Esitisle 2/2013

Esitisle 2/13 Päätoimittaja:

Tekijät:

Satu Asikainen

Satu Asikainen Markus Rauhalahti Tuukka Kangas Konsta Janhunen Pekka Isometsä Markus Oja Fanny Bergström Topi Kotamäki Juho Kajava Mika Autio Laura Lemetti Jouni Ikonen Laura Lemetti Salla Niemonen Antti Korpi Matti Leskinen Olli Mikkonen Vili Salo Roni Partanen Viivi Hirvonen Kalle Lagerblom Mikko Ojanen Perttu Laitila Iisa Rautiainen

Taitto: Markus Rauhalahti

Julkaisija: Helsingin Yliopiston Kemistit ry.

A. I. Virtasen aukio 1, PL 55 00014 Helsingin Yliopisto

Paino: Digipaino Keuruskopio Oy Painos: 80 kpl

Ilmestymisaika: Kesäkuu 2013 ISSN 0782-6893 Esitisle saa Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan (HYY) lehtitukea

sisällysluettelo 4 5 6 7 13 17 21 24 26 28 32 33 34 35

Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta Toiminnanjohtajan turinat Hallitusesittelyt Suuri maha- ja maustekatkerotesti Unisportin ryhmätunnit pikatestissä Merta edemmäksi kalaan Me lähettiin kyykkäämään Projekti Apioli Kirjoituskilpailu LAL-palsta Svensdotter So it goes Sutkautuksia

Pääkirjoitus teksti: Satu Asikainen

Nyt se alkaa! Kesä nimittäin, hitonmoinen kevät on sujahtanut silmieni ohi kuin ankerias konsanaan. HYKin toiminnassa pääseeo sallistumaan jos minnekkin, ja aktiviteettia on ollut pitkin kevättä. Mikäpäs sen parempi juttu?

Menot ja myllerrykset tuottavat sisältöä myös tähänkin lehteen.

Tämänkertaisen Esitisleen mukana pääset kurkistamaan kuinka Kemiat kohtasivat Turussa, ja millaista menestystä HYKin kyykkäjoukkue saikaan Akateemisen MM-kyykän kisoissa Tampereella. Millaisia jekkuja kemistit toisillensa keksivätkään? Eivätkä lupsakat lipsautuksetkaan lopu, kun näin hauskassa porukassa opiskelee.

Entäs millaisia tekstejä lukijakuntamme on kirjoituskilpailuun lähettänytkään?

Päätoimittajana on mukava huomata kuinka pienistä ideoista syntyy juttuvyöry, joka tekee painetusta lehdestä sopivan paksun ja hauskan hypistellä.

Enjoy!

- Natu

Uuden vuoden koittaessa Esitisleen toimituskin (niin ja tuo HYKin hallituskin, joka esitellään kyseisessä lärpäkkeessä) uudistuu.

Toiminnanjohtajan palstaa alkaa tasaiseen tahtiin kirjoittaa mukava kuomasemme, Konsta. Lehden visuaalisesta ilmeestä vastaa puolestaan tuore taittajamme Markus Rauhalahti.

Psst, joskus pääsevät painovirhepaholaiset meidän laatujulkaisuun ahkerasta oikolukemisesta huolimatta. Siispä tässä muutama oikaisu numeron 4/2012 juttuihin:

Puheenjohtajan palsta teksti: Tuukka Kangas kuva: Satu Asikainen

Kirjoittelen jälleen kerran palstaani ulkomailla: tällä kertaa seurueeni on eksynyt Turkuun katsomaan kuinka Kemiat Kohtaavat. Ympärilläni lojuu nyssäköitä ja väsyneitä kemistejä. Ero on huomattava siihen miljööseen, joka vallitsi vuosijuhlillamme (pois lukien jatkojen jatkot ja sillis): yhdistävänä tekijänä on kuitenkin yhteisöllisyys.

Ajatus siitä, että kemian opiskelijat ympäri Suomen kokoontuvat kerran vuodessa samaan paikkaan, on loistava: taustalla oleva verkostoutumisen sekä luonnontietelijäin identiteetin kasvattamisen idea toteutuu huolimatta siitä, että jokainen kaupunki tuntuu muodostavan oman faasinsa, jotka eivät sekoitu keskenään. Vaikka suurin osa sanoista tulee vaihdettua omasta opiskelukaupungista tulevien kanssa, olettaisin jokaisen tuntevan olevansa osa suurempaa kemian opiskelijoiden yhteisöä. Toki Suomen kemian opiskelijat muodostavat huomattavasti suuremman ja löyhemmän yhteisön kuin HYK, joka on koti.

Vuosijuhlamme teki loisteliaasti kunniaa HYKille: hyvä ruoka, railakas laulu sekä Klusterilla aamutunneilla tehdyt hatarat loogiset päätelmät kuvasivat yhteisöä, jota edustamme. Oletettavasti vuoden 2013 HYK ei ole ihan sitä mitä vuonna 1927 mietittiin, mutta perusajatus on sama: se on hykkiläisten näköinen. HYK on yhteisöllisyyden rakentaja, joka omalta osaltaan tekee kemian opiskelusta mielekästä. On elinehto, että mihinkään ei kirjoiteta mitä HYKin pitäisi olla, vaan määritellä mitä sen pitää tehdä. Tällä mahdollistetaan evoluutio, joka johtaa HYKiin jollainen sen kuuluu olla tiettynä ajanhetkenä. Vaikka histori-

asta saa – ja pitää - olla ylpeä, ei se saa koskaan muodostua itseisarvoksi: “näin on aina tehty” -perustelu ei saa koskaan olla este kehittää toimintaa.

Kesäterveisin, Tuukkasi

Toiminnanjohtajan palsta teksti: Konsta Janhunen

No heisulivei, senkin kemisti!

Nyt ovat uudet suuret ajat koittaneet. Kaksi vuotta sinua tällä palstalla tuijotellut Don Kotamäki on siirtynyt ylempiin tehtäviin kellonaikavastaavaksi ja jättänyt minun hoidettavakseni nämä lätinät muiden pikkujuttujen ohella. Hajotkaa.

Eipä sillä, että tässä enää mitään vastuita olisikaan, kun taisin ainoana meriittinäni syyskokouksessa luvata prameammat vujut. Saamani palautteen mukaan juhlat olivat onnistuneet, mutta täydellisyyteen päästään ehkä vasta muutaman vuoden kantapäiden koettelun jälkeen. Tuleville vuosille todennäköisesti tullaankin valitsemaan hallituksesta tai virkailijaksi erillinen vuosijuhlamestari, joka voi jo hyvissä ajoin syksyllä aloittaa valmistelut.

Toiminnanjohtajuudessahan tärkeintä tuntuukin olevan nakkien viuhuttelu, fraasin kaikissa merkityksissä. Ihan vakavissaan puhuen tehtävää on paljon ja kaikessa mahtavuudessanikaan en usko kykeneväni olemaan kuin korkeintaan yhdessä paikassa kerrallaan. Kuitenkin vähintään yhtä tehotonta on usean ihmisen organisoimaton tekeminen. Suurimpia haasteitani siis lieneekin olla päihtymättä (elämästä tietenkin <3) liikaa ennen kuin hommat on hanskassa ja hanskat Klusterin eteisessä.

Mistä tulikin mieleeni eräs sääntöihin kirjaamaton sääntö. Mikälie etova reliikki, jota arvostan korkeintaan yhtä vähän kuin edeltäjäni Kotamäki. Säännön mukaan toiminnanjohtajan on aina tarpeen vaatiessa nautittava tequilaa. Siis miksi, mitä helvet-

tiä? Miksi tequilaa, ja miksi ihmeessä siitä pitäisi vielä esittää nauttivansa? Ehdottaisin tilalle, öö, ihan mitä tahansa muuta viinaa.

No ei sentään Bäskaa kuitenkaan. Mutta esimerkiksi Turmion Kätilöitä lainatakseni, TÄNNE SITÄ JALLUA, HUI HAI! Kurkkua lämmittävin terveisin, Konsta Janhunen Toiminnanjohtaja, yhdenvertaisuusvastaava

PS. Jäikö jotain sanottavaa vuosijuhlista tai muusta HYKin tapahtumasta? Olisiko mielessäsi kenties jotain aivan uutta yhteistä tekemistä? Koetko olevasi syrjitty, syrjäytynyt tai syrjässä? Ota toki yhteyttä, kuuntelen kernaasti. Opsos, sähköposti, puhelin. Kaikista tavoittaa.

Halltusesittelyt Nimi: Tuukka Kangas Alias: HYKin hauskin puheenjohtaja Akateeminen ikä: 3 Henkinen ikä: Suoraan (huom. ei kääntäen) verrannollinen alkoholin määrään veressäni Hallitusvirka: Hallituksen puheenjohtaja Druidihoroskooppi: Pihtakuusi Ihkuin laboratorioinstrumentti: Viiden litran mittapullo Vapaavalintainen mietelause: Mjaa.

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Järjestöyhteistyö, laaja valikoima, tehokkaampi hallinto sekä vähemmän Albaniaa

Nimi: Laura Lemetti Alias: Akateeminen ikä: 3 Henkinen ikä: 21 Hallitusvirka: Varapuheenjohtaja Druidihoroskooppi: Pihlaja Ihkuin laboratorioinstrumentti: Sintteri Vapaavalintainen mietelause: "Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää." - Laurence Sterne (melkein ensimmäinen mietelause joka löytyi hipit.fi-sivustolta..)

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: En koske pöytäkirjoihin niin ne ilmaantuvat ehkä ajoissa!

Nimi: Konsta Janhunen Alias: Kony 2012, Kodeiini Akateeminen ikä: Mukamas 4 Henkinen ikä: En usko henkiin Hallitusvirka: Toiminnanjohtaja Druidihoroskooppi: Omenapuu Ihkuin laboratorioinstrumentti: Asetonilla pesty muovinen kennolevy Vapaavalintainen mietelause: There’s no sense crying over every mistake, you just keep on trying till you run out of cake.

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Isot saappaat on helppo täyttää, sillä aikaisemmat toiminnanjohtajat ovat hoitaneet hommansa erinomaisesti kotiin. Tapahtumien kirjo pidetään laajana ja mahdollisimman useita kemian opiskelijoita koskettavana. Vuosijuhlasta tulee tänäkin vuonna perussitseistä poikkeava.

Nimi: Antti Korpi Alias: Anttiño Akateeminen ikä: 2,5 Henkinen ikä: 127 Hallitusvirka: Kitupiikki Druidihoroskooppi: Keltis Ihkuin laboratorioinstrumentti: AR 2000 reometri Vapaavalintainen mietelause: Silloin taottava on, kun leka on lämmin (kyse on vain siitä kuka takoo, miten lämmin!)

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Keksimällä mahdollisimman hyviä (lue: halpoja, mieluiten ilmaisia) lisäelementtejä, joilla värittää HYKin jo huimaavan hienoa toimintaa

Nimi: Salla Niemonen Alias: Arkkifuksi, Etäpesäke, Pumpuli Akateeminen ikä: n vuotta Henkinen ikä: 18 vuotta Hallitusvirka: Sihteeri Druidihoroskooppi: Omenapuu Ihkuin laboratorioinstrumentti: typpikaappi on kiva ja samoin 5ml dekka Vapaavalintainen mietelause: "If I´m weird around you, it´s because I´m comfortable."

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Tuon esille loistavia ideoitani sikäli kuin niitä ilmaantuu. Yritän myös saada pöytäkirjat pikaisesti likkeelle kokousten jälkeen, enkä jättää niitä lojumaan pitkäksi aikaa.

Nimi: Juho Kajava Alias: Fuksi, HYK:n tylsin jätkä Akateeminen ikä: 4 Henkinen ikä: Tästä on muutamakin eri mielipide, itse sanoisin "nuorekas" Hallitusvirka: Matlu-, Klusteri-, ja Leppätalo-vastaava Druidihoroskooppi: Pähkinäpensas Ihkuin laboratorioinstrumentti: Tämä on paha kysymys. Sanoisin kuitenkin, että diffuusiopumppu.

Jos tähän on pakko joku lasitavara valita, niin kyllä se on sitten A-tarkkuusluokan täyspipetti (noin 15 sekunnin odotusajalla) Vapaavalintainen mietelause: Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: -

Nimi: Satu Asikainen Alias: Natu, Saeru @ Quakenet & IRCnet Akateeminen ikä: 3-vuotias Henkinen ikä: Toiset sanoo 30-vuotiaaksi, sanoisin olevani ikuisesti 21.

Hallitusvirka: Tuutorivastaava Druidihoroskooppi: Lehmus Ihkuin laboratorioinstrumentti: Eksikaattori, ehjä.

Vapaavalintainen mietelause: Et voi löytää itseäsi kemian laitokselta, jos olet hukannut itsesi klusterille.

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Aion tehdä kaikkeni taisteluparini Iisan kanssa ylläpitääkseni kapteeni Oona Jalokiviluodon jättämää tuutoriperintöä, ja kenties parantaa tuutoritoimintaa siinä samalla vielä hippusen.

Nimi: Viivi Hirvonen Alias: Akateeminen ikä: Vauvaikä, 0 vuotta Henkinen ikä: Samaa luokkaa.

Hallitusvirka: Haalarivastaava Druidihoroskooppi: Saarni Ihkuin laboratorioinstrumentti: Tippapipetti Vapaavalintainen mietelause: If you only do what you know you can do, you never do very much.

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Hankkimalla ruttokaupalla sponsoreita ja hommaamalla toisen haalarivastaavan kanssa fukseille (ja tietysti muille halukkaille) haalarit ajoissa, sekä osallistumalla yleiseen nakkeiluun parhaani mukaan.

Nimi: Vili Salo Alias: Tena Men Akateeminen ikä: 2 Henkinen ikä: 16 Hallitusvirka: Välitysvastaava, opsosvastaava ja ympäristövastaava Druidihoroskooppi: Saarni Ihkuin laboratorioinstrumentti: Synkrotroni, mallia SOLEIL Vapaavalintainen mietelause: Jos vertailemme lyhyesti asiaankuuluvia ilmiöitä, huomaamme, että tähtiportti avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti tulevaa taloudellista ja teollista behaviorismia.

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Tarkoitus olisi nostaa jäsenistömme tulosvastuuta nykytilannetta huomattavasti korkeampaan suuntaan, ja muuttaa yhdistyksemme täysin voittoa tavoittelevaksi kovaksi bisneskeskittymäksi. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että pyrin pitämään Opsosin siistinä ja huolehtimaan, että meillä on kahvia.

Nimi: Roni Partanen Alias: Ronnie Beardy Akateeminen ikä: liikaa Henkinen ikä: joku 17 Hallitusvirka: Mthrlvstv Druidihoroskooppi: Sypressi Ihkuin laboratorioinstrumentti: Erotussuppilo Vapaavalintainen mietelause: Its not about why.

Its about why not.

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: -

Nimi: Matti Leskinen Alias: Maxifutti Akateeminen ikä: 3 Henkinen ikä: 25 Hallitusvirka: Isäntä Druidihoroskooppi: Sypressi Ihkuin laboratorioinstrumentti: Öljypumpulla varustettu pyöröhaihdutin aka Turborotavaporaattori Vapaavalintainen mietelause: Luonto karsii heikot ja tyhmät.

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Parantamalla HYK ry:n tapahtumien tarjoilujen tasoa sekä mahdollisesti luomalla yhteistyötä HYKin ja harrastejärjestöjen välille.

Nimi: Olli Mikkonen Alias: Frontside Olli T.A. Mikkonen Akateeminen ikä: 3 Henkinen ikä: 12 Hallitusvirka: Emäntä, Absovastaava Druidihoroskooppi: Poppeli...

Ihkuin laboratorioinstrumentti: 50ml dekka (shottilasi) Vapaavalintainen mietelause: Keittiössä on parhaat bileet!

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Parantamalla ruokatarjoilujen tasoa, tulevana vuotena banana splitissä voi olla jo jäätelöäkin.

Nimi: Mika Autio Alias: Akateeminen ikä:3 Henkinen ikä:23 Hallitusvirka: Kulttuuriministeri ja bentsovastaava Druidihoroskooppi: Jasmiini (no voi jumalauta...)

Ihkuin laboratorioinstrumentti:F-120 ALD-reaktori (ASM Microchemistry Ltd., Finland) Vapaavalintainen mietelause: Gibbsin energiat ovat suotuisia niille, jotka tietävät mitä ovat syntsaamassa.

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Vaikka osaltamme onkin saatettu syyllistyä laiminlyönteihin, voidaan taholtamme kuitenkin todeta, että HYK havainnollistaa tänä vuonna hyvinvointimalliamme sekä organisaatiossa toimivien vastuunalaista asennetta.

Nimi: Topi Kotamäki Alias: Akateeminen ikä: 3,5 Henkinen ikä: 15 Hallitusvirka: Atk- ja www-vastaava, HYYvastaava, Druidihoroskooppi: Voihan roolipeli...

Ihkuin laboratorioinstrumentti: Sintteri no. 4 Vapaavalintainen mietelause: Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Pyrkimällä vähentämään roolipelejä

Nimi: Markus Rauhalahti Alias: MacRauhaman Akateeminen ikä: Yhden merkitsevän numeron tarkkuudella yksi.

Henkinen ikä: Olematon Hallitusvirka: Tiedottaja ja kansainvälisyysvastaava Druidihoroskooppi: Sypressi Ihkuin laboratorioinstrumentti: Lasisauva Vapaavalintainen mietelause: Olemme kaikki kujaisia molekyylejä. Isänmaa tarvitsee kemistejä.

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna?: Työstämällä mahtavia mainoksia ja haalarimerkkejä, ylläpitäen tiedostavaa tiedottamista ja kansainvälistäen kansainvälisyyttämme.

Virkailijat Nimi: Perttu Laitila Alias: Peppuli, Pepe, Säbäjumala; "Rakkaalla lapsella on monta nimeä" Akateeminen ikä: 1 -2 Henkinen ikä: 24 (testimaa.com henkinen ikä testin mukaan), 30 (AVA:n henkinen ikä testin mukaan) Virka HYKissä: Urheiluvastaava ja yleinen nakkikone Druidihoroskooppi: Hevoskastanja ("Hevoskastanja on herkkä ja huomaavainen.")

Ihkuin laboratorioinstrumentti: KSE-pumpetit kivoja stressileluja Vapaavalintainen mietelause: "Jos mä en usko itteeni nii kuka muhun sitte uskois!" ja "Jos mä en naura ittelleni nii kuka mulle sitte naurais!"

Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna: No jos ei hirveesti takapakkia otettas nii olis kiva.

Jos vaikka jotain "liikunnallista" sais järjestettyä ja kaikki bileet kierrettyä.

Nimi: Mikko Ojanen Alias: on hauska seurapeli (ei oo lempinimee/ aliasta).

Akateeminen ikä: n. 2 vuotta.

Henkinen ikä: Korkeintaan 13 vuotta, tilanteesta riippuen.

Virka HYKissä: Ekskursiovastaava Druidihoroskooppi: Jasmiini Ihkuin laboratorioinstrumentti: Huhmare Vapaavalintainen mietelause: --Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna: Järjestämällä mahtavia ekskursioita.

Nimi: Iisa Rautiainen Alias: ippe, ippedippe, isbe, Liisa ilman L:ää...

Akateeminen ikä: 3 Henkinen ikä: lähteestä riippuen 19 tai 30, että se on nyt ihan jokaisen oman tulkinnan varassa Virka HYKissä: Tuutorivastaava ja apuemäntä Druidihoroskooppi: Mänty ("Mänty on luonteeltaan hienostunut ja tarkka") Ihkuin laboratorioinstrumentti: kaikki ne joiden hajottamisesta ei joudu vararikkoon Vapaavalintainen mietelause: "Hyvin arvattu on puoliksi tiedetty" ja "Kaikki on mahdollista, paitsi pyöröovesta hiihtäminen" Miten pyrit parantamaan HYKin toimintaa tänä vuonna: Aion varmistaa että tulevien fuksien fuksisyksy on mitä mahtavin!

Suuri maha- ja maustekatkerotesti Teksti ja kuvat: Topi Kotamäki, Konsta Janhunen ja Juho Kajava

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Tai ei oikeastaan erityisen synkkä tai myrskyinenkään, mutta ainakin helvetin hämärä. Nimittäin Esitisleen testiryhmä oli kokoontunut testaamaan laajaa valikoimaan juomista jaloimpia, maha- ja maustekatkeroita. Siis juurikin niitä juomia, joista fuksit yleensä oksentavat ja vanhemmatkin kehäraakit irvistävät mitä ihmeellisimmillä tavoilla. Testiryhmä koostui neljästä kohtuullisen hapottuneesta testaajasta sekä yhdestä maallikkojäsenestä. Se, mistä idea sai alkunsa, ei ole varmaa tietoa, mutta aihepiiri oli ollut puheenaiheena jo vähintään syksystä 2010. Toisen allekirjoittaneen ensimmäiset muistot aihepiiristä ovat niinkin kaukaa kuin syksyltä 2007, jolloin erästä testiinkin päätynyttä tuotetta kehuttiin sanoin ”se on vähän pahaa mut se on ihan hyvää” ja annettiin pullo mukaan.

Testiin valikoitui yhdeksän (laatu)tuotetta eri puolilta Eurooppaa, niin Italiasta kuin rakkaasta naapuristammekin, Ruotsista. Testissä arvioitiin aistinvaraisesti tuoksua, makua, suutuntumaa, pituutta, yrttisyyttä ja katkeruutta. Myös vapaalle sanalle annettiin sijaa.

Underberg 44% Tuoksu: Tuoksussa anista ja yrttejä, hieman katkeruutta Maku: Katkeruutta on. ”huhuhuhuu”. Piparia, ei edes voimakkaan katkera. Viina ei maistu. Lakritsinen Suutuntuma: Jännä, mukava, lämmin, jouluisa, napakka, venyvä Pituus: Anteeksiantava, riittävä Yrttisyys: Suppeayrttinen Katkeruus: Taittuva katkeruus Vapaa sana: Pullo hieno, yleisarvio 7-, 4/5, ei maistu metukka, juotavissa. Bonukset lahjoista joita saa kun juo tarpeeksi

Unicum 40% Tuoksu: Pehmeä, hennon yrttinen, sekava yrttisyys, arvaa katkeraksi, ei sokeria, hieman makeutta Maku: Makea mutta katkera, hedelmäinen Suutuntuma: Miellyttävä, pyöreä, pehmeä, kuin pakkasöinen havupuun latva Pituus: Pitkähkö, sopiva, jää hieman ”jokerifiilis” Yrttisyys: On. Tasapainoinen, moninainen Katkeruus: Aika katkera; sopiva.

Vapaa sana: Maallikko puhaltelee: ”Tässä maistuu kaljankännin jälkeisen darralaatan jälkeinen maku. Katkeruus jää”

Riga Black Balsam 45% Tuoksu: Hento tuoksu; viinakas.

Metsämansikka, herkullinen, syötävä tuoksu; jokin jäätelö tai leivos. Mantelimassa Maku: Makeasta katkeran kautta paahteiseen, tumma olut; stout. Hiipivä katkeruus.

Laaja- ja monivivahteinen maku; terävä alkumaku.

Suutuntuma: Pehmeä, kermainen, paksu; viskoosi.

Pituus: Keskipitkä Yrttisyys: Mukavan laaja kirjo; tasapainoinen Katkeruus: Keskikatkera

Becherovka 38% [persevotka] Tuoksu: Piparinen, raikas Maku: Pipari maistuu, katkeruus puuttuu: lopusta löytyy. Lempeän katkera: Uniklubi.

Tyttöjen juttuja.

Suutuntuma: Pipari, ei mitään sanottavaa.

Vähän paksumpaa kuin perus kossu.

Pituus: Lyhyt kuin Suomen joulu Yrttisyys: 6+, nimeksi ehkä: neilikkaa on.

Katkeruus: Hento

Gammel Dansk 38% [vanha kunnon] (toim. huom. HYVÄ OSTOS!) Tuoksu: Viaton Maku: ”Joo hei täähän mene... EI SAATANA!” Pehmeä ja kuiva. Kuiva kuin Sahara: finnit kuivaa.

Suutuntuma: Hyökkäävä, suuta kiristävä, hiekkapaperi, ”Suut makiaks”, ”Kuivattaa myös sielun” Pituus: Riittävän pitkä. The Lord of the Rings- elokuvatrilogia Yrttisyys: Löytyy, monivivahteinen, myös hedelmäinen Katkeruus: On. Jää.

Fernet Branca 39% Tuoksu: Pepsodent mausteilla Maku: Raikastaa, aika pehmeä, ”Vähän kuin joisi GD suuvedellä” Suutuntuma: Raikas, ”sillee bwääh”, menee nenään Pituus: Keskipitkä Yrttisyys: Minttua nyt ainakin, kenties muitakin Katkeruus: Sopiva, miellyttävä Vapaa sana: Hammaslääkäriliitto suosittelee. Ei tule pomppufiilistä

Fläminger Jagd – Kräuterlikör 30% Tuoksu: Makea, sitruksinen, pullainen; tuoksuu siltä että ei ole välttämättä pahaa.

Maku: ”Onpas makeaa, missä katkeruus?”

Pettymys. Punssi-jallu-jekku-sekoitus.

Kahviaveciksi sopiva. Hyvin pieni bitter-vivahde, ei siis täysin väärässä seurassa Suutuntuma: Pehmeä, anteeksiantava, tahmea Pituus: Lyhyt Yrttisyys: Lähinnä symbolinen, sokerinen Katkeruus: Nimellinen, katkeruutta ainoastaan testaajissa Vapaa sana: Tyttöjen juttuja.

Averna 20%

Tuoksu: Marjamehu jonka pilaa joku kakka (feces). Imelä ja mieto Maku: Äitelä, makea, siirappinen sokeriliemi Suutuntuma: Paksu, siirappinen, äitelä, sokeriliemi Pituus: Siirappinen Yrttisyys: Siirappinen, äitelä Katkeruus: Äitelä

Bäska ”fittans” Droppar 40% (toim. huom. TESTIVOITTAJA!!)

Tuoksu: Ujo, kavala, kumina, koiruoho, hyttysmyrkky Maku: Katkera, erittäin. Ei makua. Tai ehkä tosi ohut maku. On katkera. Erittäin.

Suutuntuma: Kiristää naamaa: vittumainen. Ei huuhdottavissa.

Pituus: LOTR extended edition kommenteilla ja fan fictioneilla Yrttisyys: Ei havaittu Katkeruus: Kaikkivoipa Vapaa sana: Jumalan hylkäämä paska, sovintopullo, oksennuslääke, ”Voisi toimia myös antabuksena”, ”Nakkipiilo maistuu katkerolle”, ”Puhdasta nestemäistä pahuutta”, ”Bäska Droppa on helvetin syövereissä keitettyä saatanan kuusta”, 5/5 vaikka ei maistu metukka

Unisportin ryhmätunnit Kuvat: Pekka Isometsä

Yliopistoliikunta eli Unisport tarjoaa jos jonkin moista ryhmäliikuntaa venyttelystä kunnon treeniin ja tanssista kiipeilyyn. Testasimme näistä viisi: Bodypump - ”Pyörtyily ei harvinaista” Mimmiarvio: Ei varmaa tietoa. Oletettavasti paljon

Kiipeily – Huimapäille hämähäkkimies-testi Mimmiarvio: Ei havaintoa

Kahvakuulacircuit – Venäläisten voimamiesten suosikki Mimmiarvio: Jonkin verran

Jooga – Pahanolon loitollapitäjä Mimmiarvio: Paljon

Salsa – Llegas aquí, mi amor!

Mimmiarvio: PALJON

Kahvakuulacircuit Mika Autio

Unisportin ryhmäliikuntatunneilla on myös mahdollisuus tutustua nykyään niin trendikkääseen kahvakuulailuun. Kahvakuula on alkujaan venäläisten voimamiesten suosima monipuolinen harjoitusväline, jonka liikkeet ovat usein vauhdikkaita heilautuksia ja monipuolisesti lihaksia rasittavia liikkeitä. Kuulia on eri kokoja ja siksi se sopii harjoitusvälineeksi lähes kaikille kehon lihaskoostumusta katsomatta.

Kahvakuula circuit on tehokas kiertoharjoittelutunti, jolla tehdään lihaskuntoliikkeitä oman kehon painolla ja kahvakuulilla mukaansatempaavan musiikin tahdittamana.

Alkulämmittelynä tutustutaan kahvakuulaliikkeisiin siten, että ensikertalaiset eivät ole aivan sormi suussa, kun itse kunnon treeni alkaa. Kahvakuulacircuit on kuntopiirityylinen harjoitus, jossa kierretään eri pisteillä tehden liikkeitä kahvakuulalla ja oman kehon painolla. Liikkeitä on hyvin monipuolisesti ja mahdollisuus valita itselleen sopivat kuulat joka pisteellä takaa sen, että jokainen voi treenata itsensä puhki juuri itselleen sopivalla tahdilla. Itse voin ainakin taata, että jos treeni ei saa hikeä pintaan ja lihaksia vapisemaan, vikaa on kyllä haettava itsestään, eikä harjoituksen toimivuudesta.

Niille jotka miettivät ryhmäliikuntatuntien ”tyttömäisyyttä” kahvakuula on hyvä vaihtoehto. Mies-nais jakauma oli ehkä 3:2 naisten eduksi. Itse harjoituksen vetäjä Janne Taivainen tuo hetkittäin mieleen armeijan kantahenkilökunnan yleiseltä habitukseltaan ja kannustustavallaan. Mikään vain tyttöjen laji ei siis todellakaan ole kyseessä.

Kahvakuulacircuit oli erittäin tehokas harjoitus ja voin suositella sitä kaikille, jotka kaipaavat tehokasta ja monipuolista lihaskuntoharjoitusta. Itse aion ainakin mennä kokeilemaan toistekin.

Salsa

Jouni Ikonen Salsahan on tunnetusti kauniiden lattarinaisten suosikkitanssi. Kun on vielä niin ihanasti, että he tarvitsevat siihen parin, voidaan johtaa yleispätevä tulos, että jokainen salsaa tanssiva mies saa kauniin Etelä-Amerikkalaisen naisen.

Kuulostaa miellyttävältä? Kumpulan salsatunti pistää kuitenkin paremmaksi: 50 osallistujaa, joista naisia 47. Kaivapa laskin esiin ja suhteuta 47 naista kolmelle miehelle. Voin sanoa, että se on yli kymmenen.

Tarkkaavaisimmat huomaavatkin jo, että tässä on nyt koira haudattuna. Nimittäin yksikään näistä kolmesta miehestä ei kuunaan pokaa ketään näiltä tunneilta. Oli kyseessä sitten bailasalsa-, happysalsa -tai sexysalsa-tunti, näillä tunneilla naiset jumppaavat ja ovat joka askeleella valmiimpana Rodrigoa tai Enriqueä varten sitten, kun se Espanjan loma joskus koittaa.

Kun musiikki alkaa, kuuntelet kahdeksaa rummuniskua: yy, kaa, koo, nee, vii, kuu, see, kasi. Sitten ne tulee uudestaan ja kuuntelet ne uudestaan. Ensimmäisillä neljällä iskulla mennään eteenpäin ja jälkimmäisillä neljällä mennään taaksepäin.

Tämän jälkeen vaiheittain tehdään aika monimutkainen, mutta helposti opittava sarja askelia. Mennään sivuaskelia, ristiaskelia, tehdään pieni potku ja liu'utaan

Kiipeily Laura Lemetti

Tunnustatko olevasi hieman huimapäinen? Luuletko selviäväsi pystysuorasta seinästä yhtä vaivattomasti kuin hämähäkkimies? Vai onko sinulla sittenkin korkean paikan kammo?

Se selviää kun ilmoittaudut Unisportin kiipeilykurssille ja hankit itsellesi varmistusluvan.

Unisportin Kumpulan kampuksen liikuntakeskuksesta löytyy siis kiipeilyseinä, johon pääsee kiipeilemään kun on suorittanut Unisportin järjestämän evaluoinnin hyväksytysti.

Kiipeilykursseja järjestetään Kumpulassa usein, mutta ne ovat kovin suosittuja. Jos siis haluat varmistaa paikan itsellesi, niin ole ilmoittautumisen alkaessa nopea. Kiipeilyn alkeiskurssi maksaa Helsingin yliopiston opiskelijoille 49 euroa ja hinta sisältää teoriaosuuden lisäksi käytännön osuuden Kumpulan kiipeilyseinällä ja näyttökokeen.

Näyttökokeen voi suorittaa joka keskiviikko klo 18-20. Keskiviikkoisin evaluoinnin aikana seinälle ei pääse kiikkumaan muut kuin näyttökoetta suorittavat ihmiset ja tämä onkin hyvä muistaa kun olet varmistuslupasi saanut ja se polttelee hyppysissä. Kiipeily Kumpulassa on opiskelijaystävällisesti hinnoiteltu; välinevuokra on 3 euroa ja kiipeilyn kertamaksu 3,5 euroa. Jos olet kiivennyt aikaisemminkin ja sinulla on todistus Pohjoismaissa suoritetusta kiipeilykurssista, eli sinulla on lupa varmistaa, saat kiipeilyluvan Kumpulaan ilman evaluointia.

Kun olet kerran päässyt tämän lajin makuun, ei loppua näy. Nälkä kasvaa syödessä, niinhän sitä sanotaan ja mieli halajaa koko ajan vain vaikeamman reitin selättämistä.

Mitä siis vielä odotat? Ei muuta, kuin alkeiskurssia varaamaan!

Bodypump

Satu Asikainen Uskaltaisinkohan kokeilla? Testaaja on kunnostautunut käymään kutakuinkin säännöllisesti Unisportin kuntosalin puolella. Vähän isommatkin painot ja lyhyet sarjat tuntuvat oikein mukavilta vaihtoehdoilta. Sitten opiskelutoveri haastaa lähtemään bodypump-tunnille. Eiköhän tuo onnistu, pienet painot ja pitkät sarjat, mikäpäs siinä?

Tunnin alussa lauma naispuolisia henkilöitä järjestäytyy peilisalin perälle vankan ryhmäliikuntakokemuksen opastamana. Hamuilen hämmentyneenä itselleen tangon, pari settiä painoja, maton, käsipainot... Klipsutkin pitäisi jostain löytää. Löydettyäni kaikki tarvittavat tarvikkeet ja muutaman ylimääräisenkin asetutaan omalle paikalleen odottamaan ohjaajan opastusta.

Tunti alkaa jymisevän ja mukaansatempaavan musiikin saattelemana. Ohjaaja näyttää siltä, että hyväntuulisuudestaan huolimatta häntä ei kannattaisi ärsyttää nakkikioskilla.

Sen verran timmissä kunnossa näyttäisi olevan. Tunti aloitetaan "kevyellä" lämmittelysarjalla, ja pian huomaankin, että piru vie jos ottaisin nuo höyhenen kevyet painot näiden vähän painavempien sijaan. Tunnilla käydään läpi joka ikinen lihasryhmä, ja puolessa välissä toivon kuolevani. Bodypump-tunnin aikana evaluoin kuntotasoni kohtalaisen hyvästä maanrakoon, mistä näitä muita muijia oikein tulee? Käsisarjan aikana totean, että nyt sumenee näkö ja totean, että ehkäpä tätä pitäisi kokeilla uudestaan vähän paremmin tankanneena.

Tunnin jälkeen jutustelen ohjaajan kanssa, pyörtyily tunnilla ei ole harvinaista, kun ensikertalaisista on kyse. Mukaansatempaava meininki ja kokonaisvaltainen treeni päihittää kuitenkin epämääräisestä sähläämisestä syntyneen hämmentyneisyyden tunteen.

Vaikkakin suoritus sujui heikommin kuin olin kaavaillut, oloni on kuitenkin raukea ja tunnen tehneeni jotain... vielä seuraavallakin viikolla.

Stressistä ja vähän joogastakin Jouni Ikonen

Tiedätkö kun alkaa homma painamaan vähän liikaa? Kun puristaa vasemmalta sekä oikealta? Ei vaan saa tehdyks vaikka kuinka yrittäis. ”Pieleen menee kuitenki, anna olla”, huutaa aivolohko.

Kyse on yksinkertaisesti siitä, että olet syntynyt lottovoittajien maahan eli Suomeen, jossa liika stressi on ihka-aito kansantauti. Elimistösi näet valmistaa sinua kohti taistelua suurta villieläintä vastaan. Moderni petoeläin-kirja tunnistaa muun muassa seuraavat petolajit: deadline, gradu, tentti, työpaikka, ihmiset, kello ja kirjat joiden kannessa ei lue nimeä.

Harva meistä kuitenkaan on heittänyt tenttipaperia niskalenkillä tai edes päässyt deadlainia karkuun. Ennen pitkää kehomme on käynyt ylikierroksilla kuviteltua vaaraa vastaan liian pitkään ja seuraa burnout, tai masennus, tai juopottelu, tai joku muu ihanista kansantaudeistamme.

No miten sille keholle sitten saisi kerrottua, että ”hei, kaikki on ookoo”? Jos kerran ajatus vaarasta joko jähmettää tai saa pinkomaan kuin aropupu, ja täydellinen tyyneys saa aikaan mukavan rennon liikehtimisen, niin eikös tätä voisi kokeilla käänteisesti? Jos liikuttelisi kehon eri raajoja täysin hallitusti ja rauhassa, niin voisiko sillä viestiä aivoille, että ”hei, oikeesti, kaikki on ookoo”?

Niin tai näin, Intiassa tuhansien vuosien ajan on harrastettu ”ihmisen ja maailmankaikkeuden fyysistä, psyykkistä ja spirituaalista olemusta” rauhoittavia käytännön harjoituksia. Eli siis joogaa.

Pidemmittä puheitta, mene siis yliopistoliikunnan tarjoamille joogatunneille tekemään aurinkotervehdyksiä joiden päätteeksi asetut alaspäin katsovaan koiraan ja huomaat miten veresi glukokortikoidi pitoisuus laskee ja kuinka naurettavan helppo se ensi viikon tentti onkaan.

Merta edemmäksi kalaan Teksti ja kuvat: Tuukka Kangas

Jokainen on kuullut sanonnan, ettei merta pidemmäksi kannata lähteä kalaan. Tällä motivaatiolla Esitisleen empiirisen journalismin ryhmä päätti tutustua Kumpulan Kampuksen läheisyydessä löytyviin anniskeluravintoloihin ja arvioida ne helpottaakseen Esitisleen lukijoiden valintaa ensi kerralla, kun tentin jälkeen maistuisi huurteinen.

Ystävänpäivänä pieni kemian opiskelijoiden ryhmittymä lähti Opsosista kohti seikkailua.

Joukkomme asteli pitkin alamäkeä kohti kauppakeskus Arabiasta löytyvää ravintola Chico’sia, joka toki tunnetaan paremmin ruokaravintolana. Appeeseen suuntautuminen toki näkyy heti sisäänastuessa: pöytäryhmät ovat suunniteltu ruokaileville seurueille, tunnelma sopiva ruokailuhetkeen. Kuitenkin tiskiltä saatiin kätösiimme matkamme ensimmäiset urheilujuomat ja ravintolan nurkasta löytyi sopiva pöytä ryhmällemme. On huomiotavaa, että odotuksista huolimatta, kauppakeskuksen häly ei häirinnyt mitenkään oleskeluamme.

Tästä matkamme jatkui kohti Toukolan sydämessä sijaitsevaa Olotilaa, jossa oli huomattavasti fiinimpi meininki. Taustalla soi jazz-musiikki, tuotevalikoima todettiin kattavaksi: paikka on mitä oivallisin pienen ryhmälle hengailua varten. Olotilan jälkeen seikkailumme seuraava etappi oli Bar Oljenkorsi, josta oli muutamalle ryhmämme jäsenistä kehittynyt toinen olohuone.

Baarin ystävällinen juomanlaskija tarjosi ystävänpäivän kunniaksi koko seurueelle piparit, jotka huuhtoutuivat mukavasti alas Helsinki-tietovisan säestämänä.

Oljenkorren nostalgista sisustusta täydensi takahuoneesta löytyvä biljardipöytä.

Tämän jälkeen jätimme Kumpulan taaksemme siirtyen kohti Käpylää. Ensimmäisessä yrityksessä, Käpygrillissä, nykyiset kemian opiskelijat törmäsivät tulevaisuuteensa: karaokeisäntänä toimi kemialta valmistunut Jouni ”JV” Vuorinen. Muutoin paikka edusti pysähtyneisyyttä, erityisesti asiakkaissa. On kuitenkin huomiotava, että talon viinin alkuperämaan sai valita.

Käpylän toinen ravintola Old Sophie olikin huomattavasti miellyttävämpi, enemmin ruokaravintola. Ryhmä ei ruokaillut, mutta osa ryhmästä oli aikaisemmin nauttinut apetta kyseisessä paikassa: tätä kehuttiin hyväksi. Hintataso muutoinkin oli kohtuullisen edullinen.

Käpylän jälkeen lähdettiin Mäkelänkatua pitkin kohti Vallilaa. Ensimmäisenä ravintolana toimi Ravintola Musta Härkä.

Osa ryhmästämme päätti tässä vaiheessa siirtyä kokoluokkaa suurempaan ja otti maljakollisen juotavaa; osa ryhmästä koki ristisanatehtävät mielenkiintoisempina. Kokonaisuutena kyseinen yritys oli viihtyisä, mutta samalla hieman kylmä: poppoomme kansoitti kuitenkin vain juominkipuolta ravintolapuolen jäädessä taka-alalle. Jokaiselle miehelle suosittelen keräämään hieman virtsaa rakkoon ennen kuin astuu kyseiseen kuppilaan: ravintolan pisoaari on kokemuksen arvoinen elämys. oletettavaa, että livemusiikkista ei pääse nauttimaan.

upeita kelloja. Jos haluaa melankolisoitua, on Mardin Pub valintasi. Mardinin jälkeen totesimme Pikku-Vallilan olevan aivan tupaten täynnä, joten tämä jäi tutkimuksemme ulkopuolelle.

Mäkelänkadun seikkailujen jälkeen osa porukastamme koki, että oli parempi lähteä merta edemmäksi kalaan. Viimeiset rohkeat lähtivät kohti Sturenkatua ja Westministeriä. Westministerin voisi luokitella puolilähiöräkäläksi: tuolit hirveitä, televisiossa pyöri tissejä, mutta rento meno.

Kierroksen viimeiseksi anniskeluravintolaksi jäi Pub Kasin Kulma, jossa oli mukava lähibaarin tunnelma. Parasta asianomaisessa ravintolassa oli, että meille laulettiin jazzlaulajan toimesta.

Tutkimuksen aikana porukkaamme liittyi ja siitä poistui ihmisiä satunnaisin väliajoin.

Aina paikalla olevilta pyydettiin numeroarviota väliltä 1-5 kyseisestä ravintolasta.

Kuten huomataan, niin parhaat arvosanat saivat Olotila ja Oljenkorsi, kummallekin arvosana 4. On huomioitava, että Oljenkorren arvosanat saivat suuremman hajonnan kuin Olotila, joten voitaneen sanoa, että Olotila oli kokonaisuudessa tutkijoiden suosikkiravintola. Halvinta hanaolutta sai Westministerissä.

Koko kierroksen suoritti lopulta neljä henkilöä: artikkelin kirjoittaja, Konsta Janhunen ja Perttu Laitila sekä Sari Kukkasniemi, joka vietti samalla syntymäpäiväänsä.

Tämän jälkeen ryhmämme koki illan pohjanoteerauksen: Pub Magneetti.

Ryhmämme astui ravintolan sisään, jolloin elämäänsä kyllästynyt baarimikko ilmoitti, että meille ei tarjoilla. Olimme rauhallisia, emmekä edes pahoin humaltuneita. Baarimikko sai pitää tunkkinsa ja siirryimme kierroksemme kämäisimpään ravintolaan Mardin Pubiin. Mardin Pub on pizzeria ilman pitsoja: halpaa kaljaa, kälyinen sisustus, ahtaat pöydät, takahuoneessa

Nimi

Osoite

€/l (III olut hanasta) Chico’s Hämeentie 109-111 11,5 Ravintola Olotila Gunnel Nymaninkatu 5 11 Bar Oljenkorsi Intiankatu 18 9,2 Ravintola Käpygrilli Osmontie 5 11 Old Sophie Koskelantie 9 12 Pub Magneetti Mäkelänkatu 20 Ei tarjoiltu** Sture Jazz Bar Sturenkatu 29 9,6 Westminister Hämeentie 94 7 Ravintola Musta Härkä Mäkelänkatu 52 8,4 Mardin Pub Mäkelänkatu 15 8 Pikku-Vallila Vallilantie 19 C Jäi selvittämättä Pub Kasin Kulma Sturenkatu 48 7,8 *Paikallisen näkemys asiasta. **Ei humalatilan takia.

Kokonaisarvosana 3 4 4 2,5; 5* 3,5 Hylätty 3,5 3 2,5 1,5 2,5

Me lähettiin kyykkäämään teksti: Satu Asikainen kuvat: Tuukka Kangas ja Satu Asikainen

Mitä käy kun neljä kemistiä lähtevät näyttämään taitojaan Tampereelle tuon jalon lajin, akateemisen kyykän, MM-kisoihin? Kisabussiin ahtautui kyykkääjien lisäksi myös kyykkäjoukkueen menestyksestä huolestuneet manageri K. Janhunen ja joukkueen nesteytyksestä huolehtinut P. Raivio.

Turpiinhan sitä tuli, mutta kivaa oli!

Joukkueen yllätysmanageri ja yllätyshuoltaja pitämässä yllätystsemppiä puolelle kyykkäjoukkueesta.

Oulun toivo J. Ikonen roiskaisee

HYKin oma puheenjohtaja onnistuneen kartunheiton jälkeen

Murskaaja Leskinen valmiina tuhoamaan kyykät.

Päätoimittaja Asikainen laskee kartun rataa ja heittokulmaa parhaan tuloksen saamiseksi.

“Jätkäl lukee selässä humanisti” Omien matsien välissä on hyvä harrastaa vastustajajoukkueen kykyjen arviointia.

Vapu ei lopu! Huuhdahtivat kemistit, kun löysivät makiaa simaa paikallisesta olutravintelista.

Kyykkääjät ja tuo komia HYKin vihreä lippu Booyah!

Projekti Apioli Teksti: Tuukka Kangas Toteutus: Matti Leskinen, Tuukka Kangas Kuvat: Satu Asikainen, Tuukka Kangas

Apio lin r ake nne kaa va

Persilja (Petroselinum crispum), tuo kaikkien lihakeittojen suuri maustaja sekä verraton folaatin lähde. Joillekin suuri herkku, joillekin vain suuri painajainen lapsuudesta. Apioli on persiljan yksi tärkeimmistä makua tuottavista eteerisistä öljyistä. Apiolin terveysvaikutukset on tunnettu jo muinaisten kreikkalaisten toimesta: länsimaisen lääketieteen isä Hippokrates kirjoitti persiljan veikeästä ominaisuudesta aiheuttaa abortteja. Myöhemmin tämä ominaisuus todettiin johtuvan apiolista. Keskiajalla apiolia sisältävät kasvit olivatkin yleinen raskauden keskeyttämislääke. Myöhemmin sitä on käytetty kuukautiskiertoon liittyvissä vaivoissa.

Esitisleen tutkivan journalismin kaksikko ei kuitenkaan ollut kiinnostunut terveydellisistä seikoista vaan ennemmin makuasioista. Kohteena oli teekkari J. Huokuna, joka tunnetaan suuresta persiljan vastustajana.

Rojekti Apiolin historialle kertyi pituutta lähemmäksi puolitoista vuotta. Ensimmäinen yritys tehtiin Kotimaan Pitkällä syksyllä 2011. Tällöin käytössä oli hyvin karkea metodi vain silputa persiljaa ilman sen suurempaa suunnitelmaa siiderin sekaan. Tämä oli tuomittu epäonnistumaan, oli aika parempaan.

Aloitimme apiolin eristämisen perinteisellä tyylillä eli höyrytislaamalla. Höyrytislaus tuotti vain suuren tilavuuden vienosti persiljalta maistuvaa vettä. Oli aika vaihtaa suunnitelmaa.

Seuraava ajatus olikin uuttaa apioli suoraan liuottimien kiistattomaan kuninkaaseen, etanoliin. Tämä metodi koettiinkin mitä oivallisimmaksi tavaksi päästä vaikutukseen.

Helmikuu 2013, Turku. Oli aika Rojekti Apiolin käytäntöönpanolle.

Ja kuinkas sitten kävikään?

J. Huokuna totesi maittavan eliksiirimme maistuvan raa’alle perunalle.

Vittu.

Kirjoituskilpailu Esitisleen kirjoituskilpailun voittajaksi valittiin Ilmo Teikarin kirjoitelma “Kiintojäälle Opsosista”.

Se oli perin mielenkiintoinen. Toiselle sijalle ylsi anonyymisti julkaistu “Lähiruokarinki ja korvavaikkua”. Sekin on perin mielenkiintoinen kirjoitelma, joskin hyvin eri tavalla kuin voittanut.

Nauttikaa kirjoituskilpailun annista!

-Toimitus

KIINTOJÄÄLLE OPSOSISTA Ilmo Teikari

Rösundin sataman valot jäävät taakse Grande-ryhmän kulkiessa jäätietä pitkin pimeällä Saltsjöllä.

Raskaasti lastatut pulkat seuraavat kevyesti moottorikelkkojen lumeen tamppaamalla leveällä jäisellä reitillä kohti Storön saarta. Ennätyspilvinen talvi takaa, ettei nyt eikä koko viikonlopun aikana näy yöllä tähtiä, mutta lumi mahdollistaa jäällä kulkemisen auringon laskun jälkeen ilman jatkuvaa taskulampun valoa. Suunnistamista kolmen metrin saaristoväylän jäälakeuden yli helpottavat taksiveneyrittäjän talon valot jäätien toisessa päässä. Jäätietä ei voi tasaiseksi sanoa, sillä mönkijät ovat jättäneet syviä uria pulkan vetäjien riesaksi. Keskustelu on mahdotonta pulkkien vetorahinan vuoksi. Ryhmä on myös viisaasti hajaantunut letkaksi, vaikka kiintojäätä pitäisi alla olla jopa 30 cm. Jäänaskaleita ja suksensauvoja on turvavälineinä mukana. Tammisaaren saariston, tai nykyään kai pitäisi sanoa Raaseporin saariston, pimeydessä ajatukseni harhailevat Grande-viikonloppujen historiaan.

Muistan, että kuinka vuonna 2003 järjestettyäni HYK-vkl:n Storön saaressa HYKin aktiiveille ja fuksiryhmälleni, uskaltauduin kokeilemaan HYKin jäsenistön kutsumista kulttuuriviikonloppuun kesällä. Ajatuksena oli käyttää kesämökkiä tukikohtana ja tutustua mökin lähialueen nähtävyyksiin ja kulttuuriin. Vuoden 2003 kokemusteni perusteella arvasin varsin oikein, että kesällä osallistumismäärä kesätöiden ja -kiireiden vuoksi leikkautuu automaattisesti sopivaksi. Näin syntyi HYKin kulttuurivastaavan toimesta vuonna 2005 HYKin ensimmäinen ja silloin koko jäsenistölle avoin Grande Kulttuuriexcu I. Samalla syntyi puolivahingossa Grande-ryhmä, joka koostui pitkälti HYKin aktiiveista tai vähintäänkin Opsosissa aikaa viettäneistä kemian opiskelijoista. Vierailevia tähtiä Grandeilla on nähty kaikkien näiden vuosien aikana.

Saavumme jäätien loppuun taksiveneyrittäjän jäihin talvehtimaan jätetyn m/s Lean kohdalle. Meille TalviGranden 2013 osallistujille paljastuu karu totuus ilman moottorikelkkaa jäällä kulkemisesta.

Jäätien ulkopuolella on paikoitellen vetistä lumisohjoa. Storön ja Lillön saarten välisen kannaksen halkaisevan kanavan viereistä moottorikelkkojen talvitietä lähestyessä ryhmä intoutuu siteeraamaan Tuntemattoman sotilaan Lahtisen sanoja: ”Kun isot miehet vetelee tämmöstä perkeleen kelkkaa pitkin mettiä edestakaisin”. Tässä vaiheessa emme vielä arvanneet naurun loppuvan, kun pääsemme saaren sisäiselle lahdelle, Västerfladanille. Lahden poikki ei 100 metriä enempää ole matkaa mökkirannan kallioille, vaan hangessa pulkan kiskominen on kovaa työtä. Pahinta on kuitenkin se, että lumen alla on n. 5-10 cm vettä ennen jäätä. Pakkasta ei ole kuin muutama aste.

Suurimmalla osalla ryhmästämme kastuvat kengät ja sukat. Selviän hyvien vaelluskenkieni ansiosta kuivin jaloin.

Siinä valaistulla kuistilla koko Grande-ryhmä hengästyneenä huohottaa. Kukaan ei jaksa edes kiroilla kastuneiden kenkiensä vuoksi. Kiroan mielessäni, että olisi pitänyt muistaa välittää ryhmälle äitini varoitus kumisaappaiden mahdollisesta tarpeesta. Ei sitä osannut suhtautua, että helmikuussa voi olla näin lämmintä hiihtolomaviikolla. Sentään sähköt toimivat mökissä.

Terassilla tölkit sihahtavat auki ja väkevämpääkin kaivetaan repuista ja pulkista. Siinä kuoleman väsyneenä on entinen HYKin toiminnanjohtaja, isäntä, opintovastaava, kulttuurivastaava, Esitisleen päätoimittaja, Mithril-kerholaisia jne. Luettelo on niin pitkä, etten enää muista, mitä kukin aikoinaan tekikään HYKissä. Yksi valittavasti puuttuu joukostamme lopullisesti. HYKin entinen taloudenhoitaja ja aktiivinen Grande-ryhmämme jäsen ei vuoden 2008 Grandelle voinut osallistua. Hänen menehtymisensä on edelleen ryhmälle vaikea asia, kuten lahjakkaan nuoren ihmisen kuolema vain voi olla. Kyseinen Grande jäi viimeiseksi edes löyhästi HYK statuksen omaavaksi Grandeksi. Sanan kulttuuri olimme päättäneet pudottaa pois. Kulttuuriexcuilulle ei silloin innostusta riittänyt. Granderyhmämme jäsenen menehtymisestä puhutaan vähän ryhmän kesken. Yksi jäsenistämme kertoo käyneensä hänen haudallaan ja tavanneensa siellä hänen vanhempansa. Vuoden 2008 Grandella oli syystäkin raskas muistomatkan tunnelma, jolloin parina seuraavana vuotena Grandet jäivät kokonaan järjestämättä. Uskon kuitenkin, että hän olisi toivonut Granderyhmän jatkavan, joten onneksi elvytimme tapahtumamme kesällä 2011. Nyt on jo yhdeksäs Grande vuorossa, ja ensimmäistä kertaa talvella järjestettynä.

Takassa tuli loimuaa tunnelmallisesti. Lähes koko ryhmän merivedellä kastellut sukat ovat kuivumassa takan yläpuolelle viritetyssä narussa. Tämä ensimmäinen talvella järjestetty Grande on osoittanut heti haasteellisuutensa. Kiitän mielessäni Fortumia sähkölinjojen kunnossapidosta. Saamme saunaan porakaivosta vettä, ja kesäkäyttöön tarkoitettuun pieneen mökkiin lämpöä sähköpatterilla. Pöydälle ilmestyy kemiaa opiskelleille tyypilliseen tapaa kalleimpia ja halvimpia alkoholijuomia. Äärimmäinen juomasnobbailu ja toisaalta taas kustannustietoisuus ovat Grandeilla omaa luokkaansa. Olettavan arvokas täysikokoisen omenan sisältävä Calvados-pullo jää tällä kertaa avaamatta, sillä leveä korkki on jumiutunut niin syvälle, ettei sitä haluta rikkomalla repiä irti pullosta, jota ei ole tarkoitus kokonaan juoda viikonlopun aikana.

Hieman huvittuneena seuraan rengaspolttimen sytyttämistä grillikatoksessa. Peruslabrojemme aikaan oli laitoksella vielä käytössä perinteiset kaasuletkulliset Bunsenlamput. Mieleen tulee toki, että onhan niistä labroista aikaa. Menen auttamaan kaasun sytyttämisessä. Talvigrillaus onnistuu mainosti helmikuulle oudon leudon sään vuoksi. Jotain hyvää sentään pakkasen puutteesta on, vaikka mieluummin olisin jääsohjossa rämpimisen sijasta toivonut vähintään kymmenen asteen pakkasta ja hankikantoa. Grillin osalta on kuten mökinkin. Mitoitukset eivät kesämökillä ole tehty edes näinkään pienelle seitsemän hengen ryhmälle, sillä kaikilla tuntuu olevan omat grillattavat mukana. Jonoa syntyy kaasugrillin tehokkuudesta huolimatta.

Astun saunasta höyryten kuistille. Kuulen kuinka sisällä keskustelijoiden äänet voimistuvat. Mökkinaapureita ei valojen perusteella ole paikalla aivan näköpiirissä. Totean asian erinomaiseksi ja käytän liian voimakasta puheääntä. Illan pitkällisen saunomisen aikana tulen kertoneeksi kahteen otteeseen saman merimiesjuttuni Hollannin kohta tulevan kuninkaan kruunuprinssi ”Prins Pilsnerin” kuskaamisesta. Seuraavana päivänä varon kertomasta uudelleen samoja merimiesjuttujani.

Kysyn heti jutun alussa, että olenko jo tämän tarinan kertonut. Hämmentävän vähän grandelaiset muistavat, vaikka lienen jo vuosien aikana kertonut heille kaikki tarinani sköneltä. Koko ryhmällä riittää kertomuksia kemian laitoksen hulvattomista, nyt jo vanhoista tapahtumista. Ehkä olemme ne jo monesti toisillemme kertoneet, mutta jälleen unohtaneet kuulemamme tai sitten vain haluamme kuulla ne uudelleen.

Lauantaina uskaltaudumme rämpimään valoisaan aikaan jäälle, että pääsemme Tammisaareen.

Ruoka- ja juomaostosten jälkeen on aika tutustua Tammisaaren parhaaseen ja ilmeisen ainoaan laadukkaampaan pubiin Santa Fe:hen. Paikka on sitten viime käyntini (10 vuotta sitten?) laajentunut joka suuntaan kellaria lukuun ottamatta. Olutvalikoima tuottaa pettymyksen, vaikka minulle löytyy autoilijan olutta eli alkoholitonta kahtena vaihtoehtona, tummaa ja vaaleaa Nikolaita. Ruoka osoittautuu varsin mauttomaksi, johon ei auta lähiruokamateriaalien käyttö. Paikka on varmasti parhaimmillaan live-musiikin kuunteluun, joka on ainakin viikonloppuöisin mahdollista. Emme jää odottamaan bändiä, vaan lähdemme tutustumaan Suomen vanhimpaan kävelykatuun. Enpä olisi uskonut Tammisaaren olevan niin kuollut hiihtolomaviikon lauantain iltana. Mökkeilijöitä alueella on kuitenkin myös talvisin tuhansittain, vaan ei mökeiltä viitsitä lähteä kapakkaakaan keskellä talvea. Satunnaista koiran ulkoiluttajaa ja paria torilla odottavaa taksia lukuun ottamatta ketään ei näy missään. Saamme rauhassa ihastella iltavalaistuksessa Tammisaaren harmaakivikirkkoa ja vanhan kaupungin kapeita kujia. Olo on kuin illaksi suljetussa ulkoilmamuseossa kävelisi. Pienellä kiertoajelulla toteamme rannan olevan aivan autio, ovathan kesäravintolat kuten esim. Albatross ja laiturille rakennettu Knipan pimeinä. Kaupungin hotellista sentään näkyvät valot.

Taisimme olla Tammisaaren ainoat iltaturistit kyseisenä lauantaina hiihtolomaviikosta huolimatta.

Kiirehdimme liukkaita ja lumen kaventamia pikkuteitä takaisin Rösundin satamaan, jossa odottaa jääkävely ja lopun sohjorämpiminen. Tällä kertaa sentään voimme kulkea ilman pulkkia. Jälleen ryhmämme suorittaa mökeille niin tutun perinteisen iltaohjelman eli grillaamista ja saunomista vuodenajasta riippumatta. Keskustelut jatkuvat aamuyöhön asti. Samaisena lauantaina on HYK ry:n vuosijuhlat. Olemme lähettäneet juhliin HAO ry:n edustajien välityksellä vanhalle järjestöllemme tervehdyksemme kiintojäältä, toivottavasti ei jään alta (edes sunnuntaina).

Huomaan nukahtaneeni sänkyyn herrojen alkaessa keskustella peleistä pirttipöydän ääressä aamuyöllä. Taktisesti ostin Tammisaaresta vain 3,5%:sta Sven Tuuva olutta. Koska kunnon puulämmitteisessä saunassa perusteellisesti saunoessa nauttimani nestemäärä on melko vakio, niin ajattelin kokeilla miedompaa vaihtoehtoa. Valitettavasti Olvin Sven Tuuva ei ollut kovinkaan hyvän makuinen, vaikken suomalaisia lagereita muutoinkaan pidä erityisen maukkaina vaan pikemminkin tasalaatuisina hyvinä sauna- ja janojuomina. Grande vaatii veronsa ja nukahdan uudelleen aamupäivän herätyksestä. ”Herätys!” karjaisu naisen ja kemian opettajan äänellä melkein tipauttaa minut sängystä. Kahvi on valmista. Hyvä ettei sitä kirjaimellisesti tarjoiltu sänkyyn. Järkevää olisi toki lähteä valoisaan aikaan, mutta sunnuntain grillailut ja mökin siivous ottavat aikansa. Pääsemme liikkeelle pulkkinemme vasta auringon laskettua. Tuntuu siltä, että tavaran määrä on vain lisääntynyt tai sitten olemme saaneet aikaan pienen ekokatastrofin roskilla.

Poikkeamme koko ryhmän voimin Karjaan Shellillä. Osa ruokailee vielä myöhäisestä ajankohdasta huolimatta. Olemme viimeiset ennen keittiön sulkeutumista muutoin 24h auki olevalla asemalla.

Yksi jäsen ryhmästämme on lähdössä seuraavana päivänä Berliiniin. Kaikilla muillakin on varmasti jotain maanantaina, mutta kiirettä ei tunnu silti kenelläkään olevan. Aivan kuin haluaisimme pitää kiinni yhteisestä viikonlopustamme mahdollisimman pitkään. Vihdoin autokunnat hajaantuvat valtatie 25:n pimeyteen. Suunnittelen ajaessani seuraavaa mahdollista Grandea. Olemme olleet Tammisaaren saariston lisäksi Renkajärvellä, Lohjanjärvellä ja Pietarsaaressa. Havahdun ajatuksistani tarkkailemaan kantatie 51:n nopeusvalvontakameroita. TalviGrandemme on selvinnyt kiintojäistä.

ja! i s 2.

Kuumia tunnelmia ja metropenkkejä Nimimerkki Lähiruokarinki ja korvavaikkua

Hänen huulensa painautuivat yhä voimakkaammin omiani vasten. Käteni kulkivat pitkin hänen alaselkäänsä nostaen hänen paitaansa. Hänen sormensa uppoutuivat hiuksiini. Huuleni hamusivat hänen kaulaansa. Tunsin kuinka hän alkoi avata haalarieni solmua hieman epävarmoin ottein. Haalarieni kolahdettuaan lattialle pienen työstämisen jälkeen, riisuin hänen paitansa paljastaen punaisten rintaliivien verhoamat rinnat. Riisuin oman paitani, minkä jälkeen nappasin pienen fuksityttöni syliini.

Nostin hänet pienen yksiöni nurkassa sijaitsevalle sängylle. Nousin käsieni varaan hänen päälleen ja aloitin voimakkaan suutelemisen. Hän tuntui kovin pieneltä allani rintakehäni painautuessa hänen rintojaan vasten. Siirryin suutelemaan pitkin hänen vartaloaan kohti alavatsaa. Riisuin hänet muutoin, mutta jätin päälle nuo seksikkäät punaiset rintaliivit sekä viekoittelevat punaiset alushousut, taisivat olla stringimallia.

Noustessani takaisin suutelemaan häntä huomasin hänen jännittyneen: en tiedä johtuiko se siitä, että hieman paisunut elimeni osui hänen häpykummulleen vai oliko hän muuten vain ujoa sorttia. En halunnut, että koko homma menee väärällä tavalla reisille, joten kysyin olisiko hänellä ollut tarvetta käydä suihkussa ennen kuin alottaisin tuon pienen fuksin kokonaisvaltaisen viekoittelun. Hän hyväksyi tarjoukseni, annoin hänelle puhtaan pyyhkeen kaappini perukoilta jääden itse istuskelemaan orastavan erektion kanssa sänkyni laidalle katsellen pienen fuksityttöni perään.

Istuskellessani sängyn laidalla yritin keräillä ajatuksiani. Huomasin, että tämän toiminnon suorittaminen tuotti pienessä nousuhumalassa huomattavia vaikeuksia ajatusten harhaillessa tuon pienen fuksitytön rintoihin. Kaikki oli tapahtunut tänä iltana mielenkiintoisessa aikajatkumossa: vietin tavallista Klusterihengailuiltaa nauttien Kimblen tuomasta pelihurmiosta. Oli alkusyksy, joten fukseja oli paljon täyttämässä kerhotilaamme. En itse ollut pahemmin kerinnyt tutustumaan uusiin opiskelijoihin työja muuttokiireiltäni: olin juuri muuttanut yksiööni erottuani entisestä avopuolisostani. Istuskellessani Klusterin paljon nähneillä sohvilla pitäen pientä taukoa urheilusuoritukseen verrattavasta kokoperheen seurapelistä oli myös otollinen hetki katsella millaisia nuoria naisia kemian laitokselle oli saapunut tänä vuonna. Erostani oli jo pidempi hetki, joten saamattomuuteni toki korosti naisten ulkoista kauneutta.

Katseeni harhaili lopulta vanhalle, oranssille metropenkille, jossa istui pienehkö tyttö. Hänellä oli pitkät tumman ruskeat hiukset, samaa sävyä olevat silmät sekä hoikasta vartalosta hyvin erottuvat rinnat.

Huomiota herättävin piirre oli kuitenkin syvä Amorin kaari, joka aiheutti heti suuren halun suudella häntä.

Ja hän taisi huomata pitkään viipyvän katseeni: hän kohdisti minun suuntaani pitkän katseen täynnä kysymyksiä. Edelleen jatkuva tuijotukseni ei vastannut näihin yhteenkään, ja hän käänsi katseensa takaisin kavereidensa suuntaan. Tunsin toivoni romahtavan, otin pitkän kulauksen kylmästä oluestani ja lähdin röökille. Palatessani tupakalta aulassa seisoi mielessäni jo muutamaan kertaan riisuttu ruskeatukkainen neitokainen.

“Mennään sun luokse”, kuulin hänen sanovan.

“Selvä”, vastasin.

Muutamassa minuutissa olimmekin istuutuneet raitiovaunuun, joka matkasi kohti Kalliota. En muista matkalla käymäämme keskustelua, en edes hänen nimeään. Jotain hän puhui epävarmuudesta muutettuaan Helsinkiin, mutta mysteeriksi jäi mistä hän oli muuttanut. Saavuttuamme yksiööni aloitimme intohimoisen suutelun.

Näin hänen kävelevän takaisin suihkusta, pitäen toisella kädellä pyyhettä yllään ja toisessa kädessään alusvaatteet. Kävellessään kohti minua epävarmuus oli kadonnut fuksityttöni olemuksesta: katse oli päättäväinen, ja pienellä käden liikkeellä hän pudotti pyyhkeen lattialle. Alta paljastui mitä jumalaisin vartalo, jota korosti oikeassa nännissä oleva lävistys.

“Myysterinen nainen”, pohdiskelin.

Pongahdin ylös sängyltä, riisuin bokserini ja nappasin tuon olennon syliini. Nousin hänen päälleen ja aloin suudella hänen rintojaan. Koko kehoni läpi virtasi hyvänolontunne, kun pääsin nauttimaan pitkästä aikaa naisen kosketuksesta. Käteni hyväilivät voimakkaasti hänen sisäreisiään, välillä eksyen hyvin lähelle ulkoisia häpyhuulia. Huomasin fuksityttöni hengityksen muuttuvan raskaaksi, silmät olivat jo hyvän tovin olleet suljettuna. Suuteluni siirtyi alavatsalle ja häpykummulle. Lopulta kieleni eksyi omaan seikkailuunsa fuksityttöni pyhimpään.

Puuhaillessani huomasin, että nauttimani mallasjuomat olivat tehneet tehtävänsä: orastavasta erektiosta ei päästy pidemmälle tänä iltana. Olin pettynyt penikseni illan panokseen, olisi ollut mahdollisuus antaa fuksitytölle parasta kemiaa. Tilanteen kaikessa tragikoomisuudessa masennuin tapahtumien kulusta. Sanoin fuksitytölleni käyväni vessassa. Palatessani takaisin oli petikumppanini sammunut sängylleni alastomana. Vaikka ateisti olinkin, huomasin kiittäväni panojumalia säästyttyäni suuremmalta nöyryytykseltä. Puin bokserit takaisin päälleni ja kävin fuksityttöni viereen nukkumaan.

Nukahtaessani jäin elättelemään toivetta krapulapäivän viihdykkeestä...

Vaadi ja ota työelämäopintoja tutkintoosi Työelämä muuttuu. Puhtaita asiantuntijatehtäviä on yhä vähemmän, työelämän vaatimukset kasvavat ja poikkitieteellistä osaamista vaaditaan yhä enemmän.

Miksi sitten tieteellisesti vahvat ja usein luonnontieteiden sisällä poikkitieteellisillä luonnontieteiden yliopistotutkinnoilla on yhä vaikeampi löytää töitä?

Ensimmäinen syy on luottamus helppoihin ratkaisuihin. Luottamus siihen, että muut tietävät mikä minulle on parasta ja elämästä voi ajelehtia läpi menemällä siitä missä aita on matalin. Yhteiskuntamme ohjaa peruskoulun alusta putkeen, joka jatkuu lukiolla, eikä kukaan oikein herätä missään vaiheessa siihen, että lukion jälkeen ei ole mitään putkea. Yliopistossa turvaverkot säilyvät vielä ylioppilaskunnan avulla, mutta valmistumien jälkeen ei ole mitään turvaverkkoja ellet hanki niitä ja mieluiten jo opintojen aikana.

Luonnontieteilijän tutkinto antaa perusteet oppia työt työelämässä. Jos et ole missään vaiheessa istunut alas ja miettinyt mitä oikeastaan haluat tehdä työelämässä, tee se nyt. Pahinta on valmistua laput silmillä tietämättä vaihtoehtoja ja lähteä jatko-opintoihin vain koska se oli helpoin ratkaisu. Jatko-opinnot ovat mahtava ratkaisu niille, jotka haluavat tieteelliselle uralle, mutta monella tapaa rasite ja hukattua aikaa niille, jotka eivät halua. Tämän ongelman voit ratkaista itse. Mieti siis mitä haluat ja mitkä ovat mahdollisuutesi. Apua löytyy kyllä.

Toinen syy on kilpailu. Luonnontieteilijöiden koulutusmääriä on nostettu reippaasti 90-luvulta lähtien sillä ovathan luonnontieteelliset innovaatiot pohja korkean osaamisen teollisuudelle ja liiketoiminnalle.

Tämän seurauksena valmistuvat joutuvat kilpailemaan huomattavasti enemmän keskenään työmarkkinoilla, kuin aiemmin.

Vaikein tilanne on niillä, jotka valmistuvat hyvin samanlaisilla tutkinnoilla. Pyri siis tekemään tutkinnostasi oman näköisesi.

Hanki tietoa työelämän mahdollisuuksista ja työpaikoista valmistuneilta, excursioilta, kesätöistä ja kandi- ja gradututkielmien kautta, jotta voit paremmin päättää mitä uraltasi haluat. Koulutusmäärien sopeuttaminen työelämäntarpeisiin tapahtuu niin pitkällä aikavälillä, että se ei ehdi vaikuttaa opiskeluaikanasi.

Kolmas syy ovat työelämän kasvaneet vaatimukset. Tärkein on yhä oman pääaineen osaaminen, josta koulutusohjelma pitää huolen. Kuitenkin yhä enemmän ilmoituksissa, rekrytoinneissa ja vaatimuksissa nousevat esille luonnontieteilijän kurssivalikoimaan vähäisissä määrin kuuluvat asiat kuten ihmissuhde osaaminen, esiintymistaidot, kielitaito, oma-aloitteisuus, liiketalouden osaaminen, markkinointi, yhteistyö-/tiimityötaidot, IPR-osaaminen, projektinhallinta, säädösten hallinta, asiakkaiden tuntemus, johtaminen ja laatuasiat. Nämä niin sanotut yleiset työelämätaidot ovat taitoja, joita työelämässä yhä enenevissä määrin tarvitaan, jotka erottelevat hakijoita rekrytointipäätöstä tehtäessä ja jotka voisivat olla osa tutkintoasi.

LAL kannustaa luonnontieteiden laitoksia ja tiedekuntia lisäämään työelämäopintoja osaksi koulutusohjelmiaan. Pidä huoli, että oma tutkintosi antaa parhaat mahdolliset eväät valmistumisen jälkeiselle urallesi ja vaadi työelämäopintoja osaksi nykyisiä ja tulevia luonnontieteiden koulutuksia.

Valtakunnallinen selvitys luonnontieteiden

Markus Oja Opiskelija-asiamies Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL

Fastlagstisdag på det finlandssvenska sättet teksti: Fanny Bergström Det är redan en tid sedan fastlagstisdagen, men än värmer den varma mintkakaon själen. Vi finlandssvenskar är inte alls sämre än de finskspråkiga på att supa bort våra liv och framför allt våren. Fastlagstisdagen är en flygande start till våren och börjar väntan till den ljuva sommaren.

Fastlagstisdagen är en unik dag på många sätt. Det är inte varje dag så många studeranden samlas i backen för att åka ner på nytt och på nytt, som värsta barnskaran.

De fina hemlagade kälkarna fyller backarna och ingen orkar bry sig om att kläderna blir våta. Fast höjdpunkten på dagen är nog andå inte i backen, utan när skaran återvänder till sina varma sköna klubbutrymmen. Speciellt för vår fastlagstisdag i finlandssvenska kretsar är att vi värmer punsch som avec till den obligatoriska ärtsoppan, och som alla goda kvalitetsdrycker har även varm punsch sin egen dryckesvisa: Varm Punschvisa Punschen kommer, punschen kommer god och varm.

Vettet svinner, droppen rinner ner i tarm.

Skål för alla minnen, dem vi snart ej ha, då ett par glas simmig punsch vi hunnit ta.

Melodin är densamma som i den traditionella punschen kommer -punschvisan och orden är än en gång otvivelaktigen en bra påminnelse om varför man ska dricka alkohol. Ifall ni undrar vad varm

punsch smakar är det bara att tänka sig varm sockerlösning med pyttelite te och någon skum alkohol. Alternativt kan ni fråga en spektrumits åsikt om varma pünschen. Det är inte vem som helst som klarar av att häva 2,5 dl varm punsch på tid, rekommenderar varmt till alla som tror sig vara män. Här kan man gott citera en annan bra svenskspråkig snapssång ”se på blott på den min, som pryder en absolutist ¨C den är jävligt trist”. För oss vanliga dödliga är det nog i och för sig mer än tillräckligt att avnjuta en varm punsch om året och återgå sedan till kall punsch tills det är fastlagstisdag igen. Varm punsch är oberoende av åsikter en upplevelse att uppleva. Det vill säga, eller som Kjell brukar säga ”tahtoo sanoa”, välkommen på varm punsch efter att ni varit i pulkabacken nästa år.

Sutkautuksia ”Se oli sellainen tunne, et ties saaneen jotain suuhunsa.”

J. Ikonen Opsosissa

”Muistikuvia on täältä, sieltä ja tästä. Jos on oksentanut niin on mennyt överiksi.”

P.Raivio silliksellä.

”Mut ei lammas olla kauaa selällään” I.Pönkänen kommentoi lampaidenlempijöiden puuhia.

”Tuukka, haluutsä tietää miten merietanat panee?”

A.Korpi opittuaan miten merietanat, nuo merten etanat, lisääntyvät.

”Lammas eturinteeseen!”

A.Korpi aina yhtä innovatiivisena. ”Ja vitut, kansa voi paljon pahemmin kun ne juo sitä metanolipitoista viinaa, jota mä rupeen tekee!”

T. Kangas keskioluen laimentamisesta. ”Mustikat on siirtyneet toiselle tasolle” J. Ikonen ulkomaisista pensasmustikoista. ”Astraalimustikkatasolle.”

A.Korpi samaisista mustikoista ”Mehän ei mitään entropiaa kasvateta.”

T.Kangas lakonisesti kun kemistit asettuivat MM-kyykkäbussin etuosaan siististi riviin. ”Klamydia kutittaa.”

T.Kangas kommentoi Ilta-Sanomien artikkelia ”hieronnassa” sukupuolitaudin saaneesta naisesta. ”Juodaan kunnes Jakomäki on kaunis.”

A.Korpi Jakomäen kauneudesta.

”Konsta kaatui portaissa ja sen keissit räjähti. Vitsi oli omakeksimä.”

V.Salo, tuo Opsosin Jonne, K.Janhusen kompastelusta talviliukkailla. ”On kyllä liian aikaista ottaa kaljaa. Onks teillä pepsiä? ” M.Leskinen kysyy virvoitusjuomatarjonnasta junassa kohti Turkua. ”…Onkos noi kaljat kuinka kylmiä?”

M. Leskinen virvoitusjuomista kuultuaan, että pepsiä ei ole tarjolla. ”Tuomionkirkkovene” Joku turkulainen kemisti ”Minusta parempi olisi ollut Approximatum.”

J.Renlund Chemicumin nimestä ”Klusterillakin on sellainen tapahtumahoroskooppi. Sinne vaan imeytyy eikä pääse pois.”