HALLITUKSEN PALSTA

ENITEN V*TUTTAA KAIKKI

En olisi reilu vuosi sitten uskonut, että maailman meno jatkuisi edelleen samanlaisena. Itselläni Wolt-tilaukset ovat vuoden aikana kasvaneet tasaiseen tahtiin, herätykseni ovat siirtyneet myöhemmäksi riippuen siitä, milloin päivän ensimmäinen zoom-luento alkaa, ja kerran kvartaalissa tapahtuva siivoukseni tapahtuu nykyään puolen vuoden välein. Tässä sitä nyt taas ollaan ja toivotaan, että kesällä voisi jopa tehdä jotain hauskaa.

Ei ole mukavaa olla taas tässä tilanteessa. Tuntuu siltä, että aina, kun uskaltaa vähänkin toivoa pandemian loppumista ja paluuta normaaliin, viedään matto alta hyvinkin nopeasti. Rakas isäni on aina tykännyt sanoa, että ”Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”. Ennen tämä oli hauska vitsi, mutta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan ajattelevani samalla tavalla. Opiskeluajan viettäminen zoomissa tai jollain muulla alustalla on kaikin puolin masentavaa, enkä ole vähään aikaan jaksanut ajatella, että enää vain pari kuukautta, koska tuollainen ajatusmaailma on tuottanut jo turhan monia pettymyksiä.

Olen ihmetellyt jo pitkään, miksi mediassa ei puhuta opiskelijoiden hyvinvoinnista juuri lainkaan. Yksiön seinät alkavat ahdistamaan koko ajan enemmän ilman tapahtumia, harrastuksia ja opiskelijakavereita. Sitten kun kerran opiskelijoista puhutaan niin viestinä on, että ”jaksaa, jaksaa”. Sami Hedbergiä lainatakseni ”Mitä jos ei vittu jaksa?”. En tiedä johtuuko tämä siitä, että myös valtion tasolla on ajateltu, että parin kuukauden päästä tämä on jo ohi, joten on resurssien tuhlaamista keksiä väliaikaisia ratkaisuja lyhyelle ajalle. Vai johtuuko ideoiden puute siitä, että opiskelijat ovat poliitikoiden silmissä väliinputoajia eli eivät lapsia, joista tarvitsee huolehtia, mutta eivät myöskään lähtökohtaisesti töissä käyviä veronmaksajia?

Poikkeusolot ovat jatkuneet jo vuodenpäivät, mutta oikeastaan mitään konkreettista valtio ei ole tehnyt opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen. Kelan tuet ovat joustavampia, mutta en tiedä kuinka paljon se lopulta lämmittää opiskelijoita. Vuodessa voisi kuvitella saavan vähän enemmän aikaan. Yliopistonkaan ratkaisut eivät ole auttaneet. Osa tenteistä on aikarajoiltaan niin mahdottomia, että niiden tekeminen yksin tarkoittaa hylättyä tai huonoa arvosanaa. Tämä ei ainakaan omaa motivaatiotani opiskeluun ole nostanut. Lisäksi tuntuu aika absurdilta, että osa proffista ei viitsi edes luentojaan tallentaa. Tiedekunnan joustamattomuus ja pelisilmän puute ei tosin ole aikaisempien tempauksien perusteella mikään yllätys.

Pykälän hallituksen kanssa olemme painineet edellä mainittujen ongelmien kanssa luonnollisesti paljon. Haluaisimme pystyä tarjoamaan paljon enemmän kuin pelkkiä etätapahtumia, mutta valitettavasti emme ole keksineet parempia ratkaisuja siitä huolimatta, että olemme usein miettineet päämme puhki tämän ongelman ratkaisemiseksi. Kannustan jokaista ottamaan kaiken irti Pykälästä yhteisönä, vaikka Pykälän yhteishenki pelkästään jodelia lukemalla ei vaikuta kaikkein kannustavimmalta. Totuus on kuitenkin omien kokemuksien perusteella täysin vastakohta jodelin luomista mielikuvista. Itselleni Pykälän toiminta ja pykälistit ovat suuri voimavara jaksamiseni kannalta sekä poikkeusoloissa että ihan normaalissakin tilanteessa.

Myönnän, että korona-aika ei ole ollut helppoa minulle ja kaipaan monia asioita elämääni. Toisaalta olen jo vanhempi opiskelija ja ehtinyt tavata useita mahtavia ihmisiä opiskeluaikanani, jotka toimivat minulle kullanarvoisena vertaistukena, missä tahansa tilanteessa. Voin vain kuvitella, kuinka pulassa olisin tällä hetkellä, jos opiskelisin nyt vasta ensimmäistä vuotta. Yhteisössämme harvemmin halutaan puhua elämän haasteista tai ongelmista. Oikkarit ovat kilpailuhenkistä sakkia ja usein ainakin minusta tuntuu siltä, että kaikilla muilla menee paremmin. Muut menestyvät koulussa paremmin, saavat parempia työpaikkoja ja tekevät paljon siistejä juttuja vapaa-ajalla.

Vaikka tuntuisi, että muilla menee elämässä hyvin, niin muistakaa, että jokaisella on silloin tällöin myös vaikeampia hetkiä. Uskaltakaa puhua ääneen omista haasteistanne. Olkaa myös anteeksiantavaisia itseänne kohtaan. Aina ei tarvitse olla täydellinen. Aina ei ole pakko edes onnistua. Kannustan myös ottamaan opiskeluelämästä kaiken irti, vaikka sitten etämuodossa. Pykälässä jokainen jäsen on aina tervetullut järjestämään erilaisia tapahtumia ja etätapahtumistakin on oikeasti mahdollista saada piristystä omaan viikkoon. Lähtekää siis rohkeasti itse järkkäämään tai esittäkää ideanne eteenpäin, jotta pyörät saadaan pyörimään. Itse olen huomannut, että Pykälän toiminta antaa monin kerroin takaisin sen, mitä toiminnalle itse antaa.

Lopuksi haluan vielä sanoa aikaisemmasta pessimistisyydestäni huolimatta koputtaen samalla puuta, että vihdoinkin taidamme olla pandemian kanssa ainakin voiton puolella. Silloin kun tämä on vihdoin ohi, niin ottakaahan kaikki menetetyt opiskeluvuotenne kirien takaisin. Itse en ainakaan malta odottaa paluuta opiskelijaelämään tässä upeassa yhteisössä. Muistakaa myös, että Pykälä on olemassa jäsenistöään varten sekä normaalissa tilanteessa että poikkeusoloissa.

Eero Hirvimäki

Hallituksen sihteeri