Lappi on kahdeksan vuodenajan, keskiyön auringon ja pitkän talven valtakunta. Lapissa ihmiselämän taustana on luonnon mittaamaton suuruus ja jylhyys. Ei siis ihme, että lappilaiset ovat lujia ja herkkiä, luotettavia ja rentoja. Lappi sijaitsee yhtä kaukana pohjoisessa kuin KeskiGrönlanti. Golfvirran ansiosta Lapissa on kuitenkin lempeämpi ilmasto ja kaikki elämän edellytykset. Aikojen saatossa Euroopan harvaanasutuimpaan kolkkaan on kehittynyt edistyksellinen ja turvallinen hyvinvointiyhteiskunta. Äkäslompololainen tietokirjailija ja valokuvaaja Keijo Taskinen osaa pukea lappilaisen elämäntavan sanoiksi ja kuviksi. Lappi Tunnelmia on kiehtova matka valosta varjoon, mereltä tunturiin, arjesta juhlaan.
ISBN 978-952-5969-44-3
www.kirjakaari.fi
9 789525 969443
Lappi Tunnelmia
Lappi Tunnelmia
Keijo Taskinen
Lappi Tunnelmia
2
Kahdeksan vuodenajan maa
Valon rytmi on Suomen pohjoisimman osan, tarunhohtoisen Lapin, hallitsevin piirre. Kapellimestarin lailla valonvaihtelu ohjaa lappilaisten elämää. Valo vaikuttaa suoraan myös moniin ihmisen aivotoimintoihin. Kehon unta säätelee melatoniini, biologinen kello ja ”pimeähormoni”, jota erittyy eniten öisin ja kaamosaikaan. Osa pohjoisen ihmisistä kärsii keskitalvella väsymyksestä, kaamosmasennuksesta. Sen torjuntaan riittää kuitenkin tunnin ulkoilu keskellä päivää. Vastaavasti valon määrän lisääntyminen vähentää unentarvetta ja muuttaa elämänrytmiä: kesällä lapset leikkivät puoliyöhön ja pihatöissä puuhastellaan pikkutunneille. Pohjoisnavan läheisyys näkyy. Lapin arkea ovat kahdeksan vuodenaikaa, revontulet, kaamos ja yötön yö. Elämä on hiljaisuuden ja luonnon äänien, valon ja värien juhlaa. 3
Lokakuussa Lapin maisemat ovat pastellinsävyisiä. Siellä täällä riekonmarjat hehkuvat vielä karmiininpunaisina muistuttamassa syksyn väriloistosta. On kuulasta elää ja hengittää, sillä Lapissa on Euroopan puhtain ilma. Erämaajärven hiljaisuudessa voi kuulla, miten jään säikeet kasvavat kohti vastarantaa. Kaikki on valmista – tulkoon Kuningas Talvi.
4
5
6
Kuu rytmittää Lapin talvea. Nousevan kuun viikolla valo lisääntyy päivä päivältä, kunnes täysikuu tuo mukanaan yöttömän yön keskelle kaamosta. Saunominen kuuluu suomalaiseen sieluun. Todiste: Lapissa on enemmän saunoja kuin autoja. Kuutamosauna hellii mieltä ja kehoa. Keskitalven sinisävyinen kaamos on lumonnut ihmisiä iät ja ajat kauneudellaan. Erityinen maine on iltapäivän tunnelmallisella sinisellä hetkellä, jota voi ihailla seuraavalla aukeamalla.
7
8
9
Joka toinen yö Lapin yllä tanssivat revontulet. Taivaanvalkeiden resepti: Tarvitaan kunnon hiukkaspurkaus auringosta. Odotetaan pari päivää, sillä aurinkotuulessa hiukkaset matkaavat maahan enintään tuhannen kilometrin sekuntivauhdilla. Mennään iltakahdeksan ja puolenyön välissä pimeään paikkaan ja tarkkaillaan taivasta. Nautitaan ikimuistoisesta revontulishowsta, josta vastaavat yläilmakehään törmäävät hiukkaset.
10
11
12
Kevättalvella aurinko kapuaa ilahduttavan korkealle ja öiset pikkupakkaset kovettavat hangen sujuvaksi hiihdellä. Hankikannon aikaan erämaat ovat pienimmillään. Avantouinti kasvattaa suosiotaan, eikä ihme, sillä karaiseva harrastus on monella tapaa terveellinen. Avantopulikoijan verenpaine laskee, stressi kaikkoaa ja mieliala kohenee. Myös kehon kylmänsietokyky paranee ja energiatasapainon säätely tehostuu.
13
Jäidenlähtökeväällä kaikkialla on vettä, vettä ja vettä. Rannat ryskyvät, kun Lapin mahtavat joet puistelevat itsensä vapaaksi jään ikeestä. Vaikka pakkasyöt jarruttavat kevään edistymistä, eletään uuden elämän ja kasvun aikaa. Seuraava aukeama: toukokuun puolivälissä pälvipaikoilla nähdään porovaatimen ja vastasyntyneen vasan herkkiä kohtaamisia.
14
15
16
17
Alkukesä on pohjoisessa lintujen vuodenaikaa. Muuttolintujen armadat saapuvat ja valtaavat Lapin konserttisalikseen. Ensimmäisenä palaavat laulujoutsenet, joiden trumpetit soivat jo maaliskuun lopussa. Lapissa talvehtineiden koskikarojen pesintä on pitkällä muuttolintujen saapuessa. Valoisat yöt alkavat Lapissa toukokuussa. Seuraavan kerran on pimeää vasta elokuussa. Keskiyön aurinko ja osittainen auringonpimennys hellivät yön kulkijaa.
18
19
20
21
22
Elämän pyörät pyörivät ympärivuorokautisessa valossa kiihkeästi: Lapin kesä on lyhyt. Vihreyttä ja lämpöä kestää vain parisen kuukautta. Keskikesän kukoistuksessa on myös ripaus haikeutta. Juuri kun ruohokanukan, mesimarjan ja muiden kasvien kukinta on kauneimmillaan, käynnistyy lintujen poismuutto.
23
24
Elokuussa päivät lyhenevät ja yöt viilentyvät. Ennen kuin lyhyt kasvukausi päättyy, on edessä syyskesän sadonkorjuuaika. Suot ja korvet ovat keltaisenaan hillaa, vitamiinipommia, jonka kypsyminen saa kaikenikäiset lappilaiset joukolla liikkeelle. Seuraavana poimijoiden tähtäimessä on metsien ja tunturikankaiden aromikas aarre, mustikka.
25
Päivien lyheneminen pukee Lapin luonnon väreihin. Suot, lehtimetsät ja tunturit hehkuvat keltaisen ja punaisen sävyjä. Värikkäitä yksityiskohtia on kaikkialla. Ruskassa kasvit kääntävät kellonsa talviaikaan. Vuotuinen valonrytmi on vakaa. Ruska on parhaimmillaan joka vuosi lähes samaan aikaan syyskuun toisella viikolla. Sitten lehdet putoavat ja värit haipuvat. Talvi on ovella.
26
27
28
29
Arkea ja juhlaa
Lappi on Portugalia suurempi alue, mutta harvaanasuttu. Siinä missä portugalilaisia on yli 10 miljoonaa, lappilaisia on 184 000. Lappi on Euroopan harvaanasutuin kolkka. Suuressa osassa maakuntaa ihmisiä on pinta-alaa kohden pari sataa kertaa vähemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Vähäväkisyys ei uutteria ja sisukkaita lappilaisia haittaa: aikojen saatossa pohjanperille on rakentunut monipuolisia ja moderneja elinkeinoja. Turistiaikoina Lapin väkiluku kasvaa, ja tunturikylistä kehittyy pieniä, kotoisia kaupunkeja. Lappilaisten elämää rytmittävätkin luonnon vuosikierron lisäksi matkailusesongit. Töitä tehdään välillä urakalla, mutta aina lappilaisella letkeydellä. Harrastusmahdollisuudet ovat Lapissa monipuoliset: asukkaat nauttivat luonnosta, kulttuurista ja liikunnasta. Asuinpaikkana Lappi on luonnonläheinen – pohjoinen luonto aukeaa ikkunoista ja alkaa kotiovelta. 30
31
32
Kelkkailu on osa lappilaista arkea sekä kulku- että elinkeinona. Syrjäseuduilla lähes kaikkien talojen pihassa on vähintään yksi kelkka. Kelkkasafarit ovat ohjelmapalveluyritysten tärkeimpiä tuotteita. Välimatkat ovat laajassa Lapinmaassa pitkiä. Esimerkiksi Kilpisjärveltä on matkaa lähimpään sairaalaan Rovaniemelle 430 kilometriä. Rauhallinen liikenne ja komeat maisemat saavat pitkänkin matkan tuntumaan lyhyeltä.
33
34
Lapin maakunnassa on 21 kuntaa, joista Kemi, Kemijärvi, Rovaniemi ja Tornio ovat kaupunkeja. Yli puolet lappilaisista asuu kaupungeissa ja loput kylissä ja kuntakeskuksissa. Taajamat ovat keskittyneet vesistöjen äärelle, joten kauniita siltamaisemia riittää. Rovaniemen keskustan vanha ja uusi silta – Jätkänkynttilä – ovat oman aikansa arkkitehtuurin virstanpylväitä.
35
Pinta-alaltaan Euroopan suurin kaupunki Rovaniemi on Lapin maakuntakeskus. Kemi- ja Ounasjokien risteyksessä sijaitseva 60 000 asukkaan vireä kaupunki on ikiaikainen kauppa- ja markkinapaikka. Perämeren rannalla sijaitsevat Kemin ja Tornion kaupungit ovat Lapin merkittävimpiä asukaskeskittymiä. Jo vuonna 1621 perustettu Tornio on Lapin vanhin taajama. Seuraavalla aukeamalla esittäytyvä Kemi on perinteikäs teollisuuskaupunki.
36
37
38
39
Lappilaiset lapset käyvät peruskoulun kotikunnassaan. Myös jatko-opinnot hoituvat lähellä, sillä Lapissa on laadukkaita korkeakouluja ja ammatillisia opinahjoja. Hyviä esimerkkejä ovat Lapin yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu – pohjoisen hyvinvoinnin, tieteen ja taiteen monipuoliset osaajat. Huippuluokan koulutus varmistaa, että lappilaisten matkailun ja kulttuurin tietotaito on nyt ja tulevaisuudessa kansainvälistä kärkeä.
40
41
42
Palveluammatit ovat Lapin elinkeinoelämän perusta. Matkailulla on Lapissa pitkät perinteet. Nykymuotoinen tunturimatkailu käynnistyi 1930-luvulla, jolloin hiihtäjät majoittuivat paikallisten asukkaiden luona. Vähitellen matkailun merkitys kasvoi ja kotimajoitusten rinnalle tarvittiin mökkejä ja hotelleja. Tänä päivänä Lappi on matkailun kansainvälinen edelläkävijä, joka tarjoaa yksilöllisiä kokemuksia ympäri vuoden.
43
Lappi on toiviomatkojen kohde pohjoisesta kiinnostuneille. Arktinen eksotiikka, puhtaus, turvallisuus sekä hyvät kulkuyhteydet ja palvelut houkuttelevat matkailijoita kaikkialta maailmasta. Majoitusta löytyy joka lähtöön. Lapissa on mm. lukuisia lumihotelleja, jotka on sisustettu upeilla lumi- ja jäätaideteoksilla. Luksuslumikylät todistavat todeksi huhun, jonka mukaan lappilaisissa on tujaus luovaa hulluutta.
44
45
46
Lapissa on kaikki edellytykset elää yksilöllistä elämää osana modernia hyvinvointiyhteiskuntaa. Niinpä lappilaisten arki soljuu persoonallisia uomia pitkin. Taustatukea ihmiselon taipaleelle antavat toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut. Lappilaiset ovat oivaltaneet laadukkaan ja leikkisän elämän merkityksen niin hyvin, että lappilaisesta arjesta on tullut vientituote. Lapissa valmistetuilla välineillä leikkivät ja liikkuvat kaikenikäiset yli 40 maassa.
47
48
Lapissa on hyvät harrastusmahdollisuudet. Paikallisissa seuroissa ja kerhoissa näytellään, tehdään käsitöitä, soitetaan, lauletaan, jumpataan, lumiurheillaan ja pelataan pallopelejä. Lapissa järjestetään kursseja sekä sielun että ruumiin ravinnoksi. Vauhdikkaita poroajoja järjestetään jopa Rovaniemen keskustassa. Vauhtia piisaa, sillä kilometrin maailmanennätys on 1.13!
49
50
Lappilaiset viettävät luonnonläheistä elämää. Asenne näkyy myös juhlissa ja elämän kohokohdissa. Monet kulttuuritapahtumat järjestetään luonnonhelmassa. Yksi hienoimpia luonnon muovaamia esiintymispaikkoja on Pyhätunturin Aittakuru, jonka amfiteatterin akustiikka on vertaansa vailla. Juhannusta vietetään tuntureiden maassa kokon äärellä ja keskiyön auringon kajossa tanssien.
51
52
53
54
Lappilaiset hiljentyvät viettämään joulua perhepiirissä. Joulu-sana on muinaisskandinaviaa ja tarkoittaa 12 päivän juhla-aikaa. Joulupukki on tunnetuin lappilainen. Salaperäinen valkoparta asustaa Korvatunturilla, Itä-Lapin erämaassa.
55
56
Luonnossa
Ihmiset alkoivat asuttaa Lappia heti viimeisimmän jääkauden päätyttyä noin 11 000 vuotta sitten. Vuosituhansien ajan kalaisat vesistöt ja runsaat riistamaat houkuttivat eränkävijöitä perimmäiseen Pohjolaan. Alkoi saamelaisten aika. Heitä ei kiinnostanut omistaminen. Saamelaisten elämä oli liikkuvaa ja koti erämaahan ansapoluin, pyyntija palvontapaikoin merkitty alue. Vähitellen suomalainen uudisasutus levisi etelästä käsin pyytökansan kotasijoille ja saamelaiset väistyivät kohti YläLappia. Halki ajan virran ihminen on touhunnut ahkerasti Lapin luonnossa: metsästänyt, kalastanut, hoitanut poroja, niittänyt suoheiniä ja polttanut tervaa. Perinteiset elämäntavat ja elinkeinot ovat muuntuneet moderniksi lappilaiseksi elämäksi. Pohjoisen arjessa on monia tasoja: menneisyys kohtaa nykyisyyden, ihminen luonnon. Yksi elämänmuoto kuitenkin säilyy aina – lappilaiset sydämet lyövät luonnon rytmiin. 57
Saamelaiset ovat Pohjoismaiden ainoa alkuperäiskansa. Saamenkieliä on useita, ja Suomen Lapissa puhutaan kolmea eri saamea. Elinkeinot liittyvät useimmiten luontoon. Poronhoito, kalastus ja maanviljely ovat edelleen arvossaan. Rakkaus ei tunne rajoja, ja niinpä Lapin väestöryhmät ovat aikojen saatossa sekoittuneet. Saamelaisten perinteiset asusteet kertovat kantajansa kotiseudun.
58
59
60
61
Lapissa asutus on aina keskittynyt vesistöjen varrelle. Hyvät kala-apajat takasivat toimeentulon. Joet olivat myös tärkeitä kulku- ja kauppaväyliä. Nykyään Tornion- ja Tenojoen vesistöt ovat lohenkalastajien valtakuntaa. Ensimmäiset maantiet seurailivat vesistöjä ja joet ylitettiin losseilla.
62
63
Suksen jäljet ilmestyivät Lapin erämaahan noin 5 000 vuotta sitten. Nykyään suksia on joka lähtöön: leveillä ja pitkillä metsäsuksilla liikutaan umpihangessa ja keveillä latusuksilla urilla sekä keväthangilla. Poron kesyttäminen tunturipeurasta muutti lappilaista maailmaa. Porolla saatettiin hyvällä kelillä ajaa toistasataa kilometriä päivässä. Poroilla kuljetettiin myös kaikenlaista rahtia.
64
65
Pyyntitalous säilyi kauan tärkeimpänä elämäntapana. Kanalintuja metsästettiin ampumalla ja ansoilla. Ansalangat valmistettiin pyörittämällä esimerkiksi hevosen häntäjouhia kämmenellä reittä vasten. Riekkojen perinteistä ansapyyntiä harrastetaan edelleen Ylä-Lapissa. Pystykorvaiset koirat ovat pohjoisen eränkävijöiden ikiaikaisia kumppaneita. Kanalintujen lisäksi metsämiehet pyytävät hirviä, jäniksiä, karhuja ja vesilintuja.
66
67
68
Vuosituhansien ajan villipeura oli Lapin tärkein riistaeläin. 1800-luvulla koko Lapissa oli jo siirrytty peuranpyynnistä poronhoitoon. Poro on monipuolinen hyötyeläin, josta saadaan lihan ja maidon lisäksi taljoja, koipi- ja kallonahkoja, luita ja sarvia. Poronliha ja -rasva ovat terveellisiä. Porojen talvierotus on tärkeä tapahtuma, johon osallistuu väkeä läheltä ja kaukaa. Entisaikaan erotuksilla vierähti viikko markkinatunnelmissa.
69
70
Kalastus oli ennen elämisen ehto. Veden viljaan saattoi turvata, kun metsäonni petti tai halla tuhosi sadon. Tärkein kalanpyydys oli verkko, jolla pyydetään edelleen harria, taimenta, siikaa, muikkua, ahventa ja haukea. Lohi on ollut kautta aikojen Tenonvarren ihmisten tärkein luonnonvara. Vanhimmat kirjalliset tiedot Tenon kalastuksesta ovat 1500-luvulta. Mahtava, kirkasvetinen Teno on yhä urheilukalastajien toiviokohde.
71
72
73
74
Talonpoikaiskulttuuri vakiintui Etelä-Lapin viljaville jokivarsille jo rauta-ajalla. Syrjäseuduille maatalous levisi 1700-luvulla. Vaikka kaupungistuminen on hiljentänyt Lapin syrjäkyliä, maaseutu elää yhä. Maata viljellään ja karjaa kasvatetaan niin Rovaniemellä kuin pohjanperillä. Euroopan unionin pohjoisimmat maatilat ovat Utsjoella.
75
76
Metsätalouden alku käynnisti Lapissa 1800-luvun lopulla uuden ajan. Rakennettiin teitä, perustettiin kauppoja ja valmistuipa rautatiekin 1920-luvulla. Metsien vihreä kulta työllisti kymmeniä tuhansia metsureita. Ajan saatossa Lapin metsien kätköihin rakennettiin lukemattomia kämppiä kairankulkijoiden käyttöön. Hieno perinne jatkuu yhä, ja Lapissa on yli 450 retkeiljöille avointa autiotupaa.
77
78
79
Ivalojoen kultamaat nousivat parrasvaloihin 1870-luvulla. Kultaryntäys mullisti Lapin elämän. Toiveikkaita kullanetsijöitä liikkui kaikkialla Lapissa Tenojokea myöten. Kullankaivuu on edelleen paikallisesti merkittävä sivuelinkeino ja matkailun vetonaula.
80
81
Mereltä tuntureille
Katse karttapalloon kertoo, että Lappi sijaitsee kaukana pohjoisessa, samoilla leveysasteilla kuin Keski-Alaska. Lapin luonto on kuitenkin monipuolisempaa kuin muualla yhtä pohjoisessa. Jokilaaksoissa viljellään maata, erämaissa humisevat havumetsät ja tunturiylängöillä viihtyy arktinen kasvilajisto. Luonnon monimuotoisuudesta on kiittäminen Golfvirtaa, joka nostaa Lapin keskilämpötilaa useilla asteilla. Lapin kallioperä on vanhaa ja vakaata. Suurin osa alueen tuntureista syntyi vuorijonopoimutuksessa 1,8 miljardia vuotta sitten. Muinoin Alppien veroisesta vuoristosta on jäljellä enää jäännökset – ajan hampaan kaluamat tunturit. Sen sijaan Lapin maaperä on nuorta. Valtaosa siitä syntyi viimeisimmän jääkauden loppuvaiheessa 115 000–10 000 vuotta sitten. Jäätikön hävittyä kasvillisuus alkoi kehittyä nykyiseen muotoonsa. 82
83
84
Itämeren pohjoisin perukka Perämeri on lähes suolaton. Niinpä Perämeren eliölajisto koostuu lähes kokonaan makean veden lajeista. Perämeren luonnosta tekee ainutlaatuisen nopea maankohoaminen: jääkauden painama maaperä nousee yhä lähes sentin vuodessa. Maankohoaminen luo omaleimaisen, alati muuttuvan rannikon. Kalastaminen ja merenkulku ovat alueen perinteisiä elinkeinoja. Ilman jäänmurtajia Perämeren satamat nukkuisivat talven jään saartamina.
85
Lapissa on yllin kyllin kalaisia, puhdasvetisiä järviä, jokia ja lähteitä. Lapin suurin sisävesi on mahtava Inarijärvi, joka on Suomen kolmanneksi suurin järvi. Inarijärvessä on yli 300 saarta, joista tunnetuin on köyryselkäinen Ukonsaari, saamelaisten vanha palvontapaikka.
86
87
Lappi on virtavesien maa. Mahtavimpia jokia ovat Jäämereen laskeva Teno ja Itämereen laskevat Kemijoki ja Tornionjoki, joka on Euroopan pisin vapaana virtaava joki (510 km). Erityisen hienoja ovat myös alueen pienvedet: kristallinkirkkaat saivolammet, iloisesti solisevat purot ja lajirikkaat lähteet, joiden vesi päihittää mennen tullen kaupan pulloveden. Suomen suurin lähde on Utsjoen Sulaoja, josta purkautuu peräti 35 000 kuutiota vettä vuorokaudessa.
88
89
90
91
92
Ikimetsässä tuoksut ja ilma ovat omanlaisiaan. Ilmanlaadulla on merkitystä myös luonnon eliöille, sillä vanhojen metsien arvokas kasvi- ja sienilajisto perustuu kosteaan pienilmastoon. Lapista löytyy metsiä joka lähtöön: karuja rämeitä, kuiskivia korpia ja ikivanhoja hongikoita. Tuntureiden kupeita verhoavat tunturikoivikot, jotka kuuluvat maailman laajimpaan yhtenäiseen koivumetsään, joka ulottuu Etelä-Norjasta Kuolan niemimaalle.
93
Soitimella olevat ukkometsot ovat tosimiehiä. Rinta rottingilla ne kamppailevat koppeloiden sydämistä. Pesässään varttuvalla kotkanpoikasella on edessään pitkä ja vaarallinen taival ennen kuin siitä kasvaa vanhempiensa kaltainen koukkunokkien kuningas.
94
Tunturisopulit eivät ole laumaeläimiä. Vaeltaessaankin värikkäät sammalensyöjät ovat itsenäisiä. Syksyllä karhun painosta noin kolmasosa on rasvaa. Tuhdin rasvakerroksen turvin ja elintoimintojaan hidastamalla karhu nukkuu talven yli.
95
Suot kirjovat Lapin maisemaa. Suoalueista upeimpia on Keski-Lapin halkaiseva aapasuovyöhyke. Lajistollisesti rikkaimpia ovat rehevät letot. Puuttomien nevojen pinta on litimärkää rahkasammalikkoa, jota piisaa: puolet maailman kasvimassasta on joko elävissä rahkasammalissa tai niiden maaduttua turpeessa! Kevättulvainen aapasuo odottaa kurkien, hanhien ja kahlaajien saapumista. Tupasvillat paistattelevat keskiyön auringossa.
96
97
Lapin ainutlaatuisen luonnon säilyminen on taattu laajoilla suojelualueilla. Lapissa on 7 kansallispuistoa ja luonnonpuistoa sekä 12 erämaa-aluetta. Lemmenjoen, Urho Kekkosen ja Pallas–Yllästunturin kansallispuistot ovat Suomen suurimmat. Kansallispuistot ovat kaikille avoimia nähtävyyksiä, joihin voi tutustua leppoisilla päiväretkillä tai viikkokausien vaelluksilla. Luonnonpuistot ovat pyhättöjä, joilla saa liikkua vain merkityillä reiteillä.
98
99
100
101
102
Keski- ja Ylä-Lapin maisemia hallitsevat tunturit. Suomen kaikki yli kilometrin korkuiset maisemat ovat Kilpisjärvellä, Tunturi-Lapin perukoilla. Lapin tunturit eivät ole vuoria, mutta sielunkieliä ne soittavat yhtä lailla:
Edessäsi tunturi taivasta tunnustelee. Jatka; voit pian pilveä koskettaa. Tunturin päällä kymmenen tuhatta askelta. Asetu aloillesi. Riisu pois arki. Pue yllesi pilvet; jalkoihisi erämaat. Kääriydy tunturipeitteeseen.
103
104
105
106
Maa- ja porotalous on modernisoitunut. Viikatteet eivät enää heilu niityillä eikä karja laidunna luonnonlaitumilla. Muutos on vaarantanut maaseudun helmet: perinnemaisemat ja useita eliölajeja. Viime vuosina perinnemaisemia on onneksi herätty vaalimaan. Silmiä hiveleviä kulttuurimaisemia löytyy taas joka puolelta Lappia.
107
Lappi on keskiyön auringon, kuohuvien könkäiden ja loputtomien erämaiden maa. Lappi on lyhyen kesän ja pitkän talven valtakunta. Lapissa ihmiselämän taustana on luonnon mittaamaton suuruus ja henkeä hurmioittava avaruus. Lappilaisuus on suvaitsevaisuutta ja rentoa elämänasennetta. Ei siis ihme, että Lapissa vierailevaan tarttuu helposti lapinkuume, jonka ainoa parannuskeino on vierailla uudestaan tunturien maassa.
108
109
110
Lappi pähkinänkuoressa: Pinta-ala:
100 367 km2 (30,5 % Suomen maapinta-alasta)
Asukkaita:
183 000
Asukastiheys:
2,0/km2, EU:n keskiarvo 116/km2
Maakuntakeskus:
Rovaniemi (60 000 asukasta)
Tärkein elinkeino:
Palvelut (70 %)
Pakkasennätys:
-51,5 °C (Kittilä, Pokka 28.1.1999)
Suurin lumensyvyys:
190 cm (Enontekiö, Kilpisjärvi 19.4.1997)
Tammikuun keskilämpötila Keski-Lapissa, Sodankylässä (1981–2010): -13,5 °C Heinäkuun keskilämpötila Sodankylässä (1981–2010):
14,5 °C
Hellepäiviä (yli +25 °C) keskimäärin vuodessa Sodankylässä (1981–2010):
6
Pakkaspäiviä keskimäärin vuodessa Sodankylässä (1981–2010):
219
Lumipeitteen kestoaika noin 210 päivää Nimikkoeläin: poro Nimikkokasvi: kullero Nimikkolintu: sinirinta 111
Lappi Tunnelmia © Kirjakaari, Jyväskylä 2014
Kuvat Keijo Taskinen Kansikuva: Miika Sirkiä / AV-Lappi Miika Sirkiä / AV-Lappi s. 2 Timo Veijalainen / AV-Lappi s. 10, 43, 78-79 Harri Nurminen © Leuku s. 16, 59, 66 Petri Jauhiainen © Vastavalo s. 7 Mikko Karjalainen © Vastavalo s. 54 Keijo Penttinen s. 1, 8-9, 19, 21, 27, 28-29, 63, 65, 68, 76, 86, 89, 91, 100, 103, 104 Marko Junttila s. 41, 44-45, 48, 50-51, 62, 108-109 Paavo Hamunen s. 4, 25 (oikea), 31, 34-35, 55, 69, 94-95 (tausta), 102 Jouni Laaksomies s. 26, 32, 36-37, 42, 49, 67, 74-75, 85, 90, 101 Juha Kauppinen s. 58, 64 Lappset Group Oy / Antti Kurola s. 46-47 Teksti Keijo Taskinen Graafinen suunnittelu Kati Lähdemäki, Kirjakaari Paino Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi 2014 Julkaisija Kirjakaari 112
ISBN 978-952-5969-44-3