5 minute read

ONNEA VALMISTUMISESTA OLGA LARINKARI

SONJA SILVENNOINEN

ONNITTELUT VALMISTUMISESTA OLGA LARINKARI!

Advertisement

HAASTATTELU LAURI LAATUNEN KUVA SONJA SILVENNOINEN JA ROMAN BELETSKI

Alkuvuodesta oikeustieteen maisteriksi valmistunut Olga Larinkari ehti olla viiden ja puolen opiskeluvuotensa aikana monessa mukana. Olga aloitti uransa toimimalla toimihenkilönä legendaarisessa vuoden 2016 ulkoasiainvaliokunnassa ja tämän jälkeen tie vei Spexissä näyttelemisen ja opintovaliokunnan sihteerin pestin kautta hallitukseen, jossa Olga toimi opintovastaavana ja OVK:n puheenjohtajana vuonna 2018. Nuoremmat pykälistit muistanevat Olgan myös erityisesti hänen ajastaan valovoimaisena phuksikapteenina 2019–2020. Kaiken tämän päälle Olga ehti lisäksi toimia muun muassa tiedekuntatuutorina, lukuisissa eri toimikunnissa sekä valmennuskurssien avustavana kurssipäällikkönä ja käydä vaihdossa Moskovassa. Inter Vivos päättikin tiedustella Olgalta fiiliksiä näin mittavan ajanjakson tultua päätökseen.

ONNEA VALMISTUMISESTA OLGA! MILTÄ MAAILMA NÄYTTÄÄ NYT VALMISTUNEEN JURISTIN SILMIN?

Kiitos paljon! Maailmantilanne on nyt toisena koronakeväänä näyttänyt ajoittain jo hieman lohduttomaltakin. Näin juuri valmistuneena siinä on kuitenkin myös jotain kiehtovaa. Kun yhteiskunnalliset ongelmat ja rikollisuus kasvavat tällaisina epävarmoina aikoina, näen edessäni entistä konkreettisempana sen, miksi oikikseen alun perin hainkin – jotta näihin ongelmiin voisi käytännön tasolla vaikuttaa. Valmistumisessa oikeustieteen maisteriksi tähän maailmantilaan on siis motivoivaa haastetta ja se tuo puhtia työmentaliteettiin. Toivon aidosti voivani työni avulla vaikuttaa siihen, että yhteiskuntarauha säilyy myös jatkossa. Olen myös todella iloinen siitä, että olen heti valmistumisen jälkeen päässyt tekemään sellaisia työpaikoissa töitä, jotka tukevat tätä agendaani..

MITEN ALUN PERIN PÄÄDYIT HAKEMAAN OIKIKSEEN JA OLIKO SINULLA JOTAIN VAIHTOEHTOISIA SUUNNITELMIA?

Uravalintaani ohjasi se, että voisin vaikuttaa jollain tapa yhteiskunnallisiin asioihin. Olen kuitenkin aina ollut melko käytännönläheinen ihminen, ja oikiksessa houkutteli ongelmanratkaisu- ja päätöksentekokyvyn käyttäminen yksittäistapauksissa. Tykkään myös esiintymisestä, jota juristina voi ja pitääkin tehdä. Jos oikis olisi ollut poissuljettu vaihtoehto, olisin abina voinut nähdä itseni tulevaisuudessa myös psykologian tai yhteiskuntatieteiden, esimerkiksi kriminologian ammattilaisena.

MINKÄLAISIA TUNTEMUKSIA SANA ”GRADU” HERÄTTÄÄ TÄSSÄ VAIHEESSA?

Ensimmäiseksi pintaan nousee hymy kasvoille; olihan se aikamoinen projekti. Rohkaistuin tutustumaan graduvaiheessani myös oikeustieteelle perinteisesti hieman tuntemattompiin materiaaleihin ja tutkimusmenetelmiin. Näin ollen opin todella paljon uutta sekä oikeustieteestä että muista tieteenaloista. Tuon hymyn taustalla on kyllä koronatilanteen, suljetun kirjaston ja täysipäiväisen etätyön takia myös muutama kyynel ja hikipisara.

KERRO MUUTAMISTA IKIMUISTOISISTA HETKISTÄSI PYKÄLÄSSÄ JA TIEDEKUNNASSA?

Näihin hetkiin kuuluu laidasta laitaan huippumuistoja. Phuksivuodesta muistuvat mieleen ihan omankaltaiset hetket jännityksestä luennoilla, tenteissä ja Pykälän bileissä. Pykäläaktiiviaikojen muistikuvien kohokohdat ovat varmaankin useiden tapahtumien järjestämisestä esim. OVK:n kanssa, vuosijuhlat ja päättömät reissut ympäri pääkaupunkiseutua, Suomea, Latviaa ja parhaimmillaan EteläEurooppaa.

Yliopiston osalta parhaimmat muistot liittyvät hetkiin, kun koin opintoedunvalvonnassa onnistuneeni ja kehitystä tapahtui. Opiskeluun liittyen ikimuistoisin hetki lienee edelleenkin se, kun en päässyt orientaatiokurssia läpi. Noh, tässä sitä nyt ollaan!

MINKÄ KOET OLLEEN KAIKEN KAIKKIAAN OPISKELUAIKOJEN ISOIN ANTI?

Hieman kliseinen, mutta ainoa mahdollinen vastaus: ihmiset ympärilläni. On ollut etuoikeus tutustua niin kokeneempaan juristikuntaan kuin kanssaopiskelijoihin. Ilman heitä minulla ei olisi tätä osaamista, ajatusmailmaa ja näkökulmia, joita minulla nyt valmistuneena juristina on. Ammatillisen näkökulman lisäksi kavereista ja yhteisöstä on ollut suunnatoni apu myös siihen, että olen ylipäänsä saanut opiskelut pakettiin.

MISSÄ NÄET ITSESI KYMMENEN VUODEN KULUTTUA, JA MITÄ TEET SILLOIN?

Uran suhteen toivon olevani rikosoikeuden parissa työskentelevä ammattilainen, joka on kerryttänyt jo itsevarmuutta ja ammattitaitoa työskennellessä tiettyjen erityisalojen asiantuntijana. Toivon, että säilytän tahtoni toimia aktiivisesti myös päätyön ulkopuolella, vaikuttaa asioihin ja ”parantaa maailmaa” elämäntilanteestani riippumatta. Lisäksi reilun 10 vuoden kuluttua näen itseni ehdottomasti Pykälän 100. vuosijuhlilla juhlimassa rakasta tiedekuntajärjestöäni vanhojen ja uusien pykälistikavereiden kanssa!

MITÄ VALMISTUNEEN JA VIISAAN VINKKEJÄ ANTAISIT MEILLE NUOREMMILLE PYKÄLISTEILLE?

Täysin suoraviivaiset ohjeet siitä, mihin kannattaa opiskeluaikana aikaansa käyttää, ovat mielestäni turhan ehdottomia; meitä pykälistejä on montaa sorttia ja mielenkiinnonkohteita vähintäänkin yhtä paljon! Varmana vinkkinä onkin se, että kuunnelkaa omia innostuksen kohteita niin opiskeluiden, järjestötoiminnan kuin työelämän osalta. Olen itse monesti mennyt massan mukana, mutta erityisen tyytyväinen olen niistä päätöksistä, jotka tein uskallettuani tarttua omiin salaisiin haaveisiini ja toiveisiini. Oman hyvinvoinnin lisäksi tällaisista päätöksistä on konkreettista hyötyä tulevaisuudessa. Aito innostus omia valintoja ja osaamistaan kohtaan ei voi jäädä keneltäkään työnantajalta huomaamatta. ∎

ROMAN BELETSKI

KESKINKERTAINEN OIKKARI

VALOA TUNNELIN PÄÄSSÄ

KUVA PIXABAY / SHELL_GHOSTCAGE

Jo yli vuoden ajan olemme joutuneet eristäytymään yksin koteihimme koronapandemian vuoksi. Valmiiksi jo stressaava oikisopiskelu muuttui – jos mahdollista – vieläkin stressaavammaksi, kun hauskat opiskelijatapahtumat ja lounashetket opiskelutoverien kanssa jäivät pois. Kaverien hymyilevät naamat vaihtuivat mustiksi Zoom-näytöiksi. Eipä olisi aikoinaan uskonut miten paljon UniCafen iänikuisia kalapuikkoja kermaviilikastikkeella voikaan kaivata. Tai no ehkä kaipuu kalapuikkoja kohtaan ei ole niin kova kuin kaipuu ihmiskontakteihin ja mahdollisuuksiin vuodattaa puolitutuille Portsun käytävillä tuntojaan opiskelujen etenemisestä.

Pandemia on kuitenkin avannut meille uudenlaisia mahdollisuuksia ja kehittänyt luovuuttamme. Meille on mahdollistettu esimerkiksi sitsaaminen kotisohvalta. Aika upeaa! Mikä parasta, sitsien jälkeen ei tarvitse pohtia, millähän kulkuvälineellä pääsisi kotiin. Myös tiedekunta on ottanut harppauksia uuteen suuntaan etäopiskelun myötä. Professorit ovat keksineet uusia tapoja mitata opiskelijoiden osaamista etänä. Pelkistä monivalintojen kauhutenteistä on päästy eteenpäin: joillakin kursseilla saa kuvata videon esseen sijaan ja olenpa ollut kurssilla, jossa esseen sanamäärän sai puolittaa, jos teki sarjakuvan tai taideteoksen esseen aiheeseen liittyen.

Etäopiskelu on mahdollistanut sen, ettei opiskelu ole sidottuna tiettyyn paikkaan. Eihän se tunkkainen luentosali nyt oikeasti ole niin kummoinen paikka. Päivien lämmetessä on oikeastaan aika mukavaa, että luentoa voi seurata vaikka mökin riippukeinusta.

Etäaika tuo myös etäaikojen ongelmat. Jokainen on varmasti tähän mennessä kokenut tai vähintään todistanut etäluennoilla mikkien ja videokameroiden temppuilut. Itsekin unohdin mikkini päälle bussissa, jolloin muut luennolla saivat kuunnella bussin kuulutuksia maskipakosta. Myönnettäköön, että tämä moka sai korvat hieman punehtumaan. Nolotusta helpotti kuitenkin, kun Helsingin Sanomat tällä viikolla uutisoi, että kanadalainen kansanedustaja esiintyi täysin alasti kesken maan parlamentin edustajainhuoneen istunnossa. Moka-asteikolla olenkin siis oikeastaan ihan noviisi. Tässä kyllä totisesti eletään unohtumattomia aikoja siinä mielessä, että eihän tällaisia mokia tapahdu normaaliaikoina, kun ollaan lähiopetuksessa ja istunnoissa paikan päällä.

Siitäkin huolimatta, että etäily on avannut uusia ovia, niin innolla odotan paluuta tavalliseen arkeen rokotteen voimin. Siellä ne approt, vujut, opiskelijalounaat ja salitentit edessä häämöttävät. Keväistä toivoa täynnä siirrän katseeni jo kohti syksyä!

Keskinkertainen oikkari on pakina-, avautumis- tai seuranhakupalsta, jonne voi kirjoittaa joko omalla nimellä tai nimimerkillä. Lähetä oma tekstisi toimitukselle osoitteeseen intervivos@ pykala.fi.

This article is from: