BONUS PATER FAMILIAS

MITÄ SINÄ HALUAT?

Jodelin palstoilla kysellään usein kiperiä kysymyksiä, kuten ”onko tsuppailu välttämätöntä”, ”kannattaako arvosanoihin panostaa” ja ”kannattaako järjestötoimintaan lähteä mukaan”, joihin odotetaan tyhjentäviä vastauksia. Ainut oikea vastaus on kuitenkin: ”se riippuu”. Kuten ihmisillä yleensä, myös oikkareilla on vain tietty määrä aikaa päivässä ja päiviä elämässä. Kaikkea ei pysty tekemään samaan aikaan eikä kaikkea voi priorisoida. Priorisointi nimenomaan tarkoittaa asioiden järjestämistä tärkeysjärjestykseen. Prioriteetti onkin syystä yksikkö, ei monikko. Kun kaikki on tärkeää, mikään ei ole tärkeää. Elämää voisi kuvailla – kuten kuulemma myös työsuhdetta – tyhjänä säiliönä. Kun sen täyttää nyrkin kokoisilla kivillä, vaikuttaa säiliö olevan hyvinkin pian täynnä. Tosiasiallisestihan säiliö ei kuitenkaan ole läheskään täynnä, vaan kaatamalla säiliöön soraa, asettuu sora kivien väliin jääneisiin koloihin. Toimenpiteen voi luonnollisesti uusia kaatamalla säiliöön hienoa hiekkaa. Vertauksessa kivet edustavat luonnollisesti elämämme kulmakiviä, asioita, jotka ovat meille kaikkein tärkeimpiä. Hyviä esimerkkejä ovat muun muassa terveys, perhe, ystävät ja unelmien toteuttaminen. Tärkeimpänä opetuksena vertauksessa on oikea priorisointi. Jos ei keskity omiin elämän kulmakiviinsä ja pidä huolta, että asettaa ne ensimmäisenä säiliöön, eivät ne enää sinne soran ja hiekan jälkeen mahdu. Koronatilanne on ollut raskas, ja maailma on muuttunut huomattavan paljon verrattain lyhyessä ajassa. Tämän lisäksi monet ovat juuri aloittaneet opintonsa, valmistumassa tai kokevat muita murroksia elämässään. Juuri tällaiset tilanteet ovat hyviä itsereflektoinnin hetkiä. Itsereflektio on tärkeätä nimenomaan siksi, että priorisointi olisi mahdollista. Jos elämänsä täyttää toissijaisilla pikkuasioilla ja sivuseikoilla, eli vertauksessamme soralla ja hiekalla, ei tärkeimmille ja merkittävimmille asioille enää jää tilaa. Siinä missä itsereflektointi on tarpeellista tärkeiden asioiden tunnistamiseksi ja priorisoinnin mahdollistamiseksi, vain jatkuva itsereflektio avaa tien onneen, koska prioriteetit muuttuvat ajan saatossa. Esimerkiksi omalla kohdallani olen muuttanut prioriteettejani jo phuksivuonnani. Kun pääsin oikikseen, suurimpana prioriteettinani oli valmistua. Kysyttyäni itseltäni haluanko ennemmin valmistua nopeasti vai nauttia opiskelijaelämästä ja luoda uusia ihmissuhteita, kääntyikin tilanne päälaelleen. En enää stressannut valmistumisesta, koska tiedostin saavani jotain vielä arvokkaampaa vastineeksi myöhäisemmästä valmistumispäivästä, enkä enää pakottanut itseäni käymään kahta kurssia samaan aikaan. Heti kouluun päästyäni aloin myös innokkaasti hakemaan tsuppipaikkaa. Itsereflektion jälkeen päätin jälleen painottaa ainutkertaista opiskelijaelämää CV-merkinnän sijaan ja jatkoin liukuvamman työajan töissä. Keskustelut muun muassa tsuppailun tarpeellisuudesta ja arvosanoista keskittyvät lähes poikkeuksetta muiden näkökulmasta rakennettuihin odotuksiin. Keskustelussa ponnahtaa usein esiin työnantajien odotukset hyvistä arvosanoista tai valmistuneen työkokemuksesta trainee-jaksoilta. Omia opintoja, töitä ja muuta elämää koskevia päätöksiä ja priorisointeja tehdään pitkälti näiden – muiden asettamien – odotusten pohjalta. Kysymys on kuitenkin sinun elämästäsi, sinun säiliöstäsi ja sinun prioriteeteistasi. Muiden odotukset on hyvä tiedostaa, mutta ne ovat täysin toissijaisia helposti unohtuvan ja kaikkein tärkeimmän kysymyksen rinnalla: mitä sinä haluat?

Teemu Lehti Hallituksen puheenjohtaja