2 minute read

Pääkirjoitus: Tabu – Paljon puhuttu kielletty asia

Päätoimittajalta

Advertisement

Tabu – paljon puhuttu kielletty asia

PÄÄTOIMITTAJA | Iida Putkonen iida.putkonen@oyy.fi

KUTEN KUKA TAHANSA JOURNALISTI, tai ainakin keskinkertaisesti äidinkielen tunneilla pärjännyt, tietää kaikki tarinat on jo keksitty ja kerrottu vähintään kerran.

Kun tarinan nimeää tabuksi, se kuitenkin saa ylleen mystisyyden viitan. Nyt puhutaan hys-hys -asiasta, josta ei oikeastaan saisi puhua ääneen.

Viime aikoina tabuista on puhuttu paljon. Keskustelu on keskittynyt siihen, onko nykyään enää tabuja vai onko kaikki sanottu jo kertaalleen. Toisaalta asioita on myös käsitelty paljon tabunimikkeen kautta. Suuri kysymys lieneekin, onko enää tabuja, jos kaikesta saa kertoa median otsikoita myöten?

TABU TARKOITTAA yksinkertaisuudessaan jotain kiellettyä tai paheksuttua, tai siitä puhumista. Nykyään tabu tuntuu toisinaan olevan turvallinen leima asialle, josta puhuminen on vaikeaa tai epämukavaa. Se on otsikko, joka annetaan asialle, jonka on tarkoitus säväyttää, tai selitys, joka annetaan aiheelle ilman sen suurempaa kyseenalaistusta. Se on jako hyvään ja pahaan, sopivaan ja sopimattomaan, rohkeuteen ja vaikenemiseen.

Paradoksaalista tabukeskustelusta tekee se, että sitä määrittävät asiat, joista voidaan jo puhua. Esimerkit tabuista ovat usein aiheita, joiden puhumiskynnys on jo ylitetty, kuten mielenterveys tai terapia. On vaikea puhua asioista, joista ei oikeasti saa puhua.

Vaikka tabua sanana viljellään paljon, uskallan väittää ettei keskustelu ole tehnyt sitä tyhjäksi. Vaikka jokaisesta aiheesta on puhuttu vähintään suljetuin ovin ja kaikki tarinat on kerrottu kertaalleen, ei tarinoiden kertominen ole maailmasta loppunut.

MYÖNNÄN, ETTÄ SUOMESSA tabu, jota media voi käsitellä, ei ole tabu sanan äärimmäisessä merkityksessä. En pelkää menettäväni työpaikkaani tai joutuvani marttyyriksi toimitettuani tämän lehden, jossa käsitellään erinäisiä tabuja. Pikemminkin tabu on nykyään aihe, joka pakottaa kohtaamaan oman epämukavuuden ja joskus myös yhteiskunnan rajat.

Se mikä tabukeskustelusta kuitenkin usein jää näkemättä ja sanomatta on ironisesti yhä voimissaan olevat tabut. Kuten sanottu, sanomattomasta on vaikea puhua, tai ainakaan löytää asianomaista puhumaan aiheesta. Kulissien takana myös tämän lehden aiheiksi valikoitui asioita, joista puhumisen kynnys oli lopulta liian suuri. Niissäkin jutuissa, jotka saimme painaa, ovat monet halunneet muuttaa nimensä.

TÄSSÄ LEHDESSÄ siis pohditaan paljon puhuttuja kiellettyjä asioita. Kenties kiinnostavin kysymys on kuitenkin se, millainen maailma olisi, jos tabuja ei olisi lainkaan. Moni tämänkin lehden aiheista on jo mediasta tuttu. Kaikkia tarinoita ei kuitenkaan tulkita samalla tavalla ajasta toiseen, ja tuttujakin tarinoita on tarve aika ajoin tarkastella kriittisesti.

Tämän lehden myötä toivotan sinulle hyvää alkavaa talvea. Pääset lukemaan lehteä jälleen ensi vuoden puolella, joskin uudistuneena. Palautetta ja toiveita lehteen liittyen voit jättää sivulta 30 löytyvään kyselyyn.

Toivon että nautit vuoden viimeisestä printtilehdestä. Jutuissamme kysymme tyhmiä kysymyksiä, kuten miksei hautausmaalla saa tanssia (s. 8), parantavatko huumeet kaikki haavat (s. 14) ja onko Suomi oikeasti paratiisi (s. 29). •