2/2014
Esitisle
Esitisle 2/14 Päätoimittajat: Piia Hartikka Iiris Rekola
Sisällysluettelo: Puheenjohtajan palsta
4
Taitto: Miia Rämö
Toiminnanjohtajan palsta
6
Terveisiä Birminghamista
8
Julkaisija: Helsingin Yliopiston Kemistit ry A.I. Virtasen aukio 1, PL 55 00014 Helsingin Yliopisto
Vitutuspalsta 10 Jaskan paskartelut 13
Paino: Digipaino Keuruskopio Oy Painos: 80 kpl
Mitä tippaleivät kertovat?
14
Vappu ja sen perinteet
16
Viivin ja Kaisan Palsta
18
Munkkimuffnit 20
Ilmestymisaika: Huhtikuu 2014 ISSN 0782-6893
Työttömyyden vuorilla
Tekijät: Piia Hartikka Miia Rämö Iiris Rekola Paloma Ruiz Laura Liimatta Laura Lemetti Jaakko Karjalainen Kajsa Roslund Viivi Hirvonen Pekka Isometsä Pauliina Raivio Juho Kajava Satu Asikainen
2
22
Pääkirjoitus Teksti ja kuva: Piia Hartikka
Simaa, munkkeja, aurinkoa, skumppaa, Amarillo, Ullanlinnanmäki… Niistä on unohtumaton vapu 2014 tehty! Vapuna muistellaan kulunutta vuotta ja tankataan hymyä pyllyyn pitkää kesää ja uuvuttavia kesätyötunteja varten. Kevät on ollut rankka amoreineen ja labroineen, mutta nyt niitä voi muistella hyvällä mielellä ja todeta: selvisinpäs! Jos onni on myöten, aurinkoinen vapu juovuttaa minut kirkkaalla ja lämpimällä auringonpaisteella. Jos sen sijaan käy paska mäihä, saamme osaksemme sadetta ja haalariparat jäätyvät kiinni tuomiokirkon portaille, jolloin kuohuviini vuorostaan lämmittää - sisäisesti. Chemicum hiljenee kesäksi. Kesätöitä ja -lomia viettävät kemianopiskelijat kaikkoavat ja jäljelle jäävät hikoilevat labrassa rastitöiden - kuten minä viime vuonna, huh! - tai Oikeiden Töiden parissa. Ei kuitenkaan unohdeta tavata toisiamme kesän mittaan, sillä kesä on pitkä ja yksinäinen ja syksyllä tulevat uudet fuksit, joiden kanssa on jälleen uudet kuviot ja rutkasti tekemistä. Tällä kertaa en aio enempää avata lehden sisältöä. Saatte sen sijaan lukea ihan itse! Varoitus: sisältää VAPUA! Siman kiilto silmissä vapua toivottaen, Piia 3
Puheenjohtajan palsta Teksti: Satu Asikainen, kuva: Tuukka Kangas
Simaa…check Muuta kuplivaa…check Hassut lasit…check Hassu hattu…check Haalarit…check Vapu ei lopu -paita…check Ylioppilaslakki…check Siinä on minun tarkistuslistani vuoden parhaimmalle aattopäivälle. Tärkeimmät tarvikkeet ovat mainittu listan loppupäässä. Onneksi simaa ja muita härpäkkeitä saa rahaa vastaan vielä kaupasta, jos sattuisivat jäämään kotiin. Vappu on koko opiskeluvuoden kohokohta, ja jos haluaisin esitellä jotain tiettyä tapahtumaa vaihto-opiskelijoillemme, olisi se tietenkin vappu. Vappu on kuluneiden vuosien aikana muokkaantunut ”Vapu”:ksi meidän keskuudessamme. Tänä vuonna juhlistetaan toisen kerran vuoden 2012 Vapun vuosipäivää, sillä mikäpä sen mukavampi ajatus kuin loppumaton Vapu. Vapu on mitä sopivin tapa hyvästellä kulunut lukuvuosi ja siirtyä kohti kesää ja potentiaalisia kesätöitä. Usein puhutaan rakkauden kesästä, mutta miksi ei puhuttaisi rakkauden Vapusta. Kevät on jo kukkeimmillaan toukokuun alussa, kaikilla on kevättä rinnassa ja koko Suomi herää eloon kohmeisen talven jäljiltä. Ehkä siellä tirpatkin rääkyvät lähikoivun latvassa. Vapuaatolle tai sen välittömään läheisyyteen osuneet tentitkään eivät varasta hymyjä ihmisten huulilta. Itsekin ajattelin viettää alkupäivän tenttisalissa, jonka jälkeen nappaan munkin Opsosista. Siispä ylioppilaslakki mukaan ja tervetuloa HYKin tapahtumien pyörteisiin! Alkupäivästä hengailut keskittyvät Chemicumin ympäristöön, josta siirrytään sitten perinteisten juhlameno4
jen kautta katsomaan Mantan lakitusta. Muistan omalta fuksivuodeltani, kuinka ylioppilaslakkien paljoutta hämmästeltiin, ja se onkin mielestäni mahtava näky! Vielä mahtavampi näky on kuitenkin Ulliksella seuraavana päivänä. Kun iso kasa kemistejä köllii (toivottavasti) hyvässä säässä, tietysti HYKin lipun alla. Nähdään siis Vapuna, siellä sun täällä! <3:lla Natu
Saippuakuplia vuoden 2013 Vapun vuosipäivältä.
5
Toiminnanjohtajan Palsta
Teksti ja kuva: Viivi Hirvonen
Kevät on ihmisen parasta aikaa. … Tai ainakin näin yritän uskotella itselleni koko ajan kasvavan laskari- ja stressipinon keskeltä, kun yritän hädissäni viikoittain raapia kasaan jotain järkevää (sanomattakin on selvää, ettei tämä ehkä ihan joka viikko onnistukaan). Tähän epätoivoon voi lisätä myös ainejärjestövelvollisuudet, muut kurssityöt, luennot sekä sen pienen äänen takaraivossa, joka sanoo että välillä kannattaisi myös tehdä muutakin kuin kouluhommia. Olen tajunnut, että pikkuhiljaa se aika taitaa oikeasti loppua kesken. Kellon viisarien rientäessä olen oppinut aika paljon priorisoimaan tekemisiäni, varsinkin kampuksella hengatessani. Opsosissa kahvikupin ääressä istuminen on vieläkin lempipuuhaani, mutta nykyisin päivällä olen onnistunut raahaamaan perseeni muualle laskaripapereita pyörittelemään (välillä se motivaatio tulee kyllä ihan pelkästään siitä, että pitää näyttää Pertulle esimerkkiä, mutta silti). Kannustanki jokaista tsemppaamaan vielä viimei6
set tentit läpi sekä rutistamaan pyllyn penkkiin ja kestämään kivuliaimmat läsnäoloilot. Vapun jälkeen näitä onneksi on melko vähän tiedossa. Elämässä on myös tärkeää tasapainotella eri asioiden välillä. Kannattaakin siis miettiä tekemistä itselleen vaikkapa sitten liikunnan parista, vaikka vähän vapu hapottaisikin. Inspiraatiota voi hakea HYKin liikuntavuorolta, joka on aina maanantaisin Kumpulan Unisportilla klo 16-17. Ohjelma vaihtuu viikoittain, joten toivottavasti kaikille löytyy jotakin! HYK lupautui myös toukokuun alusta alkaen mukaan pyöräilyhaasteeseen, jossa katsotaan ainejärjestöjen kesken kuka pyöräili kesän aikana eniten. Suosittelenkin joukkueeseen liittymistä, joka tapahtuu kätevästi netissä, ja pyörän laittamista kesäkuntoon. Kyllä, se tarkoittaa myös sitä että oma, laitoksen edessä kohta vuoden majaillut 30 vuotta vanha rotiskoni pääsee uuteen uskoonsa. Ainakin toivottavasti. Vaikka aiemman perusteella tätä kevättä voi kutsua hieman työntäyteiseksi, niin ei se ajankäyttö ole mennyt ihan hukkaan. Nyt voinkin tehdä ylpeänä pienen kertauksen kaikesta, mitä olen tämän kevään aikana oppinut: - sana ”boa” tavutetaan bo-a - jos funktiolla on maksimikohta välillä [a,b], niin se löytyy joko välin päätepisteistä tai jostakin pisteestä siinä välillä - laittamalla kurkun mikroon siitä saa DIY Fleshlightin (tätä en ole kokeillut) - Tanja ei oikeasti vie Opsosin pahveja, vaan laittaa Matin viemään ne Eli on se yliopisto-opiskelu oivaltavaa kaikin tavoin! Ihanin ja aurinkoisin vaputerveisin (vaikka kirjoitushetkellä ulkona sataakin), Vii”katotaan saanko jokaiselle palstalle ujutettua kissakuvan”vi 7
Terveisiä Birminghamista Teksti ja kuvat: Laura Lemetti
Heipähei!
enää tentit jäljellä, mutta myös sitä, että ihmiset alkavat pikkuhiljaa häipyä maisemista. Opinnot täällä ovat monilta ohi jo huhtikuun aikana, kun viimeiset esseet on palautettu. Ensimmäinen kaveri lähti jo ennen meidän Skotlannin reissua ja itselläni on myös ohjelmassa menolipun osto Suomeen parin viikon sisällä. Onneksi lippuni tulee olemaan kuitenkin vasta kesäkuun lopulle, eli vielä pari kuukautta aikaa olla täällä.
Viimeisiä viedään täällä Birminghamissa, niin kuin varmasti siellä Helsingissäkin, kun tämä lehti tulee ulos. Itse kirjoittelen tätä viimeistä juttua 6. huhtikuuta 2014. Meidän luentomme loppuivat maaliskuun lopussa ja heti sen perään vietin viikon Skotlantia kierrellen. Luentojen loppuminen tarkoittaa sitä, että opintojen puolesta on 8
Suomeen on kiva tulla takaisin, vaikkakin visiitti on kesällä mitä luultavimmin vain parin viikon mittainen. Paluu arkeen taitaa tapahtua kunnolla vasta syyskuussa. Suurin paperisota vaihtoa koskien tuli hoidettua jo ennen kuin tulin tänne, joten luultavasti kesällä odottelen vain tenttituloksien valmistumista, jotta saan viralliset paperit suorittamistani opinnoista eteenpäin. Kun nuo paperit on hoidettu, täytyy selvittää mitkä suorittamistani opinnoista voin hyväksilukea tutkintooni. Ainiin, Mobility Online -portaaliin täytyy tietenkin myös jättää palaute.
En sano, että olisi ollut helppoa lähteä Suomesta viime syksynä, päinvastoin. Luulen silti, että täältä tulee olemaan vielä vaikeampaa lähteä. Suomesta lähtiessäni tiesin ystävieni ja perheeni odottavan kotona, kun yhdeksän kuukauden päästä palaan takaisin, mikä oli lohduttava tunne. Nyt kun lähden täältä, en tiedä milloin tulen seuraavan kerran näkemään näitä ihmisiä, vai näenkö enää ikinä. Onneksi nykyään yhteyden pitäminen on helppoa ja loppu on oikeastaan itsestä kiinni.
Joka tapauksessa silläkin uhalla, että toistaisin itseäni, kokemus Vieläkään en oikein usko, että olen on ollut hieno. Olen tavannut ollut täällä jo puoli vuotta. Muistan uusia ihmisiä, nähnyt paljon uuedelleen, ja tulen varmasti aina sia kaupunkeja, oppinut englantia muistamaan, sen päivän, kun lensin sekä tuntemaan uuden kulttuurin, Birminghamiin. Myöhästyneen len- vaikka se ei ehkä suomalaisesta non ansiosta kello oli jo aika paljon, kulttuurista niin paljon eroakaan. kun viimein pääsin lentokentältä Toivottavasti näiden ihmisten keskustaan suurien kantamusteni kanssa tulee pidettyä yhteyttä kanssa, enkä meinannut millään myöhemminkin, mutta jos ei, niin löytää hostellia. Siinä vaiheesainakin iso kasa hyviä muistoja säisa päässä ei pyörinyt muuta kuin lyy sydämessä. kysymys, mitä minä oikein teen täällä? Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hauskaa ja rentoa kevättä (ja kesää, Hostellille päästyäni oli helpottavaa sitten kun se sieltä joskus tulee)! todeta, että moni muu oli samassa tilanteessa kuin minä. Oli myös Terkuin, kiva huomata, että uuteen kulttuu- Laura riin sopeutuminen vei suhteellisen vähän aikaa. 9
Vitutuspalsta Teksti: Taru Weckström
Helixin lehdestä inspiraation saatuamme askartelimme eräänä iltana Opsosiin oman Vitutusboksin. Ideana siis on, että vitutuksen voi purkaa paperille ja pudottaa Vitutusboksiin. Toimivuudesta ei ole tehty tutkimusta, mutta aina kannattaa toivoa ja kokeilla. Nyt siis koottuna se, mikä opsoslaisia vituttaa.
”Mua vituttaa vittu Facebookin kaljahaaste!”
”Vituttaa, kun en tiedä kenet haastan!!”
”Vittu saatana”
”Todennäköisyyslaskenta on perseestä!!”
”Todari <3”
”Asuntoasiat”
”Vituttaa saatanan Leskelän aamuluennot. Voi vitun perkeleen pensselit. Paskaa.” 10
”Vituttaa kun en jäänyt kotiin nukkumaan”
”Maanantai on saatanasta”
”Vituttaa, että oon kipeenä ja tänään on tentti. Ja se tentti, mikä vituttaa on perseraiskausta.”
”VITUN RUOTSI”
”penis”
”Kampukselle turhaan tuleminen”
”Miksi vitussa vuorokaudessa on aina liian vähän tunteja?”
”Vituttaa tauti”
”Joku hajotti mun mukin saatana!”
”Örrrörrö” 11
”Amor vituttaa”
”Porukka ei avaudu tarpeeksi amorin laskareista”
”Liikaa laskareita”
”Amorin tunnin väittämät ovat ikäviä ja tieto tunneloitui liian aikaisin jonnekkin ihan muualle! Yritän tunneloitua itsekin pois”
”Tämä laatikko”
”Kemian tietolähteet on suurta PASKAA”
”Vituttaa kun taas piti jättää esitelmän tekeminen vikalle päivälle, ja nyt pitäis lukea tenttiinkin. Vittu” ”Ahistaa ja vituttaa pintakemian tentti. Vitun kuivaa ja epäinspiroivaa paskaa.”
”Vituttaa se, ettei tänään vituta mikään :<”
12
Jaskan paskartelut Teksti: Jaakko Karjalainen
Suomalaisille ovat välillä ikävänkin tuttuja eri vuodenaikojen mukanaan tuomat sääilmiöt sekä päivänvalon määrän vaihtelu, mutta onneksemme olemme täyttä häkää puksuttamassa kevättä pitkin kohti kesää ja kaikille lienee tuttu sanonta ”kevättä rinnassa”. Myös eläinmaailmassa alkaa tapahtua kevään korvilla kaikenlaisia kummallisuuksia ja tarkoitukseni onkin lyhyesti käydä läpi erilaisia paritteluun liittyviä tapoja. Uroskarhuilla on pentujen kannalta ikävä tapa tappaa muiden yksilöiden siittämiä jälkeläisiä jos ne sattuvat törmäämään emoon, jolla poikasia on vielä mukanaan, saadakseen naaraan jälleen kiimaan. Tämän vuoksi naaraskarhut paneskelevatkin mahdollisimman monien urosten kanssa, jotta nämä jättäisivät jälkikasvun rauhaan ollessaan tietämättömiä onko kyseessä juuri kyseisen uroksen geneettisen perimän jatkumo. Mahtavilla ja kookkailla uroksilla on myös tapana nukahtaa parittelun jälkeen, onhan suvun jatkaminen sentään työlästä puuhaa. Kissaeläimillä on myös erittäin ovela evoluution myötä kehittynyt apuväline parittelun onnistumista ajatellen. Uroksilla on piikikäs penis, joka yhdynnässä raapii naaraan sisuksia
ja yleensä johtaa ovulaation alkamiseen, piikeillä luullaan myös olevan jonkinlainen lapion tapainen funktio eli paneskelun aikana kolli kaivelee myös vierasta spermaa naaraan sisuksista pois saaden paremmat mahdollisuudet omien jälkeläistensä syntymiseen. Monilla laumassa elävillä eläimillä on tapana, että laumaa johtaa yksi tai muutama vahvempi koiras, jotka sitten paneskelevat kaikkien lauman naaraiden kanssa. Kirahvien tavat eivät tästä juuri poikkea, mutta omat kuriositeettinsä löytyvät niiltäkin. Miespuoliset kirahvit paukuttelevat kaulojaan toisiaan vasten taistelussa, mutta usein taistelun jälkeen urokset hyväilevät toisiaan ja akti johtaa usein kliimaksiin asti. Moisten sessioiden onkin havaittu olevan tiheämpään toistuvia kuin heteroseksuaaliset kirahvikinkerit. Australiassa on monenlaisia kummallisia eläimiä ja tuolta suurelta mantereelta löytyy myöskin erittäin merkillinen tapa lisääntyä. Useat eri pussieläimiin kuuluvat nisäkkäät nimittäin panevat itsensä hengiltä. Pienet nisäkkäät hyppäävät irtosuhteesta toiseen ja lopulta niiden keho sanoo itsensä irti, eli kohtuus kaikessako? Ja sitten löytyvät vielä ne etanat omine keinoineen…
13
Kaikki tuntevat perinteen, jossa uudenvuoden aattona valettu tina
paljastaa alkavan vuoden salat. On toki tärkää ja olennaista kuulla suurelta mestari Tinalta mitä oma vuosi tulee sisältämään. Opiskelijan uusivuosi koittaa kuitnekin vasta toukokuussa. (Vapuhan ei lopu vaan alkaa aina uudestaan). Mistä siis etiäiset ensi vapuun? Esitisle vastaa: tippaleivän koukeroista. Seuraamalla ohjeita selvität miten vapusi tulee onnistumaan.
Oletko valmis? Aloitetaan!
sy m
Kaasuliekin päällä poreilee paksupohjainen teräskattila. Kurkistaessasi sisään näet kuuman ilman väreilevän 180-asteisen öljyn yllä. Kädessäsi olevasta pursotuspussista tihkuu tahmeaa taikinaa. Väristen kohdistat pussin suuttimen kattilan päälle ja pursotat pitkiä toistensa yli meneviä nauhoja öljyn polttavaan syliin. Ruskistat tippaherkkuasi varovasti kummaltakin puolelta minuutin verran ja nostat sen Tarkastellessasitten reikäkauhalla leivinpaperille kuivumaan. Vesi hersi tippaleipää saa ahtaa kielellesi kun katselet, miten rasva värjää paperin huomata siihen piilo kelmeän kellertäväksi. Kurotat kätesi kohti lonkeroista hahmoja. Tuijota niitä ihanuutta... ja yritä avata alitajuntaas supattavat korvaasi omat Kääntelet tippaleipää varovasti. Mitä näet? Kuuntele niitä, mutta mieti nen kuin kerrot kuulemas y Tippaleivän henget ovat ne eskitt , k n e a j k n ra tomia, eivätkä välttämät ee esi syyt ehaamis ei inen i l a l ä m i lavertesa siv ur iin . . Kär kity vap suka i ä V t r i a . i , s s luasi. ttä pa kuja ä se ja ke a tik
ka
on
14
s (är a lom a ott
loi ne Hu nj o ao ko no j nt en aan enn oh e . i k ko P . silm id äv Va rak ä i p s u s h his at a au ä s en i m tor uk sk uh ne e r k a iaa i. E a k n k t h ja a eiss aa p arm alu nn ä el äätt iva a, e a m let o yä e lla ttä enn le v nn tippa e tav täm ä, a l all ä v mu rova n ailasik eipä hajo ap tta insi aa pi a. u pi enem miks jää dä Vapu i paasi va mia, ivaa li k Juoks ikaa ideo iire. Liika ita, li et pä ian v a suunnit ä kol ja seu äh elm r syve asta toise atena jalk än aikaa. ntyä kunn en, mutte ana paika te olla m sta ihink hdi ään.
l e m , vie ntoudu n si v pare a i a t e s a R e . t a at a ud sa. pitk itä u n hukas anahark a s seur r y k , i ik eä as ka va at ta henk ovat hiu rhämät j , ä d a i ä m Ve ta ykys hat k ais avam p misk ältät tur o k v nk mu i niin r t u i . A alar ä s a s h me paa, i t y ö ian kaam s k a k t uk kö ole t ma s i a v n u tii pu e oll a l v nä n o Tä skaa apu! ko ikä v M ori iä su
m m etr Ta in i s va it en o , ta tu nho sta sa n a j a n in. et ka tip l aa tar av pal tu in ve oja eip en tta to äs ja su ista i ka ka or va up un itt . E a aa s ism ja t osa ta... V uo tak a to err ren apus in ut tou i tu en me tu le pu e a rk rso ity ja a olem tu ks nta a s ett a an öm me ty iin nn lsä yk ä v ja sit aa yis n ko ht i-
Teksti: Piia Hartikka
. a tku letään a j voi vää e a k i aus itä pä H a. m rta staa, i v i i n vii ös mu a j y s aan ta m r u t u o oe se urs en an. K p e t n a u t u paikk ine y a s d ä n a. ta pä . Pä ärää omin e ä v ä ja ä v tt en llätt mmu armo n y i a t ja a int as ttet s ttava p k o a l ros rai aro e t odo n o o si sia. V uenn u p u l Va väka tain päi anan Ma
atat outuvan tuikeasti si. Hahmot t neuvonsa. i kahdesti ensi eteenpäin. t arvaamatttä arvosta
kiemurteleva ja pitsimäinen pursotus
Niin tutut kuin tuntemattomatkin luovat katseita sinuun sillä silmällä ja vapusi uhkaa muuttua seikkailuksi tunteiden ja halujen ihmemaahan... tai sitten he vain tsekkailevat tuoreita haalarimerkkejäsi. öljy
ine
n ja
i ikk ka let ei, ä. O t a. H ist saa ka kir a o . a ark ei n j na n t ipo ne en mm nii a p llin om tu ja oo ire j uha n hu ut i se o ki ja ra stää un ei a. E i o to ist tat a e en iim pa r a yli M pun asti) rti. V i na Va ku n. een en Ha aa yt kaik n a vy aik yttä asta s m
epä Vap rap usi ea on k va t ahti o s te kok opä ja oike a, kost a e iv pito isuu ähum asenn ampi, k e ja alas o den yllä sa. V vapu stein. M i ttäv ään rhearvi menee istä ko o s nou m suu t voiva iellytt teus joh n. t joh ä t taa vässä r uu, se o hou a sun nskala n sinu sta pun ises ki s tin t ai k a seitin iinni. S eng änk ohuess opiärki a en k oste us-
15
Vappu ja sen perinteet Teksti: Laura Liimatta
No mistä tippaleipä, sima ja Mantan keen saavutuksissa. Yhdysvaltain lakitus oikein tulevat? ammattiliitot vaativat kahdeksan tuntista työpäivää 1.5.1886 alkaen Vappu – kevään tulon, työväen ja yleislakon jälkeen vaatimukja ylioppilaiden juhla. Vapun pesiin suostuttiin. Tällöin vapusta rinteisiin kuuluvat Havis Amandan tuli työläisten juhla. Suomessa eli Mantan ynnä muiden patsaityöväenjärjestöt aloittivat vapun den lakitus sekä erilaiset ruoat ja juhlimisen 1902. juomat, kuten sima, tippaleivät ja munkit. Vaan mistä vappu ja sen Suomessa vappua on vietetperinteet ovat tulleet? ty ylioppilaiden juhlapäivänä jo 1700-luvulla. 1800-luvun alkupuoKristillisen vapun historia ulottuu lella juhlittiin 13. päivä toukokuuta, 700-luvulle, jolloin vuonna 710 Flooran päivänä. 1820 keisari kielsi syntynyt Walburga matkasi Würtkevätjuhlat, mutta yliopiston oppitembergiin auttamaan saksalaisten laat alkoivat pian kokoontua vuokäännytyksessä. Walburga ryhtyi sittain 1.5. juhlistamaan Catharina nunnaksi ja myöhemmin hänet Wahllundin syntymäpäivää. valittiin ensimmäisenä naisena Kevään tulon juhla vapusta tuli, abbedissaksi sekaluostariin. Kuokun osa suomalaisista ei hyväksylemansa (25.2.779) jälkeen hänet nyt sen paremmin ylioppilas- kuin julistettiin pyhimykseksi 1.5.779. työväenvappuakaan, jolloin vappua Katolisessa kalenterissa vappua ruvettiin markkinoimaan kevään juhlitaan 25. päivä helmikuuta, kun tulon merkkipäivänä. taas muun muassa pohjoismaissa Walburgan päivää vietetään 1.5. Helsingissä vapunaaton suurin Lakisääteinen vapaapäivä vapusta tapahtuma on Mantan lakitus. tuli 1944 ja virallinen liputuspäivä Patsaan lakitus on perinteenä 1978. lähes yhtä vanha kuin patsas itse. Ville Vallgrenin suunnittelema patVaikka Suomessa vapun juhlinsas paljastettiin 1908 ja jo kesällä ta perustuu Valpurin päivään, niin 1909 kulkeneiden huhujen mukaan muissa maissa vapun juhlimiManta olisi saanut lakin päähänsä sen perinteet ovat työväenliikaamuyön tunteina. Lupa patsaan 16
lakittamiseen saatiin vasta 1951, mutta vuodesta 1932 sitä on epävirallisissa merkeissä lakitettu aina vapunaattona 30.4. Kauppatorilla kello 18:00. 1978 tilaisuus siirtyi keskiyöltä takaisin alkuiltaan. Nykyään Mantaa lakittavat vuorovuosin viisi eri korkeakoulua ja patsas saa päähänsä samanlaisen lakin, kuin järjestävän yliopiston opiskelijoilla on. Mantan lakitus ei ole ainoa laatuaan, vaan myös muualla lakitetaan patsaita: Oulussa lakin saa päähänsä Franzénin patsas, Jyväskylässä Minna Canth, Joensuussa Torsopatsas ja Kuopiossa Veljmies. Patsaiden lakittamisen ohella on tapana käydä myös vappupiknikillä tai -lounaalla ja nauttia vapun ajan herkkuja. Perinteinen vapun ajan juoma erilaisten alkoholijuomien lisäksi on x-prosenttinen, mielellään itsevalmistettu sima. Jo kauan ennen viinin keksimistä Antiikin Kreikassa tunnettiin alkoholipitoinen hunajajuoma, joka muistuttaa nykyistä simaamme. Kreikassa ei kuitenkaan humalluttu, vaan hunajapäihdyttiin eli hunajoiduttiin. Tämän juoman tunsivat myös mm. antiikin roomalaiset, egyptiläiset, assyyrialaiset sekä inkat ja atskeekit. Viikinkiajan skandinaviassa simalla oli osansa myös jumaltaruissa ja
sen uskottiin olevan voimajuomaa, joka antoi heille taistelutahtoa. Hunajasiman ainesosina olivat katajanmarjat, yrtit ja hunaja kun taas nykyisenlainen sima koostuu fariinisokerista, hiivasta, rusinoista, sitruunasta ja vedestä. Tämän kaltaista simaa on valmistettu 1700-luvulta alkaen, jolloin se oli lähinnä rikkaan väen juoma ainesosien kalleuden vuoksi. Raaka-aineiden hinnan laskettua simaa alettiin yhdistää vappuun. Siman kanssa tarjolla on usein vapun ajan leivoksia, munkkeja ja tippaleipiä. Tippaleipien ruotsinkielinen nimitys struvor viittaa niiden saksalaiseen alkuperään. Niiden historia ulottuu keskiajalle, jolloin se kuului pohjolan juhlapöytään. Tippaleivät säilyvät juhlaleivoksina 1700-luvun loppuun saakka, mutta kaiken kansan herkkua niistä tuli viimeistään 1900-luvun alussa, jolloin niitä alettiin myymään Elannon leipomossa. Vappuun kuuluvat sekä vapun aatto että virallinen vapun päivä. Pohjoismaissa on tapana juhlia varsinaisen juhlan aattopäivänä, ja kuten joulun, uudenvuoden ja juhannuksen, niin myös vapun juhlinta siirtyi 1930-luvulta aattopäivään. Tähän vaikutti osaltaan julkisten huvitilaisuuksien yleistyminen ja sijoittuminen juuri aattoon. 17
Viivin ja Kaisan Palsta Teksti: Viivi Hirvonen ja Kajsa Roslund
Muotibloggarit Varmasti moni, ainakin naispuolinen henkilö, on kohdannut valtavan hypetyksen muotiblogiskenen ympärillä. Muotiblogeja löytyy jo tuhansia, jotkut täynnä laadukkaita ja jopa ammatimaisia valokuvia, toiset täynnä sepustuksia H&M:n alennusmyynneistä ja iPhone -selfieitä (suomalaisittain iPhone-meitsieitä).Mikä muotiblogeissa viehättää, ja ansaitsevatko muotibloggaajat asemansa jo melkein julkkiksina?
on hauskaa, miten paljon huomiota ne herättävät blogipostauksina. Tietysti kyllähän se muuttaa sisältöä radikaalisti, kun laitetaan otsikoksi erittäin mietteliäs lainaus jonkin laulun sanoista.
Ihmissuhdesotkuja on myös aina kiva seurata sivusta. Blogimaailmassa useassa blogissa on poikaystävä-Pekka, joka on tuttu vakionaama sunnuntaiaamuisin otetuissa varvaskuvissa (nyt tietysti ihan oma tarinansa on ne peiton alta pilkistävistä varpaista otetut kuvat, siis ihan oikeesti, kukaan Ehkä viehätyksen kohteena on se, ei halua nähdä kuvia varpaista). että muotibloggaajat ovat aivan Parisuhdedraamat alkavat siitä, tavallisia ihmisiä. On kivaa seuettei poikaystävä-Pekkaa näykään rata julkkiksien elämää, mutta on muutamassa blogipostauksessa. myös kiehtovaa nähdä miten muut, Joku äänekäs kommentoija tämän aivan tuntemattomat ja normaalit heti huomaakin ja päättelee Peihmiset viettävät arkensa. Vaikka kan häipyneen kokonaan kuvioisoikeastaan sen Vitunhyvävaateta. Asiahan on nyt kuitenkin niin, kaappi-blogin kirjoittajan tekstit ettei bloggaaja voi kommentoiovatkin täynnä aina samanlaisia da tätä asiaa ennen kuin puolen kuvia paskasista Converseista, kah- vuoden päästä, sillä ei se lukijoille vikupeista ja hyvällä tuurilla myös oikeastaan kuulu. Harmi, ettei tätä pienestä koirasta, jonka ärsyttävän tajuttu ennen kuin vuodatettiin äänen voi ihan kuulla kuvien läpi. elämäntarinoita ja kuvia kaikkien Aika suurella todennäköisyydellä nähtäville mahdollisesti tuhansien ainakin kaksi ensimmäistä kohtaa seuraamaan blogiin. löytyvät jokaisen kämpästä, joten 18
Kiivasta keskustelua on käyty myös siitä, millä muotibloggarit rahoittavat elämäntapansa. Tuntuu, että melkeinpä päivittäin tulevissa kirjoituksissa on jokaisessa nähtävillä uusia vaatteita ja kenkiä, lukuun ottamatta niitä parin kuukauden välein tehtäviä ”laatuostoksia, jotka kestävät monia kymmeniä vuosia”, joiden hintahaarukka on parista tonnista ylöspäin (näitä laatuostoksiakin tosin on määrä, jota on vaikea laskea kahden käden sormilla). Suurimman osan tuloistaan bloggaajat saavat todennäköisesti sivuilla näkyvistä mainoksista, unohtamatta tietenkään lahjakortteja nettikauppoihin/oikeisiin vaateliikkeisiin/kotiovelle toimitettavia skumppapulloja jne. Kun joku tästä älähtää, niin saadaan muotibloggaajien rintama vastaan, joka huutaa kuorossa: ”Tämäkin on ihan oikeaa työtä!” Ja oikeastaan niin-
hän se meneekin, sillä niin pitkään kuin ihmiset kiinnostuvat bloggaajien kuvista ja turhanpäiväisestä höpinästä, niin mainostajilla on kohdeyleisöä. Ehkä muotibloggaaminen voikin olla hyvä vaihtoehto niille, jotkat haluavat jakaa kuvia vaatteistaan ja väsyneestä naamastaan muille, unohtamatta sitä kuvaa aamuisesta kahvikupista ja tenttikirjasta. Sillähän voi jopa saada kymmenien tuhansien ihmisten huomion, matkoja ulkomaille ja sekä tilaisuuden aina välillä julkisesti valittaa siitä, kuinka elämä (ja varsinkin bloggaaminen) on ihan perseestä. Tästä huolimatta ei sitä bloggaamista kukaan kuitenkaan ikinä lopeta, sillä muuten ne paskaiset Converset olisivat vain ne paskaiset Converset siellä eteisessä.
19
Munkkimuffnit
a.k.a Sienimunkit
Teksti ja kuvat: Paloma Ruiz
Vapu tulee! Ja vapun mukana tippaleivät, sima ja munkit. Esitisleen vappunumeron kunniaksi testaukseen päätyi helppojen munkkien ohje. Kemistinä (ja leipojana) pitäisi varmaankin osata lotrata munkkien paistoöljy oikeaan lämpötilaan, mutta kotitaloustuntien jälkeinen munkinpaistotrauma sekä ajan puute estää ainakin minua upottamasta taikinapalleroita kuumaan kattilaan. Niinpä tässä eräänä krapulaisena aamupäivänä kokeiluun pääsi uunimunkkien resepti. Ideana on, että nämä onnistuvat hyvin pienissä maisteissa sekä sen jälkeisenä päivänäkin. Resepti on napattu Lunni Leipoo –blogista. Muffinitaikinaan: 7 dl vehnäjauhoja 1 rkl leivinjauhetta 1/2 tl ruokasoodaa 1 3/4 tl suolaa 1 tl jauhettua muskottipähkinää 175 g voita 2 dl sokeria 2 munaa 3 dl maitoa 3/4 dl kermaa
Päälle: 250 g voisulaa 5 dl sokeria 2 rkl kanelia
20
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, sooda, suola ja muskotti kulhossa keskenään. Vatkaa toisessa suuremmassa kulhossa pehmeä voi sokerin kanssa kuohkeaksi, lisää huoneenlämpöiset munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Sekoita vielä maito ja kerma keskenään. Lisää 1/3 kuivista aineista voi-sokerivaahdon joukkoon, sitten 1/3 maito-kermaseoksesta ja jatka samalla tavalla vuorotellen. Käytä paperivuokia muffinipellin kanssa ja täytä muffinivuoan kolot täyteen. Jos seosta jää yli, paista suosiolla seuraavassa erässä etteivät leivokset leviä liian holtittomasti uunissa. Paista keskitasolla 30-35 minuuttia. Kun muffinit ovat jäähtyneet, irrota ne varovaisesti paperivuoista ja voitele voisulalla. Pyörittele sokeri-kaneliseoksessa. TUOMIO: Puolikkaalla ohjeella tuli 12 muffinia. Kiikutin näitä sienen muotoisia sokerimunkkeja myös hieman kriittisimmille maistajille, ja mielipiteemme kulkivat nätisti käsi kädessä: munkit onnistuivat jättehyvin! Munkit ovat todella kuohkeita, vaikka eivät kohonneetkaan majesteettisesti uunissa. Muskotti sopi yllättävän hyvin kanelin kanssa. Mitäs ihmettä, näistä tuli oikeasti hyviä ilman rasvakattilaa. Miinusta tuli vain kuoren rapsakkuuden puuttumisesta. Leivokset olisivat myös voineet olla hieman makeampia. VINKIT: ENEMMÄN SOKERIA! 2,5-3dl (2dl:n sijaan) normaalia sokeria riittänee kumoamaan munkkien jopa hieman ”suolaisen” maun. Vaihtoehtoisesti taikinaan voisi lisätä pari teelusikallista vaniljasokeria. Muskotin sijaan tai lisäksi taikinaan voi lisätä esimerkiksi kardemummaa. En dipannut uunituoreita munkkeja voisulaan, vaan voitelin ne sudilla. Ihan hyviä niistä tuli. Dipatkaa kuitenkin sokeri-kaneliseokseen. Kukaan ei halua ”hieman sokeroituja” munkkeja. Linkki blogiin: http://lunnileipoo.blogspot.fi/2012/04/munkkimuffinit.html 21
Työttömyyden vuorilla Teksti ja kuvat: Antti Väisänen
Olen päättänyt tulla julkisuuteen ja kertoa tapauksestani, koska muut tieteentekijät ja asiantuntijat kieltäytyvät kommentoimasta havaintojani. En tee tätä mielelläni, sillä tiedän kertomukseni kuulostavan epäilyttävältä – jopa tieteenvastaiselta. En usko varoitukseni johtavan toimenpiteisiin ja huutoni voi mennä kuuroille korville, mutta koen pakottavaa tarvetta kertoa löydöksistäni. Työni Luonnontieteiden Akateemisten Liitossa alkoi vuoden 2013 elokuussa. Aloitin työni innokkaana, sillä koin työni mahdollistavan ihmisten auttamisen. Kuinka liiankin todeksi tämä lopulta osoittautui. Silloin en sitä vielä tiennyt, mutta pian työni aloittamisen jälkeen minulle annettiin tutkittavaksi huomattava määrä dokumentteja, tilastoja ja selvityksiä, joiden kerrottiin liittyvän kasvaviin työttömyyslukuihin. Tehtäväkseni annettiin lukea ne ja tutkia niitä. Ensisilmäykseltä luvut ja selonteot vaikuttivat täysin normaaleilta. Edeltäjäni oli aloittanut työn ja hänen kädenjälkensä näkyi useissa asiakirjoissa. Minulle kerrottiin, että hän oli lopettanut työn joitain kuukausia aloitettuaan näiden samojen lukujen tutkimisen. Työnteon loppuvaiheilla hänen työnsä muuttui yhä erraattisemmaksi, kunnes hän lopulta päätti irtaantua työstä ja kaikesta siihen liittyvästä. Huhujen mukaan hän löysi jotain, mikä järkytti hänen mieltään niin paljon, että hän erosi työstään vedoten terveyssyihin. Tämän jälkeen hän muutti satojen kilometrien päähän entisestä työpaikastaan maaseudun rauhaan. Kertomusta tuki perehdytysmateriaalieni joukosta löytämäni projektimuistiinpano: 22
”13. huhtikuuta 2013, klo 18:05. Jatkoin työttömyystilastojen laatimista eri pääaineille. Tunnen löytäneeni jotain merkittävää. Olen käyttänyt tähän ehkä liiankin paljon aikaa, muut toimistolla koittavat saada minua irti tietokoneestani ja tekemään välillä jotain heidän kanssaan, mutta en voi lopettaa. En, ennen kuin olen löytänyt, mitä etsin.” Suhtauduin aluksi skeptisesti näihin huhuihin ja päätin olla miettimättä tätä muistiinpanoa sen enempää, kun aloitin tilastojen tutkimisen. Käytettävissäni oli tilastoja ja kyselydataa useista eri lähteistä. Liitto oli luonnontieteellisellä tarkkuudella tehnyt alustavan pohjatyön ja tilannut selvityksiä sekä tilastoja niin Tilastokeskukselta, työ- ja elinkeinoministeriöltä kuin Aarresaareltakin. Tulosten ja tulkintojen tekemiseen tulisi menemään useita kuukausia. Apunani toimi alkumetreillä erillinen työryhmä, jonka tehtäviin kuului tiedon kerääminen ja oleellisen tiedon valikoiminen kaiken tietotulvan keskeltä. Ryhmään kuului sekalainen joukko kemistejä, biotieteilijöitä sekä yksi matemaatikko. Osa heistä oli valmistunut aikoja sitten, osa oli vielä opiskelijoita läheisessä yliopistossa. Heistä eroten olin matemaatikon lisäksi ainut, joka oli erikoistunut laskennalliseen puoleen, joten koin tehtäväkseni muita enemmän tehdä luvuista selkoa, jotta he voisivat käyttää aikansa tulosten analysoimiseen. Tilastojen tulkinta oli aluksi hidasta. Käytettävissä oleva tietomäärä vaati kaikilta aikaa hahmottaa, mitä kaikkea sillä voisi tehdä, mitä mikäkin tilasto kertoi nykyisestä työllisyystilanteesta, ja mitä lopulta tarvitsimme liiton toiminnan parantamiseksi. Koska työ oli hajanaista ja tein työn ohella satunnaisia löytöjä, päätin alkaa pitämään edeltäjäni tavoin kirjaa työnteostani. Merkitsin siihen mitä olin milloinkin löytänyt, ja mitä ajatuksia tilastot mi23
nussa herättivät. Kuukausia kului, ja saimme lopulta valjastettua tilastot hyötykäyttöön. Aloin kerätä tilastoja ja lukuja itselleni yhteen tiedostoon, ja tuijotin lukuja päivittäin, tehden niistä erilaisia tilastoja sekä kuvaajia. Tällöin aloin huomata luvuissa jotain omituista. Kenties fyysikon koulutukseni tuotti tulosta, tai jokin muinainen jäänne ihmispsyyken alitajunnassa herätti huomioni, sillä aloin nähdä luvuissa oudon, toistuvan kuvion. Katsoin lukuja lähemmin ja toistin niitä epähuomiossa ääneen, jolloin tuntui kuin työhuoneeni valaistus olisi himmentynyt. Katsoin pikaisesti poispäin näytöstä, ja valaistus näytti jälleen normaalilta. Arvelin, että pilvi oli hetkellisesti peittänyt auringon.
Kuva 1: Ote Excel-tiedostoni luvuista. Outo, toistuva kuvio näkyi luvuissa, kuvio jonka alkuperää en hahmottanut.
24
Kello oli jo puoli kuusi illalla, joten päätin lopettaa siltä päivältä ja lähteä kotiin. Jälkeenpäin miettiessäni tätä mielentilaa kuvaa hyvin sen aikainen päiväkirjamuistiinpanoni: ”10.3.2014, klo 19:34. Vaikka työpäivä on jo ohi, en voi lakata pohtimasta työtäni ja sen merkitystä. En odottanut pääseväni tekemään tässä työssä mitään vastaavaa, jossa joutuisin käyttämään koulutustani, mutta tässä on lisäksi muuta. Tilastoissa on jotain outoa, mutten saa mieleeni mitä. Jatkan työtä huomenna saadakseni mielenrauhan.” Tein itselleni illalliseksi nuudeleita ja tonnikalaa ja söin, yhä miettien outoa säännönmukaisuutta minkä havaitsin luvuissa. Yöllä pyörin sängyssäni, välillä tunsin kuin jokin tumma hahmo olisi seisonut vie-ressäni. Aamulla aamiaisen jälkeen lähdin jälleen töihin. En saanut karistettua mielestäni tunnetta, että jokin oli vialla. Työpaikalla luvut odottivat minua jälleen. Kuin pakotettuna avasin eilen laatimani Excel-tiedoston heti ensimmäisenä asianani, ja aloin tutkia lukuja tarkemmin. Valitsin tilastoista eri muuttujia, ja piirsin niistä kuvaajia. Osasta tilastoja ei saanut aluksi mitään järkevältä näyttäviä tai hyödylliseltä vaikuttavia kuvia, mutta tallensin ne silti myöhempää tutkimusta varten. Kuvaajissa ja diagrammeissa toistui jokin hyvin tutulta näyttävä teema, mutten saanut mieleeni mikä se on. Lopulta eräs työttömyyden kehitystä kuvaava käyrä vangitsi huomioni. Olin tehnyt useita sovituksia, joilla koitin mallintaa työttömyyden kasvua eri muuttujien funktiona. Yhdessä niistä olin huomioinut sekä koulutusmäärien kasvun että kasvavan työvoiman määrän, ja se näytti tuottavan tulosta. Ymmärsin kuvaajia ja tilastoja katsoessani hyvin nopeasti, että työttömyyden 25
kehityksen kuvaaja oli n-ulotteinen käyrä, josta projisoitui kerralla vain tiettyjä tasoja näkyviin. Iltani kuluivat tästä eteenpäin lukuja tuijottaessani. Käytin kaiken vapaa-aikani laskemiseen, enkä käynyt työni ulkopuolella missään sosiaa-lisessa tapahtumassa. Olin kuin manauksen alla, enkä voinut lopettaa lukujen ja kaavojen pyörittämistä. Omituista oli, että en saanut aluksi sovitettua kuvaajaan mitään funktiota, joka olisi kuvannut kehitystä mielekkäällä tavalla. Mikään tavallinen polynomi, eksponentiaalinen tai porrasmuotoinen funktio ei sopinut valittuun mittausdataan. Tuntui kuin luvut olisivat vältelleet sovitusta. Kuvaajassa oli kuitenkin jotain tuttua, joka pakotti minut jatkamaan kokeilemista. Muut toimiston työntekijät koittivat väittää minulle, että minun pitäisi lopettaa, mutten suostunut. Muistin, että he olivat kertoneet edeltäjälleni samaa. Pääni päällä leijui musta pilvi, joka kasvoi hetki hetkeltä lukuja tuijottaessani. Työtä jatkaessani aika kului normaalisti. En käyttänyt tilastoihin koko työaikaani, vaan aikani kului erilaisten raporttien, kokousten, seminaarien ja tapahtumien parissa. Outo säännönmukaisuus luvuissa piinasi kuitenkin mieltäni jatkuvasti, ja tein salaa iltaisin data-analyysiä näille oudon mieltä riivaaville luvuille. En kertonut työstäni muille, sillä pelkäsin työnantajani kieltävän työajan käytön tähän tilastojen syvällisempään tulkintaan.
26
Kuva 2: Työttömyyskäyrä, jonka sovitin useiden eri muuttujien funktiona.
Pitkät illat lukujen parissa johtivat lopulta läpimurtoon. ”14.3.2014, klo 17:34. Muut työntekijät lähtivät jo toimistolta. Koen olevani lähellä läpimurtoa. Siirsin kaikki taulukot samaan välilehteen, ja luvuissa paljastui toistuvuus, jota en aiemmin huomannut. Tietty lukusarja toistuu riviltä riville, jonka olen nähnyt aiemminkin. Hetkinen...nyt muistan. Tämähän oli esimerkkinä fysiikan matemaattiset menetelmät –kurssilla. Kuinka en ollut aiemmin tajunnut tätä! Lukusarja kuvaa Fourier-sarjaa! Tämän täytyy olla odottamani tulos.” Mieleni kirkastui, ja laskin paperille tapani mukaisesti hahmotelmaa tulevasta kuvaajan parametreistä. Käteni tärisivät innostuksesta, ja tökkäsin itseäni epähuomiossa kynällä sormeen. Puris27
tin syntynyttä haavaa, josta tippui veripisara paperille, johon olin juuri kirjoittanut Fourier-sarjan yhtälön. Oli jo ilta ja olin yksin toimistolla. Kävin hakemassa varaston lääkintäkaapista sormeeni laastarin, ja käytävällä tunsin ihollani viileän tuulenviiman. Käännyin ympäri, mutten nähnyt mitään. Toimistolla ei ollut avoimia ikkunoita, joten en tiennyt, mistä tuulenvire kävi. Pudistin päätäni, ja palasin huoneeseeni. Kopioin työttömyysluvut omaan välilehteensä, ja piirsin uuden kuvaajan. Yhtäkkiä kuulin, tai kenties kuvittelin, jonkin muinaisen hymnin soivan päässäni. En välittänyt tästä, vaan jatkoin syöttämällä Excelin kaavaeditoriin juuri paperille kirjoittamani, vereen tahriintuneen yhtälön. ”14.3.2014, klo 18:10. Sovitus osui mittauspisteisiin täydellisesti. Olin oikeassa, nyt minun täytyy vain keksiä, mitä teen tällä tiedolla.” Kuvaaja noudatti kaksi sataa vuotta sitten laadittua yhtälöä, jonka kehittäjä oli tullut mielisairaaksi pian menetelmänsä julkistamisen jälkeen. Nyt olin saanut laadittua mittauspisteisiin sopivan sovituksen, mutta mitä se kertoi? Riesanani oli edelleen aluksi turhalta vaikuttaneet muilla parametreilla sovitetut kuvaajat ja pylväsdiagrammit, mutta nyt uudelleen niitä katsoessani, niissä näkyi sama säännönmukaisuus. Tietenkin, tämä käy täydellisesti järkeen, mietin itsekseni, ja avasin Excelin rinnalle Mathematican.
28
Kuva 3: Pylväsdiagrammi, joka myöhemmin linkittyi selkeästi muihin kuvaajiin.
Pohtimatta sen enempää tilastojen ja kuvaajien tulkintaa, siirsin juuri laatimieni kuvaajien ja yhtälöiden tiedot Mathematicaan, ja annoin sen muuntaa kuvaajan datan äänitiedostoksi. Aluksi ääni kuulosti epäkoherentilta ja säröiseltä, mutta kun syötin taajuuskorjaimeen pylväsdiagrammien osoittamat suhteelliset korkeuserot ja latasin tiedoston uudelleen, kuulin sen. Ääni. Minut löydettiin seuraavana päivänä toimiston nurkasta tärisemässä. En muista, mitä oli tapahtunut äänitiedoston avaamisen jälkeen, vain sen että koin järkyttävän pelontunteen ja mielenterveyteni oli järkkynyt. En aluksi pystynyt puhumaan tai kertomaan mitä oli tapahtunut, sillä irrationaalinen, alitajunnastani kumpuava pelkotila oli saattanut minut shokkiin. Olin rikkonut kannettavani ja repinyt muistiinpanoni sekä ilmeisesti tukkinut huoneeni oven kaikella, mitä sain oven eteen siirrettyä, aivan kuin olisin yrittänyt estää jotakin tulemasta sisään. Löysin myöhemmin riekaleisen muistiinpanon työhuoneeni nurkasta, 29
johon olin ilmeisesti kirjoittanut tuona turmiollisena yönä. ”Tekeli-li! Tekeli-li! Täytyy estää, minun täytyy estää se...ei saa! Kaikki on hukassa, maailma lakkaa pyörimästä. Mantereet kiehuvat. Tuhon merkit. Ne silmät, ne silmät. Ääni pimeästä, se kutsuu minua. Iä, ngg, iä iä!” Vasta myöhemmin olen kyennyt muistamaan, mitä tuolloin löysin. Muinaisjäänne maailman alkuhämäristä, tuntematon kauhu, joka on jäänyt ihmisrodun kollektiiviseen psyykeeseen varoituksena kaikkien yllä leijuvasta uhasta. Tilastoissa näkemäni luvut toistuvat kaikessa havaittavan maailman ilmiöissä, piilotettuna syvälle todellisuuden kudokseen. Mitä olin löytänyt työttömyystilastoista, toistuu kaikkialla ympärillämme. Suuri Muinainen tekee paluutaan, sen ennusmerkit ovat ympäril-lämme. Ymmärrän nyt, että ihmismielen ei ole tarkoituskaan kyetä ymmärtämään kaikkea ympärillänsä tapahtuvaa, ja osa todellisuudelta on piilotettu meiltä syystä. On joko siunaus tai kirous että emme näe sitä – vielä. --Tarina on fiktiivinen kertomus, joka lainaa elementtejä kauhukirjailija H.P. Lovecraftin Cthulhu-myytistä. Kuvaajat ovat aidosta aineistosta, josta löydät lisää tietoa LAL:n sivuilta www.luonnontieteilijat.fi/osuma-hanke. LAL ei vastaa lukijoille mahdollisesti syntyvistä mielenterveydellisistä haitoista. - Antti Väisänen, opiskelija-asiamies Luonnontieteiden Akateemisten Liitto
30
31