Ä ä n e k o s k e n k a u p u n k i s a n o m at N R o 1 8 · 9 . 1 1 . 2 0 1 1
Isänpäivä ovella s. 2-3
Pääluottamusmiehen piinaviikko s. 10-11
Harakka äkseeraa s. 12
Joka kotiin Äänekoskella | www.äks.fi | Jakelu 10 000
Laatuaikaa lapsen kanssa Isänpäivää vietetään ensi sunnuntaina ja Mikonpuiston päiväkodissa ryhdyttiin toimenpiteisiin hyvissä ajoin. Perinteisen kortin sijasta päätettiin askarrella, eli tehdä taidetta kierrätysmateriaalista. Päiväkodin väki haastoi isät testaamaan luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Tehtävänä oli luoda taideteos annetusta kierrätysmateriaalista. Aihe oli vapaa ja pääasiassa oli lapsen kanssa yhdessä tekeminen. Isät olivat innoissaan projektista: - Joo, tää oli semmosta hommaa, että äidit sai luvan pysyä pois tieltä, sanovat isät yhteen ääneen.
Jari Vehmanen, Joni 2 v ja Jouko 4 v - Meiltä syntyi abstraktia taidetta, ja kovasti touhuttiin sen parissa, kertoo Jari. - Minä liimasin ja isi käytti niittikonetta, muistaa Jouko. - Oli mahtavaa, kun sai kerrankin leikkiä ajan kanssa. Kierrätysmateriaali oli hyvä juttu, herätteli ajattelemaan, että vessapaperirullallakin voi olla taiteellista arvoa, sanoo Jari ja katsoo ylpeänä teosta.
Janne Parkkonen, Sivi 4 v ja Niklas 6 v - Tehtiin avaruusalus, ja yhdessä siivottiin sotkutkin, kertoo Niklas. - Me askarreltiin ihmisiä ja iskän naaman piirtäminen oli kaikista vaikeinta, muistelee Sivi - Tämä oli hyvä syy viettää kahdenkeskeistä aikaa lapsen kanssa. Lahjaan ei tarvitse käyttää paljon rahaa, tämä lahja jää kyllä mieleen, myhäilee Janne-iskä.
Tomi Kankainen ja Alex 5 v - Tässä on talo, jonka mä suunnittelin, kertoo Alex - Kaksi iltaa siinä suunnittelussa meni. Pidettiin oikein suunnittelupalaveri. Ensin piti tulla panssarivaunu, se laimeni kuitenkin rekka-autoksi ja tuloksena on talo, kertoo Tomi suunnitteluprosessista. - Siinä asuu ihmisiä, kun siinä on hissi, pähkäilee Alex. Marjo Steffansson
2
18 · 2011
| Ä ks
Ä Ä n e k o s k e n k a u p u n k i s a n o m at n R o 1 8 · 9 . 1 1 . 2 0 1 1
Pekka Parviainen Monta roolia isänä.
18/2011
Äänekosken vahvin nainen s. 3
Seuraava ÄKS ilmestyy 23.11.2011
Spektaakkelin takana ja edessä s. 12-13
Pääluottamusmiehen piinaviikko
Äksy-mies eri planeetalla s. 14
Joka kotiin Äänekoskella | www.äks.fi | Jakelu 10 000
8
10 Toimittajalta Terho Vuorinen
Vas. Ellaliina, Janos, Lotta, Aada, Ukko, Sanni, Henna ja Oskari
Salaisuuksia ja jekkuja Äidit on sellaisia, jotka sanoo, että nyt on tultava syömään ja pestävä hampaat. Sit ne äidit sanoo, että nyt on nukkumaanmenonaika. Mutta iskät on semmosia, että ne kutittelee, älyyttää ja höpöttää.
S
umiaisissa Tiitelän eskariryhmäläiset ovat mestareita pitämään salaisuuksia. Varsinkin, kun on kysymyksessä isänpäivälahja ja yllätys. - Se ei ole yllätys, että me leivomme sämpylöitä torstaina ja tarjoamme isille aamupalan täällä eskarissa perjantaina, kertoo eskariope Elina Lindholm. - Ja muroja ja kahvia ja mehua, tulee monesta suusta. Eskariryhmässä on kymmenen lasta, ja kaikilla on mielipide isästä. Enemmistön mielestä iskä on semmoinen joka kutittelee, nipistelee, säikyttelee ja kiusaa sillai leikisti. - Ja sit iskä on hassu kun se sanoo mulle aina että mitä, ja uudestaan, että mitä, vaikka se on takuulla kuullut mitä mä oon sanonut, lisää Sanni. Isälle on tulossa aivan mahtava lahja ja upea kortti, mutta ei niistä sen enem-
äKs
| 18
· 2 011
pää, pidetään salaisuus visusti jemmassa. Se, millaisia iskät ovat, sen ei tarvitse olla salaisuus. Iskät on aika vekkuleita ja taitavia, ainakin mitä Tiitelän eskarit kertovat. - Isällä on parta ja komeat vaatteet. Isä tykkää syödä makaronia ja ajeluttaa lapsia traktorilla (Henna). - Isällä on parta ja mustat hiukset. Iskä rakentaa taloa ja autotallia ja tuo takkaan puita. Iskä ilahtuu lahjoista (Aada) - Iskällä on tumma tukka ja iskä on pitkä. Iskä osaa rakentaa saunaan lauteet, ja talon sisällönkin se teki puusta (Ellaliina). - Isällä on parta, viikset ja lyhyt tukka, se laittaa ruokaa ja katsoo telkkaria. Isä lämminverinen, kun mä meen aamulla iskän viereen, se tuntuu lämpimältä (Oskari) - Isällä on vähän partaa ja asuu kau-
kana. Me käydään yhdessä kaupoilla (Janos). - Iskällä on pyöreä pää ja pitkät, pitkät, pitkät hiukset. Me tehdään puuhommia (Ukko). - Iskä on söpö ja näyttää ihanalta ja on maailman paras. Iskä on ihana (Lotta). Salaisuus kutkuttee. Mikä olisi paras piilo lahjalle? Vastauksia tulee lennossa: ruskea laatikko, vaatekaappi ja sohvan alus. Mutta... tuuletusputkesta ei uteliainkaan isä osaa etsiä lahjaansa.
X18
Keskiviikko 2. marraskuuta. Sään puolesta harvinaisen harmaa päivä. Äänekoskelle musta. Uutinen paperitehtaan lopusta herättää kysymyksiä, pelkoa pahemmasta, monessa kodissa epätoivoakin. 180 työpaikkaa on liipasimella, ja kerrannaisvaikutus päälle. Kaupungin budjettikin natisee liitoksissaan. Edellisenä päivänä kaupunginhallitus on tavannut kuntaliitosta miettivän Konneveden kuntapomot. Naapurin puolelta kysytään, onko Äänekoskella näköpiirissä mitään uhkakuvia. Koskelaiset vakuuttavat kirkkain silmin, että "no hätä, hyvin pyyhkii!". Housut olivat kintuissa muillakin. Myös ÄKSässä. Hävisimme uutiskisan netissä 16 minuutilla Ylelle ja 14 minuutilla Helsingin Sanomille. Mutta Keskisuomalaisen ynnä muut toki voitimme. No, minuuttipeli on tässä kohtaa toki sivuasia. Keskiviikon aikana ÄKSän nettisivut kertoivat asiasta jo lähes kaiken oleellisen. Nettisivujamme luki päivän mittaan peräti 839 eri vierailijaa. Seuraavan päivän lehdet olivat monille tyhjää täynnä. Myös kädessäsi oleva paperi-ÄKSä meni uusiksi. Ikäviä asioita on käsiteltävä vielä viikko tehdasuutisen jälkeenkin, erilaisista näkökulmasta tietysti. Moni vakipalstamme jää tällä kertaa pois antaen tilaa M-real-paketillemme. Se on luettavissa sivuilla 10-12. Torstai 3. marraskuuta. Aurinko näyttäytyy monen päivän tauon jälkeen. Päivä on kirkkaampi Äänekoskellekin. Orastava toive paremmasta on jo herännyt. Pahemmastakin on selvitty. Silti on syytä muistaa, että joillekin kanssaihmisillemme tehtaan loppu on väistämättä henkilökohtainen katastrofi. Kun lopullinen totuus vaikutuksista paljastuu, ketään ei saa jättää yksin.
Vakio pals tat: Av aus
04
K a l ent e r i 6 - 7 Ä k s e e r aus Marjo Steffansson
Äk sy mi es
12 14
3
4
Maalaismaisemaa
Avaus
Pertti Hirvinen
Markku Hytönen Mitä jos Sinä saisit tietää kuolevasi puolen vuoden sisällä? Miten reagoisit, miten viettäisit tuon lyhyen hetken? Kertoisitko tästä läheisillesi, työympäristöllesi tai muille tutuille? Lamaantuisitko aivan totaalisesti vai panikoisitko? Vai rupeaisitko elämään kuin viimeistä päivää? Vai hakisitko lohtua Jumalasta? Viimeisen vuoden aikana minulla on kuollut pari ystävääni syöpään. On pysäyttävää kuulla ystävän suusta totuus hänen sairaudestaan ja todennäköisestä lopputuloksesta. Siinä sitä on tyhmänä ja yrittää valaa toivoa ja uskoa mahdollisesta ihmeestä alkavista tai jatkuvista hoidoista. Olen aina uskonut että niin kauan kun on elämää niin on myös toivoa! Olin väärässä, niin kauan kun on jonkinasteista terveyttä, on toivoa. Kummallakaan ystävälläni hoidot eivät tehonneet. He pystyivät puhumaan kuolemasta hämmästyttävän luontevasti. En voinut kuin ihailla tätä valmiutta kuoleman kohtaamiseen. Tiedän että siinä tilanteessa olisin ollut aivan paniikissa! Nyt vasta tajuan, että tämä heidän valmius antoi meille jatkaville rauhan jatkaa elämäämme. Se oli kuin viesti: Markku hei, kyllä me pärjäämme! Läheisten kuoleman tarkoitus on pysäyttää. Poismenneet ovat mielessämme ja heillä on aina paikka sydämessämme. Toisaalta kuolema saa meidät miettimään omaa elämäämme ja tulevaisuutta. Kuolema antaa arvon elämällemme. Tietoisuus kuolemasta on avain hyvään elämään. Nyt ja tässä! Kuitenkaan minunkaan kuolema ei pysäyttäisi muuta kuin minun ja läheisteni maailman. Huomenna ilmestyy sanomalehdet,uutiset ja ihmiskunta painii kaikenlaisten ongelmien kanssa. Hyvä näin! Ehkä minä vielä joskus opin elämään onnellista arkea kun oikein kovasti yritän...
Ristiriitainen tilanne
K
ulunut viikko on ollut lamaannuttava. Vaikka olemme eläneet paperitehtaalla jo useamman vuoden ajan epävarmuudessa, uutinen tuli kaikessa synkkyydessään shokkina. Tehtaan taloudellinen tila ei ollut uutinen meille, mutta se, että ryhdytään näin rajuihin toimenpiteisiin, oli uutinen. Tehtaalla on heitetty volttia taloudellisen kurssin kääntämiseksi. Aiemmin tehdyt investoinnit arkkaamon puolella, ja sen yhteydessä väen vähentäminen yli 40 päällä viimeisen vuoden sisällä, eivät olleetkaan riittäviä uhrauksia. Koko ajan on halunnut uskoa siihen, että tehdyt toimenpiteet olisivat kantaneet niin, että työpaikat olisivat tehtaalla säilyneet. Nurkan takana on ollut aistittavissa viime keskiviikon ratkaisu. Yllätyshän se oli, kun on halunnut uskoa jatkuvuuteen. Yleisissä keskusteluissa kahvi- ja ruokatauolla tämä oli jollakin tasolla tiedossa. Usko oli luja, ja toivo siitä, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Mikään ei riittänyt ja usko meni. Minä olen ollut reilut neljä vuotta työsuojeluvaltuutettuna. Erinäisistä syistä johtuen paperitehdas on työllistänyt minua paljon ja kontollani on ollut luottamuksellisia asioita: sairauspoissaolot ovat lisääntyneet ja työssä jaksamisen edellytykset ovat olleet kovilla näinä epävarmuuden aikoina. Työntekijät ovat kuitenkin tehneet parhaansa. Olemassa oleva tilanne ei johdu työntekijöistä, vaan maailman taloudesta ja paperimarkkinoista. Ihmetellä täytyy, miten työntekijät ovat sitoutuneet täysillä hommiin, vaikka epävarmuus on kolkutellut korvien välissä näin pitkän ajan. Tulevaisuus on ristiriitainen. Suurin huoli on nyt niistä, jotka irtisanotaan, varsinkin niistä, jotka eivät pääse turvaverkkoon. Miten kaikki saavat elämänsä järjestykseen? Toisaalta investoidaan kartonkiin ja todennäköisesti arkkaamoon tullaan tekemään myös tarvittavat muutostyöt. Ne, jotka jäävät töihin, ovat oman lukunsa: Miten hoidetaan se, että ihmiset jaksavat tehdä jatkossa töitä, vaikka epävarmuus on yhä tapetilla. Tämä ei olekaan enää sellainen työpaikka, että tänne tullaan ja täältä jäädään eläkkeelle. Suuren kiitoksen ansaitseva myös ammattiosastomme toimijat, he ovat olleet kahden tulen välissä. Kenelläkään työt eivät ole jääneet porttien sisäpuolelle kuluneen viikon aikana. Asiat ovat kulkeutuneet koteihin saakka. Pertti Hirvinen työsuojeluvaltuutettu Paperiliiton Äänekosken ammattiosasto 13 tiedotussihteeri
0 X n ollas ta kymppiin Jos M-realin irtisanomiset toteutuvat täysimääräisenä, jää Äänekosken tehtaille - tai hienommin tehdasintegraattiin - vain runsaat 700 työntekijää. Alkuvuodesta työntekijöitä oli vielä noin 900. Alas on tultu. 15 vuotta sitten väkeä oli töissä noin 1100, mutta vuonna 1980 peräti 1650. Pian jäädään kauas jo 1950-luvun lukemistakin, sillä kun Metsäliitto osti tehtaat Wärtsilältä vuonna 1953, työntekijöitä oli yhteensä noin 950. Kuinka todennäköisenä pidät sitä, että integraatin työntekijämäärä pysyy vähintään 700:n paikkeilla lähimmät kymmenen vuotta?
Merja Närhi
Marke Tuominen
Heikki Flinkman
Jaana Tani
Risto Kumpu
SDP
Perussuomalaiset
Vasemmistoliitto
Vihreät
Keskusta
”En pidä todennäköisenä, että väkimäärä tehtaalla ainakaan lisääntyy. Veikkaan, että kymmenen vuoden päästä siellä työskentelee 500-550 henkilöä. Olen ymmärtänyt, että tehtaalla tehdään tulevaisuudessa investointeja, eli automaatio lisääntyy ja ihmistyövoima vähenee. Minä uskon, että metsäteollisuus säilyy Äänekoskella sijainnin, ympäristön ja pitkien perinteiden vuoksi.”
"Toivon parasta, mutta pelkään, että lähimmän kymmenen vuoden aikana työntekijämäärä laskee. Perustelen tätä OECD:n arviolla, jonka mukaan 25 vuoden päästä Suomessa ei ole enää lainkaan paperiteollisuutta.
"Olettaisin, että paperitehtaan lähtö voi tuoda myöhemmin jotain hyvääkin. Uskon kovasti työntekijämäärän jopa lisääntyvän.
"Ennustaminen on aika vaikeaa. Uskon, että tehdas säilyy, mutta mitä enemmän tekniikkaa, sitä vähemmän tekijöitä. Kasi on hyvä koulunumero, tulevaisuuteen pitää uskoa.”
"Kun katsoo maailmanlaajuisen tilanteen kehitystä kymmenen vuotta eteenpäin, niin olemme hyvin pieni tekijä pienellä alueella. Vaikka olemme johtavia maita alalla, niin toimenpiteemme ovat vähäisiä maailman isojen metsäjättien rinnalla. Tulevaisuus on erikoistumisessa. Tuotekehittelyn avulla saamme aikaan tuotteita, joilla voi olla menekkiä vielä tulevaisuudessakin. Tuo vitonenkin on aika optimistinen veikkaus."
7 4
Eli alaspäin mennään. Arvio on ikävä, mutta meidän pitää nyt vaan kehittää puusta jotain muuta."
5
Voi kysyä, kuinka kauan koneet esimerkiksi Tampereen keskustassa pyörii. Kun kartongin tuotantoa lisätään, niin mihin se siirtyy? Mitään varmaa tietoa ei ole, mutta M-realissa mukanaolleena minulla on tietty kutina.
10-
8
5
18 · 2011
| Ä ks
Kosken kovatuloisimmat ovat suolahtelaisia Viime viikolla valmistunut vuoden 2010 verotus paljastaa, että iso osa Äänekosken kovatuloisimmista henkilöistä asuu Suolahden puolella. Listan kärjessä keikkuvat suolahtelaisista muun muassa Ale-Makasiinin kauppias Matti Riikonen, johtava ylilääkäri Juhani Kasila ja Valtra-pomo Harri Hytönen. Kanta-Äänekosken puolella kilpailijat ovat vähissä, mutta viheralueelta eli entisen maalaiskunnan alueelta löytyy sentään apteekkari Marianne Enäkoski, joka on ansiotuloissa kakkonen niukasti Kasilan jälkeen. Riikosen miljoonaluokan pääomatulojen kanssa apteekkarikaan ei kilpaile.
Kovatuloisimpia koskelaisia
Pikakelaus
Matti Riikonen ansiotulo: 38 453 pääomatulo: 1 006 162 Marianne Enäkoski ansiotulo: 226 815 pääomatulo: 105 405 Juhani Kasila ansiotulo: 246 555 pääomatulo: 1 564 Harri Hytönen ansiotulo: 218 111 pääomatulo: 4 055
TULOVEROT: Tuloveroihin tulee neljänneksen korotus, mikäli kaupunginhallituksen esitys menee valtuustossa läpi.Tämä tarkoittaa sitä, että veroporsentti kapuaisi 20,75, ja korotus toisi tullessaa kaupungin kassaan 750 000 euroa lisätuloja. KIINTEISTÖVEROT: Kiinteistöveroihin ei hallituksen tiukassa äänestyksessä ole tulossa korotusta. Jos valtuusto esitetyn korotuksen hyväksyy, se toisi kaupungille 360 000 euroa. KONGINKANGAS: Konginkankaasta Vuoden Kylä 2011. Valinnan myötä Konginkangas osallistuu valtakunnalliseen Vuoden Kylä -kisaan.
Mo ka mo ka moo kaa !
Matkalla: Kosken Laulu Kosken Laulu on rajoja rikkova sekakuoro, joka valmistautuu 30-vuotisjuhlakonserttiinsa täyttä häkää. - Konsertissa kuullaan kuluneiden vuosikymmenten aikana Kosken Laululle joko sävellettyjä tai sovitettuja lauluja, kertoo kuoron puheenjohtaja Eija Kivelä. Ja onhan siinä ajassa kertynyt mistä valita. Lauluja oli liki sata ja kuorolaiset äänestivät niistä 20 mieleisintään. Ja koska kuoro on vähän erilainen nuori, siis nuorekas kolmekymppinen, laulun höysteenä on draamaa. - Saimme ohjaajaksi Antti Viitamäen, emme lupaa tylsää kuoromuodostelmalaulua, vaikka ei siinä mitään pahaa ole. Me ollaan Kosken Laulu, eikä osata olla sillai ”fiksusti”, naurahtaa Kivelä.
Lauluja kuullaan Muistathan Barbarasta Ekumeeniseen jenkkaan. Lauluntekijöinä muun muassa Leevi, Pelle, Juice, Peitsamo ja de Godzinsky. Konsertissa kuullaan myös useampia tilausteoksia. - Sovituksia on täytynyt pistää osittain uusiksi. Kosken Laulu aloittaessa kuoro oli neliääninen, nyt lauletaan jo kahdeksassa äänessä. Me ollaan kehitytty! Kuoroa johtaa Timo Laakso, on johtanut jo vuodesta 1997. Kosken Laulun 30-vuotisjuhlakonsertti ”Matkan tehnyt oon” 12.11. klo 18 Suolahtisalissa 23.11. klo 19 Valtuustosalissa
ÄKS lanseerasi viime numerossaan uuden palstan, joka kantaa nimeä Nollasta kymppiin (0–X). Ja het män pieleen! Kysyimme viidelta musiikki-ihmiseltä, miten vakava isku musiikinopetuksen lopettaminen Jyväskylän ammattikorkeassa olisi Äänekosken musiikkielämälle. Taittovaiheessa sekoitimme kuitenkin Työväen Soittajien ja Naiskuoron puheenjohtajien mielipiteet keskenään. Näin ollen Tarja Huttunen puhui Kyllikki Långin suulla ja päinvastoin. Selvyydeksi siis: Huttusen ÄTY ei pitänyt toissa viikonloppuna juhlakonserttia, jossa oli JAMKin solisteja. Ja Lång ei erityisesti korostanut sitä, että musiikinopetus saisi olla vähemmän vakavaa. Onneksemme naiset päätyivät samaan lopputulemaan eli molemmat antoivat seiskan. Tämä lievitti mokasta tuntemaamme suunnatonta epäonnistumisen ja syyllisyyden tunnetta.
Gallup Marraskuun toinen sunnuntai, ja sitä myötä isänpäivä, lähestyy jo kovaa vauhtia. Isiä juhlitaan koko maassa nostamalla lippu salkoon. Kouluissa ja päiväkodeissa käy kuhina, kun lapset askartelevat kortteja ja lahjoja. ÄKS selvittää Äänekosken kaduilla, juhlitaanko perheissä isää ja mitä yllätyksiä isille on luvassa tänä vuonna.
Eero ja Lari Hokkanen - Me tehdään koulussa tarjotin ja ovikyltti lahjaksi. Sitten me viedään isälle aamiainen sänkyyn sillä tarjottimella. äKs
| 18
· 2 011
Anni, Elli ja Maarit Häkkinen - Joo, meillä vietetään perinteisesti isänpäivää. Aamulla me viedään kahvit sänkyyn ja luvassa on myös kakkua. Tytöt ovat tehneet iskälle myös kortin.
Anneli Liimatainen - Kyllä meillä muistetaan isää. Me ollaan hankittu lahja ja kakkukahvitkin on tulossa.
Birgitta Virtanen - Joo, tottakai! Meillä juodaan isänpäiväkahvit. Jos isä on kiltisti, niin saatetaan viedä kahvia jopa sänkyyn. Ja kyllä me keksitään jotain vielä lahjaksikin.
5
Eilen tänään
Tapaht umat
Kuolema Lallintiellä
Ke 9.11.
17.11.1978
Pikkupojat ja -tytötkin kohisevat, kun Koulunmäen ala-asteella leviää tieto miehen ruumiin löytymisestä aivan koulun lähettyviltä, Lallintien kupeesta. Kyseessä on Koulukadulla asunut 48-vuotias yksinäinen poikamies. Ruumis oli löytynyt edellisenä iltana. Poliisi kertoo seuraavan tiistain Sisä-Suomen Lehdessä miehen menehtyneen ilmeisesti edellisenä yönä. Mies olisi siis ollut kuolleena keskellä asuma-aluetta liki vuorokauden verran. Kuolinsyystä poliisilla ei ole tietoa. Ruumiinavauksen tuloksia odotellessa poliisi pyytää yleisöltä vihjeitä tapauksen selvittämiseksi. Huhuja liikkuu runsaasti, mutta totuutta ei tunnu tietävän kukaan. Jos joku muistaa miehen kohtalon, niin kertokaa tietonne ÄKSän toimitukseen. Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen toimitus@aksa.fi
■■ klo 17.30 Ala-Keiteleen musiikkiopiston Jouset Lavalla -oppilaskonsertit Isommat soittajat klo 18.30 Äänekosken kaupungintalolla vapaa pääsy
To 10.11.
■■ klo 18.00 Ala-Keiteleen musiikkiopiston Harmonikan säveliä -oppilaskonsertti Äänekosken kaupungintalolla vapaa pääsy ■■ klo 19 Bagatitsa-räiskyvä kasakka show Suolahtisalissa järj. Äänekosken ja Suolahden Venäjäseurat
Pe 11.11.
■■ klo 14 Keiteleen rannat – konsertti Tukipuun palvelutalo Järj. Sumiaisseudun harmonikat ry ■■ klo 19 Globally Wanted – Circus Uusi Maailma Painotalon Mikkosalissa
La 12.11.
■■ klo 18. ”Matkan tehnyt oon” - Kosken Laulun 30-vuotisjuhlakonsertti Suolahtisalissa ■■ klo 19 Globally Wanted – Circus Uusi Maailma Painotalon Mikkosalissa ■■ Pub Markuksessa punkrockin legenda: Tumppi Varonen & Problems
Vikkelästi vihille ■■ Tämän viikon perjantaita voisi kutsua helposti muistettavaksi hääpäiväksi. Silloin vihkipäivämäärään saa mahtumaan kuusi ykköstä 11.11.11. Sumiaisten kirkossa pappi Marika Närhi lausuu aamenen noin kymmenelle parille. Esteettömyystodistus on pitänyt hankkia viimeistään viikkoa ennen vihkipäivää jommankumman vihittävän kotiseurakunnan kirkkoherranvirastosta. Kysy ei ole siis hetken mielijohteesta päästä vihille tällaisena erikoispäivänä. - Minä suorastaan odotan tätä ”maratonia”, tämä on kiva juttu ja hieno tilaisuus. On mahtavaa, että saa olla osallisena tällaisena päivänä. Vaikka pareja on useita, käydään vihkikeskustelu ennen toimitusta. - Yleensä parien kanssa valmistaudutaan huolella ja ajan kanssa toimitukseen. Tämä on nyt erilainen tilanne johon lähden avoimella mielellä, sanoo Närhi. Vaikka pareja on monta, ovat toimitukset uniikkeja, häämarssia myöten. Sen voi sopia kanttorin kanssa, Sumiaisten kirkossa kaikuu häämarssikavalkadi. Paikallistasolla idean isänä toimi kirkkoherra Jukka Kuparinen. - Mietittiin minuutti tai pari ja se oli siinä. Sumiaisten kirkkoon päädyttiin, se on varsin viehättävä vihkikirkko. Kuparinen näkee kuuden ykkösen päivän seurakunnan kannalta rohkaisevana. - Tällä on teologinen lähtökohta. Seurakunta haluaa rohkaista kristilliseen avioliittoon. Nyt se on helppo toteuttaa pienimuotoisesti, jos niin haluaa.
13.11. Isänpäivä ÄKS onnittelee kaikkia isiä ja isoisiä tasapuolisesti! 6
Ti 15.11.
■■ klo 18 Korujen kertomaa kaupungintalon Valtuustosalissa. Kalevala Korun pitkäaikainen hopeaseppä Seija Lindströmin valottaa korujen taustaa mielikuvituksen voimin. Hänen tarinoissaan korujen historia herää eloon. Yleisölle on varattu mahdollisuus kysellä vanhoista Kalevala Koruistaan, joiden nimeä tai historiaa ei tiedä. Tilaisuudessa jaetaan kotiseutu-kirjoituskilpailun palkinnot. Musiikkia. Glögitarjoilu. Kaikille avoin tilaisuus. Vapaa pääsy. Järj. Äänekosken Kalevalaiset naiset ry
Su 13.11.
■■ klo 16 Isänpäivän herkullinen kakkukahvikonsertti Järj: Perhetukikeskus ja useat yhteistyötahot
Pe 18.11.
■■ Pub Markuksessa Striptease Night
La 19.11.
■■ Pub Markuksessa Maineikas Kasaridisko ”Take on me”
Su 20.11.
■■ klo 16 Suolahtisali: Sota luo laulunsa - viihdytyskiertue Jatkosodan alkamisesta tulee kuluneeksi 70v. Seppo Hovi on käsikirjoittanut aiheesta konserttikokonaisuuden jossa hänen ja orkesterinsa lisäksi esiintyvät Taina Piira ja Raimo Laukka
Näyttelyt ■■ Kravatti vai solmiotako tarkoititte?" ■■ 2.11. - 25.11.2011 "Elämäniloa etsimässä" - Kravatti mukana arjessa ja juhlassa Kravattinäyttely Äänekosken taidemu- Marjatta Vilhusen pronssiveistoksia ja seolla Laila Kaleniuksen grafiikkaa Yhteisnäyttely Äänekosken kaupunginti, ke, pe 12-15, to 12-18 ja su 12-16 kirjaston Hoikkassali Vapaa pääsy ma-ke 12-19, to-pe 12-16 Näyttelyn kokosi Äänesalon Martat ry Vapaa pääsy
Burleski röyhtäys ■■ Globally Wanted on rakkautta, parisuhdeväkivaltaa, yksinäisyyttä sekä henkistä ja fyysistä rampuutta. Teemoja käsitellään parkourin, akrobatian, tanssin, sanattoman teatteri-ilmaisun ja visuaalisen kerronnan keinoin. Tunnelma on herkkä, intensiivinen ja väkevä. Hersyvä musta huumori tirahtaa siellä täällä. Äänimaisema koostuu modernista kansanmusiikista, kurkkulaulusta, kasarisyntikkafiilistelystä ja kotikutoisesta teknosta. Akrobatiavälineinä on kiinalainen tolppa, trapetsi, pariakrobatia ja köysi. Esiintyjinä myös parkour-hirmut Hämähäkki ja Hattu. 12.11. klo 19. Globally Wanted – Circus Uusi Maailma Painotalon Mikkosalissa
Ilmoita tapahtuma ilmaiseksi: kalenteri@aksa.fi| 18 · 2011
Ä ks
X PriX
Äksymyxiä Kymmenen kysymystä viihteen vuoksi
TAVATAAN TORILLA
PALKINTOKYSYMYS: Mikä paikka yhdistää lauseita "kiitää alla autostrada" ja "Hitler on hullu koira" ja miksi?
Uuden aallon legendat Markuksessa ■■ Jo vuonna 1977 perustettu, Tumppi Varosen luotsaama Problems, esiintyy Pub Markuksessa lauantaina 12.11. Problems on ollut uuden aallon punkrockin suurimpia nimiä Suomessa ja tänä vuonna ilmestynyt livelevy Suora lähetys, todistaakin orkesterin tämän hetkisen mainion livekunnon. Markuksessa kuullaan tuoreita versioita mm. seuraavista Problems-klassikoista: Katupoikien laulu, Maanantai ja Ei tää lama päähän käy. Problems, punk ja rock voivat hyvin vuonna 2011. Lanka palaa edelleen! Pub Markus lauantai 12.11. Liput 5 euroa.
Oikein vastanneiden kesken arvomme 15 euron lahjakortin Pirjon Burgeriin Äänekoskelle. Vastaukset ÄKSän toimitukseen Kauppakadulle tai osoitteeseen toimitus@aksa.fi. X18:ssa kysyimme seuraavaa: Tämä Turussa syntynyt kypsyy 90 prosentin kosteudessa. Mikä se on? Oikea vastaus on tietenkin kaupunkimme suuri ylpeys, Aurajuusto. Oikeita vastauksia tuli ennätysmäärä, peräti 18 kappaletta. 15 euron lahjakortin Pirjon Burgeriin voitti Osmo Salmi. Onnittelumme! Grilliltä saat useamman annoksen esimerkiksi… aurajuustoperunoita!
1. Mikä yritys palvelee ainoastaan Äänekoskella ja Laukaassa: a) Kallio, b) Relander, c) Ryti, d) Paasikivi? 2. Kuka emännöi Laaja-Artia Liimattalassa vielä muutama vuosi sitten: a) Paasilinna, b) Paasikivi, c) Kivi, d) Kallioniemi? 3. Mikä "elokuva" alkaa eräässä Hiskinmäen kellarissa lähes joka ilta klo 17: a) Yksi lensi yli käenpesän, b) Hohto, c) Easy Rider, d) Hellyyden ehdoilla? 4. Minä vuonna Suolahden jäähalli aloitti toimintansa: a) 1983, b) 1988, c) 1993, d) 1998? 5. Minä vuonna Äänekosken ammattikoulu aloitti toimintansa: a) 1933, b) 1943, c) 1953, d) 1963? 6. Minkä porukan pomoja ovat olleet muun muassa Arvid Ahotupa, Timo Warteva, Erkki Lehtinen, Pentti Karvinen, Seppo Hänninen ja Terho Poikolainen: a) Suolahden Kamerat, b) Suolahden Työttömät, c) Suolahden Eläkkeensaajat, d) Lions Club Suolahti? 7. Spotin nähdessäsi näet myös a) bussin, b) junan, c) lentokoneen, d) raketin? 8. Missä lajissa äänekoskelainen Matti Karomäki voitti vuonna 2003 Suomen mestaruuden: a) kaskenpoltossa, b) puunkuormauksessa, c) rautakankikävelyssä, d) sipulinkuorinnassa? 9. Mikä harvinainen lintu bongattiin Hirvaslahdessa tämän vuoden kesäkuussa: a) viirupääkottarainen, b) pyrstötulkku, c) timoteiharakka, d) pikkusirkku? 10. Missä kunnassa myöhempi kauppaneuvos Martti Sulander (1915-1993), Pirkanmaan liike-elämän suurmies toimi kansakoulunopettajana vuonna 1939: a) Konginkankaalla, b) Sumiaisissa, c) Suolahdessa, d) Äänekosken maalaiskunnassa? Oikeat vastaukset sivulla 14.
äKs
| 18
· 2 011
7
X+1 Rakastan: Perhettä Inhoan: Epärehellisyyttä Ruoka: Olen kaikkiruokainen Juoma: Tilanteesta riippuen Elokuva: Kotimainen Henkilö: Äiti Eläin: Helmi-koira Kirja: Surukirja Paikka: Koti Motto: Tällä hetkellä elän päivän kerrallaan.
Pekka Parviainen
Isyys ei lop Pekka on kolmen lapsen biologinen isä, Heidille ja Anulle ja pois nukkuneelle Jussi-Pekalle. Pekka on jalkapallovalmentaja ja on kuullut olevansa kuin isähahmo monelle juniorille. Sitten Pekka on vielä työkseenkin isä.
Parasta Äänekoskella 1. Hyvä paikka asua. 2. Luonto lähellä. 3. Hyvät harrastusmahdollisuudet.
8
18 · 2011
| Ä ks
teksti Marjo Steffansson - kuva Max Steffansson
ppunut TARKIMMAT MUISTIKUVAT lapsuuden kodista ovat Kisakadulla sijaitsevasta vanhasta arava-talosta, jossa Pekka asui pahnanpohjimmaisena neljän sisaruksen ja vanhempiensa kanssa. Kotona roolit menivät niin, että äiti oli se perheen koossa pitävä voima. Muiden aravalaisten lasten tavoin Pekka innostui urheilusta. Aravalla oli oma kenttä, siinä nykyisen kelan paikalla. Suolahdessa näitä itse raivattuja kenttiä oli paljon. - Ne oli sellasia länttejä, jossa lapset pelasivat. Harrastin yleisurheilua ja palloilulajeja. 1960-luvulla lapset harrastivat monipuolisesti kaikkea, voisi puhua kausilajeista, nappikset vaihtui luistimiin, urheilu ei ollut yksisilmäistä. Se oli omatoimista liikkumista, johon ei tarvittu koutseja. Kaverit ja yhdessä tekeminen veti puoleensa, kolttosia unohtamatta. Lapsuus ja nuoruus elettiin ennen terveimmissä ympyröissä kuin nykyään. Suolahdessa oli liikuntasihteerinä Pentti Jakonen. Hänestä tuli Pekalle valmentaja joka toimi junnuvuosien jalkapallokiihokkeena. - Pentti vaikutti positiivisella tavalla nuoriin. Siihen aikaan meitä lapsia pyöri kentällä paljon, puolensataa päätä ja Pentti pärjäsi persoonansa avulla hyvin. Pekka on laittanut merkille sen, että tämän päivän lapset ovat ja nuoret ovat ”herkällään”, ja sen vuoksi sitoutuminen ja paneutuminen aikuisten taholta on tärkeää. - Lapsen harrastuksesta täytyy olla kiinnostunut, enkä puhu nyt pelkästään jalkapallosta. Harkkoihin ei voi tulla vain pillit suussa ja kellot käsissä, intohimo valmentamiseen täytyy välittyä aina takimmaiseen heppuun asti. Kun tapaa uudet pelaajat ja heidän vanhempansa, siihen on valmistauduttava kuin ekoille treffeille. Ei se mene niin, että menee vaan paikalle ja lapset tulee sinne. Vanhempien panos kiinnostuksen näyttämisessä on ratkaisevan tärkeää. Heidän pitäisi tulla mukaan treeneihin, ja kysyä, miten se meidän Jaska siellä pärjää ja millainen laitahyökkääjä se on. Kun on valmentanut rapiat kaksikymmentä vuotta, tietää mistä puhuu, mitkä ovat kipupisteet ja voitonriemu. - Mua pyydettiin jeesaamaan Urhon C-96 joukkuetta. Nyt on men-
-- s. 1956 Suolahdessa, asuu Suolahdessa -- naimisissa, kolme lasta -- perhekotiyrittäjä -- Urhon C-96 jalkapallovalmentaja nyt neljä vuotta jeesatessa ja syyskuussa saavutettiin piirinmestaruus, jo kolmas lajissaan ja mainittava on myös saavutettu hopea. Vuoden 2000 alussa Urhossa oli yli 200 rekisteröityä pelaajaa. Se on seuraan ja väkilukuun suhteutettuna hurja luku. Tämä kertoo siitä, että Urholla on toimivat vetäjät ja kiinnostuneet vanhemmat. Harjoituksiin tulee viikossa lähtöjä neljästi. Pekka on luvannut jatkaa joukkueen kanssa vielä ensi kauden. Valmentaminen on aikaavievää hommaa, mutta se antaa ja palkitsee hurjasti. - Tähän liittyy muutakin kuin jalkapallo. Lapset höylää aikuisia, särmät hioutuu, mutta kyllä niitä särmiä jää vielä omiksi tarpeiksi asti. Valmentaja luo speksien lisäksi rajoja ja turvallisuutta. Monista kodeista juuri rajat ja turvallisuus ovat kateissa, ja jopa ruokailutottumuksiin on puututtava. Tästä hommasta saa paljon, mutta ekana on laitettava itsensä peliin. Pitää huomata myös se, ettei aina ole oikeassa. Loppuviimein vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten, ja juuri siksi yhteistyö kodin kanssa on tärkeää. Vanhemmat ovat valmentajan selkänoja. Pekka myöntää, että voittaminen on kivaa. Toiminnan on oltava tavoitteellista ja pelaajia kehittävää. Juuri tavoitteellisuuden hän on asettanut ehdoksi, kun lupautui valmentajaksi. - En motivoidu hommaan, jos vaan vähän käydään potkimassa. Kilpailun on oltava mukana. Tästä joukkueesta pääsi kolme poikaa maajoukkueleirille. Se kannustaa myös muita, kun näkee mahdollisuuden päästä pienistä kuvioista suurseuraan. Moneen on törmätty, monta asiaa on opittu: Joskus joutuu perustelemaan vanhemmille, miksi heidän lapsensa istuu penkin päässä. Kun on tehnyt hommaa kauan, voi sanoa perustelematta sen, että kaikista ei ole lasten ja nuorten vetäjäksi – ei tarvitse ollakaan. Pääasia on, että pelataan avoimilla korteilla. Intohimo saa leiskua vaikka yli, lapsiin ja nuoriin pitää satsata. VALMENTAMINEN EI OLE Pekan työtä. Ensimmäinen ammatti tuli työtä tehden, kun Pekka meni neljäksi vuodeksi Suolahden Karjaportille 15-vuotiaana. - Minä olin oppipoika ja sain lihavalmistustyöntekijän paperit kouraani. Muistelen lämmöllä makkaratehtaan aikaa. Se sopi minulle, ja siellä pantiin nuori mies ojennukseen. Työ oli fyysisesti raskasta, arki-illat meni huilatessa, ja satsasin viikonloppuihin: kaikki peliin ja kylille. Makkaratehtaalta tuli runsaasti elämänohjeita nuorelle miehelle. Vuonna 1976 Suojarinteelle haettiin
hoitoharjoittelijoita, ja niin vaihtui ala. Pekka valmistui lääkintävahtimestariksi vuonna 1981, meni Sisä-Suomen Sairaalaan viideksi vuodeksi, oli ambulanssissa ja teki Äänekosken kaupungilla päihdetyötä 15 vuotta. - Vaimoni Maarit oli päiväkodissa töissä. Hoivaamisen tarve ja ajatus siitä, että voisimme tarjota kodin sellaiselle lapselle, jolla ei sitä ole, laittoi meidät perustamaan perhekodin. Toimimme ammatillisena perhekotina, jossa on paikka neljälle lapselle. YÖLLÄ 26. HEINÄKUUTA vuonna 2008 elämä romuttui ovikellon soittoon. Oven takana seisoi kaksi poliisia kertoen perheen kuopuksen, ainoan pojan, JussiPekan menehtyneen törmättyään moottoripyörällä hirveen. - Jussi-Pekka oli 17-vuotias lukiolainen, meidän aurinko. Yht´äkkiä kaikki maailman asiat korostuivat, että kaikki asiat olivat eilen hyvin. Hyvä loppui siihen, kun poliisit seisoivat ovella. Tilanne oli järkyttävä ja kaoottinen. Elämä muuttui rajusti, kun lapsi otettiin pois kesken kaiken. - Tässä ja nyt sitä miettii, miten mä oon ikinä siitä selvinnyt, ja enhän mä olekaan. Ei sellaista ajattele, että tällaista voisi tapahtua meidän perheelle, ei sellaiseen uutiseen voi valmistautua. Se on raskasta, kun ihmiset yrittää ymmärtää, vaikka ne ei kuitenkaan ymmärrä. Tällaista surua ja epätoivoa ei voi ymmärtää. Elämä on rankkaa, kun suru ja ikävä murskaa kaiken alleen. Ei sitä tämmöinen ukko voi ymmärtää. Vaikka mä kysyn kuinka, että miksi ja mitä varten, mä en saa vastausta, en edes selitystä. Jussi-Pekan isänä oleminen on muuttunut haudalla käymiseksi. Sellaiseksi, että sytyttää joka päivä lapselleen kynttilän ja ajattelee häntä. - Onneksi me ollaan nyt tässä hapessa. Siitä kiitos ammattiauttajille ja omille tyttärillemme Heidille ja Anulle sekä vertaistuelle. Minun järkeeni ei mene se, kun joku sanoo, miten hyviä hetkiä mulla oli Jussi-Pekan kanssa. Mä vaan ajattelen sitä, mitä meillä voisi vielä olla. Olen katkera ja vihainen ja ottaa rajusti pannuun. Kyllä mä tiedän sen, ettei se vie asiaa eteenpäin, eikä tuo Jussia takaisin. Kun Jussi-Pekka kuoli, Parviaiset hakivat pää kolmantena jalkana apua joka paikasta. Sururyhmä rampautti entisestään ja seurakunta petti pahemman kerran. - Kun asutaan pienssä kylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa, olisin odottanut seurakunnan lähestymistä suruumme. Mä odotin helpotusta sieltä päin, edes jotain, mutta en tiedä tarkalleen mitä. En ole hengenmies, mutta silloin olisin
tarvinnut lohtua. Kyllä mä ajattelen, että Jussi-Pekka ajelee taivaassa moottoripyörällä, ja että me vielä joskus kohtaamme. Pelastava enkeli tuli tuttavapiiristä. Kouluterveydenhoitaja Ritva Lehtonen ohjasi Parviaiset terveyskeskuksen debressiohoitaja Inga Pöntiön pakeille. - Inga oli oikea ihminen meidän saumaan. Hän osasi antaa tunteillemme nimet, kun välillä luultiin, että ollaan hulluja. Inga kuunteli ja oli ihminen ihmiselle. Oon typpinä sellainen, joka muka tietää asiat, eikä mua kukaan osaa neuvoa, mutta Inga oli kuin naula päähän. Myös Suolahden terveyskeskuksen väki ja lääkäri Keijo Lukkarinen ansaitsevat kiitoksen. Kun perhettä kohtaa suru, pahinta on jäädä yksin. Juuri silloin ystävien ja yhteisön tuki on tärkeää. Ei tarvitse kuin vaikka hipaista olkapäästä ruokakaupassa hyllyjen välissä, sekin lohduttaa. Mutta se, että paetaan ja kartetaan, on kaikkein haavoittavinta. Jussi-Pekka tulee esiin milloin mistäkin, tai siis joku Jussin-Pekan näköinen tai oloinen: taustapeilissä autoa ajaessa tai lomamatkalla Turkissa, ja niinä hetkinä elämä taas murtuu. Hyvät fiilikset saattaa murskaantua salamana, kun näkee kadulla nuoren miehen, jolla on samanlainen t-paita kuin Jussi-Pekalla oli. - Mä sitkuttelen ja ajattelen, että kun päästään ajassa eteenpäin, me osataan laittaa palikat oikeaan järjestykseen. Ehkä kaikki koettu muuttuu vahvuudeksemme. Meillä on tiivis perheyhteisö, ja yhdessä käydyt keskustelut kantavat pitkässä juoksussa. Jussi-Pekka on joka puolella, tulee esiin mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Jussi-Pekka ei unohdu koskaan, eikä tarvitsekaan. Jussi-Pekka on minun lapseni aina. Heidi ja Anu ovat meidän onnemme ja pitävät meitä elämän syrjässä kiinni.
”Jussi-Pekka on joka puolella.” äKs
| 18
· 2 011
9
Teksti Taija Kolehmainen & Kuvat Max Steffansson
Pommi korsuun
Tasan viikko sitten tulleen ilmoituksen myötä jopa puolet M-realin työntekijöistä saatetaan irtisanoa. ÄKS seurasi tehtaan pääluottamusmies Keijo Konttisen viikon kulkua shokkiuutisen jälkeen.
Keskiviikko 2.11. Marraskuinen aamu on poikkeuksellisen lämmin, noin kymmenen astetta. Päivä valkenee harmaana. Pääluottamusmies Keijo Konttinen saapuu normaalisti töihin kello seitsemän Mrealin Äänekosken tehtaalle. Hän ei osaa edes arvailla, mitä päivä tuo tullessaan. Yhtäkkiä tulee kutsu tiedotustilaisuuteen. Aamuyhdeksältä pitää olla paikalla. - Silloin oli jo karvat pystyssä. Mutta mitään näin pahaa emme osanneet odottaa. Se oli kuin isku päin kasvoja, Konttinen murehtii uutista: pian Äänekoskella ei enää paperikone pyöri. Pörssiyhtiön ilmoitus iski tehtaan väkeen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oli kuva, että tehdas olisi menossa ylöspäin.- Helsingin herrojen mitta tuli ilmeisesti täyteen, Konttinen tokaisee. - Musta joulu on nyt tulossa. Tunnelmat ovat todella alhaalla, siitä ei pääse mihinkään. Mutta mitään katkeruutta ei porukoissa ole aistittavissa. - Töissä on paljon nuoria, velkaisia ihmisiä. Pääluottamusmiehenä pitää tietenkin lähteä siitä, että irtisanomisia tulee mahdollisimman vähän. Mielenilmauksena irtisanomisille työntekijät marssivat ulos M-realin porteista. Koneiden alasajo aloitettiin klo 16. - Se oli voimakas tahtotila, ei työntekijöitä olis pidätelly kukaan tai mikään. Pääluottamusmiehenä varmistin alasajoa kymmeneen asti yöllä. Siinä tuli pitkä päivä ja puhelimet jaksoivat soida jatkuvasti. Vaimokin soittelee päivällä, mutta kaiken kiireen keskellä Konttinen ei erityisemmin ehdi selittelemään, mitä on meneillään. Pysähtymään hän kerkeää vihdoin iltayöstä.- Vasta silloin tajusin kunnolla, missä mennään.
Torstai 3.11. Kolmen, neljän tunnin yöunien jälkeen Konttinen on jälleen matkalla tehtaalle. Kello ei ole edes viittä aamulla. Työntekijät todennäköisesti vielä nukkuvat kotonaan, koneet nimittäin käynnistyvät seuraavan kerran vasta perjantaiaamuna. - Tämä homma tulee uniin asti, mutta onneksi minulla on niin hyvät unenlahjat, Konttinen vitsailee hieman väsyneen kuuloisesti. Kaikesta huolimatta uusi aamu ei ole tuonut lisää valoa edellisen päivän shokkiuutiseen. - Olo on edelleen kuin olisi pölkyllä lyöty päähän. Kyllähän tämä masentaa ja ve-
10
tää apeaksi edelleen. Ja vaikka olen jo 17 vuotta käynyt töissä tehtaalla, niin eilinen oli koko urani raskain päivä, Konttinen kuvailee tuntojaan. Eikä lepäämään pääse edelleenkään. Seuraavaksi pitää alkaa miettimään, että miten tästä edetään. Konttinen valmistautuu yt-neuvotteluihin, jotka odottavat alle viikon päässä. - Tässä on paljon asioita, jotka pitää ottaa huomioon. Lakiasiat pitää olla tarkasti tiedossa. Minun pitää alkaa selvittää neuvottelun kuvioita useiden eri tahojen kanssa. Seuraavana päivänä riittää jälleen touhua, kun vehkeet laitetaan takaisin pyörimään. - Ei näitä paperikoneita ihan tuosta noin vaan sammuteta, se on monen tunnin urakka ja tarkkaa touhua, Konttinen selittää.
Perjantai 4.11. Väsyneen näköinen mies astelee M-realin pihalla. Päivä on pilvinen ja sadetta tihkuu välillä. Koneet käynnistyivät jo aamu kuudelta, kun työntekijät palasivat takaisin töihin M-realin porteista. Konttinen on tehnyt parin viime päivän aikana tunteja jo useamman työpäivän edestä. - Onhan tämä tilanne nyt jo hieman rauhoittunut, päästiin tänään tekemään taas kunnolla töitä. Tunnelmat sen sijaan ovat edelleen sekavat, kun ihmiset ovat tajunneet kunnolla kuinka ilkeä tämä tilanne on. Alkujärkytyksen jälkeen työntekijäpuoli on alkanut valmistautua yt-neuvotteluihin. Pääluottamusmiehen mukaan iskua yritetään pehmentää mahdollisimman hyvin muun muassa eläkeratkaisuilla. - Mutta tällaisia ratkaisuja ei voida tehdä riittävästi, joillekin tämä irtisanominen iskee kovastikin. Eihän tästä mitenkään hyvää juttua saada, mutta tämä on ainoa ratkaisu, Konttinen toteaa. Konttinen on juossut palavereissa ja ottanut yhteyttä niin yhdyshenkilöihin kuin tehtaan luottamusmiehiinkin. Myös ammattiliiton puolelta ollaan ohjeita kysytty. - Tämä on ihan ennennäkemätöntä Äänekoskella. Ei tässä laajuudessa ole ennen tehtailta porukkaa potkittu. Tai ainakin tilalle on aina tullut jotain uutta. Tässä on menossa pelottavat ajat, kun ei tiedä yhtään kuka lähtee ja kuka jää. Edessä on viikonloppu ja pääluottamusmiehelle pari päivää irtiottoa töistä. - Aion ottaa rauhallisesti ja nukkua kunnolla. Olen viikonlopun visusti neljän seinän sisällä, on sellasta rallia ollut tämä viikko, Konttinen huokaa.
18 · 2011
| Ä ks
Lauantai ja sunnuntai 5.-6.11. Keskiviikon uutinen ei erityisemmin muuttanut tai peruuttanut Konttisen suunnitelmia. Viikonloppu kului kuitenkin aiemmin suunniteltua tiukemmin kotona ja levon merkeissä. - Olin varmaankin hieman poissaoleva, mutta kyllä vaimo sen ymmärsi. Ei tullu känkkäränkkää. Ollaan keskusteltu asiasta kotona emännän kanssa. Lapset ovat vielä niin pieniä, etten ole heidän kanssaan asiasta edes jutellut. Viikonloppuna Konttisen puhelin antoi jo hieman edellisiä päiviä enemmän rauhaa. Muutama työkaveri soitteli ja halusi jutella tilanteesta. - Ihmiset haluavat tietää missä mennään ja jakaa tuntojaan. Ei tämä kenenkään mielestä helpolla lähde. Tietenkin on ollut puheita tehtaan kohtalosta, mutta emme osanneet arvata, että irtisanomisia tulee näin nopeasti. Odotimme, että yhtiö olisi katsonut tilannetta vielä muutaman vuoden, Konttinen toteaa. - Vielä on ihan mahdotonta sanoa, normalisoituuko tilanne lähiaikoina. Siinä pitäisi osata katsoa tulevaisuuteen, Konttinen tokaisee.
Maanantai 7.11. Edessä on jälleen paluu arkeen. Pääluottamusmiehen kiire jatkuu, kun edessä on viime hetken valmistautumiset yt-neuvottelujen alkuun. Päivällä ohjelmassa on oman porukan kanssa jutustelua. Pitää neuvotella kuinka työntekijäpuoli etenee asian kanssa. Vielä on paljon selviteltävää. Konttinen kertoo, että näin isoissa irtisanomisissa yt-neuvottelujen keston minimiaika on kuusi viikkoa. Tämän jälkeen työnantaja voi halutessaan päättää neuvottelut. - Työpaikan ilmapiiri varmasti tiukkenee mitä pidemmälle mennään. Toiset osaavat ottaa asian rauhallisemmin ja kevyemmin ja ajatella jo tulevaa, mutta kyllä tämä kaikkiin iskee kovaa. Itse olen nyt aika rauhallisin mielin. Meidän on pakko mennä eteenpäin. M-realin tehtaalla on hyvä ja tiivis yhteishenki. Konttinen uskoo, että nämä suuret irtisanomiset jättävät jälkensä työyhteisöön. - Varmasti moni minunkin hyvä ystävä joutuu ulos. Täällä on tutustunut väkeen, kun töitä tehdään ympäri vuorokauden. Työkavereita näkee välillä enemmän kuin emäntää! Kontinen heittää puoliksi tosissaan.
Tiistai 8.11. Viimeinen päivä ennen yt-neuvotteluja aukeaa harmaana. Konttinen hoitaa aamupäivästä juoksevia asioita. Kaiken keskellä normaaleja työtehtäviä ei voi unohtaa. - Teen täyspäiväisesti luottamusmiehen hommia, mutta nyt näiden irtisanomisten alla kaikki ylimääräinen laitetaan sivuun. Eikä työjutut rajoitu koskaan työpäivään. Minulla on aina puhelin auki ja siihen saa koska tahansa soittaa. Yt-neuvottelut ovat vasta alkutekijöissä. Keskiviikko aamuna pidetään aloituskokous, jossa päätetään neuvottelijat ja millä aikavälillä asiaa käsitellään. Konttinen kertoo tulevansa istumaan neuvottelupöydässä työntekijäpuolen edustajana. - Vaikka tämä pääluottamusmiehen virka joskus raskasta työtä onkin, en ole kertaakaan katunut. Välillä saattaa tulla epätoivon hetkiä, mutta tein valinnan heti alussa, että tehtävät hoidetaan vaikka mikä tulisi, Konttinen toteaa varmana. äKs
| 18
· 2 011
Katse eteenpäin Tasan viikko sitten Heikki Haimakaisen puhelin soi klo 10.30. Työkaverihan se siellä kilauttelee ja käskee mennä nettiin uutisia lukemaan. - Siinä mä valmistauduin just iltavuoroon. Kyllä tuli ihan pölkky-olo, että ei voi olla totta. On tottunut siihen, että savu nousee tehtaan piipusta, tottumus tuo turvallisuutta. Mitä nyt tapahtuu? Haimakainen meni töihin paperitehtaalle 17.1.1994 ja suoritti paperiteollisuuden ammattitutkinnon vuonna 2001. - Siihenkin mä olen jo tottunut, että oon tehtaalla töissä. Nyt on varmaan keksittävä jotain muuta, mutta sellaista, joka on mielekästä. Kunhan savu hälvenee, laitan mietintämyssyn päähän. Shokkiuutinen ei tullut yllätyksenä. Takana on ollut rankka puolitoistavuotinen, jolloin tehtaalla on koettu mullistuksia ja seurattu uutisia kynsiä purren. - On se käynyt mielessä, että ei me täällä voida olla turvassa, kun isoja tehtaita pannaan ympärillä kiinni. Ei tää tullut yllätyksenä, ei ainakaan minulle. Eniten huolestuttaa nuoret lapsiperheet, jotka ovat valkarahalla talon rakentaneet. Kun menee perusturva, on koko pakka sekaisin.
- Taloja on myynnissä paljon, ja varmasti tarjonta lisääntyy nyt. Hinnat putoavat, pankit odottavat rahojaa ja ylitarjonnan vuoksi myynti viivästyy. Mulla ei ole hätää, lapset ovat aikuisia, eikä mun tarvitse huolehtia kuin itsestäni. Toivottavasti työnantaja ottaa maalaisjärjen käyttöön irtisanomisten suhteen, inhimillisyyttä peliin pliis. Mä en pelkää potkuja, luulen, että hyvin käy, vaikka kävikin huonosti. Marjo Steffansson
Metsäjätti on kuin tarina Äänekoskelta M-realin ilmoitus irtisanomisista oli kova isku Äänekoskella. Yhtä kovan iskun koki aiemmin Törmälä, jonka vaneritehdas ajettiin lopulta kokonaan alas. Että mikä Törmälä? Pitäjä, johon sijoittuu Miika Nousiaisen uutuuskirja Metsäjätti. Törmälää ei siis oikeasti ole olemassa, mutta voisi olla – se voisi hyvin vaikka Äänekoski. Miika Nousiainen, onko Äänekoski Törmälän esikuva? - Joo ja ei. Äänekoskelta on varmasti jotain, mutta palasia on otettu 5-6 eri paikkakunnalta. Totta kai paljon Säynätsalosta, jossa vietin lapsuuteni ja myös Heinolasta, jonne sieltä muutimme. Vaimoni on kotoisin Kemijärveltä, jossa oli tilanne päällä kirjoitusvaiheessa. Isoveljeni taas on töissä vaneritehtaalla Ristiinassa. Metsäjätin henkilöiden elämästä ei puutu dramatiikkaa. Elämä pienellä puunjalostuspaikkakunnalla ei ole aina herkkua. - Olen sitä totta kai dramatisoinut. Minulla on oikeasti todella hyviä muistoja sekä Säynätsalosta että Heinolasta. Hyviä muistoja nuorena innokkaasti koripalloa harrastaneella Nousiaisella on myös Äänekoskelta.
- Kyllä siellä tuli käytyä monta kertaa Huimaa vastaan pelaamassa. Yleensähän se oli Riento-Huima piirin finaali! - Muistan että Huimalla oli yksi tosi paha vastustaja minun ikäluokassani, 1973 syntyneissä. Tummat hiukset, pitkä takatukka... Tuntomerkit johtavat Jyri Lehtoseen! Nousiaisen koripalloharrastus jäi Heinolassa, mutta elpyi uudelleen Helsingissä. Puulaakipelejä mahtuu ohjelmaan; siinä sivussa tulee yhä seurattua miten keskisuomalaiset koripallojoukkueet menestyvät. - M-realin ilmoitus oli ikävä uutinen. Elämää on silti näiden uutisten jälkeenkin, Nousiainen muistuttaa. - Metsäjättikin on mielestäni lopulta valoisa kirja, vaikka siinä synkistä asioista puhutaankin. Teijo Piilonen
11
Valoa synkkyyteen Vaikka paperikone suljetaan, tärkeintä on, että M-Real pysyy iskukunnossa. Mutta mikä on yhtiön vastuu jälkihoidosta, kysyy Timo Harakka.
harakka@txti.net
Äkseeraus
Äänekosken paperikoneen kohtalo sinetöitiin lopulta ulkomailla. Ensinnäkin amerikkalaiset kasinopelurit ajoivat maailman talouskriisiin, joka ajoi kysynnän ja hinnat alas. Toisekseen M-Realin omistamien Ranskan ja Saksan tehtaiden vaikeudet söivät myös koskelaisten eväät. M-Realin hienopaperiyksikön kannattavuus on ollut murheenkryyni jo vuodesta 2007. Tappiota on kertynyt jo arviolta 168 miljoonaa euroa. Katkera tosiasia on, että jos paperinteko olisi jatkunut Äänekoskella, ennen pitkää Äänekoskella ei olisi tehty mitään. Kyse ei ole laadusta eikä ammattitaidosta. Ne Äänekoskella ovat kunnossa. Mutta asiantuntijat ovat yksimielisiä: tuote ei kannata. Painopaperin kysyntä romahti 2009 noin 15 prosenttia, samalla sukelsivat hinnat. Kummatkaan eivät nousseet, eivätkä nouse. "Paperin tekeminen kokee saman kohtalon kuin ter-
M-REALIN MADONLUVUT
vanpoltto", täräytti haastattelemani pankin yritystutkija. Paperinteko siirtyy Ruotsiin, mutta tuskin pitkäksi aikaa. Kaikki analyytikot arvelevat, että Husumin tehdasta tehostetaan myyntikuntoon. Realisoitavaksi. M-Real on pakkausyhtiö, ja siinä lajissa menestyjä. Äänekoskella tehtävän taivekartongin näkymät ovat metsäteollisuuden yleisessä kurjuudessa poikkeuksellisen hyvät. "Pelastaako kartonki Äänekosken? Kyllä pelastaa", toteavat asiantuntijat. Talouskriisi notkautti pakkaustuotteiden kysyntää vain väliaikaisesti. Hinnatkin ovat palautuneet vanhalle tasolle. Kartongilla on jopa pienoinen boomi. Hyviä merkkejä on kolme. Ensinnäkin M-Real toimii järkevästi. Vaikeuksiensa keskelläkin yhtiö on huolehtinut investoinneista ja pitänyt osaamisen iskussa. Vaikka taivekartonki ei ole suoranaista high techiä, metsäteollisuuden saralla se on pitkälle kehitelty, lupaavan tulevaisuuden tuote. Toisekseen puukuidusta tehdyt pakkaustuotteet ovat pärjänneet uusiokuitupohjaisille. Varsinkin ruokapakkauksissa ja muissa hygieniatuotteissa Äänekosken tuotteet menestyvät. Ne edistävät kestävää kehitystä syrjäyttämällä muovi- ja öljypohjaisia materiaaleja. Imago on kunnossa. Kolmanneksi "tarjonnan rakenne on hyvä", kuten yritystutkijoiden kielellä sanotaan. Puukuitupohjaisia pakkaustuotteita tekevät M-Realin lisäksi vain muutamat, lähinnä Stora Enso ja ruotsalainen Holmen. Kilpailijoita rasittavat kannattamattomat toimialat. Nokia oli aikanaan monialainen kriisiyhtiö, kunnes se keskittyi - pakon edessä - yhteen tuotteeseen. M-Realin keskittymisstrategiaakin kaikki pitävät järkevänä ja uskottavana. Nyt siis vain pakkauksissa täysi hönkä päälle, myös Äänekoskella.
tuu jälkihoidosta. UPM panosti ennennäkemättömästi Voikkaalla ja Myllykoskella irtisanottujen työllistämiseen ja uusien elinkeinojen houkutteluun. Yhtiön, kunnan, maakunnan ja valtion yhteinen ohjelma on onnistunut kohtalaisesti. Voikkaan 670 irtisanotusta kokonaan työttömiä on 120, joista suurin osa eläköityy pian. Uudelleenkoulutetut ovat työllistyneet rakennus- ja hoitoaloille, toki usein määräaikaisuuksiin ja entistä huonommilla työehdoilla. Täysi katastrofi kuitenkin vältettiin. Kajaanissa UPM on satsannut peräti 30 miljoonaa euroa uudelleentyöllistämiseen, ja vajaasta 600 työntekijästä enää vain 50 on "vailla ratkaisua". Mikä on M-Realin panos? Kuntaministeri Henna Virkkunen on jo luvannut Äänekoskelle äkillisen rakennemuutoksen tukea. Kaupunki ja ely-keskus varmasti miettivät toimenpiteitä. Mutta on ennen kaikkea M-Realista kiinni, millaista toimintaa tehdasalueelle syntyy paperintuotantoa korvaamaan. Toistaiseksi M-Real ja Metsä-Botnia eivät ole kunnostautuneet "muutosturvassa" paikkakunnilla, joilta se on lopettanut tuotantoa. Se saa muuttua nyt. Yhtiön nettisivulla on kauniita sanoja yhteiskuntavastuusta - tosin englanniksi. Suomennettuna M-Real pitää "onnistumisen avaintekijänä" osaavaa henkilöstöä, joka toimii "positiivisessa ja turvallisessa" työympäristössä. Yhtiö "ymmärtää vaikutuksensa ympäröivään yhteiskuntaan". Tuotantolaitokset ovat "paikallisten yhteisöjen aktiivisia jäseniä", jotka tekevät monenlaista "paikallista yhteistyötä". M-Realilla on nyt miljoonan euron tilaisuus osoittaa aitoa aktiivisuutta ja yhteistyötä ja lisätä murheen keskelle positiivisuutta ja turvallisuutta. Äänekoski odottaa.
Selvää on kuitenkin, että vaikka koko maailma käärittäisiin koskelaiseen kartonkiin, menetetyt työpaikat eivät tule takaisin. Nyt on olennainen kysymys, mikä on M-Realin vas-
Timo Harakka
2010
2011
2012
2013
2605
2564
2108
2177
Käyttökate (m€ ja %)
305 (11,7)
207 (8,1)
211 (10,0)
238 (10,9)
Liikevoitto (m€ ja %)
146 (5,6)
- 99 (-3,9)
61 (2,9)
148 (6,8)
48
-168
-9
85
Liikevaihto (m€)
Voitto ennen veroja
Lähde: Nordea
N
yt viimeistään tiedetään, mitä M-Real tarkoittaa. Yhtiön toimiala on realisointi, omaisuutensa pakkomyynti. Viimeisimpänä realisoitiin Äänekosken hienopaperikone ja enintään jopa 180 työpaikkaa. Niin tyrmistyttävä kuin ratkaisu onkin, se ei voi olla täysin odottamaton kenellekään, joka on seurannut yhtiön rimpuilua. M-Real ilmoitti jo vuosia sitten, että se keskittyy pakkauskartonkeihin. Suomeksi se tarkoittaa, että muusta - myös hienopaperin tuotannosta - luovutaan. Milloin, oli ajan kysymys. Aika tuli nyt. Ei ehkä paljon lohduta, että hyvä kun sentään kartonkitehdas jäi. Mutta vielä viisi vuotta sitten veikattiin, että koko M-real joutuu konkurssiin. 2,5 miljardin euron velat ylittivät oman pääoman ja toiminta oli pysyvästi tappiollista. M-Real välttyi Kreikan kohtalolta siten, että se myi hienopaperituotannon Sappille hyvään hintaan ja osakkuusyhtiö Metsä-Botnia luopui uruguaylaisesta Fray Bentosin sellutehtaasta. M-Real on tienannut enemmän rahaa realisoimalla kuin teollisella tuotannolla.
M-Realin osavuosikatsaus tuotti karvaan pettymyksen. Lähitulevaisuuden ennusteetkaan eivät ole ruusuisia. M-Realin on pantava kaikki yhden kortin varaan, aivan sananmukaisesti.
12
18 · 2011
| Ä ks
- TESTAA
Mielenvalmennuksesta voimaa arkeen
A
arrekartta – luo unelmasi todeksi -kurssin esite lupaa minulle työkalut tehdä arjestani antoisampaa. Lupaukset unelmien löytämisestä ja niiden saavuttamisesta kuulostavat suurilta. Mitä tämä on? Mihin olen lupautunut? - Ihan tähän alkuun haluan sanoa, että tässä ei ole kyse mistään hokkuspokkuksesta, lausuu kouluttaja Tea Heinola. Yleensä Heinola vetää Aarrekartta-yksilövalmennusta isommille ryhmille, mutta tällä kertaa Hirvasen kyläkoulun pienessä ruokalassa istuu kolme ihmistä. - Tällainen elämänvalmennus on uusi juttu varsinkin täälläpäin Suomea. Ihmiset arkailevat, kun eivät tiedä, mistä on kyse, Heinola jatkaa. Aarrekartassa on kyse alitajunnan ja tietoisen mielen yhteistyöstä. Kurssin tavoitteena on Heinolan kertoman mukaan saada mielikuva omista unelmista ja hyvästä elämästä niin kirkkaaksi, että se alkaa vaikuttamaan elämään. - Omiin unelmiinsa pitää keskittyä ja niitä pitää ajatella aktiivisesti. Silloin alitajunta alkaa työskennellä niiden saavuttamiseksi, Hei-
nola selventää kurssin psykologista taustaa. Järkytyn suuresti, kun nainen takanani paljastaa, ettei hän oikeastaan unelmoi. Heinolan mukaan on aivan normaalia, etteivät ihmiset kauheasti unelmoi tai haaveile. - Tämän kurssin pitäisi auttaa teitä löytämään uusia mahdollisuuksia ja haaveita, Heinola rohkaisee meitä. Aluksi Heinola ohjaa meille rentoutumisharjoituksen. On yllättävän vaikeaa rentoutua ja olla ajattelematta kaikkia keskeneräisiä töitä. - Kuvitelkaa minkälaista on, kun teillä on hyvä elämä. Mitä te kaipaatte hyvään elämään? Eläkää jo mielessänne sitä hetkeä, Heinola ohjeistaa meitä. Seuraavaksi saamme eteemme kasan aikakausilehtiä ja pahvit, joille on tarkoitus kerätä aarrekartta omista haaveista lehtien kuvia käyttämällä. Aherramme lähes kaksi tuntia. Keräämme kuvia ja kirjoitamme ohjaajamme ohjeiden mukaisesti kirjeen itsellemme. Lopuksi Heinola vielä ohjaa meille tilanteen kuvittelun. - Nämä kolme erilaista metodia palvelevat erilaisia ihmisiä. Joku oppii parhaiten kuvien
- Yksittäisten ihmisten lisäksi myös monet yritykset hyödyntävät Aarrekartta-koulutuksia työpaikoilla. Metodi auttaa työntekijöitä sitoutumaan työhönsä, kouluttaja Tea Heinola kertoo.
avulla eli visuualisesti, toinen kuuntelemalla eli auditiivisesti ja kolmas tuntemuksellisesti eli kinesteettisesti, Heinola selventää. Aarrekarttaa pitää Heinolan mukaan tutkiskella päivittäin ja omia unelmiaan on uskallettava seurata. Heinola teki itse aarrekartan ensimmäisen kerran vuonna 1995. Hänen ylös laittamansa unelmat toteutuivat kaikki. Tästä innostuneena Heinola kouluttautui lopulta Aarrekartta-kouluttajaksi vuonna 2009. Kurssikaverini Katri Rautiainen työskentelee myyjänä. Hän tuli etsimään kurssilta lisää positiivisuutta arkeensa. - Jokainen voi tehdä elämästään parempaa. Mahdollisuuksia ja haaveita on etsittävä. Olen saanut uusia ajatuksia ja huomannut, että pienilläkin asioilla saa parannettua arkea. Kyllä tämä ehdottomasti oli kolmen tunnin arvoista, Rautiainen sanoo.
Myös toinen kurssilainen Riitta Nahkala löysi jälleen koulutuksen avulla unelmia itselleen. - Itsensä kadottaa helposti työn lomassa ja mahdollisuudet vain lipuvat ohi, Nahkala kuvailee. Kouluttaja Tea Heinolan mukaan on tärkeää välillä keskittyä itseensä. Perheen ja työn lomassa omat unelmat jäävät helposti takaalalle. - Oma positiivinen elämänasenne auttaa jaksamaan arjessakin paremmin, Heinola neuvoo. Nyt oma aarrekarttani roikkuu eteisessä muistuttamassa minua unelmistani. Ehkä saan toteutettua ne tulevaisuudessa. Toivottavasti. Taija Kolehmainen
MUKAVIN TAPA HANKKIA NOKIAN HAKKAPELIITAT? RTAINEN MONINKEOITTAJA! TESTIV
www.vianor.f i
MUISTA MYÖS AUTOHUOLTOPALVELUMME!
Matkapuhelimesta soitettaessa 0,0828 e/puh. + 0,1704 e/min (alv. 23 %). Lankapuhelimesta soitettaessa 0,0828 e/puh. + 0,0595 e/min (alv. 23 %).
äKs
| 18
· 2 011
Member of Nokian Tyres
13
ÄKSY MIE S
Isäaine
O
pettaja sanoo, että nyt kirjoitetaan aine isästä. Minä kuulen, että ainelisästä. Olen kirjoittanut jo monta vetävää lausetta, kun tajuan, etten ole tajunnut taaskaan ohjeita. Siinä olen tullut isääni. Sekään ei tajua kaikkia asioita, mitä sille puhutaan. Eikä se lue ohjeita eikä kuuntele neuvoja. Se sanoo, että elämä on liian lyhyt manuaalien lukemiseen. Joudun kumittamaan melko lailla hyvää tekstiä pois. Se harmittaa, sillä vetävän tekstin tekeminen ei ole helppoa, kun opettaja puuskuttaa niskaan. Sitten muistan taas isäni. Sekin joutuu purkamaan hökötyksiä, joita se omin päin rakentaa. Ne häiritsevät äidin esteettistä silmää. Rakennustarkastajakaan ei niistä tykkää. Se sanoo, että ansoilla pyytäminen on nykyään kiellettyä. Nyt opettaja huomaa, etten minä keksi yhtään vetävää lausetta isästä. Opettaja antaa lisäohjeita. Se pyytää muistelemaan hauskoja hetkiä, joita isä on tuottanut. Siitä vinkistä minä muistan, miten
isä putosi kerran lumikolan kanssa katolta. Isä ei ollut sitonut itseään köydellä kiinni, vaikka äiti oli sitä vannottanut tekemään niin. Isä on semmoinen, että se vaan yltyy jos sitä komentaa. Siksi sen mielikappale on Frank Sinatran My way. Ja siksi sillä on välit äidin sukuun ja luita poikki. Taas opettaja katsoo huolissaan minua. Kertokaa isän sankariteoista, opettaja yllyttää. Minun isäni on korpraali. Se lukee isän sotilaspassissa. Isällä on sotilaspassi aina vetovalmiina ylälaatikossa, vaikka armeijasta on aikaa jo vuosikymmeniä. Isä muistaa vieläkin rynkkynsä numeron, mutta ei muista ikinä hääpäiväänsä eikä sitä, millä luokalla minä olen. Siitä on todisteet olemassa. Kun äiti oli viime keväänä kipeänä, se laittoi isän vanhempainiltaan. Isä meni väärälle koululle. Siellä oli sen kavereita pelaamassa koripalloa. Isä lähti niiden kanssa saunailtaan, vaikka sillä ei ollut edes pyyhettä matkassa. Seuraavaan vanhempainiltaan isä osasi perille. Se astui rehvakkaasti luokkaan
ja otti tilan haltuun. Se teki lennokkaita ehdotuksia 6B:n ideariihessä ja ilmoittautui luokkaretkitoimikunnan projektipäälliköksi. Sääli vaan, että minä olen vasta neljännellä luokalla. Ilman isän apua olisin kasin oppilas. Isän ansiosta vedän korkeintaan kutosia kaikista aineista. Kun isä auttoi minua kotiaineessa, minä jouduin lukihäiriötestiin. Ja kun isä korjaili minun englanninläksyäni, opettaja epäili minun omaksuneen jonkun Australian aboriginaaliheimon kielen. Kerran isä kuittasi historiankokeen. Minä sain siitä hyvästä jälkkäriä, koska opettaja piti varmana, että minä olen väärentänyt allekirjoituksen. Ei kellään aikuisella voi kuulemma olla niin alkeellista käsialaa, opettaja väitti. Niin kuin pätkä karhunlankaa olisi heitetty hangelle. Äiti sanoo, että isä on parhaimmillaan silloin kun se nukkuu. Kai se niin on, kun tarkemmin ajattelee. Reijo Honkonen
Ruokasaarnaaja
Vas taukset:
Lisä(ä)aineita!
Vastaukset sivulla 7 esitettyihin Äksymyxiin:
K
un alkuperäinen puhdas ja ravinteikas ruoka prosessoidaan, niin se menettää hienon makunsa ja kaikki parantavat ominaisuutensa, jotka teollisuus korvaa sitten arominvahventeilla, emulgointiaineilla, makeutusaineilla, sakeuttamisaineilla, säilöntäaineilla, happamuudensäätöaineilla, paakkuuntumisenestoaineilla, kiinteytysaineilla, stabilointiaineilla, pintakäsittelyaineilla, väriaineilla ynnä muilla taikajauheilla. Kaikki on kiinni rahasta. Ruokateollisuus säästää luonnollisista raaka-aineista viimeiseen asti käyttäen kaikki mahdolliset keinot tuloksen tekemiseen. Sanomatta selvää lienee se, että tuotteeseen yritetään lisätä vettä ja muuta ylimääräistä litkua niin paljon kuin mahdollista. Samalla tavalla toimitaan myös kosmetiikkateollisuudessa ja huumeiden kohdalla. Moska täytyy saada kaupaksi ja vain raha ratkaisee ja voiton maksimoiminen on tärkein arvo. Kun kerta lisäaineet ovat ihan laillisia, niin eikö huumeet, alkoholi ja tupakkakin pitäisi olla? Siis ihan missä vaan nautittuna ja mihin aikaan tahansa. Röökiä voisi vetää samalla, kun nauttisi 20:tä lisäainetta sisältävän ”herkkulounaan”. Ja miksei siinä samassa voisi hörpätä pullollisen kolmen tähden jaloviinan kahvin kera. Päivän huumepiikin voisi pistää siinä samassa kuin insuliiniannoksenkin. Näin tulisi tasapuolisesti rääkättyä ihmiselämälle elintärkeitä elimiä ihan laillisesti, muutenkin kuin syömällä. Miksi myrkyllisen ruoan syöminen on yksinään laillista? Evirakin (elintarviketurvallisuusvirasto) on tästä kaikesta aikalailla pihal-
14
la. Lisäaineita tutkitaan vain yksittäisinä aineina. Entä jos tulee ”nauttineeksi” parikymmentä lisäainetta päivittäin. Mikä on yhteisvaikutus? Kuinka ihmiskehon jätteenpoistojärjestelmä tähän reagoi? Lisä- ja torjunta-aineruokailu takaa sen, että emme elä terveesti vaan kuolemme hitaasti, niin kuin kuolemme tupakkaan ja viinaankin. Se ei tapahdu hetkessä, mutta tapahtuu kumminkin. Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka sinänsä. Matkan pituuteen voi jokainen kuitenkin vaikuttaa. Kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi, sallittiin EUlainsäädäntöön mukautuen aikaisemmin kiellettyjen atsovärien käyttö. EU:ssa on voimaa! Ruotsin hallitus ilmoitti EU:n komissiolle, ettei se tule sallimaan atsovärien käyttöä elintarviketeollisuudessaan. Jos kaikki lisäaineet, kemikaalit, ym. laitettaisiin injektioruiskuun kaupanhyllylle myytäväksi, niin tuskin niitä kukaan ostaisi, muutama elämäänsä kyllästynyt korkeintaan. Mutta kun niillä ”maustetaan” ruoka, niin johan kauppa käy. Natriumglutamaatin poisto elintarvikkeista on huikea suoritus ruokateollisuudelta. Nykyään natriumglutamaatti esiintyy nimellä hiivauute, torulahiiva ja kalsiumkaseinaatti. Eli glutamaattia ei poistettu elintarvikkeista, vaan nimettiin se uudelleen. Nerokasta. Jos on pakko syödä vaarallisia lisäaineita, niin jokaiselle aineelle erikseen olisi määriteltävä myös poistoaine. Lisäaineet mitä suurimmalla todennäköisyydellä kertyvät elimistöön aiheuttaen vakavia sairauksia.
Mikäli ei tiedä E-koodikielestä mitään, niin kannattaa opiskella aiheesta vähintään approbatur-kurssi itse, koska ainakaan vielä sitä ei missään oppilaitoksessa voi opiskella. Kuluttajalta vaaditaan melkoista mielenkiintoa, mikäli haluaa selvittää noin 350 lisäaineen haitat ja hyödyt. Jokaisen ihmisen kohtalo riippuu enimmäkseen heidän tavastaan ruokailla. Jokainen voi kaivaa ”haarukalla hautaansa” tai sitten ei. Pelottavinta tässä on se, että sen voi tehdä tietämättään. Jos joku haluaa tehdä sen vapaaehtoisesti, niin siitä vaan. Henki ei lähde hetkessä, vaan se lähtee pikkuhiljaa. Tulevaisuudessa uskon, ettemme enää tarvitse lukulaseja tai suurennuslaseja kauppareissulla. Ihmistä alistava ja suuruudenhullu ruokateollisuuden aikakausi alkaa olla finaalissa. Vähemmän on enemmän. Jari Rossi Keittiömestari
1. a (Ravintola Kallio toimii vain kahdella paikkakunnalla: Laukaassa ja Äänekoskella) 2. c (Laaja-Artin emäntänä toimi taiteilija Maisa Kivi) 3. b (Hohto. Kyse on Hiskinmäen palloiluhallin alakerrassa sijaitsevan keilahallin hohtokeilailusta) 4. c (Jäähalli valmistui syksyllä 1993) 5. d (186 opiskelijaa aloitti koulutyönsä POKEn edeltäjässä 16. syyskuuta 1963) 6. a (herrat ovat olleet 1965 perustetun Suolahden Kamerat -seuran puheenjohtajia) 7. c (nuorisokeskus Spotin pihassa Kotakennääntiellä on vanha lentokone) 8. b (Karomäki oli ykkönen, kun Helsingissä järjestetyssä Kuljetus-Logistiikka 2003 näyttelyn yhteydessä kilpailtiin puunkuormauksen SM-tittelistä) 9. d (konginkankaalainen lintuharrastaja Kalle Hiekkanen bongasi pikkusirkun Hirvaslahden rannalta. Pikkusirkku on Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen 303. lintulaji) 10. b (Sulander käväisi opettajana Sumiaisissa ennen lopullista siirtymistään liike-elämään)
18 · 2011
| Ä ks
30-vuotisjuhlakonsertti
MATKAN TEHNYT OON la 12.11. klo 18 Suolahtisalissa Liput 20/15/10 €, sis. väliaikatarjoilun (liput ennakkoon kuorolaisilta ja kulttuuritoimistosta 2€ halvemmalla)
Uusintakonsertti ke 23.11. klo 19 Valtuustosalissa. Liput 15/10/8 €. Vuokrattavana
YKSIÖ Suolahti
p. 050 570 9400
Seuraava ÄKS 23.11. www.aksa.fi
äKs
| 18
· 2 011
15
Missä kunnossa ovat yrityksesi
markkinointimateriaalit? ”Ai niinku esitteet ja kotisivutko? Ei kai niitä tarvita, kun meillä on matkapuhelin ja firman logo auton kyljessä ja yrityksen seinässäkin?”
”Käyntikortteja tarvittaisiin ... ja lomakkeita ja uudet kotisivutkin. Tarkemmin ajatellen myös suorakirjeen voisi suunnitella, painaa ja vaikka jakaa asiakkaille.”
”Suututtaa niin vietävästi, kun kaikki matskut ovat retuperällä. Saako sitten asiakaslehden tai facebook-yrityssivut avaimet käteen -periaatteella?”
Kyllä niitä tarvitaan! Esite on hyvä keino kertoa mitä yritys on ja mitä se tekee. Kotisivujen käyttäminen markkinointi- ja palautekanavana sekä yrityksen markkinointiviestintään on nykyaikaa.
Nuo kaikki on helppo hoitaa! Käyntikortteja ja myös lomakkeita saa helposti digipainossa, suorakirje painetaan offsetilla ja toimitetaan jakelijalle. Uudet kotisivut valmistuvat jopa alle parissa viikossa.
Kyllä saa, suunnittelusta valmiiksi asti! Asiakaslehti on edustava tapa markkinoida. Facebook on tulevaisuudessa yhä merkittävämpi kanava myös yritysten viestinnässä.
Ota yhteyttä ammattilaisiin. Homma hoituu! Mainonnan monet kanavat tarjoaa:
Keski-Suomen Painotuote Oy Teollisuuskatu 7, Äänekoski (014) 518 1400 • www.kspaino.fi
Mainostoimisto AD Alfred www.ad-alfred.fi • 0500 795 275