Syksyn tapahtumia
Liikuntapäivä 25.9.2012 Syysloma 15. - 19.10.2012 Kirjamessut 25. – 26.10.2012 Next Gate 6.11.2012 Kaapelitehtaalla Oulunkylän Yhteiskoulun osasto sai kunniamaininnan siitä, että osasto tavoitti visuaalisella ilmeellään ja toiminnallaan kohderyhmänsä. 9. luokkalaisten Taitaja-kisan joukkue Anna-Maria Kaatonen, Vepsäläinen ja Lauri Toikka voittivat pääkaupunkiseudun aluekisan.
Onnea!
Messuosasto (kuva: opettaja Holma)
Kannen kuva: Anna Lehtonen 9D, Jäämeren tunnelmia 1
Venla
Pääkirjoitus
Haluatko saada mielipiteesi kuuluviin? Jos vastasit kyllä, olet tervetullut toimitukseemme kevätlukukaudella! Seuraa ilmoitustauluilta Äänen kokouksia ja pölähdä paikalle. Me olemme aina valmiina ottamaan uusia toimittajia mukaan. Tänä syksynä meitä Ogelilaisia on yritetty herätellä ympäristönsuojeluun. Lehden teksteissä käsittelemme niin henkistä kuin fyysistäkin ympäristöä. Yksi henkiseen ympäristöön vaikuttavista tekijöistä on tänä syksynä ollut 75 minuutin oppitunnit. Toimitus kaivoi esiin kaikenlaisia mielipiteitä ja faktoja aiheesta. Nautinnollisia toimitus!
lukuhetkiä
toivottaa
Äänen Kuvat Pauliina Toroska 9G (mediakurssi)
Äänessä ovat: Anna Lehtonen 9D, Annele Holla 9D, Siiri Turtola 9D, Sumia Kinnunen 9C ja Ella Prokkola 9C (puuttuu kuvasta)
Ääni luettavissa myös netissä issuu.com/aani! 2
Syksyn Ääniä
Miten voit, Itämeri? Itämeri on toiseksi suurin murtovesiallas heti Mustanmeren jälkeen. Se on erittäin poikkeuksellinen meri alhaisen suolapitoisuuden takia. Itämeressä elää paljon erilaisia eliölajeja, mm. hylkeitä, rapuja ja monenlaisia kaloja. Itämerellä on mataluutensa takia normaalia suuremmat mahdollisuudet rehevöityä ja saastua. Siellä asuvat eliöt ovat herkkiä muutoksille.
8D luokka keräsi ympäristökahvila Viimeisen Pisaran avulla 245€ Itämeren hyväksi (WWF). Rahoilla autetaan monia Itämeren eliöitä. Hanna Lavikka ja Rosa Kaimio 8D
Kuva: Petra Koikkalainen 9F (valokuvakurssi)
3
Syksyn Ääniä
Miten voit, Jäämeri? Itämeren tila on jatkuvasti huolenaiheena. Mutta mitä on tapahtumassa sen pohjoiselle serkulle, Jäämerelle? Jäämeren suurimmat uhkat ovat ilmastonmuutos ja sen myötä kasvava talous sen alueella. Ilmastonmuutoksen aiheuttaman jäiden sulamisen takia Jäämerelle syntyy uusia laivareittejä. Tämä kiinnostaa Jäämerta ympäröiviä valtioita öljyn, maakaasun ja mineraalien takia. Valtiot aikovat varmasti taistella näistä alueista. Jos liikenne Jäämerellä lisääntyy, myös onnettomuusriski kasvaa. Esimerkiksi öljytankkereiden onnettomuuksissa mereen valuva öljy on suuri ongelma, sillä Jäämeren rannikko on niin harvaan asuttua, tietöntä ja siellä on niin vähän satamia, että pelastus- ja öljynsiivousvälineiden tuominen paikalle on hankalaa. Ilmastonmuutoksesta johtuva jäiden sulaminen aiheuttaa monia ongelmia. Ensinnäkin, Arktinen alue lämpenee muuta maapalloa nopeammin. Kun vaalea jää vaihtuu sulamisen myötä tummaksi vedeksi, auringon valo ei heijastu takaisin avaruuteen yhtä tehokkaasti. Tämä lisää maapallon lämpenemistä, ja noidankehä on valmis. On arvioitu, että vuoteen 2030 mennessä Jäämeren jää sulaa kokonaan pois kesän ajaksi.
Suomeen kylmiä talvia!
Jään sulaminen vaikeuttaa myös eläinten elämää. Arktisella alueella elää esimerkiksi jääkarhuja. Niiden elintila kapenee jäiden sulaessa. Toinen eläimiä uhkaava tekijä on myrkyt. Merivirrat ja tuulet tuovat myrkkyjä Aasiasta, Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Myrkyt voivat rikastua eli kulkeutua suurempina annoksina ihmisiin esim. kalojen kautta.
Jäämeren jäiden väheneminen vaikuttaa Suomen ilmastoon: jäiden lähteminen lisää korkeapainetta, joka tuo Pohjois-Eurooppaan itätuulia. Tämä aiheuttaa Suomeen kylmiä talvia! Ilmastonmuutos siis vaikuttaa koko maapalloon, eivätkä muutokset välttämättä näy siellä, missä ilmaston hyvinvoinnin kannalta huonoja asioita tehdään. Meidän velvollisuutemme on huolehtia maapallon hyvinvoinnista ja säilyttää turvallinen elinympäristö tuleville sukupolville. On monta hyvää syytä olla ympäristöystävällinen – esimerkiksi ne Jäämeren tilan huononemisesta tulevat kylmät talvet! Hrr… Anna Lehtonen 9D Juttuun käytettiin seuraavia lähteitä: ulkopotitiikka.fi,greenpeace.org, wwf.fi, wikipedia.fi, kuva: opettaja Järvenpää 4
!!!
!!!
!!!
!!!
!!!
!!!
Kouluruokailut ovat oikeasti hyväksi! Kun oppilaat alkavat vyöryä sisään ruokalan ovista, alkaa taas se ainainen valitus ruoasta. ”Miksi aina näitä sekalihapullia?” tai ”Hyi! Minä en ainakaan aio syödä noita maksapihvejä!” Kyllä, minäkin olen yksi niistä jotka eivät pidä kouluruoasta, mutta olen alkanut miettiä, ettei ehkä aina kannattaisi valittaa niin vuolaasti jostakin, mikä oikeasti on todella hyvä asia, vaikkei se tunnu siltä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa useissa kouluissa pitää itse tuoda omat eväät ja monesti ne ovat vain epäterveellisiä paahtoleipiä pääruoaksi sekä sipsipusseja jälkiruoaksi. Suomessa saamme kuitenkin ensinnäkin ilmaisen ja toiseksi tasapainoisen ja terveellisen aterian! Lisäksi ruokailussamme loistavaa ovat tuoreet ja ihanan pehmeät vaaleat leivät! Jos emme aina miettisi miten pahaa ruoka varmaan on, voisimme iloita muistakin päivistä kuin vain niistä jolloin saamme pinaattilettuja, makaronilaatikkoa tai kalapuikkoja. Emme aina osaa ajatella asiaa siltä kannalta, että on hyvä, että Suomessa pidetään huolta lasten ja nuorten terveydestä tarjoamalla jotain syötävää. On kuitenkin nuoresta kiinni, haluaako tämä syödä ja pitää samalla huolta itsestään. Tiedän että meidänkin koulussamme on ihmisiä, jotka eivät syö koulussa kuin noin 2-3 kertaa, vaan he lähtevät joko hampurilaiselle tai kotiin, ja siitä tulee niitä lisäkustannuksia vanhemmille tai itselle. En missään tapauksessa sano, että kouluruoasta täytyisi tykätä, mutta siitä pitäisi olla kiitollinen. Emma Laumola 8D
5
Elämä on alituista suorittamista Esikoulun harjoitustehtävistä eläkepäivien alkumetreille asti meidät velvoitetaan suorittamaan. Toisille suorittaminen voi olla vaikkapa opettajien velvoittamat kokeet ja toisille esimerkiksi valmentajan painostama täydellisyyteen pyrkivä suoritus. Minua ahdistaa tämä lukemattomien suoritusten ketju, jolle ei tosiaankaan tunnu näkyvän loppua. Onhan se tietysti tärkeää, että suorittaa elämässään jotain ja tätä kautta saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumiset kasvattavat itsetuntoa ja niistä tulee monille – mukaan lukien minulle – hyvä mieli. Tästä huolimatta liiallinen suorittamiseen painostus on mielestäni väärin. Tekemistä on vain niin paljon, eikä aikaakaan tunnu olevan tarpeeksi. Painostus tuntuu olevan suurinta niillä, jotka pyrkivät saamaan mahdollisimman hyvän tuloksen. Luulenpa tunnistavani itseni tällaiseksi. Esimerkiksi koeviikkojen aikana stressi on niin suuri, että tekisi mieli vain lysähtää kasaan ja alkaa itkeä. En kuitenkaan tee niin. Vaikka pärjäänkin kohtalaisesti paineen alla, liika on kuitenkin liikaa. Miten voisimme vähentää tätä suorittamisen aiheuttamaa stressiä, vai eikö sille ole ratkaisua? Noor Agourram 8D
Ilmaista koulutusmahdollisuutta ei arvosteta Jotkut nuoret tulevat kouluun vain oleskelemaan tai häiriköimään tunneille ja pilaavat näin muiden työrauhan. Osa nuorista ei harmillisesti näytä arvostavan ilmaista koulutusta, joka on minusta ajattelematonta. Monissa muissa maissa on maksullinen koulutus, ja esimerkiksi Yhdysvalloissa arvostetuissa yliopistoissa lukukausi saattaa maksaa monia kymmeniätuhansia dollareita. Me saamme Suomessa olla erittäin onnellisia, että peruskoulu, lukio ja jopa yliopistotkin ovat suomalaisille ilmaisia. Jokainen voi omalla ahkeruudellaan vaikuttaa mihin opiskelupaikkaan pääsee. En tarkoita, että koko elämä pitäisi omistaa koulunkäynnille ja kaikissa aineissa pitäisi olla hyvä, mutta aina on hyvä yrittää parhaansa! Jotkut nuoret sanovat, että heitä ei kiinnosta koulunkäynti. Toisaalta ymmärrän sen, koska se on rankkaa työtä ja välillä todella tylsää. Mutta he vievät koulun resursseja häiriköimällä tunteja ja pilaavat muiden mahdollisuuden oppimiseen. Mielestäni koulukin voisi tehdä omalta osaltaan jotakin tälle asialle. Opettajat ja muu koulun henkilökunta voisivat innostaa enemmän oppimaan, ja oppilaanohjauksessa voitaisiin kertoa nuorille, kuinka tärkeää opiskelu on peruskoulussa myöhempää elämää varten. Mielestäni koulunkäyntiä on järkevää miettiä tulevaisuuden kannalta. Jos juuri nyt ei kiinnosta opiskella, mutta muutaman vuoden kuluttua haluaa, niin ei välttämättä ole hyviä mahdollisuuksia päästä haluamaan koulutuspaikkaan. Ja tämä vain siksi, koska peruskoulussa ei kiinnostanut opiskella. Henna Hyvärinen 8D 6
Pidetään ääntä
75 minuuttia – rikkaus vai rajoite? Koulussamme melko tuore uudistus, 75-minuuttiset oppitunnit, on herättänyt paljon keskustelua. Näkemykset ovat jakautuneet melko vahvasti vastustajiin ja kannattajiin, mutta julkisesti mielipiteitä ei ole ainakaan liikaa heitelty. Siksi päätimme ottaa vastuullemme mielipiteiden metsästyksen ja haastatella oppilaita, opettajaa ja kuraattoria. Useat opettajat pitävät uudistusta hyvänä. Luokka pitää rauhoittaa aina tunnin alussa, ja pitemmillä oppitunneilla siihen kuluu suhteessa vähemmän aikaa. Tunnin aikana ehtii myös tehdä enemmän. Matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja Ilkka Mäkinen näkee kuitenkin pitkien tuntien varjoisankin puolen. – Kuullessani järjestelystä en oikein pitänyt siitä, koska peruskoululaisille 75 minuuttia on yksinkertaisesti liian pitkä aika. Joissakin aineissa se on parempi, esim. kemiassa se on hyvä. Yhden tunnin aikana ehtii tehdä kokeita ja käymään teorian läpi. Mutta matikassa se on aivan liian pitkä, koska oppilaat eivät jaksa keskittyä niin kauaa. Opettaisin matikkaa mieluummin lyhyemmällä ajalla. Ilkkaa häiritsee myös päivän hektisyys. Päivää ei tahdo ehtiä kunnolla läpi, ja tämä johtunee pitempien taukojen puutteesta. Välitunneista ei ole enää iloa, vaikka hän kertoo joidenkin tuntien olevan rauhallisempia. Kuitenkin hän kallistuisi 45 minuutin oppituntien puoleen, vaikka yleisesti ajatukset ovat hieman jo lämmenneet pitemmille oppitunneille. – Näin olen kuullut lähinnä opettajilta, mutta oppilaat eivät ole mielipiteitään minulle ilmoittaneet. Niinhän se on, että jos ei asiasta pukahda, siitä on turha marista. Tätä mieltä on ainakin 9E-luokkalainen Tari Kuusisto. – Oma mielipide pitäisi kertoa, ja silleen asiallisesti. Ei opettajat ota sitä vakavasti, jos on vaan että "mä en haluu tätä, mä en haluu tätä". Oma mielipide pitää kertoa ja mielellään myös perustella.
”Jos ei asiasta pukahda, niin on turha marista.”
Tari on itse sitä mieltä, että uusi järjestelmä on huono. Hän yhtyy opettaja Mäkisen mielipiteeseen siitä, että keskittymistä on vaikea pitää yllä. Hän on havainnut luokkatovereissaankin harhailua ja kertoo, että moni ei jaksa hoitaa luku-urakkaa koulussa. Jokaisella tunnilla tuleva uusien asioiden paljous hämmentää. – Mielestäni tämä on typerää. En pysty keskittymään niin pitkään. Olen väsynyt ja kaikki oppimisen hauskuus menee siinä. En mä ainakaan pysty keskittymään 45 minuuttia pidempään, niin miksi sitä pitäisi sitten pidentää? Alussa mulla oli päänsärkyä ja migreeniä, ”Meitä on koska väsytti.
huijattu! Kirjoja on ihan yhtä paljon ku ennenkin.”
Tarin kaveri Helka haluaa myös osallistua ja saada äänensä kuuluviin. – Meitä on huijattu! Kirjoja on ihan yhtä paljon ku ennenkin. Laittakaa se sinne lehteen! 7
Pidetään ääntä
No, siinä se nyt seisoo. Mutta yksi asia, joka ei enää vaivaa oppilaiden päätä, ovat kaksoistunnit. Niitä on enää satunnaisissa taito- ja taideaineissa, kuten kotitalous. Tästä Tari ei kuitenkaan ole kovin iloinen. – No, kaksoistunnitkin olivat ihan kivoja. Esim. nykyään liikunta- ja kuvistunnit on lyhyempiä. Se ei ole kivaa, että itseilmaisutunnit ovat lyhyempiä. Selkeää vastustusta on siis havaittavissa. Mutta kuten arvata saattaa, kaikki eivät todellakaan ole tätä mieltä. Keskittymisen helppous tai vaikeus voi johtua täysin luonteesta ja tottumuksista, joten mielipiteet saattavat vielä muuttua. Väittelyssä oppituntien pituudesta tarvitaan kuitenkin myös eriäviä ”Tunneilla ehtii mielipiteitä.
enemmän ja tulee vähemmän läksyjä, koska päivässä on vähemmän eri aineita.”
– Aluksi annoin ajatukselle jyrkän ei:n. Kun sitten ajattelin asiaa tarkemmin ja kuulin, että koulupäivät lyhenisivät, tunnit olisivat lyhyempiä ja niillä ei tulisi niin kiire, totesin uudistuksen olevan ihan hyvä. Loppujen lopuksi olin ihan uudistuksen puolella, kertoo lukiolainen Elisa Kallio, 11B.
Elisan mukaan kaikki toimii hyvin, joten edellistä systeemiä olisi turha vaihtaa takaisin. Hänkin joutuu kuitenkin myöntämään, että joissakin aineissa tunnit tuntuvat pitkiltä. Hän kokee kuitenkin kurssien kiireen laantuneen. – Tunneilla ehtii enemmän ja tulee vähemmän läksyjä, koska päivässä on vähemmän eri aineita. Myös lyhyemmät koulupäivät ovat hyvä juttu ja kaikki tykkäävät niistä. Suurin osa kavereistani on positiivisella mielellä asiasta: toisaalta ei ole mitään ylistystä, mutta ei haukkumistakaan. Mielipiteet ovat siis vahvasti jakautuneet eri oppilaiden kesken. On puolesta ja vastaan, loput jotain siltä väliltä. Esimerkiksi Rami Echriti 8B-luokalta kertoo tuntien olevan joskus vähän ärsyttäviä, joskus ihan kivoja. – Kun mä kuulin uudistuksesta, pidin siitä vähäsen. Se on sikäli hyvä, että ei tarvitse kantaa niin montaa kirjaa kouluun, mutta sikäli huono, koska pitää istua pitkään penkillä ja kuunnella opettajien puhetta. Opettajat ovat olleet innoissaan, kun ne saa opettaa hyvin paljon, mutta mun kaverit ei. Ne on ollu aika vihasia. Ramilla ei ole ikävä kaksoistunteja, sillä ne ovat kuulemma todella pitkiä. Huonoiksi puoliksi hän lisää lyhyemmän ruokiksen ja lyhyemmät välkät. – Ruokiksella pitää yrittää syödä mahdollisimman nopeesti ja joskus voi myöhästyä tunniltakin. Välkillä ei ehdi ku vaan istuskelemaan siinä käytävillä.
8
Pidetään ääntä
Oppilaat ja opettajat eivät ole ainoita, joita uudistus mietityttää. Koulukuraattori Merja Stenius kertoo aluksi suhtautuneensa järjestelyyn melko varauksellisesti. – Rehtori ja apulaisrehtori esittelivät sitä ja jotain lahtelaista koulua, jossa se oli toiminut hienosti. Meillekin oli kuulemma saatava tämmöinen. Ensimmäinen reaktio oli muutosvastarinta ja ajattelin että apua, ei siitä mitään tule! Eivät oppilaat jaksa olla yhteen menoon niin kauaa tunneilla. Steniuksen mielipide on kuitenkin hiukan muuttunut. Käytävillä on yllättävän hiljaista ja rauhallista, mikä on osoittautunut hyväksi asiaksi. Ennen käytävillä oli melko kaoottista ja jatkuvasti jotain nahinaa. Hän on alkanut jo hieman sopeutua uudistukseen, vaikka aikataulujen kanssa on vielä vaikeuksia. – Olen nyt ehkä siinä puolivälissä hyväksymistä. Luulen 80-prosenttisella varmuudella, että ehkä tähän voisi vielä suhtautua ihan positiivisesti. Kuitenkin olen vielä 45 minuutin oppituntien puolella. Yksi huonompi puoli Merjan mielestä on yhteisöllisyyden kärsiminen. Koska ruokikset ja välitunnit ovat lyhyempiä, oppilaat eivät ehdi olla niin paljon kavereidensa kanssa, mikä on erittäin valitettavaa. Toisaalta se voi olla helpotus oppilaalle, jolla kavereita on vähemmän. – Opettajien tapaaminen on myös haasteellista. Koska välitunnit ovat lyhyempiä, heidän etsiminen on vaikeampaa. Oppilaiden kohdalla on sama juttu: joudun yleensä kiertelemään luokissa etsimässä oppilaita, koska välitunneilla se ei onnistu. Tulee semmoinen olo, että koulu on vähän hajanainen. Sekä opettajien että oppilaiden kohdalla. Merja on useiden oppilaiden kanssa samaa mieltä siitä, että keskittyminen voi olla vaikeaa. Oppilaita lentää enemmän ulos luokista, koska he eivät jaksa olla paikallaan.
”Yksi huonompi puoli on yhteisöllisyyden kärsiminen.”
Mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Lopettaa 75 minuutin oppitunnit vai kenties pidentää välitunteja? Toisaalta silloin päivä olisi pidempi, mutta välituntien ruuhkat, kiire ja stressi helpottaisivat. Ruokatuntien olisi hyvä olla pidempiä, kuten haastateltavat sanoivat. Ehkä se voisi tuoda lisää yhteisöllisyyttä. Tauot päivän aikana ovat tärkeitä ja voisivat edistää keskittymiskykyä. Sekä oppilaat että opettajat: jos haluatte muutosta, kertokaa kantanne! Muuten sitä ei tule. Järjestely on meitä varten, ja jos se ei miellytä, sitä pitää muuttaa!
Haastattelut: Annele, Siiri ja Anna 9D Teksti: Annele ja Siiri 9D
9
Ympäristön Ääni
Kuva: Iina Helenius 9B (valokuvakurssi)
Kuva: Merika Kaasalainen 9F (valokuvakurssi)
Aurora Zymberi ja Jasmin Heikkinen 8C, leirikoulussa luonnossa 10
Ympäristön Ääni
Kuva: Hanna Salo 9G (mediakurssi)
Kuva: Elina Inkinen 9C (mediakurssi)
11
Ympäristön Ääni
Pintaliito painaa Maailma muuttuu jatkuvasti suvaitsevampaan suuntaan. Silti ihmiset tuntuvat olevan entistä kriittisempiä ja herkempiä tuomitsemaan muita. Miten tässä näin kävi? Syitä voi etsiä esimerkiksi nykyajan pikakulttuurista. Päätökset tehdään nopeasti ja ensivaikutelman merkitys korostuu. Ulkonäön perusteella tehdään johtopäätöksiä heppoisin perustein, kun massasta erotellaan itseä miellyttävät tyypit ulkoisten tekijöiden kannalta. Ulkonäkö on kuitenkin vain yksi persoonan aspekti, ja se muodostaakin luonteen kanssa usein kiinnostavia kontrasteja. Internetin kuplassa elävien tulisikin välillä irrottautua ja kehittää Facebook-minänsä sijasta omaa itseään.
Myös menestyksen tavoittelu lisää ihmisten alttiutta kritisoida muita. Menestystä voi tietysti mitata monessa mielessä, mutta vallitseva menestyskulttuuri painottaa etenkin ns. kovia arvoja. Tärkeintä on tietysti olla parempi kuin muut, ja kilpailu on kovaa.
Pikakulttuurin pinnallisuus yhdistettynä menestyskulttuurin raakaan kilpailuun on julma yhtälö etenkin herkälle, omaa identiteettiään haparoiden etsivälle nuorelle. Murrosikäisen epävarmuus omasta itsestään syvenee epäilemättä entisestään ympäristön odotusten alla aiheuttaen mm. huonoa itsetuntoa ja sietämättömiä ulkonäköpaineita. Uusin ja kyseenalaisin työkalu hyvän vaikutelman antamisessa lienee sosiaalinen media. Etenkin yhteisöpalvelu Facebook on vienyt persoonanmuokkauksen aivan uusiin sfääreihin. Oman Facebook-minän rakentaminen on tyydyttävää, sillä jokainen pystyy luomaan täydellisen toivekuvan itsestään. Pienet kauneusvirheetkin saa pyyhittyä pois vain nappia painamalla. Valveutuneimmat sosiaalisen median käyttäjät puhuvat Facebook-narsismista. Ikävänkuuloisella ilmiöllä on mahdollisuutensa nousta tulevaisuuden kansantaudiksi, niin tehokkaasti Facebook ruokkii narsismiin taipuvaisten huomionnälkää. Internetin kuplassa elävien tulisikin välillä irrottautua tietokoneensa äärestä ja kehittää Facebook-minänsä sijasta omaa itseään. Toisin kuin Facebookissa, oikeassa elämässä tehtyjä virheitä ja valintoja ei saa pyyhittyä pois tai peruutettua. Väärien valintojen pohjalta tuleekin oppia tekemään oikeita. Epäonnistumiset eivät saa määritellä ihmistä, vaikka täydellisyyteen painostava yhteiskunta saakin välillä olon tuntumaan siltä. Ella Prokkola, 9C Kuva: Elina Inkinen 9C (mediakurssi)
12
Ympäristön Ääni
Luomukosmetiikka – mitä se on ja mistä sitä löytää? Luomukosmetiikan ydinajatus on tarjota puhtaista, luonnosta saaduista ja tuoreista raaka-aineista tehtyä kosmetiikkaa. Luomukosmetiikkayritykset pyrkivät usein vähentämään myös ympäristöongelmia, päästöjä ja energiankulutusta. Lisäksi luomukosmetiikassa eläinkokeet ovat täysin kiellettyjä. Helsingissä luomukosmetiikkaa löytää parhaiten rautatieaseman asematunnelissa sijaitsevasta Lushnimisestä liikkeestä. Liikkeen kaikki tuotteet ovat käsinvalmistettuja ja vegetaarisia eli niissä ei ole käytetty mitään eläimen ruumiista peräisin olevia ainesosia. Liikkeestä löytää kaikkea kylpypaloista hammastahnatablettien kautta ripsiväriin. Omat kokemukseni tuotteista ovat kaikki myönteisiä, jopa parempia kuin tuotteista, jotka eivät ole luomukosmetiikkaa. Tuotteiden hinnat ovat hieman kalliimpia kuin normaaleista kaupoista löytyvien kosmetiikkatuotteiden hinnat, mutta luomukosmetiikka kannattaa ajatella sijoituksena, joka maksaa itsensä takaisin tuoreudellaan ja laadullaan. Sumia Kinnunen 9C
kuva: Petra Koikkalainen 9F 13
Haastateltavan Ääni Haastattelimme koulumme biologianopettajia ympäristöön liittyen. Lue, miksi Petteri Welling ei aja autoa ja mikä on Sanna Pykäläisen ympäristösynti. Annele Holla, Siiri Turtola ja Anna Lehtonen 9D Kuvat Anna Lehtonen 9D
ULLA ANTTILA Millä tulit tänään/tulet yleensä koululle? Pyörällä. Joskus harvemmin autolla. Mitä ajattelet ilmastonmuutoksesta? Ilmastonmuutos on fakta, mutta monelle liian kaukainen eikä tunnu kovin suurelta uhalta, vaikka ihminen aiheuttaa sillä harmia itselleen. Miten ekoilet? Ostan harkitusti, vältän turhia tavaroita. Pyöräilen ja käytän julkisia mahdollisuuksien mukaan. Lajittelen jätteeni. Valitsen tuotteita, erityisesti pesuaineet ym., ympäristömerkintöjen perusteella. Toki monesti tuotteen valinnan tekee muuten kuin ympäristöystävällisyyteen perustuen. Ekoiluvinkkisi oppilaille?
”Muistakaa, että ei ole paikkaa nimeltä pois!”
Muistakaa, että ei ole paikkaa nimeltä pois! Poisheitetty roina päätyy aina johonkin, joten älä osta turhaa. Ympäristösyntisi? Minulla on oma auto, jota tulee jonkin verran käytettyä.
Soimaako omatuntosi ajaessasi autoa? Lyhyillä matkoilla kyllä, tai jos vaihtoehtona olisi liikkua paikkaan muutenkin. Lempipaikkasi luonnossa? Lähiympäristön lenkkipolut metsässä, etenkin pimeällä, otsalampun valossa. Tai Itämeren rannat. Ihminen on riippuvainen luonnosta ja sen tuottamista palveluista – ruoasta, hapesta, maaperästä... Mistä olisit valmis luopumaan ajatellen ympäristön hyvinvointia? Ruokavalintoja ainakin voisi miettiä, ja luopua jostain ympäristöä kuormittavista ”herkuista”.
14
Haastateltavan Ääni
PETTERI WELLING Mitä ajattelet ilmastonmuutoksesta? Se on yksi ihmiskunnan kolmesta pahimmasta ongelmasta. Miten ekoilet? Yritän olla ostamatta halpoja kiinalaisia roskatuotteita, jotka hajoavat välittömästi. Ekoiluvinkkisi oppilaille? Vaatikaa perheiltänne, että luovutte autosta. Murjottakaa, sanokaa, että te pidätätte hengitystänne niin kauan, että he luopuvat. Lisäksi kieltäytykää sellaisista lomamatkoista, joissa lennetään jonnekin hevon kukkeliskuuseen. Sanon nämä ihan tosissani. Ympäristösyntisi? No, tietysti se, että olen rikkaiden länsimaiden edustaja. Mehän tuhlaamme luonnonvaroja kaikista eniten. Lisäksi minulla on aivan liikaa puuvillasta tehtyjä vaatteita. Sen viljely on oikeasti todella iso ympäristöongelma. Lisäksi tulee syötyä liikaa lihaa. Lempipaikkasi luonnossa? Ei minulla ole. Luonto on hirveä paikka, siellä ei kovin pitkään voi olla. Kiinnitätkö huomiota ympäristöystävällisyyteen ruuassa/kosmetiikassa/vaatteissa?
”Kieltäytykää lomamatkoista, joissa lennetään jonnekin hevon kukkeliskuuseen. ”
Halpa ei taatusti ole ympäristöystävällistä. Kannattaa maksaa jostain, joka kestää monta vuotta. Ostan mielelläni luomulihaa. Mitä puhdas ympäristö merkitsee sinulle? Kannattaa mennä Kiinaan tai Venäjälle katsomaan, millainen maailma on jos ympäristö ei ole puhdas. Puhdas ympäristö on meille itsestäänselvyys. Mistä olisit valmis luopumaan ajatellen ympäristöä, esim. autoilu? Olen valmis tiputtamaan elintasoani. Autoa ja ajokorttia minulla ei ole. Ympäristön kannalta olisi järjetön ratkaisu hankkia auto, asunhan kaupungissa. 15
Haastateltavan Ääni
SANNA PYKÄLÄINEN Miten tulit tänään kouluun? Tänään kyllä tulin töihin autolla. Omatuntoni soimaa, mutta ajan vain, jos ei ole muuta vaihtoehtoa liikkua. Mitä ajattelet ilmastonmuutoksesta? No, pidän sitä vakavana asiana, monelta kannalta. Sitä olisi tärkeää alkaa ehkäistä, mutta siitä on tehty todella vaikeaa. Miten ekoilet? Kierrätämme kotona, syön ympäristöystävällisesti, lentokoneella harrastan melko vähän.
pidempiä
matkoja
esim.
Ekoiluvinkkisi oppilaille? Ole asenteen tasolla avoin. Ajattelemme, että elämämme paranee, jos hankimme coolit farkut. Suosittelen rahan käyttämistä enemmän elämyksiin kuin tavaranpaljouden hankkimiseen.
”Kannattaa nähdä vaivaa ympäristön vuoksi!”
Ympäristösyntisi? Tonnikalan syöminen. Lempipaikkasi luonnossa? Ne löytyvät Suomen luonnonsuojelualueilta. Esim. Halti on upea.
Mitä puhdas ympäristö merkitsee sinulle? Hyvinvointia ja mielenterveyttä. Upea luontomme on minulle elämys. Mistä olisit valmis luopumaan ajatellen ympäristön hyvinvointia, esimerkiksi autoilusta? Autoilusta olen tosi huono luopumaan. Olen kyllä valmis tekemään taloudellisia panostuksia, käyttämään vaikkapa luomuun rahaa. Mistä innostus Ympäristöryhmään ja ympäristökurssiin? Koen luonnon niin tärkeäksi. Haluan kertoa eteenpäin, että jokaisella on merkitystä tällä maapallolla. Kannattaa nähdä vaivaa ympäristön vuoksi! 16
Haastateltavan Ääni
TERO SAARI Mitä ajattelet ilmastonmuutoksesta? Ilmastonmuutos on vakava asia ja me emme käytännössä voi sille mitään. Jokainen voi vaikuttaa siihen omilla teoillaan. Miten ekoilet? No tota… Oikeastaan mun ekoilusta… Niin… Mutta sinähän olet esimerkillinen biologian opettaja… Noo, en mä tiedä, olenko esimerkillinen, mutta… No sun pitäisi olla. Joo, no ehkä olen… Minulla ei ole autoa. Käytän siis julkisia kulkuneuvoja ja pyörää. Lisäksi kierrätän tavaroita aika lailla, enkä matkusta kovin paljon. Onko sinulla joku ympäristösyy siihen miksi et aja autoa? Auton omistaminen on mielestäni hyväksyttävää, kun siihen on selkeät perusteet. Jos julkinen liikenne olisi täällä heikompaa, niin ihan taatusti käyttäisin autoa. Ekoiluvinkkisi oppilaille? Kierrättäminen on kaiken a ja o. Ja omia valintoja joka ikiselle päivälle: meneekö pyörällä kouluun, meneekö kävellen vai heittääkö vanhemmat? Ja miten syö. Ympäristösyntisi?
”Heitän joskus kaikki roskat sekajätteeseen.”
Ympäristösynti… Mitäs toi tarkoittaa? Voi kauhea, eihän sitä voi paljastaa tässä Voi! Ei tule mieleen mitään sellaista. Ainahan varmasti on asioita, mitä voi parantaa. Kiinnitätkö huomiota ympäristöystävällisyyteen ruuassa, vaatteissa ja kosmetiikassa? No ehkä tuo on se synti. Ehkä välillä tulee vähän liian nopeasti tehtyä päätöksiä. Välillä huomaa, että joskus on laiska ja heittää kaikki roskat sekajätteeseen … Lempipaikkasi luonnossa? Luonto kaiken kaikkiaan, mutta lempipaikka on metsä, joskus suo, joskus hiihtolatu, joskus takapiha. En pidä paikoista, joissa on roskaa. Mistä olisit valmis luopumaan ympäristön hyväksi, voisitko esim. alkaa kasvissyöjäksi? Jaa-a. Kyllä sitä kuitenkin on niin sellainen lihansyöjä että…
Kiitos haastatteluista! 17
Sarjakuvat
18
Tulevia tapahtumia
MUISTA: 9. luokkalaiset tutustumassa työelämään 26.11.-7.12. Päivätyökeräys keskiviikkona 21.11.2012. Onhan sinulla jo duunipaikka! Lauantai 24.11.2012 on koulupäivä! 3. jakso alkaa 3.12.2012 Itsenäisyysjuhla 5.12.2012 Joulujuhlaa vietetään 22.12.2012
Kuva: Elina Inkinen 9C (mediakurssi)
LUETTUASI LAITA LEHTI KIERTOON. 19