RIKOSOIKEUDEN KURSSI DIGITALISAATION KÄRJESSÄ – TERVETULOA MOOC

TEKSTI BINGA TUPAMÄKI KUVA TEEMU HAKALA JA BINGA TUPAMÄKI

Vuosi 2021 toi mukanaan täysin uuden tavan opiskella oikeustiedettä. Miten toimii alun perin koodaajien suosiossa ollut MOOC rikosoikeuden opiskelussa ja mitä siltä voidaan odottaa? Olemme saaneet MOOC-kurssin kantaisät kommentoimaan yleisimpiä aiheesta herääviä kysymyksiä.

INNOVATIIVINEN RIKOSOIKEUDEN KURSSI

Mennyt vuosi on ollut opiskelun kannalta vallankumouksellinen, ainakin digitalisaation näkökulmasta. Oikeustieteellinen tiedekunta on aiemmin ollut kiinni perinteisessä opiskelussa, jossa on painotettu fyysistä läsnäoloa kursseilla sekä vielä fyysisempää lakikirjojen raahaamista tenttisaliin. Tiedekunnalla on ollut paljon sopeutumista opetuksen äkillisessä digitalisaatiossa. Rikosoikeuden peruskurssi on ollut tunnettu siitä, että sen toteutus on hieman vaihdellut vuosikerrasta toiseen. Esimerkiksi joitain vuosia sitten rikosoikeuden tentti suoritettiin vaihtoehtoisesti suullisena, jossa opiskelijaryhmät valmistautuivat etukäteen annetun oikeustapaustehtävän avulla. Ryhmät muodostettiin siten, että vuorollaan yksi ryhmä oli valmistellut vastaukset ja toinen ryhmä opponoi vastausta. Lisäksi jokaiselta kysyttiin muutama kysymys rikosoikeuden yleisistä opeista. Hyviä puolia tässä toteuttamistavassa oli esimerkiksi se, että tentti painotti yhteistyökykyä ja vuorovaikutustaitoja, joita työelämässäkin vaaditaan, sekä se, että tentin arvosana oli saatavilla nopeasti suorituksen jälkeen. Suulliset tentit kaatuivat lopulta siihen, miten paljon resursseja ne veivät, varsinkin kun vuoden 2017 koulutusohjelman uudistus (nk. ”iso pyörä”) muutti täysin sen, miten oikeustieteellisessä nykyään opiskellaan. Tilaa erityisjärjestelyille ei ollut, koska nyt kurssit ovat useimmiten pakattu kuukauden mittaisiin opintojaksoihin. Koulutusohjelman uudistuksen jälkeen rikosoikeuden kurssiarvosana muodostui kahdesta esseestä. Vuorossa oli kokeilu sellaisesta mallista, jossa tenteistä luovuttiin kokonaan. Esseetehtävien kovaa painotusta perusteltiin sillä, että tiedekunnassamme on ylipäätänsä liian vähän kirjallisia töitä ennen notaarin tutkielmaa. Suurelle osalle toisen vuoden opiskelijoista rikosoikeuden esseet ovat olleet ensimmäinen kosketus tieteelliseen kirjoittamiseen. Kahden esseen kirjoittaminen ei kuitenkaan varmistanut sitä, että rikosoikeuden kurssi tarjoaisi opiskelijalle monimuotoisen kokonaiskuvan oikeudenalasta. Kokonainen vuosikurssi osasi kyllä kertoa rikoksen rakennemalleista tai ehdollisista vankeuksista, mutta mitään formaalia vaatimusta yleisestä osaamisesta ei ollut. Palautetta uudesta toteuttamistavasta oli tullut molempiin suuntiin: osa opiskelijoista piti esseistä, kun taas toiset toivoivat muutakin. Rikosoikeuden kurssin vetäjät päätyivät etsimään kompromissia.

Rikosoikeuden konkarit Dan Frände ja Sakari Melander vaihtamassa kuulumisia ja pohtimassa MOOCkurssin onnistumisia.

MOOC-KURSSIN TAUSTOISTA

Esseiden aiheuttamat puutteet haluttiin korjata tämän vuoden kevätlukukautena, ja siksi rikosoikeuden kurssiin tehtiin taas muutoksia. Kahden esseen sijaan kurssitehtäviin kuuluivat yksi essee tarkemmasta aiheesta, Moodle-tentti koko tenttialueesta sekä MOOC-kurssi rikosoikeuden perusasioista. Luennot ja pienryhmät toteutettiin samanlaisina, toki koronan pakottamin etätyökaluin. Uudistetun kurssin eri tehtävistä eniten huomiota sai MOOC-kurssi eli massiivinen avoin verkkokurssi (Massive Open Online Course). MOOC-formaatin ydinajatuksena on, että kaikilla on vapaa pääsy verkkokurssin suorittamiseen. MOOC voidaan nähdä nykyaikaisena vastauksena avoimen yliopiston kysynnälle. Ensimmäiset MOOC-kurssit järjestettiin Pohjois-Amerikassa 2000-luvun alussa. Ne ovat saavuttaneet nopeasti suosiota niiden resurssitehokkuuden ansiosta ja nyt MOOC-kursseja tarjoaa suuri osa maailman yliopistoista. MOOC ei ole suomalaisessakaan tiedeyhteisössä täysin uusi asia, vaan esimerkiksi Helsingin yliopistojen tietojenkäsittelyn laitos ja Aaltoyliopisto ovat hyödyntäneet tätä konseptia jo pitkään. MOOC on ollut esimerkiksi koodauskursseilla tehokas suoritustapa.

SUORITUSTAPA JA MOTIIVIT

Helsingin oikeustieteelliselle tiedekunnalle rikosoikeuden MOOC on ensimmäinen lajiaan. MOOC koostuu kuudesta osasta, jotka kaikki käsittelivät rikosoikeuden perusteita. Aineistona kurssilla toimii teksti, joka on tiivistelmä Sakari Melanderin kirjasta Rikosoikeuden peruskysymyksiä sekä lyhyet videot, joissa selitetään keskeiset asiat selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Jokaisen osan lopussa pitää suorittaa monivalintatehtävä, josta läpipääsyn raja oli saada 50 % kokonaispisteistä. Kurssi arvostellaan asteikolla hyväksytty–hylätty. Mikäli MOOC-kurssia ei suorita osana tutkintoa, kurssin opintopisteet (2 op.) on mahdollista hakea avoimen yliopiston kautta. Nimenomaan rikosoikeuden perusteiden muuttamista MOOC-formaattiin perusteltiin rikosoikeuden kansantajuisuudella ja yleisellä mielenkiinnolla rikosjärjestelmää kohtaan. Mediassa rikokset ovat monesti uutisia, jotka keräävät huomiota. Rikosoikeus on perinteisesti ollut sellainen oikeudenala, johon jokaisella on ollut jotain sanottavaa. ”Yleinen oikeustaju” osoittautuukin paljon mutkikkaammaksi kuin kiistattomaksi faktaksi, jonka pitäisi olla täysin selvä, esimerkiksi kalliolaisen pubin huutoäänestyksessä. Rikosoikeuden MOOC-kurssi on tarkoitettu kaikille rikosoikeudesta kiinnostuneille, eikä sen suorittaminen edellytä aikaisempaa osaamista

rikosoikeudesta tai oikeustieteestä. Rikosoikeus on monille helppo ensiaskel oikeudelliseen ajatteluun, jossa päätöksenteko on aina erilaisten oikeuksien punnintaa. Lisäksi MOOC-kurssin tehtävänä on olla myös osa rikosoikeuden laajempaa peruskurssia, joka kuuluu tällä hetkellä tiedekuntamme opiskelijoiden toisen vuoden kevään opintokokonaisuuteen.

MOOC-KURSSIN PIONEERIT

Tohtorikoulutettava Esko Yli-Hemminki on vastannut kurssin toteutuksesta yhdessä rikosoikeuden professori Sakari Melanderin kanssa. Rikos- ja prosessioikeuden professori Dan Frände on ollut myös yksi tärkeistä taustavaikuttajista ja muun muassa kääntänyt MOOC-kurssin materiaalit ruotsiksi. Sakari Melander vastaa kieltävästi niihin epäilyihin, että tiedekunnalta tai yliopistolta ylipäätänsä olisi tullut painetta tehostaa opintoja tai muuttaa kursseja avoimemmaksi. Toki Suomessa, puhumattakaan maailmalla, on huomattavissa laajempi trendi MOOC-kurssien suuntaan, mutta tässä tapauksessa ei ole ollut painetta miltään suunnalta, että juuri oikeustieteen opinnot pitäisi saada MOOC-villitykseen mukaan. Melander ei halua ottaa kaikkea kunniaa itselleen, mutta myöntää, että ensimmäinen ajatus MOOC-kurssista tuli häneltä itseltään. Ideaa lähdettiin siten kehittämään täysin omaehtoisesti, ja yhdeksi keskeisimmäksi tekijäksi Melander nostaa Yli-Hemmingin panoksen MOOC-alustan eteen. Yli-Hemminki on ollut kiinnostunut rikosoikeudesta ja tekee väitöskirjaansakin rikosoikeuden filosofiasta. Hänet palkattiin joitakin vuosia sitten opetusavustajaksi tiedekuntaan, minkä jälkeen hän jatkoi tutkimusavustajana. Yli-Hemminki sai projektisuunnittelijan paikan, kun sattumalta Melander kuuli varadekaanien kokouksessa, että yliopisto tarjoaa jatkuvan oppimisen rahaa tiedekunnille. Melander laittoi innokkaana pyörät pyörimään tekemällä ehdotuksen siitä, että tiedekuntaamme palkattaisiin projektisuunnittelija ensimmäistä MOOC-kurssia varten. Kun Yli-Hemminki siirtyi projektisuunnittelijan tehtäviin, avoimen verkkokurssin käytännön toteutus sai alkunsa. Melanderin mukaan MOOC-kurssi olisi helposti jäänyt ajatusvaiheeseen, jos osaavaa henkilöä ei olisi saatu palkattua kokoaikaiseksi verkkoalustan kehittäjäksi. Yli-Hemminki oli päävastuussa sekä MOOCkurssin sisällöstä että teknisestä toteutuksesta.

Informaatio kulkee kätevästi Porthanian käytävillä.

MOOC-KURSSIN PROJEKTISUUNNITTELIJA

Yli-Hemmingin mukaan tarkoituksena on ollut tehdä kurssi, joka voisi olla sekä osa tiedekunnan rikosoikeuden opetusta että tarjota yliopiston ulkopuolisille ihmisille mahdollisuuden oppia rikosoikeuden perusteet. ”Vastuuikäraja tiedetään, sakko ja vankeus tunnetaan rangaistuslajeina sekä osa tunnusmerkistöistä osataan nimetä. Näin rikosoikeuteen on jokin tarttumapinta, vaikka ei olisi aiheeseen muuten perehtynyt”, Yli-Hemminki kommentoi. Toisaalta Yli-Hemminki pohtii sitä, että ennakkokäsitykset luovat myös haasteen, koska osa niistä ei pidä paikkaansa. Rikosoikeuteen saattaa liittyä myös vahvoja tunnepohjaisia mielipiteitä. Voi esimerkiksi olla vaikea ymmärtää, että on olemassa rankaisemista parempia keinoja puuttua rikollisuuteen ennakolta. Kriittisemmästä näkökulmasta katsottuna MOOC-kurssi voidaan nähdä uhkana opiskelijoiden kokonaisuuden hahmottamiselle. MOOC-kurssi on vain osa rikosoikeuden peruskurssia, eikä siinä ole mitään vaatimusta suoritusajankohdalle. Lähiopetus ja pienryhmät ovat täysin erillään MOOC-kurssista. Käytännössä lukiolainen voi suorittaa MOOC-kurssin avoimesta yliopistosta jo vuosia ennen kuin edes pääsisi tiedekuntaan. Yli-Hemminki lähestyy asiaa ennemmin mahdollisuutena, koska se tarjoaa opiskelulle paljon vapautta. Luentokurssin ja välikuulustelun kirjallisuusvaatimusten on tarkoitus syventää aikaisemmin opittua tietoa. MOOC-kurssilta saadut perustiedot tukevat näitä. Rikosoikeuden opetuksen on tarkoitus olla jaksoittain syventyvä kokonaisuus. MOOC-kurssi on otettu vastaan varsin hyvin ainakin MOOCin kautta annetun palautteen

perusteella. Vapaus ja uudenlainen opetusmuoto saivat kiitosta. Vaikka epävirallisella Pykälän Jodel-kanavalla tuli muutama – luultavasti huumorimielessä – heitto siitä, kuinka ”maallikot” pääsevät kurssille, ei Yli-Hemmingin tietoon ole tullut suurissa määrin kriittisiä kommentteja toteuttamistavan avoimuudesta. Vuonna 2019 oikeustieteellisen aloittaneiden vuosikurssi sai olla koekaniineina MOOCkurssin testausvaiheessa, koska se sisällytettiin tämän kevään rikosoikeuden kokonaisuuteen. Yli-Hemminki sanoo, että vaikka haasteena oli testiversion viimeistelyn jääminen kesken aikataulusyistä, suuremmilta ongelmilta vältyttiin. ”Tämä näkyi opiskelijoille esimerkiksi ikävinä kirjoitusviheinä muutamissa monivalinnoissa. MOOC kuitenkin viimeisteltiin helmikuussa palautteen ja kokemusten perusteella”, Yli-Hemminki jatkaa. MOOC on luultavasti tullut jäädäkseen. ”Verkko-opetukselle on varmasti kysyntää vielä korona-ajan jälkeenkin. Se tarjoaa vapautta opiskeluajan ja -paikan suhteen. MOOCin etuna on myös muiden kuin tiedekunnan opiskelijoiden (esim. lukiolaisten) mahdollisuus nähdä millaista olisi opiskella oikeustiedettä”, Yli-Hemminki perustelee. Samalla hän muistuttaa, että MOOC ja muut verkko-opetusmuodot voivat kuitenkin olla vain osa tutkinnosta. Verkkokursseista puuttuu esimerkiksi opetuksen vastavuoroisuus, jonka perinteinen luento-opetus mahdollistaa. Myöskin syvemmän osaamisen tai soveltamiskyvyn opettaminen ja mittaaminen verkkokurssilla on haastavaa, koska opetus- ja suoritusmuodot ovat rajalliset. ”MOOCit voivat tarjota johdatuksia oikeudenaloihin nyt ja tulevaisuudessa, mutta syventyminen eri oikeudenaloihin vaatii myös muita opetus- ja suoritusmuotoja”, Yli-Hemminki painottaa.

Tältä näyttävät onnistuneen kurssin kasvot!