Kev채채n tapahtumia
ti 12.2. lasketteluretki Messil채채n to 14.2. penkkarit pe 15.2. Wanhojentanssit ja Wanhojen kahvila vko 8 talviloma
kuva: Anna Lehtonen 9D
kannen kuva: Anna Lehtonen 9D 1
Pääkirjoitus
Haloo vaan, Ogeli! Toimituksemme on saanut vahvistusta innokkaista seiskaluokkalaisista, mutta lisää mahtuu aina mukaan! Varsinkin seiskat ja kasit, tulkaa rohkeasti pitämään ääntä, sillä ysit kääntävät pian kokan kohti uusia haasteita. Lehtemme sivuilta voi tällä kertaa lukea teräviä mielipiteitä nuorten asemasta yhteiskunnassa. Opettajienkin ääni on saatu aiheessa kuuluviin, ja he kertovat, että nuorilta vaaditaan nykyään paljon enemmän kuin heidän nuoruudessaan. Olemme huomanneet saman ilmiön mm. hakiessamme kesätyöpaikkoja. Useat työpaikat vaativat 18 vuoden ikää ja aikaisempaa työkokemusta alalta. Mistä kokemusta sitten saa, jos ei pääse töihin?! Myös kaupunki pettää lupauksensa tasapuolisuudesta tarjotessaan kesätyöpaikkoja nuorille; hakijan on oltava työsuhteen alkaessa 16-vuotias, joten syksyllä 1997 syntyneillä ei ole mahdollisuutta kaupungin kesätöihin tänä vuonna. Turha valittaa syrjäytyvistä nuorista, jos heille ei anneta mahdollisuutta hankkia töitä ja kokemuksia yhteiskunnassa pärjäämisestä! Lisää mielipiteitä voit lukea lehden sivuilta. Toivomme, että lehti herättää keskusteluja ja ajatuksia. Ysit kiittää ja kuittaa!
Äänessä ovat: Anna Lehtonen 9D, Siiri Turtola 9D, Sumia Kinnunen 9C, Annele Holla 9D, Ella Prokkola 9C, Sara Karjalainen 7C, Juulia Piipponen 7C, Maisa Sipiläinen 7C ja Emilia Haikola 7C
Ääni luettavissa myös netissä issuu.com/aani! 2
Kevään Ääniä
Näin(kö) meitä nuoria kohdellaan Tässä lehdessä käsitellään paljon yhteiskunnan suhtautumista nuoriin. Kokosimme alkuun muutaman nuoren kokemuksia siitä, miten meitä vanhemmat ovat heihin suhtautuneet. Ensimmäinen vastaaja kertoi tilanteesta, jossa hänen ystävänsä oli harjoittelemassa urheiluhallilla luvallisesti. Hallilla oli myös häiriköiviä nuoria, joilla ei ollut lupaa olla siellä. Paikalle saapunut vahtimestari käski myös luvallisesti hallilla olevaa tyttöä poistumaan, ja vaikka tyttö ilmoitti olevansa hallilla luvallisesti ja ettei hän edes tuntenut häiriköijiä, oli vahtimestari vain tuhahtanut, että kaikki nuoret ovat samanlaisia. Vasta tytön soitettua päävalmentajalleen vahtimestari uskoi, että tyttö oli urheiluhallilla luvallisesti harjoittelemassa. Toinen vastaaja taas kertoi, että hän oli kerran kerrostalon pihalla odottamassa ystäväänsä. Viereisen talon parvekkeelle tuli kärttyisen näköinen mummo, joka käski pihalla odottelijaa menemään omalle pihalleen häiriköimään, koska aina ne teinit oleskelevat siellä hänen pihallaan. Piha tosin oli kerrostalon pihana julkinen eikä vain kyseisen mummon oma, eikä ystävänsä odottaja ollut häiriköinyt yhtään. Hän siirtyi silti kauemmas odottamaan. Onneksi jotain positiivisiakin kokemuksia löytyi. Kolmas vastaaja oli marras-joulukuun vaihteessa TET-harjoittelussa pienessä ravintolassa. Hän sai paljon tehtäviä ja niistä suoriuduttuaan kiitosta työnantajaltaan. Yksi hänen työkavereistaan jopa pyysi häntä tulemaan samaan paikkaan kesätöihin. Positiivisia kokemuksia tuntui olevan valitettavan vähän. Myös viimeisenä kommenttinsa antaneella oli negatiivinen kokemus yhteiskunnan suhtautumisesta nuoriin. Hän kertoi tilanteesta, jossa eräs opettaja oli alkanut tunnilla valitella nykynuorista. Heillä on opettajan mukaan tapana hengailla joka paikassa, esimerkiksi Kampissa, ja nuorten käytöstavatkin ovat nykyään aivan erilaiset kuin ennen. Opettaja selitti, kuinka hänen nuoruudessaan opettajia pelättiin ja toteltiin ja vanhemmillakin oli enemmän vaikutusvaltaa. Nykyään opettajan mukaan ongelmana on, ettei nuoria saada kuriin, ja tästä johtuen he myös syrjäytyvät. Kun eräs oppilas valitti ärtyneenä yleistämisestä, opettaja tokaisi väitteidensä perustuvan tosiasioihin.
3
Kevään Ääniä
Kokemuksia luettaessa on kuitenkin hyvä muistaa, että ne ovat yksittäisten nuorten kokemuksia yksittäisten aikuisten asenteista. Kolmen negatiivisen kokemuksen perusteella ei voi väittää, että yhteiskunta suhtautuisi nuoriin negatiivisesti. Sehän se vasta yleistämistä olisikin.
Siiri Turtola 9D
Kuva: valokuvauskurssi
4
Pidetään Ääntä
En minä ainakaan! ”Nuorisolla on tapana…” Kuinka usein olenkaan kuullut tai lukenut vastaavalla tavalla alkavasta väitteestä tai syytöksestä? On toki totta, että osa nuorista – minunkin mielestäni liian suuri osa – käyttäytyy ainakin usein jollain tavalla ikävästi ja ajattelemattomasti muita kohtaan. Silti yleistys tuntuu välillä loukkaavalta. Miksi jotkut uudet ihmiset pitävät joskus minuakin sellaisena? Viime lukuvuoden aikana oli jossain vaiheessa puhetta Oulunkylän Nesteelle tulleesta koululaisia koskeneesta rajoituksesta. Kaupassa norkoilevat nuoret, jotka kaikki eivät välttämättä olleet edes tulleet ostamaan mitään vaan olivat vain pitämässä kavereilleen seuraa, olivat kai näpistelleetkin jotain, ja olivat pienessä kaupassa suurina ryhminä liikkuessaan vaikeuttaneet muiden asiakkaiden asiointia. Tämän takia kaupassa sai kuulemma olla kerrallaan vain muutama koululainen, mistä johtuen kaupan ulkopuolelle saattoi kertyä jonoa. Lisäksi reppua ei saanut ottaa sisään kauppaan vaan se piti jättää kassan lähelle. Mielestäni tapaus on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa osa jostain ryhmästä nuoria – tässä tapauksessa osa koulumme oppilaista – antoi käytöksellään huonon vaikutelman koko ryhmästä. Näkyvimmin toimineet nuoret saivat kaupan tekemään päätöksen, joka vaikutti kaikkiin koulun oppilaisiin. Vaikka päätös oli mielestäni oikein häiriköitä ajatellen, joissain tilanteissa siitä voi olla harmiakin. Itse en esimerkiksi viitsinyt tämän takia käydä ollenkaan Nesteellä, jos olin päässyt aikaisin koulusta – kaupan ulkopuolella jonottaminen ja repun jättäminen vartioimatta ulko-oven lähelle ei houkutellut. Ihmisillä on ikävän usein tapana yleistää - luoda stereotypioita muista ihmisryhmistä. Törmäsin viimeksi TET-jaksoni aikana oletukseen, että kaikki nuoret ovat ainakin vähän mutta selvästi samanlaisia keskenään. Kanneltalon tiedottaja halusi tietää, minne nuorille osoitettuja mainoksia olisi parasta laittaa, ja tiedusteli minulta, missä nuorilla on tapana viettää aikaa koulun jälkeen. Miten minä voisin tietää asiasta oikein mitään, kun en kuulu siihen halveksimaani nuorten ryhmään, jolla on tapana norkoilla milloin missäkin? He ovat mielestäni suurin syy siihen, miksi monien stereotypia nuorista on, että nuoret ovat huonotapaisia eikä heihin voi luottaa. He ovat useissa tilanteissa kaikkein näkyvin nuorten ryhmä, ja heidän huonot tapansa, kuten tupakointi ja häiriköinti, jäävät negatiivisina asioina ihmisten mieleen vaikuttaen heidän käsitykseensä nuorista. Olen huomannut, että ihmisten stereotypiat ovat useammin negatiivisia kuin positiivisia. Uusiin ihmisiin suhtaudutaan jopa epäluuloisesti, ja tutustumista vaikeuttavat ihmisten stereotypiat, joita voi aluksi olla vaikea kumota. Nuoretkin joutuvat kärsimään tästä. Esimerkiksi kesätyöpaikan löytäminen voi olla vaikeaa, jos työpaikan vallitseva käsitys nuorista on negatiivinen. Jonkun yksittäisen nuoren toiminta voi vaikuttaa muiden käsityksiin nuorista. Kuinkahan moni nuori oikeasti toimii erilaisten negatiivisten stereotypioiden mukaan? No, en minä ainakaan! Siiri Turtola 9D 5
Pidetään Ääntä
Voiko kaikesta selvitä? En tiedä, oliko vuoden 2013 Dokkino parempi vai huonompi kuin vuoden 2012. Molemmissa oli kuitenkin vakavaakin asiapuhetta, vaikka jotkut elokuvatkin olivat tylsiä. Catherine Chalmersin Valittu oli hieman erikoinen, mutta pidin siitä. Siinä oli ihanat värit ja mielestäni se oli huvittava. Lehdenleikkaajamuurahaiset, jotka kantavat värikkäitä kasvien lehtiä kultaisen tekohyönteisen ympärille. Tulkitsin elokuvan niin, että nämä muurahaiset ovat kuin nykyisen ihmiskuntamme työläisiä, jotka palvelevat ja tekevät työnsä heidän suurta johtajaansa varten. Ainakin, jos kyse on jonkin sortin diktatuurista. Blue, Karma, Tiger oli toteutettu hauskalla tavalla. Graffitien tekijät saattavat olla eri mieltä, mutta itse inhoan niitä pieniä rumia ”tägejä”. Miksi heidän pitää tuhria muutenkin jo likaisen katukuvan heidän alter egojensa nimikirjoituksilla, joista on muutenkin vaikea saada selvää? Isot graffitit, joihin on todella nähty aikaa ja vaivaa, ovat sitten eri asia. Niitä on varmasti sääli pestä pois. Toisaalta huomaan kapinaa. Graffitien tekijät selvästi kapinoivat tekemällä uuden graffitin edellisen pois pestyn tilalle. Sen takia kaupunkeihin voitaisiin pystyttää enemmän sallittuja graffitiseiniä. Running Free oli melko mielenkiintoinen minulle, vähemmän aktiiviselle parkouraajalle. Olen aina halunnut parkourata ja elokuvasta oli kiva nähdä, miten edistyneemmät sen tekevät. Tatska oli kaikista pisin, uuvuttavin ja mielenkiintoisin. En olisi koskaan uskonut, että koulussa olisi annettu tällaiselle lupa, niin kuin vuonna 1997 Forssan Kuhalan koulussa on tapahtunut. Kaikilla nuorilla tatskan ottaneilla oli hyvinkin raskas menneisyys, mutta Tatska osoitti sen, että kaikesta voi selvitä. Oli hauska kuulla kaikkien tatuointien tarinat. En hirveästi pitänyt elokuvasta Muovipussin elämä. Se oli liian ironinen ja yritti olla hauska, naurattaa yleisöä. Onhan se totta, että tällaista roskaaminen on nykyään, mutta se on oikeasti vakava asia, mikäli tahdomme suojella eläimien, kasvien ja itsemme tulevaisuutta. Muistaakseni vain se loppulause oli iskevä, joka kutakuinkin meni näin: Älä heitä roskia luontoon. Yksinkertaisesti. Väärät Tennarit oli hyvin surullinen. Ikävää on, että joidenkin lasten elämä oikeasti on tällaista. Toisen äiti on entinen huumeiden käyttäjä, toiset ovat huostaan otettuja, toiset ovat menettäneet talonsa tulipalossa. Vaikka itse en ole elänyt huonoa lapsuutta, osaan silti myös itse pelkäävänä yksilönä kuvitella, millaista suurta pelkoa nämä lapset kokevat. Oli helpottavaa kuulla, mikä oli lasten mielestä mukavaa. Näin lopuksi päättelin, että tämän ja joidenkin muidenkin elokuvien tarina oli se, että kaikesta voi selvitä, kaikelle on ratkaisu. Reetta Ramos 8B
6
Pidetään Ääntä
Länsituulten tuiverruksessa Suomi on pieni maa, jossa asuu pieni kansakunta. Itsenäistymisestämme on vain vajaa sata vuotta, eivätkä kulttuurihistoriamme juuret ulotu kovin syvälle maailman mittakaavassa katsottuna. Historian saatossa olemme olleet useiden suurvaltojen puristuksessa, etenkin Venäjän ja Ruotsin toimesta. Näiden kahden entisen isäntävallan hallintakaudet ovatkin muovanneet Suomea ja suomalaisuutta nykyiseen muotoonsa. Suhteemme läntiseen naapuriimme tuntuu ainakin omasta helsinkiläisestä näkökulmastani huomattavasti lämpimämmältä kuin vastaava suhde idän valtavaan Venäjään. Suomen ja Ruotsin suhdetta voisikin kuvailla jonkinlaiseksi sisarussuhteeksi: Ruotsi on fiksu, edelläkäyvä isoveli, jota pikkuveli Suomi ihailee (salaa) ja josta se katsoo jatkuvasti mallia. Asiaan kuuluu myös lisäksi pieni ja lämminhenkinen nälvintä sekä kilpailuhenkisyys, joka tietysti kuuluu jokaiseen aitoon sisarussuhteeseen. Muita saman asetelman omaavia veljesvaltioita voisivat olla mm. Yhdysvallat ja Kanada sekä Saksa ja Tanska. Ruotsi on näyttänyt esimerkkiä Suomelle etenkin politiikan ja yhteiskunnallisen kehityksen saralla. Esimerkiksi Suomen hyvinvointivaltion esikuvana toimi ruotsalainen kansankoti. Myös Ruotsin kulttuurilliset vaikutukset ovat olleet vahvoja. Tärkeimpänä voisi pitää ruotsin kielen vankkaa asemaa Suomen toisena virallisena kielenä. Naapurimaiden välisestä kisailusta voisi antaa esimerkkinä lukuisat maaottelut ja kilpailun paremmuudesta etenkin jääkiekossa, jossa arvokisafinaalien revanssit toinen toisensa jälkeen ovat muodostuneet kansallisiksi ilmiöiksi. Vaikka Ruotsi on toiminut vuosisatojen saatossa suunnannäyttäjänä, on suomalaisuuteen saatu vaikutteita muiltakin tahoilta. Maailman globalisoituessa ja viestimisen helpottuessa vaikutteidensaanti pirstaloituu, ja kulttuurierot tasoittuvat. On helpompi ymmärtää muita kansoja, kun heistä saa tietoa nopeasti ja vaivattomasti. Maailman muuttuessa on kuitenkin tärkeää muistaa historia ja perinteet, sillä niistä on nykyaika tehty. Varsinkin suomalaisuuteen kuuluvat vahvasti erilaiset traditiot. Historian vaikutukset ja tapahtumat näkyvät suomalaisuudessa vahvasti varmasti vielä vuosienkin kuluttua. Ella Prokkola 9C
7
Ääni runoina
Kaupunki Harvoin kaupunki on hiljaa Aina se meluaa Ikinä eivät autot ole huutamatta yskivät ja kolisevat, karjuvat ja savuavat Milloinkaan eivät voi vain olla! Konsta Vepsäläinen 9E
kuva: Anna Lehtonen 9D 8
Ääni runoina
Aika Juokset ohi kuin tuulispää, helmasi hipaisee poskeani. Saat minut heräämään ja nukahtamaan, saat minut tuntemaan ja unohtamaan. Kun toista silität, toista lyöt. Toiselle liian hidas, toiselle nopea, yksi haluaa lisää, toinen odottaa kulumistasi. Vaikka kulut, olet aina ehjä. Vaikka makaat, et pysähdy. Sinua tuhlaan ja myöhemmin muistelen, tietäen, että jonakin päivänä valutat hiekkani tyhjiin ja jätät minut niin kuin meistä jokaisen. Aika - hymyillen kiedoit meidät huntuusi. Mutta kenet irrotat seuraavaksi? Annele Holla 9D
harvoin linnut laulavat tuuli puhaltaa hiuksiini pimeä saapuu liekki lepattaa milloinkaan en tunne näin Arttu Koskinen, Riku Lappalainen, Lauri Vepsäläinen ja Eemeli Virtanen 9E
9
Ääni runoina
Systeemin orjat Väsyttää. Ja ärsyttää. Kaikkea en voi tehdä, kaikkeen en pysty. Kaikkia en voi tukea, kaikista en voi pitää kiinni. Pitää kiinni kun ne itkee ja romahtaa, romahtaa kuin salaman raastama pilvilinna. Pilvilinna, joka Systeemin tasosta on väännelty. Väännelty ja kehuttu, kehuttu ja ylistetty, ylistetty ja sitten kysytty: Miksi eivät ole tyytyväisiä? Miksi ahdistuvat, miksi kapinoivat? Miten pitäisi miellyttää? Kaikkia ei voi miellyttää. Kaikkeen ei voi vaikuttaa. Haluan vaikuttaa, saada ääneni kuuluviin. Kysyvät toisiltaan, millainen Systeemi on. Ei! Kysykää meiltä, kuulkaa meidän ääntämme. Ääntämme, joka antaa teille vastauksen. Annele Holla 9D
Kuva: valokuvauskurssi
10
Ääni runoina
Minä menin kauppaan, törmäsin matkalla haukkaan. Multa lähti hammas ja oli kuin musta lammas. Käännyin suuntaan vaaralliseen, tulin mutkaan haaralliseen. Mikään ei ollut kivaa, kun lähellä ei enää tuttua Siwaa. Linda Anderson ja Essi Keränen 9E
Kuva: valokuvauskurssi
11
Haastateltavan Ääni
Haastattelimme peruskoulun opettajia aiheesta nuoret ja yhteiskunta. Lue, mitä mieltä Arja Laihanen on yleistämisestä ja miten Mikko Tapper muistelee nuoruutensa aikoja. Annele Holla 9D, Juulia Piipponen 7C ja Maisa Sipiläinen 7C kuvat Annele Holla 9D
ARJA LAIHANEN
Miten voit verrata nykypäivän koulunkäyntiä / nuoruutta omaasi, onko niissä eroja? Suomalainen koulu on nykyään demokraattinen, lukeminen on lisääntynyt. Mutta koulu ei ole muuttunut kokonaan: on kiusaamista yms., mutta niihin puututaan nykyään paremmin. Nuoruudessani lapset elivät vapaammin ja vanhemmat huolehtivat vähemmän.
12
Haastateltavan Ääni
Miten yhteiskunta mielestäsi suhtautuu nuoriin? Osittain aika kaltoin. Tarvitsisitte paremmat oleskelupaikat kun ostarit, ja lisäksi harrastuksia, jotka saattavat olla liian kalliita monille perheille. Maailma on teille haasteellinen, minkä takia koen surua teitä kohtaan. Joudutte kovan haasteen ja kilpailun kohteiksi. Koetko koulussa nostalgisia tunteita omasta nuoruudestasi?
”En välitä muiden mielipiteistä!”
Välillä, koulun juhlissa. Perinteiset laulut, kuten suvivirsi, koskettavat minua. Ja ne ovat nostalgisia, koska minunkin aikaan laulettiin niitä. Mitä mieltä olet yleistämisestä, varsinkin nuorten? Yleistätkö sinä?
Minä inhoan yleistämistä. Se on asenteellista ja vääristävää. Me kaikki olemme yksilöitä! Suurin osa nuorista on ihania ja eteenpäin pyrkiviä, mutta joillekin murrosikä vain ottaa koville. Vaikka yleistäminen ei kuulu elämänkatsomukseeni, tulee välillä sanottua, että kaikki nuoret ovat samanlaisia yms. Oletko joutunut itse yleistämisen kohteeksi? Onhan meitäkin lapsena yleistetty ja pelätty, että teemme vallankumouksen, mutta elämän periaatteeni on, että en välitä muiden mielipiteistä! Yleistetäänkö nuoria enemmän kuin muita? Historiankirjatkin kertovat, että nuoria paheksutaan enemmän. Minusta nuorison kulttuurissa pitää tapahtua muutoksia ja ne kehittävät meitä. Kaikissa väestön osissa tehdään pahaa. Ja aikuisten paha puoli on se, että jos nuori tekee pahaa, se on kaikki sen sukupolven nuoret.
13
Haastateltavan Ääni
MIKKO TAPPER Miten voit verrata nykypäivän koulunkäyntiä / nuoruutta omaasi? Tekninen kehitys on mennyt vahvasti eteenpäin, on videotykkejä ja jokaisella kännykkä yms. Nuoruudessani myös lapset elivät enemmän omaa elämäänsä ja aikuiset omaansa. Mitä mieltä olet yleistämisestä, varsinkin nuorten? Yleistätkö sinä? Jos liikaa yleistää, se on vaarallista. Itse en ainakaan negatiivisessa mielessä yleistä, enemmänkin ehkä kehun teitä. Opettajana kokemus nuorista on vähän erilainen, kuin vaikka sellaisella, jolla ei ole lapsia. Koetko koulussa nostalgisia tunteita omasta nuoruudestasi? Kyllä ihminen on pysynyt samanlaisena. Esim. kun selitetään, että miksi ollaan myöhässä, niin aivot käy keksien tekosyytä. Sen aina huomaa. Miten yhteiskunta mielestäsi suhtautuu nuoriin? Kyllä ainakin juhlapuheissa korostetaan nuorison tärkeyttä, mutta tuntuu, että se jää puheiden tasolle. Usein nuorten kohdalla säästetään, mutta en silti koe, että yhteiskunta erityisesti sortaisi nuoria.
”Onneksi ei tarvitse käydä sitä taas läpi.”
Onko nuorilla nykyään vaikeampaa kuin ennen? Mielestäni tuntuu, että teillä on enemmän paineita. Nykyään elämä on pinnallisempaa. Mietitään, että kuinka monta kaveria on Facebookissa, kun aikanaan ei ollut kuin televisio ja siinä ykkös- ja kakkoskanava. Kaipaatko nuoruuttasi? Sanotaan, että nuoruutta ihannoidaan. Kuitenkin on paljon tekemistä ja tulevaisuuden haasteita ja välillä miettii, että onneksi ei tarvitse käydä sitä taas läpi.
14
Haastateltavan Ääni
JANNE HEIKKINEN Miten voit verrata nykypäivän koulunkäyntiä / nuoruutta omaasi? Tietysti nykyään katson koulunkäyntiä opettajan paikalta. Erilaista on ainakin tuntien pituus. Ennen oli 45 minuutin tunnit, mutta te joudutte istumaan 75 minuuttia. Olen pohjoisesta pienestä kylästä, joten harrastusmahdollisuuksia oli vähemmän. Nykyään on enemmän mahdollista valita. Mitä mieltä olet nuorten yleistämisestä? Yleistätkö itse? Koskaan ei saisi yleistää, mutta se tavallaan kuuluu ihmiselle. Kaikkihan ovat yksilöitä ja ketään ei saa leimata tai yleistää. Itsekin yleistän, mutta en nuoria enemmän kuin muita. Ja vaikka työskentelen nuorten parissa, en yleistä sen vähempää kuin muut. Oliko mielestäsi parempi elää, kun ei ollut nettiä? Muistan, kun esimerkiksi sähköposti tuli. Kehitys on kauhean nopeaa ja teilläkin on netissä kaikkea, mitä pystytte tekemään. Siinäkin on puolensa, mutta mielestäni on parempi, kun on netti. Miten yhteiskunta mielestäsi suhtautuu nuoriin? Ihmisissä on eroja, ja aina nuoret ovat sanoneet, että heitä ei arvosteta. Vanhemmat ihmiset taas sanovat, että nuoret tekee sitä ja nuoret tekee tätä. Yleistämisestä ei kannata kauheasti loukkaantua.
”Yleistämisestä ei kannata loukkaantua.”
Onko nuorilla nykyään vaikeampaa ja tiukempaa kuin ennen? Luokissa jaetaan aika paljon vastuuta. Te teette paljon itse ja otatte sitä vastuuta, te olette siihen oppineet.
15
Haastateltavan Ääni
MELISSA PAAKKANEN Miten voit verrata nykypäivän koulunkäyntiä / nuoruutta omaasi? Yläaste oli yhtä kamalaa kuin nykyään. Mutta oli se erilaista, kun ei ollut mitään chatteja ja Facebookeja. Pystyimme sopimaan tapaamiset ilman kännykkää ja saimme aika vapaasti tehdä kaikkea. Se oli aika hienoa, vaikka on verkko tuonut hyviäkin asioita, kuten lisää demokratiaa. Mitä mieltä olet yleistämisestä, varsinkin nuorten? Yleistätkö itse? Yleistäminen on inhimillistä, mutta myös ennakkoluulojen lähde. Suurin osa nuorista on hyväkäytöksisiä, mutta jotkut hakevat negatiivista huomiota. Tultuani opettajaksi olen yleistänyt vähemmän. En pelkää mennä juttelemaan nuorille. Koetko nostalgisia hetkiä koulussa?
”Yläaste oli ihan yhtä kamalaa kuin nykyään.”
Kyllä sitä kokee empatiaa joistakin asioista, koska olen itse kokenut samoja asioita. Minulla koulu sujui hyvin, mutta esim. kaksoisveljelläni oli vaikeampaa. Miten yhteiskunta suhtautuu nuoriin?
Nykyään nuoret joutuvat vastaamaan paljon suurempiin haasteisiin kuin minun nuoruudessani, on ilmastion lämpenemistä, talouskriisejä ja sellaista. Nuoret ovat siitä tietoisia. Nyt tuntuu, että maailma on paljon monimutkaisempi kuin vaikkapa 80-luvulla, ja nuorten pitää yrittää löytää se oma paikkansa täällä. Onko nuorilla nykyään vaikeampaa kuin ennen? Nuorilta vaaditaan aika paljon, ja tämän vanhemmat ihmiset voisivat muistaa ja kannustaa nuoria. Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa.
16
Ääni kuvina
Sara Karjalainen 7C
17
Ääni kuvina
Emilia Haikola 7C
Ella Rinnemaa 7G
18
Tulevia tapahtumia
29.3. – 1.4. pääsiäisloma su 7.4. klo 15 musiikkiluokka 8C:n kevätkonsertti ke 1.5. vappuloma su 5.5. klo 15 musiikkiluokka 9C:n kevätkonsertti to 9.5. helatorstai ti 28.5. klo 10 pihakonsertti pe 31.5. klo 10 peruskoulun kevätjuhla 1.6. KESÄLOMA!
kuva: Anna Lehtonen 9D
LUETTUASI LAITA LEHTI KIERTOON! 19