CALSUN HENKEÄ ETSIMÄSSÄ

Mitä on olla lexiläinen?

Tämä on kysymys, jota jokainen Turussa opiskeleva oikeustieteen ylioppilas päätyy miettimään jossain vaiheessa opintojaan. Samaa pohtivat usein myös muiden tiedekuntien opiskelijat aika ajoin Jodelissa ja muilla foorumeilla. Ainejärjestö- ja tiedekuntaidentiteetti on todella tärkeä osa yliopisto-opintoja, ja siksi onkin helpottavaa tajuta, että lexiläisyys ei (luojan kiitos) ole yksiselitteinen ja tiukka muotti.

Kun oikista ja Lexiä katsotaan ulkoapäin, on ensimmäinen kuva luultavasti osa ”Pyhää Kolminaisuutta”, eli oikis-kauppis-lääkisryhmää, joka tunnetaan tiiviistä yhteistyöstä, rahakkaasta maineesta ja vahvasta egosta. Oikislaisilla on oma kahvila, biletila ja railakasta menoa sekä paikoin raflaavia kannanottoja. Nämäkin kuvat vaihtelevat riippuen siitä, minkä tiedekunnan jäsen katsoja on tai opiskeleeko yliopistossa ensinkään. Kirkkotien asukas voisi kuvailla bolognanpunaisesta tunnettuja sankareita eri sanankääntein kuin kauppakorkeakoulun opiskelija.

Sisältäpäin lexiläisyys näyttäytyy päällepäin osin samanlaisena kuin ulkoa – tai sellainen kuva ensimmäisten viikkojen aikana voi tulla. Kollektiivinen identiteetti Kolminaisuudessa ja oikkarina on vahva, ja Lexinfon jatkuva mailitulva kertoo siitä, että ainejärjestössä tapahtuu koko ajan. Oikkareille on tuttua niin Calonian kahvio, Kirkkotie kuin vino pino luettavaa kurssikirjallisuutta. Fuksit ovat yleensä pilalla, hallitus ei tee mitään, eikä tiettyjen kurssien sisältö muutu juuri koskaan. Vuosia jatkuneita perinteitä pyritään kunnioittamaan, vaikka pandemia onkin hidastanut perimätiedon siirtymistä uudelle sukupolvelle.

Pitkistä perinteistä huolimatta ainejärjestötasolla tapahtuu paljon muutoksia. Kirkkotien isoimmissa bileissä ei ole ollut pitkää jonotusta, Lyyti-ilmojen vaihtuminen kide.appiin herättää tyytymättömyyttä ja fuksien aktiivisuus ainejärjestötoiminnassa on Jodel-huuteluista huolimatta todella kovalla tasolla. Muutoksia on tapahtunut myös ajatustasolla: Code of Conduct esiteltiin viime vuoden viimeisessä sääntömääräisessä kokouksessa, toimistolle ei saa enää tuoda lemmikkejä ja tapahtumien alkoholittomista vaihtoehdoista on pyritty tekemään tasavertaisia holillisiin nähden. Uudet tuulet tukevat erityisesti sitä, että kaikenlaisilla lexiläisillä on mahdollisuus osallistua ainejärjestön toimintaan ja löytää paikkansa opiskelijayhteisössä.

Lexiläisyys onkin lopulta juuri sitä, miksi sen itse tekee. Yleisestä oikkarimaineesta ja ”näin on aina tehty” -asenteesta huolimatta ainejärjestö ja sen kerhot tarjoavat ennen kaikkea mahdollisuuksia tehdä jotain uutta– ja olla tekemättä yhtään mitään. Tapahtumatulvasta ja syyskokousrumbasta kannattaa etsiä omaa suosikkiaan, eikä siinä ole mitään väärää, jos esimerkiksi edustajiston toiminta tai jääkiekko eivät itseä kiinnosta. Kerhot ja ainejärjestöt ovat aina tekijöidensä näköisiä.

Mitä on olla lexiläinen? Se on juuri sinun käsissäsi.

Kirjoittaja on notaarityönsä kanssa tuskaileva Lex-aktiivi, joka todistusveetiyydestään huolimatta ei edusta stereotyyppisintä lexiläismallia. lia. Kirjoittaa on kolmannen vuoden lexiläinen, joka odottelee, milloin sähkösopimuksen hinta tulee kolminkertaistumaan.