KIITOS.Väriä ,

Oulun kaupunki matkaa kohti kulttuuripääkaupunkivuotta. Keskustan alue ei kuitenkaan heijastele kulttuurin kehtoa. Maiju Putkonen jalkautui keskustan alueelle etsimään tyhjiä seiniä, jotka huutavat koristelemaan itsensä katutaiteella.

Oulu on ollut viime kuukaudet huonoimmillaan. Poikkeuksellisen lämpimän talven päivä toisensa jälkeen loskassa tarpominen on alkanut toistaa itseään. Kaupunki tuntuu olevan horroksessa värittömän taivaan alla. Välillä jalkakäytävillä luistelu tuo pientä iloa arjen monotonisuuteen, ja Rotuaarilla on onneksi voinut koko talven fiilistellä sulalla maalla kävelyä. Kaamos on kuitenkin tuntunut paksulta hernerokkasumulta, jota vastaan taistelu on turhaa.

Vaikuttaa kuitenkin hiljalleen siltä, että oululaisten murmelipäivät ovat pian luetut. Aurinko on näyttäytynyt jo useampaan otteeseen alkuvuoden aikana. Kirkkaat pakkaspäivät ovat mielessäni saaneet ihmisten silmät jo aukeamaan ja selkärangat oikenemaan kohti valonsäteitä. Hiekoitussoran kaivaminen kenkien sisältä alkaa taas tuntua jopa huvittavalta raivostuttavan sijaan.

Olen itse horrokseni lomassa kulkenut koko kuluneen talven kaupungilla niska vinossa. En suinkaan näkymätöntä aurinkoa etsiessäni, vaan kauneutta. Oulu on monilla tavoilla loistava kaupunki: talvipyöräilymahdollisuudet, vegaaniburgerivaihtoehdot ja myöhään auki olevat kahvilat ihastuttavat ympäri maan. Yksi asia kuitenkin pistää kaupungilla silmään, varsinkin verratessa muihin maamme metropoleihin. Kaupunki, etenkin keskusta, on taiteeton betoniviidakko.

Valoa kohti

Suunta on kuitenkin ylöspäin. Ilouutisena on kerrottu, että Ouluun maalataan viisi uutta seinämaalausta vuoteen 2026 mennessä. Osana kulttuuripääkaupunkihanketta kaupunkilaiset saavat äänestää siitä, mihin kaupunginosaan muraaleja toteutetaan, yksi vuodessa aina vuoteen 2026 saakka. Ensimmäinen muraaleista onkin jo valmistunut viime syksynä. Eloise Gillowin pens - selistä syntynyt Käännekohta on upea, kahdeksankerroksisen Rajakyläläisen kerrostalon seinään maalattu jättiläisteos.

Oulussa asuvalle seinämaalausten lisääntyminen on tietenkin yksinomaan hieno asia. On hauskaa, että seuraavat neljä vuotta kaupunkilaiset saavat osallistua maalauspaikkojen valintaan ja seurata taiteilijoiden hakuprosesseja. Aiheesta voisi kuitenkin puhua vielä enemmän. Miksi katutaiteen lisääntyminen ja kaupungin panostus asiaan on niin merkittävää?

Kauniissa ja virikkeellisessä ympäristössä asuminen lisää tutkimusten mukaan hyvinvointia ja ilahduttaa myös vierailijoita. Riippumatta tulotasosta, kauniissa ympäristössä asuvat raportoivat olevansa terveempiä kuin muu väestö sekä maaseutu- että kaupunkiympäristöissä Ihmiset ovat myös onnellisempia asuessaan kauniissa ympäristöissä, riippumatta säästä, ihmisseurasta tai viikonpäivästä . Kauniilla kaupunkiympäristöllä siis todella on merkitystä.

Kaupunkiympäristön kehitystarpeet on tunnistettu Oulu 2026 -hankkeessa, jonka strategisissa tavoitteissa mainitaan kulttuurin saavutettavuus, tasa-arvoistaminen ja levittäytyminen ihmisten arkeen.

Katutaide on suurelle yleisölle saavutettavissa oleva tapa nauttia kauneudesta sekä tuntea yhteisöllisyyttä jaetun kokemuksen kautta. Julkisella taiteella voidaan ilmentää kaupungin arvoja, tukea yhteiskunnan monimuotoisuutta. On varmaan sanomattakin selvää, että sen on todettu myös lisäävän alueiden houkuttelevuutta. Jalkauduin Oulun keskustamaan etsimään tyhjiä seiniä ja mahdollisuuksia kaikille saavutettavalle kauneudelle.

Kaupungilla kulkiessani huomaan paljon tyhjiä, ikkunattomia seiniä, joihin muraalit sopisivat loistavasti. Ensimmäinen niistä on talon päätyseinä Aleksanterinkadulla. Seinä tulee helposti mieleen muraalin paikkana, sillä siinä ehti vuoden verran olla sympaattinen kärppäaiheinen muraali, kunnes se maalattiin piiloon talon julkisivuremontin yhteydessä. . Oulu-teemainen muraali voisikin toimia hyvin torin läheisyydessä. Oulun vaakuna on monelle varmasti tuttu, mutta aihetta voisi tyylitellä perinteistä vaakunaa menevämmäksi.

Seuraava täysin tyhjä seinä sijaitsee Heikinkadulla. Se on väylänä vähemmän vilkas kuin ydinkeskustan kadut, mutta iso valkoinen seinä on tyhjyydessään houkuttava taustakangas. Hillitty harmaasävyinen rakennus tarjoaa paljon mahdollisuuksia värien käytöllä leikittelyyn. Parinsadan metrin päässä sijaitseva Ainolan puisto on yksi Oulun parhaita nähtävyyksiä, ja on poikkeuksellista, että ison kaupungin keskustasta on niin lyhyt matka luonnon äärelle. Hupisaarten alueen kauneus voisi hyvinkin olla esillä myös keskustan alueella muraalien muodossa.

Viimeinen ja kenties historiallisesti merkittävin Oulun tyhjä seinä on Oulun teatterin ulkosivu. Upea betonirakennus on arkkitehtuurisesti todella merkittävä osa torin aluetta ja koko Oulua. Urbaanilegenda kertoo, että eräs aasialainen turisti olisi luullut rakennusta ydinvoimalaksi ja ihmetellyt voimalan sijoittelua keskustaan. Rakennuksen ulkoasusta voidaan olla montaa mieltä, mutta näin huomattava ja Oulun kaupungille kulttuurisesti merkittävä rakennus olisi oiva kangas taiteelle. En usko, että rakennusta tullaan kevyin perustein muokkaamaan, eikä sitä oikeasti tarvitsekaan. Pitkä betoniseinä toimii kuitenkin hyvänä esimerkkinä siitä, miten esimerkiksi isoja tiilikerrostaloja tai toimistorakennusten julkisivuja voisi piristää yksinkertaisilla ratkaisuilla. Toki arkkitehtuurisesti merkittävien rakennusten osalta parempi ratkaisu voi olla esimerkiksi väliaikainen valotaide, kuten Lumo-festivaalien projektiot, joista esimerkiksi teatterin naapurissa sijaitseva Oulun pääkirjasto sai viime syksynä osansa.

Kaupungin tyhjät seinät näyttäytyvät selkeästi muillekin, sillä graffitikulttuuri on vahvasti voimissaan. Yksittäisiä tägejä näkee toinen toistaan nokkelammissa paikoissa, mikä kielii halusta koristella kaupunkia ja jättää jälkensä. Muraaleista puhuttaessa olisikin epäkohteliasta unohtaa ruohonjuuritason katutaide. Välivainiolla ja skeittipuistoissa on onneksi hyviäkin mahdollisuuksia päästä graffititaiteilemaan, mutta se jättää silti keskustan koskemattomaksi maastoksi.

Arvostettujen taiteilijoiden lisäksi olisi korvaamatonta tukea aloittelevia tai harrastetaiteilijoita kotikaupungissaan. Käytännön tasolla olisi arvokasta pystyttää muutama graffiteille tar koitettu seinä, joita ylläpidetään ympäri vuoden. Hollihaan puiston vapaasti käytettävissä olevat graffitiseinät ovat eläviä taideteoksia, joista on iloa sekä graffitien tekijöille että niiden katsojille. Vapaasti maalattaville seinille olisi varmasti käyttöä myös ydinkeskustassa, esimerkiksi Hupisaarilla tai Kiikelissä.

Kaikilla on varmasti mielipiteensä siitä, mihin Oulussa muraaleja pitäisi sijoitella, ja mikä katutaiteen arvo on kaupungille. Jos vahvaa mielipidettä ei ole, kannattaa asiaa alkaa miettimään. On piristävää nostaa päätään ja etsiä paikkoja, joihin taide sopisi, oli se sitten suuren budjetin muraalin tai katutaiteen muodossa. Kaunis ympäristö edistää hyvinvointia ja kaupungin vetovoimaa, ja seuraavat viisi vuotta voimme jokainen äänestää siitä, mihin seuraava muraali pitäisi sijoittaa. Toivon, että taiteen nostattaminen keskiöön kulttuuripääkaupunkivuoden myötä vaikuttaa positiivisesti jokaisen kaupunkilaisen ja paikallisen katutaiteilijan elämään. Yhdessä voimme värittää kaupungin! •