vaatimaa e-læringskurssia, joka osoittautui melko työlääksi, mutta samalla erittäin hyödylliseksi. Kurssi sisälsi mm. turvallisuuskoulutusta, verinäytteiden ottamiseen liittyviä asioita sekä sairaalan potilastietojärjestelmiin liittyviä oppimateriaaleja ja harjoituksia. Suoritin pari tenttiäkin. Kaikki kurssimateriaali on norjaksi. Tuollaisen e-kurssin hyvä puoli on, että uuden työpaikan perehdytysaika voidaan käyttää kokonaisuudessaan potilastyöhön liittyviin asioihin, eikä kurssin sisältämiin yleisiin, mutta erittäin tärkeisiin asiakokonaisuuksiin.

Koska työt Ahusissa alkoivat syyskuussa, jätin moottoripyörän Suomeen ja lensin Norjaan. Rekryfirmani järjesti lentojen lisäksi minulle oman kalustetun asunnon, joka oli toiveitteni mukaisesti alle kahden kilometrin päässä sairaalasta.

Ennen töiden aloittamista minun oli annettava koronatesti. Negatiivisen koronatestivastauksen saatuani aloitin neljän kuukauden työskentelyn Ahusin isossa dialyysissä. Vastaanotto oli jälleen mukavan ystävällinen, välitön ja rento, mutta perehdytys oli lyhyempi, koska osasto toimi vilkkaasti. Mukavaa tässä työpaikassa oli myös sen kansainvälisyys. Henkilökunnassa oli 12 eri kansalaisuutta ja potilaitakin oli melkoisen kirjava joukko eri maista. Kielellisesti tämä oli helpompi työpaikka jo bokmålinkin vuoksi, mutta silti jokainen päivä oli melkoista ponnistelua ja jatkuvaa norjan oppimista. Mutta kehitystä tapahtui tälläkin saralla, kuten myös ammatillisesti.

Raskaaksi tuon neljän kuukauden työjakson tekivät koronarajoitukset, synkät ja sateiset illat sekä pitkä ero vaimosta, jonka ei ollut järkevää tulla vierailemaan Norjassa keskellä koronaepidemian kiihtymistä. Hieman mielen virkistystä sain lähiympäristössä hölkkäilystä, mukavasta asunnosta, antoisasta työstä, muutamien suomalaisten hoitajien tapaamisesta ulkoilun merkeissä ja Oslon patsaspuistojen kiertelystä. Myös rahallisesti tämä oli hyvä jakso, sillä korona ja lyhyet vapaat rajoittivat matkustelua. Lisäksi missään ei ollut mitään tapahtumia tai konsertteja, joita Oslo tarjoaa normaalioloissa melkoisesti. Vain Neseblod ja muut Oslon levykaupat tarjosivat pienen rahareiän kaltaiselleni musiikin ystävälle.

Kielen opiskelusta

Aloitin norjan opiskelun kirjaimellisesti nollasta, enkä edes ole kovin lahjakas kielissä. Usein kuulee sanottavan, että kyllä sitä Norjassa ruotsillakin pärjää. Mutta eipä se 80-luvulla opiskeltu ruotsi ollut kovin hyvin muistissani. Ja kun olen vielä kotoisin Pohjois-Karjalasta, niin voi vain kuvitella, kuinka vähän ruotsin opiskelu nuorta outokumpulaista edes kiinnosti. Ruotsin opiskelu kun oli itäsuomalaiselle 80-luvun nuorelle sellainen ”pakollinen paha”, jota ei muka tulisi koskaan tarvitsemaan. Päätin heti kättelyssä, että en edes yritä palauttaa ruotsia mieleeni sotkemaan norjan opiskelua.

Ennen Lærdaliin menoa ehdin opiskella norjaa hieman yli puoli vuotta. Opinnot sisälsivät aikaisemmin mainitsemani hoitotyön norjan kurssit sekä omatoimista opiskelua ja norjan kuuntelua. Myönnän, että oloni oli melko epävarma kielitaitoni suhteen ennen lähtöä. Muutamien Norjassa työskennelleiden hoitajien sekä Katja Laakkosen rohkaisun ja kannustuksen voimin kuitenkin uskaltauduin matkaan. Lisäksi rekryfirman kanssa käydyt puhelinhaastattelut toivat uskoa asiaan. Ja vastasinpa ainakin rehellisesti puhelinhaastattelussa esitettyyn kysymykseen heikkouksistani: norsken min.

Aloitin norjan opiskelun kirjaimellisesti nollasta, enkä edes ole kovin lahjakas kielissä. Usein kuulee sanottavan, että kyllä sitä Norjassa ruotsillakin pärjää. Mutta eipä se 80-luvulla opiskeltu ruotsi ollut kovin hyvin muistissani.

Lærdalissa puhutaan nynorskia, joka saa lisämausteensa erittäin voimakkaasta murteesta. Oma kielikorvani ei tuota tunnistanut, vaan paikkakunnalla yli 20 vuotta asunut suomalaispariskunta valisti minua tässä asiassa. Myönnän rehellisesti, että kielellisesti tuo ensimmäinen työpaikka oli erittäin raskas. Lørenskogissa työskentely oli norjan suhteen hieman helpompaa, mutta silti kielellinen rasitus oli melkoinen. Mutta molemmista selvisin ja kehitystä tapahtui koko ajan.

Norjassa työskentely on ollut erittäin antoisaa ja miellyttävän rentoa, joten sinne palaan taas kesällä 2021. Talven työskentelen perhesyistä Suomessa, ja toki jatkuvasti norjaa opiskellen. •

Norjan kieli

Norjan kielestä on kaksi virallista kielimuotoa: bokmål ja nynorsk. Näistä bokmål eli kirjanorja on yleisempi kuin nynorsk eli uusnorja. Kirjanorja on lähempänä tanskaa, kun taas uusnorjan tausta on murteissa.