ÄKS nro 11

Ä ä n e k o s k e n k a u p u n k i s a n o m at N R o 1 1 · 3 . 8 . 2 0 1 1

Parempaan bioaaltoon s. 3

Ääneseudun ratsastajat s. 9-15

Ruokasaarnaaja s. 21

Joka kotiin Äänekoskella | www.äks.fi | Jakelu 10 000

Ihmistä lähelle M

arika Tuomainen, 16, aloittaa viikon päästä opinnot Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskuksessa sosiaali- ja terveysalalla eli tuttavallisemmin Sotella. Lähihoitajan perustutkintoon tähtäävä Marika aikoo viettää viimeiset lomapäivät kavereiden seurassa nautiskellen jäätelöä.

- Vähän jännittää koulunalku, Marika tunnustaa. - Eniten jännittää uusi luokka uusine kasvoineen. Marika on tiennyt kauan haluavansa hoitoalalle, joten edelliskevään yhteishaussa oli helppoa ruksia ensimmäiseksi vaihtoehdoksi lähihoitajan koulutuksen. Marikan isosisko on lähihoitaja ja myös kaveri opiskelee alaa, mutta Marika kertoo päätöksen ryhtyä lähihoitajaksi lähteneen ihan omasta itsestä.

Tuleva lähihoitaja on jo hieman nuuskinut tulevan opinahjon käytäntöjä ja tapoja. Hän on varautunut kirjoittamaan paljon muistiinpanoja ja tökkimään harjoitusmie-

2

Arto Puttonen puhaltaa päivittäin alkolukkoon.

lessä opiskelijatovereita neuloilla. Neulakammoa Marika ei tunnusta potevansa, ainakaan pahaa sellaista.

Housea tiivisti seuraava Marika sanoo, että inspiraatio lähteä hoitoalalle ei syntynyt tv:n sairaalasarjoista. - Haluan ammatin, jossa pääsee ihmisten kanssa tekemisiin, Marika kertoo valintaperusteestaan.

Hänellä on jo aavistus, mitä tekee valmistumisen jälkeen. - Mikäli vain tarpeeksi hyvät paperit tulee, niin aion jatkaa sairaanhoitajaksi, Marika raottaa tulevaisuudensuunnitelmiaan.

Marikan TOP 3 tv-lääkärit 1. Gregory House 2. Lääkäri Tony Gates (Teho-osasto) 3. sairaanhoitaja William "Dell" Parker(Rakkauden anatomia)

Puhallus ja matkaan T

ämän kuun alusta alkolukon käyttä on pakollista kunnan, koulun, tai laitoksen järjestämissä kuljetuksissa. Alkolukko täytyy asentaa myös, jos kuljetukseen saa valtion tai kunnan tukea. Äänekosken taksiyrittäjät ovat lukot asentaneet ja autot ovat valmiina kuljettamaan koululaisia.

- Viime syksynä siitä jo tiedotettiin ja alkolukko pantiin tilaukseen heti ja asennettiin samantien, näin vältyttiin ruuhkilta. Ei tämä ole kummonen juttu, turvallisuudesta kun puhutaan, kertoo Arto Puttonen Hujakon taksi oy:stä.

Alkolukko on poliisin puhalluskojetta muistuttava laite. Se maksaa noin 1500 euroa per auto. Kustannukset jäävät kuljetusyrittäjien maksettaviksi.

Marjo Steffansson

Laura Lilienkampf

11 · 2011

| Ä KS

Kaikki narut käsissä Jore Sohlman

11/2011

Taikuutta ja kapakanpitoa.

Seuraava ÄKS ilmestyy 17.8.2011

Äkileaks

18

17 Toimittajalta

ÄKS 9.3.2011

Terho Vuorinen

Parempaan bioaaltoon? Äänekoski ei saa biodiesellaitosta - ainakaan "ensimmäisessä aallossa".

Voiton vei Kemin Ajos.

Tosin paljon on mutkia Ajoksenkin tiellä.

Satamaan sijoittuvalla 500 miljardin euron jalostamolla ei ole ympäristölupaa, ei takeita EU:n tuesta eikä vielä muita sijoittajia kuin hanketta vetävät Vapo ja Metsäliitto.

Jotain kertoo sekin, että laitoksen on määrä tuottaa biodieseliä "vain" 100 000 tonnia vuodessa. Määrä on puolet alkuperäisestä, Äänekoskeakin koskeneesta kaavailusta.

Kertooko tuotannon puolittaminen liiallisesta toiveikkuudesta uusien ympäristöystävällisten polttoaineiden suhteen?

Onko koko bisnes kannattavaa? Onko risujen rekkarahdissa ylipäätään järkeä?

Vientiinkö sitä dieseliä valmistetaankin, kun Äänekoski hävisi logistiikkakisan satamalle?

Asiat ovat isoja. Syypää kaikkeen on ilmastonmuutos. Tärkeimmät päätökset tehdään Brysselissä. Ja tilanteet saattavat aina muuttua.

Jos biodiesel tulee jäädäkseen, kannattaa Äänekoskenkin jatkaa valmistautumistaan. Näin uskoo ainakin Ääneseudun Kehitys Oy:n toimitusjohtaja Jouko Varis.

- Kun aika tulee, niin edellytyksemme rakentaa toimiva laitos on hyvät, Varis uskoo.

Parempi näin? Jospa Ajos onkin vain se opettavainen pilottihanke. Jospa sen ansiosta Äänekoskelle saadaan joskus tehokkaampi ja ympäristönkin kannalta onnistuneempi jalostamo?

Rannalle odottamaan! Biodieselin "toinen aalto" on ehkä sittenkin se parempi vaihtoehto.

Terho Vuorinen

X11

UNESCOn määritelmän mukaan suvaitsevaisuus "merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat."

"Olla sellainen kuin on." Omalla kohdalla tuo oikeus toteutuu kiitettävästi mitä nyt vaimo laittaa suitsia välillä. Nuorempana suitsimista yrittivät opettajien lisäksi muutamat "kaverit", jotka vastustivat käyttäytymismuotoani eli suulautta väkivalloin. Terveisiä!

Kohta on kymmenen vuotta siitä, kun maailmankauppaa harjoittavien yritysten työntekijöiden oikeus harjoittaa ammattiaan tuhottiin New Yorkissa. Ja kaksi viikkoa siitä, kun norjalaisnuoret huomasivat, ettei kannata alkaa "Nuoreksi Kotkaksi".

Esimerkkejä on lukemattomia.

Jos suvaitsevaisuus on vain hyve, kaikki on kukkahattutätien varassa. Sama koskee ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta. Kyseisten arvojen on oltava yhteiskunnan ominaisuuksia. Ehdottomia.

Suvaitsevaisuus vaatii monissa asioissa hyvää sietokykyä, se on pakko myöntää.

Erilaisuutta on ollut aina, mutta muun muassa internetin ja maahanmuuton myötä sitä tulee vastaan nykyisin moninkertainen määrä.

"Oikeus elää rauhassa." Tästä on kyse.

Räksyttävän ja huonoja vitsejä heittävän ÄKSän saa heittää suoraan paperinkeräykseen, jos siltä tuntuu.

Mutta viestimme on selvä: olkaamme kaikki sellaisia kuin olemme ja hyväksykäämme tai ainakin sietäkäämme heitä, jotka ovat erilaisia.

Näitä ei ole vielä kysytty, mutta ÄKS kysyy: ■■ Alunperin Metsäliitto ja Vapo ilmoittivat tavoittelevansa biodiesellaitosta, jonka tuotanto olisi 200 000 tonnia vuodessa. Suunnitelman mukaan Ajos tuottaisi valmistuttuaan biodieseliä vain 100 000 tonnia vuodessa. Mistä on kysymys?

METSÄLIITON JA VAPON YHTEISYRITYKSEN FOREST BTL:N PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ MIKKO KARA: "Ympäristövaikutusten arviointi tehdään mielellään yläkanttiin. Tarkoituksena on saada pelivaraa tulevaisuutta ajatellen. Ajoksen kohäks

| 11

· 2 011

dalla hakemus tehtiin runsaalle sadalle tonnille. Halusimme näin varmistaa puuraaka-aineen saatavuutta pitkällä aikavälillä, sillä tehtaan elinikä on yli 20 vuotta.

Myös taloudellinen kantokyky ja investoinnin suuruus vaikuttavat. Tuo kokoluokka on oikea. Ajoksen tapauksessa lopputuote olisi suoraan talvilaatuista biodieseliä, mikä YVA-pohdinnan ohella vei tuotantolukemaa alaspäin.

Sivutuotteena Ajoksesta valmistuisi esimerkiksi myös bionaftaa. Kokonaistuotanto olisi noin 140-150 000 tonnia."

■■ Mitä kilpailu sijoituspaikasta maksoi äänekoskelaisille? ÄÄNESEUDUN KEHITYS OY:N TOIMITUSJOHTAJA JOUKO VARIS: "Mitään erillisiä kustannuksia ei missään tapauksessa syntynyt. Organisaatiomme valmistelee jatkuvasti tulevaa, ja tämä oli vain yksi prosessi sillä tiellä. Mikään ei mene hukkaan."

08

Lue lisää kysymyksiä ja vastauksia sivulta kahdeksan.

Vakio pals tat: Av aus & H a r a k k a

04

K a l ent e r i 0 6 X pi X

21

Legenda & Äk s y mi es 2 2

05

Hä? -Priorisointia?

3

Avaus

Yrittäjäajat us

Matti Hämäläinen

Sari Åkerlund Yrittäjä PoQuEn Oy

KEITELEJAZZ!

I

hanaa, täälläkin on välillä vipinää kuin muurahaispesässä – paljon, ahkeroimassa, yrittämässä, lomailemassa, tapaamassa sukulaisia ja tuttavia sekä nautiskelemassa hyvää musaa ja kertarysäyksellä oikein ennätysmäärin. Sitä se Keitelejazzin aika on.

Niin on meikätyttökin monia kokemuksia rikkaampi näiden jazzien jälkeen. Mm. seuraavia asioita oli havaittavissa: tönkköjalkaisuutta (tuli oltua niinä päivinä ”hieman normaalia” enemmän jalkojen päällä), durasell-puputunne keskellä yötä- ei tuu uni millään – tarjoilis vaan tai ainakin teputtas koko ajan (normaalisti heti vaaka-asentoon päästyään unessa), uusia ja vanhoja tuttavuuksia (ujolle ja hiljaiselle ihmiselle) ja hyvänen aika voiko täälläkin joku varastaa lukitsemattoman ”maalaistytön” polkupyörän jos sen jättää yöksi keskustaan (huh, sitä olikin vain ”lainattu”, löytyi parin sadan metrin päästä nätisti parkkiruudusta, tosin ilman kypärää) ja mikä mainio meininki hyvässä yhteistyössä tehdyssä jazz-tapahtumassa – kaikki pistelivät menemään hymyssä suin, homma kuin homma, satoi tai paistoi. Jos ei tiedetty niin kysyttiin ja jos kysyttiin niin tiedettiin tai äh jostain se vastaus kaivettiin.

Harjoitus tekee mestarin, kantapään kautta oppii (toivottavasti ei ihan kaikkea), työssä oppiminen on yhteistyötä ja kysyvä ei tieltä eksy !

Palautetta otetaan, ohjetta myös rustataan, yhteistyöhön kasvavaan myöskin luotetaan!

KIITOKSIA SEKÄ HYVÄÄ JA VILKASTA LOPPUKESÄÄ KAIKILLE!!

Koivistossa kohisee

S

ain viime viikolla meilin, missä suolahtelainen nainen oli ollut ajelulla kylämme museotiellä ja ihastunut näkemäänsä. Meilissä hän tiedusteli tonttia ja paikkaa, jossa hän ja hevoset voisivat elellä.

Maisemat olivat hänen mukaansa sellaiset, että Koivistossa viihtyisi niin hevoset kuin hänkin. Tämän parempaa palautetta kylä tuskin voisi edes kuvitella saavansa, kuin hän sähköpostissaan ilmaisi.

Koiviston kylä on hyvä paikka asua ja elää. Kylällämme elää vielä yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen kulttuuri, siitä hyvänä osoituksena tuleva Perinnepäivätapahtuma. Talkoisiin on lupautunut kaikkiaan yli neljäkymmentä henkilöä, aina uusista kylälle muuttaneista alkuperäisiin, jo monta sukupolvea kylällä asuneisiin Koivistolaisiin. Hienoa, että saan olla tässä porukassa mukana.

Koivistomme on ollut usean vuoden jo kasvun kylä, sillä meillä on ihanteellinen ikärakenne. Koivistosta läytyy niin vauvaa kuin vaaria että mummoa, sekä kaikkea siltä väliltä. Koulumme on täynnä oppilaita, seuratalomme on hyvässä kunnossa ja tänäkin kesänä siellä on vietetty niin syntymäpäiviä kuin häitä, sekä erilaisia firmojen koulutustapahtumia. Kaikki tarvittavat palvelut löytyvät läheiseltä Hirvaskankaan kauppakeskittymästä.

Maalaismaisema ja sen tuoma idyllisyys on Suomessa katoavaa kansanperinnettä, mutta niinkuin alussa tuli jo ilmi, siihen on aina helppo ihastua. Itse olen valinnut asuinpaikakseni Koiviston juuri sen miellyttävien ihmisten, loistavan maalaisidyllin ja hyvien kulkuyhteyksien, sekä palvelujen vuoksi. Koivisto on hyvä paikka asua ja elää. Tutustu Koivistoon: googleta Koiviston kyläyhdistys.

Nähdään perinnepäivillä 13.-14.8.2011 Matti Hämäläinen Puheenjohtaja Koiviston kyläyhdistys ry

Harakka

Poliittinen murha on politisoitava Miksi? Miksi Anders Behring Breivik syyllistyi hirvittävään rikokseensa? Kysymystä pyöritellään yli viikko tragedian jälkeenkin - siitä huolimatta, että murhaaja on jo kertonut, miksi.

Breivik sanoi halunneensa "pelastaa Norjan ja Länsi-Euroopan kultuurimarxilaisuudelta ja muslimien vallankaappaukselta".

Murhaaja on toiminut aktiivisesti äärioikeistossa. Hänen uhrinsa olivat sosiaalidemokraatteja. Pääkohde oli entinen pääministeri Gro Harlem Brundtland, joka "oli syypää liian sallivaan maahanmuuttolinjaan".

Kyseessä on siis poliittinen joukkomurha, ideologinen puhdistus. Se on anti-islamilaisen kiihkomielen tuote, "maahanmuuttokritiikin" hirvittävin huipennus.

Timo Soini paheksui veritöiden "politisoimista". Ymmärrän, miksi. Mutta toisin on käynyt: poliittiselle väkivallalle on etsitty kaikkea muuta kuin poliittista syytä.

Aivan aluksi Norjan tragedia olikin poliittinen, kun syylliseksi luultiin islamistista ääriliikettä. Vaan heti kun varmistui, että

4

tekijä on "yksi meistä", terrorismi muuttui mielenhäiriöksi, ideologinen muuttui psykologiseksi, yleinen muuttui yksityiseksi.

Tiedotusvälineet alkoivat etsiä Andersparan lapsuudesta liian kireää pipoa. Ymmärtäväisin oli Aamulehden kolumnisti (23.7.), joka oli jostain saanut varmuuden, että Breivikin ajoi tekoonsa seksin puute kuten myös aikanaan Jokelan ja Kauhajoen murhaajanuorukaiset.

"Jos Auvinen, Saari tai Breivik olisivat saaneet vähän seksiä ja edes välillä jonkun tyttöystäväkseen, kenestäkään heistä ei olisi tullut joukkomurhaajaa."

Mutta miksei 10 vuoden takaista New Yorkin terrori-iskua selitetty Muhammad Attan ankealla lapsuudella? Miksei Al Qaidaa ymmärretä seksinnälkäisten arabipoikien epätoivon ilmaukseksi? Miksi ääri-islam on poliittista, mutta anti-islam ei?

Ei valmiiksi poliittista voi enää "politisoida", enintään "epäpolitisoida", mitä Soini ymmärrettävästi yrittää.

Yhteistä ja yhdistävää surua ei pidä muuttaa rikkovaksi, repiväksi riidaksi.

Mutta moni huutaa jo kokeneensa vääryyt-

tä, vaikkei kukaan syytä yhtään mistään.

"Maahanmuuttokritiikki ei ole vihapuhetta", puolusteli Soini Ylessä. Hän kuitenkin väitti, ettei edes tunne Homma-foorumia, jossa hänen puolueensa vaikuttajat lietsovat islam-vihaa. Soini pesee kätensä kuin Pilatus.

Jussi Halla-aho on saanut muslimien leimaamisesta tuomion (jota käsitellään vielä Korkeimmassa oikeudessa). Silti Halla-aho ja kansanedustajakollega Olli Immonen eivät "muuttaisi sanaakaan" sanomisistaan, vaikka heidän aatetoverinsa on murhannut 76 ihmistä.

Kun vastuu ei herroille maistu, niin meidän muiden on se otettava. Me, jotka emme kannata heidän ideologiaansa, olemme myös epäonnistuneet.

Miten vastata vihaan vihaamatta ja pelkoon pelkäämättä, miten saada valehtelijat vastuuseen ja tosiasiat esiin? Miten voittaisi järki ja toivo?

harakka@txti.net

11 · 2011

| Ä KS

Hä?

Gallup Okei. Ei sitten. Asiakin meni ohi omin neuvoin, mutta pielavetisittäin. Ajattelin, että tästä tulee mielenkiintoinen iltapäivä, kun kaikki kahdeksan liikuntapuolen urosta soittavat minulle kohta, ja kysyvät, mitä asiaa.

Kukaan ei soittanut takaisin, huokaus.

020 632319x (2x) 020 632319x (2x) 020 632246x 020 632319x(2x) 020 632321x 020 632321x 020 632319x 020 632319x

Priorisointia Tuli tarve soittaa Äänekosken liikuntapalveluihin. Asia oli tärkeä ja äärimmäisen akuutti! Soitin kentänhoitajille. Soitin sinne kalliiseen hiihtokoppiinkin. Soitin vaikka kenelle.

Kukaan ei vastannut. Ei vaikka annoin hälyttää antaumuksella, annoin puhelimen soida... ja soida.... Ei vastausta. Pirautin kahdeksaan eri numeroon, kolmeen numeroon kaksi kartaa. Siis yhteensä 11 soittoa.

Painotalon salivuorot huolestuttavat teatteriväkeä – eikä syyttä. Keskiviikon salivuoro on poistunut elokuvateatterin tieltä, esityksille on käytännössä varattu lauantai ja sunnuntai klo 11-14. Iso sali on teatterin käytössä keskiviikkoisin klo 18-21.

- Keskiviikon Mikkosalivuoroa ei iso sali korvaa. Toki voimme pitää siellä kauden alkaessa ensimmäiset kokoontumiset ja harjoitukset. Myöhemmin, kun harjoitukset tapahtuvat lavasteissa, homma käy mahdottomaksi, kertoo Äänekosken teatterin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Tiina Oksanen.

Esimerkiksi 8.12. esitettävä ensi-ilta on Mikkosalissa, mutta kenraali isossa salissa.

- Ei ole ajateltu sitä, että kenraali on valmistava esitys. Huolta ja kysymyksiä tuottaa myös se, saako teatteri valmistaa lavasteita Mikkosaliin.

Oksasen mielestä ponnekkaasti alkanut nuorisoteatteri halutaan kuitenkin säästää.

- Aikuisten teatterin täytyy väistyä, jos sa-

livuoroista pitää alkaa vääntämään. Minä olen valmis siihen, että nuoret voivat jatkaa. Äänekosken Teatteri on tehnyt hyvää ja pitkäjänteistä työtä. Teatteri on tuottanut mielenkiintoisia, hyvin toteutettuja, ja täysille saleille esitettyjä teatterikappaleita.

Ohjelmistovalikoima on osunut nappiin, ja äänekoskelaisyleisö on lämmennyt omalle teatterille.

Ovatko isossa salissa toteutettavat näytökset mahdollisia?

- Jonkun mielestä, joka ei asiaa eikä sen laitaa tiedä, joo, mutta käytännössä ei. Teatterin on taisteltava vuoroista sielläkin ja rojujen keskellä ei voi toimia. Nämä ovat sellaisia pitkän tähtäimen asioita, ei niihin tarvita mielikuvitusta tietääkseen, toimiiko teatteri näillä eväillä.

ÄKS kysyy kadulla odottavatko äänekoskelaiset jo koulun alkua ja onko reilun kahden kuukauden kesäloma sopivan mittainen.

Samaan aikaan toisaalla: Kuusi huomioliivistä puutarha-ihmistä kuopii samaa puskaa Kauppakadulla.

Huokaus.

Marjo Steffansson

Omistaja vaihtui

Tilat ja tilanne

Ensi viikon torstai eli 11. elokuuta tarkoittaa lapsille ja nuorille jälleen koulun arkeen ja rutiineihin palaamista. Joillekin koulun alku tarkoittaa mahdollisuutta jälleen tavata kavereita, toisille se merkitsee vapauden päättymistä.

Mustaniemen satamassa sijaitseva kioskirakennus on vaihtanut omistajaa. Ala-Keiteleen pursiseura on ostanut kioskin Matti ja Leila Riikoselta. Onko kioskitoiminnan arkkuun naulattu viimenen naula, pursiseuran kommodori Alpo Kunnari?

- Ostimme rakennuksen varastoksi, jossa säilytämme mm. optimistijollia. Pursiseuralla ei ole suunnitelmia eikä rahkeita kioskitoiminnan pitämiseksi. Toki Keitele-Regatan aikaan voimme palvella tiettyä ryhmää, vaikkapa aamiastarjonnalla. Rakennus ei täytä tämän päivän vaatimuksia siisteydeltään eikä varustukseltaan kioskin pitoa ajatellen.

Pursiseura kohentaa kioskin ulkonäköä ja siistii ympäristöä. Talkoita siis tiedossa!

Polttomerkix?

Iida Hakkarainen, 15 vuotta -Kyllä mä odotan koulun alkua, meen nyt yläkoulun viimeselle luokalle. Mun mielestä kesäloma sais olla pidempi, tuntuu ettei oo tarpeeks aikaa tehdä kaikkee, mitä haluais.

Jutta Rautiainen, 11 vuotta - Mä odotan koulua, ku sitten näkee enemmän kavereita. Meen 5. luokalle.

Loma vois olla vähän pidempi, niin sais nauttia kesästä paremmin.

Lauri Poikolainen, 16 vuotta - En mä mitenkään erityisesti odota, vähän. Alotan tänä syksynä lukion, mutta ei se mua jännitä. Mun mielestä kesäloma vois olla pidempi.

Marjo Steffansson

Valtteri Parantainen, 13 vuotta - En odota kyllä yhtään! Kesälomalla on paljon kivempaa ja se sais olla paljon pidempi!

äks

| 11

· 2 011

5

Eilen tänään Tapahtui 3.8.1963

■■ Tällä viikolla aloitettiin kauppalan omana työnä Asemakadun jalkakäytävien teko. Tässä vaiheessa jälkakäytävä tulee vain kansakoulun puoleiselle sivulle ja Savontien-Asemakadun risteykseen molemmille puolille Unionin huoltoasemalle saakka.

Mainittakoon, että jalkakäytävän betonipinta hierretään puulla tasaiseksi ja tämä toimenpide tekee käytävän pinnasta hieman karhean ja estää siis liukastumista kadulla käveltäessä.

Tapaht umat Torstai 4.8.

Perjantai 12.8.

11.8.-14.8.

■■ Klo 18 Pianokonsertti Sumiaisten seurakuntalissa. Vapaa pääsy. järj. Sumiaisten kirkkokuoro ■■ Klo 18 Keiteleen rannat -konsertti.

Majakka, Suolahti. Järj. Sumiaisseudun harmonikat ry

■■ Klo 18-22 Elorieha Äänekosken keskuspuistossa ja kaupungintalon rannassa. Alueella yli 50 näytteilleasettajaa. Musiikkia, muotinäytöksiä, nuorisoteatteria, arvontaa, koiria, poneja, kirkkovenesoutua, autoja. Vapaa pääsy. Järj. Sisä-Suomen Lehti, ■■ Pikkukaupunkilainen, Keskisuomalainen ■■ Klo 9-14 ÄKS-lehden avoimet ovet.

Tervetuloa!

■■ Dead Cult Diaries, Pub Markus

■■ Hengelliset kesäjuhlat Huuhan puistoss Äänekoskella. Esiintymässä mm. Leif Lindeman ja Timo Kuusjärvi. Lapsille ja nuorille ohjelmaa sekä kioskikahvio. Teltassa Sanaa julistavat evankelistat Kari KK Korhonen ja Lasse Ripatti.Järj. Äänekosken helluntaiseurakunta.

Perjantai 5.8.

■■ Klo 18 Cooperin testi Suolahden urheilukentällä. Ilmoittautuminen paikan päällä klo 17.45. Järj. Suolahden Urho Yleisurheilujaosto Klo 21 Karaoke Matilan Ankkurilla, Sumiainen Katja's Solution, Pub Markus

Lauantai 6.8.

■■ Ankkurin valtaa legendaarinen Hakki ja Pilssipumppu. Matilan Ankkuri, Sumiainen

Sunnuntai 7.8.

■■ Klo 22 Pubin ilmainen Tietokisa&Musavisa, Pub Markus

kalenteri@aksa.fi

Tiistai 9.8.

■■ Klo 17-19 Tiistairastit Viitalassa. Järj.

RastiE4

Lauantai 13.8.

■■ Klo 15-17 Milana Misic, Camping Sumiainen Ankkurin sikajuhla. Illalla viihdyttämässä Mareena & T.H. Aho. Matilan Ankkuri, Sumiainen

Sunnuntai 14.8.

■■ Klo 14 Keiteleen rannat -konsertti Koiviston perinnepäivillä. Järj. Sumiaisseudun harmonikat ry 22 Pubin ilmainen ■■ Klo Tietokisa&Musavisa

Tiistai 16.8.

Klo 17-19 Tiistairastit Parantalassa. Järj.

RastiE4

Ilmoita tapahtuma: kalenteri@aksa.fi

13.8.-14.8.

■■ Koiviston perinnepäivät Seuratalolla sekä Koiviston koululla klo 10-17. Ohjelmassa työnäytöksiä, wanhan ajan kilpailuja, harmonikkaa, Koivisto DVD:n julkistaminen sekä muonitusta. Liput 5 €, alle 16-vuotiaat ilmaiseksi. Järj. Koiviston kyläyhdistys ry.

Näyttelyt ■■ 5.8. saakka "Hiljainen päätie" Äänekosken kirjaston Hoikkassalissa. Esillä Priit Pajosin ja Ari Liimataisen teoksia.

Vapaa pääsy. Järj. Äänekosken kulttuuritoimi.

■■ 10.8.-26.8. Neljä miestä Espanjasta Risto Tuulensuu ja ystävät Äänekosken kirjaston Hoikkassalissa. Avoinna ma-ke 12-19, to-pe 12-16. Vapaa pääsy.

■■ 14.8. saakka kesänäyttely Laajan Galleriassa. Esilläkuvanveistäjien Nora Tapperin ja Kirsi Tapperin teoksia. Avoinna kesu 12-18, pe 12-16. Pääsymaksu 2 €, lapset ilmaiseksi.

Pekan suosikki Päivi ■■ Äänekosken museon johtaja Pekka Soininen nimeää taidemuseon tämän kesäisestä näyttelystä suosikikseen äänekoskelaislähtöisen Päivi Vainiopään suunnittelemat postimerkit. Vainionpään postimerkeistä monet käsittelevät suomalaisia aiheita, kuten saunaa, J.L. Runebergia ja muumeja.

Näillä merkeillä on napsaistu sijoja valtakunnallisissa postimerkkikilpailuissa.

-En ole todellakaan ole mikään postimerkkiasiantuntija. En kerää niitä ja enkä tiedä niistä mitään, Soininen sanoo.

- Mutta Päivin kanssa keskustellessani postion posmerkeistä sain tietää, että kuinka monitahoinen työ timerkkien suunnittelu. Nämä Päivin merkit ovat kiinnostavia, moniaiheisia ja kauniita, Soininen kertoo suosikeistaan. Vainionpään kesäistä saunanrantaa kuvaavaa postimerkki valittiinkin vuonna 2009 vuoden postimerkiksi.

Postimerkkien lisäksi näyttelyssä on ääneseutulaisten teoksia, kuten Simo Hannulan metalligrafiikkaa sekä Eila Minkkisen pronssikoruja ja kupariveistoksia. Taidemuseossa voi lisäksi tutustua perusnäyttelyyn, joka on koottu Toivo Parantaisen taidemuseosäätiö kokoelman teoksista. - Äänekosken juhlavuoden kunniaksi vietämme pidennettyä kesää ja pidämme näyttelyä aina syyskuulle asti, Soininen kertoo.

Laura Lilienkampf

6

11 · 2011

| Ä KS

Ta-vu-vii-va

Värit-miitti

■■ Tuomo Häikiö Turun yliopistosta julkaisi viime ta-vu keväänä väitöskirjan, jossa kerrottiin tavuviivojen hidastavan jo toisluokkalaisten lukemista. Monet jo ennen kouluun menoa lukemaan oppineet tuskailevat tavuviivojen kanssa ja pitävät niitä lukuintoa latistavina. ÄKS otti yhteyttä Suolahdessa erityisopettajana toimivaan Raija Melasalmeen ja selvitti kiisteltyn tavuviivan merkitystä.

- Lukemaan opettamisessa on muistettava se, että pyritään sujuvaan lukutaitoon, joka on sanojen hahmottamista kokonaisuutena. Jotta tämä taito kehittyisi, on tavuviivoista päästävä eroon oikeaan aikaan, Melasalmi sanoo.

Melasalmi muistuttaa tavuviivan palvelevan erityisesti kirjoittamaan oppimista. Väitöskirjassakaan ei varsinaisesti tyrmätty tavuttamista. Tavuttamista pidetään tärkeänä sanoihin keskittymisen ja niiden ymmärtämisen kannalta.

Itse tavuviivaa on kuitenkin kritisoitu ja etsitty vaihtoehtoja tavuja erottavalle pitkälle viivalle. Taitavimmat lapset osaavat hahmottaa sanoja kokonaisuuksina ja tällöin tavuviiva pilkkoo turhaan sanoja pienimmiksi vieden samalla huomiota itse viivaan. Yksi suositus olisi kirjoittaa tavut eri värein.

-Olen käyttänyt opetuksessa mm. pitkää pystyviivaa sekä kirjoittanut yhden tavun toisia suuremmaksi, Melasalmi kertoo.

- Lasten lukutaito vaihtelee suuresti alaluokilla. Kaikki eivät opi samalla menetelmällä lukemaan, vaan joillekin sopii paremmin jokin menetelmä kuin toiselle.

Jotkut muistavat kouluaikoina opetelleensa lukemisen orjallisesti tavuviivojen avulla ja eikä esimerkiksi liukuvasta tavutuksesta oltu kuultukaan. Nykyisin lukemista opetellaan tavutaulujen, -korttien ja -lappujen avulla. Lukemisen opettelemiseen on myös kehitetty tietokonepelejä. - Eräs opettaja sanoi hauskasti, että lapset oppivat pääsääntöisesti lukemaan opettajasta ja menetelmästä huolimatta, Melasalmi sanoo lopuksi.

■■ Ajatus miitin järjestämisestä lähti Minnan huoneesta.

- Siellä me se keksittiin. Miittejä ei oo ollut pitkiin aikoihin täällä Äänekoskella, ja päätettiin järjestää ihan oma miitti, kertovat J-rock mimmit Anniriina Paananen ja Minna Kumpulainen.

Englannin sanasta ”meeting” suomeksi väännetty miitti tarkoittaa internetyhteisön, IRC-kanavan, fb:n tai keskustelufoorumin jäsenten fyysistä tapaamista. Lyhyt tapaaminen voidaan järjestää julkisella paikalla, kahvilassa, baarissa tai jonkun osallistujan kotona.

- Perjantaina 13.8. klo 14 järjestettävään tapaamiseen toivomme, että osallistujat pukeutuisivat pinkkiin ja vihreään.

Yritämme saada aikaiseksi mukavan väripilkun. Myös musta väri käy.

Tytöt lupaavat musiikkia mm. An Cafelta ja Miyavilta, myös omaa musaa voi tuoda mukaan.

Marjo Steffansson

Nykiminen loppuu ■■ Suolahden nuorisotilat avaavat ovensa kesätauon jälkeen.

- Ei tarvitse enää turhaan nykiä ovea, demostroivat Arja Leppänen ja Merja Arffman. Syyskauden avajaisia vietetään tiistaina 9.8. klo 15 alkaen. Tarjolla tarjoilua ja yllätysohjelmaa.

Tilat ovat avoinna tiistaista perjantaihin klo 15-21. Yökahvila kerran kuussa perjantaina klo 15.-23.45 alkaen 2.9.

Marjo Steffansson

9.

Koulut alkavat Äänekoskella torstaina 11.8.2011

Äksymyxiä

Laura Lilienkampf

Koivistolaiset

Kymmenen kysymystä viihteen vuoksi

Kuinka moni tietää, että Jyväskylä oli vähällä perustaa nykyisen Koivistonkylän paikalle?

Onneksi Jyväskylää ei tullut, sillä nykyinen Koivisto voi ylpeillä kauniilla maalaismaisemillaan, historiallaan ja hyvällä yhteisöhengellä palveluista kuitenkaan tinkimättä.

Tällä hetkellä Koivistonkylällä aletaan hiljalleen valmistella kylän ensimmäisiä perinnepäiviä. - Tähän mennessä on 40 vapaaehtoista ilmoittatunut elokuussa järjestettäviin perinnepäiville letunpaistajiksi ja rakennusporukkaan, Koiviston kyläyhdistyksen puheenjohtaja Matti Hämäläinen kertoo. - Tästä näkee, kuinka hyvä yhteishenki meillä Koivistonkylällä on. Kylän Seuratalolla ja Koiviston koululla järjestettävä kaksipäiväinen tapahtuma esittelee mm. langanvärjäystä, kyläsuutarin taitoja, pärehöyläystä, maamoottereita ja vanhoja autoja.

Koivistossa kuhisee muutenkin. Kylä on suunnittelmassa itselleen logoa, jota käyttää virallisissa yhteyksissä. Lisäksi kylä puuhaa DVD:tä, joka koostuu Urpo Minkkisen ottamista ilmakuvista Koivistosta eri vuodenajoilta. DVD julkistetaan perinnepäivien yhteydessä.

Koivistossa suunnitellaan reitistöä, joka kiertäisi kylän historiallisten kohteiden läpi.

Ja näitähän kylällä riittää aina vanhoista uhripaikoista Suomen sodan taistelutantereisiin. Talvisin näitä paikkoja on mahdollista kiertää hiihtäen valmiita latuja pitkin. Kylähän on ollut aikoinaan merkittävä markkinapaikka, jota se on edelleenkin legendaarisen maineen saaneen Hirvaskankaan taukopaikan ansiosta.

Vaikka Koivistonkylä ponnistaa historiasta, niin väestöjakautuma on ainakin nuorekas. Viimeisen neljän vuoden aikana kylälle on muuttanut monia lapsiperheitä. Koiviston omassa koulussa on 40 oppilasta ja Äänekosken kaupunki yhdessä Uuraisten kanssa suunnittelee yhteistä koulua. Myös uusia asuintontteja kaavaillaan kylälle. - Mutta kaavoitukset on suunniteltu siten, että ne sopivat kylän kauniiseen maalaisidylliin, Hämäläinen sanoo. - Hienoa, että Äänekosken kaupunki on alkanut panostamaan seudun kyliin ja niiden kehitykseen.

Tiedäks: - 500 asukkaan kylä Äänekosken eteläpuolella - rikas ja merkittävä historia jopa valtakunnallisesti - paljon luontokohteita: Hitonhauta, Kylmähauta, Luijanharju...

- Keski-Suomen ainoa museotie sijaitsee Koivistossa - Koiviston Perinnepäivät 13.8.-14.8. Seuratalolla ja Koiviston koululla

2. Säätä ennusti aikanaan Ranta-ahon a) Äitee, b) Mamma, c) Pappa vai d) Ukki?

13.

X PriX

5.

■■ Suolahden Urhon Yleisurheilujaosto järjestää Cooperin testin Suolahden urheilukentällä 5.8.2011 klo 18. Kuntoaan testaavia pyydetään tulemaan paikan päälle klo 17.45. Testin ideana on juosta 12 minuutissa niin pitkälle kuin pääsee mahdollisimman tasavauhtia, mutta kuitenkin kaikkensa antaneena.

3. Teatteri Eurooppa Neljä esitti Hietamalla kesällä 1999 näytelmän Vanhan kievarin a) kreivi, b) kersantti, c) kamreeri vai d) kummitus?

4. SPR aloitti vuonna 2002 nuorille suunnatun yökahvilan Katulähetyksen tiloissa, entisessä maidontarkastamossa. Kahvilan nimi oli a) Yökkis, b) Ö-mappi, c) Äksön vai d) Spirit?

5. Äänekosken Sarjakuvaseura perustettiin a) 1979, b ) 1981, c) 1983 vai d) 1985)

PALKINTOKYSYMYS:

6. Mämmen koulun urheilukenttä rakennettiin a) 1939, b) 1947, c) 1955 vai d) 1963?

Kuka ÄU:n ennätysmies yleisurheilussa pelasi myöhemmin ammatikseen jalkapalloa eurokentillä?

7. Toimiko Parantalassa 1970-luvulla a) Oksasen, b) Parantaisen, c) Ruuskan vai d) Takalan baari?

Oikein vastanneiden kesken arvomme 15 euron lahjakortin Kelloliike Tammeliniin.

Vastaukset ÄKSän toimitukseen Kauppakadulle tai osoitteeseen toimitus@aksa.fi.

Laura Lilienkampf

Cooper testaa kuntosi

1. Äänekosken seurakunnassa on töissä a) 1, b) 4, c) 7 vai d) 10 pappia?

Kysymys julkaistaan myös ÄKSän kotisivulla (www.äks.fi) ja facebook-sivulla.

X10:ssa kysyimme, mikä yhdistää Muhallusta, Paradoxia, Ohilyöntiä, Agora Brazilia ja Bockhill Brothersia? Kyseessä olleet yhtyeet esiintyivät vuoden 1991 Keitelejazzeilla. Täsmälleen oikeita vastauksia tuli tasan yksi. Palkinnon, 15 euron lahjakortin Kirjakumpuun, saa Petteri Heimonen. Onnittelumme!

8. SU:n koripallojoukkueen vahvistus kaudella 1978/79 oli a) Mike Norwood, b) Mike Gross, c) Mike Redding vai d) Mike Price?

9. Perustiko Konginkankaan suurmies Matti Pasanen ensimmäisen kauppansa vuonna 1882 a) Iitsaloon, b) Soskonniemeen, c) Kalaniemeen vai d) Räihään?

10. Kuka Urhon kasvatti siirtyi vuonna 2006 pelaamaan tsekkiläiseen Liberezin pääsarjajoukkueeseen: a) Markku Auvinen, b) Antti Auvinen, c) Jari Auvinen vai d) Mauri Auvinen?

Oikeat vastaukset sivulla 20.

7 9 · 2 01 1äks

| 11

· 2 011

7

Jatkuu sivulta 3.

■■ Suomen tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian osuutta huomattavasti.

Nyt tehtyä päätöstä perustellaan logistisilla eduilla viennin näkökulmasta.

Vientiinkö bioenergiaa nyt tehdäänkin?

VAPON TOIMITUSJOHTAJA TOMI YLIKYYNY: "Pääasiassa biodieseliä tehdään lähialueille, mutta tietysti satama antaa mahdollisuuden vientiinkin. Tärkeintä on kuitenkin logistinen etu laitoksen rakentamisvaiheessa. Laitos muodostuu isoista palikoista, jotka kulkee merellä aika hyvin."

■■ Onko aivan varmaa, että hakkuujätteiden kerääminen ja rekkaralli metsistä laitoksiin on aidosti ekologista toimintaa?

LUONNONSUOJELULIITON HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA RISTO SULKAVA: "Biodieseliin liittyy asioita, joita ei tiedetä.

Osa vaikutuksista on positiivisia, osa negatiivisia. Liiton kanta on vielä epäselvä.

Kuitupitoisen puun poltto on selkeästi kannattavaa ilmaston näkökulmasta. Pienen hakkuutähteen käyttö voi olla metsien ravinnetaseen kannalta kyseenalaista, ja kantojen polttaminen selvästi heikentää ravinnetasetta. Kai-

ken tähteen poistaminen voi olla ongelma biodiversiteetin kannalta. Lisäksi ovat vesistöasiatkin.

Erikoista on se, että kuituainespuun joutumista laitoksiin pelätään kuin ruttoa, vaikka menetelmät juuri sitä varten ovat valmiina."

■■ Mitä päätös merkitsee keskisuomalaisien metsänomistajien näkökulmasta?

LIIMATTALAINEN METSÄNOMISTAJA KYÖSTI KAUTTO: "Hyvähän se biodiesellaitos olisi ollut, mutta onhan näitä energiapuun käyttäjiä lähellä muitakin. Jyväskylään sitä menee paljon. Uskon, että kysyntää riittää jatkossakin.

Mikään katastrofi päätös ei ole, mutta olisihan uusi laitos avannut ihan uusia näkemyksiä alalle."

■■ Voiko olla pitkällä tähtäyksellä jopa parempi, ettei Äänekoski päässyt jalostamoiden "ensimmäiseen aaltoon", sillä tietotaidon kasvaessa seuraavat laitokset ovat yksinkertaisesti kehittyneempiä?

VARIS: "Juuri näin. Nyt pilottihanke on menossa rannikolle, mutta meillä on täällä edelleen raaka-aine, joka ei häviä vaan hyvinhoidettuna vain kasvaa. Meillä on myös hyvä teollinen alusta ja alan pitkä perintö.

Lisäksi maankäyttöön on varauduttu. Kun aika tulee, niin edellytyksemme rakentaa toimiva laitos ovat hyvät."

vs

■■ Jos biodiesellaitos joskus saataisiin, rekkaralli Äänekosken kaduilla moninkertaistuisi. Oliko päätös Äänekosken kaupunkikuvan kannalta itse asiassa parempi?

ten sitä kopioidaan varmaan lisää."

KAUPUNGINJOHTAJA HANNU JAVANAINEN: "En vastaa myöntävästi tuohon.

Kyllä me tarvitsemme rekkaliikennettä.

Mutta kun saamme rautatien kuntoon, tulee suuri osa raaka-aineesta junilla. Se ei haittaisi kaupunkiliikennettä."

■■ Onko Äänekoskella toiveita jostain muusta, todennäköisemmästä ja nopeammin toteutuvasta talouden piristysruiskeesta?

■■ Aluksi annettiin ymmärtää, että tehdasintegraatti on ehdoton etu. Lopulta riippumattomuus muusta teollisuustuotannosta ratkaisi valinnan. Mikä käänsi kelkan?

YLI-KYYNY: "Se oli normaali prosessi, missä tutkittiin integraatiovaihtoehtoja.

Yksi kriteereistä oli laitoksen monistettavuus. Jos laitoksen pitää olla kiinni sellutehtaassa, niin monistettavuus Euroopassa on ymmärrettävästi vähäinen. EU haluaa tukea laitoksia, joita voidaan kopioida."

■■ Tarkoittaako tämä sitä, ettei Äänekoski voi saada biodiesellaitosta sellutehtaan kupeeseen?

YLI-KYYNY: "Tärkeintä on logistiikka ja kentät, mihin tavaraa voi asettaa. Äänekosken etuna on infrastruktuuri, mutta jossia on Ajoksenkin suhteen niin monta. Ensin pitää saada EU:lta rahat, sitten löytää sijoittajat. Mutta jos tehdas vielä toimii, niin sit-

VARIS: "Koko ajan on käynnissä suuria investointeja, mutta pöydällä ei ole tällä hetkellä mitään saman kokoluokan hanketta.

Ei sellaisia ole koko maassakaan montaa.

Monenlaisia keskusteluja käydään koko ajan, ja uusia päänavauksiakin on työn alla, mutta mitään kerrottavaa ei vielä ole.

Biodiesellaitoksen kohdalla kompastuskiveksemme näytti koituvan logistiikka. Äänekosken sijainti kartalla on kuitenkin optimaalinen, joten tieverkon jatkuva kehittyminen merkitsee sitä, että tilanteemme paranee tulevaisuudessa. Jonain päivänä saamme tätä kautta uusia toimintoja.

Murhetta ei pysty tuntemaan. Pitää muistaa, että olemassaoleva puualan tuotantovolyymi on korkeimmalla tasolla koko historian saatossa."

Lue kaikki kysymykset ja

NET vastaukset verkkosivuilta www.aksa.fi

Kylttimaakari

ympäristötoimi Suolahdessa, Keiteleentien varressa on kyltti ja kehotus poikineen. Vanhin kylteistä on jo vuodelta 1995.

- En poista kylttiä, sillä riita jatkuu yhä.

Minulla oli tässä omalla pihamaallani neljä venäläistä parakkia. Niille ei heltynyt rakennuslupaa, ja Suolahden kaupungin toimesta ne toimitettiin kaupungin varastolle.

Siinä rytäkässä ne särkyivät. Poliisivoimin hakivat tavarat omalta pihaltani. Suolahden politrukit katsoivat tuossa kadulla toimitusta. Sanoin poliiseille, että viekää nuo mielisairaalaan tuosta, etteivät jää autojen alle.

On Kaijalaiselta viety muutakin, ihan kaatopaikalle asti. Satamassa sijainneen myllyn hirret Kaijalainen haki kaatikselta pois, kuin myös sinne viedyn rengaskellarielementin.

Jouko Kaijalainen on työllistänyt itsensä aina. Isänsä aloitti yrittäjyyden jo 1920-luvulla. Betoni, kaivonrenkaat, siporex ja kattotiilet ovat jalostuneet tuotteeksi Kaijalaisten käsissä.

- Ja viinatouhut ja sitkeys ja usko pyrkimyksiin, luettelee Kaijalainen.

Riitahomma on semmoinen, ettei se lähde mielestä kulumallakaan. Jouko Kaijalaisella on kuitenkin urheilumieltä. Käsissä syntyy pirtinpenkkiä ja -pöytää, ja ideoita on vaikka muille jakaa. Vuosimallin 1928 dodgesta tehtyä porttia ei ole kuulema missään muualla maailmassa. Eikä varmasti olekaan.

- Äänekoski hoitaa asiat hyvin, vanhan Suolahden touhu närästää vieläkin, sanoo

8

Kaijalainen vakavana. Äänekosken ympäristötarkastajan Jouni Kurkelan mukaan Kaijalaisen tontti puhuttaa ja teettää työtä.

- Semmoinen riesahan se on ja aiheuttaa tarkastuskäyntejä vuosittain. Kyltit itsessään eivät ole ihmeellisiä, mitä nyt hiukan provosoivia. Esimerkiksi taulu, jossa kehutaan Suolahden kaupungin johtoa, ei tarvitse lupaa. Eikä se ole varsinaisesti loukkaavakaan.

Jouko Kaijalaisen tontti on kaavoitettu teollisuustontiksi, eikä siisteyteen ympäristötoimen näpit pidä. Kaatuneet öljyastiat saavat toki takajaloilleen.

- Siisteys on katsojan silmissä. Ympäristätoimen kädet ovat sidotut, ja voimme laittaa asian viereille vuosittain. Jotain pientä siistimistä tapahtuu, ja vuoden päästä aloitamme taas homman alusta. Romun keräykseen Kaijalaisella on lupa, tosin kärryyn päätyy sen tyyppistä tavaraa, joka ei sinne kuulu, ja siihen on puututtava.

Jos jotakuta kyltit ja siivottomuus haittaavat, ohjeistaa Kurkela katsomaan muualle.

- Ei meillä ole aikaa ja resursseja painia tämän asian kanssa. Myös ELY-keskus on asiaan puuttunut,laihalla menestyksellä.

Eiköhän tämä yhteiskunta salli näitä originelleja persoonia yhden tai kaksi kuntaansa. Tämä on periaatteellinen kysymys ja se on se ongelman ydin, naurahtaa Kurkela.

Kyltit ihastuttavat ja vihastuttavat.

Marjo Steffansson

11 · 2011

| Ä KS

-Olet hyvässä seurassa-

15 v. äks

| 11

· 2 011

9

Puheenjohtajalta

Hyvät Ääneseudun Ratsastajat!

E

K

npä olisi uskonut 15 v sitten kun Ääneseudun ratsastajia perustettiin, että jäsenmäärä on kasvanut kolmesta yli kahden sadan.

Viiteentoista vuoteen mahtuu monenmoista tapahtumaa, retkeä ja kilpailua.

Jotain pysyvää on kuitenkin ollut läpi näiden vuosien. Junioritoiminta heppakerhoineen ja talutusratsastuksineen on aina ollut olennainen osa ÄSeRan toimintaa. Seuramme kouluttamat Nuori Suomi hevoskerho-ohjaajat pitävät heppakerhoa, jossa lasten on turvallista tutustua hevosen käsittelyyn ja hevosmiestaitoon. Seuramme järjestää myös talutusratsastusta pienimmille , siellä ratsastusta ohjaa aikuinen sekä taluttajat jokaiselle pienelle ratsastajalle. ÄSeRa on tunnetusti hyvässä kilpailujärjestäjän maineessa. Aktiivisena seurana pyrimme järjestämään monen tasoisia kilpailuja aina seurakisoista kansallisiin. Tänä keväänä yhteistyössä Pohjois-Päijänteen Ratsastajien kanssa järjestetyt ensimmäiset kansalliset esteratsastuskilpailut toivat lähes 100 osallistujaa. ÄSeRan ”pienet vihreät” talkoolaiset ovat tunnettuja . Kommentti eräistä kisoista: ”Me vasta lastattiin hevosta kyytiin viimeisen luokan jälkeen, niin ne oli jo purkaneet koko radan.” Kilpailujen järjestämisessä seurastamme löytyy tietotaitoa lähes kilpailujen jokaiseen toimihenkilötehtävään.

Koska seuramme jäseniä on laajalla alueella, jatkossa seurakilpailuita järjestetään parilla SRL:n hyväksymällä lähitallilla ja suuremmat kilpailut keskitetään Leppävedelle, jotta voimme tarjota laadukkaat puitteet ratsastajille kilpailemiseen. Seuran kalusto on Leppävedellä seuralaisten käytössä, myös seuran valmennukset jatkuvat siellä. Samoin seurojen välinen yhteistyö on keskeinen osa tulevaisuutta. Jo talkooporukan ja toimihenkilöiden aktivoiminen helpottuu, kun järjestäviä seuroja on vaikkapa kaksi.

Erityisen ylpeä olen seuraamme edustavien ratsukoiden menestyksestä alue- ja kansallisella tasolla. Sinnikäs valmentautuminen ja vanhempien panostus on selkeästi tuonut tulosta. On hankittu hyviä urheiluhevosia junioreille. Junioreista on selkeästi noussut alueemme kärkeen Karoliina Lappalainen ja Säde Torkki. Sekä kansalliseen kärkikaartiin kuuluvat : Saara Savela (juniori), Emmi Hallikainen ja Minna Hannula.

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja tähän liitteeseen osallistuville. Tämän liitteen tuotto on ”korvamerkitty” junioritoiminnan tukemiseen.

un seuranne kolmen tulisielun voimin perustettiin 15 vuotta sitten, oli liitossamme 272 seuraa, joissa yhteensä 22.284 jäsentä. Tänään liitossamme on yli 400 jäsenseuraa ja niissä jäseniä yli 50.000. Teidän jäsenmääränne ylittää 200, joten olette reippaasti ylittäneet näiden 15 vuoden aikana keskimääräisen jäsenseuramme kasvuprosentin. Lisäksi on todettava, että seuranne jo nyt kuuluu isoihin jäsenseuroihimme. Kun kohtuullisen pieneltä alueelta kasvaa noinkin suuri ratsastusseura suhteellisen lyhyessä ajassa, on asialla täytynyt olla melkoinen joukko tulisieluja.

Liittomme on Suomen Urheilu ja Liikunta ry:n 10 suurimman lajiliiton joukossa. Se johtuu juuri näistä tulisieluista, jotka teidänkin seuranne ovat rakentaneet. Ilman valtavaa luottamushenkilöiden vapaaehtoista työpanosta ei urheilumme menestyisi. Kun ratsastuskilpailut järjestetään, ei siellä kovin montaa palkollista ole toimimassa. Vuosi toisensa jälkeen vapaaehtoisenne puurtavat aamusta iltaan voidakseen järjestää ratsastajillemme asialliset ja miellyttävät kilpailut. Tätä toimintaa kilpailijamme arvostavat vaikka eivät sitä aina kisatohinassaan muista sanoa tai näyttää.

Kun tarkkailen tätä kaikkea liittomme hallituksesta käsin ja näen sen antaumuksen ja innon millä te ratsastusurheilua toiminta-alueellanne edistätte, tunnen suurta kiitollisuutta ja nöyryyttä. Ei ratsastusta voida edistää pelkästään Radiokadulta käsin, siihen tarvitaan teidänkaltaisia seuroja ja ihmisiä. Suomen Ratsastajain Liitto ry:n puolesta kiitän teitä erinomaisesta työstänne tähän asti ja toivotan parasta onnea vastaisuudessakin. Älköön ’ratsuväen tomu’ koskaan laskeudu Ääneseudun yltä!

Jalustintuntumalta Suomen Ratsastajain Liitto ry Jukka-Pekka Leskinen Puheenjohtaja

Hyvää juhlavuotta toivottaen: Minna-Maria Argillander puheenjohtaja Ääneseudun Ratsastajat ry -Olet hyvässä seurassa!

Onnittelemme 15-vuotiasta Ääneseudun

10

11 · 2011

| Ä KS

Onnea tuottava hevosenkengittäjä

P

ekka Heimovala tutustui hevosiin tenavana kun aloitti ratsastuksen. Käsityöläinen hän on ollut aina, metalli on taipunut osaavan ja innostuneen käsissä moneksi. Maaseudulle muuttaessa tuli aika hankkia oma hevonen.

- Ajattelin, että mitä jos kengittäisi itse.

Hevosen kengittäminen ei ole liukuhihnahommaa. On tiedettävä anatomiasta, liikkeestä, ja pitää ymmärtää se, että kaikki perustuu mekaniikan ja fysiikan lakeihin.

- Hevonen on biomekaaninen kokonaisuus.

Ilman oppi-isää ei olisi homma luonnistunut ja kun luonnistui, innostus lisääntyi. Myöhemmin Heimovala hankki kengittäjän ammattitutkinnon.

- Omista tarpeista piru vei käden, ja myöhemmin koko äijän.

Kengittäminen on elämäntapa, johon Heimovala suhtautuu hevosta kunniottavasti.

-Käytän teräskenkiä. Alumiini- ja nyttemmin lanseeratut muovikengät ovat lerppoja, eivätkä tue kaviota. On teollisesti valmistettuja kenkiä, sairaskenkiä ja rengaskenkiä. Ortopedista apuakin on kengityksen avulla saatavissa. Rakenteellisesti ieaalitapauksia en ole nähnyt, paitsi, että yksi jalka voi olla hyvä.

Evoluutio on luonut ideaalin ja myöhemmin ihmisen myötävaikutuksella on tullut ongelmia. Kun hevosta kengitetään ensimmäisen kerran, pitää olla valppaana. Tärkein kavionhoitovaihe on maitovarsasta yksivuotiaaksi. Siinä vaiheessa syntyvät muut kuin perimän aiheuttamat rakenneviat. Jopa perinnöllisiä jalkojen asentovirheitä voidaan korjata.

- Ei mitään rihvelikenkiä, ei lapselle eikä eläimelle! Kengittäessä pitää osata arvioida koko hevonen. Jalat ovat usein eriparia, ja ne pitää saada kengillä toimimaan mekaanisesti oikein. Hevosella on oikea ja vasen jalka, joten teen kengistä peilikuvat. Olen nähnyt hevosia, joiden kaviot muistuttavat ruttoista perunaa, niissä piisaa askartelua.

Hevonen on synkroninen eläin. Etujalan pitää ennättä alta pois, ennenkuin takajalka junttaa tilalle. Kun hevosen kengitys on mennyt nappiin ja on rakenteen mukainen, ei tarvita virityksiä.

- Kengittäjän tärkein työkalu on silmät. Pitää olla kyky nähdä ongelmakohdat. Kavio sairastaa siinä missä sisuskalut ja pää.

Suomessa on villinlännen meininki, on kengitystä ja ”kengitystä”. Raviradalta voi ostaa reilulla satasella kengityssetin. Ja jotkut ostavat, ja ovat hetkessä hyviä kengittäjiä – omasta mielestään. Englannissa ei saa kengittää, ennenkuin on suorittanut nelivuotisen koulutuksen. Huippukoulutuskaan ei korvaa huonoa työmoraalia.

- Amatöörit harmittaa, hevoset kärsii ja klinikat hankkii. Pitää tietää, mikä on normaalia ja mikä ei. Jos ei tiedä, eikä ole ideaalia vertailukohtaa, on syytä katsoa peiliin. Kun on kengittänyt muutaman tuhat hevosta muutaman kerran, niin silti minulle yksikään naulan lyönti ei ole rutiinilyönti. On mitetittävä syyt ja seuraukset.

Hevosen omistajan pitäisi ymmärtää kengityksestä niin paljon, että pystyy arvioimaan kengityksen laadun ja vaatia tarvittaessa enemmän.

Jos kaviota ei huolleta säännöllisesti tulee ongelmia. Kun kavio kipeytyy, niin kohta on selkäkin kipeä. Heimovalan mukaan ne kengittäjät, jotka tarvitsisivat eniten koulutusta, ne vähiten niihin osallistuvat. Hevosen kengittäminen ei ole uusi asia, 200 vuotta sitten oli kengittäjillä paremmat taidot kengittämiseen kuin nyt.

Nyt keksitään ”uusia” asioita, jotka on todellisuudessa keksitty ennen Ranskan vallankumousta.

Marjo Steffansson

n ratsastajat ry:tä!

äks

| 11

· 2 011

11

Rakkaudesta ratsastukseen

Chancy ja Säde Torkki.

Tuleva tähtiratsastaja?

Pieni ja kipakka 15-vuotias Chancy tietää oman paikkansa. Tämä punaruskea suomalainen puoliverinen on tarkka arvostaan sekä ihmisten että muiden hevosten kanssa. 15-vuotias jyväskyläläinen ja ÄseRalainen Säde Torkki on kuitenkin hurmannut Chancyn ja kaverukset yhdessä ovatkin yltäneet hyviin sijoihin ratsastuskilpailuissa.

Säde kokeili ratsastusta ensi kertaa seitsemän vuotta sitten ja jäi heti koukkuun. Edelliskesänä hankittiin Sädelle oma hevonen Chancy eli tuttavallisemmin Sanni. Lisäksi Säden huomaan on myös annettu 6-vuotias Palazzo, jota Säde kuvailee rehdiksi, mutta vähän "äijäksi". Joka päivä siis menee hevostellen eikä koulun alkukaan paljoa vauhtia hidasta.

Hevoskilpailut ovat vieneet Säden mennessään. Kilpailut antavat tavoitteita, joita seurata.

- Kilpailuissa kehittyy paremmaksi ja oman työn tuloksen näkee, kun huomaa pärjäävänsä hevosen kanssa paremmin, Säde kertoo.

- Ja kilpailu tuo sopivasti jännitettä, hän lisää.

Haaveileeko Säde kilparatsastajan ammatista?

- Kyllä joo. Kilpailemista on tarkoitus harrastaa aikuisiälläkin, mutta en tiedä, missä muodossa ja kuinka usein. Käyn kuitenkin peruskoulun ja lukion loppuun. Sen näkee sitten, Säde paljastaa tulevaisuudensuunnitelmistaan.

Laura Lilienkampf

- Työ meinaa häiritä harrastustani, ÄseRan riveissä ratsastava Leila Kirvesoja vitsailee rakkaasta lajistaan. Joka päivä ratsaille nouseva vehniäläinen ratsunainen jaksaa yhä innostua hevosista. Ensimmäisen kerran Leila hyppäsi hevosen selkään pikkutyttönä 60-luvulla.

- Olin 10-vuotias ja sattumoisin luokallani oli tyttö, joka harrasti ratsastusta. Tuolloin Keski-Suomessa ei juurikaan harrastettu ratsastamista. Harrastusmahdollisuudet olivat melko alkeelliset, hän kertoo. Noin 16-vuotiaana Leila koki takaiskun.

- Puoliksi omistamani hevonen jouduttiin lopettamaan ja minulta meni innostus ratsastamiseen.

Opiskelu, naimisiinmeno ja lapset osaltaan myös vaikuttivat pitkään taukoon.

Leila löysi ratsastuksen uudelleen 32-vuotiaana, kun lähti viemään tytärtään hevostallille. Kauaa ei Leila malttanut pysyä kentän laidalla. Nyt hän on pysynyt hevosen selässä reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Nykyisin ratsastetaan kolmannessa polvessa, kun Leilan tyttären lapset on istutettu satulaan.

Ensimmäisen lapsenlapsen syntymä seitsemän vuotta sitten pani vauhtia tuoreeseen isoäitiin ja hän alkoi ravaamaan ratsastuskilpailuissa. Tahti on vain tiivistynyt alkuajoista; kun ensimmäisinä vuosina kilpailuja tuntihevosilla oli muutama vuodessa, niin nyt niitä saattaa olla parhaimmillaan kahdet viikossa. Oman hevosen hankkimen vuosi sitten täytti Leilan kilpailukalenteria. - Menestystäkin on tullut oman hevosen kanssa: pari ensimmäistä sijaa ja useita toisia ja kolmansia sijoja.

Kyllähän menestyminen kannustaa yrittämään, Leila kertoo.

Leilan hevonen on 9-vuotias hannoverilainen. Winterfreudiksi ristitty herkkä tamma oli haaste aluksi, mutta hiljalleen Leila on voittanut hevosen luottamuksen puolelleen.

- Kyllähän ratsastus on oma maailmansa, siinä unohtaa työn ja arjen, Leila huokaa.

- Ja rakkaus omaan hevoseen innostaa nousemaan ratsaille yhä uudelleen.

Laura Lilienkampf

Onnittelemme 15-vuotiasta Ääneseudun ratsastajat ry:tä!



PATINA & PALTTOO KIRPPUTORI

Torikatu 3 44100 Äänekoski

Avoinna arkisin 9 - 17 lauantaisin 9 - 13 040 186 0970

SAARIJÄRVI

Myllymäentie 2, 43100 Saarijärvi Puh. (014) 411 4500 www.k-maatalous.fi ma-pe 8.00-17.30 la 8.30-14.00

Heikki Hilpinen 040 - 846 1866

Äänekoskentie 771 44200, Suolahti paatelan.autokanava@co.inet.fi,

12

(014) 515 511

11 · 2011

| Ä KS

Heppakerhon luottoponi Oona.

Heppakerhosta hevosmiestaitoa

P

ian Aittolahden ratsastuskoulun pihasta kumpuaa taas iloista naurun räiskettä ja tekemisen ääniä, kun Ääneseudun ratsastajien ylläpitämä heppakerho starttaa toiminnallaan. Joka toinen lauantai pidettävässä "heppiksessä" opetellaan hevosen käsittelytaitoja niin käytännössä kuin teoriassakin yhdessä hauskaa pitäen. Heppakerhon tarkoitus onkin osoittaa, että hevosten parissa oleminen on paljon muutakin kuin ratsastusta: se on muunmuassa hevostaitojen kehittämistä, hauskaa yhdessäoloa ja jatkuvaa uusien asioiden oppimista.

Heppakerho on toiminut Aittolahden ratsastuskoulun puitteissa jo sen aloitusajoilta 90 -luvulta lähtien. Viralliseksi Suomen ratsastajainliiton heppakerhoksi se muuttui heti Ääneseudun

ratsastajien perustamisen jälkeen vuonna 1996. Heppakerho-ohjaajat ovat itsekkin heppakerhon aikoinaan käyneitä ja siitä innokkeensa saaneita nuoria tyttöjä, joista yksi on viisitoistavuotias Kirsi Hänninen.

- Rupesin heppisohjaajaksi, sillä minusta oli aina niin mukava tulla itsekkin aikoinaan heppikseen. Lisäksi heppiksestä saa hyvän pohjan hevosharrastukselle ja on mukavaa, että juuri aloittaneilla pienillä ratsastajilla on mahdollisuus touhuta hevosten kanssa ja oppia perusasiat juurta jaksaen, Kirsi sanoo.

Heppakerho-ohjaajat ovat Nuori Suomi -koulutettuja ja suunnittelevat pitämänsä tunnit itse. Käytännössä tunnit koostuvat muunmuassa hevosen varustamisharjoitteluista, tallin sääntö-

jen kertaamisesta sekä hevosaiheisista leikeistä ja tietovisoista.

Tunnit suunnitellaan jokaisen heppisläisen taso huomioonottaen, jotta oppiminen olisi kattavaa ja hyödyllistä, mutta silti rentoa ja hauskaa. Lisäksi heppakerho järjestää yhteisiä tapahtumia, kuten heppiskisoja sekä jokavuotiset pikkujoulut.

Aittolahden ratsastuskoulua pitävä Hanna Hänninen on seurannut heppakerhon toimintaa sivusta jo melkein 20 vuotta. Hänestä on ollut ilo nähdä, kuinka pienet tytöt ovat kehittyneet taitaviksi osaajiksi säilyttäen kuitenkin intonsa ja kiinnostuksensa hevosiin. Nauru ja nuoret heppatytöt ovat hänen mielestään oikein tervetulleita tallipihaan, ja hänellä onkin monia hyviä muistoja heitä koskien.

- Muistan, kuinka eräs aamu parkkipaikallamme seisoskeli pelokkaan näköinen tyttö. Kun menimme hänen luokseen, selvisi että hän oli menossa ensimmäistä kertaa heppakerhoon. Ei mennyt pitkään kun hänkin jo juoksi heppiskaveidensa kanssa talliin ennen heppiksen alkua, Hanna muistelee nauraen.

Monelle heppisläiselle on jäänyt mieleen pitkäaikainen heppakerhon luottopolle, vähän aikaa sitten edesmennyt Oona -poni.

Monet kokeilivatkin ensi kertaa oikean hevosen kanssa touhuamista juuri Oonan kanssa. Hannan mukaan Oona oli yksi hienoluonteisimmista ja luotettavimmista poneista, ja sitä jäivätkin kaipaamaan niin isot kuin pienetkin tallilaiset. Nyt käytännön harjoittelu jatkuu tallin muilla varmoilla ja kilteillä asukeilla.

Heppakerhon ohella monet uudet ratsastajat käyvät myös Ääneseudun ratsastajien järjestämillä talutusratsastustunneilla. Suosituilla talutustunneilla ratsastusharrastus aloitetaan pehmeästi ja varovaisesti oman avustajan ja varman hevosen kanssa. Edistyneemmät talutustuntilaiset siirtyvät ohjaajien yhteispäätöksellä eteenpäin omatasoiselleen vakiotunnille. Talutustunneista saa lisätietoa Ääneseudun ratsastajien nettisivuilta.

Niin Kirsi kuin Hannakin toivovat heppikselle ja muullekkin junioritoiminnalle pitkää ikää.

- Heppiksessäkin kun yhdistyy kaikki: hauska yhdessäolo kavereiden kanssa, ulkoilu talliympäristössä ja mieluinen harrastus, mitä muuta voisikaan toivoa!

Kirsi ja muutkin heppisohjaajat toivottavat kaikki uudet ja vanhat heppisläiset tervetulleiksi viettämään hienoja hetkiä yhdessä taas elokuun alusta alkaen.

Elina Kiiskinen

Onnittelemme 15-vuotiasta Ääneseudun ratsastajat ry:tä!

             

Tule tekemään löytöjä!

Myös kuljetus- ja noutopalvelu

äks

| 11

· 2 011

13

UUSI K-CITYMARKET

ÄÄNEKOSKI AVATAAN LOPPUVUODESTA 2011

www.k-citymarket.fi

9,90

Lisätiedot www.kesko.fi/ Vastuullisuus

Ääneseudun Ratsastajat ry

Johtokunta 2011

YLEISTÄ

Vuonna 2011 Ääneseudun Ratsastajat (Äsera) ry täyttää 15 vuotta. Jäseniä seurassa on yli 200.

Tarkoituksena on ollut seuran perustamisesta lähtien tutustuttaa alueen ratsastajat toisiinsa sekä järjestää toimintaa niin harrastajaratsastajille kuin kilpailijoillekin.

Toiminnan painopistealueeksi on tullut viimeisten vuosien aikana enenevässä määrin kilpailutoiminta, jonka organisaatio on vakiintunut. Seura on saanut runsaasti positiivista palautetta kilpailujen sujuvista järjestelyistä.

KILPAILUTOIMINTA

Ääneseudun Ratsastajat järjestää vuosittain muutamat seurakilpailut koulu- ja esteratsastuksessa sekä seuranmestaruuskilpailut. Perinteisesti seura on järjestänyt itsenäisesti yhdet aluekilpailut Äänekoskella. Lisää aluekilpailuja ja kansallisiakin seura on ollut järjestämässä yhteistyössä Laukaan Ratsastajien, Pohjois-Päijänteen ratsastajien ja Jyvässeudun Ratsukoiden kanssa.

Alue- ja kansallisella tasolla kilpailevia seuran jäseniä on tuettu valmennus- ja kilpailutuin sekä kansallisen kilpailulupa-avustuksin.

NUORISOTOIMINTA

Äseran pyörittämä 7 – 12-vuotiaille tytöille ja pojille tarkoitettu Heppakerho kokoontuu kahden viikon välein kehittämään hevostaitoja Aittolahden Ratsastustallilla Äänekoskella. Kerholaiset voivat siellä myös osallistua ohjattuna hevosen hoitoon ja talliaskareisiin. Kerhoa vetävät koulutetut Nuori Suomi -ohjaajat.

Seura järjestää talutusratsastusta pienille ratsastajille Aittolahden ratsastustallilla 2 – 3 kertaa kuukaudessa. Talutusratsastusta vetää aikuinen ohjaaja.

Seuran juniorijäsenet ovat osallistuneet aktiivisesti seuran järjestämiin kilpailuihin. Seuran yhteystalleilla on ollut myös omaa junioritoimintaa- ja tapahtumia, joissa Äseran jäsenet ovat olleet mukana.

TULE MUKAAN!

Innostuitko liittymään iloiseen seuraamme? Ota yhteyttä jäsensihteeriimme Johanna (Yty) Kastelli-Suliniin, (ytyliini@hotmail.com). Ilmoittauduttuasi saat suoraan kotiisi maksukuitin SRL:sta.

ratsastajat ry:tä!

Argillander Minna

Rosti Marie Korhonen Tuija Paattakainen Maija Kastelli Jaana

Kastelli-Sulin Johanna “Yty”

Savela Kati Saarinen Sari Tiainen Outi Tammela Karita “Ilpo” Kirsi Hänninen Siiri Helasterä Kautto Johanna Pienimaa Saija

puheenjohtaja kilpailu/valmennusvastaava tiedotus - kansallinen b puheenjohtajatuomari (este) - kansallinen b tuomari (kenttä) - kansallinen steward (koulu, este, kenttä) - alueratamestari varapuheenjohtaja jäsen sihteeri rahastonhoitaja - aluesteward (koulu, este) jäsensihteeri - aluesteward (koulu, este) kansliavastaava talutusratsastus equipevastaava puffavastaava heppakerho heppakerho varajäsen varajäsen

www.aaneseudunratsastajat.fi

KIITOS!

Suomen Ratsastajainliitto ry Hevostarvikekauppa Pollenpotku Kuljetus ja Jakelu Järvikylä Oy

Onnittelemme 15-vuotiasta Ääneseudun

t a v u k Jatsi kuvat: Max Steffansson

ÄKS kiittää Keitelejatsia hyvistä pirskeistä!

16

11 · 2011

| Ä KS

-TALKOOT Lattiaremontti luonnossa K

esän alkumetreillä ÄKSälle tarjottiin mahdollisuus auttaa kesäasuttavan leirin rakentamisessa. Haasteita pelkäämätön nelikko otti haasteen vastaan, veti työhanskat käteen ja suuntasi matkansa kohti Mielityisten maita Äänekosken laitamille.

Teemu Mielityinen, 26, otti talkooporukan vastaan kottikärryjen kanssa.

- Pystytin tiipiin jo pari päivää sitten, mutta näyttää siltä, että edessä on heti lattiaremontti. ÄKSän iskuryhmä kävi innolla työn touhuun ja alkoi etsiä sopivia kiviä maan peitoksi Mielityisen kesäasuntoon, jonka pohjan halkaisija on viisi metriä. Intian matkaltaan Mielityinen oli napannut idean rakentaa kivistä lattia ja tiivistää se saviseoksella. Itse tiipiin mies osti Intiasta.

Suuri, telttamainen suoja on säänkestävä.

Talkoourakka vaati kovia ponnisteluja kuumassa auringon paisteessa. Mitkä tahansa kivet eivät kelvanneet, vaan hakuses-

sa olivat litteät ja sileät yksilöt.

Muutaman kottikärrylisen jälkeen lattiarakennelma alkoi jo peittää suurimman osan kosteaa maata ja Mielityinen lupasi tarjota talkooporukalle ruokaa kiitokseksi avusta. Ruokalistalla oli horsmahernekeittoa maustettuna itämaisin maustein. Ja luonnollisesti horsmat kerättiin itse kesäasunnon "takapihalta" eli kuusikosta.

Syönnin lomassa äksäläisillä oli aikaa ihmetellä nuoren miehen päätöstä viettää kesä keskellä metsää pelkkä tiipii asuinsijanaan.

- Ei tässä mitään kovin ihmeellistä ole, ajattelin kokeilla minkälaista tää on. Suosin yksinkertaista elämäntapaa, ei mulla mitään suurempaa ideologiaa oo takana, Mielityinen selventää.

Käteen talkoista jäi hiekkaisia vaatteita, uusia makuelämyksiä ja pohdittavaa kulutusyhteiskunnan asettamista paineista.

Teemu Mielityinen on viihtynyt kesän tiipiissään.

Talkooruokana syötiin horsmahernekeittoa intialaisittain.

Taija Kolehmainen

ÄKS toivottaa

Äkileaks

Turvallista koulumatkaa...

Ei oppi ojaan kaada!

Totuus on tuolla jossain. Tai ainakin jossain vuotaa. ÄKS säntää paikalle, haistaa, maistaa ja panee peukalon reikään.

Äänekosken kaupungin perusopetuksen ja lukion työajat Lukuvuosi 2011-2012

· · · · · ·

äks

Syyslukukausi 11.8. - 22.12.2011 syysloma viikko 42 Joululoma 23.12.2011 - 8.1.2012 Kevätlukukausi 9.1. - 2.6.2012 Talviloma viikko 9 Pääsiäisloma 6. - 9.4.2012

| 11

· 2 011

★★

★★

Islamia vastaan Koskella! Uuden Suomen puheenvuoro-sivustolle kirjoittava sotahistorioitsija Jussi Jalonen on perehtynyt Anders Behring Breivikin taustoihin. Jalosen mukaan kansanedustaja Jussi Hallaaho ei ole suinkaan ainoa kohutun Gates of Vienna -blogin suomalaisaktiivi.

"Wienin porteilla" kiitellään kahta muutakin suomalaista, joista toinen, nimimerkki KGS, on Jalosen mukaan keskisuomalainen. ÄKSän saaman tiedon mukaan KGS on Äänekoskella asuva perheenisä, järjestöaktiivi ja aktiivinen bloggaaja.

Blogissaan KGS oli kehuu jopa olleensa perustamassa islamisaationvastaista CounterJihad-verkostoa Brysselissä vuonna 2007. ÄKS kannattaa sananvapautta ja toivoo hartaasti, että tämä vapaus riittää myös KGS:lle.

Turvallinen Äänekoski. Murheellinen uutinen Varkaudesta kertoo kahden sillalta veteen hypänneen nuorukaisen kuolleen.

Matkaa sillalta veteen oli tappavat 25 metriä. Äänekoskelaiset ovat mittanauhan perusteella paremmassa turvassa. Korkeimman siltamme alikulkukorkeus on vain 8,8 metriä.

Palomiehet tietävät, että Kotakennäälle riittää työkeikkoja. Pankkisillan päältä hyppiminen kuuluu kansanperinteeseen. ÄKSälle vuodetaan, että joillain huimapäillä on tapana hypätä kerran kesässä Matilanvirran sillalta veteen. ÄKS ei suosittele korkealta hyppimistä muualla kuin virallisilla uimapaikoilla.

17

X+1 Rakastan: En rakasta, rakastan, en rakasta....

Inhoan: Kohmeloaaton jälkeistä päivää Eläin: Taikurin pupu Henkilö: Cardini Ruoka: Ilmapallot Juoma: Olut Musiikki: Kaikki käy Kirja: Suomi-Känni-Suomi sanakirja Elokuva: Top Secret Paikka: Pubi Motto: Tehdäänkö temput?

Jore Sohlman

Tehdää

Parasta Äänekoskella 1. Äänekoski ei ole suurkaupunki, luonnonläheisyys on helposti saatavilla.

2. Ihmiset 3. Sijainti keskellä Suomea

Jore on ihan pöljä. Nielee puhallettuja ilmapalloja, partakoneenteriä, tupakkaa ja syö telkkarissa habaneroja. Sit Jore on Pub Markuksen ravintoLOITSIJA, laskee tuoppeja ja tekee taikatemppuja, ja suu käy kun singeri. Höpöttävän miehen harteilla on inhimillisyyden viitta.

18

11 · 2011

| Ä KS

teksti Marjo Steffansson - kuva Max Steffansson

nkö temput?

HELMIKUUSSA VUONNA 1975 vie-

tettiin Jyväskylän keskussairaalan parkkipaikalla hikisiä hetkiä. Kello oli varttia vaille puolen yön, ja Joren syntymä oli hollilla.

Tuleva isä oli keksinyt oivan säästökohteen: että odoteltaisi parkkipaikalla vuorokauden vaihtumista, ettei tarvitsisi maksaa sairaalamaksua sisäänkirjautumisvuorokaudesta.

- Ja äiti odotti ja pidätti mun maailmaan tuloa. Ehkä tää episodi selittää musta jotain, kun oon niin hätäinen ja malttamaton.

Jore on horoskoopiltaan vesimies ja sukunimeltään aurinkomies: vesi + aurinko = höyry. Kaikkien tuntema Jore on höyrypää ja kova höyryämään.

Lapsuudenkoti oli Mämmellä. Äidin ja isän lisäksi perheeseen kuului vielä kolme vuotta vanhempi veli Jone.

- Isä toimi Huimassa jalkapallovalmentajana ja me veljen kans pelattiin. Valmentaminen loppui kun viinakset tuli kuvioon.

Mulle naljailtiin isän ryyppäämisestä ja pelaaminen jäi. Eikä se kiusaaminen rajoittunut kentälle. Koulussa sitä laatua oli riittävästi. Mä olin otollinen kohde, lihava ja kikkarapää. Mä nousin kiusaajien tasolle ja vitsailin omille piirteilleni, kiusaaminen laantui siihen, kun jätkät eivät enää saaneet mua itkemään tai suuttumaan.

Perhe hajosi kun Jore oli 13-vuotias, ja eteen tuli muutto Pukkimäelle.

- Se oli kova paikka puberteetin kourissa painivalle. Koti jäi Mämmelle ja kaikki potki päähän. Silloin opin sen, että pienet asiat ei sureta. Muutto toi elämään myös hyviä puolia ja huonot asiat ovat kasvattaneet. Mämmellä vietetty lapsuus jätti pysyvän kaipuun maalle. Myöhemmin isä raitistui ja on ollut raittiina jo parikytä vuotta.

OSALLISTUMINEN JA VAIKUTTAMINEN kuvaavat teini-Jorea potenssiin miljoona. Teatteri, kuoro, bändit, nuorisotoiminta, rippikoulun isonen, tukioppilas, luottamusoppilas, oppilastoimikunta, talotoimikunta, pinskuleirin ohjaaja, Pioneeriliiton Keski-Suomen alueen puheenjohtaja ja sihteeri.

Jore on vakavasti sitä mieltä, että Suomessa löytyy töitä tekevälle. Se on asenteesta kiinni. Jore laskee, että hänellä on 17 eri alalta työkokomusta. Pintakäsittelyä, mansikanpointaa, pizzanpaistoa, vanhusten- ja vammaistenhoitoa, ruumisauton apumiestä, nuorisotyötä, talonmiestä, myyntihommaa, koulunkäyntiavustajaa...

- Asenteella kun menee, homma toimii.

Jos ei toimi, niin perkele sitten ei, onpahan ainakin kokeiltu.

-- Jore Sohlman -- s. 10.2.1975 Äänekoskella -- naimisissa, kaksi lasta, kaksi koiraa, kyyhkynen ja fretti -- ravintoloitsija ja taikuri -- v. 2007 lähitaikuuden PM-hopeaa, 2008 ravintolataikuuden SM, 2009 taikureiden SM -- harrastaa moottoripyöräilyä, musiikkia ja päättömiä tempauksia

Mä löysin isän maalit autotallista ollessani alle kouluikäinen, ja lätkin ne seinään. Isä, joka työskenteli maalarina, otti mut mukaansa raksalle. Enpähän ollut kotona sotkemassa. Isä opetti mulle pikkuhiljaa pintakäsitteluhommat ja siitä taidosta on ollut helevetisti hyötyä. Ei mee sormi suuhun remonttihommissa, ja mä oon jeesinyt ystäviä, tehnyt teatterille lavasteita ja pubissa on aina remppaa osaavalle. Mulle tuli ammatti ihan huomaamatta.

Ravintola-alalle Jore päätyi ylä-asteella TET-harjoittelun kautta.

- Mä olin Rossossa pizzanpaistajana, ja ilmeisesti osasin hommani, sillä sain Rossosta kesätyöpaikan. Pääsin jopa salin puolella tarjoilemaan.

Ylä-asteen jälkeen Jore kävi Keski-Suomen opistolla vapaa-ajanohjaajan opintosuunnan. Internaatti-elämä oli mehukasta.

Teatteri ja bändihommat täyttivät vapaaajan.

- Soitin bassoa Darkness Slavessa ja Morning Starissa. Opiston jälkeen tein hetken tapetointi- ja maalaushommia. Ääneviihteen ja Tiimarin tiskin takuset tulivat myös tutuksi.

Tuli vuoden mittainen työttömyys, muttei toimettomuus. Muiden työttömien tavoin Jore istui useasti Panoramassa kahvikupin ääressä.

- Kulutettiin aikaa ja kivaa oli, pääsin Dead end Kids bändiin soittamaan rumpuja. Myöhemmin bändi muutti nimensä Pilvilinnaksi, joka keikkailee yhä, tosin erittäin satunnaisesti.

Mä asuin kotona ja äiti sanoi: ”Koittaisit ettiä töitä jostain, ei ne sulle kotiin soita.”

Meni kaksi viikkoa ja tuli soitto kotiin, että olis töitä kaupungilla lähettinä. Muutin omaan kämppään ja kohta oli kutsunnat. Mä lähdin sivariksi, se oli mulle helppo päätös, kun Jone suoritti sivariaan juuri samaan aikaan. Mulla on halu olla ihmisten kanssa, lähteä semmoseen hommaan, jossa saa auttaa oikeasti. Joskus mulle vinoiltiin, että mitä sä muka oot tehnyt veteraanien hyväksi. Paljonkin. Sivarina ollessa pidin vanhainkodin sairasosastolla sotapainajaisia näkevän vanhuksen kädestä kiinni, hoidin, syötin, vaihdoin vaippoja, juttelin ja kuuntelin veteraaneja. Sitä mä oon tehnyt heidän hyväkseen, niinku ihan konkreettisesti.

Sivarius alkoi kun Jore oli 18- vuotias ja päättyi kaksikymppisenä. Tuona aikana hankkeet oli laihat, 19 markkaa päivässä.

- Mä kävin päivittäin Pub Markuksessa kahvilla. Bisnesvaisto heräsi pian, ja ehdotin, että jos kerään astioita pöydistä ja tyhjään tuhkiksia, saanko kahvit vaivan-

palkkana. Pian mulle tarjottiin kaljat siitä hyvästä, että siivosin oksennuksen miesten vessasta. Se oli mulle helppo nakki, tuttua hommaa sairaalasta. Sit mä ryhdyin keräämään tuoppeja pöydistä kaljapalkalla.

Helmikuussa 1995 sivari loppui ja Jorelle sanottiin, että sivarit ei saa töitä.

- Pääsin Suojarinteelle töihin, koska olin käynyt sivarin. Olin Kotiharjussa pätkätyöläisenä ja pätkiä jatkettiin solkenaan.

Sit mua pyydettiin Markukseen terassille töihin. Tein kolmea hommaa, aamuvuoro Kotiharjussa, päivällä maalausta ja illaksi pubiin. Mä tein töitä kun niitä oli. Teatteriharrastus oli mukana koko ajan. Pian ylenin Markuksessa sisätiloihin tiskin taakse.

Syksyllä Markku Pekkarinen Mosquitosta halusi ovelle henkilön, joka tuntee nuorisoa.

- Siinä mä seisoin viiskulmassa ja kyselin papereita. Joukkotappelun selvittelin puhumalla, opettelin paukkujen tekoa ja rakensin narikan. Välillä kävin Siriuksessa pokena ja tarjoilijana. Kun Hirvessä avattiin Eelis, siirryin hetkeksi sinne. Ja sit takaisin Mosquitoon. Mä opin koko skaalan ravintola-alalta: sali-isännyyden, narikan, lippujen myynnin, tarjoilijan tehtävät, tilitykset ja tilaukset.

Vuonna 1997 Jore tapasi tulevan vaimonsa Nana Mayerin ja meni kevätlukukaudeksi Keskuskoulun tarkkikselle laittamaan jätkät kuriin.

- Mun oli suunnattoman vaikea esittää, että oon pahalla päällä. Hankalat tyypit pantiin mun ryhmään jo riparilla isosena toimiessani.

OPPISOPIMUKSELLA TALONMIEHEKSI tyttären syntymä, ja vuonna

2001 puhelinsoitto, joka osoittautui kohtalokkaaksi.

- Marko Räsänen kysyi mua Markukseen kolmeksi kuukaudeksi sairasloman sijaiseksi. Se ei käynyt Restelille, että olisin tehnyt hommaa yhtäaikaa Mosquiton ja Markuksen leivissä, ja Mosquito sai jäädä, kun mulla oli aina ollut kaipuu Markukseen. Otin riskin, jos en pääse takaisin, niin on mulla vaihtoehtoisia ammatteja takataskussa. Sairaslomansijaisuus jatkui äitiyslomansijaisuutena.

Antti Urpilainen osti Pub Markuksen vuonna 2003. Jore sai vakipaikan, ja huomasi olevasi ravintolapäälikkö.

- Mä ylenin salamana.

Kun toinen tytär syntyi, alkoi taikominen kiinnostaa samaan syssyyn. Jore tiesi, että vauva tietää unettomia öitä, ja päätti hyödyntää yön tunnit katsomalla kiinnostavia ohjelmia.

- Taikuriohjelma laittoin miettimään, miten noita temppuja oikein tehdään. Käytin hidastus- ja pysäytyskuvaa apunani ja koitin ratkaista koodit. Ei niitä temppuja katsomalla oppinut, mutta keksin itse yhden tempun, ja esittelin sitä asiakkaille. Innostuin taikomisesta keväällä ja syksyllä oli eka keikka. Mä treenasin ja mietin, mietin ja treenasin ja opin. Markuksessa alettiin mainostaa lähitaikuri-tarjoilijaa. Kun taikurikeikkoja tuli lisää, teatteri jäi. Mua ei oo kukaan opettanut, oon ite suunnitellut, harjoitellut ja keksinyt mulle mun näköistä taikuutta. Kun joku vetää leikisti röökin nenäänsä, mä teen sen oikeesti. Mulla on korkea kipukynnys, en tee kuitenkaan sellaista, jossa voi kuolla. Esityksen aikana en tunne kipua, myöhemmin huomaa mustelmat ja palovammat.

Vaikka Jore on ollut monessa mukana niin monesta on myös luopunut: televisossa pyörineestä Baari-ohjelmasta, Musiikkiteatterikoulusta Helsingissä ja Savoyteatterin pestistä. Myös politiikasta. Jore oli valtuutettuna ja kaupunginhallituksen varajäsen sekä kulttuurilautakunnan puheenjohtajana.

- Erosin luottamustehtävistä, kun oma ryhmä ei seisonut enää takana Ärmyn anniskelujupakassa. En ole takinkääntäjä, politiikka on perseestä. Ei voida olla samaa mieltä, jos kuuluu eri ryhmään ja sitten asiat jätetään pöydälle. Enkä mä halunnut sekoittaa työpaikkaa ja puoluetta, sillä pubissa ihmiset on samalla viivalla. Niin ja pubissa tehdään muuten erittäin paljon hyvää politiikkaa. Eräänä päivänä Antti sanoi mulle, että osta pubi. Mietin sadasosasekan, kaupat tehtiin vuonna 2006. Mulle tuli aika tarkentaa omaa tyyliä, Nanan kanssa pyörittettiin pubia, meillä oli rahat ja kaikki kiinni siinä. Tän oli pakko toimia.

JORELLA ON OMINTAKEINEN tyyli olla ravintoloitsija. Porukka kirjoittelee keskustelupalstoilla palvelusta tai sen puutteesta, henkilökuntaa on opastettu sanomaan reilusti takaisin jos tarve vaatii.

Asiakkaat kertovat mielipiteensä, myös työntekijöillä on siihen oikeus.

- Ei meillä ole hankalaa asiakasta, hankalia tilanteita kylläkin - yleensä humalatilan tasosta riippuvaa. Kai tässä pitää olla päästään vialla, että tätä jaksaa. Mun työ on sellaista, että en halua satuttaa ja loukata ketään tieten tahtoen. Mä oon tunnettu Äänekoskella, jos mä teen jotain sitä spekuloidaan. Minä olen kuitenkin vain ihminen, tykkään nauttia elämästä ja vöyhöttää.

"Pubissa tehdään erittäin paljon hyvää politiikkaa" äks

| 11

· 2 011

19

Talotohtori

Vas taukset: Oikeat vastaukset sivulla 7 esitettyihin kysymyksiin:

Frey Nybomilla on 1977 rakennettu höylähirsisauna saaressa.

"Alkuvuosina lämmitimme sitä myös talvella ja pidimme välioven auki pukuhuoneeseen, jotta se myös lämpenisi. Lämmitys kesti 3-4 tuntia ja sitten saunottiin ja laitettiin kalikoita uuniin, että sauna kuivuisi hyvin."

Näin pitää juuri tehdä - saunaan on hyvä jättää aina kuivattavaa jälkilämpöä. Mutta sitten tapahtui kummia.

"Koska saunan seinät olivat kuumia pitkän lämmityksen takia, niin heitin vähän vettä seinille, että niihin pystyi nojaamaan.

Nyt kuitenkin näissä kohdissa, mihin vettä heitettiin, on pari kolme milliä pehmeätä töhkää."

M

odernissa saunassa saattaa paneelin takana olla alumiinipaperi, jolloin olo on helposti kuin grillissä istuisi. Seinät kuumenevat varsin epämiellyttävästi.

Totuushan on se, että kohtuullisen hatarassa saunassa saa pehmeimmät löylyt. Tässä saunassa seinät lienevät kuitenkin paneloimattomat.

Puusta tulee vaaleaa töhkää, kun ligniini syöpyy pois ja sellukuidut jäävät jäljelle. Olen nähnyt, miten saippuavesi on pörhistyttänyt kerrostalon pesutuvan ikkunanpielet valkoiseksi karvahötöksi.

Samoin suola syö puuta - vanhan suola-aitan lattia ja seinäkin näyttää karvaiselta kuin turkki.

Suomenlahden merivedessä on kuitenkin suolaa varsin nirkosesti, niin että on vaikea kuvitella sitä syylliseksi. Meillä meren saaren saunassa käytetään kuitenkin aina vain kaivovettä, sillä kiuas alkaa ruostua heti, kun se näkeekin merivettä. Pystyn vain ihmettelemään tuota töhkää.v "Seinät ovat myös tummuneet ja pihkaa vuotanut aika tavalla ja pitäisi tehdä remonttisuunnitelma. On kahdenlaista ajatusta. Vois yrittää hioa, pestä ja putsata ja vetää saunasuojaa päälle.

"Tai semmoinen raaka putsaus, saunasuojaa/kyllästysainetta ja 20 mm:n rimoitus ja uusi paneeli päälle. Tuleeko mieleen parempaa vaihtoehtoa?"

No kyllä tulee. Ensiksi: älkää hyvät ihmiset tuhotko saunanne hengittävyyttä sulkemalla pintaa muoviliimalla - sillä sitä saunasuojat ovat, laimennettua Eri-Keeperiä.

Juuri saunassa puun pitäisi sallia olla luonnollisimmillaan ja nautittavimmillaan, sanotaan paljaimmillaan, samaa pataa saunojan kanssa. Eikä hengittävyyden - siis kastumis- ja kuivumiskyvyn - hävittäminen ole terveellistä ihmisille missään sisätilassa eikä rakenteille ulkotilassa.

Toiseksi: älkää hyvät ihmiset ikinä vetäkö kyllästysmyrkkyjä saunan seiniin! Kovassa kuumuudessa myrkyt pyrkivät höyrystymään ihmisten hengitettäviksi. Tästä jo VTT varoitti 1970-luvulla, kun painekyllästettyä puuta kaupattiin jopa saunoihin.

Muistakaa, ettei kyllästettyä puuta saa laittaa edes saunan uuniin, joka levittää myrkyn palokaasujen mukana ympäristöön.

Ikävä kyllä meillä on satoja tonneja puumyrkkyjä eri rakenteissa pitkin suloista Suomenmaata. Olkaa, purkajat, tarkkoina!

Vaihtoehtoni on siis mäntysuopakuuraus ja sillä siisti.

Panu Kaila

Kysymykset: Talotohtori@txti.net tai PL 28, 00601 Helsinki

1. C (Äänekosken seurakunnassa on töissä seitsemän pappia).

2. B (äänekoskelainen sääennustaja tunnettiin nimellä Ranta-ahon Mamma).

3. D (kesäteatteriesityksenä Martin Kievarissa nähtiin Matti Kuikkaniemen käsikirjoittama ja ohjaama Vanhan kievarin kummitus).

4. C (Lyhytikäisen yökahvilan nimi oli Äksön).

5. B (Sarjakuvaseura perustettiin 1981).

6. D (Mämmen koulun pienen hiekkakentän rakennustyöt tehtiin 1963).

7. A (Oksasen baari, joka lopetti toimintansa 1977).

8. C (SU:n amerikkalaispelaajana esiintyi Mike Redding).

9. A (Pasanen siirsi kauppansa jo seuraavana vuonna 1883 Kömiin eli kirkonkylään).

10. C (salibandypelaaja Jari Auvinen lähti tsekkiläisseuraan jyväskyläläisen O2:n riveistä).

Mo ka mo ka moo kaa ! ÄKS on mennyt ihan sekaisin! Ei tunne enää edes ”omia” tyyppejään. Kosken Legendat palstan Äänekosken Sarjakuvaseuran julkaisemassa Nyt Syömään-lehden jutussa, kuvassa ei suinkaan ollut Timo Piilonen, vaan veljensä Teijo Piilonen. Hupsistakeikkaa.

ÄSS:n johtokunta kylpyammeessa. Vas. Jyrki Salmijärvi, Tarvo Alanko, Timo Harakka ja Teijo Piilonen

Heppahullujen leirillä Hevoset kohtaavat ensi kertaa leiriläiset. Leirin vetäjä Veera Muli kurkistaa Vallen takaa.

Neljä hevosta saivat pariksi päiväksi varsinaista hemmottelua, kun hevosille määrättiin kullekin omat hoitajansa. Speedy, Valle, Sidi ja Fauni nauttivat kuninkaallisesta kohtelusta, kun yksitoista 8-12-vuotiasta hevoshullua tyttöä osallistuivat 4H:n järjestämälle heppaleirille.

17-vuotias Veera Muli veti kolmatta kertaa hevosleiriä Mämmellä Mulin tilal-

20

la. Vuoden päästä maanviljelijäksi valmistuva Muli sanoo leirien olevan hauskoja.

Ohjelmaan sisältyikin hevosten hoidon lisäksi saunomista, uimista, pelejä, leikkejä ja uusiin ystäviin tutustumista. Leiriläiset olivat innoissaan hevosista, vaikka heinäkuinen auringonpaahde läkähdyttikin monia. Poikia ei näkynyt leirillä. Muli vakuutti, että kuka

tahansa on tervetullut leirille. Joku leiriläisistä ei ollut aikaisemmin ratsastanut, toinen osallistui leirille jo kolmatta kertaa.

Hevoset käyttyivät hyvin, nauttien saamasta huomiostaan. Tytöt harjasivat hevoset nopeasti mutta huolellisesti, jotta pääsisivät pian hyppäämään hevosten selkään.

11 · 2011

| Ä KS

Ruokasaarnaaja

O

let mitä syöt, ei ole menettänyt merkitystään.

Ammattilaisena olen erittäin huolestunut ruoka-alan nykykehityksestä. Ruokateollisuus kuorii ensin luonnollisen raaka-aineen, murskaa, jauhaa ja kuumentaa sen moneen kertaan ja lisää sitkot, lisäaineet ym. taikajauheet ja myy sitten kuluttajalle kuollutta ruokaa.

Ruokateollisuus muokkaa ruokaa ahneuden ja lyhytnäköisyyden periaatteella.

Suomalaisten ylipaino lisääntyy koko ajan. Suomalaiset ovat samanaikaisesti sekä ylensyöneitä että aliravittuja. Tämä johtuu suurimmalta osin teollisuuden muokkaamasta ruoasta, mikä ei ravintoaineita juuri ole nähnyt, energiaa kyllä. Energiasta suurin osa tulee hiilihydraateista, puhtaasta sokerista ja käsitellyistä rasvoista. Suomalainen ruokapyramidin kivijalka on sementoitu tukevasti edellä mainituista ”ravintoaineista”.

Kaikkea ruokakeskustelua hämää se, että se on niin kaukana kaikesta, eikä siksi tavallaan kuulu kenellekään, koska se kuuluu meille kaikille. Ja siksi kukaan ei tee asialle mitään.

Koko Suomea vaivaa ainutlaatuisen epälooginen ruokaongelma. Virallisen tahon mukaan suomalaiset syövät yhä terveellisemmin ja tilastojen mukaan sairastuvat yhä useammin. Elintarvike- ja lääketeollisuuden takamailla rimpuileva terveyden- ja hyvinvoinninlaitos (kamala nimi) voisi pikku hiljaa kömpiä päivän valoon kertomaan ihmisille totuuden ruoasta. Voisivat aloittaa valistuksensa vaikka rasvoista ja hiilihydraateista ja lopettaa Low Fat -uskontonsa. Kansa kaipaa ravitsemusterapeuttien ja -tieteilijöiden omaa ajattelua ja rehellisyyttä, eikä kaupallisten tahojen äänitorvia.

Isä meidän -rukouksen neljäs pyyntö kuuluu, ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”. Jokapäiväinen leipämme symbolisoi jokapäiväistä ravintoamme. Mutta miksi tämän tehokkuuden ja ahneuden aikakaudella siitä ravinnosta pitää puristaa lähes kaikki

luonnonmukainen pois ja sotkea se luonnottomaksi?

Yhä useampi kokki on kauhuissaan, kun ei ehdi tarjota asiakkailleen kuin jotain epämääräistä mössöä, jota vielä ruoaksi kutsutaan.

Ranskalaisen kirjailija, lakimies, poliitikko ja herkkusuu Brillat Savarinin (1755-1826) mukaan elintarvikkeen tieteellinen määritelmä on: ”Elintarvikkeilla tarkoitetaan aineita, jotka mahalaukkuun saatettuina voivat ruoansulatuksen avulla elollistua ja korvata elämän kuluttamisesta ihmisruumiille aiheutuvat menetykset. Savarinin mukaan gastronomia tutkii ravintoaineiden vaikutusta ihmisen henkiseen toimintaan, mielikuvitukseen, henkevyyteen ja arvostelukykyyn. Gastronomian välittömänä päämääränä on hänen mukaansa siis yksilön säilyminen. Nykyään lääketeollisuus hoitaa nämä asiat.

vä nyt.

Jotkut idealistit (lisääntykäätte kulovalkean tavoin) ovat onneksi sitä mieltä, että vain ravitseva ja puhdas ruoka voi elollistua sekä taata hyvän ja pitkän elämän. Ilman puhdasta ruokaa ihminen ei tule toimeen vaan sairastuu. Älä osta sitä mitä tarvitset, vaan sitä, mitä ilman et voi tulla toimeen. Osta siis puhdasta ruokaa Kiinalaisilla on sanonta: "Sairaus menee suusta sisään" Jari Rossi

Eviran (elintarviketurvallisuusviraston 2011) mukaan elintarvike on mikä tahansa aine tai tuote, myös jalostettu, osittain jalostettu tai jalostamaton tuote, joka on tarkoitettu tai jonka voidaan kohtuudella olettaa tulevan ihmisten nautittavaksi. ”Elintarvike” käsittää juomat, purukumin ja vesi mukaan lukien kaikki aineet, jotka on tarkoituksellisesti lisätty elintarvikkeeseen sen valmistuksen tai käsittelyn aikana.

Suomalainen ruokakeskustelu kaipaa ravistelua sekä kovaan ääneen puhumista ja se on tehtä-

XpiX Sisko ja sen veli

Jaana Tanin (o.s.Siirtola) ja Tommi Siirtolan keskellä istuu heidän mummonsa kauppias Rakel Lustig.

XpiX-sarjassa tunnetut koskelaiset kertovat kotialbumiensa rakkaimmista valokuvista.

äks

| 11

· 2 011

Isosisko Jaana ja pikkuveli Tommi istuvat Lustigin tuvan sohvalla mummonsa Rakel Lustigin kanssa. Kuva on elokuulta 1987.

Nyt yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin kuvan henkilöistä on elossa enää Jaana.

Mutta mitä tapahtui? ”Elimme ihanan lapsuuden Tommin kanssa.” Elämä ei kuitenkaan ollut helppoa: isä oli alkoholisti ja vanhemmat erosivat pian. 60- ja 70-luvulla yksinhuoltajan lapset olivat muiden silmissä tuomittuja. Niistä lähtökohdista ei voinut tulla mitään, ja se annettiin ymmärtää. ”Meillä oli kaikki tarpeellinen, mutta olimme köyhiä. Onnemme oli erinomainen äitimme ja rakas mummolamme Piilolanniemessä. Tuolla Lustigin ikivanhassa tuvassa vietimme paljon aikaa. Sinne kokoontuivat kaikki ihastuttavat vanhat neidit ja rouvat. Joivat kahvia ja lauloivat virsiä ja hengellisiä lauluja – ja me siinä mukana. Isotätimme Tyyne soitti harmonia.”

Jaana opiskeli, pääsi töihin ja perusti perheen Erkki Tanin kanssa. Rakel-mummo kuoli yli 90-vuotiaana. Tommi oli kuvan ottamisen aikaan vielä onnellinen mies, täynnä tulevaisuudensuunnitelmia.

Mutta hän valitsi tiensä väärin. Elokuussa 2007 Tommi teki lopulta itsemurhan. ”Muistan, kun vanhat rouvat sanoivat kaunisäänisestä Tommi-veljestäni, että hän laulaa kuin enkeli. Nyt Tommi sitten on enkeli – varmasti Rakelin ja Tyynen hellässä hoivassa.”

21

ÄKSY MIE S

Autoihin unohdetut miehet

A

lkukesästä muistutettiin taas lehdissä, ettei lapsia ja koiria saa jättää kuumaan autoon. Kauppaliikkeiden parkkipaikoilla kesäni viettäneenä voin raportoida, että ohjetta noudatettiin kiitettävästi. Lapset ja koirat oli viety rannoille vilvoittelemaan.

Sen sijaan miehiä oli jätetty autoihin aivan tavattomasti. Siellä he istuivat nöyrinä kuin koirat. Ei näkynyt vesikuppia eikä suolakeksiä, vain Kari Tapio lauloi lohtua autoon unohdetun miehen lääkähdykseen.

Ja olinhan siellä minäkin. Kuulun siihen osaan miehiä, jotka höynähtävät kerta toisensa jälkeen samaan retkuun.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle viattomasti. Nainen sanoo poikkeavansa hakemassa valmiiksi katsomansa verhokankaan. Hän näyttää minulle kelloaan ja kertoo, että aikoo viipyä kaupassa korkeintaan viisi minuuttia. Takaisin hän on kun iso viisari on kahdentoista päällä, hän lepertelee kuin pikkulapselle, ja minä nyökyttelen päätä, että ookoo, selvä, mä ootan.

Jään parkkipaikalle. Sammutan moottorin, panen levyn pesään, luen auton huoltokirjaa, iltapäivälehteä, puistelen matot, kerään jäätelö- ja karkkipaperit roskalaatikkoon, järjestelen takakontin työkalut, kirjaan ruostetäplät, istun, odotan, nousen, potkin renkaita, mittaan kulutuspinnat, puren kynsiä, kirjoitan ylös tulevan romaanin rungon, hahmottelen henkilöt, sanelen pari ensimmäistä lukua. Istun ja nousen, suunnittelen 10-osaisen komediasarjan, muistelen lapsuuden kesiä, mietin laituriremonttia ja kirjoitan libreton oopperaan.

Istun ja nousen. Keksin elämän tarkoituksen, ikuisuuden kaavan. Odotan.

Liikettä suljetaan. Henkilökunta kirmaa ulos vapauteen. Naistani ei kuulu. Onkohan se joutunut panttivangiksi? Tai jäänyt valtavan kerniliinarullan alle? Kaikenlaista pyörii mielessä, en toivo, en pelkää, ajattelen vain ajankulukseni erilaisia kiipeleitä.

Mutta mitään ei tapahdu. Istun ja nousen.

Myös viereisessä autossa istuu mies, puristaa rattia, nousee ja kiertää autoaan. Emme puhu toisillemme mitään, kohtalonyhteys on muutenkin selvä. Olemme autoihin

unohdettuja miehiä, meidän puolestamme ei kampanjoi kukaan.

Vihdoin naiseni tulee. Kangas ei sittenkään sovi meidän keittiöömme, hän selittää. Kun kysyn, miten ihmeessä asian toteamiseen piti käyttää puolitoista tuntia, nainen katsoo minua kuin vastuukia ja antaa ajo-ohjeita seuraavalle parkkipaikalle. Siellä liityn taas kaltaisteni joukkoon.

Istun ja nousen. Luen huoltokirjaa, Waltarin tuotannon…

Minä en käsitä, miksi naiselta katoaa kaupassa ajantaju täysin. Lähtiessään kauppaan hän kyllä opettaa minulle kelloa kuin pikkulapselle, mutta sillä siunaaman hetkellä, kun hän astuu rätei ja lumpui huokuvaan halliin, hänen oma kellonsa pysähtyy.

Kertokaa hyvät naiset, mistä tämä johtuu.

Mistä? Kysyn tätä kaikkien meidän autoihin unohdettujen miesten puolesta. Me haluamme tietää. Meillä on oikeus tietää, meitä on paljon, takanamme on kokonainen kansa.

Reijo Honkonen

Kosken leg endat

Pitkä-Reino Suomen pisin mies

K

oulussa Reinhold Rutanen istutettiin uunin viereen erilliselle penkille, sillä nuorukainen ei sopinut tavallisessa pulpetissa istumaan. Armeijaan mennessään Reinolle ei tahtonut löytyä sopivia tamineita ja hänet sijoitettiin Keuruulle työlaitokseen. Sukulaiset välttelivät tätä pitkänhuiskeaa miestä, sillä kyläilessään Reino saattoi syödä kattilallisen isäntäväen pottuja. Koivistonkylätä kotoisin oleva mies tarvitsikin energiaa; Reinolla oli pituutta 237 cm ja painoa parhaimmillaan 160 kg.

Reino Rutanen eli Pitkä-Reino oli aikanaan Suomen pisin mies. Äänekosken Koivistonkylältä lähtöisin oleva Reino oli suurikokoinen jo syntyessään ja kärsi todennäköisesti kasvuhormonihäiriöstä. Epätavallisen pituutensa vuoksi Reino päätyikin hetkeksi 1920-luvun lopulla tanskalaiseen Christensenin tivoliin, jossa hänen täytyi esiintyä korkeakorkoiset kengät jalassa ja silinterihattu päässä. Seuranhaluiselle Reinolle ei kuitenkaan suljettu sirkuselämä sopinut, vaikka hän pääsi kiertämään mm. Pohjoismaita ja Saksaa.

Palattuaan Suomeen Reino teki monenlaisia töitä. Ensin hän oli kulkukauppias, sitten hän piti rihkamakauppaa. Hän toimi myös hierojana, uittomiehenä, rakennusmiehenä, saarnaajana ja yövahti-

22

na Yläkeitele-laivassa. Kovana kalamiehenä Reino haaveili myös ammattikalastajan ammatista.

Reino oli koko elämänsä ajan kulkumies, kunnes päätyi Viitasaarellle vanhainkotiin. Elämänsä loppupuolella Reino alkoikin olla melko raihnainen ja hän kuoli 64-vuotiaana. Koivistonkylälle on pystytetty Reinon muistoksi patsas, joka on tosin jäänyt keskeneräiseksi.

Suolahtelainen Heikki Penttinen on tekemässä kirjaa Pitkä-Reinosta ja 500 kpl:n omaskustanne on määrä ilmestyä tänä syksynä. Penttisen mukaan kertomuksia Reinosta on paljon ympäri Suomen.

- Olen vähän kuin Elias Lönnrot, kun kiertelen kertomusten perässä, Penttinen naurahtaa.

Penttisen mukaan jokseenkin kovaa elämää elänyt Reino sai paljon myötuntoa osakseen elinaikanaan. Tosin eräässä maalaistalossa nuristiin, ettei niin pitkää työmiestä kannata pitää, kun Reino joi neljä litraa maitoa ennen heinätöihin lähtöä.

Reino Rutanen tulossa ongelta

In memoriam

16.7.1900-12.12.1964 Laura Lilienkampf 11 · 2011

| Ä KS

Seuraava ÄKS 17.8.2011

Parasta pihallesi!

Kekkilän tuotteet suoraan pihallesi: Mullat • Kuorikatteet • Valmisnurmikko Tilaukset:

Myyntipalvelu, puh. 020 790 4040* Äänekosken Kuorma-autokeskus Puh. 0424 944 320 kekkila.fi/pihanrakentajille

Yksityishenkilöiden ilmoitukset

*) Soitto kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh. + 7,00 snt/min tai matkapuhelimesta 8,28 snt/puh. + 17,00 snt/min

-50 %

äks

| 11

· 2 011

23

Surffaa vauhdilla verkossa!

3 kk –50 %

ti a. ah n ss al lisa ko un i E er Sa imi sa v to vas a tt ka

MOBIILILAAJAKAISTAPAKETTI NOPSA

Tyytyväisy ystakuu*

Testaa 14 päivän

ajan

6,95 €/kk (norm. 13,90 €/kk)

Nettitikku kaupan päälle!

Jopa 15 Mbit/s (arvo 149 €)

Toimii Elisan kattavassa .

3G-verkossa

0€

Saunalahti Nopsa toimii jopa 14,4 Mbit/s nopeudella ilman rajoituksia tiedonsiirron määrään.

Saunalahti MobiililaajakaistaPaketti Nopsa -liittymän yhteysnopeuden tyypillinen vaihteluväli 0,4–6 Mbit/s, parhaimmillaan jopa 15 Mbit/s. Tiedonsiirtonopeus vaihtelee sijainnista ja verkon kuormituksesta riippuen. Tarkista verkon peittoalue: elisa.fi/kuuluvuus. * Jos olet tyytymätön, voit perua määräaikaisen mobiililaajakaistapaketin ilman kustannuksia 14 vrk sisällä tilauksesta (ei koske tietokonepaketteja). Tarkista kuuluvuus: www.elisa.fi/kuuluvuus. 24 kk-sopimus. Tarjous voimassa 30.6.2011 asti.