ONNITTELUT VALMISTUMISESTA HELINÄ TEITTINEN

HAASTATTELU LAURI LAATUNEN

KUVAT RUBY NGUYEN JA TUOMAS RUDANKO

Pitkän linjan pykälisti Helinä Teittinen valmistui taannoin joulukuussa 2020 oikeustieteen maisteriksi. Helinä aloitti opintonsa vuonna 2014 ja on varmasti erityisesti monelle hieman vanhemmalle pykälistille tuttu toiminnastaan hallituksen opintovastaavana ja opintovaliokunnan puheenjohtajana 2016 sekä hallituksen puheenjohtajana 2017. Lisäksi Helinä on toiminut muun muassa yleisvaliokunnassa emäntänä vuonna 2015, Helsinki Law Review’n toimittajana ja varapäätoimittajana sekä tiedekuntatuutorina. Mahtuipa opiskeluaikaiselle uralle myös vuoden kestänyt vaihto Münchenissä, kaksi työharjoittelua ulkomailla sekä visiitti Bergenin KV-viikolle 2015. Onkin ehdottomasti siis paikallaan reflektoida hetki ja kysellä Helinältä fiiliksiä kuluneista vuosista sekä valmistumisesta. Onnea valmistumisesta! Miltä nyt tuntuu?

Kiitokset! Tuntuu vanhalta ja viisaalta. Samanaikaisesti olen ehtinyt jo käydä läpi muutaman kriisin siitä, että nyt ei enää noin vain kokeillakaan uusia juttuja, singahdella ulkomaille tai käydä bileissä keskellä viikkoa. Opiskeluaikojen nostalgisointi alkoi siis ennemmin kuin arvasinkaan.

Oletko aina haaveillut juristin urasta vai oliko oikikseen päätyminen pikemminkin monen sattuman takana?

Pienenä haaveilin itse asiassa luokanopettajan urasta, kun perheessä on ollut taipumusta siihen suuntaan. Lukiossa kuitenkin mietin asiaa uudelleen todeten, että luokanopettajan ura ei sittenkään ole minua varten. Pragmaattisena lukiolaisena lähestyin uravalintakysymystä sitä

kautta, missä vahvuuteni ovat (lukemisessa ja kirjoittamisessa) ja millaiset työnäkymät tutkinnolla saavuttaa.

Millainen graduprosessisi oli? Nautitko vai hajositko?

Loppupeleissä gradun kirjoittaminen oli minusta mukavaa ja palkitsevaa, vaikka aika hyvin sitä sai myös esimakua siitä, millaisia riittämättömyyden ja itseinhon tunteita sitä voi akateemisessa työssä kohdata. Väänsin gradua pääosin töiden ohella (mitä en oikein voi suositella kellekään). Ollessani harjoittelussa Brysselissä, Euroopan syksyisessä koronakeskuksessa, hyödynsin lockdownin aiheuttaman virikkeettömyyden tilan ja kirjoitin gradun valmiiksi – juuri sopivasti ennen tutkinnonuudistuksen siirtymäajan päättymistä!

Mitä jäät kaipaamaan opiskeluajoilta? Mitä taas et jää kaipaamaan?

Erityisellä lämmöllä muistelen opiskeluaikojen yhteisöllisyyttä – Pykälässä tapasi kavereita noin vain paikalle menemällä ja Unarissa, Unisportilla ja kirjastossa törmäsi lähes poikkeuksetta tuttuihin. Lisäksi oli hienoa, kun opiskelijana oli mahdollista kokeilla erilaisia juttuja: lähteä vaihtoon tai käydä harjoittelussa vuoroin yksityisellä ja vuoroin julkisella sektorilla.

Valmistuneena on puolestaan mukavaa, kun vapaa-aika on aidosti vapaata eikä ole ainainen huono omatunto siitä, että ei ole lukemassa tenttiin. Hiljattain olen innostunut käymään ranskan tunneilla, mihin into ei opiskeluaikana yrityksistä huolimatta oikein riittänyt. Lisäksi duunikuviot ovat kiinnostavampia, kun tulee ihan vain tutkinnon ansiosta otetuksi vakavammin.

Kerro muutamia mieleenpainuvimpia muistoja ajoiltasi Pykälässä ja tiedekunnassa?

Erityisesti vuonna 2016 meillä oli hallituksen kokouksen jälkeen tapana jäädä aina hengailemaan Pykälään. Usein venyi niin pitkäksi, että jäimme yöksi Pykälään ja lähdimme sitten vasta seuraavana päivänä Pykälästä eteenpäin. Elävästi muistuu mieleen myös se, kun Codexilla tanssahtelin bileissä vähän turhan rajusti niin, että nilkka murtui. Minulle oli kuitenkin tärkeää päästä Pykälän kympille, joten juoksutapahtumassa linkutin kyynärsauvojen kanssa Töölönlahden kertaalleen ympäri.

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

Vaikea kysymys. Jotenkin sitä toivoisi, että olisi kymmenen vuoden kuluttua töistään edelleen yhtä innoissaan kuin nyt ja että toisaalta osaisi ja uskaltaisi toteuttaa myös muita kuin työliitännäisiä unelmia.

Mitä valmistuneen ja viisaan vinkkejä antaisit meille nuoremmille pykälisteille?

Opiskelijana kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista, mikä innostaa, sillä valmistuneena haahuilu pitää suorittaa jo paljon hillitymmin. Korona-aikana tämä vaatii kuitenkin kurjaa kyllä aika paljon luovuutta ja pitkää pinnaa - eli isosti voimia, pykälistit! Voin vain kuvitella, miten ainutlaatuisia opiskelijabileet sitten ovat, kun tämä outo ajanjakso loppuu. ∎