Lomailun vaikeus

ikiksessa opiskelu on ehkä ihmisen parasta aikaa, mutta joskus tauko niin opinnoista kuin töistäkin on paikallaan. Moni meistä varmasti miettii keväisin, miten hienoa olisi lomailla koko kesä: käydä festareilla, rentoutua mökillä ja nukkua kevään univelat pois. Tuo idea jää kuitenkin varsin usein vain ajatuksen tasolle, ja yritämme kaikkemme löytääksemme paikan harjoittelijana omalla alalla. Koemme usein pakottavaa tarvetta töiden tekemiselle, ja jäsenkyselymme mukaan halu pitää lomaa ei välity käytäntöön, sillä meillä on useita pakottavia syitä sille, miksi vuosi toisensa jälkeen etsimme koko kevään kuumeisesti kesätyöpaikkaa.

Miksi juuri oikeustieteen opiskelijana on sitten vaikea lomailla? Syitä lomailun harvinaisuudelle on monia, mutta kaikkia opiskelijoita yhdistää toimeentulo. Kesätöitä on tehtävä, jotta vuokran saa maksettua ja rahaa jää ruuankin jälkeen vielä muuhun elämiseen. Onneksemme monesta oikeustieteellisen alan harjoittelupaikasta saatava palkka on sellainen, että sillä ei tarvitse elää kädestä suuhun. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että töitä on tehtävä raskaiden opintojen ollessa tauolla kesällä, jolloin aikaa käyttäisi mielellään akkujen lataamiseen syksyä varten. Jaksamisen kannalta on epäedullista, että kesä saattaa kulua kokonaisuudessaan työpaikan toimistolla istuessa

Calonian lukusalin sijaan.

Toinen syy töiden tekemiseen liittyy nimenomaan oikikseen. Hiukan yleistäen voisi sanoa, että olemme luonteeltamme loppujen lopuksi suorittajia, ja vieläpä sellaisia, jotka hakevat motivaatiota omaan toimintaan seuraamalla muiden tekemistä. Lomaa on vaikea pitää, jos peiliin katsoessa näkee aina ihmisen, jonka pitäisi tehdä enemmän. Samaten se on vaikeaa, jos vertaa itseään muihin, vaikka haluaisi kovasti pitää lomaa kesällä. Lomailu nähdäänkin monesti lopputuloksena epäonnistuneesta työnhausta, eikä niinkään valintana levätä ja rentoutua. Alallamme on myös paljon ulkoisia tekijöitä, jotka saavat meidät ajattelemaan, että työnteko olisi jotenkin pakollinen osa opintoja. Houkuttelevat trainee-ohjelmat ja puhe siitä, miten vasta töissä oppii oikeasti juristiksi saavat meidät opintojen alkupuolellakin ajattelemaan, että olemme väistämättä väärällä polulla, ellemme pääse töihin oppimaan juristin taitoja. Kokemus urakehityksessä jälkeen jäämisessä on aito, mutta monesti tiedostamaton tunne, joka saa meidät priorisoimaan työnteon levon yli. Siksi monet meistä kokevat suurta stressiä harjoittelupaikan löytämisestä ja lomailu juuri oikkarina muodostuu vaikeaksi.

Rippumatta oman valinnan taustatekijöistä, lomailuun, opiskeluun tai työntekoon ei kuitenkaan kannata suhtautua vahvoin asentein varustautuneena. Lomailu, jo lyhyissäkin ajanjak - soissa, tekee ihmeitä hyvinvointimme kannalta. Ihminen, ja edes oikkari, ei jaksa määräänsä enempää työtä. On tärkeää antaa aikaa itselleen ja palautumiselle. Niin opintojen tahdissa pysymisen, Lexin toimintaan osallistumisen kuin ylipäätään elämän aallokossa pinnalla säilymisen kannalta on tärkeää suhtautua omaan hyvinvointiinsa yhtä suurella pieteetillä kuin traineena sopimusdraftin tekoon. Rajanveto lomailun ja työnteon välillä ei ole kuitenkaan mustavalkoinen, vaan työelämässäkin on havahduttu siihen, miten tärkeä osa myös työtehokkuutta työntekijän hyvinvointi on. Työelämästä voikin oppia omaan arkeen ja elämään tiettyjä hyvinvointiin liittyviä seikkoja. Vapaaillat, yhteinen tekeminen kavereiden kanssa sekä itselle rakkaat harrastukset tukevat hyvinvointia ja tuovat arjen keskelle lomaa opinnoista tai töistä. Monella meistä käsitys oikiksessa opiskelusta liittyy vahvasti pitkiin yksinäisiin iltoihin tentteihin lukien. Moni ulkopaikkakunnalta tuleva myös menettää vanhat harrastusyhteisönsä muuttaessaan opiskelupaikkakunnalle eikä näiden yhteisöjen merkitystä välttämättä huomaa kiireisen arjen keskellä ennen kuin on liian myöhäistä. Ryhdymmekin yleensä välittömästi rakentamaan elämäämme opiskelun ja uran ympärille, jolloin jätämme helposti entiset hyvinvointia ja palautumista tukeneet elämäntavat pois. Asian ei tietenkään tarvitse olla näin, vaan suhtautuminen opiskeluaikaan valmistautumisena työelämään antaa paremman näkökulman siihen, miten elämäänsä kannattaa lähteä rakentamaan. Tasapainoisen elämäntyylin, johon kuuluu myös lomailu sekä bileet Kirkkotiellä, omaksuminen jo opintojen aikana välittyy myös helposti työelämään. On tärkeää oppia myös rankan approkierroksen tai pitkän lomamatkan jälkeen palauttamaan tasainen rytmi elämäänsä. Sama pätee pidemmissä lomissa ja irtiotoissa, joiden jälkeen pää saattaa tuntua tyhjältä kuin exam-tentin avautuessa.

Lomailu ei ole pelkästään nollaamista kotona tai Kanarialla auringossa makaamista - se on myös pieniä mutta iloisia kokemuksia ystävien kanssa kevätillassa tai hengästyttävä ilta juoksubaanalla. Lomailuun ja työntekoon asennoituminen pehmeämmin jo opiskeluaikoina vapauttaa paineesta löytää pakonomaisesti joka kesäksi oman alan töitä. Meidän ei tarvitse puurtaa tai laiskotella, vaan voimme rakentaa elämästämme sellaisen, johon mahtuu molempia. Silloin toimeentulomme pysyy riittävällä tasolla, mutta hyvinvointimme ei kärsi sekä ehdimme näkemään ystäviämme niin tapahtumien, kuin omien illanviettojen merkeissä.