Solmut auki - Opi suomea luovasti by Erja Vihervaara

Solmut auki opi suomea luovasti

Turun iltalukion raportti maahanmuuttajille suunnatusta luovasta toiminnasta Toimittaja Erja Vihervaara 1

SOLMUT AUKI – OPI SUOMEA LUOVASTI Sisällysluettelo Aluksi ................................................................................................................................................... 3 1. Hankkeen tarkoitus ja tavoite ........................................................................................................... 4 2. Hankkeen toteutustapa ja kohderyhmä ............................................................................................ 5 3. Hankkeen aikainen toiminta............................................................................................................. 6 3.1. Musiikin ja draaman merkitys maahanmuuttajien opetuksessa ............................................... 6 3.1.1. Musiikista tanssiin.............................................................................................................. 6 3.1.2. Musiikista on moneksi ....................................................................................................... 8 3.1.3. Draamasta rohkeutta arkipäivän tilanteisiin ..................................................................... 11 3.2. Käsityöpajoista luontoon......................................................................................................... 11 3.3. Luonnon ja liikunnan vaikutus ihmiseen ................................................................................ 13 3.4. Valokuvan merkitys ................................................................................................................ 15 3.4.1. Omaan itseen tutustuminen valokuvien avulla ................................................................ 15 3.4.2. Voimauttavan valokuvan menetelmä ............................................................................... 18 3.5. Keittotaitoja oppimassa ........................................................................................................... 18 3.6. Ihmisen ja eläimen yhteiseloa ................................................................................................. 19 3.6.1. Koira kasvatus- ja kuntoutustyössä .................................................................................. 19 3.6.2. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta ................................................................................. 23 3.7. Taito- ja taideaineiden opetus Eiran aikuislukion perusasteella ............................................. 24 4. Vaihtoehtoja suomi toisena kielenä -kokeeseen ............................................................................ 26 5. Monta eri tapaa oppia vierasta kieltä ............................................................................................. 28 5.1. Opitaan tandemilla .................................................................................................................. 28 5.2. Vaihdetaan koodia................................................................................................................... 30 6. Kun kirjat alkavat elää ................................................................................................................... 31 7. Tuloksia.......................................................................................................................................... 33

Työryhmä Alsi Maarika, S2-kielen opettaja, koulukoiran kasvattaja, raportin valokuvaaja, Turun iltalukio Alsi Mattus, draama- ja video-opettaja, Turun iltalukio Autio Riikkamarja, S2 -kielen opettaja, maahanmuuttajien peruskoulun ryhmänohjaaja, raportin kieliasun tarkastaja, Turun iltalukio Eloranta Niina, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, suomi toisena kielenä -opettaja, Jyväskylän aikuislukio Halttunen Timo, kehittämispäällikkö, Koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea / Turun yliopisto Hokkanen Laura, FTT, Mikkelin ammattikorkeakoulu Kollo Irina, venäjän ja viron kielen opettaja, Turun iltalukio

Liski Sari, apulaisrehtori, vastuualueena perusaste ja maahanmuuttajaopetus, Eiran aikuislukio Päkkilä Perttu, S2 -kielen opettaja, Turun iltalukio Vihervaara Erja, rehtori, raportin toimittaja, Turun iltalukio

Aluksi Aikuislukioissa opiskelee useita eri maahanmuuttajatasoja aina peruskouluun valmistavasta ryhmästä ja perusopetuksen alkuvaiheen opiskelijoista lukiolaisiin. Aikuisten yleissivistävässä koulutuksessa jäävät taitoja taideaineet tietopuolisen opetusaineiston jalkoihin. Oppituntien puitteissa aikaa erilaisiin retkiin ja kulttuuririentoihin on vähän. Solmut auki – Opi suomea luovasti -hanke tukeutui Opetushallituksen Suositus opetussuunnitelmaksi luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten maahanmuuttajien koulutukseen (200)6) -asiakirjaan, vaikka hankkeessa ei ollutkaan luku- ja kirjoitustaidottomia. Tavoitteena on, että opiskelijan hienomotoriikka ja kädentaidot kehittyvät. Hienomotorisia taitoja kehittävää toimintaa voidaan liittää myös kielen opiskelun yhteyteen learning by doing -menetelmää soveltamalla. Taideaineiden terapeuttista vaikutusta käytetään hyväksi oppimisen esteiden poistamisessa. sisältö Keskeinen sisältö: Opiskelija oppii tekemään erilaisia hienomotoriikkaa vaativia asioita, kuten ompelua, askartelua ja käsitöitä. Kuvataiteeseen sisältyvän kuvien tekemisen ja katsomisen avulla harjoitellaan kuvalukutaitoa. Askartelu, musiikki ja tanssi tuovat opetukseen toiminnallisuutta ja monipuolisuutta. Turun iltalukiossa on jo muutaman vuoden ajan hyvällä menestyksellä opetettu suomea tekemisen ja kokemisen kautta. Tulokset ovat olleet rohkaisevia, joten koulu päätti hakea rahoitusta Opetushallitukselta, jotta pystyisimme paremmin kehittämään toimintaamme. Yhteistyökumppaneiksi saimme Eiran aikuislukion ja Jyväskylän aikuislukion. Nuorten toimintatalo Vimma Turussa mahdollisti pajatyöskentelyt. Taito- ja taideaineiden opettaminen ei ole mitään uutta. Haastetta tuovat siihen opiskelijat, joilla on puutteellinen suomen kielen taito, jotka tuntevat yhteiskuntaamme varsin vähän tai eivät ollenkaan ja joille koulunkäynti voi olla vierasta. Myös erilaisten taitoaineiden opiskelu saattaa monelle tuntua vieraalta. Eniten sopeutumisongelmia ja oppimisvaikeuksia on ollut nuorten aikuisten ryhmissä, joiden opiskelijat ovat vastikään Suomeen muuttaneita. He seurustelevat vapaa-aikana omankielisten ihmisten kanssa, joten kontaktit suomalaisiin jäävät vähäisiksi. Raporttimme perustuu käytännön työhön, jota on tehty etupäässä Turun iltalukiossa. Käytämme nimityksiä maahanmuuttaja vs. suomalaiset (= kantaväestö). Kaikki opettajamme ovat opettaneet maahanmuuttajien lisäksi myös suomalaisia, joten heillä on vertailupohjaa kummastakin ryhmästä. Lähteet on merkitty tekstin yhteyteen. Kuvat, joihin on saatu opiskelijoiden lupa, ovat Maarika Alsin ottamat. Nimeään he eivät kuitenkaan halunneet julkisuuteen. Tekstit ilman kirjoittajan nimeä ovat toimittajan kirjoittamia.

Julkaisussamme on mukana neljä artikkelia, jotka läheisesti liittyvät kokeilemiimme alueisiin: voimauttava valokuva, hevosterapia, tandem-opetus ja koodinvaihto kielenopetuksessa sekä lukuintoa herättävä artikkeli. Hevosterapiaan meillä ei ollut resurssia, vaikkakin kävimme opiskelijoiden kanssa pari kertaa hevostalleilla. Voimauttava valokuva on rekisteröity tavaramerkki, jota saa käyttää vain koulutettu asiantuntija. Kielenopetuksen työtavat ovat kohderyhmämme opiskelijoille vasta tietoisuuden asteella. Lukuinnon herättäminen on tärkein koulutuksellinen tavoitteemme tulevaisuudessa. Käsillä oleva julkaisu saatavana pdf -versio osoitteessa www.iltakoulujenliitto.fi sekä osoitteessa www.issuu.com/eviherva. Kiitämme Opetushallitusta saamastamme tuesta. Turussa, 30.3.2013 Toimittaja Erja Vihervaara

1. Hankkeen tarkoitus ja tavoite Monen maahanmuuttajan opiskelutausta ja oppimiskokemukset lähtömaassa saattavat olla sellaisia, että ne asettavat esteitä oppimiselle. Taito- ja taideaineiden opetuksella pyrimme vapauttamaan energiaa luovaan ajatteluun ja toimintaan ja edistämään näin uusien asioiden omaksumista. Oppimisen ei tarvitse olla vain perinteistä pänttäämistä, vaan se voi olla myös luovaa ja sen avulla voidaan avata solmuja, jotka vaikeuttavat sekä uuden oppimista että opiskelua yleensä. Hankkeen aikainen monipuolinen ohjelma mahdollisti erilaisten, eri-ikäisten ja eri tavalla suomea puhuvien ihmisten kohtaamisen ja tällä tavoin monipuolisemman kielitaidon omaksumisen. Työpajoissa työskentelyn tarkoituksena oli oppia suomea, tehdä luovaa työtä ja tutustua eri taitoja taideaineisiin. Ryhmäytyminen auttoi kielen oppimisessa, sillä mukavassa porukassa oppiminen oli hauskempaa ja kaikki kannustivat toisiaan. Koulussamme kulkee nyt kolmatta vuotta opettajamme Maarika Alsin mukana koulukoira Junnu, jonka läsnäolosta luokassa oli jo aiemmin saatu positiivisia kokemuksia. Retkien ja tutustumiskäyntien avulla pyrimme tutustuttamaan maahanmuuttajat suomalaiseen kulttuuriin, luontoon ja yhteiskuntaan. Tavoitteena oli 1) opettaa suomen kieltä luovan toiminnan ja ajattelun kautta learning by doing -menetelmällä 2) tutkia, mikä merkitys oppimistuloksiin ja viihtyvyyteen on eläinterapialla 3) opettaa positiivista suhtautumista luontoon 4) jättää opiskelijalle jostakin toiminnosta pysyvä harrastus tai taito, jonka myötä hän voi integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan paremmin 5) kohottaa oppijan itsetuntoa, lisätä itsetuntemusta ja kasvattaa opiskelumotivaatiota 6) että opiskelija oppii kurssien aikana uusia oppimisen taitoja ja motivaation kasvattajia 7) tarjota mahdollisuus solmia uusia ystävyyssuhteita ja päästä kiinni suomalaiseen kulttuuriin

8) aktivoida selviytymään erilaisissa arkipäivän tilanteissa, rohkaista puhumaan ja opettaa tiimityöskentelyä ja erilaisuuden hyväksymistä.

2. Hankkeen toteutustapa ja kohderyhmä Kokeilussa oli mukana kolme aikuislukiota. Suurin osa raportin kokemuksista on kerätty Turun iltalukion ryhmistä, joissa taitoja taideaineita on opetettu muiden oppiaineiden yhteydessä sekä erillisissä työpajoissa. Eiran aikuislukion perusasteella on noin 270 - 300 päätoimista opiskelijaa. Heistä valtaosa aloittaa opiskelun valmistavassa opetuksessa ja jatkaa sitten aina perusasteen loppuun. Osa tulee perusasteen loppuvaiheeseen tai korottamaan ja täydentämään muualla suoritettuja opintoja, esim. lisäopetuksen ryhmissä. Tämä First Steps -ohjelma on tarkoitettu 17–25-vuotiaille nuorille aikuisille maahanmuuttajille. Lukuvuonna 2011−2012 päättötodistuksen sai 62 opiskelijaa. Jyväskylän aikuislukiossa on perusopetuksessa vuosittain 30─40 tutkintotavoitteista opiskelijaa, joista suomenkielisiä 10─15. Aineopiskelijoita on 80─100 ja heistä suurin osa on vieraskielisiä. S2opiskelijoita perusopetuksessa on 80−90 vuosittain. Lukiossa S2-opiskelijoita on 30─40, joista suurin osa on aineopiskelijoita. Turun iltalukion perusopetuksessa on 113 päätoimista opiskelijaa, joista 11 opiskelee peruskouluun valmistavassa opetuksessa ja 15 perusasteen alkuvaiheen opetuksessa (luokat 1−6) sekä 32 lisäopetuksessa. Osa erityisesti alkuvaiheen ryhmästä jatkaa peruskoulumme 7─9 luokille, joissa on tutkintotavoitteisia opiskelijoita noin 60. Lukiossa opiskelee 68 maahanmuuttajaa, joista viisi starttiryhmässä. Aineopiskelijoita S2-kielessä on 138. Turun iltalukiossa Solmut auki − Opi suomea luovasti -hankkeen kohderyhmä käsitti oppivelvollisuusiän ylittäneitä maahanmuuttajia, joiden joukossa oli niin huonosti suomea taitavia kuin jo lukiossa opiskelevia nuoria aikuisia ja vähän vanhempiakin maahanmuuttajia. Raportissa esitellyissä tapahtumissa on ollut opiskelijoita yhteensä noin 100. Toiminta toteutettiin osittain jo olemassa olevien ryhmien opetuksen yhteydessä, mutta sitä järjestettiin myös vapaa-aikana, esimerkiksi perjantai-iltapäivinä. Jokaisella vastuualueella oli sekä oma ohjaaja että opettaja, joka kuljetti ryhmää luovasta toiminnasta toiseen. Opettaja toimi myös koko projektin koordinaattorina, sillä hän oli kerännyt tietoa sekä ohjaajien että opiskelijoiden toiveista ja palautteesta. Kursseille ilmoittautui hyvin heterogeeninen ryhmä. Joukossa oli suomea hyvin hallitsevan lukiolaisen lisäksi opiskelijoita, joille kellon tunteminen saattoi tuottaa suuria vaikeuksia ja vielä suurempia ongelmia kalenterin hahmottaminen. Varsinkin kirjoitetun kielen ymmärtäminen ja tuottaminen oli ongelmallista. Useimmat lukiolaiset olivat jo toisen polven maahanmuuttajia. Taiteen ja tekemisen keinoin voitiin opettaa suomea monella tavalla. Kun opiskelija maalaa tai näyttelee, musisoi, liikkuu tai hoitaa eläimiä, aktivoidaan kaikkia aisteja. Jokainen retki ja tutustumiskäynti valmisteltiin hyvin: tutustuttiin aiheeseen ja sanastoon, ja vierailuiden jälkeen opiskelijat kirjoittivat aiheesta aineen. Perussanaston oppi käytännön tilanteissa huomaamatta, sillä kaikki toiminnot tapahtuivat suomen kielellä. Työtavat sopivat myös sellaisille opiskelijoille,

joille eivät sovi tai riitä perinteiset opetusmenetelmät. Myös jännittäjille, lievästi keskittymishäiriöisille, koulua käymättömille tai vähän koulua käyneille henkilöille työtavoista oli apua. Jokainen Turun iltalukion Solmut auki -kursseille osallistuva sai opintopassin, johon jokaista 45 minuutin opiskelua vastaan sai yhden leiman. 28 leimaa vastaan sai suoritettua yhden peruskoulukurssin. Muutama osallistujista alkoi käydä myös omalla kustannuksella maksullisissa pajoissa, mikä on positiivinen asia, sillä heille luvattiin myös niissä leimat, joita pystyi hyödyntämään muissa opinnoissa. Vaikka monelle opiskelijalle leimojen saanti tuntui olevan varsinaista taitojen opettelua tärkeämpää, innostuivat he esimerkiksi käsitöistä. Työskentely pohjautui sekä tekemällä että kokemalla oppimiseen, minkä avulla kavennettiin teorian ja käytännön välistä kuilua. Oleellista tekemällä oppimisessa on oppijan aktiivisuus ja osallistuminen sekä käytännönläheisyys. Kokemuksellisen oppimisen kautta hyödynnettiin eri aistikanavia, tunteita, elämyksiä, mielikuvia ja mielikuvitusta eli opiskelijan omaa tapaa kokea. Oppimista ohjasivat myös epäonnistumisista ja virheistä oppiminen. Opetusmenetelmää voitaneen pitää konstruktivistisena, vaikkakaan aiempaa kokemusta taitoja taideaineiden harjoittamisesta ei kaikilla opiskelijoilla ollutkaan.

3. Hankkeen aikainen toiminta Solmut auki -projekti lähti käyntiin marraskuussa 2011, jolloin aikuisopiskelijoiden käsityöpajat käynnistyivät. Joulukuun alussa aloitettiin luovan ilmaisun ja draaman kurssit. Tammikuussa pyörähtivät käyntiin kotitalouspäivät. Maaliskuussa alkoivat tekniset työt. Kaikki kurssit täyttyivät välittömästi lokakuussa, kun ilmoittautumisia alettiin ottaa vastaan.

3.1. Musiikin ja draaman merkitys maahanmuuttajien opetuksessa 3.1.1. Musiikista tanssiin Maarika Alsi Laulu Turun iltalukion peruskouluun valmistavassa opetuksessa oli jokunen vuosi sitten työharjoittelussa avustaja, joka oli koulutukseltaan myös laulaja. Päätimme testata hänen kanssaan musiikin ja varsinkin itse laulettujen laulujen vaikutusta oppimiseen. Valitsimme avustajan kanssa joka viikko yhden kappaleen, jonka sanat kävimme opiskelijoitten kanssa läpi ja käänsimme ne heille. Ensin avustaja lauloi kaikille kappaleen musiikin tullessa taustalta cd:ltä ja sen jälkeen lauloimme laulun yhdessä. Lauluja, jotka valitsimme, olivat esimerkiksi Jäätelökesä, Ainutkertainen, Väinö, Huomenna mennään Korkeasaareen (lauloimme sen ennen matkaa Helsinkiin ja Korkeasaareen) ja Pukki tietää sen (ennen joulua). Varsinkin kappaleet Jäätelökesä, Väinö ja Ainutkertainen miellyttivät

opiskelijoita. Kappaleet toimivat paitsi oppimista edistävänä rentoutumiskeinona, myös keinona oppia uutta sanastoa, erottaa erillisiä sanoja laulusta (auditiivinen erottelu) sekä ääntämisharjoituksina. Musiikki myös yhdisti ryhmää, sillä retkillä ollessamme yleensä aina joku opiskelijoista aloitti aiemmin laulamamme laulun, johon muut yhtyivät. Laulujen merkitys korostui, kun yksi opiskelijoistamme käännytettiin yllättäen Italiaan. Hän soitti minulle Roomasta rautatieaseman puhelinkioskista, itki ja lauloi Jäätelökesää ja Ainutkertainenkappaletta. Kerran viikossa hän osti eurolla nettiaikaa ja kuunteli netistä em. kappaleita, joskus jopa koko maksamansa nettiajan, koska laulut auttoivat häntä unohtamaan rautatieasemalla asumisen ja ainaisen pelon. Lauluja kuuntelemalla hän pystyi palaamaan ajatuksissaan kouluumme ja oppitunneille turvalliseen ympäristöön. Vieläkin usean vuoden jälkeen, kun puhumme puhelimessa, hän kertoo kuuntelevansa kappaleita ollessaan yksin kotona ja aina soittaessaan minulle hän haluaa laulaa kyseiset kappaleet puhelimessa.

Rummutus Huomattuani laulujen myönteiset vaikutukset useimpien opiskelijoiden oppimiskykykyyn ajattelin, että erityisesti hahmotusvaikeudesta kärsiviä opiskelijoita voisi auttaa rummuttaminen. Aloimme käydä kerran viikossa ryhmän kanssa koulun jälkeen afrikkalaisella rumpukurssilla. Suurin osa ryhmästä sitoutui kurssiin - ainoastaan muutama opiskelija ei halunnut sitoutua oppituntien jälkeiseen aktiviteettiin, eikä heitä siihen pakotettu. Harjoitukset alkoivat helpoilla rytmiharjoituksilla, etenivät vaikeampiin ja monipuolisempiin harjoituksiin ja päättyivät esitykseen, jonka videoimme viimeisellä rumputunnilla. Rummuttaminen toimi myös liikuntatuntina ja yhteisöllisyyden lisääjänä. Rumpukurssilla sekä opiskelijat että ryhmän varsinainen opettaja olivat tasavertaisia, sillä rumpukurssin ulkopuolinen vetäjä oli koko ryhmän auktoriteetti. Myös taidollisesti kaikki olivat samalla viivalla kurssin alkaessa. Kurssilla käyminen rentoutti ilmapiiriä ryhmässä. Aina rumpukurssia seuraavana päivänä muistelimme edellisen illan tuntia ja teimme muutaman harjoituksen pulpettia vasten. Rumpukurssi auttoi opiskelijoita kielen rytmittämisessä sekä siinä, että koko ryhmällä oli yhteinen juttu, joka lisäsi yhteenkuuluvuuden tuntua ja opiskelumotivaatiota muutenkin. Lisäksi opiskelijoilla oli vuoden ajan jokin varsinaisen koulun ulkopuolella oleva harrastus, joka aikataulutti heidän elämäänsä vapaa-aikanakin. Tanssi Musiikki yhdistettynä tanssiin on hyvä apu opetuksessa. Vaikka useat maahanmuuttajat tulevat maista, joissa tanssilla on suuri merkitys sekä juhlissa että arkipäiväisessä elämässä, näyttää siltä, että samanlaisten askelkuvioiden ja yhteisen rytmin löytäminen sekä vasemman ja oikean erottaminen ryhmässä tanssittaessa tuottaa suuria ongelmia. Yritimme ensin tanssia kilpatansseja. Lähdimme liikkeelle aivan yksinkertaisista askelista. Tämä ei onnistunut. Zumbasta opiskelijat pitivät, mutta askelia ja kuvioita piti yksinkertaistaa paljon. Sekä tanssissa että muussa opetuksessa kaikkeen oppimiseen pitää antaa paljon aikaa ja kaikki uudet asiat pitää esittää erittäin yksinkertaisesti ja systemaattisesti. Tämä ei päde Euroopan maista tulleisiin opiskelijoihin, sillä he ovat yleensä jo lapsesta asti liikkuneet ja tanssineet eivätkä tarvitse

erityisjärjestelyitä tanssi- tai muille liikuntatunneille. Heille liikkuminen ryhmässä on normaalia, samoin urheiluvaatteiden päällä pitäminen sekaryhmissä. Joillekin musliminaisille luopuminen pitkästä hameesta ja liikkuminen yhdessä miesten kanssa on todella vaikeaa ja saattaa häiritä liikuntasuoritukseen keskittymistä. Modernin tanssin kuviot olivat monille opiskelijoille helpompia kuin ennalta määrätty koreografia, sillä niissä sai olla luovempi kuin useimmissa muissa tansseissa. Streetdance ei ollut kovin suosittua, sillä kyseisen projektin aikana kaikki opiskelijat olivat sellaisista muslimimaista, joissa tanssityyli oli täysin vierasta. Muuta Ryhmän kanssa tutustuttiin Sibeliuksen elämään ja katsottiin hänestä kertova filmi. Opiskelijoiden piti myös kirjoittaa aine siitä, millaista elämä Suomessa oli Sibeliuksen aikana ja mikä merkitys Sibeliuksella on suomalaiseen musiikkiin. Valitettavasti Sibelius-museossa käynti ei toteutunut.

Laulaja Paleface vieraili nuorisotalo Vimmassa ja tuli esiintymään ryhmällemme laulamalla meille kolme lauluaan. Hän oli kiinnostunut ryhmästämme, koska hän ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Opiskelijoille vierailu oli päivän kohokohta.

3.1.2. Musiikista on moneksi Niina Eloranta Musiikin käyttö maahanmuuttajien opetuksessa Jyväskylän aikuislukiossa on ollut suomi toisena kielenä -opetusta vuodesta 2004 lähtien. Maahanmuuttajien perus- ja lukioasteen kursseilla on käytetty musiikkia elävöittämään opetusta

normaalien opetusmenetelmien – oppikirjan, parityöskentelyn, ryhmätehtävien ja suullisten harjoitusten ─ lisäksi. Musiikkia voi käyttää hyvin monimuotoisesti hyväksi suomen kielen opetuksessa. Alkeiskursseilla olen antanut opiskelijoille linkkejä, joiden kautta he voivat kuunnella esim. viikonpäivistä ja kuukausista tehtyjä loruja ja lastenlauluja. Tunneilla en ole soittanut näitä, sillä jotkut opiskelijat pitävät niitä lapsellisina ja tarpeettomina. Toiset taas kokevat, että niistä on apua muistamisessa. Perusasteella ja lukiossa musiikki tarjoaa erinomaisen tavan ensinnäkin ääntämisen harjoitteluun ja äänteiden tunnistamiseen. Vokaaliyhtymät ja diftongit ovat usein suomen opiskelijoille hankalia, ja niitä voi harjoitella kuuntelu- ja täydennysharjoitusten avulla. Netistä löytää helposti musiikkia, sillä siellä on valmiiksi eri artistien ja yhtyeiden laulujen lyriikoita heidän omilla kotisivuillaan. Niistä voi tehdä aukkotehtäviä jättämällä tiettyjä sanoja pois, ja opiskelijan tulee täydentää puuttuva sana, kun opettaja soittaa kyseisen kappaleen tunnilla. Esimerkiksi Lauri Tähkän Poltekappaletta olen käyttänyt juuri diftongien harjoittelemiseen. Kappale on selkeästi laulettu ja siinä on suhteellisen rauhallinen rytmi, joten sen kuunteleminen ja puuttuvien sanojen täydentäminen ei ole liian haasteellista opiskelijoille. Kappaleen kuuntelun jälkeen tarkistamme yhdessä oikeat muodot ja kuuntelemme vielä kappaleen uudestaan. Opiskelijat voivat halutessaan laulaa mukana, jolloin harjoitus toimii kuunteluharjoituksen lisäksi myös ääntämisharjoituksena. Muita vokaalien ja diftongien harjoittelemiseen sopivia kappaleita ovat esim. Yö-yhtyeen Rakkaus on lumivalkoinen ja Juha Tapion Ohikiitävää. Musiikin avulla voi opettaa myös kielioppia: verbityyppejä, verbien aikamuotoja, passiivia, nominityyppejä jne. Parhaiten tämä toimii kokemukseni mukaan niin, että kielioppiasia, vaikkapa verbityypit, opiskellaan ensin perinteisesti opettajan johdolla ja tehdään harjoituksia. Kun asia on jo tuttu, voidaan kuunnella jokin kappale, jossa on mahdollisimman monipuolisesti eri verbityyppejä. Tähän olen tehnyt myös aukkotehtävän, johon täytyy kirjoittaa puuttuvat verbit kappaletta kuunnellessa. Teksti voi olla myös näkyvillä kokonaan, ja opiskelijan pitää kirjoittaa vaikkapa kaikkien verbien sanakirjamuodot sanoitukseen. Lopuksi kuuntelemme kappaleen uudestaan ja taas opiskelijat voivat laulaa mukana, jolloin parhaassa tapauksessa jäävät mieleen sekä verbien sanakirjamuodot että niiden taivutus. Selkeästi laulettu ja eri verbityyppejä sisältävä kappale on vaikkapa Happoradion Puhu äänellä jonka kuulen. Imperatiivi- eli käskymuotoja on puolestaan esimerkiksi Zen Cafen kappaleessa Aamuisin. Nominityyppejä ja sijamuotoja voi harjoituttaa kuuntelemalla esim. J. Karjalaisen Villejä lupiineja ja Kolmannen naisen Oi Suomen nuoria -kappaleita. Kuuntelemisen, ääntämisen ja kieliopin lisäksi musiikin avulla voi laajentaa myös opiskelijan sanavarastoa. Kappaleen kuuntelun jälkeen voi kerätä listoiksi eri sanaluokkien sanoja esim. verbejä, substantiiveja, adjektiiveja ja pronomineja ja keskustella vaikeiden sanojen merkityksistä. Sanoituksissa on usein kuvailevia verbejä ja erikoisia adjektiiveja, joita opiskelija ei ehkä muuten oppisi lainkaan. Esimerkiksi Polte-kappaleessa sanat haalenee, raatelee, roihu, hehkuvan ja riehumaan ovat usein opiskelijoille täysin uusia sanoja. Taivutetuista sanoista katsomme perusmuodot ja pohdimme yhdessä, mitä sanat tarkoittavat. Musiikin avulla tutustumme myös suomalaiseen kulttuuriin ja sielunmaisemaan. Usein kappaleet kertovat suomalaisesta kansanluonteesta ja yhteiskunnan muutoksista. Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa kuvaa vielä nyky-Suomessakin vallitsevia työttömyys-, alkoholi- ja

perheväkivaltaongelmia, mutta toisaalta usein laulujen sanoituksissa kuvataan myös yltiöromanttisesti Suomen kaunista luontoa (esim. Topi Sorsakosken On kesäyö). Osa lauluista on yhteiskuntakriittisiä (esim. Palefacen Merkit), ja niissä kritisoidaan nyky-yhteiskunnan ongelmia: Enemmän karjaa, vähemmän yksilöitä/ yksinäisyyttä, silti rakennetaan yksiöitä/ kvartaalitalous ajaa yhteiskunnan yksiköitä/ suurtyöttömyyttä, silti yksinomaan ylitöitä. Opiskelijoiden kanssa voidaan keskustella, mikä on heidän näkemyksensä yhteiskuntatilanteesta ja mitä heidän mielestään pitäisi tehdä asioiden parantamiseksi. Näin musiikki tarjoaa myös väylän ymmärtää suomalaisuutta ja suomalaista yhteiskuntaa, sillä laulujen tekijät ovat suomalaisina näköalapaikalla kulttuuriamme ja kansaamme kuvatessaan. Musiikin avulla voi myös opettaa suomalaista runoutta ja tutustuttaa opiskelijat esimerkiksi Eino Leinoon. Vesa-Matti Loirin tulkinta Nocturne-runosta avaa uusromanttisen kuvauksen kesäyöstä. Tämän kautta voi tehdä runoanalyysiharjoituksia ja etsiä runosta esim. alku- ja loppusointuja, kielikuvia ja kiinnittää huomiota runon rytmiin, kun se esitetään lauluna. Musiikkiharjoituksista saa oivia ryhmätehtäviä ja -keskusteluja. Opiskelijat pohtivat pienissä ryhmissä kappaleen erikoisten sanojen merkityksiä ja laulun sanomaa. Jos käy hyvin, opiskelija saattaa kiinnostua jonkun artistin tuotannosta ja ryhtyä kuuntelemaan sitä myös vapaa-ajallaan. Tällöin tulee omaehtoista harjoitusta muuallakin kuin oppitunneilla, mitä opettaja aina yrittääkin iskostaa opiskelijoihin. Parasta olisi, jos suomen opiskelussa voisi käyttää kaikkia ”kanavia”, ja musiikin kuuntelu, laulaminen ja kappaleiden tulkinta on yksi parhaista vapaa-ajan kielenoppimiskeinoista. Lukion 1. kurssilla opiskelijat tekevät miniesitelmiä, joiden kesto on 5–10 minuuttia. Aiheet ovat suomalaisuuden kulmakiviä: jotakin suomalaisuuteen liittyvää, vaikkapa ruokakulttuuria, taidetta, harrastuksia, elokuvaa, urheilua – tai musiikkia. Opiskelija voi esitellä lempiartistinsa tai jonkun itselleen entuudestaan tuntemattoman musiikintekijän ja hänen tuotantoaan tai jonkin kappaleen. Suomessahan on runsas musiikkigenretarjonta: olemme maailmanlaajuisesti tunnettuja heavybändeistämme, mutta toisaalta iskelmämusiikki on osa perinteistä musiikkitarjontaamme. Uusia suomeksi laulavia artisteja ja bändejä tulee jatkuvasti, mutta myös vanhat konkarit jaksavat tehdä uutta, suomeksi laulettua musiikkia. Jokaiselle on siis tarjolla jotakin, ja suomeksi myös räpätään ja tehdään reggaemusiikkia. Ehkä tänä vuonna käytämme Ezkimon, Raappanan tai Jukka Pojan lyriikoita jollakin kurssilla. Musiikin avulla suomen kieli jää mieleen ja sydämeen. Siitä on usein eläviä todisteita oppitunneilla, kun opiskelijat saattavat sanoa jostain kuulemastaan kappaleesta sanoja kieliopin opiskelun yhteydessä. Esimerkiksi nominityyppien yhteydessä joku sanoi Levoton prinssi -kappaleen nimen, kun opiskelimme -ton,-tön-nominityyppiä. Tätä kannattaa hyödyntää myös tunneilla: sävelen ja rytmin avulla sanat ja niiden eri muodot jäävät mieleen kuin itsestään ja tarjoavat oppitunneille elävyyttä ja vaihtelevuutta. Jyväskylän aikuislukiossa suomen opiskelijat ovat olleet myös musiikillisesti hyvin lahjakkaita ja esiintyneet mielellään useissa koulumme juhlissa. Näin he ovat puolestaan tuoneet itse esille omaa persoonallisuuttaan ja kulttuuriperintöään. Musiikki on hyvä ja luonteva tapa tutustua uusiin asioihin ja oppia uutta – vaikka sitten haasteellisuudestaankin tunnettua suomen kielioppia.

3.1.3. Draamasta rohkeutta arkipäivän tilanteisiin Mattus Alsi Solmut auki -projektissa draamaryhmään hakeutui nuoria aikuisia, jotka olivat olleet aiheesta kiinnostuneita jo aikaisemmin. Osa ryhmän opiskelijoista oli käynyt tai kävi samanaikaisesti muun opetuksen yhteydessä järjestetyillä draamatunneilla, joten heille draama oli tuttua ja mieluisaa ja he osallistuivat tunneille innostuneina ja aktiivisesti. Draamatunneilla tehtiin mm. näytelmiä sarjakuvien pohjalta. Oppilaat pääsivät myös seuraamaan mainoskuvauksia ja katsomaan erilaisia teatteriesityksiä. Harjoittelimme esiintymisvarmuutta ja esiintymispelon voittamista. Ryhmän opettaja järjesti kahdelle ryhmäläisistä roolit mainokseen, joka tuli televisiosta toukokuussa 2012. Olen käyttänyt opetuksessani draamaa sekä aikuisten että nuorten ryhmissä. Aikuisten ryhmässä draama toimii hyvin harjoiteltaessa päivittäisiä arkielämän tilanteita. Ryhmä jaettiin draamaharjoituksia tehtäessä pienempiin ryhmiin. Jokaisessa pienryhmässä piti olla henkilö, joka hallitsi kieltä sen verran, että saattoi toimia ryhmän johtajana ja tukea sellaisia jäseniä, joiden kielitaito oli niin heikko, etteivät he uskaltaneet itse tuottaa kieltä. Jokainen pienryhmä sai aiheen arkielämästä. Ryhmä sai 10─15 minuuttia aikaa suunnitella ja harjoitella esitystään ja kirjoittaa siihen vuorosanat. Kun kaikki ryhmät olivat valmiit, esiintyi jokainen ryhmä vuorotellen toisten katsoessa esitystä. Opettaja antoi jokaiselle ryhmälle palautetta: kolme tai neljä hyvää asiaa ja jonkin asian, jota voisi vielä parantaa. Nuorten opiskelijoiden ryhmissä oli usein keskittymis- tai käyttäytymishäiriöisiä nuoria, joten heidän kanssaan ei voinut tehdä niin pitkäjännitteisiä draamaharjoituksia kuin aikuisten tai draamaryhmään omaehtoisesti hakeutuneitten kanssa. Nuorten kanssa tehdyt draamaharjoitukset ovat usein spontaaneja: opettaja toimii yhtenä ryhmän jäsenenä ja ohjaa ryhmää niin, että harjoitus tehdään ilman etukäteisvalmistelua ja että jokainen pääsee vuorotellen mukaan. Draamaharjoitukset luovat hauskoja ja puhetaitoa aktivoivia tilanteita, joiden avulla kielenkäyttö vahvistuu ja automatisoituu: opiskelija uskaltautuu käyttämään tunneilla harjoiteltua fraseologiaa ja yksittäisiä fraaseja myös autenttisissa tilanteissa. Draamaharjoitusten yhteydessä voidaan parhaimmassa tapauksessa luoda sellainen luottamusta herättävä ilmapiiri, joka voi rohkaista arkaa henkilöä joko kysymään neuvoa tai keskustelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa tilanteissa, joissa hän ei ole aikaisemmin uskaltanut avata suutaan virheiden pelossa.

3.2. Käsityöpajoista luontoon Maarika Alsi Syksyllä 2011 tehtiin Vimman työpajoissa käsitöitä projektiluonteisesti. Tavoitteena oli opettaa suomalaisia käsityötekniikoita ottamalla huomioon opiskelijoiden maahanmuuttajatausta. Ryhmälle opetettiin keramiikkaa, kankaanpainantaa (kasseja), värjäystä,

huovutusta (pannunalusia), ompelua ja kudontaa (rukousmatto). Ennen joulua tehtiin kynttiläpajassa kynttilöitä. Suosituin projekti oli matonkutomisprojekti. Projekti kesti maanantaista perjantaihin eli yhden työviikon. Työpäivät olivat kohtuullisen pitkiä, kuudesta seitsemään tuntia. Opiskelijat suunnittelivat itse mattojensa värit ennen kudonnan alkua. Projektin aikana he harjoittelivat myös ompelukoneen käyttöä. Halukkaat ompelivat itselleen pussukat kankaasta, jonka kuvion he itse suunnittelivat ja painoivat. Osa opiskelijoita hyödynsi kankaan ohella paperista materiaalia ja teki siitä erilaisia askarteluja. Materiaali oli vapaasti valittavissa. Tarkoituksena oli tutustuttaa heidät erilaisten materiaalien ominaisuuksiin ja mahdollisuuksiin. Biologian, ympäristötiedon, kädentaidon ja liikunnan yhteisprojektina oli rakentaa linnunpöntöt ja viedä ne kaupungin viheryksikön kanssa ennalta sovittuun paikkaan. Projekti alkoi keväällä ja jatkui syksyyn saakka. Siinä sitouduttiin myös pönttöjen puhdistamiseen aina syksyisin pesintäkauden päätteeksi. Projektin tarkoituksena oli herättää maahanmuuttajissa kiinnostus luontoon ja sen arvostukseen sekä innostaa käsillä tekemiseen. Projekti herätti opiskelijat näkemään ympäröivän luonnon arvon. Melkein kaikki ovat olleet syksyllä kiinnostuneita näkemään, kenen pönttöön lintu on pesinyt. . Veimme metsään keväällä 2012 tekemämme linnunpöntöt ja puhdistimme kahden edellisen vuoden aikana puihin laittamamme pöntöt. Samalla laskimme, kuinka monessa pöntössä pesintä oli onnistunut. Varsinkin nuoret miesopiskelijat olivat innostuneita puihin kiipeilystä.

Käsityöpajoissa on hyvin voitu välittää opiskelijoille suomalaista käsityöperinnettä ja herättää intoa käsillä tekemiseen. Projektinvetäjä päätti lopettaa käsityöpajat 14.2.2012, kun kaikki työt oli saatu valmiiksi. Innokkaimmat halusivat vielä jatkaa maksullisissa pajoissa, jotka kokoontuivat kahdesti viikossa. Käsityöt voivat aktivoida myös kehittämään oman maan perinteistä lähteviä käsityötaitoja ja luomaan niistä vaikka tulevaisuuden ammatin. Näin kävi Matto-projektissa: työ oli

hyvin motivoivaa ja opiskelijat olivat lopputuloksesta ylpeitä. Joidenkin tarkoitus oli jatkaa matonkutomista ja tehdä itselleen oikea rukousmatto.

3.3. Luonnon ja liikunnan vaikutus ihmiseen Maarika Alsi Luonnon tunteminen ja arvostaminen on tärkeä osa kasvatusta. Siihen on panostettava erityisen paljon maahanmuuttajien koulutuksessa. Useat Pohjois-Euroopassa asuvat ihmiset ovat lapsesta asti saaneet ainakin jonkinasteisen kosketuksen luontoon. Luonto ei uhkaa tai pelota meitä, vaan se tarjoaa paikan, jonne mennään hiljentymään, rentoutumaan, liikkumaan, marjastamaan, sienestämään tai havainnoimaan eläimiä, kasveja tai vuodenaikojen kiertoa. Asuessani vuosituhannen vaihteessa Ruotsissa siellä puhuttiin paljon luonnon merkityksestä lasten ja nuorten elämässä ja koulun roolista luontokasvatuksessa. Erityisen haasteellista oli saada maahanmuuttajat kiinnostumaan ja arvostamaan luontoa ja samalla innostaa heitä saamaan positiivisia luontokokemuksia. Luonto pelottaa Eräässä Ruotsin television ajankohtaisohjelmassa haastateltiin maahanmuuttajanuoria metsäretken jälkeen. Lähes kaikki nuorista kokivat metsän pelottavana paikkana eivätkä he ymmärtäneet, minkä takia sinne pitäisi mennä. Olin hämmentynyt kuullessani heidän ajatuksiaan luonnon merkityksettömyydestä ihmisen elämässä. Vaikka ruotsalaiset luokkatoverit olivat saaneet positiivisia luontokokemuksia samalla retkellä, tuntui siltä, että kulttuurien välinen kuilu oli käsittämättömän suuri, eikä ruotsalaisten innostuneisuus välittynyt maahanmuuttajanuoriin. Monille maahanmuuttajille luonnolla ei ole mitään arvoa: useat heistä eivät ymmärrä esimerkiksi sitä, että lintuja ruokitaan kovalla pakkasella. Aikuisten perusopetukseen valmistavalla luokalla oli muutama vuosi sitten biologian talviprojektina lintujen talviruokinta Turun keskustan tuntumassa. Yksikään kahdestakymmenestä opiskelijasta ei ymmärtänyt, miksi lintuja pitää ruokkia. He ymmärsivät linnun arvon vain silloin, kun ihminen saa siitä ravintoa. Kun kahden viikon välein veimme puihin talipalloja, alkoivat he ymmärtää lintujen ruokinnan merkityksen. Liikkuminen ja retkeily luonnossa Monilla maahanmuuttajilla on erittäin huono kunto. Lumessa tarpominen ja talipallojen ripustaminen puihin oli monelle suuri fyysinen ponnistus. Monet nuoret harrastavat todella vähän liikuntaa: miehet pelaavat kyllä lähestulkoon aina jalkapalloa, mutta naisten liikuntaharrastus on olematonta. Luonnossa liikkuminen pakottaa havainnoimaan ympäristöä ja erilaisia maastoja, jolloin oman kehon ja mielen hallinta paranee. Ulkoliikunta on tunnetusti erityisen hyödyllistä aivoille: kun liikkuu luonnossa ja havainnoi ympäristöään, käyttää yhtä aikaa lähes kaikkia aivojen osia. Keväällä 2012 tehtiin Ruissaloon kaksi retkeä, joilla tutustuttiin keväiseen luontoon. Samalla käveltiin noin viiden kilometrin lenkki. Retkien jälkeen opiskelijat kirjoittivat näkemästään ja kokemastaan aineet. Luontoretkillä yhdistettiin luonnon kauneus ja sen fyysistä kuntoa kohottavat mahdollisuudet.

Kolmas retkistä kohdistui Kuhankuonon luonnonsuojelualueelle, jossa kävelimme sekä metsässä että suomaastossa pitkospuita pitkin. Reitin varrella näkyi myös joki ja järvi, joita tarkastelimme. Ennen retkeä tutustuimme aina alueen luontoon ja harjoittelimme siellä esiintyvien puiden, sienten ja marjojen nimiä. Oppilaitten piti retken aikana tunnistaa mahdollisimman monta kasvia ja maisematyyppiä. Eväät söimme joko maastossa tai reitin lopussa sijaitsevalla nuotiopaikalla. Luonnossa voisi harrastaa opiskelijoiden kanssa myös esimerkiksi geokätkeilyä, suunnistusta ja valokuvausta. Valitettavasti tätä rajoittaa tarvittavan välineistön puuttuminen. Välineet, joilla em. toiminnot voitaisiin toteuttaa, tekisivät luontoon tutustumisen entistä monipuolisemmaksi ja opettavammaksi. Nykyiset kamerat ovat niin hyviä, että kuka tahansa voi ottaa teknisesti laadukkaan luontokuvan, mutta kuvassa pitää olla myös sisältöä. Ehkäpä kuvaaminen innostaisi maahanmuuttajia kulkemaan luonnossa ja löytämään aitoja kokemuksia, joita voitaisiin ryhmässä luontoretken jälkeen yhdessä analysoida.

Luonto rentouttaa Toukokuun 2012 Kunto Plus -lehdessä mainitaan tutkimuksista, joissa todettiin ihmisten, jotka oleskelevat säännöllisesti luonnossa, olevan iloisempia ja terveempiä kuin luonnossa liikkumattomien. Tutkijoiden mukaan luonto rentouttaa siksi, että sitä on helppo tulkita. Kaupunki tarjoaa koko ajan ärsykkeitä, joihin aivojen pitää reagoida. Metsässä aivojen ei tarvitse käyttää yhtä paljon voimia hahmottamiseen ja ymmärtämiseen kuin kaupunkiympäristössä. Juuri sellaista rentoutumista nykyihminen tarvitsee. Metsästä löytyy mielenrauha. Siellä kiire katoaa ja uupumus unohtuu. Metsäretkeltä kotiin palaa elpynyt, tyytyväinen ihminen. Metsässä ihminen saa aktivoitua kaikkia aistejaan. Sen lisäksi, että sieltä saa visuaalisia kokemuksia, voi luonnossa herätellä tuntoaistia ja saada mukaansa myös hajumuistoja. Olen huomannut, että luontoretkien jälkeen oppilaamme ovat opiskelussaan paljon tehokkaampia. Lisäksi luonnossa saadut kokemukset yhdistävät ryhmää ja antavat yhteisiä keskustelunaiheita retken jälkeen.

Retkellä Kuhankuonossa.

3.4. Valokuvan merkitys 3.4.1. Omaan itseen tutustuminen valokuvien avulla Maarika Alsi

Elokuun 2012 Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä toimittajavalokuvaaja Seija Sartti kritisoi voimakkaasti jutussaan Katsokaa kaikki tänne! nykyaikaista valokuvausmentaliteettia mm. seuraavasti (artikkeli vapaasti lyhennettynä):

Kuvia otetaan nykyään jatkuvasti, koska niiden ottaminen on niin helppoa. Kuvaaminen pikemminkin rajoittaa ihmisten elämää kuin antaa sille sisältöä. Ihmiset poseeraavat kameralle tilanteissa, joilla ei ole mitään merkitystä todellisen tilanteen kanssa ja menettävät arvokkaita elämänkokemuksia, koska tarkastelevat maailmaa kameran kautta, eivätkä muista, mistä ja miksi kuvat on otettu. Ihmiset haluavat antaa maailmasta sellaisen suorakaiteen muotoisen kuvan, jonka näkevät parhaaksi säilyttää ja näyttää muille. Lisäksi valokuvissa käytettävät kuvakulmat ja taiteelliset kokeilut ovat lähinnä huvittavia. Ihmiset kuvaavat kameroilla esim. rumpuja soittavaa henkilöä, vaikka musiikin tallentamiseksi parempi vaihtoehto olisi videokuvaaminen. Sartti kertoo olleensa kaksi kuukautta matkalla Etelämerellä ottamatta yhtään valokuvaa, sillä valokuvien ottaminen aiheuttaisi hosumista edestakaisin, jotta voitaisiin etsiä oikeita kuvakulmia ja vangita eksoottisia näkymiä. Ihmiset haluavat muistaa matkansa sateettomista päivistä ja auringonlaskuista, vaikka aurinko laskee joka päivä. Olen Sartin kanssa valokuvien merkityksestä aivan eri mieltä. Myönnän kuitenkin, että jokaisella meistä on arvokkaita ja mieleenpainuvia kokemuksia, jotka voimme palauttaa mieleemme ilman, että niistä on otettu yhtään valokuvaa. Jokin tuoksu tai vaikkapa laulu voi palauttaa mieleemme kuvan tapahtumasta, josta saattaa olla vierähtänyt jo useampi vuosikymmen. Nämä henkilökohtaiset muistot ovat erittäin arvokkaita ja niiden jakaminen muille on lähes mahdotonta, mutta ne eivät silti lähde minnekään, vaikka napsisimme myös kuvia, joiden avulla muistelemme elämäämme ja palaamme aikaisemmin tapahtuneisiin kokemuksiin. Tilanne, josta olemme ottaneet kuvia, ei ehkä kuvanottohetkellä ole mieleenpainuva tai merkityksellinen, mutta ajan saatossa sen arvo ja merkitys saattavat kasvaa huomattavasti, kun kuva ei enää olekaan osa jokapäiväistä elämäämme.

Rumaa vai kaunista? Keväällä teimme Vimman työpajassa työn, jossa jokaisella oli noin 45 minuuttia aikaa ottaa kaksi kuvaa (kuvattuja ruutuja ei saanut olla enempää kuin kyseiset kaksi). Toisessa kuvassa oli jotain, mikä oli kuvaajasta kaunista, toisessa jotain, mikä oli hänestä rumaa. Ihmisiä ei saanut kuvata. Kuvat tulostettiin ja kiinnitettiin alustalle niin, että alustan yläosaan tai sen vasempaan puoleen tuli kaunis kuva ja alustan oikealle puolelle tai sen alaosaan tuli ruma. Projekti onnistui erinomaisesti. Yllättävintä oli se, että osa opiskelijoista oli ottanut kuvat samasta kohteesta, mutta kuvat asettuivat kuitenkin alustan eri puolille; se, mikä toisen mielestä oli kaunista, oli toisen mielestä rumaa ja päinvastoin. Tilanne oli hämmentävä. Keskustelimme kuvista, ja kunkin kuvan ottaja kertoi kuvista ja siitä, mitä hän niissä näki. Hän ikään kuin avasi kuvan muille. Jokainen ryhmän jäsen osallistui keskusteluun, mutta toisen mielipidettä ei kumottu eikä tyrmätty, vaan kaikki saivat sanoa oman näkemyksensä kuvista. Kuvista kertominen opetti analysointia, toisen mielipiteen ja näkemyksen kunnioittamista ja oman, vaikkakin toisen mielipiteestä poikkeavan, mielipiteen kertomista toisille. Projekti kesti yhteensä neljä oppituntia ja se suoritettiin yhden päivän aikana.

Voiko kaunis olla rumaa ja ruma kaunista? Oma kuva väylänä itsearvostukseen Omaan minään liittyen teimme kaksi työtä. Toinen oli oppilaan omakuva, jossa hän kuvasi itseään sellaisena, kuin haluaisi muiden hänet näkevän.

Toinen oli digitales-projekti, jossa opiskelijat toivat kotoaan heille itselleen merkityksellisiä kuvia ja musiikkia sekä ottivat uusia kuvia senhetkisistä tärkeistä asioista ja henkilöistä. Kuvista ja musiikista he valmistivat esityksen, joka tallennettiin videolle. Kuvien taustalla soi musiikki samalla, kun opiskelija kertoi niihin liittyvistä muistoistaan. Lopuksi järjestettiin tilaisuus, jossa esitettiin kaikkien työt. Kotimaasta tuodut kuvat kirvoittivat opiskelijat muistelemaan heille tärkeitä henkilöitä ja kertomaan asioita, joita he olivat omassa maassaan aikoinaan tehneet. Vaikka heidän kohtalonsa ovat kovia ja osa kuvissa olevista henkilöistä oli menehtynyt traagisissakin olosuhteissa, kuvat toivat silti mieleen hauskoja ja iloisia muistoja. Useimmat kuvat oli otettu koomisissa studiolavasteissa, mutta siitä huolimatta ne kertoivat paljon kyseisen maan tavoista ja arvoista. Vaikka kuvien ottamisen jälkeen elämään oli mahtunut paljon kärsimystä, tuskaa ja epätoivoa, silti kuvat nostivat pintaan kuitenkin pelkästään hauskoja muistoja ja tapahtumia, joita kuvissa olevien ihmisten kanssa oli joskus yhdessä koettu. Valokuvien on tarkoitus tuoda ihmisen mieleen mukavia asioita, itsensä hyväksymisen tunteita ja oman minän ymmärtämistä. Kaikki kuvat eivät tietystikään ole niin henkilökohtaisia, että kuvan ottaja kokisi niitä katsellessaan mitään suurempia tunteita eikä näin tarvitsekaan olla. Jokin kuva voi ottohetkellä olla täysin yhdentekevä, mutta ajan kuluessa se voi muuttua merkitykselliseksi ja tuoda mieleen mukavia muistoja: sitä katsellessa opiskelija voi tuntea jopa hyväksymisen tunnetta, jos nykyinen elämäntilanne on sellainen, ettei hän koe saavansa siinä arvostusta.

Nämä kuvat välittävät kuvien ottajille henkilökohtaisia tuntoja, joita muut eivät välttämättä pysty aistimaan.

3.4.2. Voimauttavan valokuvan menetelmä Lähde: http://www.voimauttavavalokuva.net/menetelma.htm

Voimauttava valokuva on taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämä terapeuttisesti suuntautunut sosiaalipedagoginen menetelmä, jonka avulla valokuvaa voidaan käyttää yksilön ja erilaisten ryhmien, kuten perheen ja työyhteisön, voimauttamisen aikaansaajana. Vaikka menetelmän välineenä on valokuvaus, ei kysymys ole varsinaisesti valokuvaamisesta, vaan näkemisen ja katsomisen tavasta. Voimauttavan valokuvaprosessin avulla opetellaan dialogista, vastavuoroista tapaa kohdata oma läheinen, työtoveri tai asiakas. Menetelmän keinoin opitaan löytämään ja tekemään näkyväksi jokapäiväisessä arkitodellisuudessa piiloon jäävä arvokas, hyvä ja merkityksellinen asia. Menetelmää voidaan käyttää osana terapiatyötä silloin, kun käyttäjällä on siihen ammatillinen valmius. Varhaisin tunnettu projekti, jonka kokemuksista Miina Savolainen on alkujaan saanut kipinän menetelmän kehittämiseen ja valokuvan terapeuttisen käytön tutkimiseen, on vuonna 1998 alkanut lastensuojeluprojekti Maailman ihanin tyttö. Projektin lähtökohtana oli huomio, etteivät sosiaalityön perinteestä tutut verbaaliset tavat jäsentää asiakkaan elämänkokemusta, vuorovaikutussuhteita ja käsitystä omasta itsestä, olleet riittäviä. Voimauttava valokuva on rekisteröity tavaramerkki. Tästä syystä emme käyttäneet tätä mielenkiintoista menetelmää ryhmissämme.

3.5. Keittotaitoja oppimassa Maarika Alsi Kotitalousryhmät täyttyivät välittömästi. Ilmoittautuneista suurin osa oli miehiä. Kotitalouspäivien aikana valmistettiin noin kerran viikossa jokin ateria. Ruokasanaston lisäksi opeteltiin mittoja ja määriä sekä yleistä hygieniaa. Ennen ruoan valmistusta tehtiin ostoslista ja käytiin yhdessä kaupassa. Tunneilla pyrittiin tekemään ruokia, joita voi tehdä vaivattomasti kotona.

Viikkomenyyt Viikko 1

pitsaa, vihersalaattia, marjarahkaa

Viikko 2

ruokaisaa salaattia, patonkia, täytekakku

Viikko 3

tomaattikeittoa, lämpimiä voileipiä, laskiaispullia

Viikko 4

perunamuusia, uunilohta, vihersalaattia, mutakakkua

Viikko 5

kasvismunakasta, sämpylöitä, salaattia, hedelmäsalaattia

Viikko 6

somalialainen ateria

Kuudennella kerralla opetustilanne kääntyi päälaelleen, sillä maahanmuuttajat opettivat meitä suomalaisia valmistamaan somalialaisen aterian. Alkuun valmistettiin makeahko ja runsasarominen kalapata, joka syötiin käsin kastamalla pataan leipomiamme litteitä leipiä. Jälkiruokana oli mannaryyneistä, sokerista ja kurkumasta tehty fufu, joka sekin syötiin käsin. Kotitaloustunnit olivat menestys; ainoastaan jälkien siivoaminen jätti toivomisen varaa. Sitä ei olisi kukaan halunnut tehdä.

3.6. Ihmisen ja eläimen yhteiseloa 3.6.1. Koira kasvatus- ja kuntoutustyössä Maarika Alsi Jo muutaman vuoden ajan on oma koirani katalonianpaimenkoira Junnu (Suankroopin don Nemesio s. 26.6.2009) ollut mukanani oppitunneilla. Junnu on koulutuksen saanut kasvatus- ja kuntoutuskoira. Hyvien kokemusten takia otin sen mukaan myös Solmut auki -projektin ryhmiin. Kokemuksiani ja ajatuksiani vahvisti Kaisu LuomalaToikkasen Jyväskylän yliopistoon tammikuussa 2008 tekemä opinnäytetutkielma ”On ihan erilaista olla luokassa, jossa on koiria”. Pienryhmän opettajan ja oppilaiden kokemuksia koira-avusteisesta pedagogiikasta. 

Yksi Kaisu Luomala-Toikkasen opinnäytetutkielmaansa haastattelemista oppilaista totesi, että hänen koulunsa on mennyt paremmin nyt, kun luokassa on koira. Oppilas kertoo pystyvänsä keskittymään opiskeluun paremmin koiran läsnä ollessa ja lisäksi hän kertoo, että luokassa on rauhallisempaa silloin.

Itse olen huomannut aivan saman asian. Vaikka koira ainoastaan nukkuu luokassa – tai ehkä juuri siksi – opiskelijat ovat paljon rauhallisempia: he keskittyvät opiskeluun eivätkä sähläämiseen. He ikään kuin tiedostamattaan haluavat kunnioittaa toisen lepoa. Lisäksi se, että tehtävät tehtyään he pääsevät silittämään koiraa, pitää heidät rauhallisempina. 

Luomala-Toikkanen on kerännyt materiaalinsa opinnäytetyöhönsä yhden päivän aikana yhdestä yläkoulun pienluokasta, jossa oli kuusi oppilasta. Oppilaat kirjoittivat ainekirjoituksen muodossa kokemuksistaan koiran läsnäolosta luokassa. Lisäksi Luomala-Toikkanen havainnoi opettajan, oppilaitten ja koiran vuorovaikutusta luokassa.

Teimme vastaavan analyysin TV-ohjelmaan: Turku TV haastatteli opiskelijoita ja heidän kokemuksiaan koiran läsnäolosta. Kaikki haastatteluissa annetut kommentit olivat positiivisia. Yhdellä opiskelijalla oli ollut kotimaassaan koira, joten hänelle ainoa uusi asia oli se, että koiraa pidetään Suomessa perheenjäsenenä. Heillä Kuubassa koiraa kohdellaan ”eläimenä” eikä sitä kunnioiteta samalla tavalla kuin Suomessa. Muslimioppilaat kertoivat kaikki pelänneensä ensin

koiria, mutta totuttuaan luokassa olevaan Junnu-koiraan he pystyivät suhtautumaan kadulla rennosti myös muihin koiriin. 

Kaisu Luoma-Toikkanen toteaa, että koirat koettiin oppilaiden tunne-elämän tasoittajina, rauhoittavina ja keskittymistä parantavina tekijöinä. Koirilla koettiin olevan vaikutusta myös akateemisiin ja sosiaalisiin taitoihin.

Itse olen todennut saman. Hermostunut opiskelija rauhoittuu nopeasti saadessaan silittää koiraa. Koira osaa myös lohduttaa ja antaa pusun opiskelijalle, joka on surullinen. Sosiaaliset taidot kehittyvät, kun muut, etenkin valtaväestöön kuuluvat ihmiset tulevat kyselemään opiskelijoilta koirasta. Lisäksi opiskelijoiden kielitaito karttuu, kun he saavat tai joutuvat selittämään asioita suomen kielellä. Koira toimii heille siltana ihmiskontaktien luomiseen valtaväestön kanssa. Koira toimi myös porttina ulkomaailmaan. Oppilaat saivat käydä sen kanssa lenkillä ja harjoitella samalla sosiaalisia taitoja. Etenkin valtaväestöön kuuluvat tulivat kyselemään opiskelijoilta koirasta. 

Luoma-Toikkasen opinnäytetyössä korostetaan ihmisen ja eläimen vuosituhansia kestänyttä yhteiseloa. Koiran ja ihmisen yhteiselo on erityistä verrattuna ihmisen ja muiden eläinten yhteiseloon. Eläimiä on jo pitkään käytetty mukana terapiassa. Hevosterapia on ehkä tunnetuin eläinterapian muoto, joka on KELA -korvattavaa terapiaa. Yhdysvalloissa koiria on käytetty kouluissa jo vuodesta 1947. Koira kannustaa lasta opiskelemaan, mutta lapsi joutuu myös itse ottamaan vastuuta kouluttaessaan koiraa.

Oppilaat innostuivat siitä, että saivat taluttaa koiraa ja komentaa sitä istumaan ja makaamaan. He oppivat komentosanojen lisäksi muodostamaan imperatiivimuotoja ja sanomaan ne oikealla äänenpainolla. Monessa tapauksessa luokassa tehtävien perinteisten drillausharjoitusten yhteydessä oikean painotuksen löytäminen saattoi olla vaikeaa, mutta aidossa kontekstissa oikea painotuskin löytyi helpommin. Koiran totellessa onnistumisen tunne oli valtaisa. 

Luomala – Toikkanen toteaa, että tutkimusten mukaan häiriintyneet lapset voivat saada apua eläinavusteisesta terapiasta.

Koira toimi terapia-apuna myös omassa ryhmässämme. Viime vuonna henkisesti erittäin solmussa oleva nuori aikuinen mies sai itsevarmuutta siitä, kun hän toisen vastaavassa tilanteessa olevan kanssa sai ottaa Junnusta hoitovastuuta koulupäivän aikana. Nuorukaiset saivat aina esitellä Junnun kouluun tuleville vieraille. Tästä pojat olivat erittäin ylpeitä. Kerrankin he esittelivät Junnun yli 40 venäläiselle opettajalle. Alussa heitä jännitti, mutta kun he huomasivat, että opettajat kuuntelivat heitä kuin ketä tahansa ammattilaista ja ihailivat vain koiraa, he rentoutuivat. He saivat myös ryhmän arvostusta kyvystään käsitellä Junnua. 

Kaisu Luomala-Toikkanen toteaa, että koiran läsnäolo rentouttaa ilmapiiriä ja monesti lapseen on helpompi saada kontakti koiran läsnä ollessa. Koiran läsnäolo inspiroi ihmistä ja saa ihmisen suoriutumaan asioista, joita ei ehkä pystyisi ilman koiran läsnäoloa tekemään. Lisäksi koiran tai eläimen läsnäolo yleensä herättää iloa ja naurua. On tieteellisesti todistettu, että eläimen silittäminen vaikuttaa ihmiseen rentouttavasti: verenpaine ja sydämen lyöntitiheys laskevat. Eläimen läsnäolo ennaltaehkäisee myös monia sairauksia.

Myös omassa luokassamme Junnu-koira vapautti usein tunnelmaa. Sen kesken oppitunnin keksimät erilaiset leikit, temput, kepposet ja ääntelyt saattoivat saada luokassa aikaan sellaisen naurunrämäkän, ettei jäykkäniskaisesta puurtamisesta ollut enää tietoakaan. Koiran synnyttämä yhteinen nauru ja rento ilmapiiri lisäsivät myös luokan yhteisöllisyyttä. Opinnäytetyössä todetaan, että autistiseen lapseen voi saada helpommin kontaktin koiran läsnä ollessa. Ryhmässämme opiskelee nyt toista vuotta nuori nainen, jolla on selvästi vaikeuksia puheen tuottamisessa sekä omalla äidinkielellä että suomeksi. Lisäksi hänellä on suuria oppimisvaikeuksia. Hänen asenteensa opiskeluun on muuttunut huomattavasti rennommaksi ja iloisemmaksi sen jälkeen, kun hän alkoi ensin salaa muilta jutella Junnun kanssa ja myöhemmin jo julkisesti. 

Luomala-Toikkanen viittaa työssään itävaltalaistutkimukseen, jossa tutkittiin koiran vaikutusta luokkatilanteissa. Tutkimuksessa todettiin, että koiran vaikutus oli huomattavasti suurempi poikiin kuin tyttöihin.

Itse voin todeta tilanteen olevan täysin päinvastainen: Junnu on luokassamme nyt kolmatta vuotta, ja alusta asti miehet ovat suhtautuneet koiran läsnäoloon myönteisemmin kuin naiset. Naisten asenteissa on kuitenkin tapahtunut suuri muutos lukuvuoden kuluessa. Lukuvuoden alussa naiset aina kirkuvat ja hyppivät Junnun ohi nopeasti, mutta tottuessaan Junnuun he liikkuvat sen läheisyydessä rauhallisesti, silittävät sitä ja puhuvat sille. Suomeen tullessaan lähes kaikille opiskelijoillemme koira on niin vieras eläin, että sen läsnäoloon totuttautuminen vie pitkän ajan. Koiran pitää näyttää hellyttävältä, olla helposti lähestyttävä, ehkä vähän räjähtäneenkin näköinen. Koiran koolla ei sinänsä ole väliä. Koiran pitää olla ryhmässä rauhallinen, ja pääasiassa se nukkuukin tunnilla. Opiskelijat tosin pitävät siitä, kun koira välillä tekee jekkujaan − varsinkin opettajalle. Koiran tehtävä luokassa on toimia ennen kaikkea asennekasvattajana. Samalla kun se auttaa maahanmuuttajia tottumaan koiriin, se opettaa heitä kunnioittamaan muitakin eläimiä. Koira sosiaalistaa Opiskelijoiden on myös erittäin tärkeää nähdä, miten tuntemattomat valtaväestöön kuuluvat ihmiset lähestyvät koiraa. Samalla opiskelijat huomaavat, miten heidän mielestään hiljaiset, totiset ja epäsosiaaliset suomalaiset voivat koiran avulla puhua vieraittenkin ihmisten kanssa, vaikka heillä ei olisi näille tuntemattomille mitään asiaa. Koira on osa jokapäiväistä elämää. Opiskelijat voivat nähdä, miten koirasta otetaan vastuuta ja että myös sen jätökset korjataan kaduilta. Opiskelijat oppivat, ettei mitään, mikä ei kuulu kadulle, myöskään jätetä sinne. Heille roskien heittäminen kadulle on lähes poikkeuksetta normi, ja siitä pois oppiminen vaatii paljon työtä. Omien jälkien korjaaminen kuuluu hyviin käytöstapoihin. Koira toimii apuna myös biologian ja esimerkiksi käytöstapojen opetuksessa sekä tunteiden ja toisten huomioon ottamisen käsittelyssä. Koiran myötä meille on tullut ryhmään hassu ja hämmentävä ilmiö: kun tarkastan opiskelijoiden tehtäviä, he silittävät aina päätäni. Aluksi

ajattelin, että minun pitää kieltää se, sillä Junnun ja minun pääni silittämisen välillä on suuri ero. En ole vielä kieltänyt sitä, sillä se on niin rentouttavaa. Koira rauhoittaa Toukokuun 2012 Kotilääkäri-lehdessä on artikkeli koiran rauhoittavasta vaikutuksesta. Artikkelissa kerrotaan, että koiranomistajan silittäessä koiraansa hän samalla rauhoittuu. Rauhoittumisen seurauksena verenpaine ja stressitaso laskevat. Lemmikillä on suuri merkitys omistajansa terveydelle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Edellä mainittu asia samoin kuin se, että koirat voivat ennakoida omistajansa saamaa tautikohtausta ja tunnistaa tietyt syöpälajit ennen laboratoriokokeiden tulosten saapumista, on ollut jo kauan yleisessä tiedossa. Samassa lehdessä oleva artikkeli Koira tuo iloa tuo uuden näkökulman koiran hyödyntämiseen työpaikoilla. Artikkelissa kirjoitetaan tutkimuksesta, jossa verrattiin työntekijöiden stressitasoja ja työtyytyväisyyttä viikon ajan koiran ollessa työpaikalla verrattuna koirattomiin päiviin. Artikkelissa todettiin, että koiran tuominen työpaikalle alentaa stressiä ja lisää työn mielekkyyttä. Stressihormonien määrä mitattiin tutkimuksessa ottamalla sylkinäytteitä työpäivän aikana. Aamuisin stressitasoissa ei ollut juurikaan eroja, mutta työpäivän aikana niiden työntekijöiden, joiden koira oli töissä mukana, stressitaso laski ja puolestaan niiden, joiden lemmikki oli kotona tai joilla ei ollut lemmikkiä lainkaan, stressitaso nousi. Ero koirapäivien ja koirattomien päivien välillä oli suuri. Työntekijöillä oli koirapäivinä pienempi stressi kuin muina päivinä. Tutkimuksessa todettiin myös, että koirat helpottavat työyhteisön työntekijöiden työstressiä, koska niiden iloisuus tarttuu ja ne parantavat työtehoa. Lisäksi lemmikit lisäävät kaikkien työtyytyväisyyttä ja kasvattavat työntekijöiden henkistä ryhtiä. Artikkelissa todettiin myös, että koirat vaikuttavat positiivisesti yhteistyökumppaneihin ja kaiken kukkuraksi myös koirat ovat töissä onnellisempia. Luontoretkellä eräs opiskelijamme sanoi: ”Junnu es el alma de la aula", eli Junnu on luokan sielu. Se oli hienosti sanottu. Olen itsekin vakaasti sitä mieltä, että ryhmämme hyvä ja rento henki on koiran ansiota. Junnu-koira pitää ryhmän leppoisalla tuulella. Junnun kanssa tanssimassa agilityä ja pelaamassa jalkapalloa. Välillä on levättävä.

3.6.2. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta Timo Halttunen Hevosilla ja ihmisillä on ollut hyvin erityinen suhde historiamme aikana. Viime vuosikymmeninä hevosen paikka ihmisen rinnalla on muuttunut työkaverin roolista kohti vapaa-ajan ja virkistyksen kumppanin roolia. Ihmisen ja hevosen välisen vuorovaikutuksen ympärille on kehittynyt erityisratsastuksen muotoja, kuten sosiaalipedagoginen hevostoiminta, ratsastusterapia ja vammaisratsastus. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta on syrjäytymisen ehkäisyyn, sosiaaliseen kasvuun ja hyvinvoinnin tukemiseen tähtäävää toimintaa. Ratsastusterapian avulla voidaan harjoittaa asiakkaan psyykkistä ja fyysistä toimintakykyä. Vammaisratsastus on harrastustoimintaa. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan lähtökohtana on ihmisen ja hevosen vuorovaikutus sekä talliyhteisö, jossa toiminta tapahtuu. Toiminnan keskiössä on hevonen ─ asiakas ja ohjaaja voivat puuhata tallilla ja siivota karsinoita, tarkkailla hevosten laumakäyttäytymistä aitauksen reunalla tai huoltaa välineitä. Hevosen hyvinvoinnista huolehtiminen voi johtaa asiakkaan ja ohjaajan väliseen keskusteluun omasta hyvinvoinnista. Luottamuksen ja rohkeuden kasvaessa asiakas voi valmistella hevosta ratsastusta tai muuta toiminnallista harjoitusta varten.

Hevostoiminnan peruselementit nousevat sosiaalipedagogian teoriasta, joka korostaa yhteisöllisyyttä, elämyksellisyyttä, toiminnallisuutta ja dialogisuutta. Koulutettu ohjaaja määrittelee asiakkaan yksilöllisen tarpeen ja hyödyntää talliyhteisöä kuntouttavassa toiminnassa. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta perustuu yksilön omaan kokemukseen ja sen kautta oppimiseen ja asioiden oivaltamiseen. Ohjaaja voi tukea talliyhteisön piirissä opitun asian tai toimintamallin siirtoa asiakkaan arkielämään. Hevostoiminnassa opitut taidot auttavat arjen haasteiden kohtaamisessa ja käsittelyssä. Mikä hevostoiminnassa on erityistä? Verrattuna koiriin, kissoihin tai muihin lemmikkeihin hevosen koko on jo omaa luokkaansa. Suuren eläimen liikuttelu voi tuoda asiakkaalle onnistumisen kokemuksen. Hevosen koko herättää myös kunnioitusta. Hevosen äärellä on toimittava rauhallisesti, sillä aina valpas laumaeläin voi pinkaista pakosalle tai potkaista ympärillä häliseviä ihmisiä. Turvallisuus onkin otettava huomioon sekä talliympäristössä että hevosen kanssa toimittaessa. Sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta voivat hyötyä monenlaiset asiakasryhmät. Hevostoiminta voi tukea vaikkapa keskittymisvaikeuksista kärsiviä nuoria. Hevonen kuuntelee silloinkin, kun aikuisilla ei ole aikaa. Myönteiset kokemukset ja elämykset hevostoiminnassa voivat tukea niin nuoren kuin aikuisenkin itsetuntoa. Sosiaalipedagogista hevostoimintaa on toteutettu myös aikuisten mielenterveyskuntoutujien parissa. Koska hevostoiminta ei edellytä ratsastamista, voidaan hevosta hyödyntää vaikkapa muistihäiriöistä kärsivien vanhusten virkistystoiminnassa. Hevosen varusteiden näkeminen ja koskettelu tuovat mieleen muistoja ja tarinoita. Hevostoiminta voi herättää asiakkaan mielenkiintoa tai aloitteellisuutta. Syrjäytymisen ehkäisyssä ja sosiaalisessa kuntoutuksessa hevosten käytöllä on kansainvälisesti jo pitkät perinteet. Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahean, Ypäjän Hevosopiston ja Sosiaalipedagogisen hevostoimintayhdistys ry:n järjestämien täydennyskoulutuksien kautta tietoisuus sosiaalipedagogisen hevostoiminnan vaikutuksista on levinnyt myös Suomessa.

3.7. Taito- ja taideaineiden opetus Eiran aikuislukion perusasteella Sari Liski Taito- ja taideaineita opetetaan joissakin valmistavissa ryhmissä. Varsinaisen perusasteen puolella järjestetään valinnaisena kaksi kuvaamataidon kurssia. Taito- ja taideaineita on alettu tarjota käytännönläheisistä syistä, sillä suoritetuista perusasteen kursseista saa arvokkaita pisteitä yhteishaussa. Valitettavasti opiskelijat eivät tätä useinkaan ymmärrä riittävän varhain eivätkä hakeudu kursseille ajoissa ohjauksesta huolimatta. Jos päättötodistuksesta puuttuvat taide- ja taitoaineiden arvosanat, pisteistä jää 2−8 saamatta, mikä käytännössä useimmiten johtaa siihen, että opiskelija ei tule valituksi tai ei saa edes kutsua pääsykokeisiin. Liikuntaa on tarjottu vaihtelevasti valmistavassa opetuksessa. Joskus opetus on järjestetty perusasteen kurssin opetussuunnitelman mukaan ja hyväksytty se sitten ns. erityisessä tutkinnossa perusasteen kurssiksi. Ohjelmassa on ollut esimerkiksi uimahallikäyntejä, sauvakävelyä ja seinäkiipeilyä. Opetus on jaettu välillä kahteen ryhmään niin, että esim. huntua käyttävät

muslimitytöt ovat voineet osallistua itselleen sopivaan liikuntalajiin. Kursseilla on käytetty oppimispäiväkirjoja ja esim. tällä tavalla integroitu opetusta suomen opetukseen. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia, mutta vaativat opettajalta järjestelynhalua ja innostusta. Valmistavassa opetuksessa on ollut kuvataiteeseen ja musiikkiin herättelyä muiden oppisisältöjen keskellä sekä ohjattuja lyhytkursseja. Yksi opettajista on pitänyt piirustustunteja ja musiikkitunteja muun opetuksen ohessa ja vienyt opiskelijoita näyttelyihin. Tavoitteena on tarjota kokonaisvaltaisesti uuden kotimaan elämään johdattelevaa opetusta. Ohjatut lyhytkurssit ovat olleet kahtena vuonna Helsingin kaupungin Annantalossa. Oppilaiden mielenkiinnon kohteita huomioiden luokka on jakautunut 4─8 hengen ryhmiin. Ryhmät ovat toimineet koko taideopetuksen ajan samalla kokoonpanolla oman aiheensa parissa. Ryhmien opettajat ovat alansa taidepedagogeja tai/ja taiteilijoita. Ryhmissään oppilaat valmistavat oman tai yhteisen tuotoksen, jonka prosesseihin heidät työn edetessä vähitellen johdatellaan. Aiheina ovat tähän mennessä olleet animaatio, keramiikka, maalaus, muotoilu, musiikkistudio, taidetekstiili, valokuvaus ja video. Aiheita valittaessa pyritään ottamaan huomioon myös oppilaiden suomen kielen taitotaso. Lyhytkurssit ovat molempina vuosina saaneet oppilailta innostuneen vastaanoton. On ollut tilaisuus oppia uusia taitoja ja uutta luoden taidetta sekä samalla myös suomen kieltä. Tekemisen kautta myös kulttuurikäsitys laajenee ja oppilaat voivat monipuolistaa näkökulmiaan ympäristöönsä, uuteen kotimaahansa ja sen kulttuuriin. Pienryhmät ovat toimineet hyvinä ideapajoina ja antaneet mahdollisuuden yksilölliseen ohjaukseen. Parhaassa tapauksessa oppilaat saavat kokemuksia yksilöllisyydestä ja minäkuvan vahvistumisesta, mutta myös ryhmässä toimiminen edistyy. Luova työskentely ja käsillä tekeminen ovat monelle myös arvokasta terapiaa ja kaikille vaihtelua teoreettisemman luokkaopiskelun vastapainona. Suosittuihin ryhmiin ei valitettavasti ole mahdollisuutta päästä joka vuosi. Perusasteen kuvaamataidon kurssien opettaja näkee maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kuvaamataidon opetuksen merkityksen samana kuin kuvataiteiden opetuksen muutenkin. Tavoitteena on nähdä maailma ympärillä ja pyrkiä tallentamaan sitä eri tekniikoita ja materiaaleja käyttäen. Opiskelija oppii uuden visuaalisen kielen, viivan, sävyjen ja värien kielen perusteet, ja pystyy toivottavasti ilmaisemaan ja viestimään omia tunteitaan ja ajatuksiaan paremmin, mikä on arvokasta erityisesti silloin, kun opiskelijalla ei ole mahdollisuutta ilmaista niitä omalla äidinkielellään. Opetuksen tavoitteena on myös oppia systemaattista ajattelun taitoa tutkimusvaiheesta valmiiseen työhön asti ja idean saattamisesta käytännön tuotokseksi. Kuvataidekurssien tavoitteena on tietysti olla myös hauskoja, stimuloivia ja ajatuksia herättäviä. Sitä ne varmasti ovatkin erityisesti niille opiskelijoille, jotka eivät ole koskaan edes piirtäneet.

4. Vaihtoehtoja suomi toisena kielenä -kokeeseen Perttu Päkkilä Oheinen kirjoitus on julkaistu aiemmin Länsi-Suomen aikuislukioiden raportissa Koe oppimisympäristönä (www.iltakoulujenliitto.fi > materiaalia). Kohderyhmänä olivat nuoret ja aikuiset lukiolaiset. 1. Musiikillinen vaihtoehto Opettaja soittaa valitsemaansa musiikkia, ja oppilaat kirjoittavat musiikin luoman tarinan ”silmiensä edestä” ylös. Kunkin kappaleen vaihtuessa tulee kappalejako. Oppilaille on varattava aikaa siihen, että tarinan valmistumisen jälkeen on aikaa käydä oma teksti läpi ja näin korjata mahdolliset virheet. Musiikkitarinan avulla on mahdollista kontrolloida, onko kurssilla käsiteltävä oppiaihe siirtynyt konkreettisesti myös sovellustasolle. Testattu – toimii. 2. Ryhdy kriitikoksi Opiskelijat käyvät opettajan kanssa katsomassa valitsemansa teatterikappaleen mieluiten varsin lähellä koepäivää. Ennen teatteria opettaja on ohjeistanut arvostelun. Kokeessa oppilaat saavat kirjoittaa arvostelun valitsemastaan näkökulmasta. Testattu – toimii ja lievittää opiskelijan mahdollista epävarmuutta siitä, pääseekö hän kokeesta läpi. 3. Ryhdy näyttelijäksi Opiskelijat saavat valmistella näytelmää muutamalla tunnilla ennen koetta. Työstettävänä on joko valmis käsikirjoitus tai näytelmä, joka pohjautuu johonkin tekstiin. Olen huomannut, että parhaiten oppilaat saavat irti klassikoista, joista opettaja on etukäteen jonkin verran kertonut. Testattu – toimii, mutta vaatii esiintymisestä pitävän opiskelijaryhmän. 4a. Osittainen kotikoe – projektityö Opiskelijat saavat tehdä kurssikokeen esimerkiksi erilaisten tarkkailuprojektien avulla. Miten seuraan mediaa? Mikä tarina sisältyy mainoskuvan taakse? Millainen olen viestijänä? Testattu – toimii oikein hyvin puolin ja toisin. Opiskelijoille voi antaa vaativampia tehtäviä, joihin he saavat syventyä kurssin ajan. Kokeessa tehtävät puretaan suullisesti. 4b. Kotiaine, kirjaesittely tai analyysi Käytännössä olen teettänyt kursseilla useita kirjallisia töitä muutoinkin. Mikäli kurssi on erinäisten tapahtumien tai lomien myötä kovin repaleinen, olen huomannut, että perinteisen kokeen sijaan on hedelmällisempää teettää kotosalla aine, esittely tai analyysi. Viimeistely voidaan tehdä koulussa erillisen apumonisteen avulla. Kyseisiä monisteita on jo valmiina: kirjoitelman aihe valintaan kulloisenkin kurssin sisällön mukaan. Testattu – toimii ja on pidetty koetehtävä. 5. Keskustelu Keskustelut ovat parhaimmillaan hedelmällisiä mutta vaativat opettajalta hyvää pohjustusta sekä opiskelijoilta huolellista valmistautumista. Jännittämistä en ole kokenut ongelmallisena. Opiskelijan suoritus on hyväksytty, jos hän aukaisee kertaalleen suun, käyttää yhdenkin puheenvuoron ja puhuu asiasta. Tämän olen sanonut opiskelijoille ennakkoon. Keskustelun

aiheena voi olla jokin ajankohtainen asia, mediakäyttäytyminen, perinnönjako, kirjallisuus tai mikä tahansa aihe, joka sopii kurssin raameihin. Toimii – mutta ei ole parhaimmillaan kiireisillä kursseilla. 6. Puheenvuoro Opiskelija saa koepäivän lähellä koealueeseen liittyvän aiheen ja valmistelee siitä esimerkiksi viiden minuutin puheenvuoron. Aiheena voi olla esimerkiksi kirjan päähenkilön luonne: ”Millainen on Anne Frank?” Olen testannut kerran: luokan priimus onnistui erinomaisesti ja sai arvosanaksi 10. 7. Vierailusta raportointi Kurssikokeen voi korvata aiheeseen liittyvän vierailun avulla. Opiskelija käy kuuntelemassa esimerkiksi aiheeseen liittyvän luennon, katsomassa näytelmän tai kuuntelemassa vaikkapa kirjailijakeskustelun. Hän voi myös katsoa tv-ohjelman tai kuunnella radio-ohjelman tai olla mukana jossain pitkäaikaisessa projektissa, jonka opettaja katsoo riittäväksi näytöksi. Olennaista on kuitenkin raportointi. Raportointimalleja on jo valmiina runsaasti. Toimii – vaatii markkinointia. 8. Asian opettaminen tiedonhankinnan avulla Tiedonhankinnan avulla voi opettaa ainakin kirjallisuutta. Opettaja antaa opiskelijoille aiheet, joista he hakevat tietoja. Apukysymykset ja lähteiden merkintä (esim. jokin tietty kirja) ovat olennainen osa tehtävän onnistumista. Koehetkellä opiskelijat kertovat jäsennellysti, mitä ovat saaneet aiheestaan irti. Suositeltavaa on, että kukin on tehnyt pienet tiivistelmät, jotka jaetaan kurssilaisille. Toimii – pintaraapaisun sijaan jokainen osaa hyvin ainakin yhden asian. 9. Ryhmätyö Ryhmätyöt eivät välttämättä tavallisissa tuntitilanteessa ole kaikkein hedelmällisimpiä tehtäviä. Sen sijaan koetilaisuuteen opettaja voi hankkia materiaalia, jota hyödyntäen opiskelijat tekevät vaikkapa julisteen, joka vastaa annettuun kysymykseen. Opettaja antaa ryhmän suullisen yleisarvioinnin lisäksi jokaiselle oppilaalle oman arvosanan, joka perustuu hänen henkilökohtaiseen työpanokseensa. Oppilaan kokeesta saama arvosana pysyy siis samana, laskee tai nousee oman yksittäisen suorituksen avulla. Vaatii kokeilukertoja ja tarkat ohjeet sekä sopivankokoisen ryhmän. En ole testannut varsinaisessa koetilanteessa – tuntitilanteessa toimii 10. Oppaana Opiskelija on oppaana johonkin kurssin aiheeseen, vaikkapa taiteen eri tyylisuuntiin. Hän kertoo yleisölle esimerkiksi romantiikan kauden maalaustaiteelle tyypillisiä piirteitä. Opastus voidaan myös videoida. Arvosana määräytyy syvällisen otteen, sisällön ja innostuneisuuden kautta. Videoinnin sijaan myös muu sähköinen vaihtoehto on luonnollisesti mahdollinen. Toimii ja ei toimi – molempia kokemuksia on. Avauskerralla ryhmä otti videointitehtävän vastaan; toisella kerralla ryhmä ei laittanut itseään likoon. 11. Oma maa mansikka -koe peruskoulun maahanmuuttajille Kokeen toteutti S2-opettaja Jelena Virronen.

Ennen koetta mietin seuraavia kysymyksiä: Miten tietotekniikkaa voi hyödyntää S2- koetilanteissa? Miten kertoa omasta maastaan suomen kielellä? Koska halusin kokeilla edellä mainittujen kysymysten toteutumista käytännössä, saivat opiskelija loppukokeessa pitää ATK-luokassa PowerPoint -esityksen suomen kielellä. Diaesityksen tekeminen edellytti, että opiskelijat osaavat käyttää tietokonetta. Tutustuimme PowerPoint -ohjelman perustoimintoihin: esityksen suunnitteluun, valmiiden rakennepohjien hyödyntämiseen, kuvien lisäämiseen esitykseen ja valmiiden ulkoasupohjien käyttöön. Diaesityksen valmistelun vaiheessa järjestin tutustumiskäynnin Turun pääkirjastoon, josta löytyi runsaasti materiaalia eri maista: karttoja, valokuvia ja kertomuksia. Seuraava vaihe oli tarvittavien tietojen löytäminen Internetistä. Ensin tutustuimme Wikipediaan ja Googleen, minkä jälkeen teimme hakusuunnitelman: mitä tietoja etsimme ja mistä ja mitä hakusanoja käytämme? Seuraavaksi piti tuoda kotoa valokuvia ja skannata ne, jotta voisimme käyttää niitä diaesityksissä. Skannaaminen jäi vähäiseksi, koska sodan jaloista muuttaneilla opiskelijoilla ei ollut paljon valokuvia. Valmiit diaesitykset tallensimme oppimisalustalle Oma maa mansikka -projektikansioon. Oma maa mansikka -loppuseminaarissa esiteltiin diaesityksiä opiskelijoille, opettajille ja rehtorille. Seminaariesityksestä muotoutui ns. kongressikoe.

5. Monta eri tapaa oppia vierasta kieltä Irina Kollo

5.1. Opitaan tandemilla Kevätlukukautena 2013 kokeilin oppilaiden kanssa tandemopetusta. Kokeilussa sekä suomenkieliset että vironkieliset oppilaat ja opettajat tekivät tandemparien muodostumisen alkuvaiheessa yhteistyötä. Tandemkokeilu toteutui ja toteutuu yhteistyössä Turun Viro-seuran (suomen kurssi vironkielisille) ja Turun Suomenkielisen työväenopiston (viron kurssi suomenkielisille) kanssa alkaen helmikuusta 2013. Tandemkokeilu jatkuu jossain vaiheessa mahdollisesti myös Turun iltalukiossa suomen ja venäjän osalta. Iltalukion suomenkieliset venäjää lukevat oppilaat ovat kiinnostuneita kokeilemaan kielenopiskelua aidossa vuorovaikutustilanteessa erilaisella tavalla – venäjää äidinkielenään puhuvan opiskelijan kanssa. Tandemissa he joutuvat venäjänkielisille opettamaan omaa äidinkieltään ja kulttuuriaan eli suomea ja opiskelevat vastavuoroisesti parinsa kieltä ja kulttuuria, venäjää. Suositeltavaa on pitää tapaamisista myös seurantapäiväkirjaa. Tandemoppimisessa opettajat jakavat opiskelijat pareihin, jotka tekevät yhdessä työtä tietyn ajan. Jonkin ajan kuluttua on järkevää vaihtaa pareja, sillä jokaiselta parilta on mahdollista oppia jotakin uutta. Tandemparin löytämisen mahdollisuus on aina sitä suurempi, mitä enemmän Suomessa opiskellaan eri äidinkieliä.

Tandemoppimista on tutkittu ja kehitetty jo vuodesta 1963, jolloin se sai alkunsa alun perin saksalais-ranskalaisessa nuorisovaihdossa. Sitä on tämän jälkeen sovellettu monin eri tavoin. Tandemissa eri äidinkieltä puhuvat ihmiset tekevät vastavuoroisesti ja itseohjatusti (usein opettajan ohjauksella) yhteistyötä: puhuvat ja/tai kirjoittavat omalla äidinkielellään erilaisista, heitä kiinnostavista, aiheista, oppivat kieltä, kuunnellen toistensa puhetta jne. Opettajien yksilöllinen ja säännöllinen ohjaus tietenkin tehostaa tandemoppimista. Miksei koulussa voisi tandemopetuksen lisäksi järjestää esimerkiksi yhteistapaamisia kielikurssien kesken, (rooli)peli-iltojen merkeissä?

myös

hauskoja

Oppilaiden kokemuksia tandemista Oppilas 1: Olin viikko sitten juttelemassa 2,5 tuntia erään virolaisnaisen kanssa. Puhuimme ensin runsaan puolen tunnin ajan suomea ja sitten vaihdoimme viroon ja taas toisin päin. Mitkä asiat nopeasti tulevat mieleen hyvinä puolina? -huomaa, että pystyy puhumaan kokonaisia lauseita -sanoja tuli jostain, vaikka kotona ajattelin, etten pysty tuottamaan lauseita -kun puhui väärin, sai korjauksen puhekumppanilta -hyvää kuunteluharjoitusta -jos ei ymmärtänyt toisen puhetta, pystyi kieltä vaihtamaan tai tarkentamaan asioita toisella kielellä -kiva jutella oikeista asioista oikean ihmisen kanssa vieraalla kielellä (verrattuna oppikirjan kuviteltuihin tilanteisiin) -pystyi kysymään asioita viron kulttuurista virolaiselta ihmiseltä -aika meni todella nopeasti, tilannetta ei ajatellut "oppituntina" -puhekumppanini osasi mielestäni paremmin arkisuomea kuin minä arkiviroa eli toivottavasti hänkin sai jotakin -loistava tapa oppia puhumaan kieltä Oppilas 2: Ensimmäinen tapaaminen Kirjakahvilassa kesti 3 tuntia. Juteltavaa löytyi yllättävän paljon yksinkertaisista asioista: kotipaikasta, opinnoista, harrastuksista jne. Oli mukava huomata, että jotain asioita todellakin pystyi vieraalla kielellä esittämään. Virolaiselle ystävälle tuli kotiläksyksi "vesihiisi sihisi hississä". Halu oppia lisää kasvoi, sillä jatkossa olisi mukava puhua merkittävimmästäkin asioista. Olisi hyvä, jos löytyisi suht samanikäinen tai edes samoista asioista kiinnostunut tandem-pari. Esim. kysyin, josko uuden kirjaston esittely kiinnostaisi, niin vastaus oli lähes järkyttävä "en pidä lukemisesta"... Jatkossa olisi mukava tehdä muitakin asioita yhdessä kuin istua esimerkiksi

kahvilassa. HUOM! Työväenopiston kahvila on halpa ainakin kahvin osalta ja suht rauhallinen. Kiva paikka tandempareille! Ensimmäisessä tapaamisessa oli kaksi virolaista ja yksi suomalainen, toisessa kaksi suomalaista ja yksi virolainen. Alkuun ryhmäkokoontuminen voi murtaa jään, mutta jatkossa toivoisin, että olisi yksi + yksi. Oppilas 3: Tandemopetuksen plussat: keskustelu molempia kiinnostavista aiheista, uusia Facebook-kavereita, jos sana on hukassa, ongelma ratkeaa saman tien, kun voi kysyä kaverilta, Facebook ratkaisee tapaamisten aikatauluongelmat, toivoisin useampia osanottajia

5.2. Vaihdetaan koodia Tandemkokeilun lisäksi kokeilin viroa oppimismenetelmää, koodinvaihtoa.

venäjään

lukevilla

oppilaillani

myös

toista

Koodinvaihdossa on huomio kiinnitetty siihen, että oppijan käyttämä systeemi sisältää samanaikaisesti elementtejä sekä äidinkielestä että opittavasta kielestä. Meidän tapauksessamme ei ole päämääränä viron tai venäjän kielen täydellinen hallinta, vaan ns. pragmaattinen kompetenssi eli kyky käyttää ja tulkita vierasta kieltä suomenkielisen tekstin kontekstissä. Kielten rinnakkaisessa käytössä, suomenkielisten vaikeidenkin sanomalehtitekstien lukemisessa, johon on ”heitetty” tai ”upotettu” opittavan kielen sanoja ja ilmaisuja, saadaan selville yhtäläisyydet opittavan kielen kanssa tai poikkeamat siitä sekä erojen mahdolliset ilmiöt äidinkielen eli suomen mallin vaikutuksesta: kieltä saa kokeilla ja sillä saa leikkiä (uudet sanat ja ilmaisut), saa ottaa selvää kielten eroavaisuuksista ja merkityskistä. Uusia sanoja yritetään arvata asiayhteydessä. Vieraiden sanojen ymmärtäminen tapahtuu tekstissä siis kontekstivihjeiden avulla. Koodien yhdistäminen ei ole teksteissä ongelma; päinvastoin se rikastuttaa ja tukee oppimista. ”Koodinvihtotekstien” kautta tulevat esille sekä äidinkielen että opittavan kielen täysin identtiset, osittain päällekkäiset tai sitten täysin erilaiset piirteet, siis sellaiset, jotka voisivat aiheuttaa vaikeuksia ko kielen opiskelussa. Koodinvaihtoa on hyvää käyttää myös dialogeissa: yksi oppilas lukee dialogin omalla äidinkielellä ja toinen vastaa hänelle kohdekielellä. Kokemuksia koodinvaihtotekstin lukemisesta. Kuvittelin päässeeni hyvin mukaan tuohon tekstiin. -mukavaa vaihtelua, aivan erilainen harjoitus -aluksi oli vaikea miettiä, koska aivot joutuivat samaan aikaan käyttämään molempia kieliä -huomasi, että oma passiivinen sanavarasto oli aika hyvä ainakin tuon tehtävän sanojen osalta -olisi mukava verrata, kuinka paljon osaisi kääntää alkuperäistä tekstiä -uskon, että tehtävätyyppi aktivoi passiivista sanavarastoa

Oppilaat kokivat vieraan kielen sanat helpommin lähestyttäviksi suomenkielisessä kontekstissä kuin pitkässä irrallisessa sanalistassa. Vaikka suomenkieliseen sanomalehtitekstiin ”uputetut” sanat olivat täysin vieraita, pystyivät oppilaat jotenkin hyvin uusia sanoja teksin yhteydessä lukemaan, ymmärtämään ja tulkitsemaan. Tavallisimmin upotetaan suomenkieliset sanat vieraskieliseen tekstiin. Lue lisää: http://fi.wikipedia.org/wiki/Koodinvaihto Tekstiharjoitus "Työnantajat haluavat värvata ulkomaista tööjõudu aloille, joilla he väidavad olevat työvoimapula. Nendele aladele ei tihti saada suomalaisia töötegijaid, koska palgast lihtsalt ei ela ära, töötingimused on halvad ja työsuhteet osa-aikaisia", sanoo SAK:n maahanmuuttoasiantuntija Eve Kyntäjä. Varsinkin siivoojan ja bussikuskin työssä palkkaus ja työn yleinen väärtustamine laahaavat põhjas, vaikka molemmat työt ovat raskaita ja fyysisesti nõudlikud. Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimiston viestinnän ekspert Marina Misukka usub, että yksi syy mõningate alojen maahanmuuttajistumiseen on just see . "Suomalaiset kokevat võib-olla, että he teenivad saman summan rahaa kergeminigi ja puhtamas ümbruskonnas. Kuten müügialal, joita on varsin paljon saadaval, mutta jotka omakorda nõuavad sujuvan suomen kielen oskust", Misukka sanoo. Sanastoharjoitus Jura ЗнАете, minä дАже en muista, когдА viimeisen kerran (=viimeksi) был elokuvissa. Anna Jura, ты чтО? Etkö хОдишь elokuvissa? Jura ТепЕрь käytännössä не хожУ, нОвые elokuvat смотрЮ kotona на DVD (= DVD:ltä). Anna Mutta minä rakastan ходИть elokuvissa. Maksim Minä тОже. Entä tiedättekö, что minä rakastan дЕлать eniten (= kaikkein eniten)? Anna ИгрАть jalkapalloa? ГулЯть koiran kanssa? Istua в бАре? ЧитАть sarjakuvia? Maksim Ei. Больше всегО minä rakastan soittaa на гитАре. Anna Entä пЕть sinä myös лЮбишь? Maksim В хорОшем mielialalla (= hyvällä tuulella), kyllä. (ПоЁт.)”Jos дрУг osoittautui вдрУг...” Anna Bravo! МолодЕц! Ehkä sinä [olet] бУдущий (= uusi) Vladimir Vysotski? Maksim ДУмаешь?

6. Kun kirjat alkavat elää Laura Hokkanen Useissa blogeissa esillä ollut sanonta”There is no difference between those who can't read and those who don't read”, kuvaa lukutaidon merkitystä globaalissa maailmassa. Lukutaidottomuus ei ole enää vain kehitysmaiden synkkä tilasto, vaan arkipäivää useissa Euroopankin maissa, joissa lukutaitoa on pidetty pitkään ihmisen perustaitona, saavutettuna etuna. Vielä 1980-luvulla kirjojen lukeminen oli mm. suomalaisten poikien 10 suosituimman harrastuksen joukossa. 1990-luvulla kirjat eivät nousseet enää suosituimmuuslistalle ollenkaan. Supernopeiden tietoverkkoyhteyksien, elokuvien, tietokonepelien, wikipedioiden, googlettamisen ja sosiaalisen median maailmassa kirjat alkavat helposti näyttäytyä vanhanaikaisina, tarpeettomina, hitaina tiedonkerryttäjinä ja tylsinä

elämystenantajina. Mikä kirjattomuudessa ja länsimaisessa lukutaidottomuudessa sitten oikeastaan mättää? Tutkijat ovat huomanneet lukemisen vähenemisen näkyvän jo esimerkiksi suomalaisen peruskoulun timantissa, PISA-tuloksissa. Suomen huolenaiheeksi nousee juuri poikien kiinnostumattomuus lukemiseen. Hyvään lukutaitoon on tuloksissa katsottu vaikuttavan nuoren halu lukea sekä lukemisen monipuolisuus. Puolet pojista ilmoittaa, ettei harrasta lukemista vapaaaikanaan ollenkaan. Huonon lukutaidon on nähty peilaavan syrjäytymistä jatko-opinnoista ja työelämästä. Nämä nuoret eivät ole sanan varsinaisessa merkityksessä lukutaidottomia, mutta heidän lukutaitonsa ei riitä tietoyhteiskunnan tarpeisiin. (Hurme 2010.) 2000-luvun arkielämässä lukutaito onkin laajentunut käsittämään informaation etsinnän, hankkimisen, arvioinnin ja soveltamisen taitoja. Näillä taidoilla katsotaan olevan merkitystä kansalais- ja tietoyhteiskuntavalmiuksiin, sosiaaliseen vahvistumiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. (Sallmén 2009.) Toisaalta mekaanisen lukutaidon merkitys on yhtä lailla noussut globaalissa maailmassa. Maahanmuuttajalapsi- ja nuori aloittaa uudessa kotimaassaan myös aivan uuden kielen, joka on perusedellytys kotoutumiseen ja uuden kansalaisidentiteetin saavuttamiseen. Lukutaidottomuuden ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen merkitystä voidaan tarkastella myös lukujen valossa. Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Sitran tekemän selvityksen mukaan selkeitä syitä syrjäytymiselle ovat esimerkiksi kiusaaminen koulussa tai sosiaalisessa mediassa, yksinäisyys, heikko koulumenestys, vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmat sekä maahanmuuton tai köyhyyden tuoma erillisyyden kokemus. (Kärkkäinen 2011.) Miten kirjoja voidaan ”joukkolukea”? Suomessa asuvien maahanmuuttajien lukutaidosta ei ole toistaiseksi olemassa kattavia tutkimuksia. Lukutaidon oppimisen hidasteina ovat mm. kielenopetuksen tekstilähtöisyys sekä lähtökulttuurin lyhyet kirjalliset perinteet. (Selkokeskus 2010.) Aikuisten maahanmuuttajien lukutaitoa tutkiva Anu Hirsiaho kuvaa keskeistä ongelmaa lukutaidon merkityksessä: Lukutaidottomuus näkyy erityisesti arjen taidoissa - selviytymisestä yksilökeskeisessä yhteiskunnassamme, jossa aikuisen ihmisen oletetaan pystyvän hoitamaan monia perusasioita itsenäisesti. Hirsiahon havainnoissa maahanmuuttajanaisten kielenoppimisessa korostuu yhdessä tekeminen: maahanmuuttajien keskinäinen apu, epämuodolliset verkostot ja tilanteet, joissa Suomessa vallalla oleva yksilökeskeinen käsitys oppimisesta kumoutuu. (Latvala 2009.) ”Joukkolukemisessa”, eräänlaisessa kirjojen pedagogisoinnissa, haetaan yhteisesti jaettavia elämyksiä. Sen lähtökohtana on herättää kirjoihin elämää, mielekkyyttä, lähestyttävyyttä, samaan tapaan kuin vaikkapa museot pyrkivät avaamaan kävijälleen erilaisten työpajojen kautta aivan uuden maailman. Innostuksen ja eläytymisen kautta museo tai kirja alkaa elää, kun se ikään kuin kirjoitetaan uudelleen ja tarjoillaan elävästi, innostuen. Kävijälle siis luodaan tilanne, jossa kirjan tai muun aineiston pohjalta tehty toteutus on usein hauskaa tai kiinnostavaa, myös jollain tavalla piilokasvattavaa tai ohjaavaa. Kirjojen toiminnallinen kirjavinkkaaminen vaatii aina vetäjältään innostajan roolia ja hahmotuskykyä, millaisilla menetelmillä ryhmä saadaan mukaan. Ehkä joku lukisi Liisa Ihmemaassa -teoksen, kun ensin osallistuisi ryhmän mukana sanataidetta hyödyntäville Hullun Hatuntekijän teekutsuille. Ehkä maahanmuuttajalapsi löytäisi kirjaston aineistojen aarreaitat, kun hän ensin osallistuisi seikkaillen kirjaston mystiseen vihjelabyrinttiin ja oppisi

hahmottamaan kirjastoa tarinallisuuden varjolla. Ehkä itse suunniteltu sukkahahmo, suomalaiset lorut ja draaman menetelmät avaisivat sanavarastoa ja kielenkäytön hauskuutta. Kirjat muuttavat maailmaa Mihin kirjat sitten vaikuttavat ja millaisia ansioita niiden listalle voidaan luetella? Anu Hirsiaho toteaa lukutaidon merkityksen maahanmuuttajille näyttäytyvän itsevarmuuden, onnistumisen ilon ja luottamuksen tuntemuksissa, työmahdollisuuksien paranemisessa sekä ympäröivän yhteisön paremmassa seurattavuudessa esimerkiksi sanomalehtien avulla. (Latvala 2009.) Merkittävien kansalaistaitojen ja –valmiuksien kehittymisen ohella mielikuvituksen ja ihanan hyödyttömyyden maailmaakaan ei pidä väheksyä. Kirjat eivät tarjoa vain järkeviä asioita vaan mahdollistavat mielikuvituksen liikkeelle saamisen. Tehokkuuden, yksilökeskeisen oppimisen ja rationaalisuuden vaatimusten vastapainona jokainen lapsi ja nuori tarvitsee myös kirjallisuuden mahdollistamaa hauskuuden ja luovuuden maailmaa, joka synnyttää ymmärryskykyä. Ranskalainen sosiologi Edgar Morin onkin määritellyt Unescolle tulevaisuuden tietämyksen alueita ja todennut, että ymmärtämisen kyvyn kehittyminen on dramaattisimmin laiminlyöty koulutuksen ja tutkimuksen alue. Lapsen oikeus ymmärtää itseään syvällisissä yhteyksissä on entistä tärkeämpi alue globaalissa maailmassa. Juuri siihen kirjallisuudella on paljon annettavaa. Ilman lukutaitoa ihminen jää paitsi maailman lukemattomista mahdollisuuksista. Lähteet: Hurme, Hannu 2010: Suomi ei enää PISA-ykkönen. Uutinen Kansan Uutisten Verkkolehdessä 7.12.2010. Osoitteessa http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2409424/suomi-ei-enaa-pisaykkonen Kärkkäinen, Henrik 2011: Nuori putoaa putkesta – lasku 1,2 miljoonaa. Taloussanomat 18.4.2011. http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/04/18/nuori-putoaa-putkesta-lasku-12miljoonaa/20115003/139 Latvala, Johanna 2009: Maahanmuuttajanaiset selvittävät porukalla Kelan kirjeitä. Global.finland sivuston uutinen 7.9.2009. http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=170280&nodeid=15783&contentlan=1&cultur e=fi-FI Morin, Edgar 1999: Seven complex lessons in education for the future. Unesco: United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization. Sallmén, Pirjo 2009 Mediakasvatusta vai mediasivistystä kirjastosta? Teoksessa Mediakasvatus kirjastossa. Toim. Seppo Verho. Helsinki: BTJ Kustannus ja Suomen Kirjastoseura, 9–26. Selkokeskus 2010: Leealaura Leskelän luento 14.12.20120 otsikolla Selkokieli ja selkokieliset materiaalit opetuksessa. www.vopsomeka.fi/@Bin/126770/Selkoluento+14.12.2010-1.pdf

7. Tuloksia

Hankkeessa mukana olleet opettajat ovat opettaneet maahanmuuttajien lisäksi syntyperäisiä suomalaisia opiskelijoita. He havaitsivat taitoja taideaineiden opettamisessa ja niihin suhtautumisessa monenlaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Taito- ja taideaineiden kautta oppiminen on kaikille voimaannuttavaa. Opiskelu on aktiivista ja tunteisiin vetoavaa toimintaa, joka vahvistaa opiskelijan persoonallisuutta ja uskoa omiin mahdollisuuksiinsa. Motivaatio toimintaan, jossa voi vaikuttaa omiin tuloksiinsa, on kummallekin ryhmälle yhtä suurta. Erityisesti heikohkosti suomea osaaville maahanmuuttajille taitoja taideaineiden opetus osoittautui tärkeäksi, sillä puheen ohella voitiin käyttää nonverbaalia kommunikointia. Esimerkiksi musiikki ei välttämättä tarvitse sanoja, joten sen merkitys erityisesti yhdistettynä videokuvaan on universaalia. Käsillä tekeminen on kaikille kulttuureille yhteinen piirre, joskin jokaisella kulttuurilla on myös omat erityispiirteensä. Monelle maahanmuuttajalle taitoja taideaineet olivat kuitenkin täysin outoja asioita, eivätkä he välttämättä tunteneet oman maansa käsityöperinnettä. Moni ei ollut aiemmin tehnyt käsitöitä omaehtoisesti. Lisäksi useimmat maahanmuuttajanaiset eivät harrasta mitään koulun ulkopuolella. Heidän elämänsä rajoittuu usein kotiin, sukulaisten luona vierailun sekä koulun ja ruokaostoksilla käynnin piiriin. Heillä menikin aikaa ymmärtää, että uusien taitojen opiskelu saattaa tarjota uusia toiminta- ja harrastusmahdollisuuksia. Useimmille syntyperäisille suomalaisille opiskelijoille positiiviset koulukokemukset tulevat juuri taitoja taideaineista. Niiden parissa puuhastelu ei ole kovin suorituskeskeistä eikä numeronmetsästystä. Suomalaiset pitävät siitä, että poiketaan rutiineista eikä tarvitse istua koko ajan pulpetissa. Maahanmuuttajat halusivat mieluiten olla luokassa, pulpetin äärellä. Heille positiivisia kokemuksia antoi pikemminkin matematiikassa onnistuminen. Itse valmistetut esineet eivät tuottaneet samanlaista mielihyvää kuin suomalaisille. Useimmiten työ haluttiin heti lahjoittaa pois. Poikkeuksena olivat matot, jotka opiskelijat halusivat pitää itsellään. Maahanmuuttajat toimivat pikemminkin sisäisen motivaation varassa kuin hyötynäkökulmasta. He eivät nähneet taitojen opettelua tärkeiksi tulevaisuuden kannalta. Taito- ja taideaineissa kannustettaan luovuuteen. Oikeaa ja väärä esitystapaa ei ole. On vain monenlaisia mielipiteitä, näkökulmia ja oivalluksia. Taito- ja taideaineita arvioidaan usein erilaisin kriteerein kuin tietopohjaisia aineita. Yleisen mielipiteen mukaan arvioiminen ei edes sovi taitoja taideaineisiin, sillä tunteisiin ja kokemukseen perustuvalle toiminnalle on vaikea tehdä mittareita. Taito- ja taideaineissa varsinaista tekemistä tärkeämpää saattoi olla esimerkiksi leimojen kerääminen, koska niitä tarvittiin kurssimerkinnän saamiseen. Suomalaiset pojat valitsevat pääsääntöisesti teknistä työtä, tytöt käsitöitä. Hankkeessamme kävi päinvastoin: naiset valitsivat teknistä työtä ja miehet käsitöitä. Kotitaloudessakin oli miesenemmistö. Liikunta ei kiinnostanut kumpaakaan sukupuolta. Syynä todennäköisesti oli aikuisten huono kunto. Ihmisen ja eläimen vuorovaikutuksesta saatiin hyviä tuloksia. Junnu-koiran läsnäolo opetustilanteissa osoittautui menestykseksi. Se vaikutti koulussa viihtymiseen ja myös oppimistuloksiin. Harvalla maahanmuuttajalla oli aikaisempaa kokemusta koirasta. Kun opiskelijat saivat kosketuksen Junnu-koiraan, omat mielipiteet ja tietämys suomalaisten suhtautumisesta koiraan ja ylipäätään eläimiin muuttuivat positiivisiksi.

Pystyimme aktivoimaan opiskelijoitamme monin tavoin sekä luovan toiminnan että tekemällä ja kokemalla oppimisen menetelmin. Heidän selviytymisensä arkitilanteissa parani. Myös erilaiset taidot karttuivat. Opiskelijat tutustuivat suomalaiseen kulttuuriin, käsitöihin, luontoon ja eläimiin. Pystyimme herättämään joissakin niin suuren innon, että taitoja taideaineesta tuli harrastus tai se ruokki kulttuurinnälkää, intoa käydä taidenäyttelyissä, konserteissa ja teatterissa. Taito- ja taideaineiden kautta saatu osaaminen voi parhaimmillaan merkitä osalle opiskelijoistamme yrittäjyyttä, ammattia ja toimeentuloa. Laaja-alainen osaaminen, kyky oppia nopeasti uusia tehtäviä, ryhmätyötaitoja sekä eri menetelmien ja välineiden hallintaa ovat tulevaisuuden taitoja. Suurena haasteena on meille kaikille se, miten sytyttää lukuinto niin maahanmuuttajiin kuin kantaväestöönkin sekä se, miten kehittää vieraalla kielellä puhumisen kulttuuria. Lukemiseen ja puhumiseen voidaan innostaa pelien ja leikkien avulla. Opiskelijat olivat yllättävän kiinnostuneita interaktiivisista menetelmistä kuten koodinvaihdosta ja tandemilla oppimisesta.

Sanojen ja termien opettelua sekä tiedonhakua ennen retkelle lähtöä. Hankkeessa mukana olevat oppilaitokset jatkavat taitoja taideaineiden opetusta. Opetus toteutetaan joko itsenäisissä ryhmissä, pajoissa tai sulauttamalla sitä lukuaineisiin.

Parasta on, jos maahanmuuttajia voitaisiin opettaa eheytt채v채n opetussuunnitelman mukaisesti, jossa lukuaineet ja taitoja taideaineet ovat kesken채채n tasapainossa.