Syksyn kalenteri
Liikuntapäivä 9.9.2011 Kuvassa 9G:n Hansen, Veikko, Joona, Aleksi, Henri, Lauri ja 9F:n Rami
Työpäiväkeräys perjantaina 7.10.2010 Töitä tehtiin!
Syysloma 13. - 17.10 Vietitkö syyslomasi sängyn pohjalla, sukulomassa vai juhlien sykkeessä? Kyselymme mukaan: 4 kymmenestä oppilaasta vietti lomansa sukulaisilla 2 pitämällä hauskaa juhlissa ja kavereiden kanssa 2 vietti lomansa rentoutuen ja 1 teki jotain muuta. Yksimielinen vastaus kyselyyn osallistuneilta oli KYLLÄ – he nauttivat joka hetkestä!
1
Pääkirjoitus
Kohta on taas talvi ja maisema muuttuu lumisen valkeaksi. Päivä lyhenee joulua kohden Helsingissäkin muutamaan tuntiin. Nyt vallitsee pimeä marraskuu, joka loppuu vasta lumen peittäessä maan. Toimitus on saanut puuhaa syksyisiin ja sateisiin iltoihin kirjoitellessaan artikkeleita ihka ensimmäiseen Ääni-lehteen. Kansikuva valikoitui toimituksen kokouksessa monien syksyisten kuvien joukosta. Kuvan voimalinja ja auringon nousu kertovat osaltaan tarinaa tämän lehden synnystä, uudesta alusta ja uusista ideoista. Toisaalta kuvassa voi nähdä myös kesän vaihtumisen syksyksi. Lehden novelli Kovat panokset kertoo perheväkivallasta ja sen seurauksista. Niin fyysinen kuin henkinenkin väkivalta vaikuttaa negatiivisesti moniin ihmissuhteisiin ja on ehdottomasti vakava asia. Novellin teema on anteeksiantaminen ja sen vaikeus; voiko ikävät asiat lakaista nurkkaan ja jatkaa normaalia elämää? Se on kai yksilöllistä, joillekin helppoa ja joillekin vaikeaa. Samoja teemoja käsiteltiin myös Kansallisteatterin näytelmässä Vihan veli. Esityksen jälkeisiä tunnelmia käsitellään Syksyn ääniä -palstalla.
Nauti uudistuneesta lehdestä! Toimituksen Ääntä pitävät:
Siiri Turtola, Janette Väänänen, Annele Holla, Iina Helenius ja Anna Lehtonen Kansi ja takakannen kuva: Anna Lehtonen 8D
Kiitos kaikille jotka ovat osallistuneet lehden tekoon, kirjoittajat ja opettaja Mari Järvenpää!
Ääni luettavissa myös netissä! 2
Syksyn Ääniä
Naamion takana Olen koulun näytelmäkerhon harjoituksissa. Aloitimme juuri naamioiden kanssa työskentelyn ja näyttelemisen. Aluksi teemme omat naamiot. Käytössä on valkoista paperia, sakset, teippiä ja narua. Kaikki työstävät keskittyneesti toinen toistaan mielikuvituksellisempia naamioita. Satunnainen paperin repeytyminen katkaisee innostuneen hiljaisuuden, jota jatkuu noin 15 minuuttia. Sitten pitäisi olla jo valmista. Kaikki istuutuvat riviin, kasvot kohti edessä odottavaa tyhjää näyttämöä eli luokkahuoneen keskelle raivattua tyhjää tilaa. Opettaja pyytää kolmea ensimmäistä luokan eteen. He kääntyvät hetkeksi selin yleisöön laittaakseen naamiot kasvojensa eteen. Improvisointi alkaa. Opettaja sanoo tilanteita, jotka pitää esittää kehon eleillä ja liikkeillä, kasvot naamion takana yleisöön päin käännettynä. Puhua ei saa, koska se rikkoisi naamion luoman illuusion. Huomaan kuitenkin, että esimerkiksi opettajan pyytäessä meitä esittämään laulamista, liikutan tietoisesti suutani, vaikka kukaan ei sitä tietenkään näe. Kokemus on hieno; täytyy todella keskittyä ja miettiä pieniä eleitä ja ruumiinasentoja, joihin ei aina tajua kiinnittää huomiota tavallisessa sosiaalisessa tilanteessa. Siiri Turtola, 8D
Kuvassa Näyttisläiset naamiotreeneissä. Näytelmäkerho 2. jaksossa torstaisin. 3
Syksyn Ääniä Vierailulla Kansallisteatterissa
Pelkoa ja vihaa Kansallisteatterin kiusaamisesta.
näytelmä
Vihan
Veli
antoi
hyvin
realistisen
kuvan
Kiusaajat ovat yleensä itse joskus olleet kiusattuja tai kokeneet elämässään vääryyksiä eivätkä sen takia halua päästää muitakaan helpolla. He haluavat tasoittaa tilit. Isopääelinan, näytelmän yhden hahmon, lähetettyä avunhuudon, kouluun saapuu koululiikennepoliisi, joka haluaa puuttua kiusaamisen ja estää sen kokonaan. Hän tapaa vanhempainillassa koulunrehtorin, joka osoittautuu poliisin entiseksi kiusaajaksi. Rehtori osoittautuukin suurimmaksi ongelmaksi kiusaamisen estämiseen. Hän on sulkenut silmänsä kiusaamiselta. Rehtori väittää, että on kiusatun syy joutua kiusatuksi. Näytelmän kohtaukset kertovat kiusatun pahasta olosta, kiusaamisen kasvamisesta ja kuinka kiusaamisesta voi selviytyä. Reppuselkäinen poika kuvaa, kuinka kenellä tahansa voi olla paha olo ja kuinka hän sen vuoksi piinaa muita. Isopääelinan kiusaajatkin tuntuivat kärsivän henkisesti ja kohdistivat pahan olonsa Isopääelinaan. Vihan Veli välitti paljon erilaisia tunteita. Pelko ja viha olivat hyvin tärkeä osa näytelmää. Isopääelina pelkäsi, hän ei uskaltanut olla oma itsensä kiusaajien mielipiteen vuoksi. Koululiikennepoliisista heijastui pieni vihan tunne rehtoria kohtaan vaikka hän tuntuikin pelkäävän rehtoria menneisyyden haavojen vuoksi. Yksinkertainen lavastus ja osakseen pimeä lava sopivat näytelmän tunnelmaan, sillä tunnelma ei ollut mitenkään iloinen, enemmänkin piinaava ja ahdistava. Vihan veli puuttui koulukiusaamisen realistisella tasolla. Se kertoi, kuinka vanhemmat eivät välttämättä huomaa kiusaamista ennen kuin on jo liian myöhäistä. Näytelmä pistää miettimään, miten yleistä koulukiusaaminen onkaan ja kuinka monet joutuvat kiusatuksi pienenkin asian vuoksi. Kiusaamiseen pitäisi puuttua mahdollisimman nopeasti, mutta onko se mahdollista, jos kiusaamista ei huomaa kukaan?
Emmi Lammaskoski, 9F
kuva Anna Lehtonen, 8D
4
!!!
!!!
!!!
!!!
!!!
!!!
Nuorten juominen kuriin Alaikäiset juovat alkoholia puistoissa ja hoipertelevat humalassa kaduilla. Poliisi tapaa 9-vuotiaita humalassa perjantai- ja lauantai-iltoina. Eikö suomalaisilla nuorilla ole mitään muuta tekemistä? Nuorten alkoholinkäyttö vaikuttaa oppimiseen, jos vapaa-ajalla ei keskitytä kotiläksyihin vaan juomiseen. Elämästä jää pois urheilu, kun krapulaisena ei viitsi liikahtaakaan sängyn pohjalta. Perhe- ja ystävyyssuhteet raittiisiin kavereihin kärsivät. Lopulta kaupungit eivät saa päteviä työntekijöitä vaan lisää viinanhuuruisia juoppoja ojiin. Asiassa on vielä yksi huolestuttava puoli. Kuinka monella vähintään 15vuotiaalla on mopo, skootteri tai mopoauto? Aivan, aika monella. Liian monen nuoren elämä on päättynyt tai muuttunut kolarin takia. Kolarin, joka sattuu joskus humalassa. Nuorten juominen on ongelma. Ja tähän ongelmaan tarvitaan ratkaisu. Tärkeintä on ennaltaehkäisy. Kouluissa valistetaan alkoholista, mutta sitä voisi tehostaa painottamalla alkoholin vaaroja. Vanhempien täytyy puhua näistä asioista, tukea lasta, huolehtia hänestä ja auttaa tarvittaessa hoitoon. Poliisin valvonta julkisilla paikoilla voisi olla aktiivisempaa ja kiinni otettujen nuorten vanhemmille täytyy kertoa, että heidän lapsensa on alkoholin käyttäjä. Näin voidaan päästä paremmalle tielle. Ja kaikista tärkeintä on se, että aikuiset, joista nuoret ottavat mallia, lopettavat humalaan juomisen julkisesti. Nuoret: käyttäkää energianne täysillä elämiseen, älkää sen tuhoamiseen! Raittiuden puolesta
5
Tökerö vaihdos The Change-Up, ohjaus David Dobkin, pääosissa Ryan Reynolds, Jason Bateman, Leslie Mann ja Olivia Wilde. ★★☆☆☆ Oletko koskaan ajatellut mitä tapahtuisi, jos sinun ja kaverisi identiteetit vaihtuisivat? Perusjuonella varustettu The Change-Up -komedia kertoo kahdesta miehestä, joiden identiteetit vaihtuvat baari-illan jälkeen. Toinen miehistä on menestyvä liikemies ja perheenisä (Bateman), ja toinen on huoleton sinkku (Reynolds). Heidän täytyy yrittää pitää toistensa elämät kasassa, jotta asiat pysyisivät ennallaan. Juoni oli ennalta-arvattava, kuten yleensäkin amerikkalaisissa elokuvissa tuppaa olemaan. Elokuva sai kuitenkin välillä nauramaan, mutta useimmat vitsit ovat kulutettuja ja tylsiä. Kehonvaihdos ei ole kiinnostava, koska Mitch ja Dave ovat oikeastaan melko samanlaisia, joten esim. kehonkielen muuttumista ei juuri huomaa, ja käyttäytyminen on vedetty äärimmäiseksi, minkä takia se ei ollut enää hauskaa. Sara Mikkonen, Elle Niemistö ja Salli Salolahti, 8D
Yläkoulun päivät ovat liian pitkiä Alakoulussa koulupäivän pituus on neljästä kuuteen tuntia, kun taas yläkoulussa jopa kahdeksan. Monet yläkoulun oppilaat eivät jaksa keskittyä iltapäivän tunneilla. On hyvä, ettei ensimmäisillä luokilla nökötetä koulun penkillä kolmeen asti. Kuitenkin neljännestä luokasta eteenpäin päivien kestoa voisi hyvin pidentää tunnilla. Vastaavasti yläkoulun päiviä voisi lyhentää. Eräässä Tiede-lehden numerossa vuodelta 2010 kerrottiin lasten aivojen oppivan uusia kieliä helpommin alakouluikäisenä. Siksi kieltenopiskelua voisi painottaa alakoulussa. Esimerkiksi pakollinen ruotsinopiskelu alkaisi neljännellä luokalla ja poistuisi myöhemmin tai muuttuisi valinnaiseksi. Monet yläkoululaiset tuskailevat nyt esimerkiksi juuri ruotsinopintojensa kanssa. Näitä oppilaita jo sen yhden kolmesta neljään kestävän oppitunnin siirtäminen alakouluun auttaisi keskittymään paremmin. Valentin Valotie, 8D
6
Pidetään ääntä
Oppitunti Viisari juoksee, vähän hidastuu, sumentuu. Silmä katselee. Kohta sulkeutuu, ummistuu. Käsi lähenee, olalle painuu. Ravistaa. Vihainen opettaja. Katse tuima. En kai kuorsannut? Annele Holla, 8D
Ala-asteelta kaipaan… Ensimmäinen koulupäivä ala-asteella alkoi aurinkoisena ja lämpimänä. Muutama kukka tuoksui vielä, ja siili käveli tien yli, kun olin matkalla kouluun. Punainen reppu selässäni astuin värikkään koulun pihalle, missä vanhat kaverini jo olivatkin odottamassa minua. Jännitys oli käsin kosketeltavaa, kun opettaja pyysi meidät sisälle luokkaan. Etsin oman pulpettini ja istahdin tuolille. Kaverini istuivat toisella puolella luokkaa. Istuin tuntemattomien ihmisten vieressä. Välitunnilla menimme ulos, leikkimään ja juoksemaan. Ala-asteella meillä oli luokka, johon menimme aina koulupäivän alettua. Käytävällä tuli joskus pari opettajaa vastaan, jotka tunsin jo vuoden päästä nimeltä. Oppilaistakin suurin osa oli tuttuja. Nyt yläasteella ei ole omaa luokkaa, ikiomaa pulpettia, eikä jokaisella tunnilla ole sama opettaja. Luokkakavereista suurin osa on tullut muilta alaasteilta, joten heistä tiedän vain nimen. Opettajia on paljon enemmän kuin ala-asteella. Jotkut opettajat eivät edes tiedä minua, sillä he eivät pidä luokalleni tunteja. Matematiikan opettajia on enemmän kuin yksi, ala-asteella oma opettaja piti aina tunnit, myös matematiikan. Täällä yläasteella luokka vaihtuu joka tunti, samoin myös pulpetti. Jokaisella tunnilla on eri istumajärjestys, ala-asteella istuimme joka tunti saman pulpetin ääressä. Ala-asteelta vaihto näin suureen kouluun on valtava. Ala-asteella jokaista luokkaa oli vain yksi. Täällä niitä on ainakin kahdeksan. Ala-asteelta kaipaan eniten omaa vanhaa luokkaani. Olimme kaikki yhdessä kuusi vuotta. Opimme kaikki tuntemaan toisemme. Voisin sanoa heitä kaikkia ystävikseni. Omaa vanhaa luokkaa on ikävä. Minä, 7.-luokkalainen 7
kuva Anna Lehtonen 8D 8
Novelli
Kovat panokset kirjoittanut Annele Holla, 8D - Toiseen huoneeseen! isä karjaisee. Nousen ylös ja näen, kuinka hän ja Riitta pitelevät rimpuilevaa Jussia aloillaan. Juoksen omaan huoneeseeni ja ennen kun ehdin sulkea oven, kuulen hänen vihaisen äänensä. - Hemmetin homo! Heittäydyn sängylle ja inhoni Jussia kohtaan kasvaa. Millä oikeudella hän teki sen? Kosketan kaulaani, se on vielä kipeä. Kuulen, kuinka Jussi huutaa ja taistelee vastaan. Hänen äänensä tulee jo hieman kauempaa. - Vielä minä hänet tapan! Ja te ette voi estää sitä! Käteni tärisevät. Onko hän tosissaan? Mitä jos oikeasti olisin kuollut? Sitä Jussi varmaan toivoi. Ei hän muuten olisi tarrautunut kurkkuuni. Vai halusiko hän minulle vain pahan olon? No siinä hän ainakin onnistui! Joku koputtaa hitaasti avautuvaan oveeni. Isä sujahtaa sisään ja istuu viereeni. - Me heitimme Jussin ulos. Oletko kunnossa? - Olen, sanon. Tai siis valehtelen. - Minun olisi pitänyt tietää, että tässä käy näin. Anteeksi kun komensin sinut sopimaan sitä. En sano mitään, pyyhin vain punoittavia silmiäni. Jussi oli huvikseen alkanut läpsiä minua. Kun kieltäminen ei ollut tepsinyt, olin potkaissut häntä jalallani kauemmas. Vain puolustukseksi. Kun Jussi oli alkanut huutaa kivusta, olin säikähtäneenä poistunut huoneesta, vaikka sellainen pieni potku ei voi sattua niin suunnattomasti. Kun isä kuuli Jussin huudon, hän komensi minut takaisin pyytämään anteeksi. - Me sanoimme hänelle, että sisään ei tarvitse vähään aikaan tulla. Viilentyköön ulkona hetken, isä ilmoittaa. Hän lupaa viedä minut äitini luo ruuan jälkeen jos niin haluan. Ja tietysti haluan! Haluan pois Jussin luota. Saatan olla pelkuri, mutta minkäs minä luonteelleni mahdan. Isäni ja äitini olivat olleet yhdessä vain hetken, kun äiti sai tietää olevansa raskaana. Mutta silloin isä päättikin häipyä toisen naisen, Riitan, matkaan. Yhdeksän kuukauden kuluttua tulin minä. Mutta minulle oli tulossa veli, Jussi. Riitalla oli nimittäin maha pystyssä. Kun Jussi on huonolla päällä, hän purkaa sen aina muihin. Isä sanoo hänellä olevan vain voimakas temperamentti ja siksi hän on niin aggressiivinen. Tiedän isän käskevän Jussia pyytämään minulta anteeksi ja hän suuttuu, jos torjun sen. Isä ei ymmärrä, että Jussin kuuluisi tehdä aloite ja pyytää anteeksi omasta tahdostaan. - Syömään! isä huutaa. Lasken repun sängylle, olen pakannut siihen tavarani. Laskeudun portaat hitaasti. Jussia ei näy, reitti on siis selvä. Istun pöytään ja syömme 9
Novelli
hiljaa, kunnes isä alkaa ihmetellä, mihin Jussi on jäänyt. Riitta arvelee hänen lähteneen kävelylle purkamaan tunteitaan. Minä en aio osallistua keskusteluun, mielestäni se poika voisi suksia kuuseen! Ruoan jälkeen isä lähtee viemään minua äitini luokse. En yleensä puhu isän kanssa tarpeistani, mutta nyt on kuitenkin pakko avata suu. - Isä, en voi ikinä antaa Jussille anteeksi. Vedän syvää henkeä. Tunnen, kuinka ääneni värähtää ja pala nousee kurkkuun. - Miten niin? isä kysyy kireällä äänellä. Tiesin sen, hän ei ymmärrä. - Pitäisi sinun jo tietää, että Jussi on pilalle hemmoteltu kakara, joka ei edes tajua, kuinka väärin teki. Vaikenen hetkeksi ja vilkaisen isää ja hänen tuimia kasvojaan. - En halua nähdä häntä enää ikinä. Jos sinä haluat tavata minua, saat luvan järjestää sen ilman häntä. - No se ei ole sinun päätettävissäsi, isä korottaa ääntään. - Kyllä on, minua ei voi pakottaa mihinkään, sanon. - Et taida ymmärtää, kuinka itsepäinen olet vaatiessasi moista. Etkö voisi vain unohtaa? Itsepäinen? Unohtaa? En ikinä! Isä ei ymmärrä. Kenen puolella hän oikein on? Kyyneleet ovat kastelleet kasvoni, nyt ne valuvat jo paidalleni. - Minä en unohda, sanon painokkaasti. Loppumatkan istumme hiljaa. Perillä nappaan reppuni takapenkiltä, pamautan ovet kiinni ja juoksen pois ennen kuin isä ehtii sanoa mitään. Minua ei huvita puhua, haluan vain päästä turvaan. Ja isän luona en tunne olevani turvassa, siellä vallitsee pelko, ahdistus ja epätoivo. Sinne en palaa, en ikinä. Seuraavat pari viikkoa tunteeni jylläävät kuin rauhaton meri, jota en saa asettumaan. Kaikki voimani on viety, en jaksa keskittyä mihinkään, edes kouluun. Äidille olen sivumennen maininnut välikohtauksesta ja näen hänen syvän huolensa. Tiedän hänen puhuneen isän kanssa. Kerran hän yritti kysellä asiasta, mutta minua ei huvita puhua. Isä ei ota yhteyttä, mikä ei haittaa minua. Silti en unohda, eikä minun tarvitsekaan. Kännykkäni soi, se on isä. Empien painan vihreää näppäintä ja nostan puhelimen korvalleni, en tiedä mitä odottaa. Kuulen isän varovaisen äänen, joka ilmoittaa Jussin olevan valmis. - Valmis mihin? kysyn isältä. - Pyytämään anteeksi, hän sanoo. Sitä uskallan epäillä, mutta isä kertoo Jussin muuttuneen. Hän pyytää minua käymään, vaikka vain viikonlopuksi. - Mietin asiaa, lupaan isälle ja lasken puhelimen kädestäni. Voivatko ihmiset muuttua? Onko se mahdollista? Elämäni on kääntynyt parempaan suuntaan, kun en ole ollut heidän kanssaan tekemisissä. Uskallanko riskeerata sen? Paremman elämän? En usko Jussin muuttuneen, mutta toisaalta, kaikki on mahdollista. Nostan puhelimen korvalleni. - Minä tulen, isä. Käymään. 10
Haastateltavan Ääni
Miltä tuntuu asua koulussa, Juha Kulju? Koulumme talkkari ei ole ollut mikään pulmunen.
Hei Juha, kuinka pyyhkii? Ihan hyvin, kiitos. Mikä oli unelma-ammattisi lapsena? Jaa-a, varmaan joku veturinkuljettaja. Miksi ryhdyit talkkariksi? Mähän olen alun perin putkiasentaja ammatiltani. Olen tehnyt kaikkia rakennushommia. Sitten olin Olympiastadionillakin huoltomiehenä. Sen kautta ajauduin talkkarin hommiin. Mitä työtehtäviisi kuuluu? Oikeastihan mä oon kouluisäntä, talonmies, huoltomies ja välillä kouluemäntäkin. Kaikki mitä pystyn tekemään, niin teen. Se on oikeastaan tän työn rikkaus, mä saan tehdä kaikkea. Mikä on talkkarin päivän kohokohta? Kyllä se on se, kun illalla saunaan pääsee Kuinka pitkät työpäivät sinulla on? Se on vähintään sieltä seitsemästä viiteen. Välillä on tietenkin jaksoja, jolloin illalla joutuu olemaan myöhempään, ja sitten taas päivällä voi olla joskus pois. Mitä hyötyjä tai haittoja työpaikalla asumisessa on? Hyötyjä on tietenkin se että on lyhyt työmatka, ei tarvitse odotella bussia. Onhan niitä haittapuoliakin, mutta silloin kun oon hakenut tätä paikkaa, olen tiennyt, mitkä ne varjopuolet on, enkä enää osaa pitää niitä haittoina. Ihmisiä voi aina auttaa, ja se on mun mielestä ihan kivaa. Kaikkia oppilaita kiinnostaa, millainen kämppäsi on. Se on pieni 52 neliötä, mä oon ite tehny sinne semmoisen parvisängyn. Kämppä on yhtä korkea kuin luokkahuone. Kyllä mä siitä tykkään. 11
Haastateltavan Ääni
Kerro jotain, mitä emme olisi koulumme talkkarista arvanneet. Mä ymmärrän noita villeimpiäkin koululaisia aika hyvin, koska en ole itse ollut aina pulmunen, ja olen tuskin vieläkään. Olen aina ollut nuorten kanssa tekemisissä, urheilussa ja sitten täällä koulussa. Miltä tuntuu työskennellä 800 lapsen joukossa joka päivä? Kyllä mä tykkään. En mä täällä varmaa olisi, jos en tykkäisi, enkä olisi hakenutkaan tätä paikkaa. Totta kai siinä alkuun tuli vähän yllätyksiä, mutta kyllä mä kokonaisuutena tykkään. Koululaisia on vielä vapaaaikanakin tuolla pihalla, kun koulu on kiinni, ja kyllä mä tuun niiden kanssa toimeen. Juttelenkin välillä. Osallistutko opettajien huoneen pullakahveihin? Kyllä, ja on hyvää pullaa! Olet harrastanut nyrkkeilyä. oletko joutunut käyttämään nyrkkeilytaitoja talkkarin hommissa? Ei varmaan niitä taitoja, mutta semmoista auktoriteettia. Lyödähän ei voi ketään, mutta se auttaa itsehillintään, vaikkei sitä ehkä uskoisikaan. Kyllä siitä siis on hyötyä työssä. Lievitätkö työstressiä nyrkkeilysalissa, vai jossain muualla? En enää nyrkkeile, mutta salillehan voi mennä milloin haluaa. Meillähän on täällä koulussakin hyvä sali, joten kun tuntuu siltä, niin voi käydä siellä hakkaa säkkiä tai harrastaa mitä vaan liikuntaa. Lottoatko? Kyllä. Hyvin vähän oon kyllä voittanut, enemmän on tappiota. Mitä tekisit loton päävoiton rahoilla? Paha sanoo mitä tekis. No lomamatka vois olla kiva, ja en mä välttämättä töihin jäisi. Jotakin puuhaa täytyisi kumminkin keksiä.
Juhaa haastattelivat Iina Helenius ja Janette Väänänen, 8B
12
Sarjakuvat
Alina Lehikoinen 8A
Vera Rantalainen 8G
Roosa Liukko 8G
13
Oppilaskunnan Ääni
Hei hilpeät koulutoverit! Miksi on tärkeää, että koulussamme on oppilaskunnan hallitus? Miksi me olemme hallituksessa? Lue ja tutustu! Hallituksemme on suuri ja täynnä innokkaita vaikuttajia. Viime vuosina hallituksessa on ollut vain yksi edustaja jokaiselta luokalta, mutta tänä vuonna halusimme suuremman ja enemmän ajatuksia sisältävän hallituksen ja siksi melkein joka luokalta on nyt kaksi edustajaa. Kun edustajia on paljon ja eri-ikäisiä, niin näkökulmia on useita. Kun valmistelemme tapahtumia, yhdistelemme vanhoja perinteitä ja uusia ehdotuksia. Tällä hetkellä käsittelemme, miten syntyy hyvinvoiva koulu, ja yritämme tehdä koulustamme mahdollisimman viihtyisän kaikkia ajatuksia huomioiden. Kokouksissa teemme tärkeitä ja kaikkia koskevia päätöksiä. Syksyn alussa päätimme päivätyökeräyksen kohteen. Pian alamme valmistella väriviikkoa, keväällä vappuriehaa ja muita hauskoja tapahtumia. Oppilaskunnan hallitus on koululle ja oppilaille tärkeä, koska sitä kautta pääsee oikeasti vaikuttamaan ja toteuttamaan ideoitaan. Jos hallitusta ei olisi, oppilaiden mielipiteet eivät tulisi kuulluiksi yhtä hyvin, eikä monia tapahtumia olisi. Miksi me olemme oppilaskunnassa? haluamallamme tavalla?
Olemmeko
päässeet
vaikuttamaan
Essi: Tykkään vaikuttaa koulumme asioihin ja olen muutenkin aktiivinen oppilas. Seiskalla kukaan muu luokaltamme ei ollut kiinnostunut hallituksen toiminnasta, joten pääsin helposti mukaan. Tänä vuonna minut äänestettiin puheenjohtajaksi ja olen iloinen siitä. Se, että pääsin puheenjohtajaksi, on jo minulle hyvä tapa vaikuttaa. Mutta jokaisen mielipiteitä kuullaan! Venla: Olin aluksi Essin varajäsen, mutta sitten kuulin, että minäkin voin käydä kokouksissa, joten liityin mukaan. En ollut viime vuonna mukana toiminnassa, mutta nyt toimin hallituksen sihteerinä. Olen saanut tuoda omia mielipiteitäni hyvin esille.
Muista, että voit esittää ideoitasi luokkaedustajille, ja hän vie ne eteenpäin! PJ Essi keränen, 8E ja sihteeri Venla Vepsäläinen, 8E
14
Tulevia tapahtumia
MUISTA: Väriviikko 14.-18.11! TET 28.11 – 9.12.2011 Ysit poistuvat keskuudestamme hetkeksi ja tutustuvat työelämään.
3. jakso alkaa 1.12.2011 Lauantai 3.12.2011 on koulupäivä, mutta 5.12. maanantai on vapaa! Lomailut Ja koska me kaikki odotamme innoissamme seuraavaa lomailua, hoidimme matematiikan puolestasi, ja laskimme! Tästä päivästä lähtien: Joululomaan on 42 päivää Hiihtolomaan päiviä on 101 Pääsiäislomalle päästään 147 päivän jälkeen Ja kesäloma odottaa 205 päivän päässä Siispä aina kun arki masentaa, muista että seuraava loma on jo lähellä! (Kärsimättömät joutuvat tyytymään viikonloppuihin.) Laskut suoritti Janette Väänänen, 8B
15
LUETTUASI PALAUTA LEHTI ALA-AULAN LAATIKKOON.