Aarteita Itämeren pinnan alla

Aarteita

Itämeren pinnan alla

Teksti: Anna Klemelä, Elävä Itämeri -hankkeen projektipäällikkö

Punaiset haarukkalevät ja sinisimpukat viihtyvät toistensa naapurissa syvemmissä vesikerroksissa. Kuva: Visa Hietalahti / Metsähallitus

Purjehtijan silmä lepää kesäisessä saaristomaisemassa. Itämeren saaristo hakee kauneudessa vertaistaan, mutta harva tietää, että myös meren pinnan alla levittäytyy parhaimmillaan jopa trooppinen väriloisto.

Syvemmissä vesikerroksissa hehkuvat tummanpunaiset haarukkalevät, joiden vieressä sinisimpukat suodattavat vettä. Sileiden rantakallioiden juuressa rakkohaurut, eli tuttavallisemmin rakkolevät, muodostavat laajoja kasvustoja. Rakkohaurun seassa piileskelevät niin siirat ja kotilot, kuin niitä saalistavat kalatkin. Hiekkaisilla pohjilla huojuu meriajokas, joka tekee väsymätöntä ilmastotyötä sitomalla hiiltä. Meriajokkaan siimeksessä lymyää kasvilta itsekin näyttävä siloneula, Itämeren oma versio merihevosesta.

Itämeren eliöt kannattelevat meren ekosysteemiä toiminnallaan. Monimuotoisuus on tärkeää, sillä lajistoltaan rikkaat elinympäristöt kestävät muuttuvia olosuhteita ja sopeutuvat niihin vähälajisia ekosysteemejä paremmin. Ilmastonmuutoksen edetessä tälle sietokyvylle on entistä enemmän tarvetta. Monimuotoinen ekosysteemi on myös vahvempi taistelemaan rehevöitymistä vastaan. Itämeren lajit tarvitsevat toisiaan, ja Itämeri tarvitsee niitä.

Elämä Itämeressä kaipaa suojelua

Itämeren ongelmat ovat tuttuja, mutta vedenalaisen elämän monimuotoisuus on toistaiseksi saanut vähemmän julkisuutta. Itämeren monimuotoisuutta on kartoitettu vuodesta 2004 lähtien Suomen ympäristökeskuksen vetämässä VELMU-ohjelmassa. Merten pinnan alla elävät eliöyhteisöt eivät ole helposti ihmisten nähtävillä, joten niistä tiedetään maailmanlaajuisesti sangen vähän. VELMU-ohjelman ansiosta Suomen merialueiden lajit ja elinympäristöt ovat kuitenkin poikkeuksellisen hyvin tunnettuja.

Rehevöityminen ja ilmastonmuutos ovat Itämeren suurimpia ongelmia. Niitä hillitään tehokkaimmin kuivalla maalla, panostamalla esimerkiksi uudistavaan maanviljelyyn ja tehokkaaseen jätevedenpuhdistukseen. Itämeren asukkaita kuitenkin rasittavat myös mereen kohdistuvat suorat käyttöpaineet, kuten meriliikenne ja merellinen kaivostoiminta. Välttämättömät merellä tapahtuvat toimet tulisi sijoittaa alueille, joissa monimuotoisuus on valmiiksi vähäisempää, ja suojella monimuotoisuudeltaan rikkaat alueet.

Baltic Sea Action Group käynnisti vuonna 2019 Elävä Itämeri -hankkeen, jonka tavoitteena on kasvattaa tietoisuutta Itämeren lajikirjosta, sekä lisätä monimuotoisuuden suojelua. VELMU-kartoitukset ovat osoittaneet, että iso osa monimuotoisimmista merialueista jää tällä hetkellä suojelun ulkopuolelle. Etenkin yksityisillä maanomistajilla, kuten saariston mökkeilijöillä, voi tietämättään olla hallussaan uskomattoman monimuotoinen vesialue. He voivat tehdä konkreettisen Itämeren suojeluteon perustamalla vesilleen yksityisen suojelualueen.

Vastuullinen veneilijä huomioi merta teoillaan

Itämerestä nauttiva purjehtija voi omalla toiminnallaan tehdä paljon meren asukkaiden hyväksi. Monimuotoisuus keskittyy tyypillisesti varsin pienille alueille, usein etenkin mataliin vesiin ja saarten ympärille. Tästä syystä pieniltäkin tuntuvilla teoilla voi olla paikallisesti todella suuri merkitys.

Pitkä ja ohut siloneula on sukua valtamerten merihevosille. Kuva: Juuso Haapaniemi / Metsähallitus

Vedenalaiset meriajokasniityt ovat tehokkaita hiilensitojia. Kuva: Mats Westerbom / Metsähallitus

Kuten monet maailman merialueet, myös Itämeri kärsii roskaamisesta. Veneen laidan yli ei saisi heittää mitään, mikä ei mereen kuulu.

Eläimet sotkeutuvat siimoihin ja muovin riekaleisiin, ja erehtyvät luulemaan pienempää muoviroskaa ravinnokseen. Mereen ajelehtimaan jätetyt ns. haamuverkot vaarantavat monimuotoisuutta vangitsemalla kaloja, hylkeitä ja lintuja. Käytöstä poistetut katiskat ja kalaverkot pitääkin hävittää asianmukaisesti. Luonnossa hajoava biojäte, kuten banaaninkuoret, on sekin mereen joutuessaan ongelmallista. Biojätteet lisäävät entisestään rehevöityneen meren ravinnekuormaa.

Veneretkillä syntyvät jätevedet, tiskivesi mukaan lukien, on vietävä maihin. Likavesien mukana mereen päätyy sekä rehevöittäviä ravinteita, että erilaisia haitallisia aineita. Ongelmat korostuvat suojaisissa lahdissa, joissa vesi vaihtuu hitaasti. Tällaiset suojaisat lahdet eli laguunit ovat usein myös erityisen monimuotoisia elinympäristöjä. Esimerkiksi monet kalat käyttävät niitä kutu- ja saalistuspaikkoinaan. Laguunissa uiskentelevat kalanpoikaset eivät halua niskaansa tiskivettä! Tiskivedet voi kaataa maahan kauemmaksi rannasta, ja käymäläjätteelle on tyhjennyspisteitä satamissa.

Veneen pohjaan sudittavilla antifouling-maaleilla pyritään estämään esimerkiksi merirokkojen kiinnittyminen. Tämä on ymmärrettävää, sillä merirokkojen peittämä pohja hidastaa venettä ja lisää polttoaineen kulutusta. Antifouling-maalit kuitenkin sisältävät yhdisteitä, jotka ovat myrkyllisiä merirokkojen lisäksi kaikille muillekin vesieliöille. Myrkkymaalien sijaan kannattaa suosia pohjan mekaanista puhdistusta, jos se suinkin on mahdollista.

Sekä luodoilla pesivät linnut, että pinnan alla elävät eläimet kärsivät melusta. Purjevene liukuu meren pinnalla hiljaisesti, mutta moottoriveneet ja vesiskootterit ovat äänekkäämpiä. Moottorin melu vähenee nopeutta hidastamalla. Etenkin kesäisin lintujen pesimäaikaan kannattaa pyrkiä liikkumaan vesillä mekastamatta.

Vedenalaisesta monimuotoisuudesta huolehtiminen on tärkeää, jotta tulevatkin sukupolvet saisivat purjehtia kauniin Itämeren laineilla. Jokainen vesillä liikkuja voi tehdä oman osansa Itämeren asukkaiden hyväksi, ja auttaa yhteistä mertamme voimaan hyvin.

Baltic Sea Action Group (BSAG) on voittoa tavoittelematon säätiö, joka tekee töitä mm. vastuullisen meriliikenteen, uudistavan maatalouden ja Itämeren monimuotoisuuden suojelun parissa. Tutustu Baltic Sea Action Groupin toimintaan ja tue säätiön Itämeri-työtä osoitteessa www.bsag.fi. Lue lisää Itämeren monimuotoisuudesta ja suojelusta osoitteessa www.elavaitameri.fi.