Aksa 206

Toimittajalta

Ei olisi arvannut, kuinka Kansallisteatterissa kuultu Olavi Uusivirran esittämän Hamletin parkaisu piti kohta paikkansa: ”Maailma on nyrjähtänyt, mennyt sijoiltaan. Nuoriso on saamassa perinnökseen vain kaaosta ja valheita. Olla vai ei? Siitä on nyt kyse.”

Ei mennyt kuin hetki, kun maailma nitkahti. 24. helmikuuta teki Venäjä raukkamaisen iskun Ukrainaan rikkoen samalla YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta. Sitä päivää en unohda koskaan. En unohda hetkeä, kun pettymys muuttui mustaksi, huolta täynnä olevaksi möykyksi.

Onneksi tähän vuoteen kiteytyy myös paljon hyvää: Äänekoskella ollaan saatu työttömyyden kärki taitettua, olemme nähneet jo vihreää valoa uuden kertopuutehtaan tulolle, Painotalon remontti saatettiin loppuun, järjestettiin kiinnostusta herättänyt Mikon Matkassa -näyttely ja kaupungintalon lippusalkoon nostettiin sateenkaari- sekä yrittäjälippu - isoja symbolisia asioita molemmat. Kiitos päättäjille!

Tätä kirjoittaessa jouluaattoon on aikaa enää muutama päivä. Omalta osaltani olen jättänyt jouluvalmistelut tyystin tykkänään, sillä ikää karttuessa tajuaa, että pitää osata olla armollinen itselleen. Kun töissä saa suorittaa niin että yli läikkyy, tajuaa jättää joulukiireet ja hössötykset pois. Kohta tarvitaan nimittäin paukkuja, sillä eduskuntavaalit näkyy jo toimituksessa ja gallupit enteilevät melkoisen kiihkeää vaalikevättä myös toimittajille.

Haluan toivottaa rauhallista joulua jokaiselle ÄKSän lukijalle. Ison kiitoksen lähetän matkaan lämpimän halauksen kera jokaiselle lehdessämme mainostaneelle – te olette kultaakin kalliimpia, sillä teidän avullanne saamme tehdä myös ensi vuonna yksityistä ja puhtaasti paikallista lehteä – ihan jokaiselle!

Terveyttä ja rauhaa vuoteen 2023!

Mämmen Metsäpirtin isäntä on vaihtunut. Mämmen Pienviljelijäyhdistys ry: puheemjohtaja Tapani Kautto (vas) sekä Mämmen kyläyhdistyksen Liisa Vertainen, Eeva Laitinen, Olavi Salonen ja Leila Muli tutuksi käyneen talon edessä.

Metsäpirtillä uusi omistaja

Mämmen Metsäpirtti vaihtoi omistajaa. Mämmen Pienviljelijäyhdistys ry lahjoitti talon tontteineen Mämmen kyläyhdistykselle.

Marjo Steffansson

Mämmen Pienviljeljiäyhdistys osti tontin Kevätlahdentien varrelta vuonna 1934, tarkoituksena rakentaa talo, joka mahdollistaisi toimintaa. Niinpä Mämmen Metsäpirtiksi nimetty talo valmistui vuonna 1938. Se oli toimi monelaisten tilaisuuksien pitopaikkana ja tarjosi tärkeän tukikohdan kyläläisten kohtaamisille. Metsäpirtin toiminnasta vastasi Mämmen Pienviljelijäyhdistys ry ja urheiluseura, Mämmenkosken Huiske, aina kohtalokkaaseen juhannukseen vuonna 1963.

– Lautarakenteinen Metsäpirtti tuhoutui tulipalossa kivijalkaansa asti. Vanhasta talosta säilyi ainostaan salissa olleet pitkät penkit, jotka palvelevat käyttäjiä yhä tänä päivänä, kertoo Mämmen Pienviljelijäyhdistyksen puheenjohtaja Tapani Kautto.

Kautto on toiminut pienviljeiljäyhdistyksessä 1960-luvulta saakka, ja puheenjohtajana vuodesta 2000 lähtien. Hän muistelee, kuinka oli rakentamassa uutta, pyöröhistä Metsäpirttiä.

– Olin mukana myös uuden talon vihkiäisissä. Toiminta jatkui vilkkaana, kun-

nes alkoivat taloudelliset huolet, Kautto muistelee.

Yllättävä apu saapui valtion toimesta, kun se vuokrasi Metsäpirtin pihapiireineen Televalle. Talon käyttötarkoitus muuttui, sillä se toimi yrityksen varastona.

– Valtio oli hyvä vuokralainen reilun kymmenen vuoden ajan. Se pelasti yhdistyksemme ja siinä samalla sen, että saimme pitää Metsäpirtin omistuksessamme.

MÄMMEN Kylätoimikunta kutsui vuonna 1995 mämmenkyläläiset, laajarantalaiset ja järvenpääläiset neuvonpitoon Metsäpirtin toiminnan jatkamiseksi.

– Vuonna 2001 Mämmen Kyläyhdistys ry vuokrasi tilat 20 vuodeksi Pienviljelijäyhdistykseltä, kertoo kyläyhdistyksen puheenjohtaja Leila Muli.

Kyläyhdistyksen käsissä taloa on remontoitu ahkerasti. On remontoitu keittiö sekä toimistotilta. Äänekosken kaupunki lahjoitti käytetyt turvavalaistuslaitteet sekä kalustetita keittiöön- ja WC-tiloihin. Vuonna 2003 TE-keskus myönsi leader -rahoitusta kunnostusprojektiin. Peruskorjaus saatiin valmiiksi

vuonna 2006.

– Kesällä 2018 kunnostettiin Metsäpirtin keittiötä lahjoituksena saaduilla keittiökaapistoilla. Samana vuonna Pienviljelijäyhdistys teetätti kuntokartoituksen taloon, Muli muistelee.

NYT METSÄPIRTTI on vaihtanut isäntää, kun Pienviljelijäyhdistys antoi lahajakirjalla talon sekä hehtaarin maata kyläyhdistykselle.

– Asiaa kypsyteltiin tovi, ja koska jo vanhastaan tiedämme, että kyläyhdistys on pitänyt talosta ja sen ympäristöstä hyvää huolta, niin senkin puolesta on ilo antaa talo eteenpäin toimeliaisiin käsiin. Tämä meidän Pienviljelijöiden porukka vaan pienenee ja vanhenee, joten lahjoitusta ei tarvinnut pitkään miettiä, Kautto sanoo.

Metsäpirtin käyttö on ollut aktiivista kun kesäviikonloput täyttyvät häistä, syntymäpäivistä ja perhejuhlista. Kyläyhdistys on järjestänyt monenlaista toimintaan.

– On pidetty markkinoita, kirpputoria, kerhoa ja monenlaista mukavaa. Nyt on suunnitteilla vappumyyjäiset, Leila Muli vinkkaa.

Marjo Steffansson

Joulu vie muistoihin ja lapsuuteen

Laukaassa.

Marjo Steffansson

Leif Lindemanin kotona joulu valmistuu pikku hiljaa. Laatikot on paistettu jo hyvissä ajoin, kuusikin koristeltu itsenäisyyspäiväksi. Kuusi on korkea, sellainen, että latvatähden laittoon tarvitaan taloustikkaat.

– Meillä on vihreä kestokuusi jonka oksille suihkautettu lumihuntu. Aitoa kuusta ei ole ollut enää vuosiin, Leif tuumaa.

Itsenäisyyspäivänä lämmitetyssä leivinuunissa on kypsynyt laatikot lantusta, porkkanasta ja perunasta.

– Ja sittenon myös kaalilaatikkoa. Se on meille romaneille joulupöytään kuuluva herkku. Marika on hyvä näissä joulun valmisteluissa, ja osaa valmistaa todella hyvät laatikot, Leif kertoo.

Myös kinkku paistetaan leivinuunissa.

– Mä oon jostakin syystä oppinut paistamaan sen hyvin. Aina tulee maukas kinkku, ei sellainen kova vaan aivan täydellisen mehevä meidän makuun, Leif kertoo.

Jouluaattona tehdään hautausmaakierros ja käydään sytyttämässä kynttilät Konginkankaalla, Viitasaarella ja

– Lähdetään liikkeelle aamuvarhain. Matkan varrella käydään sukuloimassa ja nauttimassa joulupöydän herkuista. Iltapäivällä tullaan kotiin ja varsinainen joulunvietto alkaa perheen kanssa yhteiseen pöytään istahtaessa. Ja sitten alkaa tietenkin lahjaralli. Joulupäivänä me saadaan sukua kylään ja syömään, Leif kertoo.

TAKANA viisi joulukonserttia, jossa yleisölle on tarjottu ne rakkaimmat joululaulut, unohtamatta Leifin omilta joululevyiltä lohkaistuja kappaleita. Kun lempikappeletta kysytään, niin suoraa vastausta ei tule - tärkeitä joululauluja on paljon.

– Vanhemmista joululauluista rakas on Kun joulu on. Se on sellainen, että silmä tahtoo kostua. Se on yksinkertainen kappale, joka vie minut lapsuuteen. Hartaissa joululauluissa on se aito joulun tunne. Nykyversioista on tehty meneviä, sellaisia, joista on joulun sanoma jätetty taka-alalle.

Pakko kysyä: soiko Mörtin rannassa Leifin omat joululevyt?

– No ei todellakaan, Leif naurahtaa.

Leif pääsee ääneen viimeistään Viitasaarella, kun eno tarttuu haitariin.

– Sitten yht´äkkiä siellä on kitaraa ja urkuakin pelissä, eli ruokailun jälkeen on jamit pystyssä. Kun työkseen tekee musiikkia, niin kotona on mielellään rauhassa, ja juttelee ihmisten kanssa.

LEIFIN VARHAISIMMAT joulumuistot ovat mukavia. Silloin kokoonnuttiin yhteen ja tavattiin tuttuja pitkästäkin matkasta. Mutta yksi joulu on jäänyt pysyvästi muistojen kultaiseen kirjaan: se oli jouluaatto kun riemun kiljahdus vaihtui tuskan huutoon.

– Totta kai kirjoitin joulupukille pitkiä toivomuskirjeitä, ja silloin oli onnellinen, kun edes yksi toiveista toteutui. Ja niin mä sain haaveissa kauan olleen rattikelkan, oikean Stigan. Ja eikun koeajoon. Ja niin siinä sitten kävi, että serkkupojat halusivat kokeilla mun uutta menopeliä, ja ajoivat sen puuhun. Ilo jäi lyhyeksi kun etummainen suksi katkesi. Pitkät joulun pyhät tuntuivat erityisen pitkältä, kun piti odottaa, että kauppa aukeaa, ja saa ostettua uuden rikkoutuneen suksen tilalle, Leif naurahtaa.

Vuonna 2015 vietettiin erilainen joulu kun Leif otti perheensä laivakeikalle mukaan.

– Se oli erilainen kokemus. Kaikki oli hienosti laitettua, eikä itse tarvinnut teh-

dä muuta kuin tulla valmiiseen pöytään. Marikan kanssa tuumattiin, ettei se ollut meidän juttu, ja sai jäädä sitten viimeiseksi laivajouluksi. Me ollaan niin jouluihmisiä! Kun on tottunut viettämään joulua rakkaiden ja läheisten kanssa, niin eihän se silloin joululta tuntunut.

Leif on huomannut, että ikää karttuessa herkistyy. Leif uskoo, että se on laulajalle hyvä ominaisuus.

– Joulukonsertissa on vaikeita paikkoja, kun huomaa, kuinka yleisössä joku pyyhkii poskelle vierähtävän kyyneleen. Se on mulle iso kokemus, sillä on kun saa koskettaa musiikilla, tietää että on onnistunut. Ongelma on siinä, että silloin tahtoo tulla itsellekin tippa linssiin. Joululaulut vie ihmisen tiettyyn tilaan tai muistoon, Leif hymyilee.

SYKSYN SÄVEL -voitto toi näkyvyyttä ja kysyntää. Voittokappale Sydämes on kultaa vieläkin on komeillut nyt kahdeksan viikkoa Radio Pookin soittolistan ykkösenä. 30 vuotta musiikkiuraa tehneelle Leifille oman kappaleen voittokulku lämmittää.

– Kyllä se taitaa olla minun elämäni biisi. Kiitos kaikille kuulijoille, ja oikein hyvää ja rauhallista joulua!

Leif Lindeman ei tykkää talvesta, mutta joulua hän rakastaa. Musiikki, läheiset ja perinteinen jouluruoka, haudoilla käynnit - niistä on Syksyn Sävel -kilpailun voittajan joulu tehty.

Leif Lindeman rakastaa joulua. Talvesta hän ei piittaa, sillä se tuo paljon keikkailevalle omat haasteensa tieliikenteeseen.

Vuosi 2022 oli Kömin Killassa vilkkaan toiminnan vuosi. Jouluna on aika kiittää teitä kaikkia toiminnan mahdollistajia: jäseniä, yhteistyökumppaneita, hallituksen jäseniä ja kaikkia teitä toiminnan aktiiveja.

Näkyvintä toiminnassa olivat näyttelyt, joissa vieraita kävi 550. Annikki Vilkmanin (nyk. Varjamon) kuvataidenäyttely museolla ja kirkossa sai valtavan hienoa palautetta. Papinrouvana ja diakonina toiminut Annikki kertoi: ”Taulujen aiheet minulle tulevat kaikesta kauniista, väreistä, tuoksuista, ihanasta luonnosta. rakkaista ihmisistä, suloisista eläimistä, musiikista.”

Toinen osa näyttelyä olivat metallinetsintälöydöt, joita Seppo Hämäläinen, Hannu Huuskonen ja Jari Hämäläinen ovat keränneet vuosien varrella. Löydöt antavat merkkejä konginkankaalaisista sekä täällä eri aikoina kulkeneista ihmisistä. Metallinetsintälöytöjen suosiosta johtuen metallinetsintäteema jatkuu ensi kesänä museolla. Näyttelyn suunnitteli Miia Vasama Jari Hämäläisen kanssa. Musiikkihetkiä järjestettiin entiseen tapaan museon pihassa ja kirkossa. Museolla ja kirkossa oli töissä opas ja näyttelyavustaja.

KONGINTAIVAL-LEHTI julkaistiin juhannukseksi. Erityisen hienoa oli, että paikkakunnan järjestöt saatiin näkyviin lehdessä. Lehti on poikkileikkaus nyky-Konginkankaasta historian rikkauksineen ja perinteineen. Se sopii hyvin joululahjaksi: hae omasi joulupuodista, Salesta, Lintulahdesta tai kirjastoista.

KILTA TEKI merkittävän historiatyön, kun se tallensi haastatteluaineistoaan Keski-Suomen museon digikokoelmaan. Kiia Liimatainen projektitutkijana tallensi Konginkankaalta maailmalle -hankkeen aineistot historian käytettäväksi. Keski-Suomen museo pitää hanketta pilottina aineettoman kulttuuriperinnön tallentamisessa.

KÖMIN KILLAN arkisto Vanhalla koululla järjestettiin hyvään kuntoon. Äänekosken kaupunki on tänä vuonna teettänyt Vanhan koulun kuntoarvion ja sen mukaan talossa ei ole hometta. Talo on mahdollista kunnostaa paikkakunnan tarpeisiin. Valtuuston päätöksen mukaisesti talolle tehdään korjaussuunnitelma vuonna 2023.

On tehty talkoita, kirjoitettu, keitetty kahvia, siivottu, tilattu tuotteita, myyty, neuvoteltu – kaikkea tätä ja paljon muuta. Lämpimät kiitokset kaikille toimijoille, erityisesti Merja Vasamalle taloudenhoitajalle, jota ilman toiminta ei olisi pyörinyt.

Sinulle Konginkankaan ystävä: liity yhdistykseen, voit auttaa Konginkangasta ja sen yhteisöjä pysymään vireinä! Jos sinulla on idea toteutettavaksi, ota yhteyttä!

Rauhallista, yhteisöllistä joulua Marjatta Huhta puheenjohtaja

Ilman teitä ei kylä ole vireä.

Museolla suunnittelemassa näyttelyä, mukana Annikki Varjamon aviomies, tytär ja Susanna Hytönen Killasta.

Monikulttuurinen musiikki- ja leikkihetki museolla 2022.

jaettiin antamisen iloa ja sen mukana lähti helpotusta äänekoskelaisiin perheisiin.

Ä

KSän ja Kesport Niskasen yhteinen Joulumielikeräys on viety onnelliseen loppuun ja saadut lahjoitukset on jaettu tarvitsijoille. Tämän vuoden keräysellä annettiin apua 35 äänekoskelaiseen perheeseen, joissa 88 lasta sekä 52 täysi-ikäistä. Tuttuun tapaan saatiin tänäkin jouluna vastaanottaa upeita lahjoituksia. Tänä vuonna ilahdutti luistimien määrä, sillä niitä tuli reilut 50 paria. Niskasessa pistettiin luistimet terään ennen jakoa.

– Luistimilla oli kysyntää ja ne löysivät uudet käyttäjät. Myös sukset menivät tarpeeseen, ja toiveena tuli lasten suksia, Äänekosken seurakunnan diakoni Hannele Ranta-Nilkku sanoo.

Joulumielikeräykseen on saatu vuosien varrella tuhansia villasukkia. Niitä tuli taas hurja määrä, aivan vastasyntyneelle kuin metsämiehen saappaisiinkin.

– Villasukille on aina ottajia ja niitä kysytäänkin meiltä diakoniasta. Varsinkin ison koon sukat menivät heti. Tänä vuonna huomio kiinnittyi tyytyväisyyteen, kun jakopisteeltä lähdettiin kovasti kiitollisena kohti kotia, Ranta-Nilkku sanoo.

Villasukkiin ja lapasiin kiteytyy antamisen ilo, sillä se on kudottu jokaiseen silmukkaan. Kiitos kaikille ahkerille ja taitaville puikkojen kalisuttajille!

Myös jääkiekkovarusteita, sählymai-

loja ja pyöräilykypäriä tuli lahjoituksena. Hienoa, että tarpeeton ja hyväkuntoinen tavara lähtee kiertoon!

Leluja, varsinkaan niitä pehmoisia, ei tänä vuonna ollut tarjolla entiseen malliin.

Seurakunnan diakoniatyö tiivistyy joulun alla. Perheissä ollaan helisemässä rahanmenon kanssa varsinkin joulun alla.

– Avun tarvitsijoita on paljon. Puhelin soi kun liikkeellä on sekä lahjoittajia että tarvitsijoita. Joulumielikeräys on muodostunut tärkeäksi osaksi diakoniatyötä. Tällä keräyksellä on selkeä tarve ja oma paikkansa Äänekoskella

ÄKS lahjoitti keräykseen ison pinon ruokalahjakortteja. Lahjoitukseen osallistui jokainen ÄKSään joulutervehdyksensä laittanut.

– Iso kiitos jokaiselle mainostajalle, siitä lähti paljon hyvää eteenpäin, Marjo Steffansson kiittää.

Joulumielikeräyksen voisi kiteyttää yhteen sanaan ja se on yhteisöllisyys. Tämän vuoden aikana auttamista on riittänyt, sillä ukrainalaisia kohtaan on äänekoskelaisten auttamisen halu näkynyt.

– Auttaminen on hyvä osoitus yhteisöllisyyden voimasta ja merkityksestä. Annetaan pyyteettömästi toiselle ja saadaan itselle antamisen ilo, Miina Niskanen huokaisee.

Jatketaan ensi vuonna! Hyvää joulumieltä kaikille!

Taas

Marjo Steffansson

ÄKSän ja Kesport Niskasen yhteistyön hedelmä, Joulumielikeräys on saatu onnelliseen loppuun. Kiitos jokaiselle lahjoittajalle!

Gallen-Kallelan ilvesjahti Suolahdessa

Taidemaalari Akseli Gallen-Kallela oleskeli Suolahdessa talvella 1906-1907. Tuosta talvesta on mestarin muistelmissa vain vähän tietoja. Adolf Nordlund oli taiteilijan kanssa metsästysretkillä, ja näistä Heikki Noronen on tarinan ylös kirjoittanut: Suolahden seutu oli silloin vuosisadan alussa riistarikasta, minkä panin mielihyvin merkille, kun saavuin paikkakunnalle syksyllä 1906. Eräällä metsästysretkellä Klinga-koirani tavoitti Kirppuvuorelta ilveksen jäljet, joista päätellen näitä eläimiä oli useampiakin liikkeellä. Kauppias Mannisen kanssa seurailemme jälkiä säännöllisesti kahden viikon väliajoin. Eräänä päivänä tulin kertoneeksi löydöstäni Suolahden silloiselle asemapäällikölle Rudolf Ahoniukselle, joka siihen aikaan oli ahkerassa kirjeenvaihdossa taiteilija GallenKallelan kanssa. Näin hän ehkä jossakin yhteydessä tuli maininneeksi taiteilijalle ilveksien liikkumisesta täällä.

YLLÄTTÄEN sitten eräänä talvipäivänä astui aamujunasta kaksi pyssyin varustettua matkalaista Suolahden asemalle. Toisen tunsimme heti ulkonäöstä tuon ajan kuuluisammaksi taiteilijamestari Akseli Gallen-Kallelaksi, toinen oli taas Helsingissä tunnettu antikvaarikauppias Lindstedt, tuollainen hieman vanhahko täyskaljuinen herrasmies. Junailijan vaunusta noudettiin sitten kolmas matkakumppaneista, vasikan kokoinen koira, Rinaldo, joka herätti meissä asemalla ollessa suurta mielenkiintoa kokonsa ja vaikuttavan äänensä vuoksi. Arvokkaa-

na asteli tuo rumilus, monissa karhujahdissa ylenmäärin arpeutunut koira, väliaikaiseen majapaikkaansa aseman odotussaliin. Siellä se vankkoihin ketjuihin kytkettynä hallitsi toista puolta huoneesta. Hyvä ei ollut vieraan sitä lähestyä. Kauhun tuntein kävivätkin kyläläiset katsomassa tuota ihmeotusta, ja varmasti ei ketjuihin käytetty karhu olisi herättänyt suurempaa kunnioitusta ja pelkoa kuin Rinaldo.

TALVI OLI HYVIN runsasluminen. Taisipa silloin olla tuota valkoista ”vitiä” huomattavasti enemmän kuin kuluneena talvena. Asuttuaan jonkin päivän Ahoniuksen luona, muuttivat Gallen-Kallela ja Lindstedt asumaan asemalta kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan Kirppulan taloon. Sen vierasrakennuksessa hupaisat tarina- ja seurusteluhetket vietettiin ja sinne johtivat allekirjoittaneenkin suksen jäljet kaikkina vapaa-aikoina: ja ilves jahdissa toimeen vieraiden oppaana.

Moneen kertaan tuli kavutuksi Kirppuvuoren jyrkät, louhikkoisen rinteet, mutta halutut metsäneläimet olivat kadonneet kuin savu ilmaan. Mestarin haave, tänne tulon pohjimmainen syy, tuntuu jäävän tällä kertaa haaveeksi. Taisivat ilvekset säikähtää Helsingin herroja tai lienevätkö pelästyneet Rinaldon kauas kuuluvaa murinaa? Joka tapauksessa ilvekset olivat ja pysyivät poissa, emmekä ahkerasta etsinnästämme huolimatta löytäneet niistä pienintäkään merkkiä. Eikä niitä minun tietoni mukaan myöhemminkään ole näillä seuduin tavattu. Vahinko vain, ettei Gallen-Kallela saanut ikuistaa Suolahden ilvestä.

TAISIPA MESTARILLA olla muuten katsottuna puukin, jossa ilves piti maalattaman. Tuo puu tuli sitten ikuistettua näkymässä Kirppuvuorelta minkä taulun hän lahjoitti hyvälle ystävälleen? Rudolf Ahoniukselle. Yleensä taiteilija maalasi Suolahdessa vain vähän, sillä aika meni metsästyksessä. Hakomäessä lienee tehty kuitenkin joitakin piirroksia, joista minulla ei ole kuitenkaan varmoja tietoja.

Harmitellessamme ilvesten katoamista päädyimme lopputulokseen, että jotain erikoista oli saatava aikaan. Gallen-Kallela oli jostain saanut kuulla, että Hakamäen lähellä sijaitsevan Pietisen rantamilla oli runsaasti mäyränpesiä. Siinäpä oli uusi ideamme, mäyräjahti Pietiselle. Niinpä sitten eräänä talviaamuna kokoontuikin Kirppulan talon suurenpuoleinen jahtiseurue. Tarkkaan en muista lähtijöiden määrää, mutta oli meitä siinä parisenkymmentä lähdössä, varustettuina lapioin, rautakangein, pyssyin ja eväin. Ihmetystä varmaan herättivät seurueemme varusteet. Me kuitenkin tiesimme mäyrien tähän vuoden aikaan piileskelevän routaisessa maassa, joten niiden esiin saaminen vaatii tuollaiset välineet.

LÄHDIMME matkaan, ja olisi sitä lähtöä sopinut olla ikuistamassa jonkun kameramiehen, sillä komeata se oli, vaikka sitten paluu muodostuikin hieman ikävähköksi. Saavuttuamme Pietiselle Rinaldo löysikin heti mäyrän pesän ja tunkeutui sinne saalista tavoittamaan meidän paikalla olleiden ihmetellessä, millä ilveellä tuo suurikokoinen eläin mahtui koloon? Syvältä maan sisästä kuului vain sen pahaenteinen murina.

Kurkistelimme koloon, mutta mitään ei näkynyt. Nyt meille tuli hätä käteen. Pelkäsimme Rinaldon tukehtuvan tai mäyrien repivän sen pahanpäiväisesti. Ei auttanut muu kuin iskeä toden teolla kanget ja lapiot routaiseen maahan. Tovin aikaa siinä iskettyä me oikein hikipäässä saimme vihdoin koiran näkyviin ja viimein kokonaan ulos. Mutta millaisessa kunnossa? Koira parka oli joka puolelta täynnä mäyrän puremia ja veri tihisi useammasta reiästä. Ennestään arpeutunut turkki näytti entistä surkeammalta. Kaikesta huolimatta se piti ylpeänä suussaan joltakin mäyrältä repäisemäänsä karvatukkoa, aivan kuin se olisi halunnut sanoa: jos ei ole minun hyvä olla, niin ei ole noiden toistenkaan.

KOIRAN SAAMAT haavat olivat kuitenkin niin pahoja, että meidän täytyy kiireesti kerätä varusteet ja lähteä ihmisten ilmoille apua saamaan. Eikä siinä paljon paikalliset avut auttaneet, sillä Rinaldo oli ilta junassa passitettava Helsinkiin kaulassaan osoitelappu: Koiraklinikka. Näin onnettomasti päättyi siis mäyräjahtikin. Muutaman päivän perästä Gallen-Kallela Lindstedtin kera nousi junaan, eikä hän sen jälkeen Suolahdessa käynyt metsästysmatkoilla, ei sen paremmin ilveksiäkään kuin mäyriäkään pyytämässä. Lieneekö siihen syynä ollut sitten noiden molempien jahtien epäonnistuneen vaiko parempien saalistuspaikkojen löytyminen? Hauska muisto ja erikoinen elämys tuo talvi kuitenkin sillä toihan se jotain vaihtelua paikkakunnan arkipäiväiseen,

niin perin hiljaiseen ja yksitoikkoi-

silloin

seen elämään.

Tämä juttu on julkaistu vuoden 1964 Kotiseudun joulu -lehdessä. Tarinan on kirjoittanut lehden toimituksesta vastannut Heikki Noronen tehtailija Adolf Nordlundin kertoman mukaan.

Marjo Steffansson

Akseli Gallen-Kallela, Ilvesluola, öljyvärimaalaus kankaalle, on Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmissa ja näytteillä Joennimen kartanossa Mäntässä.

Akseli Gallen ja apumiehenä ollut asemakirjuri Adolf Nordlund Kirppuvuorella. Kuva: Väksy

Joulunakin sävy sävyyn

Mitä mä laitan päälle? Se on usein itseltä kysytty kysymys juhlan alla. Joulu on vuoden suurin juhla, joten nyt lähdimme kysymään, miten aina sävy sävyyn pukeutuva pariskunta, Sirkku ja Jussi Tourunen, sonnustautuvat jouluun.

ei löydykään ylitsepursuavaa joulukoristekaappia.

syntyi itse tehtyjä lahjoja koko lapsikatraalle. Äidille hän sorvasi pulikan ihan joka joulu, kunnes äiti sanoi, että nyt alkaa hillonuijat riittää, Jussi naurahtaa.

LAPSUUDEN JOULUT ovat mielessä rakkaana ja arvokkaana. Jussin kotona elettiin niukkuudessa, mutta jouluna saatiin kystä kyllä.

– Isän serkku, liikennöitsijä Veikko Tourunen, toi meille säkin oven taakse. Siellä oli syötävää ja meille lapsille jotain. Kuten kylillä sanottiin: ”Kolina kuuluu ja ääniä on heikko, taitaa tulla Torusen Veikko”. Veikko toi meille ison avun, sillä perhe oli iso, yhdeksän lasta ja isä oli sotainvalidi, Jussi kertoo.

Sirkun muistot jouluista ovat makoisat. Vain jouluna ja vappuna saatiin oma pullo limsaa, ja sitä sitten lipitettiin suurella hartaudella.

– Jouluaattona saatiin valvoa niin pitkään kuin jaksettiin ja se oli hirmuisen ihmeellistä ja upeaa. Jos joku harmitti, niin se, ettei saanut soittaa kavereille ja kertoa mitä pukki on tuonut. Joulurauhan julistusta noudatettiin kirjaimellisesti, eikä ketään saanut häiritä. Tämä on jäänyt rytmittämään myös meidän jou-

luamme. Ensin käydään haudoilla, sitten kuunnellaan joulurauhan julistus, syödään ja lopuksi pukkiasiat. Yhdessä olon merkitys korostuu, ja silloin pidetään hiljaisuutta myös somessa. On suorastaan huojentavaa, kun laskee puhelimen kädestään, eikä sitä tarvitse tuijottaa. Lautapelit on meidän joulun perinne, Sirkku sanoo.

MUTTA ENTÄ mitä Kieräkadulla laitetaan päälle? Sirkun pettämätön värisilmä ilmoittaa heti, jos asut eivät natsaa. Poro- tai pukkikuvioista joulupaitaa -tai mekkoa on turha kaapista etsiä.

– Ne ei oo mun juttu eikä me koskaan pukeuduta ”aina niihin samoihin” jouluvaatteisiin. Sanotaanko näin, että asuvalinta noudattaa sisustuksen ja koristelun sävyjä. Tänä jouluna päältä löytyy siis punaista ja hopeaa ja vaatteiden tulee olla sellaiset, että niissä viihtyy. Vaikka joulu on juhlista suurin, se ei tarkoita meillä sitä, että pukeudutaan koviin kauluksiin. Ja se on saletti, että Jussin ja mun vaatteet sointuvat toisiinsa. Mun silmiä alkaa särkeä, jos ei me mätsätä, Sirkku nauraa.

Äskettäin vastaanotettu Vuoden Yrittäjä -titteli lämmittää kuin kauniisti lepattavan joulukynttilän äärellä nautittu glögi. Juhlista ollaan selvitty ja sitä on nyt mukava muistella. Palkinto oli yllättävä ja arvostettu etukäteisjoululahja.

– Tietenkin se oli meille iso juttu, huokaisee Sirkku ja katsoo puolisoaan kiitollisena.

On kysymättäkin selvää, että Kierälahden kauniissa kodissa ollaan jouluihmisiä. Jo pihamaalla sen voi aistia, sillä ikkunoissa loistaa valaistu joulun tähti. Eteisessä tervehtii tonttu ja kaunis asetelma ja paraatipuolelle astuttua nenäkin jo sen haistaa: täällä tuoksuukin jo ihan joululle!

JOULU LAITETAAN näkyviin jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä. Sirkku ei osaa kertoa mikä on hänen lempikoristeensa. Toimittaja yllättyy, kun häneltä

– Olen hankkinut joulukoristeita harkiten, eikä niitä tarvitse joka vuosi päivittää. Punainen on pääväri, Sirkku tuumaa.

– Meiltä ei löydy edes perinteistä olkipukkia, vaikka muuten me vietämme joulua hyvin perinteisesti, komppaa Jussi.

Mutta yksi on joukosta poissa. Sirkku viettää ensimmäistä joulua ilman hänelle rakasta isää.

– Isä menehtyi tammikuussa, ja tämä herkistää ihan varmasti. Elämän kulku menee omaa rataansa, sillä ilona on tuore lapsenlapsi, viiden kuukauden ikäinen Alvar, ja tietenkin Henni, 2 vuotta ja 7 kuukautta pitävät huolen, että riemua riittää joulupukin tullessa taloon, Sirkku huokaa.

Myös Jussin lapset tulevat joulupöytään. Pöytään, jonka tukijalkana on Jussin isä-Laurin höyläpenkin jalka.

– Isä oli kätevä käsistään. Ennen joulua hän linnoittautui pajaansa, ja siellä

Marjo Steffansson

Sirkku ja Jussi Tourunen mätsäävät niin sävyltä kuin sielulta.

Sirkun kotona laulettiin paljon. Äiti istui harmonin äärelle ja Sirkku sekä isoveli Seppo ja isosisko Virpi lauloivat silmät tuikkien.

Joulun odotetuin vieras oli Joulupukki.

Rauhaisaa joulua ja Onnea vuodelle 2023!

Olemme lahjoittaneet iloa seudun vähävaraisille lapsiperheille ja vanhuksille

AJ-tools

Asianajotoimisto Fenno

Autohuolto H. Kinnunen Oy

CRAMO konevuokraamo Äänekoski

Hammaslääkäri Tapio Sakki Oy

Ilmastointipalvelu P. Savolainen Oy

Insinööritoimisto Ohvo Oy

Juvotechnic Oy

Kelloliike Tammelin

Keski-Suomen Lattiapinnoite Oy

Kukka- ja hautauspalvelu Lumpeenkukka

Kuljetus Ja jakelu Järvikylä Oy

Lakiasiat Sari Parkkonen Oy

LVI Kotilainen Oy

Meconet Oy Mohako Oy

MT Power Oy

Neste Suolahti

Rannin Car Service

Rengasmarket / Fixcar Oy

Rengas Paikka ky

R-Kioski Suolahti

R-Kioski Äänekoski

R-Wood Consulting LTD

Sementtivalimo Argillander Oy

Sisä-Suomen Kiinteistöapu Oy

Staari Vahinkosaneeraus Äänekoski

Suolahden koneistus ja huolto Oy

Suolahden PK-Metalli Oy

Suoteks Oy

Sähkö Niskanen Oy

Sähköpalvelu Mäntymaa Oy Tarvikekeskus

Tilitoimisto Kymppiset Oy Tri-Parts Tuleva Nuohous

Noblessa

O.K Auto

PS-Rakennus Oy

Rakennusurakointi Marko Myllypakka

Paikalliset yhdistykset ja seurat

Työkaluvalmistamo Pentti Paananen Ky Woodshell Oy Äänekartta Ääne-Pelti oy Ala-Keiteleen

Hietaman

Honkolan

Honkolan

Kosken Laulu

Mieskuoro Metsot ry

MLL:n Äänekosken paikallisyhdistys

Parantalan Kyläyhdistys ry

Rasti E4 ry

Ruotinkylän Metsästysseura ry Suolahden Eläkkeensaajat ry Suolahden Martat ry. Suolahden Metsästysseura ry Vanhan Äänekosken kotiseutuyhdistys ry Ärmy

Äänekosken Eläkeläiset ry Äänekosken Eläkkeensaajat ry. Äänekosken Erämiehet ry Äänekosken Kalevalaiset naiset ry Äänekosken Karjala-seura ry Äänekosken Naiskuoro Äänettäret ry Äänekosken Taiteilijaseura ry Äänekosken Teatterin kannatusyhdistys ry Äänekosken 4H-yhdistys Ääneseudun Ilona ry

On joulu armon vuonna 1977. Keijo Hartikainen ja ensimmäinen jääkärikomppania on Abu Zenimassa, Siinain niemimaalla.

Se oli siihen aikaan kun Hannu Mäntylä oli komppanian päällikkönä ja Siinailla rauhallista ja ihmisillä hyvä tahto. Pojat olivat vartiopaikalla tutkailemassa maisemia ja tiiraamassa aroilla näkyykö pyhiä loikkareita.

Ja tietysti, armollisesti, iski minulle päivytys. Päivä siinä meni UN:n asioita tunnollisesti hoidellessa. Kuuma oli, hiki tuli kun vähänkin töitä ajatteli. Ajatus liikkui päässä, ja mieli alkoi tehdä jotain ihmeellistä: alkoi tehdä mieli joulukuusta.

TUUMASTA toimeen ja Land Roverin nokka kohti aroa ja puuta etsimään. Aikamme tähystellessä löytyi pensas, josta valitsimme oksan tähän jaloon tehtävään. Ensin piti hätyytellä isoimmat käärmeet ja muut elävät puskan alta pois ja valita sopiva oksa, jonka kaadoimme juhlallisella mielellä.

Oksa oli puolitoistametrinen, käppyrä kuin veneen keulalauta. Emme antaneet sen haitata, kun vihreyttä oli jäljellä. Oksa kyytiin ja pelipaikalle.

Alkoi suuri pohdinta miten kuusi koristellaan. Jalaksi löytyi pätkä putkea, lat-

vatähden virkaa hoiti baretti. Koristeeksi keksittiin laittaa paperiliuskoja ja siitähän tuli varsin komea.

ILTA PIMENI ja tuli mieleen hommata joulupukki. Aikani etsittyä kyseistä taruhenkilöä, minulla tärppäsi ajotoimiston kohdalla kun kummallisesti pukeutunut ulkomaanelävä tuli vastaan. Vein henkilön ajotoimiston ulkovalon alle, niin joulupukkihan se siinä, vaan ei sanan varsinaisessa merkityksessä.

Turistiin aikamme ja niin selvisi, miksi hän on suljetulla alueella liikenteessä: oli tullut jakamaan YK-miehille joululahjoja. Opastin pukin messiin, jossa porukka oli jo kilpailukunnossa ja iloisella joulumielellä. Jouluateriakin oli jo pöytään katettuna. Siellä oli paikalla kaikki jotka kynnelle kykenivät ensimmäisen jääkärikomppania aina päälliköstä nuorempaan hivelooon asti. Tein päällikölle ilmoituksen, että olen löytänyt tuntemattoman henkilön, joka halusi päästä hänen puheilleen. Näkyi olevan päällikön tuttu kun niin lystiä oli.

JÄTIN pukin jatkamaan tehtäviään ja toivotin pojille hyvät joulut ja jatkoin aluevalvontaa kiertämällä tarkistuspis teet. Sinä iltana ja yönä ei tapahtunut mi tään raportoitavaa. Siirtyessäni paikas ta toiseen katselin tähtistä taivasta. Edes tähdenlentoa ei sinä jouluyönä näkynyt.

Keijo Hartikainen toimi rauhanturvajoukoissa neljän vuoden ajan. Pesti vei Kyprokselle, Suezille sekä Siinaille jonka joulunviettoa hän muistelee.

Marjo Steffansson

YK-miesten joulukuusi Siinailla vuonna 1977.

Joulu kotiin

Joulukoristelu aloitetaan jo ulkoa. Vanha reki, potkukelkka, sukset ja luistimet toimivat uusissa koristetehtävissään

Havut säilyvät niiden parina loistavasti. Hieman nuupahtaneen kukka-asetelman aika jatkuu hyvällä tuurilla päiviäkin pakkasessa. Jäätyessään erityisesti hyasintit ja ruusut näyttävät kauniilta.

Jäädytetty lyhty tarvitsee vain vettä ja pakkasta. Yhden yön jäädytyksen jälkeen ämpäri tuodaan sisälle, kaadetaan ympäri ja kopautetaan ohut jää rikki päältä. Veden pois kaatamisen jälkeen lyhty on käyttövalmis. Jäädytettävän veden voi myös värjätä elintarvikeväreillä. Ennen pakastamista laitettujen koristeiden kauneus kruunaa lyhdyn. Koristeissa voi käyttää, kukkia, marjoja, omenia tai vaikka piparkakkumuotteja. Servietistä leikatun koristeen voi kakkuvuokaan tehdyn lyhdyn pintaan liimata veden avulla.

Pihakuusen koristaa muutama jouluomena. Ne solmitaan kiinni punavalkoisin naruin. Katajakranssi on helppo

rakentaa pajupohjan päälle. Ensimmäisessä vaiheessa tehdään katajasta pieniä nippuja. Niput sidotaan pohjaan kiinni sidontalangan avulla. Yksi nippu sisäkehälle, toinen keskelle ja kolmas ulkokehälle taktiikalla edetään aina kranssin valmiiksi tulemiseen saakka.

Metsäretkille kannattaa suunnata silmät avoinna, hieman uteliaan maahan kurkkien. Maahan pudonnut jäkäläinen oksa voi olla kaunein kattokoriste sen saadessa muutaman joulukoristeen päälleen keinumaan. Havuista kukkakaupasta saatava hopeakuusi on kaikkein kestävin. Sisätiloissa se kestää hyvin päiviä ennen neulasten irtoamista. Ulkotiloissa se kestää kauniina koko talven ajan.

Pihakranssi heinäpohjan päälle rakentuu muutamassa minuutissa. Pohjalla on suuri pajukranssi, joka vuorataan marketeista saatavalla pupuheinällä. Heinän lomaan pistellään havunoksia haluttuun järjestykseen. Käpykoristeet saa työnnettyä heinän sekaan kätevästi niihin liimattujen grillitikkujen avulla.

Piparikranssin leivonta tapahtuu leipomisen ohessa. Muottina voi käyttää miltei mitä vain. Kaunis koriste syntyy tähdistä, sydämistä tai lumiukon muotoisista pipareista. Kranssin koko on hyvä pitää maltillisena, silloin se säilyy parhaiten ehjänä. Alemmalle kehälle asetellaan piparit kranssin muotoon. Ylempi kerros liimataan sokerimassalla tai kuumalla siirapilla alempien pipareiden päälle. Tomusokerikuorrutus viimeistelee pinnan.

Piparit pukevat joulukattauksen tuoksuvaksi ja lämpimäksi. Jokaiselle ruokailijalle voi tehdä lautaskoristeen erilaisella muotilla.

hyvin.

Ilona Pietiläinen

Joulu sujuu tuttuun malliin

Joulu lähestyy hyvän mielen ja rauhan toivotuksineen. Maailma on kuitenkin nyt sotineen, taloushuolineen ja energianhintoineen kaikkea muuta kuin hyvä, lämmin, hellä ja eteen maalaillaan yhä vain uusia uhkakuvia. Kysyimme muutamilta kansalaisilta heijastuvatko huolet joulun viettoon?

Konginkankaalainen Sami Sällinen kertoo, että arjessa huolet toki vaikuttavat, kelläpä ei, mutta joulu menee omalla painollaan ja vietetään tuttuun ja turvalliseen malliin lasten ehdoilla. Heistä heijastuu aito joulumieli ja tunnelma. -Arki jatkuu sitten taas omia ratojaan.

Sällinen pohtii, että Ukrainan sota ja ihmisten hätä käy väistämästä mielessä, mutta miten tilanteeseen voi tavallinen kansalainen vaikuttaa.

– Apua siellä tietenkin tarvitaan. Toivottavasti ensi vuoden jouluna sota on ohi ja ajat paremmat.

– Kohta vuoden ikäinen lapsi on niin ajatusten keskipisteenä ja tuo myös jouluiloa, että maailman huolet tahtovat jäädä taustalle, tuumailee Sumiaisissa kahvila Korpun tiskin taakse töihin palannut Jenni Lindeman hyväntuulisena.

Hän kertoo olevansa jouluihminen, joka alkaa varautua juhlaan hyvissä ajoin.

– Kaikki on nyt kalliimpaa, mutta aloin laittaa jo syyskuussa rahaa syrjään joulua varten. Hän toteaa, että kun valmistelutkin tekee hyvissä ajoin, välttyy hössötykseltä ja kiireeltä. Ei tule stressiä, vaan aito rauhallinen joulutunnelma.

Suolahdessa työssä käyvä Anne Kauppinen toteaa, että joulu sujuu vuosien varrelta tuttuun malliin.

– Kun aina on vietetty semmoista pienimuotoista ja kotikutoista joulua, niin eihän siihen tämän ajan ongelmat kovinkaan vaikuta. Itse ostan itselleni pikku lahjan. Syödään ja saunotaan oikein vastan kanssa. On hyvä mieli, eli tunnelma katossa, jalat maassa.

Kauppinen toteaa, että maailman murheet nousevat kyllä mieleen välillä.

– Jos nyt saisi jonkun jouluisen toi veen toteen, niin kyllähän se saisi olla rauha maailmaan.

Timo Niskasesta taloustirehtööri

Tasavallan presidentti myönsi Timo Niskaselle taloustirehtöörin arvonimen 9. joulukuuta.

Arvonimi on kansalaiselle myönnetty julkisen arvonannon osoitus hänen yhteiskunnan hyväksi tekemästään työstä. Arvonimiä on käytössä noin sata, ja yksi niistä taloustirehtööri.

– Olen iloisesti yllättynyt saamastani huomiosta. Arvonimi on suuri kunnianosoitus, ja hyvä muistutus siitä, että yrittäjää ja yrittäyyttä arvostetaan Suomessa, Timo Niskanen sanoo.

Olli Tola

FAKTA

Syntynyt 13.2.1951 Helsingissä. Asui Äänekoskella perheensä kanssa 1952-1955.

Ammatti: Televisiotuottaja, ohjaaja, dramaturgi, käsikirjoittaja. Tuottanut, kirjoittanut tai ollut mukana useissa menestyneissä televisiosarjoissa ja tv-elokuvissa, joista mainittakoon Metsolat, Fakta homma, Pasila, Pirunpelto, Siskonpeti, Pakanamaan kartta, Karppi, Syke ja Ivalo. Toimi Yleisradion palveluksessa vuosina 1987-2016 viihde- ja teatteripäällikkönä ja draaman tilaajana. Eläköitymisensä jälkeen jatkaa töitä tuotantoyhtiö Yellow Film & TV:lle.

Muuta: Oli 1970-luvulla ystäviensä kanssa perustamassa yhtyeessä Kake Singers, jonka hitteihin kuului Olli Tolan sanoittama Mäntsälä mielessäin. Albumi Me halutaan olla… myi kultalevyn verran.

Perhe: Naimisissa näyttelijä Lena Meriläisen kanssa. Yksi aikuinen tytär Tuulianna edellisestä avioliitosta. Näyttelijä Pamela Tola ja kirjailija Joonatan Tola ovat Olli Tolan veljen lapsia.

NOPEAT:

Mäntsälä vai Äänekoski? Kummallakin rooli nuoruudessani. Eri vaiheessa tosin.

Teatteri vai televisio? Molemmat kiinnostavat. Olen kirjoittanut yli 10 näytelmää, mutta olen keskittynyt tvdraamaan.

Draama vai viihde Draama on aina kiinnostanut enemmän.

Metsolat vai Syke? Suuria suosikkeja. Olen kummastakin ylpeä.

Laskettelu vai maastohiihto? Ehdottomasti laskettelu.

Kalle Holmberg vai Jouko Turkka? Kalle oli nuoruuteni idoli.

Yle vai MTV?

Tein töitä MTV:lle nuorena. Ylellä eri tehtävissä yhteensä 29 vuotta.

Äänekoski (ja Mäntsälä) mielessäin

lättiin sen ison koon takia, vaikka se oli rauhallinen koira.

Synnyin Helsingissä vuonna 1951, ja muutimme Äänekoskelle 1952, kun isäni Jaakko Tola sai sieltä kunnanlääkärin viran. Kunnanlääkärin virkatalo oli siinä sairaalan vieressä, ja se oli valtavan iso kaksikerroksinen talo, niin iso että meillä ei ollut edes huonekaluja kaikkiin huoneisiin.

Tonttia reunusti kuusiaita, jonka toisella puolella kulki pässinrata, jonka varteen oli ehdottoman kiellettyä mennä. Tietenkin me menimme sinne naapurissa asuneen Könkkölän Kallen kanssa. Pässinradassa oli vielä erityistä viehätystä, koska se pikku pässi eli veturi oli pienikokoinen ja sympaattisen oloinen.

Kalle oli minua vuoden vanhempi ja ainoa saman ikäluokan kaveri siinä pihapiirissä. Kallella oli alkava lihassairaus, joka vaikutti hänen kävelyynsä. Ei se meitä juuri haitannut, kaikkea touhuttiin yhdessä.

KALLEN PERHEESSÄ oli paljon muitakin lapsia. Minulla oli viisi vuotta vanhempi isoveli, joka aloitti koulunsakin Äänekoskella. Pikkuveljeni Mikko syntyi Äänekoskella 1954 ja kotisynnytyksellä, kuten isäni halusi. Siinä tuli yllättäen komplikaatio, kun napanuora oli kaulan ympärillä. Kätilö oli tietysti paikalla, mutta äitini ei ollut tästä kotisynnytyksestä niin innostunut, kun sairaalakin oli vieressä. Lopulta kaikki meni hyvin. Meillä oli iso bernhardinkoira, Hector nimeltään. Se otti tehtäväkseen vartioida minua, ja se teki sen asettumalla makaamaan ja seuraamaan touhujani. Jos vieras lähestyi, niin se vain näytti hampaitaan. Kurmootimme sitä kiipeämällä jyrkkäkattoisen perunakellarin katolle. Koira yritti seurata perässä ja pääsikin kiipeämään, mutta se ei osannut istua katon harjalla vaan valui alas. Joskus se lähti toisen koiran kanssa seikkailemaan, ja kuulin että siitä tuli valitusta, kun kaksi isoa koiraa kulki vapaana. Sitä kai pe-

MEILLÄ OLI Äänekoskella hoitajana Pollarin Elli (myöhemmin Nieminen), joka tuli kanssamme Helsinkiin, kun muutimme sinne vuonna 1955. Meillä oli muitakin hoitajia, mutta Ellin veroista ei ollut, hänestä jäi oikein lämpöiset muistot. Jossain vaiheessa hän palasi Äänekoskelle, meidän kannaltamme valitettavasti.

Könkkölän perhe jäi Äänekoskelle, mutta he muuttivat Keravalle vuonna 1957. Olimme heidän kanssaan tekemisissä myös Etelä-Suomessa perhetuttuina.

Myöhemmin tapasin Kallen kanssa vain satunnaisesti. Olen ollut huono pitämään yhteyttä koulukavereihin ja nuoruuden aikaisiin kavereihin, sillä teatterityö vei minut noin 20 vuodeksi eri puolille maata, kiinnityksiin Kuopioon, Turkuun ja Tampereelle ja vierailuille Jyväskylään, Helsinkiin ja Lahteen. Teatteri on aika sisäänpäin lämpiävä ja intensiivinen työpaikka. Muutama vuosi sitten tapasin Kallen veljen, joka pyysi minua Keravalle yhteen tilaisuuteen kertomaan tv-draaman tekemisestä.

ISÄNI SAIRASTUI pian Äänekoskelta lähdön jälkeen vuonna 1956 polioon, sen pahimpaan versioon, joka halvaannuttaa hengityksen. Hän käveli ambulanssiin, mutta sairaalareissu kesti lopulta vuoden, josta ajasta hän oli puoli vuotta tajuttomana. Kun hän palasi kotiin, niin pää toimi, mutta juuri mikään muu ei toiminutkaan. Hän oli kuitenkin toiminnan ihminen, eikä lannistunut. Jouluisin hän sai aina eniten lahjoja; niitä lähettivät lääkeyhtiöt, joille hän kielitaitoisena käänsi kaikki mainosmateriaalit. Hänestä tuli lisäksi Helsingin Sanomien tv-arvostelija, hän oli tässä tehtävässä Jukka Kajavan edeltäjä.

Hän toimi Hengityslaitepotilaat ry:n puheenjohtajana, ja paljon myöhemmin Kalle toimi samassa tehtävässä. Isästäni tuli mentori Kallelle, kun hänen sairautensa eteni. Kumpikin tarvitsi hengityskonetta. Muistan että meilläkin oli isot happipullot kellarissa, ja lapsena piti opetella imemään limaa isän keuhkoista.

Isälläni oli kaksi kertaa myös tuberkuloosi, mutta hän ei kuollut niihin eikä suoranaisesti polioon. Hän tukehtui, kun sähkökatkon aikana hengityskone lakkasi toimimasta. Se tapahtui maaliskuussa 1974. Muistan sen hyvin, sillä toukokuussa samana vuonna päätin pyrkiä teatterikouluun. Olin ollut aina kiinnostunut teatterista, mutta isä sanoi, että ei näyttelijä ole mikään ammatti. Pääsin heti sisään ja tiesin nopeasti, että olin oikealla alalla. Isoveljestäni tuli isäni tavoin lääkäri.

MINULLE EI jäänyt sukulaisia eikä ystäviä Äänekoskelle, mutta kävin siellä joskus kouluaikana. Koulussa toimi raittiusyhdistys Lyhty, jolla oli näytelmäkerho. Näyttelin pääroolin näytelmässä, jota olimme esittämässä Raittiusliiton talvipäivillä Äänekoskella. Asuimme Hotelli Hirvessä, jossa sen omistaja tuli juttelemaan minulle ja kertoi muistavansa isäni hyvin. Käynti oli mukava, sillä sain talvipäiviltä vielä kultaisen mitalin.

Teatterin ja tv-draaman moniottelijan Olli Tolan ensimmäiset lapsuusmuistot ovat Äänekoskelta.

Teijo Piilonen

Olli Tola on tehnyt elämäntyönsä tv:n ja teatterin parissa. Teatterityö vei eri puolille maata, mutta nykyisin hän asuu Helsingissä.

Olli Tola Äänekosken raitilla pikkupoikana.

Vuoden Valinnat

Vuoden Valintoja jo 12. kerran! Juhlistetaan täyttä tusinaa valitsemalla tällä kertaa valintoja hellällä otteella. Päätoimittaja laittoi kielen poskeen ja otti korvansa takaa vuoden aikana muistiin laitetut tapahtumat.

Vuoden Ajoneuvo

Sehän on pakettiauto – toisin sanoen Kesäkaara. ÄKSän saamien tietojen mukaan, tällä pakettiautolla huristellessa ratkaistaan lähes kaikki Äänekosken nuorten pulmat, myös päihdeongelmat. Ja siinä kaupan päälle saa myös mukavaa tekemistä kuten ammuntaa ja painia.

Vuoden Litteroitsija

Hän on Sumiaisten oma Jemo Kettunen, joka kertoi koko Suomelle rap-artisti Gettomasan ongelmista vastata toimittajan esittämiin kysymyksiin. Räppärin huono käytös ei jäänyt vain kahden keskeiseksi puhelinkeskusteluksi, vaan siitä sai koko kansa hupia ja hämmästystä. Hyvä Jemo, jes.

Vuoden Iso Urakka

Väksyn museon siirto kellarista maanpinnalle. Nyt on meillä hieno ja tarinallinen museo, jonne esteetön kulku. On erinomaisen tärkeää, että tiedämme mistä olemme kotoisin ja millaisesta maaperästä juuremme kumpuaa. Väksyn uupumattomalle talkooväelle iso kiitos.

Vuoden Villi Veikkaus

Toimitus veikkaa, että ensi vuonna Äänekoskella saadaan kokea monta mukavaa juttua. Lapsia syntyy, tehtaita syntyy ja työpaikkoja syntyy. Kulttuuri kukoistaa ja urheilijat pistävät omat ennätyksensä uusiin lukemiin. Hyvä me!

Vuoden Uloste

Liito-oravan papana. Tällä pikkurusella kakkaralla koetettiin kaataa kokonainen tehdashanke sekä 140 työpaikkaa. Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa käytiin kakkakeskustelu läpi ja saatiin kirjoittaa valoisa uutinen marraskuun pimeille.

Vuoden Tuolileikki

Valtuustosalissa järjesteltiin paikkoja, kun valtuusto lisääntyi yhdellä ryhmällä. Tällä hetkellä Maltilliset -ryhmässä on viisi jäsentä, entisiä perussuomalaisia sekä vasemmistolliittolaisia.

Vuoden Elokuva

Sodankylän filmijuhlilla oli 50 vuotta sitten ensi-iltansa saaneen Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia -elokuvan restauroidun version maailman ensi-ilta. Sali oli täysi ja elokuvan päälle kuultiin pitkät aplodit. Edelleen jaksamme toimituksessamme uskoa ja toivoa, että Äänekoski ottaa suurmiehemme vakavasti, ja löytää pysyvät tilat Mikko Niskasen työstä ja elämästä kertovalle näyttelylle.

Vuoden Menoerä

Sairaanhoitopiirin talouden hallinta toi meille todella ikävän yllätyksen. Äänekosken talous on ollut plussalla vuosikaudet, mutta sairaanhoitopiirin alijäämien kattaminen lähes neljällä miljoonalla eurolla painoi kaupungin tuloksen 3,2 miljoonaa euroa negatiiviseksi. Ilman sairaanhoitopiirin pommia oltaisi jatkettu kirkkaasti positiivisella tiellä.

Vuoden Hokkus Pokkus

Kävikö meillä itse David Copperfield! Kaunis keltainen Wahlmanin talo nostettiin kokonaisena kivijalastaan ja siirrettiin uusille sijoille Taidemuseon viereen. Talon siirtoa oli jännittävää seurata ja nyt alamme jännittää millaisen elämän rakennus saa tulevien vuosien aikana.

Vuoden Juhlakalu

90-vuotiaan ÄU:n perustamiskokouksessa ollut Martti Mäkinen juhli 104-vuotissynttäreitään ja ÄKS pääsi kuokkimaan. Ikipositiivisen ikämiehen elämänasenteessa on meille kaikille oppimista.

Vuoden Liputus

Jo sateenkaarilippu sai aikaan hyviä fiiliksiä, niin johan oli yrittäjällä sydän onnesta sykkyrällään kun kaupungintalon lippusalkoon nostettiin yrittäjäpäivän kunniaksi yrittäjälippu. Pienillä ja näkyvillä teoilla on suuri merkitys. Kiitos!

Vuoden Nousu

Koripalloliitto tarjosi runkosarjan voitosta Kipinä Basketille paikkaa nousta miesten 1A-divisioonaan.Tällä kaudella on Keski-Suomessa saatu nähdä jännittäviä paikallispelejä, kun sarjassa ovat mukana Huima, JBA ja Kipinä.

Vuoden Istuin

Piilolan päiväkodille varustettu kaveripenkki. Se on sellainen istuin, että sille kun istahtaa, niin eipä tarvitse kauan olla yksin. Tällaisia kaveripenkkejä voisi olla ihan joka paikassa, sillä yksinäisyys on maailman kurjin asia.

Kaupunginjohtajamme Matti Tuononen korkkasi Äänekosken lavaneitsyytensä, kun tarttui kitaraan ja lähti Suolahden sataman Majakkaan keikalle. Myös Joulumantelissa saatiin kuulla kuinka käy kaupunginjohtajalta rock´n roll (ja proge siinä kaupan päälle). Löytyykö Suomesta näin rokkaavaa kuntatirehtööriä, tuskin!

Vuoden Ihmisoikeupeukku

Äänekoskella järjestetty pride-tapahtuma oli huikea ja onnistunut juttu. Tehdaskaupunki nosti profiiliaan isosti, kun valtuusto hyväksyi sateenkaariliputuksen osaksi tapahtumaa.

Vuoden Puhuri

Se oli tuulivoimakeskustelu, joka aiheutti viiksi- ja partakarvoissa turbulenssia - toki myös vähemmän karvattomat osallistuivat keskusteluun. Tuulivoimaa vastustetaan niin kovasti, ettei moisia myllyjä haluta kuntarajojemme sisäpuolelle ollenkaan ja ikinä. Noh, nyt kuitenkin päätettiin rakentaa tuulivoimalle oma strategia.

Vuoden Virtuoosi

vaihtuu

Marjo Steffansson

Kuluneet neljä vuotta ovat olleet erityisen merkillisiä, raskaita ja antoisia Jaana Tanille. Iso syöpäleikkaus valtuustokauden puolivälissä pysäytti ja pisti pohtimaan, mikä on elämässä oikeasti tärkeää.

– Olen ehdoton kotiseutuaktivisti, mutta jättäydyin pois aikaa ja voimia vievästä kuntapolitiikasta. Haluan olla yhä luottamushenkilönä rakentamassa rakastamaani seurakuntaa. Mukavana asiana on tuplamummuna olo, Jaana Tani huokaisee.

Kun katsoo taaksepäin, niin paljon on tapahtunut, vaikka korona pysähdytti seurakunnan toiminnat lähes tyystin tykkänään: Suolahden hautausmaan laajennus on on saatu maaliin, Kivilahden leirikeskuksen kaupat on tehtynä, on palkattu seurakuntamuusikko.

– On tapahtunut valtava määrä positiivisia asioita, ja ennen kaikkea seurakunnan talous on hyvin hoidettu, siitä talousjohtajalle kiitokset. Isona, mainitsemisen arvoisena juttuna on kirkollisveron alentaminen. Se on merkittävä ja linjakas päätös, joka tuo kädenojennuksen perheisiin, joissa elinkustannukset nousevat eikä tiedetä, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.

Huolta tuovat ja euroja vievät seurakunnan kiinteistöt ovat kaikki tarpeen. Äänekosken seurakunnalla on kirkko ja seurakuntatalo jokaisessa taajamassa ja vielä Hietamalla yksi sekä Mämmen kesäkirkko ja Suolahden kappeli. Leirikeskus löytyy Laajaniemestä.

– Ollaan saatu tehtyä kiinteistöstrategia, joka on aivan loistavasti rakennettu kokonaisuus. Nyt me tiedämme, mikä on rakennusten käyttöaste ja missä kunnossa ne ovat. Tärkeintä on keskittyä ydintehtävään ja toimintaan ja pitää huolta, etteivät varat mene seinien ylläpitämi-

seen.

Kirkon strategia on ovet auki. Tani toivoo konkretiaa ja on valmis avaamaan kirkkojen ovat myös muille kuin uskonnollisille tapahtumille. Tämä vaatisi aktiivista markkinointia ja tiedottamista.

– Kirkot ovat loistavia konserttisaleja ja olisi suotavaa että toivottavaa, että rakennukset olisivat ahkerassa käytössä. Tyhjien tilojen ylläpitämisessä ei ole mitään järkeä.

KIRKKOVALTUUSTON puheenjohtajan mielestä kausi on ollut hyvä, vaikkakin koronavuodet toivat omat vaikeutensa eikä päästy kokoustamaan.

– Kirkon kannalta katsottuna olen harmissani suluista, joiden aikana kirkoissa ovet pidettiin kiinni: ensin ei saatu pitää sähköisiä kokouksia, vaikka muualla yhteiskunnassa niistä oli hyviä kokemuksia. Kun ihmisellä oli suurin hätä, pantiin koko valtakunnan kirkot kiinni. Se tuntui pahalta, sillä pyörihän koulut ja päiväkodit, kaupatkin olivat auki. Paikka, mistä ihminen olisi tukea voinut saada, oli suljettuna.

Kun saatiin ohjeita ylemmältä tasolta, päästiin pitämään etäkokouksia. Korona opetti tai pakotti keksimään uusia keinoja - ja ne ovat jääneet elämään.

– Striimatut jumalanpalvelukset ovat saaneet kovasti kiitosta, ja toivottavasti ne jatkuvat vaikka korona väistyy.

KAUSI ALKOI piispantarkastuksessa saaduilla erityistehtävillä.

– Lähdettiin viemään asioita eteenpäin, ja sehän meiltä onnistuikin nopeasti ja erityisseuranta loppui.

Ympäristötyöhön mukaan lähteminen on Jaana Tanille sydämen asia.

– Kirkon tehtävänä on varjella luomakuntaa. Suomen kirkolla on todella hyvä ympäristödiplomi, ja myös Äänekosken seurakunta on rakentaa sitä. Nyt ollaan

siinä pisteessä, että ensi vuonna voimme hakea sertifikaattia. Annan kiitosta seurakunnan työntekijöille, jotka ovat tehneet hyvää työtä asian eteen.

Organisaatiomuutos ja sen tuomat raja-aitojen kaatamiset eri työalojen välillä on onnistunut.

– Tämä työ tehtiin jo edellisellä kaudella, mutta tällä kaudella ollaan lähdetty elämään mallia todelliseksi. Minusta se on toiminut hyvin ja on tätä päivää: työnkuviiin on tullut joustoa ja on menty sinne, missä oikeasti työvoimaa tarvitaan. Koronasta huolimatta pysyttiin pitämään kiinni yhteisistä tapaamisista niin valtuutettujen ja työntekijöiden kesken. Ollaan pohdittu uutta strategiaa, ja sen päivitys tulee vuoden viimeiseen valtuustoon.

YKSI ASIA huolestuttaa. Asia, josta Tanin mukaan on puhuttu jo vuosia.  – Kun olen oman työni kautta teke-

misissä nuorten kanssa, tiedän, miten vaikeaa nuorilla välillä on. Toivon, että saisimme seurakunnan nuorisotyön jalkautumaan eri taajamiin. Se olisi äärimmäisen tärkeää, varsinkin, kun pyyntöjä on saatu vuosikaudet vastaanottaa. Ei voi ajatella, että nuoret, joilla ei ole ajokorttia, pystyisivät liikkumaan. Työntekijöinä, aktiiveina ja luottamushenkilöinä meidän pitää mennä sinne, missä nuoret ovat. Seurakunnalla on mahdollisuus jalkauttaa työntekijöitä taajamiin. Nyt tarvitaan uudenlaista miettimistä ja ajattelua, että seurakunnan nuorisotyö mahdollistettaisiin kaikille nuorille. Emme voi istua odottamassa, että ihmiset tulevat meidän luokse.

Jaana Tani ei harmittele viestikapulan jättämistä toisiin käsiin.

– En ole lainkaan pahoillani, sillä koen, että on vain hyvä asia, että puheenjohtajan nuija kiertää ja vastuu jakautuu.

Jaana Tani jättää kirkkovaltuuston puheenjohtajuuden uusiin käsiin.

TÄNÄÄN ON TEILLE SYNTYNYT VAPAHTAJA

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn (Luuk.2:1)… Joulun evankeliumi alkaa maininnalla Rooman keisarista. Se sijoittaa evankeliumin tapahtumat aikaan ja paikkaan. Kerronta jatkuu kuvauksella, jossa Joosef lähtee veromääräyksen takia kihlattunsa Marian kanssa Beetlehemin pieneen kaupunkiin. Määräys on aikaansaanut sen,

SEURAKUNTATOIMISTO

(Vellamontie 1a) avoinna arkisin klo 9–12. Voit asioida myös puhelimitse 050 435 4751 tai 050 438 7326 (hautausasiat) tai 050 438 9415 (haudanhoitoasiat) tai sähköpostilla aanekosken.seurakunta@evl.fi tai voit varata henkilökohtaisen asiointiajan.

MISTÄ KRISTINUSKOSSA ON KYSE? ALFA-KURSSI

Kirkon Olkkarissa 11.1.–15.2. keskiviikkoisin klo 18–19.45. Ilmoittautumiset 6.1. mennessä Latelle p. 040 576 0910 tai lauri.pietikainen@evl.fi

SEURAKUNTA VERKOSSA

Radiokirkko sunnuntaisin klo 10. Messulinkki kotisivujen etusivulla. Messu on kuunneltavissa myös tallenteena seuraavan viikon ajan. Iltarukous torstaisin klo 18 Facebookissa.

että melko iso osa väestöstä on joutunut kokoontumaan suvuittain veroluetteloiden laatimista varten. Tuolloin oli siis koolla suuria sukukokouksia. Eipä ihme, että tilaa ei majataloista tahtonut millään löytää. Ihmetyttää vain, että miksei kukaan sukulaisista tehnyt tilaa synnyttävälle naiselle? Tämä saattaakin ehkä kertoa meille sen, että tallin puolella yöpyminen ei ehkä tuohon aikaan ollut mitenkään poikkeuksellista. Elukat vaan ulos ja vähän puhtaampia olkia alle. Luulenpa, että kotosuomessammekin on muinoin saatta-

nut karjaeläimiä asustaa isäntäväen kanssa saman katon alla. Sen ajan hygieniataso on ollut meidän tuntemaamme verraten melko alhainen, kuten myös evankeliumin Beetlehemissä. Tämä tekee Joosefin ja Marian ratkaisusta paljon ymmärrettävämmän. Joulun evankeliumi sisältää monina mielenkiintoisia tapahtumia, jotka helminauhan tavoin liittyvät yhteen muodostaen kertomuksen Jeesuksen syntymästä. Kaikki sen yksityiskohdat on nähty niin tärkeiksi, että ne on haluttu kertoa eteenpäin ja tallettaa jälkipolville. Evankeliu-

min keskushenkilö on kuitenkin Jeesus, vapahtaja. Hän on seurakunnan keskushenkilö tänäänkin ja siksi hänen syntymäkertomustaan muistellaan vuodesta toiseen. Jeesus syntyi ja eli sinua ja minua varten. ”ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä” (Matt.1:21).

Juho Hintikka

Äänekosken seurakunta

Su 1.1. klo 13 Messu kirkossa, Pietikäinen, Niskala. Pe 6.1. klo 13 Loppiaisen joululaulumessu kirkossa, Pietikäinen, Kurtti, Kytöjoki. Su 15.1. klo 13 Messu kirkossa, Vuojus, Niskala.

SUOLAHTI

Diakoniatoimisto (Pajakatu 9) päivystys ti ja to klo 10–12, paitsi viikolla 52, silloin ei päivystystä. Muulloin ajanvarauksella p. 045 657 7665.

Ke 21.12. klo 18 Tuomaan tulet Kukkulan mäellä, Lampinen, Aho, kyläyhdistyksen väki.

La 24.12. klo 14 Aattokirkko kirkossa. Hintikka, Niskala, Gospelryhmä.

La 24.12. klo 16 Aattohartaus siunauskappelissa. Hintikka, Niskala.

Su 25.12. klo 8 Niskala.

Ma 26.12. klo 10 kirkkokuoro.

Su 1.1. klo 10

Diakoniatoimisto päivystys ti ja to klo 9–11. Aikuisten pienryhmät ja kuorot sekä aamupuuro kokoontuvat normaalisti vk 2 alkaen.

Ke 21.12. Klo 9 Koulun joulukirkko kirkossa.

La 24.12. klo 15 Jouluhartaus kirkossa - Marian mietteitä seimen äärellä ja joululauluja. Jouluhartauden toteuttavat toimintaryhmä Kömin sparraajat ja työntekijät yhdessä.

Su 25.12. klo 8 Joulukirkko kirkossa, Tourunen, Aho.

Pe 6.1. klo 13 Messu kirkossa, Vuojus, Aho.

Ti 10.1. klo 18 Yhteiskristillinen rukouspiiri srk-kodin toimistosiivessä

Su 15.1. klo 13 Messu kirkossa, Lampinen, Aho.

Ma 16.1. klo 13 Maanantaikerho srk-kodilla

Ke 18.1. klo 17 Raamatun lukupiiri srk-kodilla Joh.4

Ti 3.1. klo 10

Pe 6.1. klo 10 kirkossa, Hintikka, Kurtti.

Su 8.1. klo 10

Ke 11.1. klo 12

To 12.1. klo 8–10

To 12.1. klo 18 veri srk-talossa. Mukaan kaivataan seurakuntalaisia valmistelemaan ja toteuttamaan kevään pääsiäisvael lusta.

Su 15.1. klo 10

Su 15.1. klo 15

Simo Nerg (95 v.) laulaa, säestäjänä Päiviö Turtiainen. Vapaa pääsy.

La 24.12. Klo 12–15 Jouluaaton joulupuuro srk-keskuksessa. Ilm. kotisivuilta tai ark. 9–12 srk-toimistoon p. 050 435 4751.

La 24.12. klo 13 Jouluaaton hartaus Hietaman kirkossa, Tourunen, jouluevankeliumin lukee Lauri Kokko, musiikissa Juhani Hintikka.

La 24.12. klo 16 Joulun aattokirkko Äänekosken kirkossa, Tourunen, Kurtti. Kati Kalenius, Heidi Kurtti ja Jaana Tani laulavat.

La 24.12. klo 22 Jouluyön messu Äänekosken kirkossa, Vuojus, Juhani Hintikka.

Su 25.12. ei jumalanpalvelusta (yöllä messu).

Ma 26.12. klo 10 Tapaninpäivän messu kirkossa, saarnaa Juha Summala Rauhanyhdistyksestä, Hintikka, Aho.

La 31.12. klo 19–19.30 Uudenvuoden aattohartaus kirkossa, Lampinen, Niskala, musisoimassa Sirpa Stenbäck.

Su 1.1. klo 10 Messu kirkossa, Tourunen, kanttorina Matti Mertanen.

Su 1.1. klo 17 Hietaman kirkossa “Ristin jäljessä uuteen vuoteen”. Pieni ehtoolliskirkko ja kulkueristin käyttöön siunaaminen. Tourunen.

Ke 4.1. klo 13–15 Toivoa naisille -pysäkki Forsgreneilla, Mäkikyläntie 488, Hietama.

Pe 6.1. klo 10 Loppiaisen sanajumalanpalvelus

Ke 11.1. klo 18 Alfa-kurssi Kirkon Olkkarissa. Kuka Jeesus on? Iltapa, opetus ja keskustelua ryhmissä. To 12.1. klo 7.30–10 Aamupuuro srk-keskuksessa. La 14.1. klo 10–12 Naisten aamiainen Äänekosken Vapaakirkossa Urheilukatu 2. Kuulemme vapaaseurakunnan toiminnasta ja Kyproksella tehtävästä ihmiskaupan vastaisesta työstä. lmoittautumiset Marjo Nikkiselle viimeistään tiistaina 10.1. joko tekstiviestillä p. 050 587 5357 tai sähköpostilla marjo.nikkinen@ pp8.inet.fi

Su 15.1. klo 10 Messu kirkossa, Lampinen, Aho. Ke 18.1. klo 18 Alfa-kurssi Kirkon Olkkarissa. Miksi Jeesus kuoli? Iltapala, opetus, keskustelua ryhmissä.

Rauhanyhdistys

Su 8.1. klo 16 Perheseurat ry, Lantelantie 32

Pe 13.1. klo 18.30 Safkailta ry, Lantelantie 32

Su 15.1. klo 16 Perheseurat ry, Lantelantie 32

Päivä- ja perhekerhot jatkuvat joulun jälkeen viikolla 3!

Alakoululaisten kerhotoiminta joulutauolla, kerhot jatkuvat viikolla 3! Koululaisten oma iltapäivä Suolahden kirkolla jatkuu jo viikolla

SUMIAINEN

Diakoniatoimisto (Kuoppatie 2) päivystys ma klo 10–12.

Aikuisten pienryhmät ja kuorot sekä aamupuuro kokoontuvat normaalistiv k 2 alkaen.

La 24.12. klo 15 Aattokirkko kirkossa, Lampinen, musiikissa Juhani Hintikka.

Su 25.12. klo 8 Joulukirkko kirkossa, Lampinen, Turtiainen, Kyösti Kytöjoki laulaa.

Diakoniatoimisto

22.12. klo 9–11. Lomailemme 23.12.2022 - su.1.1.2023.

Viikosta 2 (ke 11.1) alkaen päivystys ke ja pe klo 9–11. Muina aikoina tavoitat puhelimitse 040 502 5481. Kirkon Olkkari - 8.1.2023.

Keskiviikkoisin klo 16.30 nuorten toimesta, srk-keskus, nuorisotila. Aikuisten pienryhmät ro

Siiri Eeva Elviira Mankki

Ritva Terttu Rahikainen 92 v., Martti Pekka Juhani Kuivakangas 80 v., Veli Erkki Juhani Kovanen 73 v., Tarmo Olli Johannes Kokko 71 v.,

KONGINKANGAS

LAPSET, NUORET ja PERHEET

Mämmen ruutiukot ratkaisivat mysteerin

”Vain elämää” on tämänvuotinen teema Mämmen ruutiukkojen vuodenvaihteen ilotulituksessa. Se juontaa juurensa viime vuoden mystisiin suutareihin.

Teijo Piilonen

Kuten monet äänekoskelaiset tietävät, Suomen parasta uudenvuoden ilotulitusta ei tarvitse hakea kaukaa, ei Savipohjan kylää kauempaa. Viime vuonna itse Mämmen ruutiukotkin olivat silti hämillään, kun suuri osa tähtipommien lähdöistä jäi niin sanotusti suutareiksi.

Osa yleisöstä ei välttämättä sitä edes huomannut, mutta Ruutiukot saivat jonkin aikaa raapia päitään, ennen kuin mysteeri ratkesi. Syy liittyi ohjelmiston siirtokapasiteettiin langattomassa verkossa, eikä samasta ongelmasta tarvitse enää kärsiä.

– Sitä ei jääty märehtimään, totesimme että se on vain elämää. Siitä tulikin sitten teema tälle vuodelle, kertoo tapahtuman suunnittelusta päävastuun kantava Ville-Matti ”Viltsu” Laine. Teema tarkoittaa sitä, että musiikki-ilotulituksen musiikki koostuu Vain elämää -ohjelmassa kuuluista lauluista, joita yleisö on saanut äänestää Ruutiukkojen Facebook-sivuilla tai välittämällä toiveitaan muuta kautta suoraan.

Monet toki huomasivat, että kylän metsän laidalla eivät ilotulitteet loistaneet ihan suunnitellusti. Eipä hätää: Ruutiukot järjestivät lähtemättä jääneil-

lä tähtipommeilla laskiaisena ylimääräisen näytöksen, jonne kaikki uudenvuoden näytöksessä olleet saivat kutsun.

KUTEN Ruutiukkojen tyyliin kuuluu, ruutia on varattu jälleen runsaasti tulevan vuoden vastaanottamista varten. Siitä huolimatta, että maailmantilanne on tuonut omat vaikeutensa tällekin alalle.

Maaseudulla riittäisi varoaluetta vaikka kymmenen tuuman tähtipommien ampumiseen, mutta niin isoja paukkuja ei merikonttikuljetuksena voi tuoda – maantierahti ei puolestaan Kiinasta Venäjän kautta toimi. Etelä-Euroopassa niitä olisi tarjolla, mutta rahtaaminen on kallista.

Joko Ruutiukot pian lähtevät niitä itse hakemaan Italiasta tai Espanjasta?

– No sitäkin on suunniteltu! Laine vitsailee. Ihan henkilöauton peräkonttiin ei suurimpia ilotulitteita saa tietenkään lastata.

NÄYTTÄVYYTTÄ tulee, kun ruutia riittää, mutta tärkeintä on kuitenkin ilotulituksen hyvä suunnittelu ja lähtöjen ajoitus. Se on aina ollut Mämmen ruutiukkojen vahvuus. Pitkän linjan ammattilainen Ville-Matti Laine on saanut hyvän tukijoukon naapurin isäntämiehistä, joista kaikilla on Suomen Ilotuli-

tus Oy:n lisenssi toimia ampujana ja jo vuosien kokemus työstä.

Mämmen ruutiukot hoitivat tänä vuonna jo neljännen kerran Kalajoen venetsialaisten ilotulituksen elokuun lopulla. Netistä voi tarkistaa, kuinka upeaa väriloistoa siellä oli tarjolla. Viltsu paljastaa, että tänä vuonna Savipohjan taivas loistaa vielä komeammin.

– Siellä oli 6,5 minuutin show kilometrin levyisellä alueella, meillä on 10 minuutin show, alueen leveys 100 metriä ja ilotulitteita käytössä hieman enemmän.

RUUTIUKOILLA on tänä vuonna juhlavuosi, kymmenes kerta kun ilotulituksen loistetta tarjotaan yleisölle. Tapahtuma sai alkunsa pari vuotta aiemmin lähinaapuruksien yhteisestä uudenvuoden vietosta, jolloin tulitteiden budjetti oli 250 euroa, nyt se on noin 10 000 euroa!

– Alussa on mystinen uutuustuote, muuten on tasaisesti kaikkea enemmän, Viltsu kuvailee tulevaa uudenvuodenaattoa.

Budjetin suuruutta korostaa se, että Ruutiukot tekevät kaiken työn talkoilla, joten kaikki rahat menevät ilotulitteisiin. Viime vuodesta budjetti on kasvanut peräti 25 prosenttia. Laine antaa

kiitosta yrityksille, jotka ovat entistä paremmin lähteneet tukemaan tapahtumaa sekä talkoolaisille, jotka auttavat muun muassa ohjaamaan noin tuhat vierasta parkkiin.

Show’n aloittaa jo perinteiseen tapaan satu, jossa kolme pientä ruutiukkoa ja iso paha isoäitipuoli ovat ongelman äärellä. Laineen itsensä kirjoittaman sadun tarina on jatkumoa viime vuodesta, mutta tarkemmin kaikki selviää paikan päällä.

Ennen kuin Savipohjan taivaalla paukkuu, hoitavat Mämmen ruutiukot Äänekosken kaupungin ilotulituksen. Viltsu on ilahtunut siitä, että koronapandemian jälkeen kaupungin asukkaat voivat taas yhdessä kokoontua katsomaan ilotulitusta ja ottamaan uutta vuotta vastaan.

– Ilotulitteiden kanssa turvallisuus on tärkeää. Jos yhteistä ammattilaisten järjestämää ilotulitusta ei ole, se lisää omien rakettien ampumista ja vahinkojen todennäköisyyttä, hän sanoo.

Odotettavissa on hieno show, sekä Äänekosken keskustassa että Savipohjalla. Ja vaikka suutareita tulisikin, niin se olisi taas – vain elämää!

Lippuja tapahtumaan myydään Mämmen ilotulituksen Facebook-sivun kautta. Autokunta 40 e, yksin tuleva 20 e.

Ruutiukot muistuttavat suojalasien tärkeydestä ja siitä, että ne voivat olla myös tyylikkäitä! Seisomassa vas. Janne Virtanen, Mikko Linna, Reijo Lähteenmäki, Taneli Leppänen, Ville-Matti Laine ja Jari Piilonen, edessä Tero Kautto

Ääneseudun Ilona ry. Kotakennääntie 2. Auki ma-to 9-16 pe 9-15. Ruokailu klo 12. Ilm. klo 9.30 mennessä. Ilona suljettu 26.12. Välipäivät auki. Ryhmät tauolla ja jatkuvat loppiaisen jälkeen. Ilona ry. toivottaa Hyvää Joulua ja Onnellista uutta vuotta 2023! Kiitos menneestä ja ilolla uutta kohti! Yhteyst. Rita 0405919061, Eero 0400115361, Sirpa 0407698522, Kiki 0407698351.

Vuoden ensimmäinen ÄKS ke 18.1.2023

ASEMAKAAVAN VOIMAANTULO HENTTALANMÄEN

ASEMAKAAVA

Kaupunginvaltuusto on 7.12.2021 § 128 hyväksynyt Henttalanmäen asemakaavan. Kaava on kuulutettu osittain voimaan 6.7.2022 lukuunottamatta aluetta, jota hyväksymispäätöksestä tehty valitus oli voinut koskea. Hämeenlinnan hallinto-oikeus 9.11.2022 (H2239/2022) hylkäsi valituksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen.

Hallinto-oikeuden päätös on lainvoimainen ja kaava tulee kokonaisuudessaan voimaan tällä kuulutuksella.

Keski-Suomen

hyvinvointialue aloittaa toimintansa 1.1.2023

Vastaamme keskisuomalaisten sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluista 1.1.2023 alkaen. Uudistus ei ole sinulle kovin suuri vuoden vaihtuessa: pääosin tuttu ammattilainen jatkaa tutussa toimipisteessä.

• Terveyskeskukset, sosiaaliasemat, pelastusasemat, Sairaala Nova ja muut toimipisteet säilyvät samana.

• Toimipisteiden ja ammattilaisten puhelinnumerot pysyvät samana.

• Keski-Suomen hyvinvointialueen verkkosivu on www.hyvaks.fi Verkkosivuilta löydät 1.1.2023 alkaen palveluiden tiedot, toimipisteet ja yhteystiedot.

Keskeinen tehtävämme on keskisuomalaisten hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen yhteistyössä kuntien, järjestöjen, yritysten ja muiden toimijoiden kanssa. Tavoitteenamme on se, että keskisuomalaisten kokemus hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta on maan kärkeä. Haluamme olla ihmislähtöisin hyvinvointialue ja tukea keskisuomalaisten hyvää arkea.