6. Työelämäyhteistyö
6. Työelämäyhteistyö Tomi Raitanen ja Arja Puustinen
Tiivistelmä Oppilaitosten ja työelämän välisestä yhteistyöstä on puhuttu koko ajan enemmän jo monien vuosien ajan. Vuoden 2018 alussa voimaan tullut ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöuudistus kiihdytti keskustelua entisestään. Myös ajatus osaamisperusteisuudesta ja asiakaslähtöisyydestä edellyttää työelämän ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyön merkityksen korostamista (Karusaari, 2020). Ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen korkeakoulutuksen olemassaolon edellytyksenä voidaan pitää kiinteää työelämälähtöisyyttä ja -läheisyyttä niin paikallisesti, kansallisesti kuin globaalistikin. Kehittyäkseen työelämä tarvitsee koulutusta ja koulutus tarvitsee työelämää. Tässä artikkelissa tarkastellaan koulutuksen järjestäjän ja opettajien sekä työpaikkojen yhteistyösuhdetta eri näkökulmista. Yhteistyön tuloksella on vaikutusta erityisesti opiskelijoihin, opettajiin, oppilaitoksiin ja työpaikkoihin sekä yhteiskunnan eri tasoilla laajemminkin. Onnistunut yhteistyö vaatii kaikkien osapuolien sitoutumista. Vaikka vastuu opiskelijoiden osaamisen kehittämisen toimenpiteistä on koulutuksen järjestäjillä, nykyinen yhteiskunnallinen näkemys jakaa koulutusvastuuta myös työpaikoille. Työ- ja elinkeinoelämä haluaa olla omalta osaltaan vaikuttamassa myös ennakoidusti ja täsmällisesti siihen osaamiseen, jota se mielestään tarvitsee menestyäkseen tulevaisuudessa , niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Riittävän ja osaavan henkilöstön saatavuuden varmistamiseksi työpaikoille tulisi sekä oppilaitosten että työpaikkojen strategioissa olla mietittynä, miten tämä yhteistyössä mahdollistetaan. Hyvänä lähtökohtana voisi pitää Hytösen ja Kovalaisen (2018) mainitsemia peruslähtökohtia: opiskelijoiden saama ohjaus on laadukasta, ohjaajat sitoutuneita ja osapuolilla on riittävät resurssit. Työelämä on nähtävä yhtenä merkittävänä oppimisympäristönä, mikäli haluamme rakentaa jatkuvan oppimisen Suomea.
54
