MURINA 2/2011 by Ilvesveikot ry

2011

kohtaaminen | kes채leiri katarakti | ruotsin jamboree

“T

ervetuloa kämpälle!”

3 pääkirjoitus 4 kohtaaminen 6 kevätkauden päättäjäiset 7 puuhanurkka 8 kesäleiri katarakti 14 kesäretki kebabeläin 16 jamboree 18 espoon flamingot 20 ilvesveikko-lautapeli 23 lihakaupan setä grigori fedorets

matias merenmies

antti snellman

arttu piipponen

a. balic, m. kallio, p. pehkonen

yuri birjulin

jonathan westling

aku haapanen

kotkat

murina www.ilvesveikot.fi

osoite

julkaisija Ilvesveikot ry Mechelininkatu 49, 00250 Helsinki vastaava päätoimittaja

lippukunnanjohtaja Grigori Fedorets | 041 534 0134 toimituspäällikkö

Yuri Birjulin | 050 303 2212 taitto ja ulkoasu

Yuri Birjulin | 050 303 2212 toimituksen sähköposti

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

etunimi.sukunimi@ilvesveikot.fi painos 160 kappaletta painopaikka Kopio Niini Oy Helsinki issn 0782-8977 kansi Yuri, Johannes ja Risto keskellä Hevon Korpea kuva Grigori Fedorets takakansi Pekka Pehkonen zumbailee kesäleiri Kataraktilla kuva Maija Salmikivi jutut sähköpostitse .txt, .doc tai .rtf -muotoisena liitetiedostona osoitteeseen murina@ilvesveikot.fi postitse c/o Yuri Birjulin Rakentajantie 2 A 20 00370 Helsinki Töölön tai Pasilan kolon ilmoitustaululle kuvat liitetiedostona osoitteeseen murina@ilvesveikot.fi osoitteenmuutokset www.ilvesveikot.fi/yhteystiedot

PÄÄKIRJOITUS tapaamistani ihmisistä pitävät kesää vuoden parhaimpana aikana. Olimme ensimmäisenä todellisena kesäpäivänä kämpällä muutaman muun veikon kanssa. Pienellä porukalla hommia saatiin tehtyä varsin mallikkaasti. suurin osa

Harvan lippukunnan kämppä on niin hyvien matkayhteyden päästä kuin rakas Veikkolamme. Niin nahkaliljavaeltaja, pyöräilijä kuin elintasoautoilijakin pääsee paikalle vaivattomasti. Niin rappion tuhoamalle nykynuorelle kuin mökittömälle väkertäjällekin kämppä tarjoaa oivat puitteet kesäiselle viikonlopulle. Syksykään ei ole vuodenaikana hassumpi. Kaunis ruska värjää puut ja linnut lentävät etelään. Sieniäkin pukkaa kuin sieniä sateella ja kaksi sangollista tatteja löysikin eräänä lämpimänä päivänä Veikkolasta parempiin suihin Töölöön. Mustikat syötiin paikan päällä. Mikset sitten lähtisi kämpälle joku syksyinen ilta partiokavereiden kanssa saunomaan, metsägolffaamaan tai vaikkapa hyppäämään Monarkilla Simolampeen? Ei partio ole sitä, että johtaja käskee ja sitten vaan mennään kiltisti perässä. Siispä, kolkka tai vaeltaja, jos kokouksissa istuminen on tylsää eikä syksyinen Helsinki tarjoa virikkeitä, niin tervetuloa kämpälle! Se on meidän kaikkien yhteinen, ja jokainen on aina tervetullut sinne. Muista toki myös aina se kämpän vanha sääntö: kämppä jätetään parempaan kuntoon kuin missä se oli saavuttaessa. Joten jos rakas edellinen käyttäjä intoutui siivoamaan (pelko pois, ei tapahdu koskaan, paitsi jos kämpälle päästetään tyttöjä) ja pilkkomaan puita oikein urakalla (näin saattaa oikeasti käydä), niin ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa laituri tai vartion mentävä oma kottaraisenpönttö puuhun, vai mitä? Muista aina jokaisessa partiotapahtumassa sitten kehuskella saavutuksillasi. Kaupunkilaisorintoituneimmalle partiolaiselle voisin taas heittää haasteeksi leffamarathonin järjestämisen kämpällä. Aggregaatin melukäyrien ja E10-bensiinin soveltuvuuden selvittämisessä luulisi olevan ainakin vaeltajaryhmän ammattitaidon mentävä aukko.

Nähdään kämpällä!

grigori fedorets

Lippukunnanjohtaja

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

Kohtaaminen 2011 Sunnuntaina 17. huhtikuuta, kolmekymmentä päälle kymmenen, tapaaminen muuan joukko kohti suurtoria kumina korvissa, jännittynyt sielu tuttu vaiko tuntematon Lippu airueena vaelsi massassa, portaiden päälle kaikui varjot ja pilvet Ystävät Portailla nousten kohti taivasta lämmittivät jo kuumaa sydäntä, äänet jotka jo vuosisadan ovat soineet laulussa marssissa, vihreäpukuinen joukko soitti valssia, lapset huusivat ja kiljuivat, kuului sorinaa jalka: eteen, taakse, eteen esplanadi jo kukassa, muistan pakolla muistan, pisaran tunteen ja lämmön kaikki loppui niin kuin alkoikin melua, sorinaa, kuminaa kaukomaiden rytmejä, savuavaa metallia taikinakuorella kahvit kumppaneiden kesken, nahkasolkisakin lasten äänet loittonivat meteli loppui, ja vain lämpö jäi

matias merenmies

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

Iven ja Tötän

K E VÄT K AU D E N PÄ ÄT TÄ JÄI S E T

tämän vuoden Iven ja TöTän kevätkauden päättäjäiset pidettiin Seurasaaressa. Homma startattiin jakautumalla ryhmiin, jotka lähetettiin yksi kerrallaan kartan kanssa etsimään rasteja (suunnistamista ei tosin tarvittu kun kaikki rastit löytyivät saman tien varrelta). Rasteissa ei muuten ollut mitään vikaa paitsi että TöTä oli tietenkin unohtanut yhden niistä. Tämä ei kylläkään haitannut koska rasti voitiin suorittaa yhdessä viimeisen kanssa. Maalissa ohjelmassa oli hodareita ja ryhmien omia ohjelmia ja esityksiä. Esityksien jälkeen oli vielä palkintojen jako. Erityisesti pronssi-ilves meni tänä vuonna oikeaan osoitteeseen ;)

antti snellman

Susi

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

MURINAN PUUHANURKKA: KAMINAN JALKA julkaistun ohjeen mukaisille kiiloille on edelleen tilaa Ilvesveikkojen varastossa. Turha säilyttää niitä siis kotonasi, vaan kanna ne rohkeasti vaikka Töölön kolon postiluukulle, jos varastoon asti uskaltaudu. Tämän kerran aihe jatkaa metalli- ja hitsaustöillä. Ilvesveikkokulutkseen eivät muut materiaalit oikeastaan sovikaan, vaikka kenttäkokeet ovat tällä hetkellä käynnissä raudoitetulla betonilla (pahalta näyttää). Vuorossa on siis telttakamiinan jalka. viime murinassa

“I

lvesveikkokulutukseen eivät muut materiaalit oikeastaan sovikaan” Nimittäin, Savotan laatikkokaminoiden mukana tulleet jalat ovat jo aikaa sitten hukkuneet jonnekin ja niiden tilalle onkin viritelty yhtä ja toista. Helpoin ja paras ratkaisu on kuitenkin tehdä hieman viritetty versio: koko kamiinan korkeuden mittaiset (300 mm) jalat, jotka siis nostavat koko kamiinan kerralla riittävän korkealle. Maahan uppoamisen estämiseksi jalkojen toiseen päähän asennetaan tassu, ja hukkumisen estämiseksi jalkoihin tulee kiinnittää (panssari)ketju, jonka toinen pää hitsataan kamiinan kylkeen. Tarvikkeet yhteen jalkaan: ⁃ teräsputki 1, pituus 300 mm, ulkohalkaisija 14,5 mm (15 mm saattaa vielä mahtua) ja seinämän paksuus 2 mm ⁃ teräsputki 2, pituus 10–20 mm, sisähalkaisija putken 1 ulkohalkaisijan verran, paksuus 2–4 mm ⁃ Teräslevyn pala, paksuus 4 mm, koko 20 * 40 mm ⁃ Raskasta ketjua 100 mm ⁃ Hitsauslaitteet 1. Hitsaa putken 1 toiseen päähän kiinni teräslevyn pala. Tämä on siis jalan tassu, joka tulee maahan 2. Hitsaa toiseen päähän putkea 1, n 50 mm päähän päädystä putki 2. Putki 2 pysäyttää jalan kamiinan kyljessä olevaan pidikkeeseen. 3. Hitsaa ketjun toinen pää kiinni putkiin 1 ja 2, siten että 50 mm pääty pysyy vapaana. Hitsaa toinen pää kiinni kamiinan kulmaan. 4. Valmis! Toista vaiheet 1-3 vielä kolme kertaa, niin koko laatikkokamiina voi paremmin! arttu piipponen

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

meiningit seikkailijaleirissä olin 2011 kesäleirillä. Siellä oli kivaa. Me melottiin kajaakeil-

la, kanootella, laulettiin ja leikittiin, ja tietenkin opeteltiin erillaisia taitoja. Oli myös rasteja. Teltassani oli kait 5 ihmistä. Tai no nukuin ulkona. Yöllä pelasin pokeria salaa milloin kenen kanssa. Onneksi minulla oli karkkia. Sillä muuten en olisi kestänyt päivääkään. Ensimmäisenä päivänä me olimme innoissamme tulevasta leiristä. Matka oli lyhyt, vain pari kilsaa. Perillä katsoimme paikat ja aloimme leikkiä lännen nopeinta. Sitten katsoimme missä on wc. Seisoin muurahaisten peittämässä sammalmättäällä. ▲ Adu ja Severi hengaamassa ruokailukatoksella ne purivat mutta onneksi ▼ Fransia irroitetaan köysiradasta kolmen lähdimme (”ikuisuuden hengen voimin päästä kyllä mutta , no silti”). Oli tosi hyvää ruokaa. Onnittelu kokille. Vesi oli niin mutasta että ”voi partion lopetus”. Opin kuorimaan perunat paremmin, opin myös hengenpelastusta ja opin heräämään amulla paremmin, kiitos Pekan tanssikoulun. Teimme myös näytelmän.

“M

e melottiin kajaakeilla, kanooteilla, laulettiin ja leikittiin”

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

Illalla leikimme kaikenlaista. Sitten tuli kisa, siinä piti istua 90 asteenkulmassa mahdollisimman kauan. Halusin heti osallistua siihen. Kului 2minuuttia Arttu putosi, 10menessä minuutissa kaikki paitsi MINÄ putosi. Istuin vielä 10minuuttia lisää ja yuri kysyi pitäisikö ottaa dopingtesti? ▲Leiriläiset aamuzumbailemassa Vastasi tietenkin EI!!!!!! Istuin lop▼Kolkkapojat pelaamassa Aliasta ulta tasan 30min. Olisin jaksanut pitempään mutta en saanut. Se oli tosi epäreilua että tarpojat saivat siistin vaijeri telliineen (eli jonkun telineen\radan). Joka aamu siis oli Pekan aamujumppa. Yhtenä kertana leikimme sellaista että oli alkuasukkaat (kolkat ja seikkailiat), ihmiset (tarpojat), ihmiset olivat haaksirikkoutuneet saarelle jossa oli alkuasukkaita, jotka myrkytti ihmisten juomavesivaraston. Ihmiset sotivat keskenään. Vanhimpen alkuasukkaiden (seikkailijoiden) piti repiä ihmisiltä henkinauhoja. Nuorimpien alkuasukkaiden (kolkkien) piti heittää ihmisiä vettä täynnä olevia pesusieniä. Ihmisten piti ottaa henkinauhoja toisilta ihmisiltä. Ihmiset oli jaettu kahteen ryhmään siniset ja punaset.ihmisten piti etsiä myös tavaroita toisten alueilta. Se oli tosi kiva leikki. Kiitos että luit tekstini. adrijan balic

Liito-orava

meiningit tarpojaleirissä aurinkoinen kesäpäivä,

matka kohti Karkkilaa jylisevillä jättimäisillä linja-autoilla lähti riemuiten käyntiin. Paikalle saapuessamme paikka oli täynnä kusiaisia, jotka purivat jalkoja kirvelevästi. Helle poltti vetistä niskaa, ja paidan joutui vaihtaa alituiseen. Aktiviteetteihin kuuluivat mm. erään rambomiehen virittämä rata, uiminen hirvittävässä, mutaisessä järvessä, ja muuten ▲Juho ja Yuri kuljettavat Anttia haikin rastilla vain metsässä stondailu. Vi▼Leiriläiset käsienpesujonossa erailupäivä toi tullessaan herkkuja, sokeriliemiä, ja ihanan mukavan rakkaita sukulaisia. Tienvarteen lähetettiin turhimmat, laiskoimmat, ja typerimmät jätkät (eli koko leiri), vuorotellen vastaanottamaan vierailijoita, samalla toisilleen radiopuhelimilla viestitellen. Vierailijat olivat ikionnellisia saadessaan lounaaksi lihaisaa, limaista, maukasta ja ravitsevaa hernekeittoa, jota suurin osa santsasi reilulla otteella. Viimeistenkin autojen hurauttaessa hiekkaista maantietä, ilkeän haikkisuunnitelman aloittaminen alkoi. Rekvisiitta, ja hieno käytös, joita oltiin vieraille ylpeinä näytelty, loppui, ja natsimainen kurinpito ja kiroilu alkoi. Haikille leiristä lähdettäessä ensimmäinen rasti oli kauhea, pelottava, ja hurjanhassu seikkailurata alkoi. Yörastien muonitus oli kohtalaista, turhia gourmetherkkuja ei tarjoiltu, mutta vatsa täyttyi joka kerta. Haikin varrella löytyi muun muassa hirvenraato, joka tuoksui aivan kukkakaupan tädiltä (lähinnä vanhalta, 80-vuotiaalta haisevalta mummolta). Haikin tilanne oli ylivoimainen, sysimetsän keijukaiset voittivat pistein 1000000-0, ja saivat palkinnoksi 2200 grammaa mäysää, mässyy, ja käysää. Viimeinen yö meni karkkeja mussutellessa, erään

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

“P

äivän ohjelmaksi oli kirjattu: “tehdään kaikkea järkyttävän siistiä”

11 ihkun tötätytön ja erään karskin ivemiehen rakkausdraamaa selvitellen, nuotiolla lauleskellen, ja teltassa härskejä juttuja naureskellen. Viimeisenä päivänä purettiin leiriä, ja lauleltiin rakkaiden etelävaltiolaisorjien hilpeitä lauluja (tosin siteerattuja South Parkista). Sluibailijoita rankaistiin raipalla, sähkötainnuttimella, ja kovalla pampulla. Leirin haikein hetki koitti. Kotiinlähtö. Juuri kun leiri alkaa tuntua kodilta, pitää jättää vanhat oleskelumestat, uintipaikat, ja juorupuut taakse, ja palata haisevana muta-, hiekka-, havu-, ja likapallona kotiin, sivistyksen ja sivilisaation pariin. Paluumatkalla bussi oli sekasorron vallassa, ihmisten suunnitellessa kuinka kauan aikoisi hampaitaan pestä, ja kuinka kuuman suihkun päällensä aikoo laskea. Tyttöjen ihkupihkuista keskusteluista legginsseistä, paitaostoksista, ja söpöistä bieberin näköisistä pojista sai myös bussikuski osansa. Helsinki saavutettiin nopeasti, ratikat tuntuivat ihmeellisiltä, kummalliset värikkäät, kaduilla kulkevat, myös autoiksi kutsuttavat masiinat vaikuttivat aivan kuuraketeilta. Kodin ovikynnyksen yliastuttaessa tunne oli rauhoittava. Vihdoinkin. Koti.

mikael kallio

Susi

otteita leirinjohtajan päiväkirjasta 23.7. - lähtö leirille Tulipahan tilattua mahtava sää, vodaa tulee kuin saavista kaatamalla. Rinkassa on tonni ohjelmakamaa ja lisähupina pitäisi kantaa aamutansseja varten kaavailtu poppikone Töölöön. Toi laatikko painaa hei lähes 20 kiloa, repikääpä siitä sitten huvia. Ei ollut paljosta kiinni ettei oltaisi ehditty Karkkilaan ajoissa ostamaan lautaa ja muita romppeita. Taas mentiin pakun kantokyvyn rajoilla, vaikka siellä katolla onkin aina yhtä siistiä fiilistellä.

▲Leiriläiset takaisin Helsingissä leirin jälkeen ▼Johtajisto jakamassa ruokaa

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

24.7. - raksan 2. päivä Yöllä ilmeisesti satoi jonkun verran, heräsin nimittäin kirjaimellisesti vesilammikosta. Kokemus tämäkin, mutta voisko se vedentulo joskus loppua? Saatiin päivällä hetkellisesti vahvistusta, mikä on suhteellisen iloinen asia sillä kolmella hengellä ei rakennustahti mitenkään päätä huimaa. Keittiötä ja ruokailukatosta kasatessa tulin pohtineeksi että kuka hullu on näitä joskus tehnyt ilman valjaita. Tikapuut ovat ehkä maailman kiikkerin asia ja teräsvaijeri painaa aika paljon.

25.7. - raksan 3. päivä Yksi lähtee, kaksi tulee tilalle. Epämääräinen pläntti metsää alkaa vähitellen näyttää leiriltä, vaikkakin paljon on vielä tekemättä. Hellittämättömät lapionheiluttajat kaivavat edelleen kuoppia, ilmeisesti monttubileet ovat vieläkin muotia.

26.7. - raksan 4. päivä Suurin osa tästä päivästä tuli vietettyä parin metrin korkeudessa ramborataa väsäämässä. Suurinta huvia tuotti jo pari kuukautta aikaisemmin kaavailtu köysirata steroideilla, joka saatiin lopulta myös toteutettua. Tosin kaikki rataa kokeilleet pääsivät kokemaan myös sen pienen suunnitteluvirheen, eli tekemään läheisempää tuttavuutta puunrungon kanssa. Toisaalta mikäpäs sen hauskempaa ;)

27.7. - leiri alkaa ▲Rasti, jossa piti punoa rinkkaverkko osoittautui haastavaksi vartiolaisille

Tuskin sain runnottua eilen valmiiksi paahdetun leirikyltin paikalleen kun keskisuuri lauma leiriläisiä vyöryi leiriin. Räpeltämisen ja lippuseremonioiden jälkeen loppupäivä kuluikin vaihteeksi muiden rakentelua katsellessa.

28.7. - 2. leiripäivä

▲”Vartio muodostaa kehojaan käyttämällä mahdollisimman suuren nenän”

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

▲Herra Leirinjohtaja kaikessa komeudessaan

Taas vettä! Vihaan sadetta! Varsinkin silloin kun se yrittää tulla pilaamaan maanmainiot mahtiohjelmat. Ilmatieteen laitoksen piruilusta huolimatta pääsin olemaan näkymätön superkommando joka vaani pah a a - a av is t a m at to m ia leiriläisiä puskien suojissa. Note to self: piiloudu jatkossakin vadelmapensaaseen.

29.7. - 3. leiripäivä Rakastan tätä henkilöpalvontakulttuuria! Ruokailupussitelineen pykännyt vartio väsäsi

12 Kuvat: Pekka Pehkonen, Arttu Piipponen, Grigori Fedorets ja Maija Salmikivi

13 mulle V.I.P. -paikan. Pyysin valtaistuintakin mutta eivät ryökäleet toteuttaneet sitä! Tämä muistetaan jaettaessa suklaata haikille.

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

30.7. - 4. leiripäivä [tältä päivältä ei ole merkintää, sillä leirinjohtaja lojui koko päivän stressipsykoosissa keittiön takana.]

31.7. - vierailupäivä

▲Leiriläiset iltanuotiolla

Vierailupäivät ovat aina parhautta kolmesta syystä: A) saa karkkia, B) päivä pyörii melkein itsestään ja C) illalla pääsee haikille. Onko leireillä mitään coolimpaa kuin haikit? Ei ole, ainakaan jos haikki kiertää suurta järveä ja itse satut omistamaan kumiveneen.

▼Pekka ja Heikki soittavat kitaraa

1.8. - 2. haikkipäivä Joku (lue: kaikki) alkoi nillittää siitä että rastitehtävä oli liian vaikea. Kamoon hei! Kai nyt jokainen vähintään kerran viikossa punoo verkon ilman minkäänlaisia ohjeita. Sitäpaitsi verkolle oli kaavailtu käyttöäkin pari rastia eteenpäin. Muuten hyvä mutta operaatiossa meni vähän turhan pitkään. Kyynelten virtaa ei voi pysäyttää, mutta eipä tuo minua haittaa sillä itse en joutunut operaation päätteeksi uimaan päästäkseni yörastille. =)

2.8. - 3. haikkipäivä “Rastikäsky: vartio muodostaa kehojaan käyttämällä mahdollisimman suuren nenän. Nenät kuvataan ja niille sitten nauretaan leirimuisteloissa.” Lisäksi olisi pitänyt kuvata vartioiden ilmeet rastikäskyä lukiessaan. Mutta kertokaa nyt mullekin millä psykedeliaeläimellä on tähden muotoinen nenä?

3.8. - viimeinen leiripäivä Paras leiripäivä varmaankin ikinä, sillä päivän ohjelmaksi oli kirjattu “tehdään kaikkea järkyttävän siistiä ja kuvataan samalla mainosvideon partiosta.” Tanssia, melontaa, ramboilua ja kaikkea muuta mahdollista. Huolto tosin vei meiltä kanootit vähän turhan aikaisin mutta eipä se menoa näyttänyt haittaavan.

4.8. - lähtö kotiin Leiri räjähti kasaan yllättävän nopeasti. Leirimuistoiksi jaetut ohjelmalaminaatit ja muu kilke suorastaan vietiin käsistä. Bussissa joku yritti vielä tulla kinuamaan telttatarkastuksen tuloksia, mutta olinpas taktisesti hukannut ne niin saatoinkin syödä palkintosuklaat itse! Tosin eipä sitä pitkään kaivattu sillä tunnelma oli lievästi väsynyt. Lopuksi on todettava jo leirillä monesti todettu: Siis faktahan on se, että tänä kesänä on vaan yks leiri ja se on KATARAKTI! pekka pehkonen

Leirinjohtaja

kesäretki

k ebab

mitä tapahtuu,

kun antaa kolmen samoajan vallata Ilvesveikkojen kämpän pariksi päiväksi? Koska mekään emme tienneet sitä, päätimme aurinkoisena kesäpäivänä lähteä testaamaan retkeilyä - vaihteeksi omin päin, ilman tylsiä sääntöjä ja johtajia. Mukaan mahtui Yuri ja Roope, sekä aikaisemmin mm. Kilkkeeltä tuttu Risto (Espoosta..). Jos siis liikuit joskus kesäkuun aikoihin Leppävaarassa, saatoit nähdä nämä kolme jätkää, jotka juoksivat kohti lähtevää Siikaniemen bussia Prisman muovipussi käsissään. Muovipussia ruvettiin nimittäin tyhjentämään määrätietoisesti heti perille päästyään - sen sisältä löytyi kaikkea miehekkään epäterveellistä ruokaa, ja erityisesti pekonin määrään oli panostettu. Sitä olisi jäänyt jopa Simo Lammenmiehelle, jos, no, kyseessä olisi ollut joku muu, kuin me kolme jätkää. Retki ilman saunaa on kuin sauna ilman retkeilijöitä. Sauna siis laitettiin lämpimäksi heti kun päästiin perille, ja siellä saunottiin kunnolla! ▲ Risto ja Yuri syömässä terveellistä aamupalaa Retkien ohjelma perinteisesti koostuu kolmesta osasta: syömisestä, saunomisesta ja säätämisestä. Näin myös tällä retkellä, ja mainittakoon, että säätämistä oli paljon, ja se oli hauskaa! Hienoihin kokemuksiin lukeutuivat Simolammen ympärijuoksu (jonka voitti muuten se ainoa ei-iveläinen Risto), sekä kesän eeppisin vesisota, joka käytiin kahden veneen voimin. Koko homma loppui sitten siihen kun kanootti kiepsautettiin ▲Merihirviö yrittää vallata Roopen ja Riston kanoottia ympäri keskelle Simolampea. Kaikkien selvittyä hengissä, mentiin syömään pekonipainnotteista ruokaamme - ja koko kierros alkoi taas alusta. M Illat valvottiin myöhään U R ja huumori parani aamun I N tunteja lähestyessä. A Paluumatkalla bus2 • sissa tunnelmat olivat mel2 0 kein haikeat, kun näinkin 1 1 hauska retki pääsi loppumaan. Sovimme, että jat▲Riston ja Yurin hauska hetki

14 Kuvat: Roope Järvinen, Yuri Birjulin ja Tuuli Paananen

beläin

kun kolme samoajaa valtasivat iven kämpän

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

“R

etki ilman saunaa on kuin sauna ilman retkeilijöitä”

ko-osa varmasti pidetään, ja sen nimeksi tulee Pekonieläin-retki. Näin uutena samoajana tuntuu loistavalta, kun on tilaisuus päästä retkeilemään omatoimisesti, ja vieläpä niinkin mukavaan paikkaan, kuin IVE:n kämppä. On oikeastaan sääli, ettei kesällä mennä usein kämppäilemään, sillä se on parasta aikaa tehdä sitä! Tästä retkestä jäi myös paljon käytännön asioita mieleen kämpän käytön suhteen. Jatkoa siis tulee! Tiedätkö muuten nyt, mistä kebabliha on tehty?

▲ Risto suorittaa Simolammen ympärijuoksua

yuri birjulin

Villisika

▲Roope ja Risto poseeravat Murinan paparazzille

Jamboree. kansainvälisyyttä hakevalle nuorelle. Maailmanjamboreita on järjestetty jo 1920-luvulta lahtien neljän vuoden välein 22:ssa eri maassa. Tänä kesänä (27.7.2011-8.8.2011.) 22. Maailmanjamboree järjestettiin Ruotsissa Kristianstadin lähellä olevassa pikkukaupungissa Rinkabyssä. Koko partioleiri telttoineen ja nejäkymmentätuhannen partiolaisen kera, tapahtui vapaasti ruohokasveja kasvavalla pellolla. Olin yksi heistä. Maailmanjamboreet ovat valtavia ja erittäin kansainvälisiä leirejä. Yksistään Ruotsin maailmanjamboreelle saapui partiolaisia 143:sta eri maasta. Matkustimme Tukholmaan laivalla. Tukholmassa chillailtiin koko päivä, käytiin syömässä muutaman kerran ja sitten illalla oltiin valmiita reilun kuuden tunnin bussimatkalle kohti Rinkkabytä. jamboree on mahtava kokemus

“O

hjelmat olivat kansainvälisiä ja niiden teemana oli maailman pelastus”

Aamunsarastuksen koitteessa saavuimme hyisen kylmälle ja kostealle leirialueelle, jossa ei ollut vielä paljon ketään. Ruotsin Jamboreella kokkasimme itse omat ruokamme leiriltä saamillamme kaasukeittimillä. Ruuat kävimme ostamassa vartioittain leirisupermarketista. Vapaa-ajalla leirillä saattoi tehdä vaikka mitä. Siellä sai mennä vaikka minkälaisiin vapaa-ajan aktiviteetteihin kuten pelailemaan pelejä lautapelitelttaan, opettelemaan sirkustemppuja sirkustelttaan, surfailemaan nettikahvilaan tai vaikka surffailemaan tekosurffauslaitteella. Lisäksi vapaa-ajalla sai mennä johonkin ihkaoikeista ravintolatelteltoista tilaamaan ravintolan kansallisuudesta riippuen kyseisen

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

16 Kuvat: Johannes Rantanen

maan kansallisruokaa. Siellä oli kyllä useimmiten hirveät jonot, eikä siellä kovin usein jaksanut käydä. Suurella leirillä on suuret ohjelmat. Avajaiset ja päättäjäiset olivat upeita koko leirin yhteen kokoutumistapahtumia suurine esityslavoineen ja mahtavine musiikki- ja ilotulitusesityksineen. Päiväohjelmat tapahtuivat ohjelmalaaksoissa, jonne tuli tuhansia partiolaisia kerrallaan. Eli ohjelmatkin olivat siis kansainvälisiä ja niiden teemana oli maailman pelastus. Kävimme myös yhden yön CampInCampilla, jossa jamboreelaisia kävi tutustumassa pohjoismaalaisiin leireihin jollain pienemmällä ruotsalaisten tai norjalaisten järjestämällä leirillä. Matkustimme sinne noin puolitoista tuntia bussilla. Leirillä söimme omia ruokiamme ja uimme likaisessa mutta raikkaan kylmässä järvessä. Uinnin jälkeen suihku oli paikallaan. Seuraava Maaimanjamboree järjestetään 2015 Japanissa.

▲Veikkojen osasto Tukholmassa

▲ Poikain leirilippukunta Jamboreella

jonathan westling

Villisika

▲ Risto ja Johannes ruotsalaisella maaseudulla

2 • 2 0 1 1

LÄHTÖ

1. Jokin nappula / pelaaja 2. Yksi noppa 3. Sekunttikello 4. Pätkä narua 5. Partiohuivi 6. Kynä ja paperia

TARVITAAN

M U R I N A

1. Mainitse yksi entinen IVEn lippukunnanjohtaja. 2. Mainitse yksi IVElle merkittävä vuosi ja kerro mitä silloin tapah-

Tiedot

Jokainen pelaaja asettaa nappulansa lähtöruutuun. Suurimman silmäluvun heittänyt aloittaa. Pelaaja heittää noppaa ja etenee silmäluvun verran eteenpäin. Ruudussa pelaaja vastaa silmälukua vastaavasti numeroituun

PELIN KULKU

kysymykseen (vino viiva laatikossa) tai tekee numeroa vastaavan tehtävän (vaaka viiva). Mikäli ruudussa on molemmat viivat, pelaaja saa itse valita. Jos pelaaja vastaa oikein tai suorittaa tehtävän hyväksytysti, hän jatkaa seuraavalla kierroksella pelaamista. Jos vastaus on väärä

lautapeli

ILVESVEIKKOtai tehtävä epäonnistuu, pelaaja jää yhden kierroksen ajaksi paikalleen ruutuun. Tieto-kysymyksissä saman vastauksen voi pelin aikana antaa vain kerran. Kaikissa tehtävissä kanssapelaajat toimivat tuomareina ja esimerkiksi Ilvesveikkojen historiikki on hyvä pitää käsillä.

tui. 3. Mainitse yksi IVEn sihteerinä toiminut henkilö 4. Kerro yksi asia mistä partiolaisen tunnistaa. 5. Mainitse yksi IVEn rakennus tai tila ja kerro siitä jotain. 6. Kerro jokin partiomerkki ja miten sen saa. 1. Tee partiosolmu alle 15 sekunnissa. 2. Käytä partiohuivia hyödyllisesti. 3. Pyöri ikäsi verran ympäri ikäsi sekunneissa (12 v pyörii 12 kertaa ympäri enintään 12 sekunnissa). 4. Piirrä IVEn logo. 5. Arvioi 10 sekuntia enintään yhden sekunnin virheellä. 6. Seiso liikkumatta 30 sekunttia.

taidot

MAALI

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

oletko tarpoja tai vanhempi? eikö viikonloppuna ole tekemistä?

ole player ja tule pelaamaan! pelimarathon järjestetään 28. - 29.10 alkaen klo 18 ilvesveikkojen kololla. tule sinäkin pelaamaan 24 tuntia pelejä! lisätietoja: yuri birjulin 0503032212

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

23 LIHAKAUPAN SETÄ välillä setään iskee epätoivo - eikö muka nuoriso

enää ole kiinnostunut mistään muusta kuin World of Warcraftista? Onneksi joskus harvoin tässäkin päin maailmaa on kesä, korkokengät ja kesämekot. Ai niin, ja tietenkin leirit. Kesä on ohi ja sedän on tullut aika paljastaa mehukkaimmat juorut ja parhaiten varjellut salaisuudet. No, Frans ei nyt ole missään vaiheessa yrittänytkään varjella mitään salaisuuksia. Etenkin kuvamateriaali herrasta ja Millasta eivät jätä mitään arvailujen varaan. Välit ovat pysyneet lämpimänä myös GSM-verkossa, tietää kertoa sedän uskollinen vasikka, ja välttää näin fileerauksen ainakin toistaiseksi.

Pahaksi onneksi Frans on jättämässä meidät ja siirtyy Brysselin lihapatojen ääreen. Liikuttuneena setä kuuli J. Karjalaisen ikivihreän uudella tavalla: Frans, sai mut laulamaan Frans, sai mut nauramaan Frans, hän oli leirillä mun kans’.

Naistenmiehen mainetta sedän silmien ulkopuolella niitännyt Johannes on löytänyt itselleen jamboreelta jonkun Mian. Kuvia kaivataan pikaisesti! Yuri taas pyöritti leirillä kokonaista haaremia. Kuvia ei edes haluta nähdä. Hänen isoveljensä puolestaan ratkaisi oman kokkausnakkinsa leirillä turvautumalla tyttöjen apuun. Neitojen raataessa keskittyi armas lippukunnanjohtajamme popin kuunteluun ja kääretortun syömiseen. Arttu (Pee) on puolestaan jo jonkin aikaan styylannut Suomen Ilveslippukunnat ry:n toiminnantarkastajan Annin kanssa. Arttu on varjellut salaisuutta niin tarkasti, että Hurstin leipäjonokin ajettiin pois Kalliosta, jotta sedän paparazzit eivät pystyisi sulautumaan joukkoon. Pekka meloo muuten keskiviikko-öisin Lottiksen kanssa kumiveneellään Töölönlahdella. Varusmiehet Länsimäki ja Kyöttinen ovat saaneet käskyn toimia vartionsa toteemieläimen tapojen mukaisesti. Niin villiä sikailua on nähty ainakin Aleksin palveluspaikassa, että Puolustusvoimien johto on nähnyt parhaaksi sulkea koko Isosaaren linnake. Ja lopuksi ilouutiset Lahden suunnalta. Männistön sukua vahvistamaan on Tomille syntynyt jo kolmas lapsi, tällä kertaa tyttö. Setä onnittelee! Ai niin, ilmoitusluontoisena asiana todettakoon, että vaikka illat pimenevät, niin sedällä on pimeänäkölaite asennettu jokaiseen Helsingin keskustan lyhtypylvääseen. Pakoon ei pääse, setä on aina jossain. Aina. Jossain.

M U R I N A 2 • 2 0 1 1

“S

iis faktahan on se, et täs kaupungis on vain yks leiri ja se on KATARAKTI!”

MURINA TUKEE MIEHEKSI KASVAMISTA