Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
28.5.2013
14:22
Sivu1
KOTISEUTU Jo vuodesta 1909
E T Y NÄ
2013
20.5.2013
12:28
Sivu4
Nalle Ritvola
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
20.5.2013
12:28
Sivu5
KOTISEUTU Jo vuodesta 1909
2013 Lassi Saressalo toimittaja
20.5.2013
12:28
Sivu6
Nalle Ritvola
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
Jo vuodesta 1909
KOTISEUTU
2013
© Suomen Kotiseutuliitto, © Kirjoittajat, © Valokuvaajat Suomen Kotiseutuliiton julkaisuja A:25 (painettu), A 26 (nettijulkaisu) Toimittaja Lassi Saressalo Graafinen suunnittelu ja taitto Nalle Ritvola, Osakeyhtiö Nallellaan, Tampere Ritvolan syntymäkunta on Tampere ja asuinpaikka Tampereen Ryydynpohja.
Paino Multiprint Oy, Vantaa, 2013. Kotipaikka Turku. ISSN 2323-9271 (painettu) ISSN 2323-928X (verkkojulkaisu)
Kalevankatu 13 A, 00100 Helsinki Puhelin (09) 612 6320, faksi (09) 6126 3250 toimisto@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuliitto.fi
6
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
20.5.2013
12:36
Sivu7
2013
Sisällys
Pekka Laaksonen: Kotiseudun polkuja
9
Lassi Saressalo: Kotiseutuliike – sekä murrosaikojen että vakauden liike
13
Tarmo Kunnas: Kotiseudun ideaa tavoittamassa
17
Sulevi Riukulehto: Muisto kohtaa maiseman. Kotiseutu syntyy kokemuksista
23
Timo Suutari ja Sulevi Riukulehto: Nurmonjokilaakso sai kotiseutusuunnitelman
29
Pia Puntanen ja Leena Hangasmaa: Astuvan akka ja Mannerheim. Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelman aineksia
35
Helena Ruotsala: Kenen kulttuuriperintö?
45
Minna Mäkinen: Kuntaliitos kotikunnassa
51
Nina Koskihaara: Paikallisuus. Kokemuksia, toimintaa ja yhteisesti jaettuja merkityksiä
59
Jenni Väliniemi-Laurson & Hannu Kytö: Arjen palvelut kotiseudun määrittäjinä. Esimerkkejä pääkaupunkiseudun lähiöistä ja kehyskunnista
67
Torsti Hyyryläinen & Sirkku Piispanen: Säätiöity identiteetti
73
Emma Susi: Rakennusaineena paikallisuus. Näkökulmia paikallisuuden tuotteistamiseen
79
Helena Aaltonen: Kotiseutujen aluekehitykseen vaikuttaminen
85
Marjut Paulaharju: Samuli Paulaharju sisutukseen liittyvän kansanperinteen tallentajana
89
Pirjo Uino: Sakari Pälsi arkeologina – Julius Ailion oppipojasta oman tien kulkijaksi
99
Johanna Laakkonen: Juhani Ahon ja Maggie Gripenbergin tanssipantomiimista Metsolan tanhuvilla
109
Jaakko Numminen: Kielimiehet vastaan historiantutkijat. Vähäinen lisä suomalaisen paikannimitutkimuksen oppihistoriaan
115
Janne Vilkuna: Arvotonta arvokasta. Länkiä ja länkipeilejä
121
Aino Nissinaho: Adoptoi monumentti -toimintamalli laajenee rakennusperintöön Pirkanmaalla
125
Risto Piekka: Sammatin Lönnrot – Lönnrotin Sammatti
131 7
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
20.5.2013
12:29
Sivu22
Tanelinrannan Norsupuiston (oik. Varsipuiston) liukum채ki nykyasussaan. Kuva: Pasi Komulainen.
22
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
20.5.2013
12:29
Sivu23
MUISTO KOHTAA MAISEMAN KOTISEUTU SYNTYY KOKEMUKSISTA
Sulevi Riukulehto FT, YTM, dosentti syntymäkunta Ähtäri asuinpaikka Salmi, Kuortane
J
oskus tapaa ihmisiä, jotka sanovat, että heillä ei ole kotiseutua. Ajatus puetaan usein leikkisään muotoon: ”En ole mistään kotoisin. Olen muuttanut niin monta kertaa”. Ajatus siitä, että jollakulla ei ole lainkaan kotiseutua, saa minut mietteliääksi. Tarkoittaakohan puhuja kotiseudulla synnyinseutuaan? Onko tarkoitus ilmaista, että synnyinseutu on alkanut tuntua vieraalta? Vai onko oikeasti niin, että puhuja ei koe olevansa kotonaan missään? Täytyykö hänen pinnistellä ja esittää kaikkialla jotain muuta kuin oikeasti on? Eikö missään voi ottaa rennosti? Minusta kotiseutu ei ole sama asia synnyinseutu. Kotiseutu on kotoisaksi tunnettu ympäristö kotoisaksi koettuine asioineen. Tuntuu luontevalta, että jokaisella on tällaisia asioita: paikkoja, jotka ovat hänelle arvokkaampia kuin jotkut muut paikat. Näin koemme myös me, jotka olemme muuttaneet monta kertaa. Jos paikat olisivatkin jollekulle vähämerkityksisiä, luulisi jokaisella kuitenkin olevan omiksi koettuja tapoja tehdä asioita: näin minä tykkään syö-
dä, ajatella ja pukeutua. Näin on meillä päin. Eikö tässä olla suorastaan kotiseutukokemusten ytimessä?
Tilassa ja ajassa Ihminen elää tilassa ja ajassa. Enpä ole vielä kohdannut ihmistä, joka olisi päässyt kummankaan ulkopuolelle. Mutta tila ja aika ovat täydellisen jäsentymättömiä kehyksiä, kaaoksia. Merkittäviksi ne tulevat vain koettuina. Kun jokin kohta tilassa saa merkityksen, siitä tulee erityinen. Yleensä sitä sanotaan paikaksi. Mitä erityisempi kohta on, sitä tärkeämmäksi paikka koetaan. Se voi olla vaikkapa koti, kapakka tai kalapaikka. Sille voidaan antaa erisnimi: Väärämänty tai Norsupuisto. Myös ajan virrassa on erityisen merkityksen saaneita kohtia. Niitä sanotaan tapahtumiksi: ensisuudelma, talvisodan päättyminen, interrail-matka. Tapahtumat voivat olla henkilökohtaisia, tai ne voivat olla tärkeitä siksi, että niillä on huomattava yleinen
23
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
20.5.2013
12:29
merkitys. Samalla tavalla paikkakin voi olla tärkeä henkilökohtaisista syistä, tai sillä voi olla yleinen tärkeä merkitys, joka tekee siitä arvokkaan joka yksilölle. Jokainen ihminen osaa nimetä juuri hänelle merkittäviä paikkoja ja tapahtumia. Ne muodostavat hänen oman, kokemuksellisen kotiseutunsa. Tällainen kotiseutu on ainutkertainen. Kenenkään muun kotiseutukokemus ei ole täsmälleen sama. Näin ymmärrettynä jokaisella ihmisellä on kotiseutu: juuri hänelle tärkeät paikat ja tapahtumat, joiden raameissa hän tuntee olevansa kotonaan. Ne kuuluvat hänelle, ja hän kuuluu niihin.
Ihminen ei voi kuljettaa
kotiseutua
mukanaan.
Ihminen ei voi kuljettaa kotiseutua mukanaan. Kotiseudun avainkohteita, paikkoja ja tapahtumia, ei voi panna taskuun tai säilöä pulloon. Kotiseutu kulkee mukanamme toisella tavalla: tulkintoina. Paikasta tehty tulkinta on maisema. Se kertoo, millaisena minä paikan koen ja käsitän. Paikka pitää tässä yhteydessä ymmärtää laveasti: kyse ei ole pelkästä luonnonympäristöstä tai ihmisen tekemistä rakennelmista vaan myös paikan sosiaalisista suhteista ja perinteistä: henkisestä ympäristöstä. Tavallisesti nämä kolme ympäristöä yhdistyvät kokemuksissa saumattomasti toisiinsa. Tällaisesta omien tärkeiden paikkojen tulkinnasta on kyse, kun puhumme luonnonmaisemista, rakennetuista maisemista, ääni- ja hajumaisemista tai vaikkapa sielunmaisemista.
Sivu24
Sama pätee lähes sellaisenaan myös ajan kokemuksiin. Ajan virrassakin voidaan erottaa erityisiä kohtia. Niitä sanotaan tapahtumiksi, ja niistäkin luodaan tulkintoja, jotka jäävät pysyvästi omaisuudeksemme. Ne kulkevat mukana. Vaikka kaikki ajan tulkinnat (uudet ja ikivanhat) ovat monella tavoin samankaltaisia, ne on selvyyden vuoksi järkevää jakaa kahteen ryhmään: muistoihin ja kertomuksiin. Tulkinta omakohtaisista tapahtumista on muisto. Jos tapahtuma on kuultu muilta, sen tulkintaa kutsutaan yleensä kertomukseksi. Sekin on eräänlainen muisto, kollektiivinen muistijälki menneestä tapahtumasta. Tai toisinpäin: muistokin on tavallaan omaan mieleen piirretty kertomus, jota on jo tulkittu ja monin tavoin käsitelty. Aika, tapahtuma ja kertomus (tai muisto) ovat historiatieteiden peruskäsitteitä, paikka, tila ja maisema maantieteen. Näistä kahdesta käsitekorista on versonut kaksi rehevää tutkimusperinnettä. Usein tuntuu, että nämä perinteet voisivat keskustella enemmän keskenään. On hyvin tavallista, että tutkimuksessa valitaan jompikumpi kehys. Kuitenkin on paljon ilmiöitä, jotka leikkaavat molempia. Esimerkiksi kokemus tapahtuu aina ajan ja tilan rajalla. Jos halutaan avata vaikkapa kotiseudun kokemus, tarvitaan sekä maantiedettä että historiaa. On tarkasteltava sekä maisemia että muistoja.
Seuramäntyä ei enää ole Kotiseutukokemuksessa maisemat ja muistot (tai kertomukset) ovat aina toisiinsa sulautuneina. Voimme tarkastella tätä kolmessa tasossa: luonnon, rakennetun ympäristön ja henkisen ympäristön esimerkeillä. Kotiseudun ensimmäinen taso on luonnonympäristö: maa, vesistöt ja ilma sekä niissä elävä lajisto. Luonnonympäristöön kuuluva avainkohde voi olla vaikkapa puu. Eikä puuhun tarvitse välttämättä liittyä erityisiä maisema-arvoja. Puu voi olla elämää suurempi vaikkapa siksi, että juuri sen luona kylän nuoret ovat aina tavanneet toisiaan. Tällaisen puun menettämisen aiheuttama tunnekuohu voi olla raju: ilman puuta paikka ei enää tunnu samalta.
Kotiseutukokemuksen kannalta keskeisessä asemassa ovat muistot, kertomukset ja maisemat. Ne ovat tapahtumista ja paikoista tehtyjä tulkintoja.
Vuonna 2012 Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti paneutui nykynurmolaisten kotiseutukäsityksiin. (Ks. Suutarin ja Riukulehdon artikkeli sivulta 27) Monissa nurmolaisten kanssa käydyissä kotiseu24
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
20.5.2013
12:29
Sivu25
Nurmon Seuramänty. Kuva: Läntinen 1994, 42.
osana on usein unohdus. Ne eivät ole aktiivisesti mielessä eivätkä siksi tule ensimmäisenä esiin kotiseudun avainkohteita kysyttäessä. Yksittäisillä luonnonkohteilla käydään harvoin. Usein ne muistetaan vasta sitten, kun paikalle osuttaessa paljastuu, että kohde onkin kadonnut. Silloin luonnonmuistomerkin menettämisestä koetaan yleisesti mielipahaa, aivan kuten Nurmon Seuramännyn tapauksessa on käynyt. Maisema on mennyt, muisto jäänyt. Kotiseutu ei enää ole sama.
Esimerkkejä kotiseutukokemuksen eri kerroksista: puu, leikkipaikka ja ruoka.
Norsis tukeskusteluissa yhdeksi kotiseudun tärkeäksi luonnonympäristön kohteeksi tunnistettiin Nurmonjoen vartta Yli-Läntisen kohdalla pitkään hallinnut Seuramänty, jota myös Väärämännyksi nimitettiin. Seuramännyn luokse oli 1800-luvun lopulta alkaen sukupolvien ajan kokoonnuttu körttiseuroihin. Moni tunnelmallinen veneily kulki jokeen voimakkaasti kallistuneen puun ali. Seuramäntyä ei enää ole. Nurmonjoen vesirakentamisen ja ruoppaamisen yhteydessä 1960-luvun lopussa mänty kaadettiin. Luonnonmuistomerkkien
Rakennettu ympäristö on kotiseutumme toinen taso. Rakennetun ympäristön kohteet voivat olla paitsi rakennuksia, myös muita rakennelmia ja infrastruktuurin jälkiä. Nurmon lukiolaisten kanssa käydyssä kotiseutukeskustelussa esille nousi Tanelinrannassa sijaitseva Norsupuisto – lyhyemmin ja tuttavallisemmin Norsis. Se ei ole leikkipuiston oikea nimi, mutta kuitenkin nimi, jonka kaikki tuntevat. Nimitys tulee norsuliukumäestä. Sen sisälle, norsun alle, sopi pari lasta kerrallaan piiloon. Liukumäessä oli kärsän muotoa.
25
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
20.5.2013
12:29
On helppo ymmärtää, että monet hyvät muistot liittyvät lujasti leikkipuiston maisemaan. Leikkipuistokäynti on voinut olla palkinto: ”syö nyt kiltisti, niin mennään sitten Norsupuistoon”. Liukumäkeen on jonotettu. Sen uumenissa on piileskelty. Tällä kohdalla nuorikin lukiolainen voi olla aidosti nostalginen: puistoleikeistä on jo vuosikymmen. Vaikka norsuliukumäki on poissa, lukiolaiselle tulee vieläkin koulumatkallaan hyvä mieli, kun uudet pikkulapset leikkivät tutussa puistossa. Jälleen huomamme, kuinka kotiseudun avainkohteessa muistot ja maisemat sulautuvat yhteen.
Pinaattilätyn seuralaiset Luonnon ja rakennetun ympäristön kokonaisuutta emme osaa ajatella ilman kolmatta kotiseutumme tasoa eli henkistä ympäristöä. Paitsi luontoon ja rakennettuun ympäristöön, olemme liittyneet myös monimutkaiseen kansanperinteen kudelmaan. Tavat ja tottumukset imetään ympäristöstä huomaamatta. Omaksumme lähimmäisten puhe- ja käytöstavat; hyväksymme ne ruokalajit, joita kotona tai tut-
Sivu26
tavapiirissä syödään; opimme pukeutumaan kuten muutkin meillä päin; omaksumme ihmisten roolit, uskomukset ja periaatteet. Tämä kolmas lähiympäristö on vaikea havaita, mutta se on monesti kaikkein sitovin. Sen todellisuuden huomaa, kun tapaa ihmisiä, jotka eivät puhu, käyttäydy, pukeudu ja ajattele samalla tavalla. Henkisen ympäristön kotiseutuelämys voi olla myös uusi ja yllättävä. Otan esimerkin nykyruokaperinteistä. Nurmolaisissa kotiseutukeskusteluissa otettiin toistuvasti esiin tapa syödä pinaattiohukaiset karviaishillon kera – näin esimerkiksi lukion ruokajärjestyksessä. Kun Nurmon ja Seinäjoen kuntaliitos toteutettiin, nurmolaisopiskelijat saivat ihmeteltäväkseen uuden makuyhdistelmän: pinaattilättyjen kyytipoikana olikin jauhelihakastike. Perinteisen makuyhdistelmän rikkominen herätti lukiolaiset vastarintaan. Protestin ansiosta he saivatkin pitää karviaishillonsa pinaattilättyjen päällä vaihtoehtona jauhelihakastikkeelle, kuntaliitoksesta huolimatta. Kokemus on varmasti vahvistanut nurmolaisopiskelijoiden yhteenkuuluvuutta ja kotiseututunnetta.
Pinaattiohukaiset ja karviaishillo. Kuva: Sakari Hatakka.
26
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
20.5.2013
12:29
Sivu27
Päiväkotilapsilta vastaava poliittinen toimeliaisuus ei onnistunut. Heille pinaattiohukaiset toimitetaan nyt jauhelihakastikkeen kanssa, ilman vaihtoehtoja. Vuosien kuluessa se tulee liittymään heidän makumaisemansa osaksi. He saattavat olla vuorollaan valmiita kiivaastikin puolustamaan sitä uusissa, vielä tuntemattomissa muutoksissa.
Monipaikkainen kotiseutu Jokaisella ihmisellä on omat seuramäntynsä, norsupuistonsa ja karviaishillonsa. Kokemuksia luonnonympäristöstä sekä rakennetusta ja henkisestä ympäristöstä kertyy koko ajan myös niille, jotka eivät mielestään ole mistään kotoisin. Aina jotkut paikoista ja tapahtumista ovat yksilölle merkittävämpi kuin toiset. Ne ovat eräänlaisia kotiseudun avainkohteita, joista muodostettuja tulkintoja kuljetetaan mukana tietoisesti tai tiedostamattaan itselle arvokkaina maisemina ja muistoina. Niillä on suuri merkitys yksilön identiteetin rakentumisessa. Kotiseudun ei tarvitse olla synnyinpaikka tai asuinpaikka. Muuttajallakin voi olla vahva paikallisidentiteetti. Hänen kotiseutunsa ei ehkä ole yhdessä paikassa. Se voi koostua monesta rinnakkaisesta ja peräkkäisestä saarekkeesta, eräänlaisista kotiseutukeitaista ja niiden välisistä käytävistä, tai se voi olla kokonaan sirpaleinen. Merkityksellinen kotiseutuside muodostuu usein toiminnallisesti, jolloin kotiseutu-määritteen voi saada esimerkiksi mökki tai kakkosasunto. Tärkeitä aineksia ovat myös leikkipaikat, harrastus- ja työpaikat sekä koulu. Sosiaaliset suhteet, ystävät, sukulaiset ja muut tutut ihmiset ovat merkittävässä asemassa kotiseututunteen syntymisessä. Kotiseutu on tiivistetysti ilmaisten paikka tai paikat, joissa on tapahtunut jotain merkittävää.
Kirjallisuus Blickle, Peter (2011). Heimat. A Critical Theory of the German Idea of Homeland. Studies in German Literature, Linguistics, and Culture. Camden House. Rochester NY [2002]. Bozkurt, Esin (2009). Conceptualising ”Home”. The Question of Belonging Among Turkish Families in Germany. Frankfurt: Campus Verlag. Fernández Manjón, Desiderio (2010). La identidad humana y los territorios. El caso de Castilla y León. Madrid: Vision Libros. Morley, David (2000). Home Territories. Media, Mobility and Identity. London: Routledge. Mäkinen, Minna (1996). Kuvia kotiseudusta. Lempääläisnuorten kotiseutumielikuvia piirustusten ja kirjoitusten valossa. Jyväskylän yliopisto, Etnologia laitos. Joulukuu 1996. Mäkinen, Minna (2009). Kotikunta kaupunginosaksi. Säynätsalon kunnan ja Jyväskylän kaupungin kuntaliitos kulttuurisena ilmiönä. Jyväskylän yliopisto. Historian ja etnologian laitos. Etnologia. Jyväskylän kaupungin raportit 2009. Riukulehto, Sulevi & Suutari, Timo (2012). Joki on Nurmon äiti. Nurmonjokilaakso kotiseutukuvassa. Helsingin yliopisto. Ruralia-instituutti. Julkaisuja 28. Suutari, Timo & Riukulehto, Sulevi (2012). Kotiseutua kutomassa. Nurmonjokilaakson kotiseutukeskustelujen dokumentointi. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Raportteja 92. Tuan, Yi-Fu (2011). Space and Place. The Perspective of Experience. Minneapolis: University of Minnesota Press. [1977].
Ihmisellä ei välttämättä tarvitse olla kotia, mutta kokemuksellisen kotiseudun rakentumista on vaikea, jopa mahdoton, yrittämälläkään välttää. Aina ankkuroituu johonkin: luonnonkohteisiin, rakennuksiin, ihmissuhteisiin, ruokiin, äänimaisemiin… Kotiseutua kertyy vähän sinne sun tänne. Kaikkialle, missä muisto kohtaa maiseman.
27
Kotiseutukirja 2013 ORIG:KOTISEUTUKIRJA FINAL
20.5.2013
12:34
Sivu136