TOTILLA TAVATAAN

IDEOLOGIAN SOKAISEMA

Koronakevät on tuntunut yhdeltä pitkältä tiedotustilaisuudelta. Hallitus on todennut yhtäältä poikkeusoloja ja toisaalta julistanut sulkutiloja niin monella eri tavalla, että ainakin allekirjoittanut on ollut syksystä lähtien täysissä poikkeustiloissa ja sulkuoloissa. Jos sanaa ”sekametelisoppa” ei olisi jo varattu makealle kiisselille, niin tästä saisi sille uuden merkityssisällön. On näet niin, että puhuminen ja kirjoittaminen ovat ajatuksen jatketta. Kun ajattelee epäselvästi, myös ulosanti on epäselvää. Hallitus on käyttänyt koronakriisissä merkittävää valtaa sekä puheilla että teoilla.

Vallankäyttöön tulee voida kohdistaa myös kritiikkiä. Hälytyskellojen tulisi soida erityisesti silloin, kun vedotaan, että ”tilannetta ei pidä politisoida”. Kun joku haluaa kieltää politisoinnin, hän yrittää sanoa, että on olemassa jokin Oikea Tapa™ ratkaista asia. Jos asiaa ei ratkaista Oikealla Tavalla, tilanne alistetaan irvokkaasti keskustelun alaiseksi ja riskinä on, että päätökseksi muodostuu huonompi ratkaisu.

On vaarallista, että yhteisiä päätettäviä asioita pidetään lähtökohtaisesti jotenkin ei-ideologisina ja pelkästään mekaanisina ratkaisuina. Vastakkainasettelu on ilmeinen: politisoiva taho harrastaa ideologista hapatusta, kun taas oma mielipide on järkevä, puhtaan looginen johtopäätös. Oikeustieteessä samankaltainen lähestyminen muistuttaa luonnonoikeudellista ajattelua: että lait ovat annettuja luonnon perustotuuksia tai jumalallisia ilmentymiä.

Kaikki politiikka on pohjimmiltaan ideologista. En ole kuullut peruskoulujärjestelmästä, jonka metsälinnut olisivat rakentaneet oljista ja heinästä. Nykyisen terveydenhuoltolain eduskunnalle toi peruspalveluministeri Paula Risikko eikä Jeesus Nasaretilainen. Kuntavaalien siirtämisen yhteydessä perussuomalaisten kritiikki tuomittiin päätöksen politisoinniksi. Mitäpä muuta vaalien järjestäminen on kuin poliittista toimintaa? Etenkin kun ratkaisun tosiasiassa tekivät puoluesihteerit ja puolueiden puheenjohtajat.

Puhuessa koronarokotusjärjestyksestä ja rajoitusten purkamisesta, sanotaan ettei ratkaisuja saisi politisoida vaan päätöksentekijöiden tulisi noudattaa asiantuntijoiden suosituksia. Onko siis olemassa yksi Oikea Tapa™ rokottaa ihmiset ja purkaa ravintoloiden rajoituksia? Keitä ovat nämä asiantuntijat, joiden (keskenään ristiriitaisia) suosituksia tulisi yksimielisesti noudattaa? Ekonomistit, lääkärit, juristit, poliisi, yrittäjät, ympäristötieteilijät vai hallintotieteilijät?

Terveyteen liittyvät kysymykset ovat usein tulenarkoja, mutta ei keskusteluja ole aikaisemminkaan leimattu politisoinniksi. Esimerkkeinä mainittakoon alkoholipolitiikka, vanhustenhuollon tila, terveydenhuollon asiakasmaksut tai kannabiksen laillistaminen. Mikä on asiantuntijan suositus näihin kysymyksiin? Jotenkin miellän, että yhteiskunnallisissa päätöksissä on kyse tasapainottelusta eri intressiryhmien etujen välillä. Kun puhutaan päätöksien politisoinnista, keskustelua yritetään vaientaa.

Tieteellistä tietoa tarvitaan päätöksenteon tueksi. Tällöin kuitenkin pitää tunnustaa oma ideologisuutensa ja se, miten asioita arvottaa. Onko tärkeämpää yksilön terveyden suojaaminen vai kansantalouden tasapaino? Entä eri maakuntien välinen yhdenvertaisuus vai pahimpien kriisialueiden auttaminen?

Totti Hämäläinen