HALLITUKSEN PALSTA

MITEN PALAUDUMME PANDEMIASTA?

YLE julkaisi keskiviikkona 29.1.2020 uutisartikkelin otsikolla ”Suomen ensimmäinen koronavirustartunta varmistui, THL: Tapaus valitettava, mutta ei odottamaton”. Artikkelissa kerrottiin, kuinka Wuhanista kotoisin oleva turisti oli kolme päivää sitten alkanut oireilla ja kuinka tartunnalle mahdollisesti altistuneita oli yhteensä noin 15. Samassa artikkelissa oli jälkeenpäin arvioituna hyytävällä tavalla turhaksi rauhoitteluksi osoittautunut lausunto: ”Kiinan ulkopuolisiin tapauksiin on liittynyt äärimmäisen vähän jatkotartuntoja, THL muistuttaa”.

Muistan itse tässä vaiheessa ajatelleeni suunnilleen niin, että onhan näitä pandemioitaollut lähimenneisyydessäkin, eikä niistä mitään konkreettista haittaa ole silloin aiheutunut. Ei tulevarmaan aiheutumaan nytkään, pohdin. Samanlainen kuvitelma tuntui olevan suurimmalla osalla ihmisistä. Saimme pykälänpunaiset haalarit, kun YLE:n artikkelista oli kulunut vähän yli viikko. Ai että sitä fiilistä.

Tasan viikko haalaribileistä eteenpäin yritin saada aamuyöllä nukuttua bussissa, joka oli Pikkulaskiaisen jäljiltä matkalla Turusta Helsinkiin. Bussi oli täynnä jotakuinkin samanlaisen projektin äärellä kamppailevia pykälistejä, kyltereitä ja prodekolaisia. Olisinpa tässä vaiheessa tiennyt, että olen juuri viettämässä koko kevään viimeisiä hetkiä haalarit päällä. Olisin varmaan väkisin pitänyt yllä Logomossa jatkoilla pauhanneen Aviciin ”Levels” -biisin tunnelmaa, vaikka tiesinkin alle kuuden tunnin päästä olevani jo Sauronin valvovan silmän alla.

Pikakelataan helmikuuhun 2021. Pikkulaskiaisen jälkeen kaappiin laitetut haalarit käväisivät pikaisesti päällä syksyn 2020 phuksiviikolla, jonka jälkeen ne pääsivätkin takaisin samankaapin hyllylle. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että ne myös pysyvät siellä vähintään ensisyksyyn saakka, vaikka pääministeri Sanna Marin väläyttikin Turun Sanomien haastattelussa uskovansa, että koronarajoituksia voidaan alkaa purkamaan jo ennen kuin Suomen rokotekattavuus saavuttaa 70 prosentin rajapyykin. En uskalla uskoa ennen kuin näen.

Mikäli rajoitukset isoilta osin ensi syksyyn mennessä puretaan, olemme kaiken tämän tuloksena opiskelijayhteisönä todella ison haasteen edessä. Miten palaudumme pandemiasta? Tilanne tulee olemaan tämä: meillä on vuosikurssi, jolta vietiin puolet phuksivuodesta, vuosikurssi, joka on käytännössä jäänyt kokonaan paitsi omasta phuksivuodestaan ja näiden lisäksi täysin uusi kasa opiskelijoita, jotka odottavat tapahtumiin pääsemistä todennäköisesti enemmän kuin yksikään aikaisempi vuosikurssi, vanhempia pykälistejä unohtamatta. Tuleviin tapahtumiin tulee olemaan ennennäkemätön tungos. Ratkaisuja tähän ongelmaan onkin huomattavasti vaikeampi listata. Ehkä lyömme lekan kerhotilojen ison salin takaseinään ja laajennumme lounaissuuntaan? Ehkä valiokunnatideoivat ja järjestävät triplamäärän tapahtumia? Tai ehkä pystytämme viereiselle Flow-festivaalien tapahtuma-alueena tunnetulle Suvilahden betonikentälle koko syksyksi oman festivaaliteltan?

Oli ratkaisu mikä hyvänsä, on niitä jo aktiivisesti pohdittava ja sellainen lopulta löydettävä. Annan toki edellä esitellyt ideat ilmaiseksi yhdistyksen käyttöön, mutta uskon siihen, että keksimme vielä vähän parempiakin. Yhden asian toivon kuitenkin olevan jo tässä vaiheessa selvää. Pykälä tulee palautumaan pandemiasta yhdessä. I’ve got a good feeling.

Teemu Hakala

Tiedotusvastaava