6 minute read

Suorasuinen vauhtimimmi

Juliet Jonesin Sydän Elovapinaan

Pullinen

Tarja syntyi perheensä iltatähdeksi helmikuun 26 päivä vuonna 1964. Lapsuudenkodin maisemat ovat kuin postikortitsta - jos oikein tarkennetaan, niin Suolahden kirkon alttaritaulusta, sillä kuva on maalattu Tarjan kodin pellolta, jossa Suojärvi kimmeltää kesäauringossa ja Kirppuvuori kurottelee kohti taivasta. Vaneritehdaskauppalasta ei näy merkkejä kodin pihapiirissä, jossa navettaa asuttavat lehmät, porsaat, kanat ja hevonen. Ja kotona on 11 sisarusta odottamassa perheen pienintä.

– Ollessani kaksivuotias jäi isäni mopollaan auton alle ja kuoli. En koe kärsineeni isättömyydestä, sillä olihan minulla kuusi veljeä. Sisarukseni ovat minua sen verran vanhempia, että heillä on minun ikäisiäni lapsia. Täytyy myöntää, että olen aina tiennyt paikkani auringossa. Minulle on kerrottu, että olin isän lellikki sen kaksi vuotta mitä ennätin olla.

Sisarusten lapset tulivat kesäksi maalle Lehtolaan joten leikkikavereista ei ollut pulaa. Talossa asuivat myös täti ja setä sekä mummo. Lehtola oli alunperin Suojarinteen alueella, mutta se siirrettiin kivenheiton päähän. Lehtorinteen asuinalue on saanut nimensä Tarjan kotitilalta.

– Olen asunut monen sukupolven keskuudessa ja uskon, että sieltä kumpuaa sosiaalinen luonteenpiirteeni ja se, että olen mielelläni ihmisten kanssa tekemisissä. Perheemme lahjoitti maat Suojarinteen rakennuksille.

Isä Eino ja äiti Tellervo olivat tehneet kahdesti evakkomatkan Suolahteen ja asettuivat sinne. Iso maalaistalo oli idyllinen mutta työtä riitti aamusta iltaan vuoden jokaisena päivänä. Pullisten peltoja oli silmänkantamattomiin.

– Ja mulla oli pupuja ja kissoja sekä koira ja ulkoilutin pelloilla vasikoita. Jos voisin kuvata lapsuuttani sanalla, niin se oli pullantuoksuinen.

Tarja harmittelee, ettei sellaista elämää ole enää. Ei edes maalaistalon lapsilla.

– Elämä oli kuin satukirjasta.

Tarjalla on suuri suku ja hänen äidillään huikeat 36 lastenlasta.

– Joulut olivat täydellisiä ja siksi rakastan jouluja. Lahjoja tuli pyykkikorillinen ja vanha päiväkirjamerkintä kertoo, että sain kerran joulupukilta 38 pakettia! Sukset oli paras lahja ja pehmeät paketit avattiin viimeisenä.

KOULUTIEN koittaessa alkoi elämässä uusi luku, kun reviiri laajeni ja kaveripiiri kasvoi.

– Kotona puhuttiin karjalan murretta ja opin pian, että luokassa ei sanota mie ja sie. Kun tulin koulusta kotiin, sanoin äidille, että mun on opittava puhumaan ihmisten kieltä. Koulukiusaamista oli ja myös opettaja oli siinä osallisena. Pärjäämään piti oppia jo varhain ja koen sen olleen omalla tavalla kasvattavaa. Meillä oli ihana luokka ja tein ison työn kun jär- jestin luokkakokouksen Hankalaan. Nyt haaveilen, että kokoontuisimme yhteen kokonaisen vuosimallin 1964 voimalla.

Tarja kertoo olleensa vilkas jo lapsena. Karjalainen luonteenlaatu puskee pintaan myös silloin, kun pitää - tai saa - järjestää jotain. Silloin pöydät notkuvat kun juhlaan panostetaan kunnolla.

Partioharrastus alkoi jo varhain. Vuonna 1971 liittyi Tarja Suopartion Glåbbarit vartioon.

– Ja pidämme yhä yhtä. Tarkoituksena on lähteä yhteiselle 60-vuotismatkalle. Partio vei paljon aikaa ja antoi vielä enemmän: oli leirejä, retkiä ja yöherätyksiä Myllärillä. Muistot ovat rakkaita.

PERUSKOULUN jälkeen tuli eteen kauan haaveiltu parturi-kampaajan koulutus. Ensin Tarja lähti kesätöihin lastenhoitoon Jyväskylään - ja jäi sinne vuodeksi.

– Olin päättänyt jo kolmevuotiaana mikä minusta tulee isona. Poikaystävä lähti Kajaaniin armeijaan ja minä pääsin Kainuun ammattikouluun. Se vasta hauskaa aikaa oli, vaikka tulikin ero poikaystävästä ja alkoi kommuunielo neljän opiskelukaverin kanssa. Siinä räiskähteli ja leimusi, mutta edelleen ollaan ystäviä.

Valmistumisen jälkeen vuonna 1985, lähti Tarja Kyyjärvelle töihin äitiysloman sijaiseksi.

– Aika oli ihanaa, pidin partioita ja osallistuin moneen. Mutta sanotaan kauniisti, että Siperia opettaa. Jos kävin illalla lenkillä, niin koko kylä tiesi vaikka en ollut nähnyt ketään missään. Lisäksi minua yritettiin naittaa jokaiselle poikamiehelle.

Tarja tuli takaisin Suolahteen ja avasi oman liikkeen alumiintaloon. Peikonpään synty on kirjattu allakkaan päivämäärälle 15.7.1986.

– Elinkeinoasiamies kannusti sanoilla: älä missään nimessä perusta tänne kampaamoa, sillä niitä on jo riittävästi. Ensimmäinen asiakas tuli sisään, vaikka en ollut vielä liikettäni avannut. Leikkasin tämän pienen pojan hiukset remontin keskellä ja hän käy minulla yhä asiakkaana. Pääsin sitten uuteen liiketaloon Asemakadun varteen jossa viihdyin kunnes muutin liiketoiminnan Äänekoskelle, Torin kulmalle, jossa viihdyin 20 vuotta. Uusittu Peikonpää löytyy nyt Kauppakadulta, Torin toiselta laidalta.

Tarja meni naimisiin vuonna 1991 sai kaksi lasta ja asutti rintamiestaloa entisen Pässinran varressa.

– Jasmina syntyi vuonna 1992 ja Janina vuonna 1997. Ero tuli kuopuksen ollessa puolivuotias.

SINKKUELMÄÄ ja yh-äitiyttä kesti kahdeksan vuotta. Tarja toimi yrittäjäjärjestössä, Keski-Suomen yrittäjissä, Rotareissa ja Kennelkerhossa sekä vahvana vaikuttajana Huiman naiskoripallossa sen kulta-aikoina.

– Keskityin työhön ja lapsiin. Olen ollut vuodesta 2006 lähtien rikos- ja riita-asioissa sekä lähisuhdeväkivallassa vapaaehtoinen sovittelija. Sitä ennen toimin Mobilen kriisipuhelimessa vastaajana. Olisin halunnut jatkaa siinä, mutta olen liian empaattinen.

Politiikka avasi uuden näköalapaikan kaupungissa. Ensimmäiset vaalit olivat kuntavaalit vuonna 2012, jolloin avautui varavaltuutetun paikka Kokoomuksen riveissä.

– Nyt olen toisen kauden valtuutettu. Kokoomus valikoitui puolueeksi, kun pyydettiin mukaan. Tietenkin pitkä yrittäjyys ja omat arvot vaikuttivat valintaan. Kun tulin mukaan, oli henki hyvä, mutta ei kuitenkaan todellinen, sillä politiikan raadollisuus ja kuppikuntaisuus tuli nopeasti selväksi. Ikävä kyllä tämä näyttää olevan vallalla monessa ryhmässä. Tämä on jaksanut hämmästyttää minua. Välillä on tullut tunne, haluanko olla tällaisessa toiminnassa mukana. Haluan olla tekemässä kuntalaisille parhaita ratkaisuja, enkä ole ajamassa omaa agendaani. Kaikkea ei voida saada ja demokraattisesti tehtyjen päätösten kanssa on opittava elämään. Pitää muistaa, että Äänekoskella on 18 000 mielipidettä. On otettava järki käteen, mihin meillä on varaa ja mitä on järkevää ylläpitää. On hurjaa, että meillä joudutaan säästämään kouluissa ja päiväkodissa ja pian henkilöstössäkin, mutta toisaalla halutaan säästää Suolahtisali, joka ei ole edes kaupungin omistuksessa.

TARJA ON tuntenut Jannen pitkään ennen kuin romanssi roihahti. Naimisiin mentiin telkkarihäissä vuonna 2018 Nelosen ohjelmaformaatissa Neljät häät.

– Parisuhteiden tuottama epäonnistumisen tunne teki minusta jopa kyynisen ja Janne sitkeällä työllä sai minut taas uskomaan rakkauteen. Olen oppinut Jannelta paljon. Janne on opettanut minut tuntemaan ja siitä olen aivan valtavan kiitollinen. Janne kiittää minua siitä, että olen opettanut hänet puhumaan. Yhteinen harrastus on matkailu. Olemme mukana Hietaman teatterissa, Janne rooleissa, minä kuiskaajana ja viimeisessä proggiksessa toimin apulaisohjaajana. Haastattelua tehdessä urakoivat Janne ja Tarja yhdessä uutta liiketilaa.

– Siitä tulee tosi kiva, höystettynä hopeisilla ovenkarmeilla.

Tarja Pullinen s. Suolahdessa 26.2.1964, asuu Äänekoskella

Naimisissa, kaksi lasta yrittäjä, kaupunginvaltuutettu, sovittelija, Ala-Keiteleen kennelkerhon puheenjohtaja

Rakastaa: perhettä

Inhoaa: selkäänpuukottamista

Henkilö: Janne ja lapset

Eläin: koira ja kissa

Ruoka: kunnon pihvi

Juoma: lonkero

Elokuva: Disneyn piirretyt

Kirja: helppo ja romanttinen lomalukeminen

Paikka: koti

Musiikki: Cheek ja kaikki suomalainen

Motto: Elä nyt eikä sit ku.

Onnea on paikallinen palvelu omalla kylällä

Panostamme paikalliseen palveluun lähellä sinua. Voit asioida puhelimessa, verkossa tai paikan päällä – omistaja-asiakkaana sinä päätät!

Äänekosken elämänturvaajat palvelevat maanantaista tiistaihin klo 13–17 ja keskiviikosta perjantaihin 9–12.

Muina aikoina ajanvarauksella p. 014 574 3000.

Tervetuloa käymään!

Reimari

Kommondorin tervehdys

Pitkä odotus on kohta ohi, kun Keiteleen jäät alkavat pikkuhiljaa sulaa auringonsäteiden loistaessa. Innokkaimmat ovatkin jo laskeneet veneet järveen, ja osa kaivaa pressujen alta aluksia esille. Toivottavasti säät suosivat meitä veneilijöitä! Muistetaanhan myös turvallisuus sekä kanssakulkijat vesillä.

Mukavaa veneilykesän odotusta ja järvellä tavataan!

Ystävällisin terveisin, Petteri Laahanen

Sihteerin tervehdys

Jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, niin lukiessasi tätä Reimaria, on suurin osa veneistä jo järvessä ja ensimmäiset reissut tehty. Itsellänikin oli tavoite vene vesille vapuksi! Mitenköhän kävi?

Vuosi vierähti taas ja pieniä muutoksia seuran toimintaan tuli tietohallinnon osalta. Siirryimme jäsenrekisterinä käyttämään FloMembers jäsenrekisterija laskutusohjelmaa. Ensimmäinen laskutus saatiin suoritettua sähköpostitse ja paperisena niille, joiden sähköpostiosoite ei ollut tiedossamme. Järjestelmä täyttää meidän sille asettamat vaatimukset ja on ihan helppokäyttöinen. Ja kuten todettua, niin nyt siirryimme laskuttamaan sähköpostitse niiden osalta, joilta osoite on tiedossa.

Muistutuksena vielä kuitenkin, että jos sait laskun paperisena, niin lähetä sähköpostiosoitteesi ja mielellään puhelinnumerosi osoitteella sihteeri@alakeiteleenpursiseura.fi. Sähköposti osoite voi

VENEILIJÄT HOI!

Eskaaderi Päijänteelle 2023

Ala-Keiteleen Pursiseura järjestää eskaaderin kesällä 2023 Päijänteelle. Aikaisempina kesinä järjestetyt eskaaderit ovat saaneet kiitosta osallistujilta ja uuden reissun perään on tullut kyselyjä.

Edelliset matkapurjehdukset ovat suuntautunut Savoon päin, nyt nokat käännetään etelään ja kohti Päijännettä. Eskaaderin ideana on matkata yhdessä veneillen ja kohteisiin tutustuen. Tälläkin reissulla on jo katsottuna hienoja paikkoja, joissa pysähdymme ja tutustumme Päijänteen kauniiseen vesistöön sekä luontoon yleensä. Melko varmasti käymme vierailemassa jonkun Päijänteen pursiseuran tukikohdassa. Mää- ränpää voisi olla Lahti, mutta varmaan todennäköisemmin Korpilahti. Lopullinen matkasuunnitelma julkaistaan hyvissä ajoin ennen reissua. Laita siis ajankohta 21-27.7.2023 kalenteriin! olla myös perheenjäsenen, jos omaa ei satu olemaan.

Mukaan ovat tervetulleita kaikki veneilijät! Ei tarvitse kuulua pursiseuraan. Lisätietoja Eskaaderista tulee pursiseuran nettisivuille alakeiteleenpursiseura.fi.

Toivotan kaikille mukavaa ja aurinkoista veneilykautta! Muistetaan turvallisuus ja kanssaveneilijät. Ehkä nähdään kesän Eskaaderilla!

AKPS sihteeri Jani Lumiaro

Myydään Suolahden satamasta pieni yksiö 24m2 edullisesti.

Iso lasitettu parveke, yhtiövastike vain 70€

Puh. 0400 647 550

TALOUSHALLINTOPALVELU LEILA

Kellosepänkatu 21, 44200 Suolahti puh.040 835 2567

Keiteleentie 9, Suolahti, (014) 542 307 tarjoaa viihtyisän asuinympäristön Keitele -järven tuntumassa ja kaupunkikeskuksen palvelut. Lisätietoja kaupungintalon vaihde 014 4597 411 tai nettisivut www.viitasaari.fi