Kapitaali 2/11 by Jaakko Meriläinen

kapitaali

2/11

Pääkirjoitus Kun peiliin katsominen sattuu Suomi elää epävarmoja aikoja. Aloilla, joiden varaan yhteiskuntamme hyvinvointi on rakentunut, suljetaan tehtaita. Valtion velka kasvaa, suuret ikäluokat eläköityvät ja poliitikot riitelevät. Kukaan ei tunnu tietävän, mistä palasista menestyksen jatke rakennetaan. Vaikeuksien koetellessa maamme hakee lohtua kansallismielisyydestä. Kansalaiset muistelevat kaiholla hyviä aikoja, jolloin Nokian kurssilla brassailtiin ja euron vakauteen uskottiin. Isänmaamme epävarmuuteen akateemisen opiskelijan on helppo samaistua. Maisterin koulutus ei nyky-maailmassa ole enää raketti työmaailman korkeimmille orsille. Vaikka kansantaloustieteilijän työllistymisennusteet ovat moniin aloihin nähden hyvät, ei mikään polku ole enää mutkaton. Joskus tuntuu, että pitäisi olla täydellinen paketti – muuten et menesty. Opiskeluiden ohessa tulee hankkia työkokemusta ja luoda kontakteja, yliopistolta kerrotaan. Samalla olisi hyvä valmistua nopeasti! Kuten Suomi, muistelen välillä kaiholla menneitä aikoja, sillä lapsena elämä tuntui turvallisen tasaiselta. Seuraavaa päivää, viikkoa tai vuotta ei tarvinnut miettiä, sillä tulevaisuutta ei osannut kyseenalaistaa. Haikea muisteleminen ei tarkoita sitä, että haluaisin olla jälleen 8-vuotias. Se on kuitenkin osoitus siitä, että vapaus tuo vastuuta, eikä se aina tunnu kivalta. Jos opiskelut eivät mene putkeen, tekee mieli haukkua systeemiä. Luennoista ei ole mitään hyötyä ja Helsingin yliopisto on p******tä. Nämä sanat myönnän lausuneeni usein. En kuitenkaan ole ainoa, joka selittää toisinaan pieleen menneet yrityksensä ulkoisilla tekijöillä. Osoituksena tästä kriittisyys maahanmuuttajia kohtaan on Suomessa lisääntynyt talouskriisin aikana. Kun menee huonosti, voi peiliin katsominen tuntua tuskaiselta. Mutta kuinka välttää stressiä todellisuudessa, jossa vastuu tulevasta on pääosin omissa käsissä, ja sa-

malla sietää elämän ainainen epävarmuus? Tähän osaisi viisas tietäjä varmasti vastata paremmin, mutta allekirjoittaneella on yksi lääke toiminut: harrastaminen. Harrastamisen ilo on myös mahdollistanut Kapitaalin syntymisen. Osa lehden tekijöistä on päätynyt kirjoittajiksi järjestötoiminnan kautta, mutta lähtökohta kaikilla on sama: koulun ja työn ohelle on löytynyt mukavaa puuhaa, joka siinä sivussa valmentaa tulevaisuuden haasteisiin. Hauskoja lukuhetkiä, JULIA MÜLLER

” 2

Jos opiskelut eivät mene putkeen, tekee mieli haukkua systeemiä.

Sisältö Arabian kevät

Arabimaissa kuohuu. Mistä kaikki oikein sai alkunsa?

Kahdenkymmenenviiden vuoden yksinäisyys

Tshernobylin tuhoisa ydinonnettomuus teki Pripjatista aavekaupungin.

Kaiken olevaisen tiedemies

Ortopologia on tieteenala, joka tutkii kaikkea olevaista. Sen oppi-isä Aapo Heikkilä oli persoonana yhtä mielenkiintoinen kuin alansakin.

Pankkiiri yliarvostelee

Pankkiirin kolumnisarjan viimeisessä osiossa yliarvostellaan autoja.

TOP 5 poliittiset itsemurhat Suomessa

Kuka pilasi poliittisen uransa ja miten? Vai oliko kyseessä sittenkin pelkkä poliittinen välikuolema?

8 10 26 30 36

Kapitaali myös verkossa: www.ktto.fi

päätoimittaja: Julia Müller / sisältö: Julia Müller, Jaakko Meriläinen, Matti Mitrunen, Jani Valtonen, Olli Hyytiäinen, Mitjo Vaulasvirta, Niko-Matti Ronikomäki, Paul Stenbäck, Eero Haapalehto, Atro Andersson, Jussi Välipirtti ja Juho Pursimo / kannen kuva: Tommi Heikkinen / taitto: Jaakko Meriläinen / painos: 100 kpl / Kapitaali on HYY:n tukema KTTO ry:n julkaisu

Puheenjohtaja ”Tervehdys!” KTTO:n hallitus on alkuvuodesta keskittynyt erityisesti sitsien järkkäämiseen. Niitä on takana jo kolmet, mutta asialistalla ovat myös olleet ekskut, sohva Arkkuun, Kannun toimintaan osallistumista uusien tilojen siistimisen muodossa ja haalareiden erillistilauksen järjestäminen ensi vuoden fukseille. Kahvittelimme myös oppiaineemme henkilökunnan kanssa keskustellen syksyllä voimaan tulevasta opintojen rakennemuutoksesta. Entä mitä meille merkitsee, että oppiaineemme nimi muuttuu syksyllä kansantaloustieteestä taloustieteeksi? Hallituksen sisällä tuntui vallitsevan jonkinlainen haparoiva konsensus, ettei KTTO ry:n nimeä tulisi muuttaa tämän johdosta. Teetämme tästä kuitenkin vielä pienimuotoinen mielipidekyselyn kansislaisten keskuudessa. Itse kannatan nimen säilyttämistä ennallaan jo esteettisistä syistä (TTO olisi kovin ruma nimi) ja siksi, että on hauska kuvitella tulevien opiskelijoiden naureskelevan ja muistelevan lämmöllä: ”Joskus ne opiskelivat kansantaloustiedettä.” Samaan aikaan kun yliopistolla oppiai-

”

neemme nimike loittonee kansasta, tuntuu kansa loittonevan akateemisesta osaamisesta sen valittua ennätysmäärän kouluttamattomia puolueiden jäseniä eduskuntaan. Vaikka yleisessä keskustelussa koulutuksen katsotaan nykyään olevan painolastia ja rajoittavan keskustelijaa, meidän ei pidä lähteä mukaan tuon uskomuksen kannattajiksi. Meidän tulee hankkia osaamista ja tietoa yhä enemmän ja tarpeeksi laajaalaisesti, jotta joidenkin otaksuma ”ajattelun ahtaaseen karsinaan lukitseminen” voidaan todella välttää. Onneksi syksyllä aloittaville taloustieteen opiskelijoille tulee pakolliseksi kurssi talous- ja sosiaalihistoriaa. Onneksi tämä kaikki ei myös ole niin vakavaa ja voimme syksyllä järjestää juhlat ”KTTO – yhä kauempana kansasta.” Aurinkoisen päivän ekstrana pj:n levysuositukset: Zaz – Zaz, Beirut – The Flying Club Cup ja Duke Ellington – Ellington Uptown. JUHO PURSIMO

Oppiaineemme nimi muuttuu syksyllä kansantaloustieteestä taloustieteeksi. 4

Opintosihteeri Isoveli valvoo? Kansantaloustieteessä tapahtuu. Kandidaatiksi valmistuneiden kysely kertoi karua opetuksen sekä opintojen ohjauksen arvostuksesta. Alle 20 prosenttia oli samaa mieltä väitteen ”Pääaineeni opetus oli laadukasta” kanssa. Opintojen ohjaukseen olivat tyytyväisiä vielä pienempi osa valmistuneista. Epäkohtien kehittäminen ei kuitenkaan ole aivan helppoa, johtuen muun muassa siitä, että palautetta ei tule juuri lainkaan. Tiedekunnassa ja oppiaineessa ollaankin valmiita sitomaan suoritusmerkinnän saaminen palautteen jättämiseen. Palautteen pakollisuus aiheuttaa osassa opiskelijoita närää, kun taas henkilökunnan puolella ei ymmärretä, miksi pakollisuuteen ei ole siirrytty jo aikoja sitten. Se lienee kuitenkin varmaa, että pakollisuuden astuessa voimaan, oppiaine hukkuu vasemmalla kädellä tehtyihin palautelomakkeisiin. Ehkäpä ensi vuonna Econ käytävien kovinta valuuttaa ovat laskareiden ohella valmiiksi täytetyt palautelomakkeet.

Opintojen ohjausta kaivataan selvästi lisää. Toisaalta taas kansisklinikka jouduttiin lakkauttamaan, koska siellä ei käynyt kukaan. Ongelma lieneekin siinä, että ohjaus ei ollut mitä opiskelijat kaipaavat. Itse en tosin edes tiedä, minkälaista ohjausta kaipaisin. Ainakin omalla vuosikurssillani ahkerimmat ovat kiitettävästi löytäneet toisensa ja ohjausta haetaan kanssaopiskelijoilta. Tämä on vain ja ainoastaan hyvä asia. ATRO ANDERSSON

Toivoa siis sopii, että mahdollisimman moni vastasi 18.4. lähettämääni sähköpostiin, jossa pyydettiin kommentteja tiedekunnan kyselyyn opintojen ohjauksesta. Tosin kandidaatin tutkintoon ei kuulemma ole budjetoitu seitsennumeroisia lukuja sarakkeeseen ”opintojen ohjaus”, eikä tutkintoon kuulu samantapaista ohjausta kuin maisterivaiheeseen. Kaipa sen kyselyn ehtii joku kuitenkin lukaista. Tiedekunnassa on myös käytössä Etappijärjestelmä, joka mittaa opintojen edistymistä tietyin väliajoin. Jos opiskelija jää jälkeen, tulee jatkossakin sähköpostia, jossa kehotetaan opiskelemaan hieman ahkerammin. Mahdollista on myös, että uusille kursseille ei voi ilmoittautua ennen kuin palauttaa opintosuunnitelman, jossa selvittää miten aikoo ryhdistäytyä. Kansantaloustieteilijät pärjäsivät suhteessa muihin valtiotieteilijöihin surkeasti kandidaattivaiheen etapeissa, mutta maisterivaiheessa olimme kärkitasoa. Data jätti opintojen kehittämistyöryhmän ihmetyksen valtaan.

” 5

Ehkäpä ensi vuonna Econ käytävien kovinta valuuttaa ovat laskareiden ohella valmiiksi täytetyt palautelomakkeet.

Kvartaalikatsastus 2/2011:

Velkakriisi piinaa sitkeästi euroaluetta

TEKSTI: OLLI HYYTIÄINEN

Euromaiden velkaongelmat jatkuvat. Monet yhteisvaluuttaa käyttävät reunamaat ovat ajautuneet maksukykynsä kanssa niin ahtaalle, että EU:n sekä kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n hätärahoitus on ollut ainoa vaihtoehto tilanteen vakauttamiseksi. Riski velkajärjestelyihin joutumisesta on silti kasvamassa, erityisesti Kreikassa. Maailmantalous kohtaa euroalueen ongelman lisäksi muitakin haasteita, joista merkittävimmät heijastuvat tällä hetkellä öljyn hintaan ja sitä kautta kasvunäkymiin.

ongelmien kanssa kamppailevaa Espanjaa kohtaan sen sijaan on elpynyt. Maan talous näyttääkin tämän hetken tilanteen mukaan selviävän ongelmistaan. Talouskasvun heikkeneminen tai odotettua suuremmat pankkien tappiot voivat kuitenkin sekoittaa pakan nopeasti.

Velkamaiden avustustoimet puhuttavat Taloudellisesti hyvässä kunnossa olevat euromaat joutuvat rahoittamaan ja takaamaan reunamaiden velkoja, mikä on aiheuttanut vastustusta kansan keskuudessa. Esimerkiksi Saksassa ja Suomessa sisäpoliittinen tyytymättömyys on näkynyt hallituspuolueiden kannatuksen laskuna ja opposition vahvistumisena. Saksan osavaltiovaaleissa liittokansleri Merkelin kristillisdemokraattinen puolue menetti kannatustaan ja Suomessa Perussuomalaiset näyttävät nousevan hallitukseen. Suosionsa laskusta huolestuneet valtapuolueet ovatkin ottaneet kriittisemmän asenteen tukipaketteja kohtaan, mutta painottavat silti koko euroalueen vakauden olevan myös Suomen etu. Euroalueen sisäiset erot huolettavat keskuspankkia, mutta samaan aikaan vahvojen maiden inflaatiopaineet vaativat rahapoliittista valppautta. Puheet koronnostosta saivat vahvistuksen kun EKP nosti ohjauskorkoaan 25 pisteellä. Lisää nostoja on luvassa tämän vuoden aikana, mikäli keskuspankki pitää kiinni hintavakaustavoitteestaan.

Markkinoiden luottamus euroalueen reunamaihin haurasta Portugali myönsi vihdoin tarvitsevansa kreikan ja Irlannin tavoin apua EU:lta ja IMF:ltä velkaongelmiinsa. Hallitus sen sijaan kaatui, kun parlamentti hylkäsi ehdotetun talouden säästöpaketin. Portugali on nyt luisumassa uuteen taantumaan, ja rahoitusmarkkinoiden epäusko sen velanhoitokykyyn näkyy valtionlainojen korkojen nousuna. Irlannissa sen sijaan pankkisektorin ongelmat jatkuvat. Uusien stressitestien jälkeen tukea maan pankeille joudutaan kasvattamaan merkittävästi. Kreikka puolestaan on sitoutunut ankaraan säästöohjelmaan. Maan talous tarvitsee voimakkaan piristysruiskeen, voidakseen päästä eroon ylivelkaantumisesta. Tällaista ei ole näkyvissä, joten velkajärjestelyiden todennäköisyys kasvaa. Markkinoiden luottamus korkean työttömyyden ja säästöpankkien

YLIN: Euroalueen reunamaiden 10-vuotisten valtionlainojen korot KESKELLÄ: Öljyn nykyhinnan ja futuurihinnan erotus ALIN: Euroalueen inflaatio on kiihtynyt yli kahden prosentin tavoiteylärajan

Libya ja Japani vaikuttavat öljyn hintaan Jatkuvat sotatoimet Libyassa – sekä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän epävakaus – ovat pitäneet öljyn hintaa poikkeuksellisen korkeana. Toisaalta Japanin luonnonkatastrofin vaikutus on tähän mennessä ollut päinvastainen: tuho on laskenut raaka-aineiden kysyntää. Jälleenrakennuksen alkaminen todennäköisesti kuitenkin nostaa öljyn hintaa entisestään, varsinkin, jos Libyan kriisi leviää tai pysyy ratkaisemattomana. Öljyn nykyhinta on tällä hetkellä tulevaa 3 kk:n päähän ulottuvaa toimituksen hintaa korkeampi, mikä kertoo kiristyneestä tarjontaympäristöstä. Kun öljyä on tavallista vähemmän tarjolla, sen tämänhetkinen hinta ylittää futuurihinnan, joka taas määräytyy tulevan tarjonnan odotusten mukaan. Japanin turman seurauksena myös pelko ydinvoiman turvallisuudesta voi lisätä vaihtoehtoisten energialähteiden – myös öljyn – kysyntää maailmanlaajuisesti. Kehittyvän Aasian kasvava kysyntä vahvistaa sekin raaka-aineiden hintatasoa. Tämä puolestaan vaikuttaa välillisesti länsimaiden talouskasvuun, joiden elpyminen on Yhdysvaltojen johdolla jo hyvässä vauhdissa. USA:ssa epävarmuutta kuitenkin lietsoo inflaation kiihtyminen. Energian ja ruoan hintojen nousu on siirtynyt esimerkiksi pohjainflaatioon, joka on kohonnut siitä huolimatta, että suhdannetyöttömyys kasvaa.

Arabian kev채t 2011

TEKSTI: MATTI MITRUNEN

Tänä keväänä monissa Afrikan ja Lähi-idän maissa on noussut päättäjiä vastustavia protesteja – jopa vallankumouksia. Kymmeniä vuosia hallinneita diktaattoreita on yht’äkkiä syrjäytetty vallasta.Yllättävintä kuitenkin on, että kansannousut tulivat niin monelle yllätyksenä. Oli ihmisiä aliarvioivaa olettaa, että tällaiset epädemokraattiset järjestelmät säilyisivät nykyisessä globaalissa maailmanjärjestyksessä loputtomiin muuttumattomina.

nousseesta kulutuksesta, markkinaspekuloijista tai ilmastonmuutoksesta, se on silti yksi harvoja alamaisten oloon vaikuttavia asioita, joita edes Mubarak ei olisi voinut parantaa. Totalitaristiset Lähi-idän hallitukset kaatoi lopulta yksinkertainen, ja kaunis, markkinatalous.

Kuohunta jatkuu ja leviää Egyptin tilanne ja Mubarakin ero lähes kolmenkymmenen hallintovuoden jälkeen ovat riittäneet pelästyttämään muutkin Lähi-idän hallitsijat, jotka ovat tähän asti pitäneet valta-asemaansa vankkumattomana. Tätä kirjoittaessa Libyassa käydään yhä sisällissotaa, jonka lopputulos on toivottavasti eversti Gaddafin päätyminen Haagiin. Jemenissä protestoijat vaativat maata 32 vuotta hallinneen Presidentti Ali Abdullah Salehin eroa. Bahrainissa hallitsija taas tyynnytteli kansalaisia lupaamalla lahjoittaa kaikille maansa perheille 2600 dollaria – edes tämä ei riittänyt hiljentämään protesteja. Koko Lähi-itä kuohuu ja kansannousuja on tähän mennessä tapahtunut myös Algeriassa, Tunisiassa, Jordaniassa, Syyriassa, Omanissa ja Iranissa. Kaikkialla vaatimukset ovat samat: demokratia ja paremmat ihmisoikeudet. Kaikkialla protesteja on myös taltutettu väkivaltaisesti.

”We’re not so different, you and I” Afrikan ja Lähi-idän epädemokraattisiin hallituksiin on totuttu muualla maailmassa ja niitä on alettu pitää alueelle ominaisina, tällainen ajattelu kuitenkin osoittaa läntistä ylemmyydentuntoa. Totalitarismia ei siedettäisi hetkeäkään Suomessa, muualla Euroopassa, saati sitten Yhdysvalloissa, mutta jostain syystä sen ajatellaan olevan asiaan kuuluvaa Lähi-idässä ja Afrikassa. Tällainen ajattelu myös aliarvioi yksittäiset kansalaiset – ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia ja kestävät tilannetta vain tiettyyn pisteeseen asti. Samanlaisuudesta kertoo myös, että suuri osa protesteista järjestettiin käyttäen sosiaalista mediaa. Edes maissa, joissa vapaa lehdistö on vain kaukainen haave, ei pystytä hiljentämään Facebookia.

Markkinatalous tekee tehtävänsä

Vallan vaihto ei vielä takaa muutosta

Pohjimmiltaan Lähi-idän tapahtumissa on kuitenkin kyse vain liian pitkään jatkuneesta turhautumisesta. Jossain vaiheessa taloudellinen kasvu vain lopulta johtaa demokratiaan. Helppo päättelyketju on, että taloudellinen kasvu lisää koulutusta ja koulutetut ihmiset haluavat demokratiaa. Uskon kuitenkin, että selitys on tällä kertaa vieläkin yksinkertaisempi: kyllä Libyassakin näkyy BBC, CNN ja MTV, ja kyllä Egyptissäkin tiedetään millainen hallitus heillä pitäisi olla. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan vain pieni kipinä, kuten liian korkea ruoanhinta, sytyttämään todellinen kulovalkea. Arabimaiden tapauksessa viimeiseksi pisaraksi todella muodostui ruoan hinnan järjetön nousu. Kansalaiset vaativat hallituksiltaan halvempaa ruokaa tai lohdutukseksi edes demokratiaa. Elintarvikkeiden hinta määräytyy kuitenkin täysin markkinoilla ja johtuipa ruoan hinnan nousu sitten Kiinan

Vain aika näyttää, ovatko viime aikojen tapahtumat pelkkiä kertaluonteisia demokratian pyrähdyksiä vai suuremman vallankumouksen alku. Totalitaristisen hallitsijan poistaminen ei kuitenkaan vielä tarkoita demokratian saavuttamista. Yleensä vallankumouksen jälkeen armeija ottaa vallan väliaikaisesti, kuten Egyptissä, eikä koskaan luovuta sitä takaisin. Demokratian toteuttamisessa on myös monia suuria ongelmia Afrikan ja Lähi-idän köyhissä valtioissa; informaatio ei kulje, ääniä ostetaan ja ryöstetään, oppositio murskataan ja vaalit järjestetään leväperäisesti. Niin valitettavaa kuin se onkin, demokratia tarvitsee usein toimiakseen tietyn tasoisen yhteiskunnan, jossa on toimivat instituutiot, vapaa media ja valistuneet kansalaiset. Useimmat Afrikan maat eivät vielä täytä ainakaan kahta näistä kriteereistä.

Kahdenkymmenenviiden vuoden yksinäisyys TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO MERILÄINEN

Aika Pripjatin kaupungissa on ollut seisahduksissa neljännesvuosisadan. Rakennusten ikkunat on rikottu, pinnat on tuhrittu spraymaalilla, seinien maali on rapistunut ja puut kasvavat villisti talojen lattioista läpi. Ei ole ihme, ettei ihmiskäsi ole tehnyt asialle mitään – 26. huhtikuuta 1986 tapahtui lähistöllä sijaitsevassa Tshernobylin ydinvoimalassa tuhoisa onnettomuus. Tapahtuman seurauksena eloisa ja kaunis paikka muuttui muutamassa päivässä kolkoksi aavekaupungiksi.

jota ei voinut voittaa. Menestystarina päättyi, ja kaupunki laskettiin hautaansa.

Kauniista on tullut karua Nykypäivänä vanhasta loistosta ei ole enää mitään jäljellä. Kauniista Pripjatista on tullut karu Pripjat. Kaikki on rikki, eikä kukaan ole korjaamassa. Tiet ovat ajan ja läpi puskevan kasvillisuuden kuluttamia, mutta kukaan ei pinnoita niitä uudelleen. Uutuuselokuvat eivät pyöri elokuvateatterin valkokankailla, kouluissa ei opetella venäjän kielen aakkosia, eikä uimahallin altaissa polskita. Hotellin varauskirjat ammottavat tyhjyyttään, ymmärrettävästä syystä. Pripjatin huvipuiston avajaiset ovat lykkääntyneet ikiajoiksi, ja laitteet ovat vuosien vierähtäessä ruostuneet paikoilleen. Maailmanpyörä ei pyöri, eivätkä törmäilyautot kolahtele toisiinsa. Kuolleessa kaupungissa ei juuri ole hurvittelemista. Maassa lojuu nuhjuisia leluja, joilla kukaan ei enää leiki. Eikä se olisi kovin turvallistakaan, sillä ne ovat voineet imeä itseensä osan ydinlaskeumasta. Kerran niin kovin ylväistä rakennuksista on tullut surullisen rumia, ja osa niistä on sortumisen partaalla. Edes välillä pilvien välistä pilkahtavat auringonsäteet eivät tuo kirkkautta rappion keskelle. Ajan lisäksi oman osuutensa ovat tehneet onnettomuuden jälkeen alueelle päässeet pahantekijät, jotka ovat lyöneet ikkunoita sirpaleiksi, maalanneet puumerkkinsä näkyvälle paikalle tai ryövänneet kaiken, mikä irti lähtee. Jos kukaan ei olisi päässyt tärvelemään kaupunkia, kaikki olisi ehkä kuin evakuoinnin jäljiltä: huonekalut tismalleen vanhoilla paikoillaan, ikkunat ehjinä ja seinät puhtaana töherryksistä. Nyt alue on tiukasti suljettu ja visusti vartioitu, eikä rettelöitsijöistä pitäisi olla vaaraa. Paikalle pääsee ainoastaan monen tarkastuspisteen kautta tarkkaan valvotuille kierroksille. Silti kaupunki kiinnostaa monia. Pripjatista on tullut mustan turismin mekka, ja vuosittain satoja ihmisiä matkaa eri maailmankolkista ihmettelemään autiokaupungin elämätöntä menoa.

Kehdosta hautaan Pripjat rakennettiin vuonna 1970 Tshernobylin ydinvoimaloiden työntekijöille ja heidän perheilleen. Ydinvoimalarahoilla kaupunkiin rakennettiin lukuisia kouluja, huvittelupaikkoja, ostoskeskuksia, hotelli ja paljon muuta. Muutamassa vuodessa Pripjat nousi kukoistukseensa, ja sivistyneestä ja kulttuurintäyteisestä voimalakaupungista oltiin Ukrainassa ja muualla Neuvostoliitossa ylpeitä. Ydinvoimalapitäjä oli oikea neuvostoliittolaisen osaamisen ja hyvinvoinnin kehto. Edessä oli loistava tulevaisuus. Väki oli ahkeraa työkansaa ja iältään nuorta. Tenavien iloksi Pripjatiin pystytettiin oma huvipuistonsakin, mutta sitä ei koskaan avattu. Juuri ennen avajaisia jokin meni ydinvoimalassa pahanpäiväisesti pieleen, ja Tshernobylin neljännessä reaktorissa tapahtui kohtalokas räjähdys. Ilmaan vapautui radioaktiivista ainetta, joka saastutti pahoin parin kilometrin päässä sijaitsevan Pripjatin. Räjähdystä vähäteltiin hetken aikaa. Onnettomuuden jälkeen pripjatlaiset ehtivät elää pari päivää pahaa aavistamatta. He söivät saastunutta ruokaa ja hengittivät ulkoilmaa – uskoen, että se olisi täysin raikasta ja puhdasta. Evakuoinnin aloittaminen kesti, mutta noin viisikymmentätuhatta asukasta saatiin lopulta kuljetettua turvallisemman etäisyyden päähän muutamassa tunnissa. Ydinvoimalaväki perheineen asutettiin eri puolille Neuvostoliittoa. Jos murheita ja kärsimystä ei tullut säteilysairauksista, niin sitten koti-ikävästä. Pripjatin voittokulku katkesi taisteluun,

YLIN: Pripjatissa toimi aikoinaan yli kymmenen koulua. Onnettomuuden jälkeen ne suljettiin ja kaikki tavarat jätettiin paikoilleen. YLLÄ: Rakennusten seinät ovat parinkymmenen vuoden aikana rapistuneet. Osa niistä on nyt myös vaarassa sortua. OIKEALLA: Huvipuistoa ei ehditty ottaa käyttöön ennen Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuutta. Nyt laitteet ruostuvat paikoilleen.

Säteilevä kaupunki

Pripjat lepää rauhassa

Kahdenkymmenenviiden vuoden takaisen voimalaonnettomuuden kuolematonta tarinaa kertovat vinhasti rätisevät geigermittarit. Kaikkialla säteily ei ole kovaa, mutta laskeumapesäkkeitä muhii joissakin paikoissa. Esimerkiksi asvaltin välistä puskeviin sammalmättäisiin on jäänyt aimo annos säteilyä ja vapaasti rehottavissa metsissä säteilymittarin lukemat nousevat miltei pilviin. Turvattoman reitin valinta voi koitua arvaamattoman kuljeksijan kohtaloksi. Varoa sopii, mihin jalallaan astuu. Puoliintumisaika on pitkä, ja vie tovin, ennen kuin kaikki säteily on hälvennyt. Joku ehkä välittää Pripjatin tilasta, mutta kukaan ei voi tehdä sille mitään. Kaupunki on pilalla ja täysin asumiskelvoton eikä sinne voi enää palata – ei meidän sukupolvemme, eikä moni seuraavakaan. Neljännesvuosisadan kestänyt yksinäisyys on jatkuakseen, ja aika entinen tuskin enää koskaan palaa. Vain aavekaupungissa vierailevat turistijoukot tuovat ääntä, väriä ja pientä ihmisvilinää kaduille ja ympäristöön. Mielessä herää ajatus: tämä ei saa toistua, Tshernobyl ei saa tapahtua uudelleen.

Kaikesta huolimatta vierailija voi pienellä pinnistelyllä maalata mieleensä kuvan onnettomuutta edeltäneestä maisemasta: keväisen vehreän, viehkeän kaupungin kaduilla kirmaavat pienet lapset hymyssä suin vanhemmat perässään. Vauraus näkyy joka nurkalla. Kaikki on kunnossa, ja tulevaisuus huokuu huolettomuutta. Mutta Pripjatin sadulle kirjoitettiin surullinen loppu. Tänä päivänä kukaan ei tallaa kaupungin polkuja, satunnaista kulkijaa lukuun ottamatta. Kaupunki uinuu kaikessa rauhassa ja yksinäisyydessä laskeumapeitteensä alla vielä satoja vuosia.

”

Kauniista Pripjatista on tullut karu Pripjat.

Tshernobylin onnettomuus 1 Tshernobylin nelosreaktorin ydinvoimalaonnettomuus 26. huhtikuuta 1986 sai alkunsa määräaikaishuollon yhteydessä tehdystä kokeesta, jossa rikottiin pahasti turvallisuusmääräyksiä. Voimalan reaktorissa tapahtuneen räjähdyksen seurauksena ilmaan vapautui radioaktiivista kaasua, savua ja hiukkasia. Radioaktiivinen savusumu nousi noin kilometrin korkeuteen.

3 Räjähtänyt nelosreaktori verhottiin vuoden 1986 lopulla betonilla säteilyvuodon tyrehdyttämiseksi. Nyt rapautuneen sarkofagin tilalle ollaan rakentamassa uutta. Ukraina arvioi onnettomuuden jälkikustannuksiksi 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosina 1986–2000. Lukema on jopa noin kuusi prosenttia Ukrainan valtion budjetista. 4 Ydinvoimala-alueella asuu nykyään pari sataa ihmistä, joista valtaosa työskentelee alueen infrastruktuurin ylläpidossa. Muutama onnettomuuden jälkeen evakuoitu asukas on myös palannut takaisin entiseen kotiinsa, vaikka Ukrainan laki kieltää alueella asumisen. Alueella tehdään kuitenkin Kiovasta opastettuja päiväretkiä, joilla pääsee tutustumaan eri kohteisiin Tshernobyliä ympäröivällä sulkuvyöhykkeellä.

2 Radioaktiivinen laskeuma saastutti pahiten voimalan lähialueet, mutta radioaktiivista säteilyä levisi myös muualle Eurooppaan. Onnettomuus on aiheuttanut vuosien aikana kaikkiaan kymmeniä tai jopa satojatuhansia säteilykuolemia ja lukemattomia sairauksia, esimerkiksi syöpää.

Gallup

Hyväksytkö ydinvoiman lisärakentamisen Suomeen? TEKSTI JA KUVAT: JULIA MÜLLER Aleksi Nurmi

Minusta Suomen pitäisi olla energiatuotannossaan omavarainen. En näe mitään pointtia siinä, että ostamme Venäjältä ydinenergiaa, jos pystymme sitä itse tuottamaan. Hyväksyn siis ydinvoiman lisärakentamisen Suomeen.

Laura Virtanen

Mielestäni nykytilanne on ihan hyvä, eikä ydinvoimaloita tarvitsisi välttämättä lisää rakentaa. Uusiutuvia energiamuotoja tulisi kehittää eteenpäin.

Ella Alin

En hyväksy. Ydinvoimaa puolustavat teknokraatit yleensä esittävät, että ydinvoima on välietappi. Voi kysyä, kuinka pitkä tämä siirtymävaihe on. Mielestäni on vastuutonta ja itsekästä sälyttää näin merkittävä ympäristöriski tuhansille tuleville sukupolville.

Uutisbarometri Saksitut totuudet luupin alla si, lehti kertoo. Plussaa voi hoville kuitenkin antaa hyvästä yrityksestä. Lahjojen sijasta juhlavieraita pyydettiin antamaan rahaa hyväntekeväisyyteen.

Berlusconi ei haluaisi ”häiritä” Helsingin Sanomat kertoi 23.4 Libyan kansannousun ja sodan aiheuttaneen painetta Italialle. ”Vielä helmikuussa Italian ulkoministeriön verkkosivut luonnehtivat Libyaa ’ihanteelliseksi’ investointikohteeksi, joka on tunnettu ’poliittisesta ja sosiaalisesta vakaudestaan’. Samaan aikaan Libyan diktaattori Muammar Gaddafi jo tapatti maanmiehiään”, lehti kirjoittaa. Italia on Libyan suurin kauppakumppani. Paineen alla saapasvaltion pääministeri Silvio Berlusconi taipui hyväksymään Naton puuttumisen konfliktiin, vaikka alun perin sanoi, ettei halua ”häiritä” Gaddafia. Tässä tilanteessa Kapitaalista on aiheellista kysyä pyörittääkö Berlusconi rahaa, vai raha Berlusconia?

Hu-huu huuhkaja Nordean katolla Helsingin Sanomat uutisoi 1.5. Helsingin Forumin katolla varttuvien huuhkajan poikasten oppineen lentämään. ”Vappuaattona yksi poikasista lensi Mannerheimintien yli Nordean talon katolle,” lehti kertoi. Myös linnut siis ymmärtävät rahan päälle, Kapitaali tulkitsee! Raha ymmärtää myös lintujen päälle, sillä jopa 2000 turistin arvioidaan olleen kiinnostuneita huuhkajista.

Kyllä kansa tietää, vai miten se menikään? Helsingin Sanomien TNS Gallupilla teettämän tutkimuksen mukaan vain vajaa kolmannes suomalaisista osasi luetella hallituspuolueet oikein. Yhtä suuri osa kansalaisista myös luuli, että SDP oli mukana hallituksessa viime kaudella. Ihmiset, jotka eivät hallituspuolueita osanneet nimetä, tuskin myöskään lukevat lehtiä, joissa suomalaisten tietämättömyydestä on uutisoitu, Kapitaali rohkenee väittää. He sen vuoksi tuskin vieläkään osaavat kyseenalaistaa erään vaalien voittajapuoleen viljelemää lausetta: ”Kyllä kansa tietää.”

Ihanat häät säästöbudjetilla! Prinssi Williamin ja Kate Middeltonin häitä tanssittiin 29.4. Britanniassa. Kauppalehti uutisoi häiden kustannuksista juhlia edeltävänä päivänä. Nuori pari oli halunnut juhlista vähemmän pröystäilevät muun muassa julkisen talouden leikkausten vuoksi. Prinssi Williamin naimisiinmenon arvioidaan kuitenkin kustantavan Britannian valtiolle noin 5,6 miljardia euroa. Suurin menoerä kansantaloudelle koituu siitä, että päivä on julistettu kansalliseksi vapaapäiväk-

BUSINESS IS BUSINESS

TEKSTI: JULIA MÜLLER KUVAT: MICHAEL MÜLLER

Elettiin vuotta 1998, kun matkustimme perheeni kanssa Intiaan. Reissun ehdoton kohokohta oli rottatemppeli Shri Karni Mata.

Mata, josta kirjallisuudessa käytetään myös nimeä Karni Mata Mandir. Se sijaitsee Rajastanin osavaltion pienessä kaupungissa nimeltä Deshnoke. Temppeli on suuri rakennuskompleksi ja sen vanhimmat osat on rakennettu 1600 -luvulla. Karni Mata oli 1400-luvulla elänyt mystikko ja ennustaja, jonka uskottiin olleen jumalatar Durgan reinkarnaatio. Durga on yleisnimitys kaikille pelätyille ja taistelunhaluisille jumalattarille. Karni Mata’n kannattajien sielujen uskotaan elävän rotissa. Siksi rottia pidetään pyhinä ja niitä on hoidettava mahdollisimman hyvin. Erityisen pyhä on valkea albiinorotta.

Karma siirtyy rottaan Jotkut hindut pitävät rottia pyhinä, koska näiden suomuhäntäisten talttahampaiden uskotaan olevan pyhien ihmisten reinkarnaatioita – jälleensyntymiä. Siimahännän palvonta tuntuu eurooppalaisesta yllättävältä. Rottahan on länsimaissa hiiren lailla kielteisesti mielletty symbolieläin. Se voi levittää vähintään pariakymmentä erilaista ihmiseen tarttuvaa tautia – mukaan luettuna ruttoa. Lisäksi rottien arvioidaan syövän neljäsosan maapallon ravintokasvituotannosta. Myös rotan ulkonäkö – varsinkin lähes kalju häntä – herättää monissa vastenmielisyyttä. Niinpä pikku tuholainen yhdistettiin muinoin Euroopassa paholaiseen ja sen demonisiin apureihin.

Temppeli ei ole turistirysä Monet eurooppalaiset matkailutoimistot järjestävät tänäkin päivänä opastettuja reissuja muinaisten Mogulikeisarien rakennuttamiin, kultaisena kolmiona tunnettuihin Delhiin, Agraan ja Jaipuriin. Jaipurista on Deshnokiin seitsemän tunnin taksimatka, joten poikkeaminen henkilöautokyydillä Karni Matan temppeliin on päivävierailuna mahdollista. Kolmen tunnin mittaisen vierailumme aikana emme nähneet lainkaan muita turisteja temppelissä. Sen sijaan rotille ravintoa tuovia ja rukoilevia hinduja soljui tasaisena virtana portista sisään ja ulos. Astuttuamme uloimman portin läpi, näkyi vain yksittäisiä rottia. Toisen portin jälkeen avautui näköpiiriin pieni sisäpiha, jossa saattoi parhaimmillaan nähdä toista sataa

Siimahäntää on kunnioitettu vuosisatoja Intiassa rotta on elefanttipäisen jumalan, Ganeshin, ratsu. Jos hinduperheessä joku sairastuu, saattaa perheenäiti syyttää siitä miestään, joka hiljattain on tappanut rotan. Maahan on rakennettu useita temppeleitä erityisenä kunnianosoituksena rottia kohtaan. Tunnetuin Intian rottatemppeleistä on Shri Karni

Ainoastaan hindut saavat astua temppelin keskellä sijaitsevaan pyhättöön. Tässä paikassa käydään rukoilemassa jumalia ja kunnioittamassa edesmenneitä pyhiä hinduja.

Albiinorotta etsi ruokaa muiden siimahäntien joukossa. Tämän poikkeusyksilön näkemisen kerrotaan tuovan onnea.

siimahäntää vilistävän eri suuntiin. Osa yritti torkkua, osa tappeli paikasta maitovadin reunalla tai rotille tehtyjen kolojen tuntumassa. Sisäpihan perällä oli kolmas hopeinen portti, josta vain hinduilla oli sisäänkäynti eräänlaiseen pyhättöön.

asteli nuori intialaismies, joka hyvällä englanninkielellä tervehti ja kysyi: ”Tiedättekö miksi rottia täällä hoidetaan?” Isäni kerrottua käsityksemme pyhien hindujen jälleensyntymisestä, hän nyökkäsi ja totesi temppelin olevan hindujen kaikkein pyhin paikka. Hetken kuluttua mies palasi luoksemme kiireisin askelin. Hän kertoi valkoisen albiinorotan olevan nyt näkyvissä. Juoksimme hindun opastamaan kohtaan, jossa todella oleili valkea rotta. Meitä taputettiin olkapäille todeten: ”You are lucky. ” Harras tunnelma kosketti ja pian lähdimme tutun taksikuskin kyydissä paluumatkalle. Pienen seurueemme tyytyväinen mieliala ei jäänyt kuskilta huomaamatta. Kohta taksi pysähtyi yllättäen tien reunaan. Kuski kertoi tuntevansa kirkon henkilökuntaa ja sanoi voivansa järjestää meille valkoisen albiinorotan sopivaa maksua vastaan. Alkuhämmennyksen jälkeen vastasimme, ettei se valitettavasti käy päinsä, koska rotan kuljettaminen lentokoneessa tullin läpi Suomeen ei ole sallittua. Taksikuski vakuutti, että rotta voidaan pakata pieneen pakettiin ja lähettää Suomeen. Kiitimme ja kieltäydyimme kohteliaasti. Sitten matka jatkui kohti Jaipuria.

Kohtaaminen albiinorotan kanssa Taksikuskimme esitteli meidät temppelin pastorille joka kehotti seuruetta kiinnittämään huomiota valtaviin hopeisiin portteihin. Itseäni kiinnostivat kuitenkin ensisijaisesti temppelin asukit. Harmikseni selvisi, ettei Suomesta tuomamme Emmental-juustokimpale ollut sallittua ruokaa pyhille rotille. Portin ulkopuolella saattoi ostaa sokerimuruja ja maissipalloja muutamalla rupialla. Näitä hindut veivät tuliaisiksi siimahännille ja noudatimme tietysti esimerkkiä. Erikoisen elinympäristön saattoi havaita muuttaneen rottien lajityypillistä käyttäytymistä. Monet torkkuivat auringonvalossa keskellä pihaa avoimesti portaan tai kaiteen päällä. Tällaista jo vuosikymmeniä ihmisten kotieläiminä olleet kesyrotatkaan eivät tee. Kesken kuvien oton seurueemme luokse

Yhdistä väitöskirja ja väitellyt

A Essays on Inference in Time Series Models with Near Unit Roots: Applications to Interest Rates B Demographic Transition and Economic Growth C The Demand for Money, Other Liquid Assets and Short-Term Credit by Finnish Firms D Money and credit in exchange E Housing demand and intra-urban mobility decisions: a search approach F Public Policy with Monopolistic Markets Vastaukset: A Markku Lanne, B Ulla Lehmijoki C Vesa Kanniainen D Klaus Kultti E Heikki Loikkanen F Tapio Palokangas

Keskiaukeaman

poika(nen)

i r s o u t r pe kaat o v o r P mistopopulistisesti, ja aion “todistaa” väittämäni käyttämällä s-tieteilijöiden lempielokuvaohjaajan Michael Mooren ja lempikirjailijan Naomi Kleinin tekniikkaa: Otan yhden aihealueen tai esimerkin, joka sopii hypoteesiini, analysoin sen lyhyesti ja yleistän itselleni mieluisan tuloksen koskemaan kaikkea mahdollista.

Vaalit on nyt käyty, Perussuomalaiset voittivat. Persut ovat vasemmistopopulistinen puolue, joka on ylpeä suomalaisuudesta ja haluaa vahvistaa sitä suomalaisuutta tukemalla perinteistä taidetta postmodernin tekotaiteen sijaan. Puolue haluaa vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa kasvattamalla valtion roolia, ja käyttää täällä kerätty varallisuus suomalaisten hyväksi, sen sijaan että tuhlattaisiin rahaa Etelä-Euroopan tukipaketteihin tai maahanmuuttajiin. Olen suurimmasta osasta asioista heidän kanssa eri mieltä – ja äänestin toista puoluetta. Tämä ei kuitenkaan ole persuja kritisoivat kirjoitus, koska mielestäni jopa vasemmistopopulistisesti ajattelevat ihmiset tarvitsevat kansanedustajansa. Oli kuitenkin jännittävää huomata, että pahimmat avautumiset eri medioissa ja Facebookin seinillä persujen vaalivoitosta tulivat s-tieteilijöiltä. Minusta molemmat ajattelevat vasem-

Kuten monet teistä ovat toivottavasti jo unohtaneet, ennen persujen vaalivoittoa negatiivista Suomi-kuvaa ovat maailmalle levittäneet uutiset kahdesta kouluammuskelusta. Tapahtumapaikat ovat s-tieteilijöiden “vastuualuetta”, joten he pääsivät huutelemaan omia vaatimuksiaan lehdistöön: Tiukempi aselainsäädäntö, lisää yhteisöllisyyttä kouluihin, lisää rahaa julkiseen terveyshuoltoon. Koulupsykologi Jaana Haapasalo kommentoi aselainsäädäntöä ja kulttuuria näin: “Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana

seen rikekäyttäytymiseen.” Sosiaalinen kontrolli on synonyymi yhteisöllisyydelle. Sen vastakohta on yksilöllisyys ja liberalismi. Kaivataan takaisin sinne 50-luvun Suomeen, jossa kaikki tunsivat toisensa, kaikki oli hyvin, ja harva teki mitään epämiellyttävää. Kun kaikki tuntevat ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa, yhteisö löytää itsestään nopeasti potentiaalisen rikollisen ja sosiaalinen paine ehkäisee enemmistön kannalta epämiellyttävää toimintaa.

harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista. Se on tappava harrastusväline.” Haapasalo vierastaa ampumaharrastusta, koska ampumisen tarkoitus on aina eläinten surmaaminen. Vasemmistopopulistinen logiikka on selkeä: Minä en ymmärrä, minä en hyväksy, marginaalinen enemmistö on kanssani samaa mieltä, kyllä kansa tietää, asia on kielettävä lailla – tai vähintään pitää lopettaa valtion varoista tukeminen – ja sitä tulisi julkisesti paheksua. Lausunto voidaan muokata persuksi vaihtamalla pari sanaa: “Pidän postmodernia tekotaidetta, niin kuin kaikkea muutakin alle sata vuotta vanhaa taidetta, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, että ihminen on kiinnostunut postmodernismista.” Soini vierastaa postmodernismia, koska teokset eivät koskaan näytä asioita sellaisina kun ne oikeasti ovat.

Koulu- ja työpaikkakiusaaminen on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan. Yhteisö määrittää mikä on pahoinvointia omista lähtökohdistaan, ihmistä tuetaan ja kontrolloidaan sosiaalisella paineella, vaikka “pahoinvoiva” yksilö ei ymmärrä olevansa pahoinvoiva ja tarvitsevansa apua. Perussuomalaisten nuorten periaateohjelma täydentää tätä ideologiaa: “Perussuomalaisten nuorten mielestä ihmisyyden toteuttamiseksi tarvitaan yhteisöllisyyttä, joka perustuu yhteisiin arvoihin ja normeihin, niiden löytämiseen ja edistämiseen. Pitkällä aikavälillä muodostuu kulttuuri, joka mahdollistaa populismin eli samanmielisyyden. Arvopohjaista populismia ei ole, ellei voida vedota laajoihin ihmisryhmiin, joiden olemassaolo perustuu samanmielisyyteen ja yhteisiin arvoihin. Yhteisöllisyys on osa luonnollista ihmisyyttä parhaimmillaan...”

Ja tietenkin jokainen s-tieteilijä tahtoisi lisää rahaa koulukuraattoreihin ja psykologeihin. Kukapa meistä ei haluaisi, nuorten hyvinvointi on tärkeää. Myös vanhusten hoito, hyvät tiet ja köyhien tulonsiirrot ovat tärkeitä. Populistien ja s-tieteilijöiden logiikkaketju numero kaksi: etsitään aihealue jota lähes kaikki pitävät tärkeänä, vaaditaan siihen lisää rahaa mainitsematta vaihtoehtokustannusta. Sanotaan vaikka vain, että rikkailla on kyllä varaa maksaa lisää veroja. Tämä on ainoastaan inhimillistä. Jos taloustieteen opiskelijoita odottaisi yhtä huono työllisyystilanne kuin s-tieteilijöillä, suurin osa meistä rationalisoisi päässään, mihin kaikkeen meitä tarvitaan lisää ja vaatisimme lisää rahaa sinne.

Provokaattorin retoriikkaniksi seuraavaksi neljäksi vuodeksi on tämä: Yhdistä yhden näennäisesti erilainen ihmisryhmän toiseen, enemmistön halveksimaan ryhmään. Kaikilla ihmisryhmillä on jotain yhteistä persujen kanssa. Natsikortti on ihan last season ja todella harva ymmärtää tilastoja. Löydä väittelykumppanisi sanoista jotain persumielistä, yleistä kaikki muut hänen mielipiteensä persuiluksi. Vastustajasi hämmentyy ja yleisö on varmasti sinun puolellasi.

Jäljelle jää raskauttavin todiste s-tieteilijöitä vastaan – yhteisöllisyyden vaatiminen. Sosiaalipolitiikan väitöskirjassaan Noora Ellonen päättelee näin: “Koulussa yhteisöllisyys edellyttää tiiviitä yhteisöjä, joissa oppilaat tuntevat toisensa ja opettajat oppilaansa. Tälläisessa yhteisössä sosiaalinen vuorovaikutus mahdollistaa sosiaalisen tuen ja kontrollin, joiden avulla nuorten pahoinvointia voidaan tunnistaa. Mitä sosiaalisesti kontrolloivampi kouluyhteisö on, sitä pienempi on poikien riski osallistua aktiivi-

” 23

Kaikilla ihmisryhmillä on jotain yhteistä persujen kanssa.

Koko kansan

JYTKY Moni äänestäjä hyppäsi eduskuntavaaleissa viime hetkellä voittajan vankkureihin. Perussuomalaisten kannatus pomppasi tosipaikan tullen korkeammaksi kuin yhdessäkään gallupissa oli uskallettu veikata. Historiankirjoihin kirjattiin huikea nousu muutaman hassun paikan puolueesta kolmen kärkeen. Sellaista ei ole tapahtunut sitten Suomen kansan demokraattisen liiton menestysjuoksun. Ehdoton äänikuningas oli (tosin täysin yllätyksettömästi) Timo Soini. Tukea sateli kansalta, mutta poliitikkotovereille hän on persuna non grata, ei-toivottu persu. Pitkän aikaa näytti silti, että Soini laumoineen on silti pakko ottaa mukaan hallitukseen, vaikkei kukaan varmasti olisikaan halunnut tehdä hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Miksikö ei? Palautetaan mieleen muutama puolueen vaaliteesi: 1) Erotaan EU:sta, niin säästetään rahaa! 2) Rahat pois postmodernilta tekotaiteelta, ja poliitikot päättämään siitä mikä on taidetta. 3) Maahanmuuttajat ruotuun, tai oikeastaan kokonaan pois Suomesta. Kuka niitä täällä kaipaa? 4) Viherpiiperrykselle ja muulle turhanpäiväiselle hippitouhulle pitää panna piste. Lopulliseksi kynnyskysymykseksi perussuomalaisten nousemiselle hallitukseen muodostui Portugali, mutta eipä muiden puolueiden tavoitelistoilta ei taida muutenkaan löytyä kovinkaan isoja yhteneväisyyksiä perussuomalaisten teemojen kanssa. Mutta viidennes suomalaisäänestäjistä tykkää persuista. Toisaalta kyseessä onkin samaan aikaan maamme puoluekentän vihatuin ja vastustetuin joukkio.

Inhosta huolimatta monia harmittaa nyt puolueen jättäytyminen hallituksen ulkopuolelle, vaikka vähän aikaa sitten Perussuomalaisten vaalimenestystä tuskailimme varmasti ainakin sinä, minä ja Väyrysen Paavo. Konkaripoliitikon lisäksi myös monelta muulta vanhalta kansanedustajalta jäi kansan myöntämä päätöksentekolupa uusimatta. Jostakin paikat oli vietävä, ja eniten leikkuri viuhui Keskustan kannatuksen kohdalla. Tipahtaneiden kepulaisten tilalle nousi kirjava liuta kike-elomaita ja velttovirtasia. Ja sitten vielä tämä Teuvo Hakkarainen, aika tapaus! Jos perussuomalaiset onnistuvat pääoppositiopuolueena, neljän vuoden päästä äänipankki taitaa räjähtää uudelleen. Mutta jos ja kun puolueen sisäiset erimielisyydet käyvät painamaan kivenä politiikanteon jalassa, oppositiotaipaleestakin voi tulla raskas. Ehkä kansa ei enää haluakaan yhden kauden jälkeen persuja. Jotakin kuolematonta perussuomalaisten vaalivoitto jätti silti. Kansan suussa kulkee varmasti pitkään Timo Soinin ilmoille päästämä lentävä lause: ”Tuli iso jytky.” Persut ehkä lähtevät, mutta koko kansan jytky jää. JK. Olisiko Keskustan nyt aika nimetä Paavo Väyrynen presidenttiehdokkaakseen? Paavolla olisi aikaa kampanjoida, ja lisäksi kansa pitää hänestä, presidenttiskelpoinen mies siis. URHO F. LEHMÄPOIKA Kirjoittaja on vajaa toimittaja ja Kapitaali-lehden vakituinen avustaja

”

Tipahtaneiden kepulaisten tilalle nousi kirjava liuta kike-elomaita ja velttovirtasia.

Vaalit lukuina

34 70

5 1

Perussuomalaisten nousu viidestä paikasta 39:ään oli huikea. Vastaava kannatuspyrähdys on nähty viimeksi SKDL-aikoina. Äänestysvilkkauden veikattiin nousevan tänä vuonna ennätyslukemiin. Äänestysprosentti jäi kuitenkin vain seitsemänkymmenen hujakoille.

Persujen voittokulusta kärsi moni puolue. Erityisen ankarasti jytky osui Vihreisiin, jotka menettivät kolmanneksen eduskuntapaikoistaan eli viisi paikkaa. Vaalien jumboksi jäi Vapauspuolueen ehdokas Kari Kilponen. Pohjoiskarjalalainen ehdokas joutui tyytymään vaaleissa vain yhteen ääneen, jonka sai äidiltään.

Kaiken olevaisen tiedemies TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO MERILÄINEN

Oppi kaikesta olevaisesta Orto tarkoittaa oikeaa, topos paikkaa ja logia oppia, ja siksi ortotopologiassa tutkittiinkin oikeastaan ihan kaikkea: ”Ortotopologia koostuu yleisistä ilmiöistä, erityisesti matematiikasta, kemiasta ja fysiikasta. Ortotopologiassa tutkitaan kaikkia mahdollisia luonnonilmiöitä ja yleensä ottaen tuota olevaista”, Aapo kuvaili. Tarkemmin ottaen tutkimuskohteina olivat muun muassa para-avaruuden dimensiot, gorbitaalit, siniset elektronit, ultra- ja infrafiltterit sekä kierteisgalaksin hypotenuusat. Aapo ei ollut yliopiston kirjoilla, mutta seurasi aktiivisesti luonnontieteellisen ja teknillisen tiedekunnan opetusta. Luennoilla oppimiaan käsitteitä ja matematiikkaa Aapo käytti ortotopologiassa näennäisen näppärästi, mutta kuitenkin väärin – eikä mikään ortotopologiassa loppujen lopuksi tarkoittanut yhtään mitään. Harjaantumaton kuulija todennäköisesti uskoi kaiken, mutta kokeneempaa tieteilijää Aapo tuskin onnistui vedättämään. Silti Aapo uskoi puolivakavissaan eriskummallisen ortotopologiansa olevan ratkaisu kaiken maailman ongelmiin.

1960-luvun alkupuolella, Oulun yliopiston perustamisen tienoilla, marssi Aapo Heikkilä matematiikan professori Klaus Valan luokse tutkimustensa kanssa. Professori vilkaisi Aapon lappusia ja tokaisi hämmentyneenä: ”Mitä tämä on? Ortotopologiaako? Ei tämä ole matematiikkaa, tämähän taitaa olla maantiedettä.” Aapo Heikkilä poistui mietteliäänä paikalta, mutta palasi viikon päästä takaisin. ”Käytin tätä maantieteen laitoksella, ja sieltä sanottiin, ettei tämä maantiedettä ainakaan ole.” Niinpä Aapo päätti kutsua tutkimusalaansa ortotopologiaksi. Koska se ei kelvannut matemaatikoille taikka maantieteilijöille, siitä tuli oma tieteenalansa.

Vapaa opettaja Ei liene yllätys, ettei kukaan oikein ymmärtänyt Aapon korkealentoisia opetuksia. Siitä huolimatta yliopistojen salit kautta Suomen kertyi-

Ortotopologia tutkii muun muassa ultrafilttereitä. Niiden käyttötarkoitus tosin on hieman epäselvä.

vät pullolleen kuulijoita, kun rempseä ortotopologian asiantuntija luennoi tutkimuksistaan. Laskuharjoituksiakin pidettiin silloin tällöin, ja ahkerimmat pulmanratkojat palkittiin ortotopologian suurmestarin arvolla. Harjoituksissa puitiin milloin minkäkinlaisia ongelmia: esimerkiksi joulun alla aloittelevat tieteenharjoittajat saivat laskeskella tontun pään tilavuutta integroimalla ortotopologian tapaan. Pääasia ei ollut oikea lopputulos – jos sellaista ylipäätään edes oli olemassa – vaan oivaltamisen ilo ja jonkinnäköinen laskutaito riittivät vallan mainiosti. Mikään oikea opettaja Aapo ei tietenkään ollut. Tästä huolimatta hän kutsui itseään dosentiksi ja sai Oulun yliopistolta oman työhuoneen, joka sijaitsi fysiikan laitoksen siivouskomerossa. Dosentuurin lisäksi hän oli myöntänyt itselleen muun muassa sielunmaisema-arkkitehdin ja kaikkien tunnettujen tieteiden kunniatohtorin arvonimet. Niistä oli olemassa jopa todistukset – itse kirjoitetut tosin. Tutkintotodistuksien tehtailusta Aapolla oli paljon kokemusta entuudestaan. Ennen kuin hän päätyi Oulun yliopistolle, hän toimi valelääkärinä ja -opettajana eri puolilla PohjoisSuomea. Tekipä Aapo lyhyen linnareissunkin luvattoman psykiatrisen vastaanoton pitämisen vuoksi. Presidentti Kekkonen armahti hänet kuitenkin hyvin pian, sillä Aapo ei ollut aiheuttanut kenellekään pysyvää harmia – toisaalta hänen potilaansa olivat olleet hyvin tyytyväisiä.

Finanssipuoli kunnossa Luennot olivat ortotopologian dosentille rahallisesti kannattavia. Vielä pari vuosikymmentä sitten vierailevien dosenttien tapana oli kerätä kuulijoiltaan kolehti. Tätä perinnettä noudatti myös Aapo, joka keräsi parhaimmillaan yli tuhannen markan potin. Joskus Aapo saattoi tiedustella rohkeasti ”vinanssipuolta” myös yliopiston käytävillä vastaan käveleviltä ihmisiltä ilmaisen kahvin ja pullankannikan toivossa. Osa raotti kukkaronnyörejään mielellään, osa taas yritti livahtaa ohi seinänviertä pitkin. Ja jos jollakulla oli mukanaan vain vaikkapa viidenkymmenen markan seteli, jota ei raaskinut luovuttaa kahvirahaksi, Aapolla oli ratkaisu: ”Kyllä minulla on antaa takaisin.” Naisväen Aapo tosin jätti herrasmiehenä rauhaan.

Ortotopologian loppu Vielä kaksikymmentä vuotta sitten Aapo uhosi ortotopologian nousevan koko maailman tietoisuuteen. Kohtalo päätti toisin, sillä kaiken olevaisen tiedemies tuupertui lopullisesti Helsingin-luentomatkallaan vuonna 1993. Siihen päättyi myös ortotopologian tarina – kukaan muu kun ei koskaan oppinut ymmärtämään kaiken maailman ilmiöitä tutkiskelevaa tieteenalaa yhtä hyvin kuin sen kehittäjä Aapo Heikkilä.

EdaridebattiEdarid Toiset vaalit tulossa Uusi kansanedustajakaarti on jälleen kerran vallannut Arkadianmäen. Selailtaessa edustajien taustoja iskee väistämättä silmille, miten hämmästyttävän suurella osalla on jonkinmoinen tausta nuoriso- ja yliopistopolitiikasta. Vaikka ylioppilaskuntatoiminta on hieman menettänyt merkitystään verrattuna 60-70-lukuihin, se toimii edelleen nuorisopoliitikkojen ponnahduslautana valtakuntapolitiikkaan. Lisäksi ylioppilaskunta jatkaa arvokkaiden kansalaistaitojen kouluttajana sukupolvesta toiseen. Juuri valitun ja monen aikaisemmankin kansanedustajaotoksen perusteella yliopistopolitiikka opettaa juuri niitä taitoja, mitä menestyvä poliitikko tarvitsee. Siten se toimii yhtenä valikoitumistasona matkalla politiikan huipulle. Ylioppilaskunnassa voi oppia monia poliitikolle tärkeitä taitoja, kuten politiikan ja vaikuttamisen sääntöjä, retorisia taitoja sekä argumentointia. Esimerkiksi Kokoomuksen vanhat jäärät Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi toimivat näkyvillä paikoilla HYY:ssä ennen valtakuntapolitiikkaan lähtemistä, väistyvä pääministeri Mari Kiviniemi oli Keskustanuorten johtavia hahmoja ja Vasemmistoliiton ääniharava Paavo Arhinmäki toimi vielä 2000-luvun alussa HYY:n edaattorina. Mainittu kärkipoliitikkoja valikoiva vaikutus voitaisiin luokitella yliopistolaissa säädetyn ylioppilaskunnan tarkoituksen alle, jonka mukaan “ylioppilaskunnan tehtävänä on osallistua [...] yliopiston kasvatustehtävän hoitamiseen valmistamalla opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen“. Tätä tehtävää meidän ylioppilaskuntamme HYY hoitaa myös osallistamalla jäsenistöään toimintaansa tukemalla muun muassa ainejärjestöjä. Uskon, että moni kansantaloustieteilijä on hankkinut elämässä tarvittavia kansalaistaitoja KTTO:n ja muiden opiskelijajärjestöjen kautta. Ylioppilaskunnan toinen tehtävä on “edistää

[jäsentensä] yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä“. Näkyvin viime aikojen edunvalvonnallinen toimenpide on ollut Suomen Ylioppilaskuntien Liiton SYL:n kampanja opintotuen sitomiseksi indeksiin. Jää nähtäväksi, saadaanko uudistus säästöpaineista huolimatta alkavan vaalikauden aikana läpi. Eduskuntavaalit on juuri käyty, mutta pian seuraavat, hieman pienimuotoisemmat vaalit kolkuttavat ovelle. Syksyllä pidetään HYY:n edustajistovaalit, jolloin valitaan taas kerran uusia edaattoreita toimimaan opiskelijoiden yhteisen hyvän eteen. On olemassa monia syitä, joiden takia edaattoriksi kannattaisi pyrkiä. Ei tarvitse olla poliittinen broileri hyötyäkseen esimerkiksi hyvästä esiintymiskyvystä, ryhmätyötaidoista tai vaikkapa kokemuksesta oikean voittoa tavoittelevan osakeyhtiön hallituksesta. Ehdokashaku on monessa ryhmässä jo käynnissä. Kannattaa siis antaa asian hautua kesän yli ja ottaa selvää mistä on kyse. Kenties sinusta tulee seuraava ylioppilaskuntapolitiikasta ponnisteleva kansanedustaja? PAUL STENBÄCK Kirjoittaja on HYY:n edustajiston jäsen.

”

Ei tarvitse olla poliittinen broileri hyötyäkseen esimerkiksi hyvästä esiintymiskyvystä.

debattiEdaridebatti Y-HYY, Y-HYY, Y-HYY

”

Ylioppilaskunnassa sattuu ja tapahtuu edelleen. Otsikon mukainen tunnelma vallitsi talousjohtokunnassa, kun järjestötuista piti päättää. Minusta on ihan kivaa, että järjestösektorikaan ei enää jaksa puhua toiminta-avustuksista, vaan sanotaan suoraan, että jaetaan rahaa järjestöille. Rahaa oli jaettavaksi kuitenkin liian vähän ja se jakautui monen mielestä väärin. Jakoon oli kehitetty ”matemaattinen malli”, jossa pääosin toimintakalenterin mukaan laskettiin toiminnan määrästä ja laadusta pisteitä. Pisteet tulivat lopulta suhteellisen lonkalta. Suosittelen jokaista järjestöaktiivia nuolemaan allekirjoittaneen persettä, jotta tämä avustaisi tulevien papereiden täytössä HYY-tuen maksimoimiseksi. Kaikki valtsikan järjestöt, menettivät reilusti tukiaan. Suurin osa (KTTO mukaan luettuna) menetti jakomalliin kirjatun maksimimäärän, eli 500 euroa. Pienet humanistijärjestöt saivat tukiaan nousemaan – olihan niillä ollut jopa 25 hallituksen keskeistä lounastapaamista vuoden aikana. Jos minua kuunnellaan yhtä vähän kuin tähän asti, malli säilyy ensivuonna nykyisen kaltaisena. Seuraava järjestöille merkittävä uudistus tulee vielä toukokuun aikana. Ylioppilaskunnan tilat laitetaan uudelleen jakoon. Osakunnat ovat jo menettäneet tiloista niin suuren osan, että olisi kummallista, jos niitä enää vähennettäisiin. ”Kannula” eli valtsikan ainejärjestöjen käy-

Rahaa oli jaettavaksi kuitenkin liian vähän ja se jakautui monen mielestä väärin.

tössä oleva klusteritila Uudella ylioppilastalolla on kysymysmerkki (näihin tiloihin siis myös KTTO:lla on käyttöoikeus), sillä edellisvuodelta Kannunvalajien toimesta raportoitiin poikkeuksellisen massiivinen määrä väärinkäytöksiä. Uudelta ylioppilastalolta aiottaneen lisäksi vuokrata ulkopuolelle joitakin tiloja. Tilajako on järjestöille myönnettävistä avustuksista rahamäärällisesti ylivoimaisesti merkittävin, niinpä se myös kuumentaa tunteita. Jännittävä alkukesä on siis tulossa, myös ylioppilaskunnan puolella! EERO HAAPALEHTO Kirjoittaja toimii HYY:n talousjohtokunnassa ja edustajistossa. Lisäksi häntä saattaa havaita myös joissakin politiikkapiireissä.

Tarkennuksia

Edellisen Kapitaalin lukijoita ilahduttaneen keskiaukeaman poikakuvan valokuvaajan nimi jäi viime lehdessä mainitsematta. Valokuvan on ottanut Erik Purdon. Paljon keskustelua on herättänyt myös kuvan keskimmäisen miesmallin keskivar-

talon tuntumassa sijaitseva tummempi alue. Kapitaalin toimitus tarkentaa, että kyseessä on pelkkä varjo. Lukijoiden ei siis tarvitse jatkossakaan olla huolissaan siitä, että lehdessä julkaistaisiin tavalla tai toisella epämääräistä materiaalia.

Pankkiiri yliarvostelee

AUTOT

TEKSTI JA KUVAT: JANI VALTONEN

Palstani viimeinen Saksan-vaihdon yliarvostelu päättää perinteikkään kolumnisarjani. Autoarvostelu täydentää hifistelyn ympyrän ja pilke silmäkulmassa tehdyn kuvan pankkiireista.

pan satamat ovat täynnä käytettyjä autoja, joita sinne exportataan. En keskity tässä vertailussa kumpaankaan näistä, vaan mukana ovat Eurooppalaisten automaiden tyypilliset edustujat: Alfa Romeo, Audi, Renault sekä Volvo. Alfa Romeo (Anonima Lombarda Fabbrica Automobil), joka on osa isoa Fiat-konsernia, on tunteikas auto. Niin kuin BBC:n legendaarisen Topgear-ohjelman juontajat usein ovatkin todenneet: ”You can’t be a true petrolhead without having had a Alfa Romeo.” Vaikka 80 % ajasta kuluisikin tienpientareella tai huoltoa odotellessa, niin se loput 20 % on ajamisen utopistisen ihanteen tiivistymistä todellisuudeksi. Itse olen ajanut Alfa 147:ää rosso corsan väreissä. Auton moottori olisi Suomen standardien mukaan ollut turboahdettu, mutta ei rekisteriotteessa. Twin Spark-moottori teki autosta ketterän ja vauhdikkaan. Moottoriurheilun tuntuma oli läsnä, mutta en ikinä päässyt

Aurinko paistaa tuulilasiin ja betoninen Autobahn halkoo maata kuin viivoittimella vedettynä. Monikaistaiset moottoriteiden liittymät näyttävät geometrisilta hämähäkinseiteiltä navigaattoreiden näytöillä. Vaikka nopeusmittarissa on 160km/h, vasemmalta tulevat Porschet ja BMW:t kurvaavat kovaa ohi. Tämä on ajamista Saksassa – autoilun luvatussa maassa. Autoja tulee kaikilta mantereilta ja niihin liitettään usein stereotyyppisiä käsityksiä. Aasialaiset autot ovat luotettavia, yleisiä tai huokeita. Jenkkiautot ovat isokoneisia bensasyöppöjä, joista ei hevosvoimia saa millään irti etc. Afrikkalaisia automerkkejä ei taida valtavasti olla, sillä Euroo-

suurimpien liikemaailman johtajien käyttämät menopelit ovat renkailla liukuvia salonkeja, jotka on rakennettu sitä varten, että 170km/h ei olisi niin voimia syövä ajovauhti. Saksassa nimittäin jokaisen oikeus on ajaa aamulla nopealla autolla kovaa töihin. Renault puolestaan on tyypillinen ranskalainen auto, missä mukavuus on hieman korostunut. Itse ajoin aikanani oman ajokorttini tumman sinisellä Renault Meganella, jonka 1.6 kone teki autosta yllättävän ärhäkän, sillä kori oli suhteellisen kevyt. Megane oli mukava ja helppo ajaa sekä ihan kohtuullinen ulkonäöltään. Auto oli viimeisin vanhan korimallin edustaja ja klassisempi kuin nykyiset modernit kuuautot, jotka minusta eivät ole niin tyylikkäitä. Se oli toimiva menopeli liikkumiseen. Ruotsalaisen lintukodon turvallinen perheauto, joka kuuluu mielikuvaan omakotitalon,

siihen täysin kiinni varoessani kortin hyllyttämistä. Audi – nimetty perustajansa Augustus Horschin (lat. Audi) mukaan – on nykyään osa suurta ja mahtavaa Volkswagen-konsernia. Nämä ihanat arkisenharmaat tehomyllyt ovat saksalaisen insinööritaidonnäytön hedelmiä. Audi on tunnettu laatumerkki, sekä perheautoissa että businessluokissa. Hauska yhdistelmä saksalaista käytännöllisyyttä sekä tehoajattelua ovat Audin RS4 ja RS6 farmarit, joissa on enemmän hevosvoimia kuin monissa urheiluautoissa. Tuntuma tiehen ratin takana on mainio. Kun sen kerran oppii, niin tietää miten auto käyttäytyy vaikeammissakin olosuhteissa. Anekdoottina mainittakoon, että Audi Quattro oli nelivedon uranuurtajia, jolla kahmittiin monia rallimestaruuksia. Mallit >A5 ovat todellisia erämaalaivoja ja niiden käyttötarkoitus ei välttämättä suomalaiselle avaudu. Nämä

kolmilapsisen perheen ja koiran kanssa on Volvo – se on pohjoismainen auto: luotettava, mukava ja turvallinen. Aivan halvimpia autoja eivät Volvot yleensä ole, mutta laatukaan ei ole sitä heikointa. V70 farmari on mukavan tilava ja isommalla dieselkoneella se liikkuu aika vauhdikkaasti talvisen Suomen teillä. Hieman ehkä yllättäen, aika usein nimenomaan Volvokuskit tulevat haipakkaasti ohi vasemmalta Suomen moottoriteiltä. Nämä vertailun yksilöt eivät vedä vertoja Zürichin katujen huippupankkiirien kieseille. Siellä kadut olivat täynnä toisen toistaan upeampia Maserateja, Bentleytä sekä Ferrareita Audeja, BMW:tä ja Porscheja mainitsemattakaan. Itse olen saksalaisen tehokkuuden ja tyylikkään laadun ystävänä Audi-mies, joka preferoi Volkswagen-konsernin autoja. Näin yllättäen ja pyytämättä vertailun voittaja-automerkki on kuin onkin Audi.

ALFA ROMEO Tyyli: 4 Hinta/Laatu: 3 Hyöty: 4

RENAULT Tyyli: 3 Hinta/Laatu: 4 Hyöty: 3

AUDI Tyyli: 5 Hinta/Laatu: 2 Hyöty: 5

VOLVO Tyyli: 3 Hinta/Laatu: 3 Hyöty: 4

”

Haluan nyt kiittää kolumnini uskollisille lukioita sekä niitä, jotka ovat palautetta lähettäneet: tyyli sekä huumori ovat tärkeitä!

Ruotsalaisen lintukodon turvallinen perheauto, joka kuuluu mielikuvaan omakotitalon, kolmilapsisen perheen ja koiran kanssa on Volvo.

Lehden sivumäärän tulee olla neljällä jaollinen. Tämän tilan olisi voinut hyödyntää paljon tehokkaammin esimerkiksi Sinun mainoksellasi. Ota yhteyttä: ktto-hallitus@helsinki.fi.

01010000 01110101 01110010 01101001 01110011 01110100 01100001 00100000 01001000 01101111 01101111 01110000 01101001 01100001 00100000 01110100 01100001 01101011 01100001 01110000 01110101 01101111 01101100 01100101 01110011 01110100 01100001 00101110

MUN LASKIN: Hannu Kivimäki TEKSTI JA KUVA: NIKO-MATTI RONIKONMÄKI

Mikä on laskimesi malli?

WolframAlpha.

Kuinka vanha laskimesi on? Tehty 18.5.2009.

Mistä laskimesi on hankittu? google.com.

Mikä on laskimesi paras ominaisuus? Ruoka-aineiden ravintoarvot.

Mikä on paras muistosi laskimesi kanssa? Opetustilanteessa laskin on ratkaissut kaikki ongelmat puolestani.

Tällä palstalla esitellään kansantaloustieteen opiskelijoille tuttujen hahmojen laskukoneita.

MIKROMIES

TOP 5

poliittiset itsemurhat Suomessa

TEKSTI: MITJO VAULASVIRTA KUVA : JULIA MÜLLER

Suomen kohdalla on jokseenkin hedelmätöntä puhua poliittisista itsemurhista, sillä poliittinen välikuolema on huomattavasti sopivampi termi. Hetkellisen lepäilyn jälkeen lähdetään uuteen nousuun, joka yleensä päättyy vasta eläkeiässä. Ehkä suomalaiset ovat hyvin anteeksiantavia tai sitten me emme yksinkertaisesti jaksa välittää. Valtioneuvoston jäsenten syyttämiskynnys on niin korkea ja vähäpätöisemmät rikkomukset harvoin johtavat valtakunnanoikeuteen. Koska ketään ei syytetä, ketään ei myöskään tuomita, ja kun ketään ei tuomita, niin ihmiset tapaavat unohtaa asiat hyvin helposti. Toisaalta valtakunnanoikeuden antamat tuomiot todistavat osaltaan sen, että edes lahjuksien ottaminen ja virkavelvollisuuden tahallinen laiminlyöminen eivät ole mikään tae uran päättymisestä. Kauko Juhantalo palasi eduskuntaan vielä kahdeksi kaudeksi ja nousi puolustusvaliokunnan puheenjohtajaksi; Aarre Simonen tuomittiin virkavirheestä sakkoihin, mutta viisi vuotta myöhemmin hän istui jälleen oikeusministerinä eduskunnan edessä. Poliittisen itsemurhan tekeminen Suomessa näyttäisi olevan äärimmäisen vaikeaa, ja siksi myös alla oleva Top 5 -lista on ennemminkin kokoelma noloja tapauksia ja poliittisten urien kokemia kolauksia.

5. Johannes Virolainen

Vielä Kekkosen aikana poliittisen itsemurhan tekeminen oli huomattavasti helpompaa, sillä jopa puolihuolimaton kommentti Suomen ulkopolitiikasta riitti suututtamaan kansakunnan isän. Näin kävi puhemies Johannes Virolaiselle kun hän vuonna 1979 tokaisi Kokoomuksen hallituspaitsion johtuvan ”yleisistä syistä”. Länsi-Saksan lehdistössä tämä toi yöpakkaskriisin muistot mieleen, ja vaikka Virolainen kuinka yritti selittää puhuneensa vain sisäpolitiikkaa, ei UKK:n vihaa käynyt taltuttaminen. Tämän Juhannuspommiksikutsutun lausunnon seurauksena Kekkonen katkaisi myllykirjeellä välinsä Virolaiseen, mikä silloin merkitsi jäämistä politiikan sisäpiirin ulkopuolelle.

4. Kari Häkämies

Itsemurhalistan neljännen sijan ansaitsee Kokoomuksen Kari Häkämies. Oikeus- ja sisäministerinä aiemmin toiminut kansliapäällikkö Häkämies pidätettiin virastaan vuonna 2003, kun miestä alettiin epäillä naisystävänsä törkeästä pahoinpitelystä sekä yllytyksestä puhelutietojen väärinkäyttöön. Raaseporin käräjäoikeus tuomitsi kansliapäällikön kolmesta pahoinpitelystä, ja Häkämies palasi häntä koipien välissä kotiseudulleen Kotkaan. Naisen pa-

hoinpitelijää ei Suomessakaan katsottu hyvällä, mutta vuonna 2009 Häkämies tuli kuitenkin valituksi jonkun pikkukunnan johtoon.

ta. Anneli Jäätteenmäen pääministerikausi päättyi lyhyeen, mutta kansa palkitsi tämän hassun kepulaisen vielä Brysselin komennuksella. Mannisesta ei kukaan ole kuullut sen jälkeen mitään. ”Tapaus Jäätteenmäki” muistetaan kansan keskuudessa yllättäen laulavasta faksista sekä hienosti muotoilluista valheista.

3. Ulf Sundqvist & Arja Alho

Nämä kaksi hurmaavaa demari-itsemurhaa kietoutuvat toisiinsa mukavan sotkuisella tavalla. SDP:n puheenjohtaja Sundqvist oli pankinjohtajana hoitanut finansseja hieman huolimattomasti, minkä vuoksi hänet vuonna 1993 tuomittiin miljoonien markkojen korvauksiin. Sundqvist joutui eroamaan puolueensa johdosta, mutta maksoi kuitenkin vahingonkorvauksista vain osan. Vuonna 1997 silloinen toinen valtiovarainministeri Arja Alho hyväksyi sovittelusopimuksen, jonka nojalla toveri Sundqvistin velkapottia kavennettiin entisestään. Kansa ei jaksanut hyvä veli -järjestelmän puuhia katsella, ja niin myös Alho joutui eroamaan ministerin pestistään.

1. Ilkka Kanerva

Listan ykköseksi selviytyy Ilkka Kanerva, sillä viime vuosien kanervaskandaali on sisältänyt kaikkea mitä näyttävältä poliittiselta itsemurhalta voi odottaa: seksiä, lahjusepäilyjä sekä suomalaiseen tapaan myös arveluttavia tekstiviestejä. Kanervan loistokkaasti alkanut ulkoministerikausi päättyi tämän lehden keskiaukeamalle kelpaamattomalle naiselle lähetettyihin viesteihin. Tieto viriilinä miehenä pidetyn Kanervan seikkailuista levisi kansainväliseen mediaan ja suomalaiset olivat järkyttyneitä ulkoministerinsä käsittämättömästä naismausta. Kanervan sekoilut saivat valtiovarainministerinkin itkemään, ja Iken ainoaksi vaihtoehdoksi jäi uran jatkaminen rivikansanedustajana.

2. Anneli Jäätteenmäki

Jäätteenmäen vuoksi myös Suomi sai oman ”gatensa”. Salaisiksi luokiteltujen asiakirjojen tuominen julki television vaaliväittelyssä osoittautui hasardiksi tempaukseksi, varsinkin kun kyseiset dokumentit oli saatu presidentin neuvonantajal-

Kirjoittaja on poliittisen historian opiskelija.

5+1 kysymystä 1. Mikä valuutta?

5 pistettä: 1. tammikuuta 2005 valuutta uusittiin pudottamalla rahoista pois kuusi nollaa. 3 pistettä: Yksi tällainen jakautuu sataan kuruşiin, jotka tunnetaan myös piastereina. 1 piste: Tällä rahalla maksetaan Turkissa.

2. Mikä alkuaine?

5 pistettä: Tämän alkuaineen tiheys on 1,93 g/cm3 ja sen sulamispiste on 301,59 K (28,44 °C). 3 pistettä: Jaksollisessa järjestelmässä tämän alkuaineen järjestysluku on 55. 1 piste: Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen tämän alkuaineen radioaktiivista 137-isotooppia levisi ympäristöön.

3. Kuka suomalaispoliitikko?

5 pistettä: Hän on kieltäytynyt ministerin paikasta useita kertoja vedoten krooniseen migreeniin. 3 pistettä: Hän oli Helsingin ääniharava eduskuntavaaleissa 2011 ja 2007 sekä kunnallisvaaleissa 2000 ja 2004. 1 piste: Hänet valittiin vaalien jälkeen väliaikaiseksi eduskunnan puhemieheksi. Puhemiesvaalissa hyväksyttiin kirjoitusvirheet nimessä.

4. Kuka hallitsija?

5 pistettä: Hän on perustanut oman rauhanpalkintonsa vapaustaisteluiden johdossa oleville kolmannen maailman henkilöille. 3 pistettä: Vallankaappauksen tehtyään hän tyytyi symboliseen ylennykseen kapteenista pelkäksi everstiksi. 1 piste: Hän on hallinnut Libyaa vuodesta 1969 saakka.

5. Mikä uskonto?

5 pistettä: Sen alkuperä on muinaisessa, noin kaksituhatta vuotta ennen ajanlaskun alkua kukoistaneessa veda-kulttuurissa. 3 pistettä: Kyseessä on maailman kolmanneksi suurin uskonto, jolla on reilu miljardi kannattajaa. 1 piste: Uskonnossa on lukematon määrä persoonallisia jumalia, esimerkiksi Vishnu ja Shiva.

6. Mikä vuosiluku?

Oikea vuosi: 5 pistettä, +/- 1 vuosi: 3 pistettä, +/- 2 vuotta: 1 piste 2.–3. tammikuuta – Suomessa toimitettiin ennenaikaiset eduskuntavaalit. Eduskunta oli hajotettu vuotta aiemmin. 18. huhtikuuta – Keskusteltuaan pääministeri Rafael Paasion kanssa Urho Kekkonen sanoi olevansa valmis jatkamaan presidenttinä myös kautensa jälkeen, ”mikäli kansan enemmistö katsoo sen parhaaksi”. 7. lokakuuta – SMP:llä oli ongelmia niskuroivien kansanedustajiensa kanssa. Puoluehallitus katsoi kahdentoista kansanedustajan eronneen puolueesta ja julisti jäljelle jääneen kuuden henkilön ryhmän SMP:n ainoaksi eduskuntaryhmäksi.

Vastaukset: 1. Turkin liira, 2. cesium, 3. Ben Zyskowicz, 4. Muammar Gaddafi, 5. hindulaisuus, 6. 1971

”

On helpompaa muuttaa toimittaja ekonomistiksi kuin ekonomisti toimittajaksi. Frederick W. Taylor, yhdysvaltalainen teknikko ja organisaatioteoreetikko

Jälkipääkirjoitus Kesälaitumelle Lukuvuosi alkaa olla ohi, ja niin on tämä Kapitaalikin. Ellet sitten alkanut lukea lehteä lopusta alkuun, vaikka sehän nyt olisi silkkaa hulluttelua. Siinä tapauksessa kehotamme palaamaan takaisin alkuruutuun: et tiedä, mitä olet menettänyt. Tämän vuoden kahteen Kapitaaliin on mahtunut kaikenlaista: hämmentäviä, suorastaan eläimellisiä keskiaukeamakuvia, vaalihuumaa, vaalikrapulaa, persuilua, Arabimaiden kuohuntaa... Teknisten ongelmien ansiosta (tai vuoksi) maamme ehdottomasti johtava kansantaloustieteellinen julkaisu sai nyt uuden ulkoasun toista kertaa tälle vuotta. Jonkinlaista kehitystä on ehkä vuosien saatossa tapahtunut, vaikka ei Kapitaali vielä olekaan yhtä chic kuin

Suomen Kuvalehti, Newsweek, Economist tai Groteski. Palautetta niin sisällöstä kuin ulkoasusta saa mieluusti antaa koko toimituskunnalle – negatiiviset kommentit tosin jätämme huomiotta. Lehti kädessä on hyvä lähteä kesälaitumelle. Kun sieltä taas parin kuukauden päästä palataan – virkeänä ja innokkaana tietysti – Kapitaalikin tulee takaisin kuvioihin. Myös opintorintamalla puhaltavat uudet tuulet. Opintotarjottimelta löytyy kaikenlaisia herkkupaloja (ja rotanmyrkyllä täytettyjä eineslihapullia, yök). Ja ah, ne uudet fuksit tulevat taas... Hyvää kesää!