Laitetaanko tankki täyteen?

KIRSTI LEHTOMÄKI

Vielä 1970-luvulla bensa-aseman mittaristolle autolla huristellessa saattoi käydä niin, että reipas bensapoika tuli täyttämään tankin, pesi tuulilasin ja tarkisti vielä nesteetkin. Näin teki myös Matti Vinha, joka työskenteli Mäntän Shellillä vuosina 1976–1980. Bensapojan hommat alkoivat, kun 15-vuotias nuori mies kyseli kesätöitä tutulta huoltamoyrittäjältä. – Työhön kuului kesällä tankkaus, ikkunan pesu, nesteiden tarkistus (öljyt, jäähdyttäjän neste, kytkimen neste, pissapojan neste, jarruneste), renkaiden ilmanpaineiden tarkastus ja tarvittaessa polttimon vaihto. Työt tehtiin ripeästi, ja asiakas oli yleensä koko ajan vieressä. Tosin, jos oli ruuhkaa koko palvelua ei tehty. Autot kuluttivat tuohon aikaan enemmän polttoainetta, ja usein tankkauspaikalle syntyikin jonoa. Kiirettä riitti etenkin juhannuksena, jolloin ruuhkaa oli lähes koko ajan. Tuolloin taukoja ei ehtinyt pitää lainkaan, Matti kuvailee huoltoaseman arkea.

– Työpäivän pituus oli kahdeksan tuntia. Huoltoasema oli auki klo 8–20. Suurin miehitys oli klo 17 asti. Illalla kello kuuden jälkeen oli vain yksi työntekijä paikalla. Näin myös Matti heti ensimmäisenä kesänä.

– Yksin ollessa oltiin vaan kassalla, ja asiakkaat tankkasivat itse. Kun asiakas tuli maksamaan hänelle annettiin paragon, joka kirjoitettiin käsin. Kassaan jäi kopio, joka laitettiin piikkiin.

Näyttelymestari Matti Vinha 1920-luvulta olevan bensamittarin vieressä. Näitä ei tosin enää ollut käytössä Matin bensapoika-aikoina.

Kuva: Anniina Salminen/ Mobilia

Maksetaan huomenna

Jos joskus kävi niin, että rahapussi oli jäänyt kotiin, tämä ei ollut ongelma: asiakas kyllä tuli maksamaan seuraavana päivänä. Ihmisiin luotettiin. Matti muistelee, että ensimmäisenä työkesänään huoltoaseman takana olleesta polttoöljymittarista kävi tankkaamassa paikallinen urakoitsija. – Tämän jälkeen hän kävi huikkaamassa, että otti 200 litraa, pistä tilille ja lähti saman tien. Minulla ei ollut aavistustakaan, kuka kyseinen henkilö oli. Mutta urakoitsija tuli seuraavana päivänä hakemaan jälleen 200 litraa, ehti paremmin juttusille ja sanoi, ettet varmaan eilen tiennyt, kuka hän on. Väärinkäytöksiä ei tapahtunut.

Hieno virkatakki

– Työ oli mukavaa, ja kesätyön loputtua se jatkui koulupäivän jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin. Työn parhaita puolia oli, että oppi tuntemaan kylän väkeä. Töissä ei väsyttänyt, vaikka kesälomaa ei ollut. Positiivista oli tietysti sekin, että sai omaa rahaa. Palkkaan kuului ilta- ja sunnuntailisät. Lisäksi Shellin takkia oli hienoa käyttää, Matti muistelee työn hyviä puolia, huonoja ei oikeastaan ollutkaan.

Kaksi viimeistä kesää Matti oli töissä huoltopuolella, mikä sopi hyvin autonasentajaksi opiskelevalle.

– Mäntässä oli vierekkäin kaksi huoltoasemaa Shell ja Esso. Molemmilla asemilla etenkin tiliasiakkaat olivat vakiasiakkaina. Polttoainetta sai ostettua silloin, kun huoltoasemat olivat auki. Seteliautomaatti tuli paikkakunnalle 1979–1980.

Ja niinhän siinä sitten taisi käydä, että automaattien ja kylmäasemien myötä viimeisetkin bensapojat hävisivät bensa-asemilta.