Aksa 301

Toyotan monipuolinen crossover-mallisto tarjoaa sopivan vaihtoehdon jokaiseen tarpeeseen ja hyvällä saatavuudella. Nauti pitkälle kehitetystä hybriditeknologiasta, kattavista turvavarusteluista, älykkäästä tilankäytöstä, korkeasta ajoasennosta sekä dynaamisesta muotoilusta. Valittavanasi ovat Toyota C-HR Hybrid, Yaris Cross Hybrid, RAV4 Hybrid sekä ladattava RAV4 Plug-in Hybrid.

Täysin uusi Corolla Cross Hybrid edustaa jo viidennen sukupolven hybridivoimalinjaa. Odotettu uutuus on nyt tilattavissa, autot saapuvat myymälöihin marraskuussa. Löydä juuri sinulle sopiva crossover: toyota.fi.

Rahastajantie

Huima-futiksen

Toimittajalta

Uutisvirta on jo varsin tutuksi tullutta tavaraa. Venäjän hyökkäyssota Ukarai naan on laittanut myös meidät suomalai set, meidät äänekoskelaiset miettimään omaa varautumistaan. Naapurimme tun tuu olevan niin arvaamaton, että mitä vain voi tapahtua.

Korona-aika opetti, että oma varautumi nen on tärkeää, puhutaan varautumises ta sitten valtion tai kotitalouden tahol ta. Uskon, että jokaiselta löytyy kotoaan maskeja, ja niitä löytyy varmasti myös meidän huoltovarmuusvarastosta. Se virhe ei enää toistu.

Olen käyttänyt aikaa miettimiseen, että mitä jos sähkö loppuu? Havaitsin, että meidän taloudessa pärjätään hyvin: on puuhella, leivinuuni ja liiteri täynnä pui ta. Keittiössä ruoka valmistuu kaasulla ja ulkona on grilli, trangiakin löytyy. Pesul le pääsee, kun tuikkaa rantasaunan läm pimäksi ja kantaa järvestä vettä. Eli: krii sin tullessa käännetään ajatus siihen, että kotona ollaan mökkiolosuhteissa.

Nyt jos koskaan kannattaa varautua. On aivan selvä juttu, että kriisin tulles sa kauppojen hyllyt tyhjenevät vedestä ja säilykkeistä - hintakin on saattanut pompsahtaa. Muistatteko kuinka maskit kin maksoivat euron kappaleelta! Entä se hassu juttu kun vessapaperi hamstrattiin loppuun, se oli koko pandemian kum mallisin ilmiö.

Ihminen on merkillinen otus, sillä toimi taan vasta sitten kun on huonot housuis sa. Kannattaa ottaa perhe pöydän ääreen ja miettiä toimintamallit jos jotain ta pahtuu. Samalla kannattaa pohtia, onko naapurissa tai lähipiirissä joku, joka tar vitsee apua. Kriisitilanteessa yhteisölli syydellä on iso merkitys. Muistetaan, että kaveria ei jätetä!

Kaveripenkki on ihana juttu

Kaveripenkin ideana on, että jos olet ulkoleikeissä vailla kaveria tai et keksi mitä tekisi, niin istahdat penkille niin joku voi sieltä hakea sinut mukaan leikkeihin.

Marjo Steffansson

Piilolan päiväkodissa tartuttiin kaveripenkki-ideaan innolla ja mukaan otettiin koko päiväko din väki. Pihalla nököttänyt vanha puis tonpenkki sai uuden elämän kaveripenk kinä. Huoltomies vaihtoi penkkiin uudet laudat ja maalasi rautajalat uudenveroi seksi.

– Tässä toteutui myös kierrättämisen teema, ja penkki noudattaa hienosti van han talon henkeä, kertoo varhaiskasva tuksen opettaja Heli Hänninen juhlavan avajaisseremonian alla.

Kaveripenkin ulkoasu on lasten it sensä tekemä ja siksipä lasten näköinen. Talon jokainen Mustikka ja Puolukka osallistui penkin koristeluun. Päiväko din kellarissa syntyi upea penkki, jolla vielä upeampi sanoma: kukaan ei ole yk sin, eikä ketään jätetä yksin.

Valkoista kaveripenkkiä koristaa nyt monen monta sinistä, punaista, keltaista ja vihreää palloa.

– Jokainen lapsi maalasi niin monta pallukkaa, kuin on ikävuosia, Heli ker too.

KAVERITAIDOT ja niiden opettelu ovat tärkeä juttu.

– Syksy on ryhmäytymisen aikaa ja silloin opettelemme kaveritaitoja. Kave ripenkin sanoma on juuri nyt hyvin ajan kohtainen, Heli kertoo.

Idea kaveripenkistä lähti lentoon hen kilökunnalla kahvikupin äärellä.

– Olen huomannut, kuinka tällaisessa pienessä yksikössä ilmaan heitetty idea lähtee helposti toteutukseen. Pienikin idea voi lähteä kasvamaan, kun kaikki ovat hengessä mukana, Heli naurahtaa.

PÄIVÄKODISSA ulkoillaan kahdes ti päivässä, jopa kolme tuntia yhteensä. Lapset ovat ulkoleikeissä varsin itseoh jautuvia ja henkilökunta tarkkailee, ettei kukaan jää leikeissä yksin.

– Ulkoleikit ovat tärkeitä ja ne ovat joko ohjattuja tai lasten itsensä kehittä

miä leikkejä. Joskus lapsi haluavaa leik kiä ihan itse, omassa rauhassaan ja sille pitää antaa tilaa. Jos on vailla kaveria, voi istahtaa penkille. Uskon, että kaveri löy tyy heti, Heli iloitsee.

KAVERIPENKIN avajaiset oli hienosti toteutettu seremonia. Penkki oli peitel ty juhlavasti vihreällä kankaalla ja pääl le oli solmittu kaunis, punainen rusetti. Penkin paljastukseen osallistui koko päi väkoti, ja nauhan leikkauksen suorittivat Taavetti ja Ilmari.

Ensin lausuttiin ystäväruno: Ollaan ystäviä jookos, ollaan ananas ja kookos. Ollaan rypäle ja rusina, syödään pipareita tusina.

– Koska ollaan ystäviä, niin sen kun niaksi avataan nyt Piilolan päiväkodin kaveripenkki!

Piilolan päiväkodin viikko alkoi juh lavasti kaveripenkin avajaisilla.

72 tuntia on viranomaisten ja jär jestöjen laatima varautumissuosi tus kotitalouksille. Koskela Opiston rehtori Paula Nieminen-Lehto ja varautumiskouluttaja Pirjo Kunnari muistuttivat varautumisen tärkey destä: Jokaisen tulisi varautua.

Ei vara venettä kaada

Kodeissa tulisi varautua pärjäämään itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta häiriötilanteen sattuessa. Pirjo Kunnari antoi tuhdin tietopaketin varautumiseen ja kuulolle saapui 44 varautumisesta kiinnostunutta henkilöä.

Marjo Steffansson

Kuvittele joutuvasi tilanteeseen: ei ole sähköä, eikä kraanasta tule vettä. Onneksi olet kotona, mut ta kuinka pitkälle pärjäät kaapista löyty villä kotivaroilla? Itse vastaan, että hyvin pärjään - mutta vesi on loppu heti kerras ta. No, tietenkin se tärkein!

72 tuntia on viranomaisten ja järjestö jen laatima varautumissuositus. On tär keää tuntea varautumisen perusteet eli tietää esimerkiksi, mistä saa oikeaa tie toa häiriötilanteessa ja miten pärjätä kyl menevässä asunnossa.

– On monta eri syytä, minkä vuoksi on tarvetta varautua. On syytä miettiä, kuinka pärjää, jos tulee yllättävä tilanne eteen. Ilmaston saastuminen ja energi an tai veden puute voivat olla niitä uh kakuvia, jotka voivat vaikuttaa ihmisen arkeen välittömästi, rehtori Paula Niemi nen-Lehto kertoi valtuustosalissa järjes tetyn tilasuuden alussa.

OLETKO SINÄ varautunut? Kotitalo uksien varautumisen merkitys on suuri apu yhteiskunnalle ja ennen kaikkea si nulle itsellesi. Varautuminen kannattaa, koska toimintaympäristömme muut tuu yhä haastavammaksi. Säätila saattaa muuttua nopeasti ja olla ennalta arvaa maton. Tietoyhteiskunta on riippuvainen

sähköstä, tietotekniikasta sekä tietover koista. Häiriö sähkönjakelussa vaikuttaa arkeen todella nopeasti.

KOSKELAN järjestämä ja Keski-Suo men varautumiskouluttaja Pirjo Kun narin vetämä 72h varautumiskoulutus laittoi suunnan kauppaan veden han kintaan. Samalla reissulla matkaan tart tui säilykkeitä, pähkinöitä, näkkileipää ja mukavaa sekä säilyvää naposteltavaa. Viimeksi mainittu saattaa hävitä kaapista ennen kuin se todellinen tarve iskee. Pat teriradiokin tarttui matkaan, ja tietenkin siihen sopivat sormiparistot!

– Kotivara on ajattelutapa, se on mie lestäni hyvä kotivaran määritelmä, Pirjo Kunnari sanoi.

Kotivaraksi kannattaa hankkia elin tarvikkeita, joita käytetään aivan nor maalissa arjessa.

– Kotiin kannattaa varata hyvin säily vää ja sellaisenaan syötävää ja huoneen lämmössä säilyvää ruokaa. Valitse lisäksi sellaista ruokaa, jota voit valmistaa säh kökatkon aikana esimerkiksi retkikeitti men tai grillin avulla. Terveellisyysasiat voi sivuuttaa kriisin tullen, kunhan vain löytyy syötävää, Kunnari vinkkaa.

Kotitalouksien varautuminen on tie toa taitoa ja tarvikkeita.

– Jos pystyt huolehtimaan omasta ja läheistesi perustarpeista myös yhteis kunnan häiriötilanteissa, olet huolehti

nut kotitaloutesi varautumisesta, Kun nari sanoi.

Ensimmäisenä käytetään tuore ja jää kaappituotteet. Kylmäketju katkeaa pian, jos pakastinta avataan huolettomasti.

– Pakasteiden sulaminen 18 asteen pakastinlämpötilasta nolla-asteiseksi vie jopa useita vuorokausia. Pakastimen ja jääkaapin avaamista kannattaa harkita, ettei kylmä ilma karkaa.

Nollaasteiseksi sulaneet elintarvik keet voi valmistaa ruoaksi tai kypsentää ennen uudelleen pakastamista. Kunnari muistutti.

Sähkökatkon tullen keittokirjat ja re septivihkot ovat arvossaan.

– Silloin ei voi etsiä netistäkään sopi via ohjeita ruoanvalmistukseen, Kunna ri muistuttaa.

VESIKATKO voi johtua esimerkiksi sähkökatkosta tai veden saastumisesta.

– Vaikka yli vuorokauden mittaisissa vesihuollon häiriötilanteissa järjestetään usein varavedenjakelu, olisi helpompaa, jos kotoa löytyisi varmuuden vuoksi edes muutama litra kaupasta ostettua pullo vettä.

Vesikriisi on Äänekoskella vielä tuo reessa muistissa, sillä ei ole kuin tasan viisi vuotta, kun Parantalassa oltiin kan toveden varassa.

Ihminen tarvitsee päivittäin noin 2 litraa puhdasta juomavettä. Lisäksi vet

tä tarvitaan ruoanlaittoon ja hygieniaan. Kokonaisvedentarve on 1–2 ämpärillistä henkeä kohti vuorokaudessa.

VARAUTUMISEEN kannattaa nyt pa nostaa - ei vain miettiä mitä tekisi jos. Venäjän hyökkäysota Ukrainaan on luo nut uhkakuvia koko Eurooppaan niin sähkön loppumiseen kuin sähköjakelun rajoittamiseenkin.

– Vakavassa kriisissä yhteiskunnan toimet kohdennetaan ensisijaisesti iän tai terveyden vuoksi suurimmassa vaa rassa oleviin. Kotitalouksien varautumi sella luodaan edellytykset sille, että yh teiskunta kestää vakavatkin kriisit, Pirjo Kunnari sanoo.

Lataa puhelimeesi 112 sovellus

Pidä puhelin ja varavirtalähteet ladattuna sekä auto tankattuna

Tarkista ilmanvaihtokatkaisijan sijainti

Tutustu taloyhtiösi turvallisuus suunnitelmaan

Kuuntele viranomaistiedotteita patteriradion taajuudelta

HS

on

Vanhat ajopelit on antoisa harrastus

juttu luistaa ja muistoja piisaa.

Lasse

– Moottorikerhoon piti päästä jäse neksi jo alle mopoikäisenä kuuskytlu vun alkuvuosina, kun sieltä sai hienon suikan. Semmoinen päähine oli pojille iso juttu siihen aikaan, muistelee ääne koskelainen Jussi Vähä-Mattila.

Moottoripyörät ovat noista ajoista asti olleet oleellinen osa elämänmenoa, ja tal lissa niitä on ollut väliin useitakin.

Pitkän linjan motoristi myhäilee Lii mattalan laavulla elokuun alussa ko koontuneiden moottorikulkupeliharras tajien porukassa. Juttu luistaa ryhmissä ja väliin kuuluu naurunremakkaa. Tun nelma on leppoisa ja tuttuja on mukava tavata. Autojen konepeltejä auotaan ja si sälle kurkitaan sivuikkunoista. Laavu on jo tuttu paikka vuosien varrelta ja mui takin kihauksia on aina vuoden mittaan tarjolla.

Mobilistiharrastuksen pohjalta alka nut kerhotoiminta kokoaa säännöllisesti porukat kahvikupposen ääreen Hirvas kankaalle joka kuukauden ensimmäise nä keskiviikkona.

KERHON PITKÄAIKAINEN puheen johtaja äänekoskelainen Pekka Kinnunen kertoo, että toiminta sai alkunsa 20 vuot

ta sitten, kun rompepäivillä tavatessa tuli uuraislaisten autoharrastajien kanssa pu heeksi yhteistoiminnan tarve lähiseudun autoharrastajille.

– Siitä se lähti ja nykyään jäseniä on vajaat 40 henkeä Äänekoskelta ja ympä ristökunnista. Toiminta on tapaamisia ja alan kuulumisten vaihtoa. Ei tarvitseo mis taa minkäänlaista ajopeliä tullak seen mukaan. Jos aihepiiri kiinnostaa niin mukaan vaan.

Kinnunen kertoo, että porukan kiin nostuksen ja muistelun kohteena on kaikki, mikä liittyy ajopeleihin. Tapaa misissa voidaan vatvoa kulkuneuvot mopoista rekkoihin ja traktoreista moot toripyöriin. Juttua piisaa niin liikentees tä, moottoriurheilusta, tekniikasta kuin vanhan ajan persoonistakin, joita tie on päällään kantanut.

JUSSI VÄHÄ-MATTILA on tullut Liimattalaan 80-luvun 600 kuutioisella Hondalla ja Kinnusen pariskunta puolestaan Fiat 600:lla. Miehet ovat aikoinaan osallistu neet

Päijänteen ympäriajoon. Vähä-Matti la useammankin kerran ja myös pärjän nyt yltäen ihan keulapaikoille. Kaveruk set pistäytyivät nuorina miehinä ollessa moottoripyörillä Istanbulissa asti.

Vähä-Mattilalle kertyy pyöräkilomet rejä edelleenkin melkoisesti ympäri vuo den.

Talviralliin, joka on vienyt joskus Lap piin asti, hän osallistuu edelleen.

– Onhan sitä vuosikymmenten mit taan pyörän selästä Suomi tullut tutuksi, ikämies tuumailee ja aikoo ajaa niin pit kään, kun kunto vain sallii.

Pekka Kinnunen ja Tiina Hietakangas ovat tulleet tapaamiseen pojalta lainatul la pikkufiatilla vuodelta 1972.

– Tämähän on oman aikanansa per heauto sieltä suosituimmasta päästä, Hietakangas toteaa hyväntuulisena ja muistelee, että kummasti vaan porukkaa ja tavaraa mahtui kyytiin pieneen kotte roon ja matka sujui sateelta suojassa.

Hän kertoo autoharrastuskärpäsen puraisseen jo nuorena, kun suolahtelai nen tyttönen oli repsikkana isän tukki autossa.

– Pari vuotta kovassa hommassa olin. Kuormat kirittiin silloin vielä pankkoi hin karhuketjuilla. Jäi muistoja ja syttyi ikuinen kiinnostus autoihin ja muihin kin moottoriajopeleihin.

KERHOSSA on mukana useita entisiä ammattiautoilijoita. Keijo Liimatainen on tullut Liimattalaan velipoika Markun kanssa Man kuorma-autolla muutaman

kilometrin päästä Häkkilästä Saarijärven puolelta. Kunnostettuna on heille jo nuo rina miehinä tutuksi tullut ajopeli, jolla on ajettu hiekkaa ja ropseja ja mitä kul loinkin kyytiin oli tyrkyllä. Sittemmin autosta tehtiin puunkuormaaja asenta malla siihen Hiab-nosturi.

Vuodelta 1961 oleva dieselkuormu ri oli aikoinaan ja on vieläkin erikoinen peli Suomen teillä.

– Tämä on neliveto ja vaihteita piisaa. Huonollakin tiellä meno jatkui. Monen laisia muistoja tulee mieleen aina, kun rattiin kiipeää. Kovin kauaksi ei Manilla viitsi kylläkään körötellä, sillä passeli ajo vauhti on enimmillään siinä seitsemää kymppiä, autoilija toteaa. Hevosvoimia on 127.

Konnevetinen autoilija Heikki Lau laisella on harrasteautona Peugeot 404.

– Näitä oli aikoinaan paljon takseina ja tasaista on kyyti edelleenkin, hän to teaa. Laulainen on osallistunut Pösöllään Saimaan ympäriajoon jo toista kymmen tä kertaa.

– Sielläkin on mukava tavata jo tu tuksi tullutta ja samanhenkistä poruk kaa, Laulainen tuumailee.

Pekka Kinnunen ja Tiina Hietakan gas matkasivat harrasteautoilijoi den laavutapaamiseen perheauto pikkufiatilla. Tai oikeastaan espan jalaisella Seatilla.

Karu on Man-kuorma-auton mitta ri- ja nappulavarustus siltä ajalta, kun ajotietokone oli kuskin korvien välissä ja ohjaustehostin hauiksissa.

Keijo ja Markku Liimatainen osallistui vat harrasteautoilijoiden laavutapaa miseen Man-kuorma-autolla, joka on ollut autoilijasuvulla jo pitkään.

Heikki Laulainen toimi ammattiau toilijana pitkään ja nyt harraste ajopelinä on Pösö

Sain kunnian osallistua kauniin kesäisenä päivänä Äänekosken reumayhdistyksen 70-vuotis päiville. Juhlijoita ja onnittelijoita oli ke rääntynyt omien kulmien lisäksi naapu ripitäjistä, ja pitkän kokoontumistauon jälkeen se tuntui erityisen sydäntä läm mittävältä.

1940- ja 1950-luvulla reumatautien ti lanne paheni Suomessa merkittävästi ja reumatyölle oli valtava tarve. Lääkitys ja kuntoutus olivat lapsenkengissä nykyti lanteeseen verrattuna. Heinolaan perus tettiin Reumasairaala, Reumaliitto ja sen monet jäsenyhdistykset saivat alkunsa. Äänekosken yhdistys on yksi Suomen vanhimmista reumayhdistyksistä.

Takana on siis 70 vuotta vahvaa, vai kuttavaa, arvokasta ja arvostettua reu

matyötä. Vuosikymmeniin on mahtunut lääketieteen kehitystä, toimintatapojen kehittymistä, etujen ja oikeuksien val vontaa ja valtava määrä erilaisia kohtaa misia. Mikään näistä ei ole tapahtunut itsestään. Jokainen kohtaaminen jättää aina jäljen ja parhaimmillaan se tuottaa iloa, hyvää mieltä, oivalluksia ja johtaa hedelmälliseen yhteistyöhön ja asioiden etenemiseen.

Potilasjärjestöjen suurin voimavara löy tyy niiden vapaaehtoisista ja jäsenistä. He ovat olleet ja ovat edelleen tekemäs sä merkittävää reumatyötä ja vaalimassa yhteishenkeä nyt ja sen siirtymistä myös seuraaville sukupolville. Yhdistysten luottamus-, vertais- ja vapaaehtoistoi mijat tekevät tunteja laskematta mittaa

mattoman arvokasta ja korvaamatonta työtä auttaakseen ja tukeakseen pitkäai kaissairaita ja heidän läheisiään, ettei ke nenkään tarvitse jäädä sairautensa kans sa yksin. He ovat niitä kaivattuja rinnalla kulkijoita, yhdistysten toiminnan ja yh dessä tekemisen sydän ja voima, jotka antavat tukea arjessa selviytymiseen ja jaksamiseen! Haluan sydämestäni kiittää ja onnitella Äänekosken aktiivisia luotta mus-, vertais- ja vapaaehtoistoimijoita ja toivottaa hienoja vuosikymmeniä tästä eteenkinpäin!

Vaikka reuma- ja muiden tuki- ja lii kuntaelinsairauksien hoito on kehittynyt, niihin sairastuu edelleen tuhansia ihmi siä vuosittain. Näkyvyyden lisäämiseksi vietämme 12.10. Maailman reumapäivää ja sen ympärillä Reumaviikkoa. Haluan

kin toivottaa lukijoille hyvää Reumaviik koa ja mitä kauneinta syksyn jatkoa!

Puheenjohtajan tervehdys

Äänekosken Reumayhdistys on perustet tu 10.3.1952.

15. lokakuuta vuonna 1951 Anna-Liisa Lindström, Eino Luukkonen, Toivo Salo nen, Viljo Halonen, Holger Huhta, Anna Piilonen, Jonne Salmelin sekä Irja ja Eino Paasivuori kokoontuivat suunnitte lemaan Äänekosken kauppalaan ja maa laiskuntaan Reumayhdistystä. Perustaja jäsenistä ei enää kukaan ole elossa.

Lukiessani vuosien toimintakerto muksia, huomasin että vaikka aikaa on kulunut huimasti ensimmäisestä koko uksesta tähän vuoteen, samoja asioita on pyöritetty. Toiminta on samankaltaista:

retkiä, myyjäisiä, arpajaisia, teatteria, pikkujouluja.

Fibromyalgiakerho toimi Irma Leh mosen, Raili Salostien, Meeri Tolvasen ja Merja Pullisen vetämänä. Askartelu kerho aloitti toimintansa Maila Ylitalon ja Kerttu Pajarin ideana ja heidän olles sa kerho-ohjaajina. Kerttu Pajarin tilal le tuli muutaman vuoden päästä Marjat ta Honkonen. Tämä tehokaksikko onkin jatkanut kerhon pitämistä tänne saakka. Jäsenmäärän kasvattaminen on ollut toi mintalistalla alusta saakka.

Haasteellisen toiminnasta on tehnyt korona-aika. Aivot ovat saaneet liikettä

meillä hallituksessa, kun olemme yrittä neet keksiä toimintaa mitä se voisi olla, turvallisesti ja terveellisesti jäsenillem me. Seuraava askel yhdistyksellämme onkin saada hiipunut fibromyalgiaker ho jälleen toimimaan.

Kiitämme liitteessä mainostaneita yri tyksiä sekä yhteistyökumppaneita toi mintamme tukemisesta.

Leila Muli Puheenjohtaja Äänekosken reumayhdistys ry

Anu Uhtio toiminnanjohtaja Suomen Reumaliitto ry

Kanaemo ja kotihiiri

Leila syntyi pienviljelijäperheeseen Saarijärven Hännilän kylään. Ta lossa oli tuttu työnjako: äidin vas tuulla olivat lapset ja elukat ja isällä vil jelykset. Koska leipä ei ollut leveää, kävi isä myös vieraan töissä kirvesmiehenä ja muurarina. Lapsia Rautiaisen perhee seen syntyi yhdeksän, Leilan järjestysnu mero on viisi. Esikoisen ja kuopuksen vä lillä on ikäeroa 21 vuotta.

– Meitä on kaksi poikaa ja seitsemän tyttöä. Koulumatkaa tuli reilut neljä kilo metriä. Ensin kuljin koulumatkan yksin, sillä vanhempi siskoni oli jo keskikoulus sa. Kun isä töiltään ennätti, niin hän kyy ditsi minut mopolla kouluun.

Kun Leila sai viimeisen pikkusiskon, oli hänestä tullut jo täti.

– Olen ollut sisarteni lapsille enem män sisko ja leikkikaveri kuin täti. Sel laiseksi en ole itsenäni kokenut.

LEILA MENI naimisiin nuorena ja lii tosta on muistona kaksi tytärtä, vuonna 1978 syntyi Anu ja Anna-Kaisa vuonna 1981. Liitto kesti kymmenen vuotta, ja ero tehtiin sulassa sovussa.

– Tyttäret alkoivat riskaamaan, että muutetaan Äänekoskelle. Anu oli sil loin viidennellä luokalla ja Anna-Kaisa toisella.

Syy muuttohalukkuuteen löytyi kave reista. Leila oli tavannut Veijon ja tyttäret viihtyivät hyvin Veijon sisarusten lasten kanssa. Muuttokuorma pakattiin vuon na 1989. Naimisiin mentiin seuraavana vuonna.

– Minä yritin vähän jarrutella, mut ta kun lapset olivat menossa niin olihan äidin seurattava toivetta. Minua epäilyt ti ikäeromme, sillä Veijo oli 22 ja minä jo 28-vuotias. Koska Veijolla on iso per he, on hän tottunut ottamaan vastuuta jo pienestä pitäen. Olen luonteeltani sel lainen, että viihdyn siellä missä koti on. Pidän Äänekoskea omana kotikaupun kina, vaikka Saarijärvellä on yhä paikka sydämessäni.

Naimisiin mentiin ja nimi muutti Muliksi. Vuonna 1992 syntyi Ville, Veera sitä seuraavana vuonna ja pahnan poh jimmaisen virkaa pitää vuonna 1996 syn tynyt Vili.

– Sain ensin keskenmenon, ja oli jo pelko, ettei me saada yhteisiä lapsia. Lää käri kannusti, että uutta vaan tekemään.

VEIJOLLA ja Leilalla on samanlainen maku on kyseessä musiikki, värit tai ruo ka. Vakka on kantensa valinnut.

– Monet naurut naurettiin silloin alussa, kun käytiin kaupassa toisistamme tietämättä ja molempien kassista löytyi saman makuista jukurttia. Sain itselleni ihanan miehen, mutta niin sain ihanan anopinkin. Ensialkuun asuttiin Veijon kotitalossa, sulassa sovussa.

Leila tietää miltä paska haisee. Maan

viljelykseen sekin tuoksu kuuluu. Pelto jen keskelle, mäen rinteeseen nousi oma talo, jonka ikkunoista näkee kauas. Sitä paranee katsella, sillä maisema on kuin maalaus, jossa värit vaihtuvat vuodenai kojen mukaan.

– Veijo oli sitä mieltä, että kyllä mie hen pitää yksi talo rakentaa. Hän katseli tonttia ja sitten me tämä tehtiin, vaikka maasto oli kivinen.

– Olen opetellut tilan töitä, mutta koneisiin en ole koskenut. Lapsuudessa haaveammatti oli kylmäkkö, ja tässä isoa perhettä pyörittäessä olen huomannut, että olen saanut tehdä kylmäkön hom mia ihan ilman koulutusta. Muonitta mista on piisannut. Yksi haave oli kä sityöopettaja ja minä olen sitäkin, kun olen pitänyt kaksi oikein kaksi nurin kerhoa.

Talo on hiljennyt, sillä lapset ovat jo maailmalla. Kahdeksan lastenlasta pitää vilskettä yllä.

– Vanhin lapsenlapsi, Pinja, on jo 21-vuotias ja nuorin on taaperoiässä, yk sivuotias. Siltä väliltä löytyy yhdeksänja kuusivuotiaat, kaksi nelivuotiasta ja sekä kolme- ja kaksivuotiaat. On aivan ihanaa kun saan askarrella, leipoa ja tou huta heidän kanssaan. En sanoisi itseäni leikkiväksi mummiksi, mutta tekemistä olen hyvä keksimään.

Ei ole iloa ilman surua. Leilalla on myös yksi lapsenlapsi jota enkeliksi kut sutaan. Silmä kostuu kun hänestä puhu taan.

– Sisareni kuoli neljä vuotta sitten. Hän oli minulle tosi tärkeä, ja soiteltiin viikottain. Hän oli hyvin samanlainen luonteeltaan kuin minä. Suru on yhä läs nä, vaikka kuolemasta on jo aikaa. Myös äiti on nukkunut pois, ja joskus tulee kumma olo, kun tekisi mieli jutella äi din kanssa ja kysyä häneltä mielipidettä johonkin asiaan.

Jutellaan surusta ja surevan kohtaa misesta. Leila tietää, kuinka surun koh dannut on vaikea lähestyä.

– Yksin ei saa jättää. Jos ei löydä sa noja, voi vaikka taputtaa olalle ja halata. Olen opetellut siihen, ettei minun tarvit se murehtia kaikkien ihmisten elämää. Riittää, että pitää lähimmäisistään hy vää huolta.

KUN LAPSIA alkoi tulla, alkoi pohdin ta, onko työnteko järkevää. Siivoustyö nesimiehenä Saarijärvellä kulkenut Leila päätti ottaa järjen käteen, sillä työ oli il tapainotteista ja ajomatkat pitkiä, Kars tulaa myöten.

– Veijolle ei voinut antaa vastuuta las tenhoidosta, sillä hän oli kiinni tilan töis sä. Pitkän puntaroinnin jälkeen jäin koti äidiksi. Tässä sitä on porskuteltu.

Leila leipoi Torppareille ruisleipää. Kun poskiontelot alkoi reistaamaan, jäi leivän teko toisille.

– Terveys edellä on mentävä, mutta kyllä mä vielä karjalanpiirakoita teen. Olen kästyöihminen henkeen ja vereen saakka: perhe on pysynyt sukissa, lapa sissa ja villapaidoissa. Joskus ollaan jo naurettu minun ei niin yllättäville peh meille paketeilleni.

Ei vain puikot ja lanka, sillä taitoa riit tää myös ommella. Nyt Leila on valjas tanut vanhan neulekoneenkin käyttöön.

– Tehdessä oppii. Olen Koskelan kurs sien suurkuluttaja: olen maalannut pos liinia ja nyt aloin opetella kitaran soittoa. Tykkään laulaa ja tavoitteena on oppia muutama sointu, jotta voisi toimia leiri nuotiokitaristina.

Harrastaminen on tärkeää. Leila ker too, kuinka työ vie mennessään, on se sitten lysterikupin tekoa tai keskustelu kerhon vetoa.

– Olen hyvä keskittymään, sillä kaik ki käsillä tekeminen vie minut mennes sään. Käyn kierrätysaskartelukerhossa kin, jossa saa luoda vanhasta uutta. Ensi viikolla tehdään vanhoista sukista kissa.

TOUHUKAS NAINEN on monessa mukana. Puheenjohtajan nuija pysyy kädessä Mämmen kyläyhdistyksessä ja Äänekosken reumayhdistyksessä. Leila tunnetaan tekevänä naisena.

– Kun ikää on karttunut, tuntuu et tei saa oikein mitään aikaiseksi. Tykkään kuunnella äänikirjoja ja kutoa tuossa sohvan nurkassa. Vaikka olen sosiaali nen, en koe oloani yksinäiseksi vaikka olen täällä kotona ilman seuraa. Taidan olla kotihiiri.

Leila vinkkaa, että kyläyhdistykseen liittyminen on hyvä tapa tutustua ihmi siin ja asuinpaikkansa historiaan.

– Minä oon kyläyhistysihminen ihan henkeen ja vereen. Reumayhdistykseen minut repästiin ja olin ensin ihan ökkö törönä, että mitä minä siellä osaan tehdä. Sairastan nivelrikkoa, joka on yksi reu man muoto. Olen opetellut ja olen saa nut upeasti apua kun olen vain kysynyt.

Reumayhdistyksen luotsi aloitti juuri kun korona alkoi.

– Se aika oli hankalaa, kun piti olla toimintaa, mutta ei saanut toimia ja tava ta ihmisiä, ei edes kokoustaa. Olen koit tanut saada jäsenistöä nuorentumaan jotta toiminta jatkuisi tulevaisuudessa kin. Joskus on vauhtia niin paljon, että tulee miettineeksi kuinka pysyvät pe rässäni.

Visioita lentelee päässä. Viimeksi saa tiin kuulla fibromyalgialuentoa valtuus tosalissa.

– Yleisössä oli kiinnostusta ja toiveek si annettiin fibromyalgiakerhon perusta minen, jossa reumayhdisys olisi mukana tukena. Vertaistuki on tärkeää, ja toivon, että asia saadaan vietyä maaliin saakka.

Leila haluaa olla kehittämässä yhdis tystoimintaa ajan kuvaan sopivaksi. Ke

väällä reumayhdistys vietti 70-vuotisjuh laansa lämminhenkisessä juhlassa.

– Puheenjohtajan pitää seurata aikaa, ja tehdä toiminnasta näköistään toki jä senistöä kuunnellen. Paikoillaan ei kan nata polkea, eikä seurata samaa latua vaan kehitystä on löydyttävä. Uutta ja kiinnostavaa voi löytyä, kun vain osaa löytää. Se ei ole puheenjohtaja eikä mi kään, jos ei tuo yhdistykseen omaa per soonaansa peliin.

NYT LEILA harjoittelee eläkkeellä ole mista.

– Pelottelevat minua niillä paljon pu hutuilla eläkeiäisten kiireillä. Saan nähdä kuinka täynnä allakka on sitten. Minulla on jatkuva luomisen tuska ja se pitää mi nut liikkeellä.

Leila Muli os. Rautiainen s. Saarijärvellä 1959, asuu Mämmellä

Viisi lasta, kahdeksan lasten lasta ja yksi enkeli

Rakastaa: perhettä

Inhoaa: kaksinaamaisuutta

Henkilö: Veijo

Eläin: kissa

Paikka: koti

Musiikki: kotimainen iskelmä Elokuva: jossa on onnellinen loppu

Kirja: romanttiset romaanit Ruoka: kotimainen

Juoma: punaviini

Motto: Asioilla on tapana järjestyä

Leila on monessa mukana eikä pelkää tarttua uusiin haasteisiin. Laulua hän aloitti harrastamaan omaksi iloksi ja omaisten kauhuksi.

Teksti: Marjo Steffansson Kuva: Max Steffansson

Fibromyalgialuento

2.9. kaupungintalolla pidetysssä fibromyalgialuennossa oli noin 30 kuulijaa. Luen noitsijana toimi Sairaala Novan reumahoitaja Saija Lavaste, joka kertoi fibromyal gian omahoidosta. Äänekosken Reumayhdistyksen tavoitteena on saada aikaiseksi fibromyalgian vertaistuki kerho. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa rohkeasti yhteyttä Leila Muliin 0405916172. Tuumaillaan ja suunnitellaan yhdessä mukava kerho, josta olisi tukea mahdollisimman monelle. Reumayhdistyksen askartelukerho kokoontuu tiistai sin klo 13 Äänekosken vanhalla seurakuntatalolla. Ker ho on toiminut jo useamman kymmenen vuoden ajan.

Mukavaa yhdessäoloa

Kerhossa tehdään käsitöitä, askarrellaan, jutellaan, toi sinaan käy vierailijoita ja juodaan päiväkahvit. Kerhon lahjoituksina onkin lähtenyt useampi sukkapari ja tork

kupeitto paikallisiin palvelutaloihin sekä päiväkoteihin. Teemme myös päiväretkiä lähialueille.

Onnittelemme

DIGITAALIAGREGAATTI

Huima-futiksen

Quo vadis, Huima?

Eli minne menet, Huima-futis? Vai oletko jäänyt polkemaan paikoillasi? Viisi valmentajaa arvioi ÄKSän pyynnöstä, mitä Äänekoskella pitäisi kuningaslajin kanssa tehdä.

Terho Vuorinen Teijo Piilonen

1980-luvulla Huima oli lähellä nousta jal kapallon SM-sarjaan. Vielä kesällä 2008 Huima pelasi Kakkosta. Viime vuosina Huima on potkiskellut palloa Nelosessa – suomeksi piirisarjassa.

Nyt on kuplahallia ja jopa 500 junioripe laajaa. Mitä tästä seuraa?

Ovatko huippuvuoden menneet iäksi? Mitä pitäisi tehdä, että palattaisiin val takunnan sarjoihin (eli vähintään Kak koseen)? Onko HuimaUrho-yhteistyö hyvä idea?

ÄKS kysyi nämä kolme kysymystä vii deltä erilaiselta valmentajalta. Kaikkien päälaji ei ole jalkapallo. Eikä kaikkien ko tikaupunki Äänekoski. Mutta jokaisella on vakuuttavat näytöt osaamisestaan.

Optimistisin Ykköseen paluun suhteen on ei-koskelainen Palloliiton mies Tee mu Eskola.

– Paikkakunta on riittävän iso, Eskola perustelee ytimekkäästi.

Huimassa monet kaudet päävalmen tajana toimineen Heikki Nurmen mu kaan olosuhteet puoltaisivat paikkaa Ykkösessä, mutta rahat eivät vaan riitä Äänekoskella puoliammattilaisjoukku

een pyörittämiseen.

– Kakkosdivisioona on tällä hetkellä Huiman Veikkausliiga, Nurmi kiteyttää.

Osa vastaajista vaatii erityisesti laa dukasta juniorityötä. Timo Paasolai nen muistuttaa myös, ettei tuloksia tule heti vaan ehkä vasta kymmenen vuoden päästä.

– Puuhastelulla ja harrastelulla saa daan puuhastelijoita ja harrastelijoita, Paasolainen pamauttaa.

Toisaalta – Reijo Rantasen mukaan –massa takaa myös laatua.

– 500 junioripelaajasta nousee var masti yksittäisiä pelaajia ehkä jopa am mattilaistasolle saakka, Rantanen lupai lee.

Pena Ranta muistuttaa kuitenkin, et tei kilpailullinen menestys ole kaikki kai kessa.

– Laadukas ja kestävä toiminta Kol mosessa on arvokkaampaa kuin ulko puolisiin vahvistuksiin lyhytnäköisesti nojaava toiminta Kakkosessa, Ranta ko rostaa.

Näin kysyttiin:

1) Onko mahdollista, että äänekoskelai nen jalkapalloseura voisi vielä nousta Idivisioonan tasolle vai jäikö 1980-luku kaikkien aikojen huipennukseksi?

2) Mitä Äänekoskella pitäisi tehdä, jotta seura voisi nousta esimerkiksi II-divisi oonan tasolle? Mitä virheitä pitää vält tää?

3) Oliko HuimaUrhon perustaminen oi kea liike, vai olisiko seurojen pitänyt jat kaa omilla edustusjoukkueillaan? Pitäi sikö yhteistyötä Keski-Suomessa lisätä edustustasolla jopa enemmän?

Timo Paasolainen, 58 FC Inter Turku talenttivalmentaja Aiemmin mm. Fortuna Sittardin pää valmentaja U16/U17 (Hollanti), MyPan apuvalmentaja (Veikkausliiga), JS Ra kuunoiden päävalmentaja (Ykkönen) UEFA Pro -valmentaja Pelaajana mm. Veikkausliigassa (Ilves) ja Maltan Valioliigassa (Birkirkara) Huiman kasvatti

1. Ei. Varsinkaan tulevan sarjauudistuk sen myötä 1980–90-luvuilla menestynei den pienten paikkakuntien (Myllykoski, Joutseno, Iisalmi, Äänekoski jne) nou seminen Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle on erittäin haastavaa.

2. Fokus pelaajakehitykseen. Jostain pi täisi löytyä uusi reijorantanen, joka toi mii sekä junioripelaajien että valmenta jien innostajana ja kehittäjänä.

Puuhastelun laatuvalmennustasijaan

nuorille

Toiminnan ytimessä määrätietoinen ja ammattimainen pelaajien kehittämi nen, jotta saadaan parempia pelaajia edustusjoukkueeseen ja parhaat kyvyt vielä siitä eteenpäin korkeammille sar jatasoille. Varsinkin lähikuntien pelaa jat pitää scoutata, jotta lahjakkaat pelaa jat saadaan haaviin riittävän aikaisessa vaiheessa.

Potentiaalisille ja motivoituneille nuorille laadukasta extra- ja yksilöval mennusta joukkuetreenien lisäksi. Tu

lokset näkyvät 5–10 vuoden jälkeen. Puuhastelulla ja harrastelulla saadaan puuhastelijoita ja harrastelijoita.

Olosuhteet ovat jo riittävän hyvät erit täin laadukkaalle toiminnalle, jos vain halua, energiaa ja organisointikykyä löy tyy riittävästi.

3. Yhdistyminen oli oikea ratkaisu, jos halutaan kehittää kilpaurheilua. Yhteis työtä pitää lisätä keskisuomalaisten seu rojen kesken.

Häpeällistä nelosdivariapelata näin hyvissä olosuhteissa

Heikki Nurmi, 62 eläkeläinen

toiminut Kakkosessa Huiman, JJK ja FC Vaajakosken valmentajana UEFA A-valmentaja

1. Olosuhteiden osalta se olisi täysin mahdollista. Esimerkiksi talviharjoittelu onnistuu Äänekoskella paremmin kuin Jyväskylässä. Oman kylän pojilla se ei kuitenkaan ole enää onnistu. Se vaatisi puoliammattilaisjoukkuetta, enkä usko, että siihen on Äänekoskella taloudellisia mahdollisuuksia.

2. Junioripuolella on riittävästi massaa, mutta toiminta pitää saada johdonmu kaisemmaksi. Pitää tietää, mitä junio reille pitää missäkin ikävaiheessa opet taa. Valmennuksen kehittämisessä on paljon työtä.

Meidän pitää myös uskaltaa kilpailla ja haaveilla jostain muustakin kuin täs tä nykyisestä piirisarjasta. Junioreiden pitää alkaa pärjäämään. B-junnut pitää saada valtakunnalliseen Ykköseen. Nuo rempien ikäluokkien tavoitteet pitäisi puolestaan olla Huuhkajaliigan loppu sarjatasolla.

Tai sitten meidän pitää tehdä voimak kaasti yhteistyötä JJK:n kanssa. Voisim me saada sieltä esimerkiksi apua val mennukseen. Jos meillä on taas lahjakas poika, niin voisimme laittaa hänet kokei lemaan JJK:hon.

Jos lahjakkaita on enemmän, niin voi simme pärjätä omalla joukkueella, mut ta yksittäiset lahjakkuudet meidän pitää laittaa eteenpäin.

Kakkosdivisioona on tällä hetkellä Huiman Veikkausliiga. Se pitää olla ta voitteemme.

Joku muutos pitää tapahtua, mutta en tiedä, kuka sen muutoksen tekee. Olo suhteet ovat niin hyvät, että on häpeäl listä, että pelaamme vain Nelosta.

3. En tiedä, kenen kanssa me ei tehtäis yhteistyötä. Sitä voisi olla enemmänkin, mutta sellaisia seuroja, joiden kanssa esimerkiksi pelaajien vaihtamisesta olisi hyötyä, ei ole helppo löytää.

Vaikea sanoa, onko HuimaUrho hyvä vai huono juttu, mutta harmittavan pal jon samat pelaajat näyttävät pelaavan molemmissa joukkueissa eli Nelosessa ja Kutosessa. Ihmettelen, että eikö niitä poikia ole enempää. Kuvittelin, että yh distymisen jälkeen olisi ollut enemmän massaa ja kilpailua.

Teemu Eskola, 44

* Palloliiton Lännen aluevalmentaja ja U19-maajoukkueen valmentaja

* UEFA Pro -valmentaja

1. On mahdollista. Paikkakunta on riit tävän iso.

2. Jos tavoite on pelkästään nostaa edus tusjoukkue Kakkosen tasolle, tarvitaan rahaa. Pitää kerätä 70–80 000 euroa, ja saadaan kokoon Kakkosessa pysyvä joukkue.

Jos haetaan kestävämpää menestystä, rakentaminen tulee aloittaa aivan perus tuksista. Satsata ennen kaikkea laaduk kaaseen lasten valmennukseen.

Mutta yhteisöllisyyteen tulee panos taa joka tapauksessa. Mitä useammal le ihmiselle seura merkitsee jotain, sitä enemmän sen eteen tehdään töitä ja ta pahtumissa käy yleisöä. Elinvoimainen seura tarvitsee intohimoisia ihmisiä.

3. En tunne HuimaUrhoa riittävästi, jotta voisin sanoa tarkasti. Mutta isossa kuvas sa en ole fuusioiden ystävä. Liian usein yhdistymisten jälkeen moni pitkän lin jan seuratoimija jää kokonaan pois, eikä uutta yhdistymisestä toivottua resurssia synnykään.

* Pelaajana kuusi kautta Korisliigaa * huippuvalmentajatutkinto, FIBAn FECC-koulutuksen priimus

1. Kaikki on tietysti mahdollista, mutta vaikeaa se varmasti on. Kilpaurheilussa sarjatasoa määrittää pelaamisen lisäksi myös taloudelliset tekijät. Kokoonpanon suuruus ja ympärivuotinen sitoutuminen vaikeuttavat jalkapallojoukkueen ylläpi tämistä pienellä paikkakunnalla – bud jetti kasvaa väkisin suureksi. Laadukas junioritoiminta vie varmas ti edustusjoukkuetta ylöspäin, mutta ka ton kehitykselle määrittelee luultavasti taustajoukkojen voimavarat.

2. Kysyisin ehkä ensin, mille sarjatasolle on tarvetta nousta? Mille tasolle toimin ta aidosti riittää kuluttamatta tekijöitään loppuun ja mahdollistamalla arjen pyö rittämisen lisäksi tulevan rakentamisen? Laadukas ja kestävä toiminta Kolmoses sa on arvokkaampaa kuin ulkopuolisiin vahvistuksiin lyhytnäköisesti nojaava toi minta Kakkosessa.

Äänekoskella on uskallettu palka ta ihmisiä junioritoiminta edellä, mikä näkyy kasvaneissa pelaajamäärissä ja mahdollistaa kilpailullisen kehityksen tulevaisuudessa omiin pelaajiin nojaten. Edustusjoukkueen menestyminen kor kealla tasolla vaatii kuitenkin merkittä vää panostusta myös kilpatoimintaan.

Onko siihen mahdollisuutta – tai onko se edes järkevää, en osaa sanoa. Äänekoskelaisessa jalkapallossa tehdään tälläkin hetkellä paljon hienoja asioita, vaikka edustusjoukkueen sarjataso ei sitä juuri nyt kuvastakaan.

3. Lähtökohtaisesti yhteistyön tekemi nen on ainoa oikea tapa edetä. Toimin nan taustalla on valtavasti vapaaehtoisia, jotka tekevät valtavasti töitä ja näkevät nuorten pelaajien parhaan seuralogon yli. Sille on hyvä rakentaa. Kestävä ja ke hittyvä edustusjoukkuetoiminta tukee varmasti molempien seurojen juniori toimintaa.

On hienoa nähdä merkkejä yhteis työstä yli seura- ja lajirajojen. Se on yhä valitettavan harvinaista. Harrastavista nuorista tulee kilpailla puhelimia ja pe likonsoleita vastaan, ei toisia seuroja tai lajeja vastaan. Laadukas toiminta vetää mukaan sekä harrastajia, toimijoita että yhteistyökumppaneita.

Yhteistyön kautta voidaan edistää myös lasten ja nuorten monilajisuutta. Se on tutkitusti kantavin pohja kehityk selle niin kilpailun kuin liikuntaan kiin nittymisenkin kannalta.

Äänekoski tarjoaa tähän upeita mah dollisuuksia. Toivottavasti seurojen sisäl lä ja välillä pystytään tekemään yhteis työtä, että usean lajin harrastaminen on viikko-ohjelman puitteissa mahdollista.

1983 (lopetti valmentamisen siihen)

* pelaajana kolme kautta SM-sarjassa (1974–76 MiPK)

* SM-sarjan maalikuninkuus 1975

* Huiman kaikkien aikojen jalkapal loilija (ÄKSän lukijoiden valinta 2022)

1. En usko. Tai sitten pitää tapahtua aika isoja juttuja.

2. Hyvällä juniorityöllä meidän pitäi si päästä omilla pelaajilla Kolmoseen. Mutta Kakkoseen pitäisi hankkia jo ul kopuolisia pelaajia, jos siellä haluaa py syä. Omalta seutukunnalta ei löydy 15:ttä sellaista pelaajaa, joilla voisi Kakkosta pelata.

Mikkelissäkään, joka on kuitenkin Äänekoskea isompi, ei tahdo riittää oma juniorituotanto siihen, että pystyisi pe laamaan Kakkosta. Arvioisin, että ulko puolelta pitäisi löytää 5–7 hyvää ja moti voitunutta pelaajaa.

Kilpailu on muuttunut niin rajusti. Mikkelissäkin Kissat pelasi viime vuon na Kakkosta, ja joukkueessa oli kahdek san ulkomaalaista pelaajaa, mutta silti he putosivat.

Tai sitten pitäisi käydä yhtä hyvin kuin silloin 80-luvulla, että omalta paik kakunnalta löytyy sellaiset 10–15 pelaa jaa, jotka ovat ykkös-, kakkosdivisioonan tasoa. Se on vaan aika vaikeaa, koska ju nioripuolelta häviää aika paljon poruk kaa pois silloin, kun pitäisi alkaa pelaa maan tosissaan.

500 junioripelaajasta nousee varmas ti yksittäisiä pelaajia ehkä jopa ammat tilaistasolle saakka. Hyvät yksilöt eivät kuitenkaan takaa sitä, että koko joukkue nousisi Kakkoseen, puhumattakaan, että Ykköseen.

Niin harva juniori jatkaa nykyisin to sissaan aikuisten tasolle. Siinä välissä käy niin iso kato.

3. Uskon, että HuimaUrhon yhteistyö on hyväksi. Ja kun löytyy potentiaalinen pe laaja, häntä pitää jeesata eteenpäin esi merkiksi Jyväskylään eikä pitää hänestä vaan kiinni.

Kaverilla, jolla on tavoitteita, pitää tarjota portaita. Pian siinä ei riitä enää Kakkonenkaan. Tällaisia tavoitteita pitää tukea. Tässä mennään vähän enemmän jo yksilölajin puolelle.

ÄKS on kirjoittanut Huiman jalkapal loilusta 13 viimeisessä printtilehdessään (X289–X301) eli runsaan puolen vuo den ajan. Juttusarja on keskittynyt 40 vuoden takaiseen historialliseen kesään 1982. Tuolloin futis-Huima saavutti his toriansa korkeimman tittelin: lohkovoi ton kakkosdivisioonassa – ja nousun yk kösdivisioonaan.

Vapaaehtoiset näkevätnuorten pelaajienparhaan yli seuralogon

Pena Ranta, 41

* Tampereen NMKY:n valmennuspääl likkö, U15-maajoukkueen valmentaja (koripallo)

* Aiemmin mm. Huiman miesten kori pallojoukkueen päävalmentaja

Kolmoseen omilla, mutta sitten pitäähankkia vahvistuksia

Reijo Rantanen, 71 eläkeläinen

* Huiman valmentaja Kolmosessa 1981, Kakkosessa 1982 ja Ykkösessä

Historiaprojekti jatkuu ja näkyy tulevai suudessakin ÄKSän sivuilla (niin pape risilla kuin digitaalisilla) muodossa tai toisessa. Asiasta kiinnostuneet voivat liit tyä mukaan myös Facebookissa olevaan keskusteluryhmään. Löydät sen nimellä Huima-futiksen 80-luku.

Elinvoimainen seura tarvitsee intohimoa ja yhteisöllisyyttä

Toyotan hybridit jyräävät markkinoilla

Uusien autojen toimitusajat

Uusien autojen kauppa on käynyt OKAutossa tasaiseen tahtiin, vaikka ko ronaepidemia on jo pitkään haitannut autonvalmistusta ja mutkistanut mark kinoita.

– Tämän päälle tuli sitten Ukrainan sota ja maailmanmeno mullistui entises tään, kertoo O. K. Auton Äänekosken toi mipisteen myyntipäällikkö Marko Hak karainen.

– Automyyntiä vaikeuttaa ja asiakas ta haittaavat nyt entistäkin pitemmät toimitusajat. Kun uuden Toyotan sai ai kaisemmin muutamassa kuukaudessa, sitä joutuu nyt odottamaan mallista riip puen jopa 6-9 kuukautta, Hakkarainen murehtii ja kertoo, että viiveen taustalla on komponenttipula ja logistiikassakin maailmanlaajuisia ongelmia. Samat huo let painavat kaikkia automerkkejä.

– Kannattaakin lähteä liikkeelle vii meistään nyt, jos haluaa rekisteröidä uuden Toyotan ensi kevään aikana, hän opastaa.

Lisävarusteidenkin kanssa on hyvä varautua viiveisiin.

–Tilanne on sellainen, että auto tulee ajallaan, mutta tilattuja erikoisvarustei ta ja lisätarvikkeita saattaa puuttua ja ne asennetaan jälkikäteen sitä mukaa kun vain saadaan.

Esimerkkeinä Hakkarainen mainitsee

vaikkapa lisävalomaskin ja vetokoukun, joita ei ole aina voitu toimittaa uuden au ton mukana.

– Harmihan se on. Pahoittelemme ja teemme parhaamme.

HAKKARAINEN KERTOO, että vii veistä ja huolista huolimatta tilauskannat ovat isot. Hybridimallit jyräävät ja Toyota on maan eniten myyty automerkki.

– Äänekoskellakin uudet hybridit ovat kysyttyjä. Muita moottorivaihtoeh toja on myyty meillä henkilöautopuolella vain murto-osa niihin verrattuna.

Myös käytettyjen hybridien kysyntä on vilkasta.

Hakkarainen toteaa, että pitemmillä matkoilla hybridi on toimivampi kuin täyssähköinen auto, jonka latauspaussit pitää suunnitella huolellisesti etukäteen.

– Lähipyörityksessä ja kauppareis suilla hybridikin toimii pelkällä sähköllä.

Toyotalta on tullut markkinoille täys sähköinen pakettiauto lähiliikenteen tar peisiin.

– Perinteisestihän meillä pakut ovat olleet dieseleitä, mutta nyt on tällainen kin vaihtoehto tarjolla, Hakkarainen ker too.

Käytettyjenkin autojen kauppa on pyörinyt Äänekoskella hyvin.

– Meillä vaihtoautotarjonta on laadu kasta ja erityisesti käytetyt hybridit ky syttyjä. Varastot ovat tyhjentyneet, kun

uusia vaihtoautoja ei ole saatu tilalle sa malla vauhdilla, kuin niitä on myyty, Hakkarainen selvittää.

KORKEAN MAAVARAN citymaastu rityyppiset korimallit ovat lisänneet suo siotaan. Viimevuosien lumitalvet ja pika tuiskut ovat opettaneet ostajia.

– Halutaan että matka taittuu, eikä joka pyryn jälkeen tarvitse odottaa au ra-autoa, jos asuu hieman sivummalla tai pitää päästä mökille. Tilaakin näissä korimalleissa on hyvin ja kuljettaja kat selee liikennettä korkealta, mistä moni kuljettaja on oppinut pitämään.

Hakkarainen kertoo, että neliveto malleja myydyistä citymaastureista on

noin kolmannes.

Äänekosken toimipisteessä on au tomyynnin lisäksi merkkihuolto ja va raosapalvelut sekä rengashotelli. Ää nekosken ainoa merkkiliike työllistää kymmenkunta työntekijää.

– O. K. Auto on toiminut Äänekoskel la rapiat 30 vuotta, joten hyvin on päästy juurtumaan ja tultu tutuiksi. Kanta-asi akkaita on jo toisessa polvessa, Hak karainen kertoo ja painottaa, että pää sääntöisesti autot ostetaan tarpeeseen, erilaisiin käyttötarkoituksiin. Asiakas haluaa tehdä luotettavan järkiostoksen. O. K. Auto tarjoaa siihen mahdollisuu den omalla kylällä.

MÖNKIJÄTARJOUKSET SYKSYYN JA TALVEEN

CFORCE

malli,

rek.

malli,

rek.

Talvikeli yllättää etelän autoilijat mutta nyt yllättää myös renkaiden hinta.

–Talvirenkaiden ostajien on nyt syytä varautua aikamoiseen hinnannousuun. Maailman tilanteen ja raaka-ainepulan vuoksi ovat talvirenkaat jopa 20 prosent tia kalliimpia kuin viime syksynä, kertoo Äänekosken keskustassa Fixcar Oy -ren gasliikettä ja autokorjaamoa pyörittävä Niko Penttinen.

– Saatavuus on vaikeutunut ja valikoi mat maailmalla kaventuneet. Sisäänos tohinnat ovat nyt sellaiset, joilla viime syksynä sai asiakas renkaat autonsa alle, Penttinen täsmentää ja on huolissaan asiakkaiden reaktioista, ellei tietoa ti lanteesta ole etukäteen.

– Kyllähän se voi asiakasta hieman hirvittää, mutta etenkin nyt kannattaa laitattaa alle turvalliset sekä ominai suutensa ikääntyneenä ja kuluneenakin säilyttävät laaturenkaat. Ne ovat hinnan noususta huolimatta halpa henkivakuu tus tien päällä, rengasammattilainen opastaa.

– Mitä enemmän talvisia ajokilomet rejä kertyy, sitä enemmän hyvien ren kaiden merkitys korostuu. Nastarenkaat ovat toimivin valinta keskisen Suomen keliltään vaihteleviin talviin, Penttinen valistaa.

Hänen mielestään laaturenkaisiin satsaamista puoltaa sekin, että halpa renkaiden hinnat ovat nousseet suhteel lisesti jopa enemmän. Isot rengasmerkit ovat materiaalipulan vuoksi vähentäneet halvempien rengasmalliensa valmistusta ja keskittyneet ykköslaatuun.

Autonomi-ketjuun kuuluvan Fixcarin ykkösmerkki on Contiental.

– Se on pärjännyt hyvin testeissä ja valmistetaan Euroopassa, Penttinen ker too ja tarkistaa myymälässä esillä olevan nastarenkaan tulevan Saksasta.

NIKO PENTTINEN ryhtyi kesällä yrit täjäksi ja kokemusta autokorjaamon ja rengasliikkeen pyörittämisestä on kerty nyt jo muutamia kuukausia. Asentajana hän on toiminut samoissa tiloissa kym menen vuotta.

-Onhan tämä ollut melkoisen paljon monipuolisempaa, kun on asennus- ja korjaushommien lisäksi hoidellut asioi ta yrittäjänä. Vastuukin painaa ihan eri momentilla.

Kun ympyrät olivat tutut, vetäjän vaihdos sujui jouheasti. Yritys tuli myyn tiin, kun Jukka Moisio kouluttautui ja siirtyi uudelle alalle.

– Moni asiakas on tullut tutuksi vuo sien mittaan ja yhteistyö sujuu entiseen malliin. Siitä on iso apu uudelle yrittäjäl le, Penttinen arvioi.

Penttinen kiittelee kaupungin elinkei notoimelta ja yhtiön kirjanpitäjältä saa maansa asiantuntija-apua yrityskaupassa ja toiminnan saamisessa käyntiin asialli sesti. Omistajavaihdoksessa myös yrityk sen nimi vaihtui.

Talo tuli Penttiselle tutuksi ammatti koulun työharjoittelussa ja vuosi valmis tumisen jälkeen sitten työpaikkana.

– Kymmenen vuotta tässä vierähti toisen palveluksessa. Hommat ovat py syneet samoina. Auto- ja rengashuoltoa sekä monipuolista korjaamotoimintaa. Fiksauksiakin tehdään edelleen niin au

toille kuin veneillekin. Eli vahauksia, kiillotuksia ja pinnoituksia.

Penttinen kertoo, että isoimmat hä nen fiksaamansa veneet ovat olleet vii sitoistametrisiä. Tarjolla on myös huol tokemikaaleja, kuten polttoaineen lisäaineita ja jäähdytysjärjestelmän puh distuskemikaaleja.

PENTTISEN LISÄKSI asentajana työs kentelee Taru Kukonlehto.

– Onhan tämä vähän harvinaisem pi ammatti naiselle, mutta kun olen pie nestä asti autoja rassannut, niin ammat tikoulun asentajalinja oli ihan luonteva valinta, viime keväänä valmistunut ja kesästä asti asentajan toiminut Kukon lehto naurahtaa hyväntuulisena. Paikka tuli tutuksi jo koulun työharjoittelussa.

Fixcar autokorjaamo- ja rengashuol toyrityksen vetäjä

Penttinen ja asentaja Taru Kukonlehto kertovat, että

– Logistiikkapuolella naisia on töissä enemmänkin ja nainen rekankin ratis sa jo tuttu näky. Tässä korjaamopuolella ovat jotkut asiakkaat hieman ihmetelleet, mutta kun hoitaa hommansa niin ennak koluulot karisee, hän kertoo.

Jokkiksen ratissa hän oli jo pikkutyt tönä ja kisannut 15-vuotiaasta asti. Nyt on ajopelinä yli 200 hevosvoimainen Ford Sierra.

– Haastavimpia töitä ovat nykyau tojen sähköpuolen viat ja koko ajan tu lee uutta tekniikkaa ja opittavaa. Pääosa työstä on kuitenkin tuttuja perushom mia, sillä kyllä ne nykyautiokin tarvit sevat huoltoa, huolenpitoa ja remontteja hitsaushommat mukaan lukien, Kukon lehto toteaa.

Tällä porukalla hautausmaat ja kiinteistöt saadaan kuntoon. Riitta Kaikuranta (vas), Tapani Björkman traktorin ratissa, Samuli Kivelä, Sari Vehmanen-Mäntynen, Pasi Leino ja Kyösti Kytöjoki.

Arvokiinteistöjen ja hautausmaiden vaalijat

Seurakunnan moniosaajat huolehtivat siitä, että kirkko keskellä kylää on lämmin ja kirkkotie on sannoitettu. Äänekosken seurakunta tähtää ympäristödiplomiin.

Äänekosken seurakunta

Ä

änekosken seurakunnan sun tiot Sari Vehmanen-Mänty nen, Riitta Kaikuranta, Samuli Kivelä ja Kyösti Kytöjoki ovat jumalan palveluksissa, häissä ja hautajaisissa en simmäisinä paikalla ottamassa ihmisiä vastaan

– Ja lähdemme sieltä viimeisinä, joten seurakuntalaisilla on matala kynnys tulla juttelemaan meidän kanssamme, sunti ot toteavat.

Kiireetön läsnäolo on tärkeä osa sun tioiden työtä. ”Kiireettömyys” on kuiten kin väärä sana kuvaamaan moniosaajien työpäivää. Suntiot pitävät huolta kirkko jen ja seurakuntasalien siisteydestä, seu raavat kiinteistöjen ja laitteiden kuntoa, huolehtivat äänentoistolaitteiden toimin nasta ja katsovat, että alttarilla on oikea määrä kynttilöitä ja virsitaululla oike at numerot. Lisäksi suntiot huolehtivat tarvittavien tavaroiden kuljettamisesta kirkolta toiselle laajassa seurakunnassa. Myös hautapaikkojen mittaaminen on osa heidän työtään.

– Oikeastaan seurakuntalaiset huo maavat meidät ja meidän työmme sii tä, että sitä ei huomaa. Eli että kaikki on kohdallaan, suntiot toteavat.

– Ihmisten kohtaamiset ovat iso osa työtä, sanoo Riitta Kaikuranta

– Tärkeintä on vuorovaikutus, se, mi ten kohtaamme ihmisiä, Kyösti Kytöjoki vahvistaa.

Korona-aika toi yhden lisän suntioi den töihin: tapahtumien striimaamisen seurakunnan somekanaviin.

– Tuli uusia laitteita ja digiosaamista. Tässä työssä pitää koko ajan opetella uut ta, Samuli Kivelä toteaa.

Sari Vehmanen-Mäntynen on sunti oiden esihenkilö, jolla on 14 alaista. Ke

säisin alaisten määrä tuplaantuu hautausmaiden kesätyön tekijöiden myötä.

– Kesä on hautausmailla haipakkaa. Puhelin soi tiuhaan, Vehmanen-Mänty nen sanoo.

Kiinteistöjen huoltajat

Pasi Leino ja Tapani Björkman huoleh tivat seurakunnan kiinteistöjen kunnos sapidosta. Kirkkoja, kappeleita ja seu rakuntataloja on kymmenen, ja niiden lisäksi Laajarannan leirikeskus, ruumis huoneet ja hautausmaiden varastora kennukset. Huolehdittavaa on siis run sain mitoin.

– Kirkot ovat muihin julkisiin raken nuksiin verrattuina erilaisia, kun niiden käyttöaste on pieni; marketit ovat auki joka päivä, kirkot muutamia päiviä vii kossa. Se vaikuttaa muun muassa ilmas tointilaitteiden toimintaan, Pasi Leino toteaa.

Tapani Björkman on virkaiältään po rukan vanhin.

– Tulin kiinteistöhoidon harjoitteli jaksi kesätöihin vuonna 1987. Sillä tiel lä olen.

Hänen tehtäviinsä kuuluu myös hau tojen kaivaminen ja peittäminen Ääne koskella, Hietamalla ja Suolahdessa sekä käytävien auraukset ja hiekoitukset tal visin.

Suntiot surevien mukana

Suntiot ovat mukana surevien askelissa, kun he saattavat omaistensa tuhkat hau dan lepoon.

Äänekosken seurakunnassa tuhka taan noin puolet vainajista.

– Sovimme tilaisuudesta omaisten kanssa. Selvitämme, haluavatko he että lauletaanko haudalla virsiä, haluavatko

he saattokellot. Monelle kyseessä on en simmäinen tuhkauurnan lasku, ja me olemme siinä tukena ja turvana, sunti ot kertovat.

Uurnan laskuun, ihmisen saattoon viimeiselle matkalleen, on toimitusten kirjassa oma kaavansa.

Seurakuntapuutarhuri Jouko Nevalai sen tehtäviin kuuluu mm. kesäkukkien ja syyskanervien tilaaminen.

Äänekosken seurakunnan viidellä hautausmaalla kesäkukat vaihtuvat syk syllä kanerviin. Ne istutetaan sankari haudoille sekä haudoille, joille on tehty hoitosopimus.

Hautausmaiden yleisilmeestä tulee yleensä hyvää palautetta. Tällä kertaa hautausmaata hoitavat työntekijät halu avat antaa palautetta seurakuntalaisille.

– Hautausmaan käytävät eivät ole pyöräilijöiden oikotie eikä koirien ulkoi luttamisen paikka. Tämä on hautausmai den ikivanha järjestyssääntö ja käytän tö. Hautausmailla ei myöskään saa ajaa autolla, pois lukien pysäköintiluvan saa neet. Kukkien tuonti haudalle ei ole lii kennemerkin sallimaa huoltoajoa.

Tähtäimessä ympäristödiplomi Äänekosken seurakunta haluaa huolehtia myös ympäristöasioista.

–Seurakunta on päättänyt hakea ym päristödiplomia. Parannamme jätteiden käsittelyä ja lisäämme lajittelua, sanoo Pasi Leino.

Se merkitsee muun muassa henkilö kunnan perehdyttämistä. Ympäristöajat telu näkyy myös siivousaineiden ja -väli neiden käytössä.

–Työvälineitä uudistetaan ja pesuai neiden määrää vähennetään – ei tarvita monta purkkia ja purnukkaa, toteaa Sari Vehmanen-Mäntynen, ja kemikaalivas taava Samuli Kivelä komppaa.

Hautausmailla ympäristöajattelu nä kyy perennoiden suosimisessa ja lajitte lun tehostumisessa. Suntiot ja kiinteistö työntekijät heittävät siinä vastuuta myös seurakuntalaisille.

– Eri jätteille on omat jäteastiansa. Kynttilälyhtyjen kannet tulee laittaa me talliroskiin. Maatuvien roskapönttöön ei saa laittaa muovipusseja eikä ruoantäh teitä. Lasilyhtyjen lasi ei ole kierrätettä vää lasia, ne kuuluvat sekajätteisiin, he muistuttavat.

Suositeltavaa olisikin, että haudoilla olisi hautalyhdyt, joissa poltettaisiin öl jykynttilää.

Hautausmaa- ja kiinteistöpalvelut Sari Vehmanen-Mäntynen

Suntio, Mahdollisuuksien turvaajat ja ke hittäjät -yksikön esihenkilö 045 657 8899 Äänekoski

Riitta Kaikuranta Suntio, suntioiden tiiminvalmentaja 040 567 4051 Suolahti

Samuli Kivelä Suntio

050 565 9709 Konginkangas

Kyösti Kytöjoki Suntio 040 827 2583 Sumiainen

Tapani Björkman Kiinteistötyöntekijä

Pasi Leino Erityisammattimies, Tiimivalmentaja (hautaus- ja kiinteistötoimi) 045 657 9381 Äänekoski

Jouko Nevalainen Seurakuntapuutarhuri 050 526 3293 Äänekoski

Lukeminen on rakas harrastukseni. Viime viikkoina minua on puhutellut Peter Halldorfin kirja Sielun juuri, lä hemmäs Toista - lähemmäs itseämme. Kir jailija pohtii Jumalan ja itsensä kohtaamista; hiljaisuutta, autiomaata, ystävyyttä, odotta mista, hengellisen erittelykyvyn kehittymis tä.

Minua puhutteli erityisesti Halldorfin kuvaus keskustelusta karmeliittaluostarin johtajatar

sisar Eva Marian kanssa, aiheena Pyhä Hen ki. Sisar sanoo: ”Minulle tämä on pitkälti kysymys totuudesta. Niin pian kuin olen to tuudellinen itseäni kohtaan, silloinkin kun totuudellisuus voi tehdä kipeää, saan kohdata Pyhän Hengen.

Halldorf jatkaa pohdintaa: ”Ajatukset tär keimpänä käyttövoimana sille, miten itse toteutan itseäni. - - Minun täytyy kuunnella niitä, täytyy seurata omaa ’sisintäni’ löytääk seni minuuteni. Mutta entä jos se, mikä sydä meni syvyydessä on ’totta minulle’ ei olekaan totuus?”

Tämä kysymys pysäytti. En voi uskoa, että löydän itsestäni totuuden. Kyllä se on ulko puolellani. Uskon, että kysymys on yhtey destä ja suhteesta Toiseen, Jumalaan. Usko on vastaanottamista, suhde Jumalaan – ja nimenomaan suhde Jeesukseen Kristukseen. Häntä Pyhä Henki kirkastaa. Jeesus tuntee ihmisen sielun ja sen taistelut omasta koke muksestaan, sillä Hän eli ihmisen elämän maan päällä. Ihmeellisintä on se, että Hän kuolemallaan ja ylösnousemisellaan voitti valheen, synnin, pahan ja kuoleman.

Huolimatta siitä, miltä maailmassa näyttää, on olemassa Jumalan todelli suus, valtakunta, jonka voimana on ikuinen rakkaus. Sinne voi sielu turvallisesti juurtua.

Vivi-Ann Janhonen Kanttori

SEURAKUNTATOIMISTO

(Vellamontie 1a) avoinna arkisin klo 9–12. Voit asioida myös puhelimitse 050 435 4751 tai 050 438 7326 (hautausasiat) tai 050 438 9415 (haudanhoito asiat) tai sähköpostilla aanekosken.seurakunta@evl.fi tai voit varata henkilökohtaisen asiointiajan.

HAUTAUSMAIDEN HARAVOINTITALKOOT to 13.10. Sumiaisissa, to 20.10. Äänekoskella, ti 25.10. Konginkankaalla ja to 27.10. Suolahdessa.

SEURAKUNTA VERKOSSA

Radiokirkko sunnuntaisin klo 10. Messulinkki kotisivujen etusivulla. Messu on kuunneltavissa myös tallenteena seuraavan viikon ajan. Iltarukous torstaisin klo 18 Facebookissa.

SUMIAINEN

Maanantaisin klo 9 Aamurukous Kotipesässä. Torstaisin klo 8–10 Aamupuuro srk-kodissa.

To. 13.10. klo 8–12 Hautausmaan haravointitalkoot. Aloitetaan aamupuurolla klo 8 ja syödään päätteeksi n. klo 12 hernekeittoa. Ota mukaasi iloinen mieli, Tervetuloa!

To 13.10. klo 16 Raamattupiiri srk-kodissa. Su 16.10 klo 13 Sadonkorjuun kiitoskirkko Köyhyydenkylässä. Uutispuuro, kahvit. Tuo kesän satoa tarjolle myytäväksi lähetystyön hyväksi.

Su 23.10. klo 13 Ikäihmisten messu kirkossa, Tou runen, Halinen, Niskala, Josefiina Paatelaia90 vuotta ja yli 90 vuotta täyttäneet itsekseen tai toisen kanssa - messun jälkeen heille on juhlakahvit srk-kodissa.

Su 23.10. klo 10 Messu kirkossa. Hilda Purhosen syntymästä 100 v. Lauluryhmä Erräät ja Päiviö Turtiai nen, Tourunen, Sikorski, Niskala. To. 27.10. klo 8–12 Hautausmaan haravointitalkoot. Aloitetaan klo 8 aamupuurolla srk talolta, minne päätteeksi n. klo 12 palataan syömään hernekeittoa. Ota mukaasi iloinen mieli. Tervetuloa!

To. 20.10. klo 8–12 Hautausmaan haravointitalkoot. Aloitetaan aamupuurolla klo 8 ja syödään päätteeksi hernekeittoa n. klo 12. Ota mukaasi iloinen mieli. Tervetuloa!

To 20.10. klo 9 Hyvää huomenta eläkeläismiehet Kirkon Olkkarissa.

Pe 21.10. klo 13 Ala-Keiteleen sydänyhdistyksen hengellinen piiri Rinkelissä, Torikatu 4.

Su 23.10. klo 10 Messu kirkossa. Toteutuksessa mukana jumalanpalvelusryhmä, pappina, Tapio Leinonen, kanttorina Markku Aho. Kirkkokahvit nuorisotilassa.

Su 23.10. Klo 17 Majataloilta kirkossa. Jaakko Pirttiaho. Majatalon bändi. Iltapala nyyttärit srk-salissa. Lapsille pyhäkoulu.

Ke 26.10. klo 16.30 Älylaiteopastusta nuorten toimesta, srk-keskus, nuorisotila.

To 27.10. klo 12.30 Veteraanien ja naisjaoston iltapäiväkahvit. Kanttori Markku Aho laulattaa.

Diakoniatoimisto päivystys ke ja pe klo 9–11, muina aikoina tavoitat meidät puhelimitse 050 0 473 758 ja 040 502 5481. (suljettu 21.10 ja 26.10) Kirkon Olkkari avoinna syyskuun alusta ma - ke klo 11–14. Ke. 26.10 Päiviö Turtiainen musisoimassa Torstaisin klo 7.30–10 Aamupuuro srk-keskuk sessa.

Perjantaisin klo 11 Kirkkokuoro srk-salissa.

Su 30.10. Klo 17 Se löytyi tapahtuma Liikuntatalol la. Samppa Lajunen ym.

RAUHANYHDISTYS

Pe 14.10. klo 18.30 Seurat

Su 16.10. klo 16 Seurat + laulutuokio

Su 23.10. klo 16 Seurat, Mika Aikkila, Ilkka Tissari

Diakoniatoimisto päivystys ti ja to klo 9–11. Maanantaisin Maanantaikerho klo 13 srk-kodissa. Tiistaisin klo 7.30–9.30 Aamupuuro srk-kodissa. Torstaisin klo 17.30 Gospelryhmä harjoittelee srk-kodissa.

Su 16.10. klo 13 Pyhäpäivän musiikkihetki kirkossa, Kurtti.

Ti 18.10. klo 18 Yhteiskristillinen rukouspiiri srk-kodissa.

Su 23.10. klo 13 Ikäihmisten messu kirkossa, Vuo jus, Muurikainen, Aho. Messuun on kutsuttu erityisesti 85, 90 vuotta ja yli 90 vuotta täyttäneet itsekseen tai toisen kanssa - messun jälkeen heille on juhlakahvit srk-kodissa.

Ti. 25.10. klo 8–12 Hautausmaan haravointitalkoot. Aloitetaan klo 8 aamupuurolla ja syödään talkoiden päätteeksi hernekeittoa n. klo 12. Ota mukaasi iloinen mieli!

Ke 26.10. klo 18 seurakuntakodissa Raamattupiiri, jossa luetaan yhdessä keskustellen ja ihmetellen avaralla mielellä Johanneksen evankeliumia. Piiri kokoontuu ensimmäistä kertaa ja voit tulla mukaan eri puolilta seurakuntaa, ja vaikka et olisi ikinä aiemmin ollut raamattupiirissä. Piirissä mukana Katri-pappi.

To 27.10. klo 13 Diakonia-lähetyspiiri Pölkkylässä Marjatan ja Heikin kodissa, Karoliinantie 7.

SUOLAHTI

Diakoniatoimisto (Pajakatu 9) päivystys ti ja to klo 10–12. Muulloin ajanvarauksella p. 045 657 7665.

Maanantaisin klo 18 Raamattu- ja rukouspiiri srk-talossa.

Tiistaisin klo 10 Käsityöpiiri kirkon alakerrassa. Keskiviikkoisin klo 12 Puikkopiiri srk-talossa.

Torstaisin klo 8–10 Aamupuuro srk-talossa.

Torstaisin klo 15 Erräät srk-talossa.

Torstaisin klo 16.30 Kirkkokuoro srk-talossa.

Ke 12.10., 19.10. ja ti 25.10. klo 13–14.30 Yhteisvastuun Kaverikahvit srk-talossa. Makeaa ja suo laista kahvileipää ja ruoka-annoksia kotiin vietäväksi.

To 13.10 klo 13–14 Lähikuulopalvelua srk-talossa, Leena p. 040 595 2659.

Pe 14.10. klo 14 Rukouskävely. Lähtö Hotelli Keiteleen laavulta.

Su 16.10. klo 10 Ikäihmisten messu kirkossa, Vuojus, Sikorski, Aho. Juhlakahvit srk-talolla 85, 90 ja yli 90 vuotta täyttäville.

To 20.10. klo 18 "Soi kunniaksi Luojan" konsertti kirkossa, Satu ja Arto Rantanen. Vapaa pääsy.

Ke 12.10. klo 16.30 Älylaiteopastusta nuorten toimesta, srk-keskus, nuorisotila. Pe 14.10. klo 18 Hietaman miestenpiiri Tuulenpuis kussa. Hannu Lehmonen, Ilm. 3. Su 16.10. klo 10 Ikäihmisten messu kirkossa, Tou runen, Lahti, Kurtti. Messuun on kutsuttu erityisesti 85, 90 vuotta ja yli 90 vuotta täyttäneet itsekseen tai toisen kanssa - messun jälkeen heille on juhlakahvit srk-salissa.

Ma 17.10. klo 18 Raamattu- ja rukouspiiri Kirkon Olkkarissa.

Ke 19.10. klo 16.30 Älylaiteopastusta nuorten toimesta, srk-keskus, nuorisotila.

Päivä- ja perhekerhot sekä alakoululaisten kerhotoiminta eivät pyöri syyslomaviikolla 17.–21.10!

Ke 9.11. klo 17.30–19.30 Liikuntateemainen iskä-lapsi-ilta alle kouluikäisille lapsille ja isil le! Paikkana: Nuorisokeskus Spotin sali, Kotakennään tie 21, Äänekoski. Ilmoittautuminen: 10.10. klo 8.–1.11. klo 23.59 www.aanekoskenseurakunta.fi/ tule-mukaan. Iskä-lapsi-ilta järjestetään yhteistyössä perhekeskuksen ja Huiman juniorijalkapallon kanssa. Nuorten illat Äänekosken kirkon nuorisotilassa torstaisin klo 14–19.

Jerry Axel Kauppinen, Lena Aino Gabrielle Silvennoinen, Peetu Taisto Pellervo Takanen

Esko Tapio Väisänen

Albert Närhi

Kirmanen

Meeri Helena Seppänen

Kalle Pekka Vainio

LAPSET, NUORET ja PERHEET

ÄÄNEKOSKI

Silitettiin silkkiä

Maria Keljo osaa nauraa hersyvästi itsel leen, sillä aiemmin hän kertoi olevansa hullu keräilijä.

– Se oli aika laimeasti sanottu, sillä taidan olla Äänenkosken hulluin keräi lijä, Maria nauraa.

Okei, pistetään superlatiiviin. Se käy käden käänteessä, kun katselee Hoikkas saliin avattua silkkinäyttelyä.

Laulussa sanotaan: ”Elämä se on kuin silkkiä vaan, sylillisen tahtoisin kerrallaan.” Sylillinen eri riitä, sillä silk kiä on Maria kerännyt kahmalokaupalla silkkisiä tuotteita.

– Nyt ripustin näytteille huiveja ja sol mioita, joita on matkaan kertynyt, niin matkoilta kuin kirpputoreiltakin, Maria esittelee.

Solmioita löytyy moneen makuun, on Marja Kurki -merkin solmioita kuin niintä oikeita isokenkäisten kravattiher rojenkin pitämiä, kauppa- ja teollisuus ministeriön ja puolustusministeriön lei maamia solmioita.

– Solmioissa näkyy, kuinka muoti on muuttunut, mutta silkki on pitänyt pin tansa, Maria esittelee.

SILKKI ON kiinnostanut materiaalina jo pitkään. Maria kertoo käyneensä silk kitehtaassakin.

– Sain todistaa miten upeaa käsityötä on silkkimattojen ja -kankaiden kudon ta. Yhden maton teko voi kestää kolme

vuotta. Minulla on harjaantunut näppi tuntuma, sillä tunnen sormissani, onko materiaali ehtaa silkkiä, Maria kertoo.

Taskussa rapisee laatikko, josta löytyy silkkiperhosen koteloita.

– On se kyllä ihmeellinen ja ihana luonnonmateriaali, Maria huokaa.

MARIA KERTOO pelastavansa kirp putoreilta aarteita ja tuo niitä mielellään myös näytteille.

– Minulle aarre ei ole vättämättä ra hallisesti arvokas. Se saattaa olla kaunis, itse tehty mekko, kuten tämä tässä: katso miten valtava työ tässä on ollut. Halusin pelastaa tämän, Maria sanoo ja esittelee silkkihuivien joukkoon aseteltua keltais ta neulemekkoa.

Hoikkassalin näyttely on Marian toi nen. Silkkinäyttely jatkuu 15. päivään saakka ja sen jälkeen hän asettaa näyt teille venäläisiä vintagenukkeja ja vinta gekermanekkoja.

– Olen pitänyt näyttelyitä Kellari kirppisellä, jossa näytteillä on ollut niin laukkuja kuin meripihkakoruja. Kaikki aan näyttelyitä on ollut 28, Maria laskee.

Silkkinäyttely Hoikkassalissa 15.10. saakka Vintage Russia -nuket ja vintagekermanekat 18.-29.10. näyttelyyn vapaa pääsy

HIETAMAN, HONKOLAN JA PARANTALAN KYLIEN YHTEINEN KYLÄILTA 1.11.2022

Äänekosken kaupungin ja asukkaiden yhteinen kyläilta pidetään Hietaman, Honkolan ja Paran talan kylien yhteisenä iltana tiistaina 1.11.2022 Hietaman koululla. Kahvitarjoilu alkaa klo 17.30, tilaisuus klo 18.

MAISEMATYÖLUPAHAKEMUK

SEN VIREILLETULOSTA

ILMOITTAMINEN

(MRL 130 §, 133 §, MRA 65 §)

UPM Kymmene Oyj on jättänyt maisematyölu pahakemuksen koskien harvennushakkuita kiin teistöllä 992-458-44-39 Tapiola.

Lupahakemusta koskevat asiakirjat ovat nähtävillä sovittuna aikana Äänekosken kaupungin rakennus valvontatoimistossa ma-pe 8.00-15.00 os. Hallin tokatu 4.

Mahdolliset kirjalliset huomautukset tulee toi mittaa viimeistään 2.11.2022 klo 15.00 mennessä Äänekosken rakennusvalvontatoimistoon, os. Hal lintokatu 4, 44100 Äänekoski tai rakennusvalvon ta@aanekoski.fi

Lisätietoja: Rakennustarkastaja Ville Vähätiitto 0400 649 495, ville.vahatiitto@aanekoski.fi.

Rakennusvalvonta 12.10.2022

Kyläilloissa esitellään ajankohtaisia kuulumisia, kuullaan asukkaita ja keskustellaan. Kysymyksiä toi votaan etukäteen lähetettäväksi 25.10.2022 men nessä osoitteeseen: kirjaamo@aanekoski.fi. Os. Hietamantie 96, 44170 Hietama. Tervetuloa!

Lisätietoja: Kaupunginjohtaja Matti Tuononen, 020 632 2010, matti.tuononen@aanekoski.fi

ILMOITUS ELÄINSUOJAN TOIMINNASTA JÄTETYSTÄ ILMOITUKSESTA

Ympäristönsuojelulain 115 a §:n mukainen ilmoi tus eläinsuojan toiminnasta, Äänekoski Hakija: Jaakko Vihtari Sijainti: Kiinteistöllä Välimetsä (992-401-4-175) ja Lahdenaho (992-401-4-37), Äänekoski Hakemusta koskeva kuulutus ja hakemusasiakirjat pidetään nähtävillä 12.10. - 18.11.2022 Äänekos ken kaupungin verkkosivuilla osoitteessa www.aanekoski.fi -> Kaupunki ja hallinto.

Lisätietoja: Ympäristötarkastaja Jatta Heikkinen, 0400 545 346, ymparisto@aanekoski.fi

HYPPÄÄ SATUUN!

Satutunti Äänekosken pääkirjastolla ti 25.10. klo 10, pääkirjaston alakerran satunurkassa. Tervetu loa kuuntelemaan satuja!

Syysloman satutunti pääkirjastolla to 20.10. klo 17.30, alakerran satunurkassa. Tule kuuntelemaan hurjia peikkosatuja!

Kosken Taideyhdistyksen Maria Keljo kertoo mielellään keräilyharrastuksestaan. Tai harrastuksista, sillä keräilykohteita on useita.

ILMOITUS

s. 8.11.1931 Äänekoski k. 5.9.2022 Äänekoski

Aika liitetty on aikaan uuteen, hän lähti hiljaa kauas, ikuisuuteen.

Kiittäen ja ikävöiden Eija ja Roine perheineen Jyri ja Seija perheineen Siskot perheineen Muut sukulaiset ja ystävät

Siunaus toimittettu läheisten läsnä ollessa Hyvinkäällä 29.9.2022. Lämmin kiitos osanotosta.

Ääneseudun Ilona ry. Kotakennääntie 2. Auki ma-to 9-16 pe 9-15. Ruokailu klo 12. Ilm. klo 9.30 mennessä. Ma Kuntosali. 13.30. Ti vesijump pa S:ti klo 13.15. Ke klo 9-10 puuroryhmä Juhanakujalla. To Suolahdenryhmä Kotirannassa.To Vesijumppa Ä:ki klo 14. To Nuorten kahvila klo 16-18. To Karaokea! Ma 10.10. Autismi perheryhmä klo 18.Kässäri ilonassa klo 13, Makrameeta Ke 12.10. Hevosvoimaa klo 17. Ke 19.10 Kirppis. Naistenilta klo 16. Ekokampaaja ja kosmetologi. Ilmoittaudu ja varaa hoidot/ leikkaukset! Nyyttkiestit. Pe 21.10 Ilona suljettu. Koulutusta. Ma 24.10 Kirjoittajat klo 11.00. Ryijynäyttely tulossa! Runo matinea marraskuussa. Tuuriin marraskuun 15. 25 e. Ilmoit taudu! Rita 0405919061, Eero 0400115361, Sirpa 0407698522. www.ilonary.net.

Sananvapauden rajoittaminen

aina hälytyssignaali siitä, että demokratia horjuu. Ei ole sattumaa, että diktaattorit rajoittavat aina ensimmäiseksi sananvapautta. Suojellaan sananvapautta. Aina ja kaikkialla.

Terveyskeskuksen Lahjattomat esittää komedian Kylpylä Happy End

Pe 21.10. klo 18

La 22.10. klo 14 ja klo18

Pe 28.10. klo 18

La 29.10. klo 14

Vanha seurakuntatalo, Kautonkatu 3 Varaa lippusi: pirjo.turunen@aanekoski.fi

Liput 15€, sis.kahvit

Keskiviikko 12.10.2022

Klo: 10:00-11:30 Vaajakoski ABC

Klo: 12:00-13:30 Lievestuore Tori

Klo: 14:00-15:30 Vihtavuori K-Market Vihtori

Klo: 16:00-17:30 Laukaa Tokmanni

Klo: 18:00-19:30 Tikkakoski S-Market

Torstai 13.10.2022

Klo: 10:00-11:30 Konnevesi ABC Klo: 12:00-13:30 Suolahti Tori Klo: 14:00-15:30 Äänekoski Tori Klo: 16:00-17:30 Saarijärvi Tori Klo: 18:00-19:30 Uurainen Tori

Perjantai 14.10.2022

Klo: 10:00-11:30 Hirvaskangas ABC Klo: 12:15-13:30 Viitasaari Tori Klo: 14:00-15:30 Kannonkoski SEO Klo: 16:00-17:30 Kivijärvi Sale Klo: 18:15-19:30 Karstula Tori

paikallinen kaupunkilehti jaetaan Äänekosken ja Uuraisten taajaman joka kotiin ja yritykseen. Jakelu

kpl, normaalisti kahden

Suolahti okt 199/201 m2

Keiteleentie 51. 5h, k, rt, s. Ei lain ed. e-tod.Mu tapohjassa hyvin pidetty ja kaunis talo. Remontoi tuja valoisia tiloja kolmessa kerroksessa. Kellaris sa harrastehuone, pesutilat ja varastotilaa. Omal la 1266 m2 tontilla. Vapautuu sopimuksen mukaan. Mh. 149.000 €. 539645

on hyvä paikka asua ja elää!

Suolahti okt 77/98 m2

Niittykatu 5. 3h, k, s, kh. E 2018*. Pienehkö, näppä rä omakotitalo Suolahden keskustassa. Suojaisa pihamaa päättyvän kadun varrella. Siistit, hyvä kuntoiset pinnat. Kuntotarkastettu. Vuokratontti 864 m2. Heti vapaa.

75.000 €.

Konginkangas rt 56 m2 Mariantie 7 A. 2h, kk, s, var. Ei lain ed. e-tod.Sau nallinen rivitalokaksio Konginkankaan keskustassa. Ilmalämpöpumppu asennettu syksyllä 2022. Heti vapaa ja muuttovalmis huoneisto, jossa vaatehuo ne ja sisäänkäynnin yhteydessä ulkovarasto. Esit telyt sopimuksen mukaan. Mh. 33.000 €. 540969

Konginkangas okt 162/202 m2

Matilanvirrantie 1895 B. Tupakeittiö, 3 mh, tak kahuone, 2 wc, khh, ph, s. D2018*. Reilunkokoinen kaksikerroksinen hirsitalo Keiteleen rannalta. Kau niilla paikalla sijaitsevalla 5100 m2 omalla tontilla oleva viihtyisä rakennus sekä autokatos aittahuo neella. Kuntotarkastettu. Mh. 239.000 €. 536026

Suolahti okt 116/167 m2

Kisakatu 46. 4h, k, kh, s. D2018*. Suolahden kes kustassa. Tilava autotalli ja alakerrassa on paljon varasto- ja askartelutilaa. Yksi varastohuone on ol lut tarvittaessa vierashuoneena. Koulu ja uimahal li lähellä. Kuntotarkastus on tehty. Omalla vehre ällä 1265 m2 tontilla. Mh. 75.000 €. 536756

Mustaniemi okt 102/131 m2

Muikuntie 14. 3h, k, kh, s, takkahuone. E 2018*. Lä hellä Keiteleen rantaa kuntotarkastettu omakoti talo, johon on uusittu katto, käyttövesiputket, keit tiö kodinkoneineen ja sekä jo aiemmin pesutilat. Lämmin autotalli ja varasto. Omalla 1398 m2 ton tilla. Jätä tarjous! Mh. 89.000 €. 530554

Kierälahti rt 77,5 m2

Vaasantie 5 A. 3h, k. F2013*. Kaunis ja persoonal linen kolmeen tasoon rakennettu huoneisto jossa yläkerrassa lasitettu parveke, alakerrassa terassi ja piha-alue. Hienot näkymät Kuhnamolle. Mh. 89.000 €. 525230

Keskusta kt 85,3 m2

Verottajankatu 3 A. 4h, k. D2013*. Hyvällä paikal la kaikkien palvelujen äärellä kaunis toisen kerrok sen huoneisto jossa mm. lasitettu parveke ja tak ka. Yhtiössä on uusittu käyttövesiputket, saneerat tu julkisivu sekä sukitettu viemärit. Vapautuu no peasti. Pyydä esittely! Mh. 85.000 €. 531165

Laajalahti okt 82 m2 Peltokatu 16. 4h, k, s,. E2018*. Mummon mökki Äänekosken keskustassa Laajalahdes sa. Alakerrassa keittiö, makuuhuone, olohuo ne ja myöhemmin rakennetut pesutilat. Ylä kerrassa hellahuone ja kammari. Makuuhuo neessa ja olohuoneessa varaavat tulisijat, keittiössä puuhella. Oma 1304 m2 tontti. Pie ni talousrakennus, jossa varastotilaa. Talos sa on huonekaluja mutta vapautuu nopeas ti. Mh. 59.000 €.

Suolahti kt 81 m2

Asemakatu 3 B. 3h, k, s. H2013*. Kolmio Suolah den keskustassa. Tilava lasitettu parveke, josta nä kymä vanhalle asemalle ja Keitele-järvelle. Siisti, heti vapaa huoneisto, johon kuuluu autokatospaik ka. Soita ja sovi esittelyaika. Mh. 94.900 €. 527465

Karhunlähde kt 73,5 m2

Kelhostenkuja 4 A. 3h, k. E 2013*. Heti vapaa pää tyhuoneisto toisessa kerroksessa. Lasitettu parve ke. Yhtiössä on meneillään käyttövesiputkiremont ti, jonka kulut eivät ole selvillä. Hyvin hoidettu yhtiö.

35.000

Sumiainen rt 33,5 m2

Pitäjänsuontie 1 B. 1h, kk, s. Ei lain ed. e-tod.Sau nallinen heti vapaa yksiö. Rauhallisella paikalla Kei teleen läheisyydessä, sopii hyvin vapaa-ajan- tai kakkosasunnoksi. Etupihan puolella terassi. Mh. 25.500 €. 540863

540291

Karhunlähde

Tervetuloa asuntokaupoille!

SUUNNITTELETKO

ASUNTOSI

VUOKRAUSTA ÄÄNEKOSKELLA?

OP Kodin vuokravälittäjä Sanna auttaa toteuttamaan parhaan mahdollisen lopputulokseen.

Arja Pilvinen

Heikki

Sanna Seppänen