Supernainen suorittamaan

Polmion Sirkka ja Martti saivat esikoistyttären, joka sai myöhemmin kasteessa nimen Arja. Elettiin heinäkuuta 1960 ja koko Suomi seurasi jännittyneenä Bodomjärven murhien poliisitutkintaa. Syntymäkoti oli Rotkolassa ja kun Arja oli muutaman vuoden ikäinen muuttui osoite Pakokankaalle. Isä-Martti kävi töissä tehtaalla ja Sirkka-äiti hoiti kotirouvan virkaa.

– Isä ja äiti ostivat talon ja sieltä Kovalan metsistä on ne rakkaimmat lapsuusmuistot. Kun aloitin koulutien sain veljen, Jarmon ja myöhemmin, ollessani 13-vuotias syntyi perheeseemme vielä Maarit, ja häntä hoidin kuin omaa vauvaani.

Arja kertoo lapsuutensa olleen poikavaltaista, sillä naapureissa kun ei ollut tyttöjä, joiden kanssa leikkiä nukeilla.

– Opin seisomaan nyrkit pystyssä. Onneksi mä viihdyin yksin enkä sitten osannut potea kaveripulaa. Uimaranta oli lähellä ja kesät menivät järvessä lotratessa. Pihapiirin kainalosta löytyi iso puupino, jonka päällä tykkäsin istuksia ja miettiä. Teininä puupino tarjosi hyvän suojan tupakan polttoon.

Arja kertoo kuinka lapsuus loppui isän ja äidin repivään ja vaikeaan eroon.

– Maarit oli vain puolivuotias kun hän ja äiti muuttivat Suolahteen äidin sisaren luokse asumaan. Se oli minulle aivan kamala juttu. Koin, ettei minusta välittänyt kukaan ja siirryin Äänekosken kaduille. Olin kavereiden luona yötä ja milloin missäkin. Tätä vaihetta kesti vuoden verran. Olin ollut aiemmin hyvä koulussa, mutta vanhempien eron myötä minulla meni kaikki rikki ja löin hanskat tiskiin. Tämä aika on minun muistoissani hyvin sekavaa aikaa. Onneksi minulla on tallessa ne lapsuuden hyvät ja kauniit muistot, joita ei vastoinkäyminen pyyhkinyt mennessään.

ÄITI KUOLI rintasyöpään vuonna 1980, vain nelikymmenvuotiaana.

– Kun äiti kuoli kesällä, aloitti Maarit syksyllä koulutiensä. Olin tavannut mieheni Jarin alkukesästä, ja päätimme ottaa Maaritin hoteisiimme. Olin pikkusen alle parikymmenvuotias.

Isä meni uusiin naimisiin ja sai pojat Mikan ja Kimmon.

– Äidin kuolemasta oli kulunut neljä vuotta, kun 46-vuotias isäni kuoli sydänkohtaukseen ja hänelle jäi pienet pojat sekä 16-vuotias biologinen veljeni Jarmo. Sanoin Jarmolle, että pakkaa kamppeesi, sinä muutat meille. Olin jo itse tullut äidiksi kun Jarkko syntyi vuonna 1982. Jälkeenpäin ajateltuna se oli rankkaa aikaa, vaikka ei se silloin siltä tuntunut. Sitä meni vain päivä kerrallaan. Vielä tänä päivänä, kun itsellä on herkkä hetki, nousee tunteet pintaan tästä kaikesta. Pienempänä Maarit otti Arjasta äi- din itselleen, mutta myöhemmin suhde muuttui sisarussuhteeksi.

– Me ollaan Jarin kanssa Maaritin neljälle pojalle mummo ja pappa, ja se on ollut meille hyvin tärkeä rooli.

Täytyy tuumata, että Arja on vahva nainen jolla on sydän paikallaan.

– Eihän mulle ollut muuta vaihtoehtoa! Annan suuret kiitokset Jarille, joka on ollut tukenani jo 43 vuoden ajan.

Arja oli muuttanut Suolahteen siinä vaiheessa kun hänen äitinsä oli saanut oman asunnon.

– Minulle annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko mennä tyttökotiin tai muuttaa jomman kumman vanhemman luokse. Onneksi äiti sai asunnon ja vuonna 1977 muutin Suolahteen.

Jari löytyi tien toiselta puolelta, Puistokadulta. Yhteinen korttirinki koitui elämän mittaiseksi kohtaloksi.

– Meillä oli omakotitalo Katvelassa, jonka ovi oli auki ystäville ja sukulaisille. Jarilla oli seitsemän sisarusta, joten väkeä piisasi. Jarkko aloitti koulunkäynnin Suolahdessa ja toiselle luokalle siirtyessään muutimme Äänekoskelle.

ARJAN TYÖELÄMÄ on ollut värikäs: hän on ollut Suojarinteellä hoitoapulaisena, Suolahden kaupungilla puistotyöntekijänä sekä siivoojana koululla ja uimahallilla.

– Vuonna 1984 hain Telenokialle ja pääsin töihin. Irtisanouduin ja ryhdyin yrittäjäksi, kun ostin anopiltani Tertulta yrityksen matkahuollosta, Lättälästä. Minusta tuli divarin pitäjä vuonna 1986, ja niin hyppäsin yrittäjyyteen ihan kylmiltään. Minulla ei ollut mitään käsitystä yrittäjyydestä, mutta onneksi oli valmis pohja ja asiakaskunta.

Divari laajeni osto-ja myyntiliikkeeksi.

– Mietimme kuinka voisimme laajentaa toimintaa, jotta bisnes olisi kannattavaa. Ostimme Hyvärisen Mairelta kehystämön, ja pidimme sitä vuoteen 2000 saakka.

Yritys muutti monet kerrat ja nimikin vaihtui Divari-kehystämö Dalista Taidekehystämö Pilviseksi.

– Viimeinen yritys loppui vuonna 2002, ja se oli ihanaa työtä ja aikaa. Laajensimme taiteilijan tarvikkeisiin ja tauluihin sekä kaikkeen taiteeseen liittyvää.

Yrittäminen ei ole ole mitään ilman yhtä konkurssia. Tämän sai myös Arja kokea.

– Vaikka se oli tiedossa pitkään, että niin tulee käymään, oli se lopullinen päivä melkoinen shokki, mä itkin niin että verta tuli nenästä. Meille sanottiin, että ovet kiinni, mutta niin vaan saatiin pää pinnalle vielä jatkettiin. Viimein saatettiin yritys armokuolemaan 2000-luvun alussa.

VUONNA 2001 päätti Arja lähteä opiskelemaan Äänekosken kauppaoppilaitokseen. Opiskeluja hän rahoitti toimimalla henkilökohtaisena avustajana.

– Luin tiiviisti kolme vuotta tykkäsin ja oppia uutta ja opiskella lisää. Valmistuin vuonna 2004 taloushallinnon merkonomiksi ja olin ihan hirveän ylpeä itsestäni.

Arja toimi Pokella kouluttajana vuoden verran.

– Sitä olisi voinut tehdä keikkahommana, mutta kohta huomasin, ettei taidot riitä enää. Laitoin työhakemuksia joka ikiseen firmaan mitä vain keksin. Pääsin kesäksi Matilanvirralle tarjoilijaksi, sekin homma tuntui mukavalta. Sitten tuli soitto Valiolta, että toimistohommia ei ole tarjota, mutta juuston pakkaajaa tarvitaan. Sekin oli kivaa hommaa.

Lehti-ilmoituksella haettiin myyntineuvottelijaa OP-Kiinteistökeskukseen Äänekoskelle. Arja laittoi paperit vetämään.

– Pääsin haastatteluun ja olihan se ilo katossa, kun puhelin soi ja kerrottiin, että minut on valittu. Tämä nostattaa vieläkin tunteet pintaan, sillä paikka oli minulle se unelmien täyttymys. Olin onnesta soikea ja tein töitä ihan hulluna.

Arja paloi loppuun rakastamastaan työstä.

– Alkoi tulla erikoisia oireita, kuten eksymisiä. En tahtonut tunnistaa tuttujakaan paikkoja. Kerran oli ikävä tilanne, kun piti soittaa asiakkaalle, että välittäjä on mennyt kohteesta sata kilometriä sivuun. Minulle vitsailtiin töissä, että ”kun Oulun liikennevalot näkyy, pitää kääntyä takaisin.”

Arja sanoi, että häneltä puuttui jarru. Hän kertoo, kuinka työ ei tuntunut työltä, vaan hän koki sen elämäntavaksi. Vaarallinen havainto. Arja kertoo suorittaneensa sairauslomansakin, hän sanoo, ettei tahdo uskaltaa vielä tänäkään päivänä hellittää.

– Olin sairauslomalla puolentoista vuoden ajan. Kapinoin sairauslomaa vastaan, mutta lääkäri sanoi, että köytetään nainen kiinni. Olin tavattoman pettynyt itseeni. Taisin sairastua vahvuuteen, sillä luulin, ettei minua kaada mikään, vaan mä kestän ja jaksan ja teen. Olin luulossa, että kun tekee kauheasti, niin jossain vaiheessa helpottaa. Kun palasin takaisin työelämään, toimenkuvani muutettiin myyntisihteerin hommaksi, tosin kutsun itseäni toimiston takapiruksi.

Heti kun hommat alkoivat luistaa, alkoivat uudet ongelmat. Pieleen mennyt olkapääleikkaus tyssäytti työnteon tykkänään.

– Palasin takaisin vuonna 2018. Asennettiin tekonivel olkapäähän ja sain bakteerin sairaalasta. Olkapäätä on nyt leikattu puolentoista vuoden aikana neljästi, viimeisen kerran viime kesänä. Kyl- lä tällä pärjää, vaikka eihän tämä entisellään ole eikä taida tullakaan. Toinenkin olkapää on operoitu, ja se toimii hyvin.

VUONNA 2000 Kalaniemeen rakennettu kesämökki on muuttunut Jarin ja Arjan vakituiseksi asunnoksi. Kaksi koiraa pitää virkeyttä yllä. Jarkko asuu vaimonsa Hennan ja lastensa Ninnin ja Nooan kanssa Tikkakoskella. Hänellä on oma puusepänverstas Pustiikki. – Olen Jarkosta äärettömän ylpeä, sillä hän on taitava käsistään. Itselläni välittäjyys istuu selkärangassa ja on mukava nähdä, kuinka asuntokauppa on Äänekoskella vilkastumaan päin ja sijoittajissaskin näkyy liikehdintää. Olen positiivinen luonne ja löydän ilon pilkahduksia mustaakin mustemman pilven takaa, Arja Pilvinen huokaa.

Arja Pilvinen os. Polmio s. Äänekoskella 1960, asuu Kalaniemessä Naimisissa yksi lapsi, kaksi biologista lastenlasta myyntineuvottelija

Rakastaa: läheisiä

Inhoaa: epäoikeudenmukaisuutta ja ylimielisyyttä

Henkilö: Jari

Paikka: Kalaniemi

Eläin: koira

Ruoka: kaalilaatikko

Musiikki: melodinen hevi

Elokuva: Titanic

Juoma: keltainen Jaffa

Kirja: Täällä Pohjantähden alla

Motto: Kyllä tää tästä!

VOK Huoltopalvelut OY Yhteydenotot 0400 609 703

Suoratoistopalvelut ovat tuoneet maailman l aadukkaimman viihteen suoraan kotisohville nautit tavaksi Samaan aikaan moni suomal ainen tietää itsekin liikkuvansa liian vähän, mill ä voi oll a kauaskantoisia ter veydellisiä seurauksia

El ämä on har voin yksinker taista , mustaa ja valkoista Oman paikkakuntasi lehti on ikkuna maailmaan, saat siitä perspek tiiviä el ämän isoihin ja pieniin asioihin tunnis t at t ä s t ä nimes t ä

Tarjouspaketti All inclusive Maalipinta ulkoa ovenvälit vanteet ikkunat ajovalot