Esitisle 4/14 by Helsingin Yliopiston Kemistit ry

4/2014

Esitisle

Päätoimittaja: Miia Rämö Taitto: Julius Seligson

Päätoimittaja höpisee...

Puheenjohtajan palsta Julkaisija: Helsingin Yliopiston Kemistit ry Toiminnanjohtajan palsta A.I. Virtasen aukio 1, PL 55 00014 Helsingin Yliopisto

Kannen kuva: Rilla Laine

Paino: Digipaino Keuruskopio Oy Painos: 80 kpl

Sisällysluettelo

Tietokoneen pudottaminen lattialle ei ole suuri ongelma kemian opiskelijalle. 6

Ilmestymisaika: Joulukuu 2014 ISSN 0782-6893

Ulkomaanekskursio: Mynssen, 16. 20. lokakuuta 2014 8

Tekijät: Miia Rämö Julius Seligson Satu Asikainen Viivi Hirvonen Johannes Suonperä Tuukka Kangas Johannes Huokuna Saksalainen kemian ins. Juan Cruz Landoni Minea Saikkala Timo Jääskeläinen Emilia Uurasjärvi Paloma Ruiz Antti Väisänen

Juoksentelisinkohan I wonder if I should run around aimlessly. 12

Olipa kerran KJYR 2014

ET Ihmissuhdepalsta - Kemistien pariutumisesta 16 Glögi”piparit” 18 Kemialliset vuorovaikutukset

Työllistynkö minä ikinä?

Päätoimittaja höpisee...

Hei kaikki!

Noin vuosi sitten taitoin ensimmäistä Esitislettäni. Olin muun muassa kujalla. Sen jälkeen olenkin monet illat hajoillut taitto-ohjelman ja dediksien kanssa. Kaikki lehdet saatiin kuin saatiinkin painoon ja taittajan pestistä luopuminen tuntui loppujen lopuksi vaikealta. Haluankin tässä kiittää teitä, joilta sain apua viimeisen vuoden aikana. Tämän lehden ilmestyessä tentitkin taitavat olla jo ohi ja joulu lähestyy. Muistakaa lomalla ottaa rennosti ja kokeilla Paloman glögi”pipareita”, joihin löydätte ohjeen tästä lehdestä.

Ja fuksit. Good job. Nyt on ensimmäinen syksy takana. Toivottavasti otitte siitä kaiken irti. Itse ainakin otin... Mukavaa joulunaikaa kaikille ja törmäillään taas ensi vuoden tapahtumissa! Miiu

3 3

Puheenjohtajan palsta

Koska kesän keskellä on kiva nähdä kemistikavereita, järjestettiin heinäkuussa Kesäsymposium kemian laitoksen takapihalla. Kun hellettä on +30C, niin mikään ei ole hauskempaa kuin saunominen. Mikä olisikaan siis ollut luonnollisempi osa kesäpäivää kuin vetosauna! Tietysti kyseisesViimeistä viedään! tä rotiskosta puhkesi myös rengas keskellä Kehä I:stä. Hallituksen virkistysmökillä … Ja tätäkin palstaa tietenkin kirjoitetaan (tavan mukaan) deadlinen yliajalla Ristiinassa päästiin tutustumaan Mikkelin meininkeihin. Ainakin terveyskeskus on silmät ristissä ja pää aivan tyhjänä. Koska tulevan hallituksen myötä saadaan HYKille mesta paikka, jossa saatiin eräälle hallituslaiselle (Paloma) hoitoa sen jälkeen, kun lisää aktiivisia toimijoita ja uusia kujeita, kirves oli tutustunut sääreen. niin on ehkä turha vielä spekuloida ensi vuotta. Sen sijaan katsotaan, mitä kuluneeKesätöiden vuoksi omalla kohdallani na vuonna onkaan oikein tapahtunut! fuksien orientoivan viikon tapahtumat menivät ohi, mutta myös sen jälkeen on ehtiVuoteen 2014 on mahtunut paljon nyt tapahtua. Fuksisitseillä oli melkein oihetkiä, joista tietenkään kirjoitushetkelkea määrä astioita, juomat eivät loppuneet lä mitään erikoista ei tule mieleen. Vuosi kesken eikä varsinkaan vaihtorahakassa! alkoi (muistaakseni jäätävän kylmällä) hallituksenvaihtomökillä, jossa puitiin esi- SKS-sitseillä valmistelut saatiin hoidettua merkiksi arvoituksia. Tietääkö joku, miksi kuntoon hyvissä ajoin ennen sitsejä, eikä laivan kapteeni lokkikeittoa syötyään am- ollenkaan juostu edestakaisin missään vaipui itsensä? Joo, en mäkään. Alkuvuodesta heessa. Ruokakaan ei ollut suolaista, eikä tarvitse edes puhua laululärpäkkeen helppäästiin myös matkailemaan Otaniemeen ja voittamaan (taas) teekkarit sitsien osal- pokäyttöisyydestä ja upeasta ulkomuodosta! Syksyyn ehdottomasti kuuluva fuksilistujamäärissä. Opittiin, että teekkareilta risteilykin meni melko kivuttomasti: olo puuttuu #yolo-asenne, sillä sitseillä ei Ruotsissa maankamaralla pidettiin melko myyty viinaa. Eikä jatkoilla. tiiviinä pakettina, joskin sen 30 minuutin aikana muistettiin myös levähtää heti sataKemistikillan lisäksi yhteistyötä tapahtumien osalta ollaan tehty myös mate- masta lähdettyä aidalla henkeä haukkoen maatikkojen, tilastotieteilijöiden sekä sosi- ja kaunista merimaisemaa ihastellen. Laiva aalityöntekijöiden ainejärjestöjen kanssa. ei heilunut aivan helvetisti enkä hävittänyt ollenkaan tavaroita. Matrixin kanssa pidettiin Anything but clothes -sitsit sekä Moodin ja Stydi ry:n Erittäin hyvin onnistuneen vuoden kanssa legendaariset kahden tiedekunjälkeen onkin aika luovuttaa tämä rooli nan väliset poikkitieteelliset megabileet! seuraavalle toiminnanjohtajalle ja suunnaHuh. Kevät rullattiin pakettiin Teneriffateemaisilla kesäkaverisitseillä, joille Alinaa ta pikkujoulukauteen! parempaa paikkaa ei olisi voinut saada: Siis vauhdikkaita pikkujouluja ja intoa trooppinen ilmasto oli jo valmiiksi! Hiki vuoteen 2015 toivottaen, virtasi samaa vauhtia sahdin kanssa.

Toiminnanjohtajan palsta

Viivi

5 5

Tietokoneen pudottaminen lattialle ei ole suuri ongelma kemian opiskelijalle. Tradegia tapahtui 27.10. kun tiputin taas tietokoneeni lattialle siten, ettei sitä voinut enää korjata pelkällä epoksilla. Se ei ollut ehkä järkevästi tehty; siitä seurasi nykyihmiselle suuri koetus, jota kesti melkein kolme viikkoa. Selvisin kunnialla, ja voin suosittella muillekkin. Kokeilisin toistekkin; ei se oikeasti opiskelua haittaa.

Tro:ssa ei ole LAN-korttia

Johannes

Yhteenveto tietokonepäätteen puutteesta kotioloissa:

+ Tulee oikeasti luettua kunnolla oppikirjoja, kun ei pääse verkkoon lukemaan kalvoja. + Kemiapajassa on tietokoneet välttämättömyyksiä varten. + Uutiset voi lukea myös teksti-TV:stä. + Vierailu tutuilla lisääntyy ja voi olla oikeasti sosiaalinen, eli mennä heidän tietokoneelle facebookkiin. - Ei voi pelata Runescapea tai miinaharavaa - On lyhyiden varoitusaikojen primääriviestimen eli facebookin kautta tavoittamattomissa. - Tietokoneen huolto maksaa, ei ole varaa ostaa kaljaa. Onneksi kemian laitos tarjosi niitä vaihteeksi. - Kemiapajassa on epämukavaa katsoa pornoa. - Mastering Chemistry on syvältä.

Ulkomaanekskursio: Mynssen, 16. - 20. lokakuuta 2014

Ryhmäkuva ekskursiolle osallistuneista ihmisistä Paulanerin panimon läheisyydessä

Jesse kaatoi bisseä pöydälle. Jesse tarjoaa kaikille shotit

Arto-possumme jälkeläinen, joka majailee nykyään Ludwig-Maximillians Universityn kemian laitoksella. Annelin vieressä suomalaista väkijuomaa

Saksalaiset kolleegamme ihmettelevät Annelia

Puheenjohtaja ja harppi

Vuohikuiskaaja-Johannes. Bitte

Saksalainen tapa viett채채 iltaa

Pieni iskujoukko kävi tutustumassa norsunäytökseen paikallisessa eläintarhassa

Saksalaista arkkitehtuuria kemian laitokselta

Juoksentelisinkohan I wonder if I should run around aimlessly. When they asked me to write this, and I asked for ideas on what to write about, the majority of people asked me to write about stuff I hate about Finland and Finnish people. I don’t think I want to complain, but more to observe, and that’s a good opening for the first observation: Finns love to love things that everyone hates. It makes Finns happy to see a foreigner taste that death-flavoured candy they call Salmiakki and make faces they didn’t think were possible. They love to have a climate that’s impossible to live in, a language that’s painful to learn, and little rooms with temperatures that literally hurt, and add more water to the rocks if you complain. And somehow can’t believe how someone could decide to come live here, be happy about it, and enjoy the things listed above (except for Salmiakki, that thing is just evil). Talking about weather, that takes me to the second thing: Finnish weather is depressed. Yes, you read right, it’s not depressing, it’s depressed. First of all, everyone talks about the weather every day, no matter what kind of day it is, there is something to say about it. And it’s usually not something very nice. ”Finnish winter is horrible because it’s too cold.” ”Finnish summer sucks because it’s not warm enough”. ”But last winter was really bad, because it wasn’t cold enough”. ”And this summer was a bit too hot”. Finnish weather is a poor and misunderstood victim of society’s confusing expectations, and it cries a lot, especially in November. The third thing I learned is about Finnish old ladies. I’m not sure what’s the politically correct way of calling them, but considering this is a country where you don’t have a word for ”please”, and saying ”oho” is polite if you crush someone walking on the street, I guess I can allow myself to call them ”grannies”. Imagine yourself in the middle of the forest crossing keskuspuisto, it’s 3 in the morning, pitch black, everything is covered with snow and it’s around -20°C. You could expect to cross a few creatures of the forest, but most living things, if they wish to remain alive, should be hidden in the warmth. And then, they appear. It’s already odd for me that people walk cats on leashes here, but when that person could be my grandmother and the weather is comparable with Jotunheim in Norse mythology, I honestly don’t know what to think. Finnish grannies are like superheroes. With cats. Last but not least (I could write forever, but this is probably getting too long), talking to strangers. Yes, everyone knows Finnish culture isn’t a very chit chat culture, and it is said to us (international students) that if you don’t start a conversation with a Finnish person, they will never start one with you, and you’ll stay in silence for hours. It is a bit true, but what they don’t say, is what happens afterwards in particular situations, like the following: Buses. Everyone sits in a new row. You do not sit next to someone unless all the rows are taken. Very much like Pauli’s exclusion principle. And you obviously do not talk to anyone. But if you’re a completely lost Argentinian that has no idea how to get home, where he is, or how in the world do you pronounce the word Ohjaajantie, you take the risk and ask for help to the granny who happened to sit in front of you. She

will answer that she speaks ”a little” English, which in Finland means she’s totally fluent, and then she will be very nice and helpful, explaining with lots of details how to get where you want to go, if she can’t actually take you there. Then she will ask you where you’re from. Then she will know someone who’s been there, or some random fact about it. Then she will start talking about her grandchildren. And that conversation will never end until you have to run out of the bus because you almost missed your stop. They are my personal heroes, but as any other hero, they have a dangerous side. In this case, the conversations they’ve been keeping under high pressure inside of them because of culture, that is released as a hurricane once you break through the social awkwardness. Which also totally makes your day. Usually these kind of articles have some kind of take home message or something, I can’t really think of any but to say that this place is awesome. Too cold, too light, too dark, too north, too empty, too organized, too silent, too awkward, too many blonde people, too much snow, too little snow. It’s just great. And every single day there is something really weird left to discover, even in the place you’ve been to hundreds of times, a huge statue of an alien-looking guy peeing in the sea could appear. Juan Cruz Landoni

(For the record, unlike Penelope’s, Cruz is not my last name, it’s my second name, which sort of comes together with the first one. Random fact)

Olipa kerran KJYR 2014

Kun opiskelijat käyttäytyivät risteilyllä hyvin

Heti pitkän ja raskaan tentti- ja lukuviikon jälkeen iso joukko luonnontieteilijöitä Kumpulasta suuntasi kohti satamaa ja Silja Symphonya, päämääränään legendaarinen perinneristeily nimeltään KJYR. Ensikertalaisena sekä KJYR:illä että risteilemässä voinen sanoa, että nämä kolme päivää olivat odotettua vilkkaammat. Kaikki tuntenevat risteilyistä kulkevat huhut – paljon nuoria erään tietyn keskushermostoa lamauttavan myrkyn vaikutuksen alaisena. Tällä laivalla oltuani rohkenen kuitenkin väittää, ettei paljoa tarvinnut juoda kun lattia jo keinui. Luonnollinen keinunta sai mitä ilmeisemmin aikaan hyvinkin samanlaisen olotilan kuin etanolin vaikutuksen alaisena, mikä aiheutti itse kullekin pientä epäselvyyttä omista promilleista (jopa meille harvoille, jotka tiesivät olevansa kohtuullisen kuivilla). Tästä oli kuitenkin ilmeistä hupia tanssilattialla, kun ihmismassa tanssi kumman synkronoidusti lavan laidasta laitaan, mikä oli varmasti yleisölle viihdyttävää katseltavaa. Kaiken lisäksi tämä laivan tuntuva paikallaan pysymättömyys tarjosi absolutisteillekin (mikäli heitä oli KJYR:ille eksynyt, tästä ei ole selkeää dataa) aivosoluja tuhoamattoman tavan kokea sekä paljon kohuttu fyysisesti epävakaa olotila että hytin vessassa oleskelu jokseenkin epämiellyttävissä merkeissä. Kutsuisin tätä jopa ainutlaatuiseksi mahdollisuudeksi.

Risteilyn järjestettyyn ohjelmaan kuului ensimmäisen illan suunnistus, mutta tämn jälkeen ajankäyttö oli paljolti jokaisen omissa käsissä. Vaikken osaakaan arvioida KJYR:in tarkkaa sijoittumista asteikolle normaalista sekopäiseen, voin kuitenkin vahvistaa, että meno oli riehakasta ja hauskaa näytti olevan itse kullakin. Milloin epämukavassa mukavuuskasassa oltiin vielä vähän suuremmalla ihmismassalla kuin olisi ollut tarpeellista, milloin fuksilla oli puolet jalastaan tuutorinsa suussa. Laivan kannella meinattiin keskellä yötä lennellä yli laidan kovassa merituulessa, mutta ehkä juuri siksi siellä olikin aivan pakko käydä. Tietysti asiaan kuuluivat myös lukuisat napashotit, lakanoiden puhtaana pitäminen sekä vaatteiden pitäminen päällä (eikä kenelläkään edes ollut paita väärin päin pienten edesottamusten jälkeen). Hytissä pidettiin niin tiiviisti yhtä, että kumpulalaisten hikikin tiivistyi kattoon suuriksi karpaloiksi. Epäilemättä kuumaa sakkia. Eräät mainiot kemistit olivat myös nähneet epäitsekkäästi vaivan hankkia mukaansa laivalle nahkaruoskan, jolle näytti löytyvän kovastikin töitä. Ensimmäisen illan suunnistuksen aikana kaikkien muiden innovatiivisten rastien seasta löytyi myös HYK:in lumerasti, jolla kävi varmasti yksi jos toinenkin joukkue huijattavana ja ruoskittavana. Kukapa ei aina olisi haaveillut kunnon nahkaruoskasta? Vastausta tähän lienee turha odotella, sillä rastin ulkopuolellakin löytyi pilvin pimein vapaaehtoisia tämän eroottisen kivun vastaanottajiksi. Suunnistuksen aikana päästiin muutamalla rastilla myös tutustumaan järjestyksenvalvojiin, jotka ystävällisesti tiedustelivat meiltä hilpeiltä yliopisto-opiskelijoilta, oliko meillä ”yhtään järkeä päässä”, ja voisimmeko antaa lapsiperheiden nukkua. Kyseiset mukavat järjestyksenvalvojat myös hyvää hyvyyttään ottivat koti-ikävää potevia laskuhumalaisia opiskelijoita kädestä (epäilemättä lohduttamisen merkeissä) sekä jakoivat anteliaasti opiskelijoiden pullot itsensä kanssa. Eivät opiskelijoiden suut tällaisen välikohtauksen takia kuitenkaan kuiviksi jääneet. Jotkut reippaimmat jaksoivat maanantaina nousta maihin Tukholmassa ja käydä kiertämässä Skandinavian pääkaupunkia. Kuuleman mukaan jotkut kävivät siellä heti aamusta ja näkivät paljonkin mielenkiintoisia kaupunkimonumentteja, joista voi sitten sukulaisille selvitellä, mitä risteilyllä oikein tuli tehtyä, mutta kaikki eivät niin helposti laivasta (tai sängyistään) ulos kömpineet. Sanottakoon nyt kuitenkin, että onhan Tukholma kerran nähtävä ja oli ehdottomasti mukava käydä piipahtamassa siellä. Risteilyn kohokohdat taisivat kuitenkin sijoittua itse risteilyalukselle. Kaiken kaikkiaan tämä risteily oli avartava kokemus, ja voin sanoa, että mieli tekee nyt mennä seuraavallekin. Mitään tehtyä ei parane katua, ja ainakin on muistettava se tärkein: Mikä tapahtuu KJYR:illä, jää KJYR:ille. Kaikki jotka ette olleet mukana, ajatelkaa asiaa ja tulkaa ensi vuonna. Suosittelen. Minea Saikkala

16 16

ET Ihmissuhdepalsta - Kemistien pariutumisesta Taas on kuuluisa pikkujoulukausi menossa ja kemistit pariutuvat hyvää vauhtia keskenään. On tietenkin myös poikkeuksia, mutta usein pieni fuksi tai vanhempi kemisti saattaa huomata ihailevansa kanssakemistin titraustaitoja ja että tuo valkoinen takki tekee kemististä salaperäisen puoleensavetävän otuksen.

kaat vaihtavat opiskelualaa esimerkiksi lääkikseen ja jatkavat silti kemistinsä kanssa yhdessäoloa. Jotkut taas pariutuvat muun kuin kemistin kanssa, mutta opintojen edetessä kemisti-kemisti -vuorovaikutus vahvistuu vastustamattomaksi ja hekin päätyvät kemistisuhteeseen.

Miten kemistisuhteet sitten saavat Kemistit tapaavat harrastaa keskealkunsa? Monet päätyvät yhteen toisen nään sekä pidempiä suhteita että yhdekemistin kanssa ihan simppelisti vaikkapa nillanjuttuja. Varsinkin jälkimmäisestä on Klusterin sohvan kautta. Etanoli on kautta kokemuksia hyvin monilla. Silti aihe on aikojen tehnyt suomalaisten pariutumisen sen verran yksityinen tai kiusallinen, etmahdolliseksi, eivätkä kemistitkään ole tei siitä oikein saa viriteltyä hedelmällistä tietämättömiä kyseisen aineen hyödyistä keskustelua Opsosin sohvilla. Yhteisösuhdemarkkinoilla. Hurjimmat yksilöt toelomme mutkattoman sujumisen vuoksi sin jättävät vierekkäin meditoimisen väliin voi olla ihan suotavaakin, että aiheesta vai- ja löytävät elämänsä rakkauden matkemin etaan. Näiden kahden ääripään väliin jää laskareita puurtaessa. niin sanottu friend with benefits -järjestely eli suomeksi ilmaistuna panokaverius tai Kaikki kemistit eivät tietenkään pavakihoitous. Kemistit viettävät suurimman riudu keskenään, vaan populaation siosan ajastaan keskenään, joten on luonsäsiittoisuuden välttämiseksi muutama nollista, että monet inhimilliset tarpeet rohkea hakee kumppaninsa vaikkapa tulevat hoidetuksi samoissa sosiaalisissa Otaniemen puolelta tai kotipaikkakunnalympyröissä. taan. Tien toisella puolellakin on kuultu kemistien käyneen kaikenlaisin motiivein, Seuraavaksi siirrymme käsittelemään mutta sellaisestakin on viisaampi vaieta, tunnetumpaa ja vähemmän kontroversietteivät fuksit vaan ota mallia. Ja mikäli aalia aihetta eli kemistien pariutumista Helsingin kemistit tuottavat pettymyksen, vakituisiin, julkisiin ja virallisiin suhteisiin. voi muualta valita esimerkiksi astetta radiTästä suhdetyypistä löytyy erilaisia varikaalimman vaihtoehdon. Siitä tosin saattaa aatioita. Merkittävä osa kemistipareista seurata “veturiin liittyminen” ja “kimppajatkaa kemian opintoja ja seurustelee kyytejä”. valmistumiseen saakka. Sen jälkeen joko molemmat saavat töitä tai toinen peittoaa toisen työnhaussa, jonka jälkeen työtön osapuoli katkeroituu, haluaa erota eikä enää ikinä koske kemistiin. Jotkut onnek-

Viime vuodet ovat olleet kemistien pariutumisen kannalta tavallisen jännittävää ja huomattavan aktiivista aikaa. Hallituksen jäsenten pariskuntaprosentti on sangen korkea. Sen ansiosta Opsos on pysynyt siistinä ja sitseillä on päästy nauttimaan mainioista sapuskoista. Joka syksy fuksit löytävät toisensa ja tänäkin syksynä on nähty ainakin yksi suloinen fuksipariskunta. Eikä vanhojenkaan ole tarvinnut kuivin korvin olla, sillä Münchenin excursiolla kohdattiin huomattavan suuria peeniksiä. Timo & Emilia

Dear Arska! Kemistit siis tapaavat pariutua keskenään, mutta miksi? Toiminta- ja seksuaaliterapeutti Arto vastaa: Röh! Suuri tekijä tässä asiassa on tietenkin se, että kemistit vain osaavat titrata parhaiten ja vipujenkin vääntely sujuu mallikkaasti. Oma rakennus auttaa myös pitämään fyysikot ja sun muut opiskelijat poissa silmistä. Vaikka Urho Karhun kodissa on mahdollista törmätä muihin kumpulalaisiin, niin olen huomannut sen että kukaan ei osaa vatkata lantiotaan macarenan tahtiin yhtä viettelevästi kuin kemisti.

Arto

Pikkujouluterveisin:

ps. muistakaa nauttia glogiä kohtuudella ja minulle voi lähettää kysymyksiä osoitteeseen arto.possu@gmail.com

17 17

Glögi”piparit”

Piparit ja glögi ovat joulun sielu. Ne sopivat jouluun kuin munakas aamupalaan tai grillimakkara saunailtaan. Päätimme yhdistää nämä kaksi mahtavuutta yhdeksi, ja vielä alkoholin kera! Paloman koekeittiö presents: piparin muotoiset glögi-jelloshotit. Jello-shotit ovat periaatteessa syötävää alkoholia, ja yritimme tehdä niistä mahdollisimman hyvänmakuisia. Pellillinen glögoholihyytelöä : 30 liivatelehteä (3 pussia) 1,5 l glögiä 0,4 l sitä vahvaa 3 tl vaniljasokeria

Liuota liivatelehdet kylmään veteen. Tarvitset pari litraa KYLMÄÄ vettä, ja muista repiä lehdet irti toisistaan. Anna vetistyä n. 5 min., jonka jälkeen purista ylimääräiset vedet pois lehdistä. Kuumenna glögi kattilassa tai mikrossa (ei tarvitse olla kiehuvaa) ja lisää liivatteet sekaan. Sekoita kunnolla ja lisää sokeria/vaniljasokeria oman maun mukaan. Kaada pullollinen kirkasta joukkoon ja kaada seos syvälle uunipellille. HUOM! Kannattaa vuorata pelti elmukelmulla, jotta ”piparit” irtoavat pohjasta. Anna olla jääkaapissa 3-4h. Painele hyytelöstä piparimuotilla kuvioita ja tarjoile pahaa aavistamattomille vieraille. Tuomio: Maultaan eivät mitään herkkuja, olisi voinut olla enemmän sokeria. Ihan syötäviä, mutta jos ei pidä hyytelömäisistä ruuista niin aika vaikeaa saada alas… Kyllä näitä syö(tiin). Kiitos vielä Viivi Hirvoselle ideasta!

Paloma Ruiz

Kemialliset vuorovaikutukset Keväällä 2014 perustetun Kemianteollisuuden Nuorisopaneelin tavoitteena on tuoda kemianteollisuutta lähemmäs nuorten arkipäivää - ja toisinpäin. Kemia ja teollisuus tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja niin ammatillisella, AMK - kuin akateemisellakin koulutuspohjalla, ja näistä vaihtoehdoista, mielenkiintoisista kemian urapoluista ja vaikkapa kesätyömahdollisuuksista olisi hyvä saada tietoa eteenpäin mahdollisimman laajalle. Joitakin urapolkuja ja tieteen tekijöitä on esitelty vaikkapa täällä. Kemianteollisuuden Nuorisopaneelissa toimii tällä hetkellä aktiivisesti seitsemän nuorta, joiden taustalla on kemiaa yläkoulussa, lukiossa, yliopistossa, ammattioppilaitoksessa tai muuten vain yleisenä kiinnostuksen kohteena. Haluamme vaikuttaa kemialla (työ)elämään ja herättää muutkin vaikuttamaan! Teemme myös säännöllistä yhteistyötä muutaman bloggarin kanssa. Heidän ajatuksiaan voit lukea vaikkapa täältä. Nuorisopaneeli näkyy Facebookissa sivustolla Nuori kemia ja Instagramissa @nuorikemia. Käy tykkäämässä ja osallistu samalla jouluiseen Instakisaan! Haluatko sinäkin olla mukana vaikuttamassa ja tutustumassa työelämän vaikuttajiin? Oletko sosiaalisen median virtuoosi ja haluat antaa kemialle lisää näkyvyyttä? Kiinnostaisiko sinua muuten vain jutella siitä, miten arkipäivän kemiaa voisi viedä lähemmäs ikäluokkaasi? Ole yhteydessä Anniin (anni.siltanen@kemianteollisuus.fi, 044-562 5991) niin jutellaan lisää.

Työllistynkö minä ikinä? Olen kiertänyt joitain vuosia luonnontieteellisiä kampuksia läpi ympäri Suomen. Vuodesta toiseen tuntuu, että yksi teema toistuu keskusteluissa muiden opiskelijoiden kanssa: Pelottaa, työllistynkö valmistuttuani. Oma tunteeni on, että tämä pelko ja epäilys työpaikan saannista on voimistunut viime vuosina. Voi olla, että kiinnitän aiheeseen nykyään enemmän huomiota, mutta taustalla on myös tutkittua tietoa.

Yleinen käytävillä kuultu lausahdus on ”Sitten kun valmistun niin työttömäksihän minä jään”, tai ”en minä kuitenkaan töitä saa”. Tätä on lopulta surullista kuunnella. Kun keskustelua jatkaa aiheesta, tai kysyy syytä tälle, niin taustalla on se, että väitteen esittäjä tuntee vain vähän ihmisiä, ketkä ovat saaneet oman alan kesätöitä ja valmistuttuaan päässeet heti töihin. Sama toistuu joskus työelämäluentoja pitäessä: kun esittelen alan työllisyysluvut, yleisöstä joku viittaa, ja kyseenalaistaa alalta työllistymisen. Jos esitän tilastoja siitä, kuinka kauan työnsaanti kestää, ja kuinka hyvin joltain alalta on työllistytty, jos esitystä ei koeta omakohtaiseksi, se ei näytä luovan uskoa tulevaisuudelle. Miksi? On tutkittu fakta, että opiskelijoiden tulevaisuudenodotuksiin vaikuttaa opintojen aikaiset työllistymiskokemukset. Kysyttäessä opiskelijoilta asteikolla 1-10 tulevaisuudenodotuksia, opintojen alkuvaiheen opiskelijat suhtautuvat keskimääräistä positiivisemmin tulevaisuuteen, kuin loppuvaiheen opiskelijat. Siinä, missä 1. ja 2. vuoden opiskelijat vastaavat keskimäärin 8-9, opintojen loppuvaiheen opiskelijoiden keskiarvo vastauksille on lähempänä seitsemää. Taitekohta tapahtuu kandivaiheen jälkeen. Analysoitaessa syitä tälle laskevalle trendille, havaittiin, että jos opiskelija ei ole saanut oman alan kesätöitä opintojensa aikana, eikä tunne kavereita jotka ovat päässeet oman alan töihin, hänellä ei ole tarttumapintaa työllisyyteen, ja hänen odotuksensa työllistyä laskevat. Mikä huolestuttavaa, tämä saattaa aiheuttaa täysin äkkinäisen halun vaihtaa alaa kaikista muista muuttujista riippumatta. Vaikka opinnot olisivat edenneet mallikkaasti, laitoksen ilmapiiri olisi hyvä ja kavereita riittää, jos tulevaisuuden odotukset ovat alhaiset, opiskelijat alkavat miettiä alanvaihtoa tai viivytellä opinnoissaan. Kuten varmaan ymmärrätte, tämä käsitys perustuu kuitenkin virhepäätelmään. Ihmisellä on luontainen taipumus yleistää omat kokemuksensa: jos minä ja yksi kaverini emme saaneet kesätöitä, ei saanut kukaan muukaan! Tai jos ei ajatella näin radikaalisti, niin ainakaan jos itse en nyt heti ensiyrittämällä saanut työpaikkaa, en saa jatkossakaan. Tämä on syy, miksi LAL:ssa teemme säännöllisesti työmarkkinatutkimuksia. Kysymme kaikilta vastavalmistuneilta ja jo pidempään töissä olleilta sekä opiskelijoilta työllistymistä, ja laadimme siitä tilastot. Meidän tilastojemme mukaan toivoa vielä on. Mediaanikesto työllistymiselle valmistumisen jälkeen on noin kolme kuukautta. Sen verran voitte odottaa joutuvanne käyttämään aikaa työnhakuun valmistumisen jälkeen. Opintojen aikainen kesätyön puute ei ole vaarantava tekijä työllistymiselle: selvitysten mukaan opintojen aikainen työ edistää työllistymistä, mutta myös töitä tekemättömät työllistyvät lopulta omalle alalle, kunhan jaksavat hakea töitä ahkerasti.

Neuvoni, jonka annan aiheesta: Älkää luovuttako. Se, että joku puhuu pahaa työllistymisestä, tai suhtautuu työnsaantiin skeptisesti, ei tarkoita paljoa. Jos joku luennolla sanoo minulle, että minulla on kaveri, joka ei työllistynyt, vastaan tälle että tässä minulla on tilastot, jossa sadat valmistuneet ja opiskelijat toteavat työllistyneensä. Te olette luonnontieteilijöitä, uskokaa tilastoja, älkää vedotko anekdootteihin. Tieteellinen lähestymistapa toimii myös työelämäasioihin. Antti Väisänen, opiskelija-asiamies Luonnontieteiden Akateemisten Liitto