PÄÄKIRJOITUS

ETÄILY – UUSI NORMAALI VAI POIKKEUSVAIHE?

”Etäilyä” ei välttämättä voida pitää vakiintuneena suomen kielen ilmaisuna, mutta siitä on tullut vakiintunut toimintatapa pandemia-ajan elämässämme. Etätyöt, etäopinnot, etäsitsit ja etäkokoukset ovat täyttäneet elämäämme. Kontaktia ystäviin pidetään etäyhteyksin, ja luennoilla takariviin istuminen kaverin kanssa on vaihtunut suljetun mikin ja kameran takana tapahtuvaan opiskeluun. Sosiaalinen media on edesauttanut etäyhteydenpitoa jo ennen pandemiaakin. Sosiaalinen media ei kuitenkaan ole nopeudestaan ja helppoudestaan huolimatta korvannut kasvokkain tapahtuvaa ihmisten näkemistä. Pitkään jatkuneesta korona-ajasta huolimatta perustarve nähdä muita ihmisiä perinteiseen tapaan ei varmastikaan ole muuttunut. Etätöistä on löydettävissä enemmän positiivisia seikkoja kuin yhteydenpidosta etäyhteyksin. Toisille oma rauha, lyhentynyt työmatka ja oman arjen helpompi rytmittäminen on sopinut paremmin. Toisaalta toiset haluaisivat työpaikalle pois kodin nurkista tapaamaan kollegoita. Vaihtelu virkistää, mutta etätyösuosituksen jatkuessa toista vuotta kollegoiden näkeminen kahvihuoneessa saattaisi piristää ja työskentelykin voisi olla tehokkaampaa satunnaisista häiriöistä huolimatta. Hyvillä työolosuhteilla voi vaikuttaa etätöiden mielekkyyteen paljon. Omakotitalosta yhden huoneen työhuoneeksi varaamalla pääsee luultavasti mielekkäämpään lopputulokseen kuin yksiössä päivästä toiseen notkumalla. Myös työmatkojen mahdollisesta vähentymisestä on puhuttu. Varmasti yhä useammat neuvottelut pystytään jatkossa hoitamaan etäyhteyksin pandemia-aikana luotujen toimintamallien avulla, mutta tarvetta kasvokkain tehtäville neuvotteluille se ei ole kokonaan poistanut. Etäopinnotkin tarjoavat uusia mahdollisuuksia. Luennolle voi osallistua juuri heränneenä ja haluamastaan paikasta. Ellei kurssilla ole ryhmätöitä, muita osallistujia ei tarvitse nähdä tai heidän kanssaan olla tekemisissä. Toisaalta opiskelusta tulee hyvin tasapaksua, yksinäistä puurtamista. Yliopisto usein painottaa, kuinka opiskelijat ovat osa tiedeyhteisöä. Omassa yksiössä tietokoneen ruutua tuijottaessa ei tunne olevansa osa mitään yhteisöä. Usein opiskelukin on mielekkäämpää, kun pystyy keskustelemaan muiden osallistujien kanssa kurssin teemoista esimerkiksi lounaalla luennon jälkeen. Monta aspektia oppimisesta jää etäopinnoissa sivuun puhumattakaan muiden ihmisten näkemisen mielenterveydellisistä vaikutuksista. Kuten etätöiden kohdallakin, on etäopinnoissa tärkeää hyvät opiskeluolosuhteet. Toiset ovat myös tottuneet opiskelemaan kotona paremmin kuin ne, joille kirjasto on ollut oppimisen miljöö. Etätapahtumat eivät ole päässeet samalle viivallekaan etätöiden ja -opintojen kanssa. Tapahtumien perusajatuksena on kuitenkin nähdä kanssaopiskelijoita erilaisten askareiden parissa. Etätyö- tai etäopiskelupisteellä Helan gårin laulaminen ylhäisessä yksinäisyydessä tietokoneen ruudulle saattaa tuntua kiusalliselta vielä muutamankin oluen jälkeen. Etäily on tarjonnut monenlaisia mahdollisuuksia myös pandemian jälkeiseen aikaan. Vaihtoehtojen tarjoamista tulisi jatkaa myös tulevaisuudessa, sillä toisille etänä työskentely tai opiskelu saattaa sopia paremmin. Vaikka etätyösuositukset jatkuvatkin, kesällä on helpompaa nähdä kavereita perinteiseen tapaan ulkoilmassa. Toivottavasti se tarjoaa jaksamista etäilyn täyttämään arkeen.

Hyvää kesää!

Lauri Teräsvuori