Oulu - Meren ja joen kaupunki by Kirjakaari

ilkka jaakola

Oulu Meren ja joen kaupunki on the river by the sea

k i r ja pa ja h el s i n k i

EsIpuhE

ohjoisen Suomen pääkaupunki Oulu sijaitsee parisataa kilometriä napapiiriltä etelään, ja noin kolmen tunnin metsäisen automatkan päässä tulee vastaan itäinen naapurivaltio Venäjä. Päivän ajomatkan päässä ovat pääkaupunki Helsinki etelässä ja pohjoisessa Norja ja Jäämeri. Täällä suuren yhtenäisen siperialaisen taigametsän läntisellä reunalla voi yhä tavoittaa luonnon rikkumattomuuden. Moni-ilmeinen pohjoisen luonto maisemineen sekä kasvi- ja eläinlajeineen tarjoaa rauhaa ja elämyksiä vuoden jokaisena päivänä. Aurinkoisia, lämpimiä kesäpäiviä on Oulussa runsaasti ja pohjoisen kesäyöt ovat valoisuudessaan taianomaisia. Talvisin tienoot saavat yhtenäisen lumipeitteen, meri samoin kuin jokikin jäätyvät – vuodenvaihteen hämärät talvipäivät tähtineen ja revontulineen suorastaan huokuvat rauhaa. Kevät, kesä, syksy ja talvi erottuvat täällä selvästi toisistaan. Äärimäiset luonnonolosuhteet – kesän yli 30 asteen helteet ja talven jopa 40 asteen pakkaset – rajoituksineen ja mahdollisuuksineen ovat muokanneet pohjoisen ihmisistä sinnikkäitä ja uutteria selviytyjiä ja sopeutujia. Jokisuistossa on opittu arvostamaan niin kätten taitoja kuin oppineisuuttakin. Ahkeruus ja rehellisyys ovat äidin perintöä ja miehen mitta. Maaseudun arvot ovat täällä yhä vielä kunniassa, sillä varsin moni 1940- ja 1950-luvulla syntynyt oululainen on myös sukuhaaransa ensimmäinen kaupunkilainen. Monet vanhemmistamme muuttivat tänne ympäröivältä maaseudulta sodanjälkeisen voimakkaan teollisen kehityksen myötä. Raskaat maa- ja metsätyöt saivat jäädä, kun kaupunki virikkeineen houkutti maaseudun väestöä helpomman työ ja parempien ansioiden toivossa.

1950-luvun Oulu tulvahtaa mieleeni idyllisenä pikkukaupunkina, jossa kaikki ihmiset vielä varsin hyvin tunsivat toisensa. Kytkökset maaseudulle säilyivät, ja metsänriista, kalat ja luonnonmarjat löysivät tämän tästä ruokapöytiimme. Usein joulun lähestyessä harjoiteltiin tiernapoikaesitystä, jonka kelvollisuus punnittiin ”polliisilaitoksella” tiernalupaa haettaessa. Poltetulla korkilla kasvoihin maalatut herodeksenviikset melkein väpättivät, kun itse poliisipäällikkö lausuen ja laulaen opasti poikajoukkoa virheettömälle perinteiden tielle. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa moni oululainenkin lähti Ruotsiin paremman elintason perässä. He palasivat aina kesäisin lomailemaan kotikaupunkiinsa kateutta herättävillä uudenkarheilla Volvoillaan. Seudulle alkoi kehittyä myös uutta teknologiateollisuutta. Vuosituhannen vaihtuessa oli kaupunkiin parikymmentä vuotta aiemmin istutettu kultajyvä kasvanut lähes kaiken varjostaviin mittoihin ja kantoi runsasta hedelmää. Maailmalla puhuttiin Oulu-ilmiöstä ja huomasimme asuvamme vauraassa ja osaavassa teknologiakaupungissa. Tänä päivänä Oulussa voi aistia menestyksen tuoman arvonnousun, kasvun ja vaurastumisen. Se tarjoaa asukkailleen ja vierailleen nykyaikaisen, viihtyisän ja turvallisen kaupunkiympäristön. Täällä on tarjolla lähes kaikki se, mitä suurissa metropoleissakin, ja jos jotain puuttuu, on täältä hyvät yhteydet maailmalle etsimään ja kokemaan. Aina yhtä hyvältä tuntuu myös palata takaisin ja aistia nykyaikaisen kaupunkimiljöön rinnalla yhä pienen tervakaupungin idyllisyys ja kodikkuus. Vanhat sanonnat, kuten ”Oulu omansa ottaa” ja ”Oulusta oon ja kehtaan sanua”, ovat vahvasti tätä päivää. Oulussa joulukuussa 2009

I lkka J aakola 5

ForEword

he northern Finnish city of Oulu lies a couple of hundred kilometres south of the Arctic Circle, and about three hours drive away through forested terrain eastward you reach neighbouring Russia. The Finnish capital of Helsinki is a day’s drive away to the south, and a drive away to the north lie Norway and the Arctic Ocean. Here on the western rim of the Siberian Taiga you still encounter pristine nature. The flora and fauna of this diverse natural landscape offers both peace and stimulation on each day of the year. Oulu enjoys plenty of warm summer days and the northern summer nights are magical in their illumination. Wintry expanses become blanketed in snow, the sea and the rivers freeze over – the dusky, end of year winter days with their stars and auroras radiate tranquillity. Here, spring, summer, autumn and winter are clearly distinct from one another. The constraints and potential of the extreme natural conditions – hot summer days of over 30 °C and winter temperatures of as low as - 40 °C – have shaped northern folk as steadfast and industrious survivors able to adapt. Life on the river delta has taught the value of practical skills and learning. Diligence and honesty are the legacy of a mother and the measure of a man. Country values are still honoured here, because a good many Oulu folk born in the 1940s and 1950s are the first city dwellers on their family trees. Many of our parents moved here from the surrounding countryside due to the strong wave of industrial development after the Second World War. Laborious agricultural and forestry work could be left behind as the city stimulus drew the rural population in the hope of easier work and better wages.

The Oulu of the 1950s permeates my mind as an idyllic small town where everyone still knew one another fairly well. The links with the countryside remained, its game, fish and wild berries were found on our dining tables. Often, as Christmas approached, the Star Boys singing precession was performed, its worth assessed at the local police station where the Star Boys applied for a permit to perform. Herod’s whiskers, daubed on with burnt cork, practically quivered as the chief constable himself mentored the group of boys with recitation and singing in the course of flawless tradition. At the juncture of the 1960s and 1970s many Oulu residents left for Sweden in search of a better standard of living. They always returned for the summer holidays, arousing envy with their brand new Volvos. At the same time, new technology started to develop in the region. By the turn of the millennium the golden seed planted in the city two decades earlier had grown to such a size as to overshadow all else and bear abundant fruit. Around the world there was talk of the Oulu phenomenon, and we realized that we were living in a prosperous and proficient technological city. Today, we can sense the appreciation, growth and prosperity brought about by success. This provides residents and visitors a modern, intimate and safe city environs. There’s almost everything here that there is in any large metropolis, and if there’s something missing, there are good connections with the rest of the world in order to seek it and try it. And it always feels equally good to go back and get a sense of the idyllic and cosy city of tar trading alongside the modern city milieu. Old sayings such as “Oulu takes what belongs to it” and “From Oulu and proud of it” have a strongly contemporary resonance. Oulu, December 2009

I lkka J aakola

t u lvav E t t E n

kylästä

pohJoIsEn kEskuksEksI k auppapaIkan

lohImarkkInat

aa alkoi jääkauden jäljiltä nousta nykyisen Skandinavian alueella vajaat kymmenentuhatta vuotta sitten. Suomenniemi kohosi Itämerestä ja sen pohjoinen lahti sai hiljalleen nykyisen muotonsa. Pohjanlahden perimmäisestä perukasta jäi keskelle kohonnutta maata suuri sisävesi – Kainuun merenäkin tunnettu Oulujärvi. Syntynyt järvi säilytti yhteytensä mereen Oulujoeksi kavenneen uoman kautta. Jokisuisto nykyisen Oulun sijaintipaikalla nousi merestä liki neljätuhatta vuotta sitten. Seuduilla uskotaan asutun jo kivikaudella ennen suomalaisugrilaisten kansojen saapumista alueelle. Pysyvän yhtenäisen asutuksen tunnettu historia alkaa 1200-luvulta. Luonnon muovaamat edellytykset ja keskeinen sijainti kulkuväylien solmukohdassa lienevät kuitenkin tehneet jokisuistosta pohjoisen alueen keskittymän ja kauppapaikan jo kauan ennen sitä. Saamelaiset asuttivat näitä pohjoisia rantoja vielä 1500-luvulla. Heidän puhumassaan kielessä osittain sulanutta lunta eli sohjoa kuvattiin sanalla áulo. Laajemmin se ymmärretään keväisenä luonnonilmiönä, jossa rantojen ja jokien sulamisvedet nousevat jään päälle. Tätä saamenkielen sanaa pidetään todennäköisimmin oulu-sanan alkuperäisenä muotona. Suomen kielen murresananakin oulu tarkoittaa tulvavettä. Itämeren kauppa oli 1200-luvulla saksalaisten hallussa, ja asutuksen vahvistuessa Pohjanlahden perukoilla alkoi-

vat kauppalaivat vierailla yhä pohjoisempana. Oula-niminen kauppapaikka mainitaan vuonna 1379 asiakirjoissa, jotka kertovat Novgorodilaisten sinne tekemistä ryöstöretkistä. Saksalaisten kauppiaitten välittämät suuret suolamäärät mahdollistivat valtaisien lohimäärien suolaamisen ja kuljettamisen Eurooppaan, jossa sillä oli suuri suosio varsinkin katollisen kirkon paastonajan ravintona. Ensimmäinen oululainen huipputuote oli löytänyt kansainväliset markkinat. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa määräsi Oulun lailliseksi kauppapaikaksi 1531. Kruunu rakennutti satamaan kymmeniä aittoja, jotka vuokrattiin lohi- ja tervaporvareille varastoiksi. Kauppiaita saapui niin idästä kuin lännestä ja Oulusta kehkeytyi kansainvälisen kaupan ja eri kulttuurien kohtauspaikka. Valitettavasti se joutui toimimaan myös Ruotsin ja Novgorodin välisen taistelun tantereena. Ruotsin kuningashuone näki 400 asukkaan Oulun strategisesti niin tärkeänä pohjoisena keskuksena, että kuningas Kaarle IX päätti vuonna 1605 perustaa Oulun kaupungin. Isonvihan aikana 1714–1721 Oulu jäi ruotsalaisten ja venäläisten vihanpidon jalkoihin. Kasakat tekivät Oulun seudulle toistuvasti hävitys- ja ryöstöretkiä. 1715 kaupunki ja sen linna poltettiin, myös siviilejä surmattiin ja vietiin pakkotyöhön. Näiden levottomien vuosien aikana kaupungin väki väheni kahdeksastasadasta neljäänsataan.

oulun tErvahovI 1900-luvun alussa (pohJoIs-pohJanmaan musEo). oulu’s tar

port at thE bEgInnIng oF thE

20th cEntury (northErn ostrobothnIa musEum).

t ErvasatamaksI Varsinainen kansainvälistyminen ja kasvu alkoivat vapautuneen viennin myötä, kun Oulu sai tapulikaupunkioikeudet vuonna 1765. Vientikaupan kasvu viisinkertaistui seuraavan viiden vuoden aikana ja runsaan 3 000 asukkaan kaupungissa rakennettiin melkein 300 laivaa viidessäkymmenessä vuodessa. Lohen ja puutavaran lisäksi oli tervasta tullut oman aikansa haluttu high tech -tuote. Laivanrakennustoiminta koko Länsi-Euroopassa kasvoi vauhdilla ja laivojen valmistukseen tarvittiin runsaasti tervaa ja pikeä. Tervaa poltettiin pääosin Oulujoen latvavesillä, Kainuun korpimailla, josta se tervaveneillä soutaen tuotiin Oulun tervaporvareille Tervahoviin välitettäväksi maailmalle. Laivat myytiin maailmalla usein lasteineen ja kotisatamassa rakennettiin tilalle uusia. 1700-luvun loppuessa oli Oulusta kasvanut pääkaupungin Turun jälkeen Suomen toisiksi suurin kaupunki. Huolimatta sodista, nälänhädästä, tulipaloista ja muista vitsauksista, puhalsivat myötäiset tuulet oululaisiin purjeisiin 1800-luvulla. Toukokuussa 1822 tulipalo tuhosi 4 000 asukaan Oulun lähes kokonaan – 365 taloa paloi ja vain 65 säilyi. Uudelleen rakennettu Oulu vaurastui ja sen väkimäärä kasvoi vuosisadan lopulla yli 13 000:een. Oulun kauppalaivasto oli kasvanut Suomen suurimmaksi vuonna 1860. Oulun savupiipputeollisuus sai alkunsa vain kolme vuotta myöhemmin, kun Weljekset Åströmin nahkatehdas aloitti toimintansa. Vuoteen 1874 mennessä oli kaupungin telakoilla eli varveilla rakennettu yhteensä 511 laivaa runsaan sadan vuoden aikana. Yhteydet ympäröivään maailmaan paranivat. Ensimmäiset puhelinyhteydet saatiin 1882. Neljä vuotta myöhemmin juhlittiin rautatien tuloa juuri valmistuneen ravintola-hotelli Seurahuoneen upeassa salissa. Nykyisin rakennus toimii kaupun10

gintalona. Samoihin aikoihin Oulun porvarit saivat ihailla aikaansaannoksiaan tai hämmästellä lohituristien eli lohilordien edesottamuksia ensimmäisten oululaisten sanomalehtien sivuilta. 1800-luku ja varsinkin sen loppupuoli oli tervakaupan ja tervaporvareiden kulta-aikaa.

t Ervasta

papErIIn

Uuden vuosisadan sarastaessa alkoi höyrylaivojen valtakausi. Puisten purjelaivojen rakentaminen hiipui ja sen mukana tervakauppa. Viimeinen purjelaiva rakennettiin Oulun seudulla 1874 ja viimeinen oululaisten omistama purjelaiva myytiin 1902. Oulu ja sen likimain neljätoistatuhatta asukasta olivat uusien haasteiden edessä. Jälleen kerran elanto löytyi pohjoisen metsistä. Nyt vain puuta ei poltettu, vaan aluksi sahattiin ja myöhemmin sitä keitettiin selluloosaksi. Ensin englantilaiset perustivat selluloosatehtaan, Toppila Oy:n, vuonna 1931. Muutamaa vuotta myöhemmin nousi suomalaisin voimin Nuottasaareen Oulu Oy:n sellutehdas, joka toimii yhä edelleen. Nykyisin sen omistaa Stora Enso, ja se on yksi maailman nykyaikaisimmista hienopaperin valmistajista.

tErvatynnyrInpyörIttäJä – yksI sanna koIvIston ”aJan kulku” -vEIstoksEn (2005) kolmEstakymmEnEstäkahdEsta pronssIhahmoIsta, Jotka kuvaavat oulun kEhItystä 1600-luvulta nykypäIvään kaupungIntalon Edustalla.

thE barrEl rollEr, onE oF thE 32 bronzE FIgurEs that dEpIct oulu’s dEvElopmEnt From thE 17th cEntury to thE prEsEnt and arE

It- huumaa Yliopiston saaminen Ouluun vuonna 1958 vauhditti kehitystä monella sektorilla. Jo entuudestaan maineikkaalle koulukaupungille yliopistotason opetus, tiede ja tutkimus loivat

sItuatEd In Front oF thE cIty hall.

thE statuE 2005.

Is by

sanna koIvIsto,

Oulun harppaukset menestykseen ovat olleet näyttäviä. Vuosituhannen vaihteessa vain taivas näytti olevan kattona teknologiateollisuuden kasvulle ja high tech -markkinoille. Niin kuin tervakausi aikanaan päättyi rautalaivojen tuloon, on taivaalle taas kerran kertynyt tummia pilviä – Kiinailmiö ja maailmanlaajuinen talouskriisi ravistelevat nyt länsimaista markkinataloutta. Oulu ihmisineen, yrityksineen ja yliopistoineen on hyvässä kunnossa ottamaan vastaan uudet haasteet ja mahdollisuudet.

k ohtI

suurIn Ja maInEIkkaIn maaIlman mErIä sEIlannEIsta oulussa rakEnnEtuIsta purJElaIvoIsta olI FrEgattI toIvo (1871–88). maalaus w. h. yorkE, lIvErpool 1872 (pohJoIs-pohJanmaan musEo).

thE largEst and most prEstIgIous oF thE saIlIng shIps buIlt In oulu to navIgatE thE world’s ocEans was thE FrIgatE toIvo (1871– 88). paIntIng by w. h. yorkE, lIvErpool 1872 (northErn ostrobothnIa musEum).

ratkaisevat edellytykset todelliselle menestykselle. Elektroniikkateollisuus vauhdittui 1980-luvun alussa Oulun Teknologiakylän perustamisen myötä, ja vuosituhannen vaihteeseen mennessä kaupungista oli tullut kansainvälisestikin tunnettu ja arvostettu osaamiskeskus. Matkapuhelinjätti Nokia on alusta asti ollut merkittävin toimija Oulun elektroniikkateollisuudessa ja on sitä yhä tänäkin päivänä. Tervantuoksuista ja lohenhohtoista menneisyyttä muistellaan nyt teknologiakaupungissa, ja maailmalla puhutaan yleisesti Ouluilmiöstä.

tulEvaIsuutta

Moni haluaisi nyt kurkistaa tulevaisuuteen ja raottaa menestyksen esirippua. Mistä syntyy uusi Oulu-ilmiö? Onko se ympäristöteknologia? Liittyy se kenties ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin? Huudetaanko taas kerran metsään, ja vastaako se? Ehkäpä huomisen vihreä kulta onkin metsä jaloimmilleen jalostettuna – sellaisenaan, luonnontilassa ihmisten kokea ja nauttia. Oulun 400-vuotisjulapuheen pitänyt presidentti Halonen sanoi puheensa lopuksi: ”– – koko meidän maamme voi olla ylpeä tästä menestystarinasta. Vaikka syntymäpäivillä tavataan olla kovin optimistisia, uskallan silti myös presidenttinä olla realisti ja sanoa, että me kaikki luotamme siihen, että Oulu tekee sen taas.” Me tervaporvareiden, rannan piikojen, tukkilaisten ja muualta tulleiden kulkumiesten jälkeläiset haluamme lunastaa meihin kohdistuneet odotukset – taas kerran.

oulun suurpalo 1882 tuhosI lukuIsIa kEskustan

12 oulu’s grEat

FIrE oF

rakEnnuksIa.

hEmmu kEstIn ölJymaalauksEn (1908) JälJEnnös (pohJoIs-pohJanmaan musEo).

1882 dEstroyEd many oF thE buIldIngs In thE cIty cEntrE. rEproductIon oF thE oIl paIntIng

hEmmu kEstI, 1908 (northErn ostrobothnIa musEum).

From

a F l o o d wat E r v I l l a g E

to a cEntrE oF thE a

north

tradIng cEntrE

For thE salmon markEt

n the wake of the ice age, just under ten thousand years ago, the land started to rise up on the current Scandinavian region. The Finnish peninsula rose from the Baltic Sea and its northern gulf gradually acquired its present form. At the back end of the Gulf of Bothnia a large tract of freshwater was left in the midst of the elevated land – Oulu Lake, also known as Kainuu sea. The lake that was formed retained its link with the sea via the narrow channel of Oulujoki river. The river delta of Oulu’s current location rose from the sea some four thousand years ago. It is believed that the region was inhabited already in the Stone Age, before the arrival of FinnoUgrian people to the area. The known history of permanent, homogenous habitation started from the 13th century. The naturally formed conditions of the river delta and its central location at the hub of thoroughfares had probably made it a focal point and trading centre of the north long before. The Sami still dwelt on these northern shores in the 16th century. The word for partially melted snow in Sami language is áulo. In its broader meaning it is understood as the spring time phenomena in which the coastal and river melt waters rise over the ice. This Sami word is reckoned to be the most likely original form of the word oulu; and in Finnish dialect oulu means ‘floodwater’.

In the 13th century Baltic Sea trade was controlled by Germans, and in strengthening the habitation of the upper part of the Gulf of Bothnia trading vessels began to venture increasingly further north. A trading centre called Oula is mentioned in documents dating back to 1379, and which tell of bandit raids carried out by people from Novgorod. The great quantities of salt brought by German traders made it possible to salt enormous amounts of salmon and transport it to Europe, where it was highly popular, particularly within the Catholic Church during Lent. Oulu’s first top product had found an international market. In 1531 King Gustav Vasa of Sweden ruled that Oulu was a legal trading centre. The crown built dozens of storehouses in the harbour, which were leased to salmon and tar merchants. Traders came to Oulu from both East and West and the town grew into an international centre of trade and meeting point of different cultures. Unfortunately it was forced to be a battlefield in the struggle between Sweden and Novgorod. The Swedish court considered Oulu, with its 400 inhabitants, as of such strategic importance as a northern centre that Charles IX decided in 1605 to make Oulu a city. During the Greater Wrath of 1714–1721 Oulu was exposed to the full force of the enmity that existed between Sweden

and Russia. Cossacks carried out repeated raids to destroy and plunder the Oulu region. In 1715 the city and its castle were burnt and many of its inhabitants murdered or taken prisoner to be used for forced labour. The population of the city declined during these years of upheaval from eight to four hundred.

o ulu

bEcomEs a tar port

Oulu started to internationalise and flourish from its exports when it received staple rights in 1765. Exports increased fivefold in as many years and in over the next 50 years nearly 300 ships were built in the city, which then had some 3,000 inhabitants. In addition to salmon and wood products, tar had become the high tech product of the time. Shipbuilding was expanding throughout the whole of West Europe, and the industry required copious quantities of tar and pitch. Tar burning mainly took place by the headwaters of Oulujoki river, in the Kainuu woodlands, from where the product was rowed by tar boat to Oulu’s tar merchants at the city’s Tervahovi (literally ‘tar manor’) then to be shipped abroad. The ships were often sold abroad ready loaded and new ones were built at Oulu dock to replace them. By the end of the 18th century Oulu had become Finland’s second largest city after Turku, the capital of that time. Despite war, famine, fire and other scourges, Oulu enjoyed more clement times for most of the 19th century. In May 1822, fire destroyed nearly the whole city of 4,000 inhabitants: 365 houses were destroyed and only 65 were spared. Oulu rebuilt prospered and its population grew to over 13,000 by 14

the end of the century. Its merchant fleet had become Finland’s largest by 1860. Oulu’s industrial development began just three years later when the Weljekset Åströmin leather factory started operations. By 1874 Oulu’s shipyards had produced 511 ships within a hundred years. Communications with the outside world also developed. The first phone connections were installed in 1882. Four years later the opening of the railway was celebrated in the splendid hall of the Seurahuone hotel and restaurant. The building is now the city hall. At the same time, Oulu’s bourgeoisie could admire accounts of their own accomplishments or wonder at the undertakings of the salmon tourists in the pages of Oulu’s first newspaper. The 19th century, particularly its second half, was the golden age of the tar trade and its merchants.

F rom

tar to papEr

The new century ushered in the age of the steamship. The building of wooden sailing vessels peaked, and with it the tar trade. The last wooden ship sailing ship was built in the Oulu district in 1874 and the last such vessel owned in Oulu was sold off in 1902. The city and its nearly 14,000 inhabitants now faced new challenges. Once more a source of livelihood was derived from the forests. Now, it was not a case of burning wood but of first sawing it and then processing it into cellulose. The first such wood pulp factory, Toppila Ltd, was founded by English manufacturers in 1931. A few years later the Oulu Ltd’s pulp factory, a Finnish initiative, was established on Nuottasaari. It still

the glitter of salmon is now recalled in the high tech city, and around the world one hears of the Oulu phenomenon. Oulu’s advances have been impressive. At the turn of the millennium is seemed as if only the sky was the limit in the expansion of the technology industry and the high tech market. But just as the tar era came to an end with the advent of iron-made ships, so the sky is once again overcast as the China phenomenon and the global economic crisis are sending shockwaves through the Western market economy. Oulu is well placed in terms of its people, enterprises and university to take on the new challenges and opportunities. oulu vuonna 1938 (pIEnoIsmallI 1:500, pohJoIs-pohJanmaan musEo). oulu In 1938 (scalE modEl 1:500, northErn ostrobothnIa musEum).

operates and its present owner is Stora Enso. The factory is nowadays one of the world’s most advanced manufacturers of fine paper.

t hE It

boom

The opening of the University of Oulu in 1958 accelerated development in many sectors. The introduction of university-level teaching of science and research to a city that already enjoyed a high reputation for its schools laid the bases for palpable success. The electronics industry picked up momentum in the early 1980s with the creation of the Oulu Technology Village, and by the beginning of the new millennium the city had become an internationally renowned centre of expertise. From the outset, the cell phone giant Nokia has been a crucial part of Oulu’s electronics industry and remains so. The success associated with the smell of tar and

I nto

thE FuturE

Many of us would like to peek into the future and lift the veil on success. Where will a new Oulu phenomenon come from? Will it be in environmental technology? Will it maybe relate to human health and welfare? Should we look once again to the forests, and if so will they yield us anything? Perhaps tomorrow’s green gold lies in further cultivating the forest as it is, for people to experience and enjoy it in its natural state. In concluding her speech marking Oulu’s 400th anniversary, President Tarja Halonen said “our entire country can take pride in this success story. Though it is customary to be highly optimistic on an anniversary, as President I would nevertheless venture to be realistic and say that we are all confident that Oulu will do it again.” As the descendants of tar barons, servants, river drivers and people who came from afar, we want to fulfil those expectations of us – once again. 15

Liikenneyhteydet

CommuniCations

Hyvät liikenneyhteydet ja edullinen sijainti ovat olleet Oulun kasvun ja kehityksen peruskiviä läpi sen historian. Etelästä pohjoiseen kulkeva maantieliikenteen valtaväylä E75 ohittaa Oulun aivan ydinkeskustan liepeillä. Tämä aiemmin nelostienä tunnettu eurooppalainen matkailureitti kulkee Helsingistä läpi Suomen pohjoisimpaan Lappiin ja sieltä edelleen Nordkappiin Norjan ja koko Euroopan pohjoisimpaan kärkeen. Oulu sijaitsee viiden eri suunnasta tulevan maantien risteyksessä. Aivan kaupungin keskustassa, linja-autoaseman vieressä, sijaitsee vuonna 1882 rakennettu Oulun rautatieasema. Vilkkaan juna- ja maaliikenteen solmukohta tarjoaa joustavat yhteydet joka puolelle Suomea. Lentoliikenteestä on tullut kansainvälistyyneen Oulun henkireikä maailmalle. Oulunsalossa, noin 15 kilometriä Oulusta lounaaseen, sijaitseva Oulun lentoasema on HelsinkiVantaan lentokentän jälkeen matkustajamäärältään Suomen vilkkain. Neljä erillistä satamaa käsittävä Oulun satama tarjoaa logistisen rahti- ja tavaraliikenteen palvelukokonaisuuden saumattomassa yhteistyössä maantie- ja rautatieliikenteen kanssa. Ouluun tuodaan ja täältä lähtee rahtia eripuolille maailmaa, kaikkina vuodenaikoina. Liki kuudensadan laivan vuosittain kuljettama tavaramäärä ylittää kolmen miljoonan tonnin rajan. Varsinaista matkustajaliikennettä ei huviveneilyä lukuun ottamatta ole.

Good communications and a favourable location have been the cornerstones of Oulu’s growth and development throughout its history. The north-south E75 highway bypasses the outskirts of the centre of Oulu. Once known as highway 4, this European tourist route runs from Helsinki through the northernmost part of Finland to Lapland and then to the North Cape of Norway and the outermost point of Europe. Oulu lies at the junction of five highways branching in different directions. Oulu’s railway station, built in 1882, is located in the city centre next to the bus station. This hub of train and overland traffic provides flexible connections across Finland. Air traffic has become an international opening to the rest of the world. Oulu airport, located in Oulunsalo, some 15 kilometres west of the city, is the busiest passenger airport in Finland after Helsinki-Vantaa airport. The four separate docks that comprise Oulu harbour provide a complete overall logistical service in seamless conjunction with road and rail transport. Cargo is shipped to and from Oulu throughout the year, going to all parts of the world. More than three million tonnes of goods are transported by some six hundred vessels each year. Apart from recreational boating there is no proper passenger traffic.

Rakennukset – kaupungin kasvot

BuiLdings – the faCe of the City

Oulu vaikuttaa katsovan ulos merelle – aivan kuin se odottaisi jotain saapuvaksi. Jospa edes yksi täällä rakennetuista sadoista purjelaivoista, jotka kukin vuorollaan täydessä tervalastissa katosivat horisonttiin, palaisi vielä takaisin kotisatamaan. Meri oli vuosisadat väylä suureen maailmaan ja se on lyönyt leimansa jokisuiston kaupunkiin. Nykyisin oululainen noutaa muualta saapuvat vieraansa yhä useammin lentoasemalta. Ouluun tulijaa tervehtii ensimmäisenä lentokentäntältä keskustaan johtava modernien teknologiarakennusten muodostama kunniakuja. Nämä osaamista ja kansainvälisyyttä arkkitehtuurillaan viestivät taidonnäytteet saavat usein osakseen ihastelua ja silloin tällöin voi kummastelussa olla aistivinaan myös häivähdyksen kateutta. Rakentamisesta puhuttaessa on oululaisen miltei pakko kehaista muualta tulleelle, että täällä on teatteri ja kirjasto rakennettu mereen, satama kuivalle maalle ja yliopisto suolle. Nämä erikoisuudet ja muukin oululainen arkkitehtuuri, niin vanha kuin uusikin, on monin tavoin ansioitunutta ja tunnustettua, mutta moitteen sanoiltakaan ei ole vältytty. Moni historiallinen talo on jäänyt uuden rakentamisen jalkoihin viimeisten vuosikymmenten voimakkaan kasvun aikana. Jokunen vallan ja vaurauden vakuudeksikin aikanaan noussut ”pääkonttori” ylpeilisi nyt olemassaolollaan paljon voimallisemmin, jos tontilla seisoisi yhä nykyisen tieltä purettu alkuperäinen arvorakennus. Kilpailu parhaista rakennuspaikoista ja niiden myötä kaunistuneista taseista on kovin usein voittanut kulttuurihistorialliset arvot. Tämän on viimevuosina muutama ansioitunut aikamme ”tervaporvari” tiedostanut ja eripuolilla kaupunkia komeilee nyt, niin kaupunkilaisten kuin vieraidenkin iloksi, kasvava joukko upeita huolella entisöityjä historiallisia kulttuurirakennuksia.

Oulu seems as if it is looking out to sea, as if it were waiting for the arrival of something. If only one of the hundreds of sailing ships built here, each of which in turn disappeared over the horizon with its full cargo of tar, would return to its home port. For centuries, the sea was the highway to the outer world and it has made its mark on the city of the river basin. Increasingly, nowadays, a Oulu resident will fetch his or her guest from the airport. Arrivals to Oulu at first greet the boulevard made up of the high tech buildings that leads from the airport to the city centre. Through their architecture, these displays of know-how, which communicate skill and internationalism, are often admired, and now and then in the sense of wonder there may be a hint of envy. Oulu folk are almost obliged, when talking about building, to boast to outsiders that a theatre and library have been built on the sea, a port on dry land and a university in a bog. These oddities and other Oulu architecture too, both old and new, are in many ways to be commended and recognised but not without a word of criticism. Many a historic building has been trampled under new building during the growth surge of recent decades. Some of the head offices’ that rose up during times of power and affluence would be far more proud of their existence if the original fine building that was demolished had remained in place of the current one. In the competition for the best construction sites and commercial profits, cultural-historical values have often lost. This has been commendably recognised by a few of the today’s ‘tar barons’ and to the joy of both residents and visitors various parts of the city are now adorned by a growing number of cultural buildings that have been restored with tremendous care.

< ”kalasääskI Ja lohI” – oskarI JauhIaIsEn 1959 valmIstunut pokkIsEn puIstossa.

vuonna patsas

suIhkulähdE-

< thE “osprEy and salmon” FountaIn

oskarI JauhIaInEn, 1959, pokkInEn park.

sculpturE by In

> kaksI vuotta vuodEn 1882 palon JälkEEn valmIstuI torInrantaan mErIkaptEEnI

Juhan FrEdrIk pEtrEllIn loIstElIas uusrEnEssanssItalo. huolElla EntIsöIdyssä ”pEtrEllIn palatsIssa”, Jonka monEt oululaIsEt muIstavat myös tEräksEn talona, toImII nykyIsIn ravIntola.

> two yEars aFtEr thE FIrE oF 1882 thE

splEndId nEo-rEnaIssancE rEsIdEncE oF naval

Juhan FrEdrIk pEtrEll was buIlt, thE carEFully rEnovatEd ‘pEtrEll palacE’ Is now a rEstaurant. captaIn

sItuatEd by thE markEt.

< kIrkon kupEEssa komEIlEE

kauppanEuvos Johan FranzEnIn 1820-luvulla rakEnnuttama EmpIrEtyylInEn talo. kIvIrakEntEEt ovat pEräIsIn paIkalla 1600-luvulta sIJaInnEEsta rakEnnuksEsta, Jossa toImI oulun trIvIaalIkoulu. FranzEnIn talon uskotaan olEvan carl ludvIg EngElIn suunnIttElEma.

< thE housE oF commErcIal

Johan FranzEn, buIlt In 1820s In thE EmpIrE stylE, stands rEsplEndEnt by thE cathEdral. thE FlagstonEs orIgInatE From a 17th counsEllor thE

cEntury buIldIng that stood on thE sItE, whIch was oulu’s trIvIal school. It Is thought that carl ludvIg EngEl dEsIgnEd thE FranzEn housE.

> tähtItornI rakEnnEttIIn oulun lInnan raunIoIllE EhyEnä säIlynEEn ruutIkEllarIn päällE vuonna

1875. rakEnnus toImII nykyIsIn kEsäkahvIlana.

> thE obsErvatory was buIlt In 1875 on thE ruIns oF

oulu castlE and on

top oF thE gunpowdEr magazInE, whIch had rEmaInEd Intact. now a summEr caFé.

thE buIldIng Is

kaupunkIkuvaa 1776 vuodEsta astI hallInnut oulun tuomIokIrkko (alkupEräIsEltä nImEltään soFIa magdalEnan kIrkko ruotsIn kunInkaan kustaa III puolIson mukaan) olI valmIstuEssaan suomEn toIsEksI suurIn kIrkko Ja koko kaupungIn ylpEydEnaIhE. vuodEn 1822 suurEssa tulIpalossa kIrkosta JäI JälJEllE vaIn kIvIsEInät. raunIoIllE valmIstuI uusI kIrkko vuonna 1832 Ja lIkI 60 mEtrIIn kohoava kIrkontornI vuonna1845. kEllotapulI on toImInut lukuIstEn palovartIoIdEn tukIkohtana – kaIvErruksEt ylhäällä tornIssa kErtovat sIEllä vIEtEtyIstä yksInäIsIntä öIstä. tunnEtuIn palovartIJa hällbErg kuuluu aIkoInaan (1760-luvulla) ollEEn palJon vartIJana, sIllä kErrotaan, Että oululaIsEt lIsäsIvät IltarukouksEnsa aamEnEn JälkEEn vIElä ”hElEpErIn haltuun”. oulu cathEdral domInatEd thE cItyscapE From 1776 onwards. It was orIgInally callEd thE church oF soFIa magdalEnE, aFtEr thE wIFE oF thE swEdIsh kIng gustav III, and on complEtIon was thE sEcond largEst church In FInland and thE prIdE oF thE cIty. only thE stonE walls oF thE cathEdral survIvEd thE grEat FIrE oF 1822. a nEw church was buIlt on thE ruIns oF thE old EdIFIcE, complEtEd In 1832. thE 60-mEtrE towEr was complEtEd In 1845. thE bEll towEr has bEEn thE basE For countlEss FIrEwatchErs, and thE carvIngs on thE walls at thE top oF thE towEr arE tEstImony to thE many lonEly nIghts spEnt up thErE.

< kulttuurItalo valvE sIJaItsEE kaupungIntaloa vastapäätä.

rakEnnus on toImInut alun pErIn

kaupungIntalona Ja myöhEmmIn polIIsIlaItoksEna.

< thE cultural cEntrE valvE Is sItuatEd opposItE thE cIty hall. thE buIldIng was orIgInally thE cIty hall and thEn a polIcE statIon.

nykyInEn kaupungIntalo toImII 1886 valmIstunEEn ravIntolasEurahuonEEn uusrEnEssanssIrakEnnuksEssa. kaupungIntalon upEa JuhlasalI on aIEmmIn toImInut myös tEattErIna. hotEllI

thE prEsEnt cIty hall was rEstaurant.

1886 In thE nEosEurahuonE hotEl-

buIlt In

rEnaIssancE stylE and housEd thE

thE cIty hall’s splEndId banquEtIng hall has

also bEEn a thEatrE.

modErnIt tEknologIarakEnnuksEt kIlpaIlEvat arkkItEhtuurIllaan ohIkulkIJoIdEn huomIosta

vIEstIvät osaamIsEsta, mEnEstyksEstä Ja vauraudEsta

– häpEIlEmättä.

thE archItEcturE oF modErn tEchnologIcal buIldIngs compEtEs For thE attEntIon oF passErs-by.

thE

buIldIngs communIcatE know-how, succEss and wEalth

– shamElEssly.

tEattErI

Ja kIrJasto mErEssä, ylIopIsto

suolla Ja satama kuIvalla maalla ovat oululaIsEn rakEntamIsEn ErIkoIspIIrtEItä

thE thEatrE

and lIbrary In thE sEa,

thE unIvErsIty In thE marsh and thE harbour on dry land arE among dIstInctIvE constructIons.

oulu’s

toRinRanta

maRket stRand

Oulun kauppatori on toiminut kauppapaikkana ja satamana jo 1700-luvulla. Aktiivista ulkomaankauppaa tehtiin erityisesti sen jälkeen kun Oulu sai tapulikaupunkioikeudet 1760. Kauppahalli rakennettiin 1901. Oulun kauppatori tunnetaan kauppahallin, torimyyjien ja toripolliisin lisäksi ranta-aitoistaan sekä erilaisista kesätapahtumista. Kesäiltoina nuoriso viihtyy rantalaitureilla. Muualta tullut huviveneilijä voi ankkuroida aluksensa paraatipaikalle. Kaupungin vierasvenesatama sijaitsee aivan Oulun sydämessä, torin edustalla Kiikelinsaaressa – kävelymatkan päässä kaikesta. Kun elokuun lämpimät illat hiljalleen tummenevat yöksi ja aurinko vajoaa meren horisonttiin, on tunnelma torilla ihmisineen ja ravintoloineen kokemisen arvoinen.

The Market Square in Oulu was a place of trading and a wharf already in the 18th century. Active foreign trading was practices particularly once Oulu was granted staple rights in 1760. The market hall was built in 1901. In addition to its market hall, stallholders and the bronze Market Square Bobby, Oulu’s Market Square is known for its old wooden storehouses and varied summer-time happenings. On summer evenings youngsters hang out on the wharves. Pleasure cruisers from out of town can moor their boats very centrally. Oulu’s guest harbour is right in the centre of the city, on the island Kiikelinsaari, facing the Market Square – just a short walk from downtown. On warm August evenings, when dusk gradually turns to night and the sun slips over the horizon, the atmosphere in the Market Square with its people and bars is well worth taking in.

hIlJallEEn tummEnEvat

Elokuun

Illat tIhkuvat tunnElmaa.

vIImEIsIstä

lämpImIstä kEsäöIstä nautItaan täysIn sIEmauksIn

– EdEssä on pItkä talvI.

subtlE ambIEncE pErmEatEs thE gEntly

darkEnIng nIghts oF

august. thE

rEmaInIng warm summEr nIghts arE savourEd to thE Full wIntEr ahEad.

– thErE Is a long

oulu on kuuluIsa kEvyEnlIIkEntEEn väylIstään. täällä pyöräIlIJöItä Ja rullaluIstElIJoIta suorastaan hEmmotEllaan rEIttIEn runsaudElla. EIkä olE mItEnkään harvInaIsta, Että IhmIsEt kulkEvat koulu- Ja työmatkansa polkupyörällä ympärI vuodEn – lumIpyryIstä Ja tulIpalopakkasIsta pIIttaamatta.

oulu Is known For Its numErous bIkE paths that trEat cyclIsts and rollErbladErs to a wIdE rangE oF routEs.

It’s common For pEoplE to cyclE

to school or work throughout thE yEar

– comE blIzzard or dEEp FrEEzE.

oulun torIlla sIJaItsEva kauppahallI

vastaa vaatIvankIn kulInarIstIn toIvEIsIIn.

kEsäIsIn torIkauppIaat

koJuInEEn sEkä

aItat Ja makasIInIt ravIntoloInEEn Ja myymälöInEEn täydEntävät tarJontaa.

oulu’s markEt hall, sItuatEd

In thE

markEt placE, mEEts EvEn thE most dIscErnIng culInary tastEs.

summEr

tradErs wIth thEIr stalls, storEhousE rEstaurants and shops kEEp supplIEs movIng.

RotuaaRi Oulun keskustan kävelykatu Rotuaari sijaitsee vain lyhyen kävelymatkan päässä torista ja yhdessä ne muodostavat kaupungin ytimen. Rotuaarin ympäristö lukuisine liikkeineen suorastaan houkuttaa tarpeellisiin ja harkitsemattomiinkin ostoksiin. Kahviloissa voi nauttia herkullisten leivonnaisten ja höyryävän kahvin lisäksi iloisesta puheensorinasta. Oulun murteen lisäksi kuulee nykyisin myös monia vieraita kieliä. Kansainvälisyys huokuu myös monista keskustan ravintoloista, niiden ruokalistat edustavat monipuolisesti maailman ruokakulttuureja. Tarjolla on myös suomalaista ruokaa – lohikeittoa tai vaikkapa poronkäristystä.

RotuaaRi The Rotuaari pedestrian precinct is just a short walk from the Market Square. Together they constitute the nucleus of the city. Rotuaari’s surroundings with its numerous stores conspicuously invite both considered and impulsive buying, while in its cafes you can enjoy the chatter of conversation in addition to the must-try pastries and steaming coffee. Apart from the Oulu dialect you’ll hear many foreign languages. There’s an international atmosphere too in many of the restaurants around the city centre, their menus reflecting the great variety of cuisine from the world over. There is also Finnish fare on offer – salmon soup or sautéed reindeer, for instance.